7/01/18

Sisustussunnuntai: neonvalo tuli taloon!

4 54

Muistatteko viime keväisen postaukseni neonvaloista? Uuden kodin sisustusjuttuja mietiskellessäni onnistuin kehittelemään itselleni jonkinlaisen pakkomielteen siitä, että halusin tänne kämppään neonvalon. Sopivaa valmistajaa tuntui kuitenkin olevan vaikea löytää ja osan valoista hinnat hipoivat pilviä. Bongaamani neonvaloputiikki katosi pian postaukseni jälkeen Etsystä kuin tuhka tuuleen ja hautasin hetkeksi suunnitelmani. Päätin hoitaa muuton alta ensin pois ja pähkäillä asiaa sitten uudemman kerran.

Etsiskelin kohtuullisen hintaisia neonkylttejä ympäri internetiä ja tällä kertaa järkevimmän oloinen vaihtoehto löytyi eBaysta. Puntaroin asiaa aikani ja lopulta tuossa syksyllä laitoin lampun tilaukseen – Kiinasta. Jännitti vähän, että mahtaisikohan mokoma tulla ikinä oikeasti perille, kun toimitusajaksikin ilmoitettiin mitä tahansa kuukauden ja kahden välillä. Mutta kappas vain, tuossa juuri ennen joulua ovikello pirahti ja oven takana seisoi postin setä kainalossaan sen näköinen paketti, että nyt taisi tulla lähetys maapallon toiselta puolen. Ja sieltä tuo ihana valkoinen pilveni tulla tupsahti!

Olin toivonut, että valon sävy olisi enemmänkin sellainen lämmin valkoinen, mutta tämä on kyllä nyt aika kylmä. Kuviin lamppua oli todella vaikea ikuistaa järkevästi valaistuna, mutta saatte varmaan ideaa silti. :) Tuikkasin pilven nyt tuohon sohvan ylle tilapäisesti, kun halusin testata, että se varmasti toimii, mutta tuohon en kuitenkaan ajatellut sitä lopullisesti sijoittaa.

Lamppu on muuten erinomaisen toimiva, mutta siinä on USA:n pistoke – tosin ongelma nyt hoitui superhelposti adapterilla. Lampun johdossa on kätevä katkaisija eli ei tarvitse aina irroitella töpseliä seinästä. Valon taustapleksissä on joku pieni sumentuma yhdessä kohtaa, mutta sekään ei valkoista seinää vasten näy lainkaan tai häiritse, joten enpä jaksa moisesta nostaa meteliä tai ryhtyä lähettelemään lamppua takaisin Kiinaan asti. :D Nyt pitää vielä keksiä valolle jokin hyvä paikka täällä kotona.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

6/01/18

Haaveissa oman asunnon ostaminen?

17 80

Vuosi sitten suunnilleen juuri tänä päivänä minä keksin, että voisin ostaa kämpän. Sitä aiemmin en ollut asialle ihan kamalasti uhrannut ajatusta. Asustelin mukavasti kivassa vuokra-asunnossa hyvällä sijainnilla ja olin elämääni oikein tyytyväinen. Erään käymäni keskustelun myötä ajatuksiin jäi kuitenkin kytemään idea ihan omasta kodista…

Minulla oli takanani ensimmäinen oikeasti hyvä bisnesvuosi, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että olin tienannut merkittävästi enemmän kuin kulutan ja pohdiskelin, mitä noilla viivan alle jäävillä rahoilla kannattaisi tehdä. Totuushan on, että kaikkein huonoin sijoitus on makuuttaa niitä vain tilillä, koska inflaatio syö koko ajan rahan arvoa ja tavallisilla tileillä vuosikorko on melkoisen huono.

Olin pohdiskellut kaikenlaisia sijoitusjuttuja, mutta se maailma tuntui aloittelijalle hieman monimutkaiselta, enkä ollut saanut edettyä asiassa suuntaan taikka toiseen. Juttelin juuri näitä aikoja viime vuonna raha-asioista ystäväni kanssa, joka tokaisi, että olisikohan nyt aika ostaa se asunto ja muistutti, että sekin on nimenomaan sijoitus. Kaikenlaisia osakekauppoja ja rahastoja pähkäillessäni oli päässyt unohtumaan, että totta tosiaan, asuntohan tässä elämäntilanteessa olisi ehkä se järkevin ja luontevin sijoituskohde. Tuntui kuin lamppu olisi syttynyt pääni päällä ja päätin siltä seisomalta, että juuri nyt on minun aikani ostaa ihan oma asunto.

