18/02/17

Ensimmäinen kurkistus uuteen kotiin

70 193 asunto1

Monet ovat jo malttamattomina kyselleet, milloin uudesta kodista on tulossa kuvia nähtäville ja olen itsekin palanut halusta päästä hiukan vilauttamaan, millainen tuo ikioma asuntoni oikein on. Koska pääsen muuttamaan vasta parin kuukauden päästä, muuttoasiat ja sisustussuunnitelmat tietysti konkretisoituvat vasta silloin, eikä minulla vielä ole kämpästä omia kuviakaan. Sain kuitenkin välittäjältä ja entiseltä omistajalta luvan käyttää asuntoilmoituksessa käytettyjä kuvia, jotta voin antaa teille vähän esimakua tulevasta.

Olen ihan valtavan innoissani ja jotenkin tämä kuvien näyttäminen täällä blogissa suorastaan jännittää – onhan tämä ikioma koti itselle niin hurjan iso juttu! Piirsin myös olemassaolevan pohjapiirroksen avustuksella tuollaisen päivitetyn pohjapiirroksen (ei mittakaavassa) havainnollistamaan asunnon nykyistä tilaratkaisua. Alkuperäisestä pohjapiirroksesta asunto on muuttunut jonkin verran, kun esimerkiksi ylimääräisiä ovia ja väliseiniä sekä rakenteissa olevia kaappeja on poistettu. Nykyisellään asunto on siis ihan muutama vuosi sitten remontoitu ja istuu siltä osin omaan tyyliini niin hyvin, ettei sille remppamielessä oikeastaan tarvitse tehdä mitään, ellei sitten itse halua ryhtyä hienosäätämään yksityiskohtia. Kylpyhuonetta varmaan hitusen muokkaan vielä omalta kannaltani toimivammaksi, mutta mitenkään välttämätöntä se ei silti ole.

pohjapiirros-uusi-koti1

Uusi kotini on siis 44 m² yksiö alkovilla ja erillisellä keittiöllä. Alkovin reunaan on rakennettu toimiva liukuovikaapisto, joka ei näy kuvissa ja lisäksi kämpässä on pari tuollaista rakenteissa olevaa isoa komeroa, joista toinen on oikeastaan pienen vaatehuoneen kokoinen. Vaikka olin alkuun huolissani säilytystilasta, niin sain todeta huoleni turhaksi, kun kävin tällä viikolla asunnolla nykyisen omistajan kanssa. Kävin ottamassa vähän mittoja sisustusta ajatellen ja oli kyllä muutenkin kiva päästä tutkimaan asuntoa uudelleen ihan rauhassa nyt, kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Edelleen oli se hyvä ja vahva tunne, että tämä on minun kotini ja tein erinomaisen hyvät kaupat.

Arvostan uudessa kodissani erityisesti näpsäkkää sijaintia, valoisuutta ja kauniita puistoon avautuvia ikkunanäkymiä. Pohja on kivan mallinen ja asunnossa on ihanan väljä ja tilava tuntu, vaikka se onkin yksiö. Se on juuri passeli minulle. Nyt on sitten vain tehtävänä hoitaa kaikki muuttoa varten valmiiksi huhtikuun loppuun mennessä ja miettiä hiukan etukäteen sisustusratkaisuja: mitä aion ottaa mukaan, mistä aion luopua ja mitä uutta asunto vielä ehkä kaipaa. Nykyiset kalusteeni sopivat kämppään pääpiirteittäin todella hyvin ja nykyisellä asukkaalla onkin itse asiassa hyvin samankaltaisia huonekaluja kuin minulla, joten on näitä kuvia katsellessa aika helppo kuvitella itsensä sinne tavaroineen.

Mutta kertokaahan, miltä ensivaikutelma näyttää! Kiitos vielä Nordic Housingille, että sain lainata kuvia juttuun. :)

asunto2 asunto3 asunto4 asunto6 asunto7 asunto8 asunto9 asunto10 asunto11

Related posts

16/02/17

Ikioma asunto ja alkushokki

6 69 alkushokki-asunto

Tänään on viimein se päivä, kun kaikki tämän asuntoprojektin osalta konkretisoituu seuraavalle tasolle ja asunto ihan oikeasti siirtyy minun omistukseeni. Iltapäivällä olisi siis määrä allekirjoittaa kauppakirjat ja sen jälkeen asunto on ihan virallisesti minun. Muuttamaan tosin pääsen vasta huhti-toukokuun vaihteessa, koska asunnon luovutus on vasta silloin, mutta tänään rustaan nimeni papereihin ja minusta tulee asunnon omistaja. Jännää!

