19/12/14

Laiskan siivoojan joulusiivous (ja pikku-apuri)

420 48 koti12.jpg

Yhteistyössä: Dyson

Jokos on joulusiivous kotona tehty? Itse en ajatellut tänä vuonna tehdä lainkaan mitään suurta joulusiivousta, koska suuntaan joulunviettoon vanhempieni luo. Joulun alla kaikenlaista hässäkkää ja kiirettä riittää muutenkin, joten siirrän suosiolla suuremman siivousurakan tammikuulle. Olen jo suunnitellut, että silloin pengon koko kämpän kuukauden aikana lattiasta kattoon ja järjestelen kaapit kauttaaltaan uusiksi. Vaikka kaikki olisi alun perin laitettu nätisti järjestykseen, jotenkin komeroilla ja kaapeilla on ajan mittaan tapana “räjähtää” täysin käsiin niin, että lopulta ei enää tee mieli avata ovea lainkaan, kun sieltä ei kuitenkaan löydä mitään. Tämän tilanteen aion siis ottaa haltuun uuden vuoden kunniaksi heti tammikuussa.

Naureskelin juuri pari päivää sitten ystäväni FB-päivitystä, missä hän tuskaili omaa sotkuisuuttaan. Hän kyseli vilpittömästi kavereiltaan vinkkejä, miten muut saavat kotinsa pysymään järjestyksessä. Kommenttikeskustelua lukiessa samaistuin kaverini epäjärjestelmälliseen huushoullaukseen täydellisesti. En varmasti ole sotkuisuudessani pahimmasta päästä mutta en takuuvarmasti myöskään sieltä siisteimmästä. Huvittaa joskus, kun yksi ystävistäni pahoittelee kotinsa sotkua ja todellisuudessa hänellä on pari paitaa jossain tuolin selkänojalla ja tiskialtaassa muutama tiskaamaton kuppi. Eeh, minun tapauksessani tuo olisi tosi siistiä. :D

koti1.jpg

Kaikki järjestelmälliset ja siistit ihmiset muistuttavat aina, että siistiä ei oikeastaan tule siivoamalla, vaan siten että tavaroilla on omat paikkansa, joille ne kiltisti laitetaan käytön jälkeen joka kerta. Minusta ei vain taida olla tuohon. Vaikka pyrin aina laittamaan asiat paikoilleen, kiireessä se tuppaa aina vain unohtumaan ja minulla ei oikeastaan edes ole monille tavaroilleni jotain ennalta määrättyä oikeaa paikkaa. Nautin siististä kodista ja tuntuu, että mieli lepää, kun ympäristö on järjestyksessä, mutta lopulta taidan silti arvostaa monia muita asioita enemmän – ainakin niitä tulee priorisoitua ajankäytössä useammin.

Siisteys on varmasti sellainen juttu, jota voi myös opetella, mutta toistaiseksi olen ehkä enemmänkin ollut siivoustyyliltäni sellainen, että tavarat jäävät helposti joksikin aikaa pyörimään ympäri asuntoa, mutta otan sitten aina parin viikon välein sellaisia pieniä järjestelyspurtteja, jolloin laitan hihat heilumaan ja siirrän ne takaisin paikoilleen. Muutaman kerran vuodessa teen sitten perusteellisemman siivousoperaation, jolloin käyn läpi tavaroita tarkemmin ja jynssään kodin oikein urakalla.

koti3.jpg

Järjestelmällisyyteni on monessa mielessä ehkä vähän epäloogista. Siinä missä moni ei petaa sänkyään juuri koskaan, se on minulle niitä harvoja juttuja, jotka suoritan tunnollisesti joka ikinen päivä. En lähde kotoa kuin äärimmäisessä hädässä ja kiireessä sijaamatta vuodetta. Joskus laitan päiväpeiton ja tyynyt paikoilleen, vaikka tiedän, että olisin menossa nukkumaan jo parin tunnin päästä. Sänky vain tuntuu erilaiselta, kun se on välissä ollut pedattuna. :) Sen sijaan minulla on suunnattomia vaikeuksia saada roskapussi vietyä ulos asti. Olemmekin tehneet poikakaverin kanssa diilin, että hän huolehtii roskapusseista ja minä sängyn petaamisesta – sopii minulle. :)