Nyt tuntuu ystäväpiirissäni käynnistyneen se vaihe, että asunnon ostaminen on ajankohtainen asia todella monelle ja olen jutellut kämppäasioista yhden jos toisenkin kanssa. Viimeksi tänään aamulla kävin supermielenkiintoisen keskustelun aiheesta erään kaverin kanssa, joka oli juuri päättänyt ryhtyä etsimään omaa kämppää. Tästä syystä tuumailin, että voisi olla kiinnostavaa kertoa omasta asunnon ostoprosessistani vuosi sitten ja jakaa myös omia vinkkejäni teille, jotka olette vasta pohdiskelemassa asuntoasioita. Tässä siis vähän tarinaa oman kämppäprojektini taustalta, mutta suunnitteilla on vielä varsinainen vinkkipostauskin. :)

*

Rehellisesti sanottuna mietin pitkään, ostaisinko omaa asuntoa ollenkaan. Ajatus henkisestä (ja vähän fyysisestäkin) sitoutumisesta yhteen asuntoon ja asuntolainaan tuntui pelottavalta ja rajoittavalta. Enhän tiennyt ollenkaan, tulisinko välttämättä edes jäämään Suomeen tai mihin suuntaan tämä elämä muutenkaan seuraavaksi heittäisi. Ja totta puhuen en tiedä vieläkään, mutta silti asunnon omistaminen ei kauhistuta enää.

Yksi iso syy pitkälle harkinnalleni oli myös se, että olin tottunut vuokralla asuessani tietynlaiseen elintasoon. Pystyin asumaan tuloillani aika mukavasti ja pihistelemättä kivan kokoisessa vuokrakämpässä hyvällä paikalla lähellä kaikkea. Aiemmalla tulotasollani oman asunnon ostaminen olisi todennäköisesti väistämättä tarkoittanut muuttoa jonnekin huomattavasti kauemmas keskustasta ja pienempään asuntoon. Totesin, etten olisi ollut siinä vaiheessa elämääni valmis tuollaisiin kompromisseihin vain asunnon omistamisen ilosta, ja niin asia jäi yhä hautumaan ajatuksiini.

Yhden askeleen mahdollisia tulevaisuuden asuntokauppoja kohti olin kuitenkin jo ehtinyt ottaa, sillä entinen poikaystäväni oli painostanut minua avaamaan asuntosäästötilin. Hän oli suorastaan järkyttynyt, että olin kolmekymppinen, eikä minulla ollut ASP-tiliä. Minä taas olin järkyttynyt, että kuulin tällöin koko ASP-tilistä ensimmäistä kertaa ja mietin, että miksei kukaan ollut kertonut tällaisesta mahdollisuudesta jo aikaisemmin? Ennen kaikkea olin kiitollinen, että fiksu poikakaveri pisti pyörät pyörimään. Saattoipa hänellä olla vähän omakin lehmä ojassa, kun haaveissa oli ehkä jonakin päivänä yhteinen koti. :D

Avasin asuntosäästötilin samantien ja tuolloin teinkin sen aika kreivin aikaan, sillä aiemmin asuntosäästötilin avaamiselle yläikäraja oli 30 vuotta ja olin juuri täyttänyt 30. Sittemmin ikärajaa nostettin 39 vuoteen, joten nykyään asuntosäästäminen on ASP-tilin puitteissa paljon joustavampaa. Asunnon ostaminen ei vielä tiliä avatessani ollut minulla lähiaikojen suunnitelmissa, mutta ASP-tilille pitääkin säästää vähintään kahden vuoden ajan, jotta saa hyödynnettyä kaikki asuntosäästötilin erinomaiset edut.

Miksi kannattaa avata ASP-tili?

Miksi se asuntosäästötili sitten kannattaa olla olemassa? Sillä saa säästöilleen paitsi huomattavasti tavallista tiliä korkeampaa korkoa (joka on vieläpä verovapaata), myös lainalleen valtiontakauksen. Ja se on aikamoisen hyvä etu se! ASP-tilin voi avata kuka tahansa 15-39-vuotias, joka ei ole vielä koskaan aiemmin omistanut asuntoa eli se on siis tarkoitettu ensiasunnon ostajille. Tiliin on oikeutettu myös sellainen henkilö, joka on aiemmin omistanut alle 50% asunnosta. Lisää ASP-tilistä ja muista sen eduista ja ehdoista voi lukea esim. Wikipediasta, jossa on kerrottu asiasta yleisemmällä tasolla, mutta luonnollisesti myös eri pankkien sivuilta löytyy asiasta lisäinfoa.

Suosittelen painokkaasti asuntosäästötilin avaamista, vaikka asunnon ostaminen ei olisikaan ihan lähitulevaisuuden suunnitelmissa, sillä siinä hetkessä, kun asia tulee joskus ajankohtaiseksi, on ihan mieletön etu, jos takataskussa on jo valmiina asuntolainalle valtiontakaus sekä tilillä talletettuna asunnon käsiraha.

Itseäni lähinnä harmitti, etten ollut avannut tiliä jo aiemmin, koska minimitalletus kuukausittain ASP-tilille on vain 50 euroa ja olisin varmasti pystynyt pienemmistäkin tuloista säästämään tuon summan tai enemmänkin kuukausittain jo aikaisemminkin elämässäni. Samalla olisin voinut kerryttää käsirahaa sekä sen korkoa huomattavasti kauemmin ja suuremmaksi. Maksimissaan ASP-tilille voi siirtää kuukausittain 1000 euroa, joten ideana on juuri tuollainen tasainen ja säännöllinen säästäminen oman kulloisenkin budjetin puitteissa. Rahat saa myös tililtä myöhemmin ulos halutessaan, vaikka päättäisikin olla ostamatta asuntoa – tällöin ei vain saa tilistä koituvia ekstrahyötyjä, joten varsinaisesti mitään haittaa asuntosäästötilistä ei käytännössä voi olla. Jos sinulla siis on kuukausittain laittaa sivuun edes se 50 euroa, niin suosittelen painokkaasti avaamaan ASP-tilin tulevaa ajatellen.