Henkisesti tämä prosessi ostotarjouksen tekemisestä tähän päivään on ollut melkoinen matka. Ja voin kertoa, että se ei ole ollut yhtä onnellista auvoa ja tähtipölyä. Enemmänkin tunnelmat ovat olleet jotakin innostuksen ja kauhun välimaastosta öisin valvottavaan stressiin. Vaikka nyt alan olla viimein rauhallisella ja vakuuttuneella mielellä tästä kaikesta, isoa päätöstä päätöstä on pitänyt sulatella hetki.

Päätös asunnon ostamisesta reilu viikko sitten syntyi todella nopeasti. Menin katsomaan asuntoa, jota en todellakaan ollut ilmoituksen perusteella aikonut hankkia. Mieli kuitenkin muuttui välittömästi kämppään astuessani, koska livenä suorastaan rakastuin ensisilmäyksellä. Ja juuri sellaista rakastumisen kokemusta olin vähän odotellut. Sellaista, että asuntoon astuessa se tuntuisi heti kodilta ja tulisi vahva tunne, että juuri täällä haluaisin palavasti asua.

tauko2

Ensimmäisenä päivänä asunnosta järjestettin neljä näyttöä ja jo seuraavalle päivälle välittäjä oli sopinut useita lisää. Hän varoitteli minua, että mikäli olisin asunnosta kiinnostunut, kannattaisi toimia melko nopeasti, koska kämppä todennäköisesti menisi kaupaksi varsin vikkelään – välittäjä epäili lyövänsä kaupat lukkoon viimeistään seuraavana päivänä. Ja useissa asuntonäytöissä jo ravanneena en epäillyt asiaa hetkeäkään. Ne markkinoiden kiinnostavimmat asunnot todellakin yleensä menevät saman tien – usein jo ensinäytössä, ja varsin usein ennen ensimmäistä yleistä esittelyä.

Välittäjä sanoi minulle, että olisi valmis tekemään kaupat jo samana iltana ja perumaan seuraavalle päivälle sovitut näytöt, mikäli sopiva tarjous tulisi. Olin samantien melko varma, että tekisin tarjouksen, mutta halusin vielä miettiä hetken asiaa. Illan sovittujen näyttöjen jälkeen välittäjä soitti minulle ja kertoi, että asunnosta olisi tulossa toinenkin tarjous. Näin ollen totesin, että mikäli haluaisin kämpän omakseni, minun olisi pakko tehdä päätös saman tien, sillä välittäjähän oli sanonut olevansa valmis myymään asunnon vielä samana iltana. Ja pienen tarjouspainin jälkeen sain sen puhelun, että asunto on minun.

tauko2

Olin uutiset saatuani onneni kukkuloilla. Fiilis oli melkoisen absurdi ja epätodellinen, mutta tunsin tehneeni tismalleen oikean päätöksen. Se intuitio sisimmässä oli tästä asunnosta todella vahva – ja siihen luotin.

Myönnän, ettei minulla ollut aavistustakaan, millaisiin tunnemyrskyihin omistuskämppää etsiessään ja ostaessaan voisikaan joutua, ennen kuin ryhdyin tähän hommaan. Vasta tarjouskilpailujen tuloksia jännittäessäni ymmärsin, miten paljon tunnetta tällaisessa projektissa on pelissä ja miten suuria pettymyksiä asuntokauppoja hieroessaan voi tuntea. Tuli tarve soittaa muutamalle hiljattain tarjouskisan hävinneelle ystävälleni, että ANTEEKSI, kun en ole osannut olla myötätuntoisempi pettymyksen hetkillä, koska en vain oikeasti ole ymmärtänyt, miltä tämä kaikki tuntuu! No nyt ymmärrän.