Varsinaisista siivoushommista lemppareitani on vessan peseminen (älkää kysykö miksi) ja tiskaaminenkaan ei ole minulle paha nakki – tykkään tosin mieluiten tiskata aina vähän isomman määrän astioita kerrallaan enkä joka aterian jälkeen olla pesemässä yksittäisiä haarukoita ja lautasia. Myös pölyjen pyyhkiminen on ihan jees, mutta jostain syystä en ole koskaan perustanut imuroinnista. Se on jokseenkin outoa, koska imurointihan on kotitöistä monesti se vaivattomin, siistein ja nopein homma. Minua kuitenkin rasittaa jo valmiiksi se ajatus, että pitäisi ensin nostella kaikki ylimääräinen pois lattioilta, kaivaa imuri kaapista ja sitten säätää sen johdon kanssa ympäri asuntoa. Omassa kämpässänihän pistokkeet on sijoiteltu niin näpsäkästi, että yhden imurointisession aikana pistoketta pitää vaihtaa kolme kertaa. 

koti8.jpg

Tällaiselle ihmiselle, jolla siisteys ja järjestelmällisyys eivät varsinaisesti ole verissä, taitaa suurin pulma siivouspuuhissa olla itse hommaan ryhtyminen. Kun asia tuntuu vaivalloiselta, sitä tulee vain lykättyä eteenpäin. Tänä talvena olen saanut heittää hyvästit johdon ja pistokkeiden kanssa säätämiselle, sillä minulle tarjottiin syksyllä kokeiluun Dysonin pölypussitonta ja “langatonta” DC62 varsi-imuria.

Olen kuullut näistä legendaarisista Dysoneista paljon hyvää, mutta nyt pääsin siis testaamaan itsekin. Ja huvittavaa kyllä, näköjään kynnys siivoamiseen voi olla pienestä kiinni: kun imuri on kevyt ja näpsäkkä sekä helppo käyttää missä tahansa asunnon kulmassa ilman johtojen kanssa veivaamista, olen löytänyt itsestäni entistä innokkaamaan imuroijan. Ja ehkä se tekee sellaisen jostakusta teistäkin, sillä saan nimittäin arpoa yhden tuollaisen mahtavan vekottimen myös teidän lukijoiden kesken!

koti6.jpg

Ennen kuin mennään kuitenkaan itse kisaan, ajattelin kertoa tuosta laitteesta muutaman sanasen. Pähkinänkuoressa Dysonin imuri toimii siis ilman pölypussia niin, että pöly ja roska kerääntyy läpinäkyvään säiliöön, joka sitten vain tyhjennetään roskikseen. Olenkin vanhan imurini kanssa ollut tulla hulluksi pölypussiostoksilla, kun viime kesänä sain metsästää sopivia pusseja kolmesta paikasta ennen kuin löytyi. Tuo läpinäkyvä säiliö on myös siinä mielessä näppärä, jos imuriin joutuu jotakin sinne kuulumatonta.

Parasta laitteessa on minusta ollut tuo johdottomuus. Imuri ladataan samaan tapaan kuin kännykkä ja sen jälkeen sitä voi käyttää 20 minuutin ajan yhtäjaksoisesti. Laiskalle ja säätämistä vihaavalle siivoojalle helppokäyttöisyys on iso plussa ja saa tarttumaan imurin varteen useammin. Imuri on kevyt käyttää ja se on sopivan pieni – itse olen säilyttänyt sitä sohvan alla, mistä se on helppo napata esiin tarvittaessa. Varren irroittamalla laitetta voi myös käyttää rikkaimurina pikkuroskien ja murusten putsailuun. Parhaiten tämä laite soveltuu varmasti tällaisen pienen asunnon (yksiö tai kaksio) siivoiluun, koska akun lataus kestää vain tuon 20 minuuttia – oman pikkukaksion siivouksessa akku ei ole vielä kertaakaan loppunut kesken. Suosittelen siis erityisesti kaikille helppoutta ja nopeutta arvostaville ihmisille. :)