tauko2

Suurin tunnemyrsky odotti minua kuitenkin yllätyksekseni tarjouksen läpimenosta seuraavana aamuna. Illalla olin onneni kukkuloilla ja aamulla heräsin aivan ennen aikojaan omituiseen epäluuloiseen ahdistukseen. Teinköhän nyt varmasti oikean päätöksen? Miksi ostin yksiön, vaikka halusin ensisijaisesti kaksiota? Onko siellä nyt riittävästi säilytystilaa? Olikohan tämä nyt ollenkaan fiksua? Olisikohan sittenkin pitänyt ottaa se toinen kämppä, jota myös harkitsin? Olin hämmentynyt, kun päässä risteili pelkän onnellisen huminan sijaan tällaisia kriittisiä ja ahdistavia mietteitä.

Seuraavana aamuna heräsin taas ahdistukseen joskus ennen kukonlaulua. Mihin hemmettiin aion tunkea tämän kaiken omaisuuteni siellä? Eihän tämä mahdu minnekään! Miten ikinä ehdin hankkiutua kaikesta eroon ennen muuttoa? Jätinkö nyt kuitenkin ostopäätöstä tehdessä jotain huomiotta ja rakastumisen huumassa sivuutin sen tosiasian, että säilytystilaa on vähän vähemmän kuin tässä nykyisessä kämpässäni? Siellä toisessa harkitsemassani asunnossa tällaista pulmaa ei olisi ollut. Hyrrä pyöri päässä ja stressi kiristeli öisin leukapieliä. Aloin jo kyseenalaistaa, että oliko se asunto edes niin ihana kuin silloin ensi-ihastuksen huumassa kuvittelinkaan.

Viimein sain taottua päähäni hiukan järkeä. Uusi asuntonihan on todellinen helmi! Jokainen, jolle olen näyttänyt kuvia uudesta kodista, on ollut ihan mykistynyt siitä, miten ihana se onkaan. Miten siis yhtäkkiä en itse kyennyt näkemään kuin ongelmia ja uhkakuvia? Kavereiden ihastuksen huokaukset helpottivat oloani hiukan ja vahvistivat tunnetta siitä, että ehkä tämä sittenkin oli ihan fiksu hankinta.

tauko2

Kun rauhallisesti järkeilin asiaa, alkoivat nuo päässä jyllänneet uhkakuvat tuntua yhä naurettavammilta. Mitä sitten, jos siinä asunnossa on muutama kaappi tätä nykyistä kotia vähemmän? Asunto on joka tapauksessa nykyistäni suurempi ja siellä on kellari- ja vinttikomerotilaa varmaan yhden kokonaisen asuinhuoneen verran (mikä on 100% enemmän kuin tässä nykyisessä, jossa käytännössä varastotilaa ei ole lainkaan). Ja mitä sitten, vaikka en ehtisikään selvitellä kaikkea ja hankkiutua ihan kaikesta eroon ennen muuttopäivää? Nämä tulevat pari kuukautta ovat töiden suhteen vuoden kiireisintä aikaa ja kesällä puolestaan on hiljaisempaa, joten ehtiihän sitä omaisuutta perata sitten kesälläkin kaikessa rauhassa. Koko maailmaa EI ole pakko saada valmiiksi ennen muuttoa.

Kun sain itselleni viimein järkeiltyä tämän kaiken, mieli alkoi rauhoittua ja pystyin taas alkaa iloita ja intoilla uudesta ihanasta asunnostani. Stressi alkoi väistyä ja tilalle tulivat konkreettiset suunnitelmat ja luovat ratkaisut. Kun mietin, mistä tuo ahdistus ja stressi oikein alun alkujaan kumpusi, en keksinyt asialle muuta selitystä kuin, että kyseessä taisi olla jonkinlainen ison, elämää mullistavan päätöksen jälkeinen alkushokki.