dyson1.jpg

Saan arpoa yhden tällaisen mainion Dysonin DC62 imurin (arvo 489 euroa) jollekulle onnekkaalle lukijalle. Joulusiivoukseen tämä imuri ei enää ehdi, ellette sitten suorita siivoustanne vasta tammikuussa kuten minä. ;) Olkoon tämä siis voittajalle vaikkapa joululahja, koska kisa starttaa nyt ja päättyy juuri sopivasti ennen joulua – jouluaattona julkistetaan sitten onnellinen uuden imurin omistaja. Jos haluat unelmien siivousvälineen omaksesi, niin osallistuhan kisaan seuraavasti: kerro tämän postauksen kommenttiboksissa, millainen siivouspersoona sinä olet ja miksi juuri sinä tarvitsisit tämän Dysonin imurin? Jos tulee jotain täydellisiä siivousniksejä mieleen tällaisille ei-niin-siisteille ihmisille, niin niitäkin saa jakaa! Jätä kommenttisi ke 23.12.2014 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite. Onnea kisaan!

dyson2.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

10/12/14

Erilainen joulupuu

11 13 atsalea.jpg

Joulukukat? Niistä tulevat usein ensisijaisesti mieleen pökerryttävän vahvasti tuoksuvat hyasintit, perinteikkäät joulutähdet ja ylväät amaryllikset. Vaikka olen henkeen ja vereen kukkaihminen, joulukukista en ole koskaan innostunut mitenkään suunnattomasti. Yksi poikkeus joulukukkien joukossa on kuitenkin ruukussa viihtyvä ja suloisesti kukkiva atsalea, joka miellyttää meikäläisen esteettistä silmää niin, että voisin mieluusti tuijotella sitä vaikka läpi vuoden.

Ostan kotiin säännöllisesti tuoreita leikkokukkia, mutta viherpeukalolla minua ei valitettavasti ole siunattu. Ruukkukasvini kuukahtavat yleensä aina jossain vaiheessa, enkä useimmiten oikein edes tiedä, mikä meni pieleen. Olemattomista puutarhurintaidoistani huolimatta jaksan silti sinnikkäästi kokeilla onneani myös ruukkukasvien suhteen aina uudelleen. Pienelle ja pörheälle atsalealle olen valmis antamaan joka vuosi uuden mahdollisuuden, ja niin taas tänäkin vuonna kuten kuvasta näkyy.

Tavallisten atsaleojen lisäksi olen nyt muutamana vuonna nähnyt myynnissä tällaisia varrellisia versioita, jotka ovat kuin kukkivia miniatyyripuita. Ja sellaisen hommasin tänä vuonna. Minikokoista joulukuusta ei tällä kertaa tähän talouteen tule, vaan joulupuun virkaa saa toimittaa tuo vaaleanpunaisena kukkiva atsalea.

Jos jotain olen muutaman atsalean kuihduttaneena oppinut, niin sen, että tämä kaveri on todella janoinen. Atsaleaa saa siis kastella runsaasti, yleensä ihan parin päivän välein. Viime vuonna onnistuin pitämään pikkuisen miniatyyripuuni hengissä jonnekin maalis-huhtikuulle asti, mikä hämmästytti jo kukkakauppiastakin. Tänä vuonna aion tehdä uuden ennätyksen. Tavoitteena on pitää pinkki atsalea elossa ensi jouluun, mutta saapa nähdä. ;) Tavoitteita on silti hyvä olla!