Kun puhuin tästä alkushokista ääneen Snapchatissa, sain monilta muilta ensiasunnon ostajilta lohduttavia viestejä, että he olivat käyneet läpi ihan samanlaisen paniikkireaktion tässä samassa vaiheessa. Tunsin huojennusta, etten ollut sekoiluineni yksin. Mutta kylläpä on ollut melkoista tunteiden vuoristorataa tämä asuntoprojekti – en olisi osannut moista odottaa. Olen kuitenkin onnellinen, että tänään prosessissa otetaan jälleen yksi askel eteenpäin ja sen jälkeen voin viimein ryhtyä oikeasti suunnittelemaan tulevaa. Ja tällä kertaa onneksi innostuksella ja hyvillä mielin. :)

Related posts

15/02/17

Astetta parempi arkiherkku: uunijuurekset feta-juustolla

14 29

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Arla Apetina

Mitäs sitä taas söisi? Olen niitä ihmisiä, jotka kyllä osaavat laittaa ruokaa, jos vain viitsivät, mutta kiireisessä arjessa sitä ei jaksaisi nähdä ihan kamalasti vaivaa ruoan eteen – varsinkaan, jos kokkailee vain itselleen. Tästä syystä tykkään erityisesti sellaisista ruoista, jotka kypsyvät joko tosi nopeasti tai vaihtoehtoisesti itsekseen ilman sen suurempaa vahtimista, hämmentelyä ja kikkailua.

Olen itse syönyt jo vuosia kasvispainotteisesti ja varsinkin kotona tulee syötyä oikeastaan pelkkää kasvisruokaa. Viime vuonna vähensin ruokavaliossani myös maitotuotteiden käyttöä, oikeastaan ainoat maitopohjaiset heikkouteni ovat juustot ja jäätelö (sekä joskus ulkomailla sitruunajogurtti). Nyt kun kasvisruokabuumi jyllää kuumimmillaan, olen kuullut usein, että moni kokee kasvisruoan tekemisen vaikeaksi. Ettei oikein tiedetä, mitä tehdä, kun ei olla totuttu valmistamaan ruokaa ilman lihaa. Itse asiassa maistuvan kasvispöperön tekeminen on ihan älyttömän helppoa ja tässä tulee yksi arki-iltojeni lempiherkku: feta-juustolla ja rosmariinilla tuunatut uunijuurekset.

Pidän erityisesti uuniruoista, koska ne ovat niin helppoja valmistaa. Ja hivenen rapsakka pinta miellyttää meikäläisen makunystyröitä myös – ja uunissahan sellainen syntyy helposti. Uunijuurekset ovat varmasti kaikille tuttu ruoka ja itsekin olen kokkaillut niitä vuosikaudet, mutta vasta viime syksynä keksin kaverin vinkistä höystää niitä fetajuustolla. Rehellisesti sanottuna minulle ei ollut koskaan tullut edes mieleen kokeilla tällaista yhdistelmää, saati kokeilla fetaa uunissa paistettuna. Mutta hitsi vie, se vei kielen mennessään. Uunijuurekset eivät ole tämän kikan jälkeen enää olleet entisensä! Miten niin pieni juttu voikin tehdä niin valtaisan eron? Joskus ne parhaat niksit arkisten ruokien piristykseksi ovat maailman yksinkertaisimpia.

Olen itse vähän vaihdellut tilanteen, fiiliksen sekä jääkaapin sisällön mukaan sitä, mitä uunivuoassani kulloinkin paistuu ja oikeammin meikäläisen versiota pitäisikin kutsua uunikasviksiksi, koska seassa on juuresten lisäksi muutakin. Tällä kertaa heitin vuokaan bataattia, perunaa, sipulia, parsakaalia, ruusukaalia, paprikaa ja vihreitä papuja. Mutta voisipa sekaan sujauttaa myös porkkanaa, palsternakkaa, lanttua, valkosipulia ja vaikka kukkakaaliakin. Tämä on juuri niitä kivalla tavalla rentoja reseptejä, joita voi muokkailla oman mielensä ja makunsa mukaan eli vuokaan vain omia lempparijuureksia ja -kasviksia! Ja päälle öljyä, rosmariinia, suolaa, pippuria ja paketti Arla Apetina -juustoa murusteltuna.