Photo: Jenni Rotonen

Related posts

3/12/14

Tuliaisia itänaapurista

4 34 maatuska.jpg

En lapsena tiennyt montaa yhtä mahtavaa juttua kuin puiset maatuskanuket. Itse en moista hienoutta omistanut, mutta isoäitini luona tykkäsin ihastella pikkuruisia mummoja ja tutkia aina uudelleen, kuinka monta sisäkkäin kätkeytyikään. En muista maatuskoihin törmänneeni sittemmin, mutta olipa ihan huippu ylläri, kun sain viime viikolla tuliaisiksi Venäjältä kaksi kaunista maatuskanukkea. Nuket pääsivät heti paraatipaikalle ruokapöydän kulmaa koristamaan – ja kylläpä heti toivat kivasti väriä keittiöön ja harmaisiin aamuihin. :)

Translation: I got a lovely souvenir from a loved one last week: two Russian dolls. So pretty and cute, and always fun to play with – no matter what age you are. ;)

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

27/11/14

Sisäinen jouluihmiseni nostaa päätään

11 23 jouluinspis1.jpg

Olin lapsena jouluintoilija henkeen ja vereen. Muistan, että joulun tunnelma sykähteli sisimmässä parhaimmillaan jo marraskuun alkupuolella, kun olin niin innoissani tulevasta. Lietsoin vielä intoani kuuntelemalla joululauluja, tekemällä itse joulukortteja ja touhuilemalla muutakin teemaan liittyvää. Ja mikään ei ehkä turhauttanut minua enempää kuin se, että äitini suostui ottamaan joulukoristeet esille vasta päivää-paria ennen jouluaattoa – minähän olin ollut joulutunnelmissa siinä vaiheessa jo reilun kuukauden! :D

Nykyään ymmärrän äitiäni paremmin. Tunnen monia aikuisiakin jouluintoilijoita, mutta oma innostukseni on vuosien varrella hiukan rauhoittunut. Siinä missä lapsena olisin ollut nyt jo monta viikkoa joulupöhinöissä, on aikuisena tekemistä ihan vain tajuamisessa, että nyt ollaan tosiaan jo melkein joulukuussa, vaikka pään sisällä on vielä syyskuu. Miten aika kuluikin lapsena niin hitaasti ja aikuisena se taas tuntuu menevän niin älyttömän nopeasti?

Ja toinen juttu, kuvittelenko vain, mutta olivatko syksyt ja talvet joskus 90-luvulla jotenkin todella paljon lumisempia kuin nykyään? Minulla on ihan sellaisia muistikuvia lapsuudesta, että monesti jo marraskuussa olisi ollut lumi maassa? Sen kuitenkin huomaan, että yksi avaintekijöistä sen kadotetun joulun tunnelman tavoittamisessa on minulle nimenomaan lumi. Kun maa viime viikolla peittyi hetkeksi valkoisen lumikerroksen alle, sain ensimmäistä kertaa vuosiin tuntea sellaisen pienen, kutkuttavan joulun odotuksen.

Lumi suli lähes yhtä nopeasti kuin oli satanutkin, mutta tuo hetken häivähdys winter wonderlandia jätti joulumietteet muhimaan ajatuksiin. En ole koskaan sen kummemmin tehnyt jouluvalmisteluita omassa kodissa, enkä taida edes omistaa mitään joulukoristeita paria joulupalloa lukuunottamatta. Muutaman kerran olen ostanut jonkun minisypressin “joulukuuseksi”, mutta viime vuonna en ripustanut siihen edes niitä kahta palloani – muuton jäljiltä olivat niin hyvässä tallessa, etten pystynyt niitä paikantamaan.

Nyt kuitenkin löysin itseni surffailemasta verkkokaupoista ja harkitsemasta ihan tosissani joulukynttelikön tai ikkunatähden hankkimista. Taidan yhä hillitä itseni, mutta jos tämä orastava jouluinnostus kehittyy tähän suuntaan, niin saapa nähdä, josko minulla muutaman vuoden päästä olisi jo kolme joulupalloa minikuusen koristeina ja tähti ikkunalla. 

Mitenkäs te muut? Näkyykö joulu teillä kotona jotenkin? Kuka myöntää olevansa pesunkestävä jouluhörhö? Ja vaihtaako kukaan nykyään enää jouluverhoja, kuten muistan äitini tehneen ollessani lapsi? :)

Kuvan jouluisat aarteet:

Kynttelikkö Granit, joulutähti Clas Ohlson, joulupallot Granit, LOVE-piparimuotit Kodin1, Nappula-kynttilänjalat Iittala

Related posts