Tämän maailman helpoimman herkun valmistamiseen et oikeastaan tarvitse edes vuokaa, vaan uunipelti ja leivinpaperikin riittävät. Pellillä kasvikset kypsyvät hiukan vuokaa nopeammin. Sopivan määrän kasviksia voi arvioida tilanteen, syöjien määrän ja nälän mukaan – siksi en laittanut reseptiin mukaan lukuja lainkaan.

Uunijuurekset feta-juustolla

bataattia

perunaa

sipulia

parsakaalia

paprikaa

ruusukaalia

vihreitä papuja

Arla Apetina Classic -juustoa

rosmariinia

öljyä

suolaa

pippuria

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Huuhtele ja leikkaa bataatti, perunat, paprika ja parsakaali pieniksi paloiksi. Kuori ja paloittele sipuli sekä huuhtele pavut. Kuori ruusukaaleista muutama päällimmäinen kerros ja leikkaa kannat pois.

Levitä kasvikset vuokaan tai pellille leivinpaperin päälle. Lorauta päälle kunnolla öljyä ja sekoita hiukan niin, että kasvikset saavat kevyen öljykylvyn. Rouhi sekaan suolaa ja pippuria sekä ripottele joukkoon tuoretta rosmariinia. Murustele fetajuusto juuresten päälle ja laita vuoka/pelti uuniin kypsymään noin tunniksi. (Jos sinulla on kiertoilmauuni, käytä sitä.) Nauti, kun juurekset ovat pehmenneet uunissa ja fetajuusto on hieman ruskistunut reunoilta.

Jos kaipaat lisää ruokainspistä arkipäivien piristykseksi, niin myös Artulla ja Henriikalla on jaossa omilla tonteillaan pari herkullista reseptiä. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

14/02/17

Mielenrauhaa maljakossa

5 30

Hyvää ystävänpäivää! Vaikka on ihanaa saada kukkia lahjaksi, olen aina miettinyt, ettei minun tarvitse odottaa, että joku muu toisi minulle kimpun, vaan voin ostaa kukkia itselleni myös ihan itse. Ja ostankin, usein. Leikkokukat ovat minulle sellaista pientä arjen luksusta, jonka sallin itselleni mieluusti.

Muistan ikuisesti, kun olin juuri muuttanut ja asunto oli kuin pommin jäljiltä. Monella ehkä sen kaaoksen keskelle kukkien ostaminen olisi ollut kutakuinkin maailman viimeinen päähänpisto. Mutta minulle se oli juuri sitä, mitä sillä hetkellä kaipasin. Muuttolaatikkoräjähdyksen keskellä raivasin lipaston reunalle siistin ja seesteisen nurkan, johon asettelin kukkani. Tuota meditaationurkkaa sitten tuijottelin tyytyväisenä, kun ympärillä vallitseva sekasorto alkoi ahdistaa. Sama kikka toimii tilapäisenä apuna nykyäänkin, kun kiiren keskellä velvollisuudet painavat niskaan, arki tuntuu harmaalta ja nurkissa villakoirat hyökkäilevät päälle.

Pari viime viikkoa on taas ollut sellaista pää kolmantena jalkana juoksentelua, että koti näyttää enemmänkin kaatopaikalta kuin ihmisen asuinsijalta. Niinpä marssin jälleen kukkakauppaan ja ostin itselleni maljakollisen mielenrauhaa. Olen sen totisesti ansainnut. Ja ai, että miten ihanalta tuo kahdesta eri värisestä tulppaaninipusta väsätty kimppuni näyttääkään!

Kokeilin myös elämän ensimmäistä kertaa vähän toisenlaisia tulppaaneja, kun lähikukkakaupassani sattui olemaan myynnissä myös tällaisia kotimaisia sipuliversioita. Leikkovarsien sijaan näissä tulee nimittäin se juuri ja sipulikin mukana eli kukka kestää maljakossa ihanasti paljon pidempään. Ja onhan tuo aika hauskan näköinenkin. Ripottelin omat sipulini kukkineen eri maljakoihin rinnakkain eikä kolmea enempää tarvita kivan asetelman loihtimiseen. :)

Niin että, jos kukaan ei tänä ystävänpäivänä tuonut kukkia, niin kipaisepa kukkakaupan kautta kotiin!

Translation: Happy Valentine’s Day!

 

Related posts