Suunnitelmista toteutukseen

Olin itse tämän asuntoprojektin vuosi sitten keksiessäni todella kiitollinen, että minulla oli olemassa se ASP-tili, jolle oli noin 3,5 vuoden aikana ehtinyt kertyä säästöjä jo sievoinen summa. Käytännössä olin jo vuosien varrella säästänyt lähes kokonaan asunnon käsirahan eli 10% myyntihinnasta ja minulla oli ASP-tilin kautta takaus lainalle jo olemassa. Tämä helpotti suunnitelmista toteutukseen siirtymistä huomattavasti eikä tarvinnut esimerkiksi vaivata vanhempia laina-asioissa pyytämällä heitä takaajiksi.

Kaverini kanssa vuosi sitten käymäni keskustelun innoittamana aloin nähdä asunnon ostamisen enemmän nimenomaan sijoituksena kuin tunneasiana (vaikka ovathan asuntokaupat, ja varsinkin ne ensimmäiset, monelle silti viime kädessä aika tunnepohjainen asia – niin myös minulle). Ajatus omistusasunnosta ei enää tuntunut pallolta jalassa tai rajoittavalta sitoumukselta, vaan hyvältä sijoituskohteelta sekä mainiolta tukikohdalta omalle elämälle. Eihän siinä kämpässä pakko olisi loppuelämää kököttää: asunnon voi aina myydä tai vuokrata. Ja nyt kun minulla oli niitä säästöjä (osittain kiitos ASP-tilin) ja tulotasoni oli huomattavasti entistä parempi, en myöskään enää kokenut, että joutuisin budjettini puitteissa tekemään valtavia kompromisseja asunnon koon tai sijainnin suhteen.

Kun raha-asiat olivat kunnossa tuntui ihan realistiselta ryhtyä katselemaan asuntoja sillä silmällä. Luotin aluksi ihan vain eri pankkien sivuilta löytyviin lainalaskureihin apurina sen arvioimisessa, että minkä hintaiseen asuntoon minulla voisi olla mahdollisuuksia saada lainaa ja ryhdyin sen pohjalta selailemaan ilmoituksia.

Kun asuntokärpänen sitten puraisi, se puraisi kunnolla. Tutkiskelin ilmoituksia aamuin, illoin ja pitkin päivää väsymättä. Aluksi selailu oli myös ihan vain markkinoiden kartoitusta sekä koko asuntokauppabisneksen opettelua. En tiennyt hommaan ryhtyessäni mitään neliöhinnoista, vastikkeista, yhtiölainoista tai tulevien remonttien merkityksestä asuntokauppojen näkökulmasta – paitsi sen, että tuloillaan olevaa putkiremonttia en halunnut riesakseni. Jutun juuresta pääsi kuitenkin tosi nopeasti jyvälle ja käsitteet sekä luvut tulivat tutuiksi.

Olin avoin niin remppakohteille kuin muuttovalmiillekin asunnoille, mutta koska ihan lähipiiristä ei löydy remppa-apua ja isomman remontin syövereihin sukeltaminen tuntui vähän pelottavalta, katselin ensisijaisesti sellaisia asuntoja, missä selviäisi korkeintaan melko pienellä kunnostuksella ja pintaremontilla. Sijoitusmielessä remonttikohteet ovat toki herkullisia, mutta jotenkin juuri tässä kohtaa minua houkutti hieman helpompi ja suoraviivaisempi asuntoprojekti.

Oikeastaan konkreettisimmin prosessia pyöräytti eteenpäin se, kun tuli vastaan ensimmäinen oikeasti todella kiinnostava asunto. Ihastuin kämppään ilmoituksen perusteella niin kovasti, että soitettuani välittäjälle ja sovittuani näytöstä, kilautin välittömästi pankkiin ja ryhdyin neuvottelemaan lainasta. Lainaneuvottelut etenivät hyvin ja sain niiden myötä varmuuden siitä, minkäsuuruisen lainan voisin saada ja se auttoi asunnon etsinnässä eteenpäin. Se minut lainaneuvotteluihin innoittanut kämppä ei sitten livenä vain tuntunut omalta, vaikka ihana olikin, ja oli myös sijaintiinsa nähden reilusti ylihintainen, joten jätin asian edelleen hautumaan ja jatkoin etsiskelyä. Oli kuitenkin todella hyvä, että nyt minulla oli myönteinen lainapäätös jo valmiina, mikäli sopiva asunto sattuisi löytymään.

Miten oma asunto löytyi?

Kun pääsin vauhtiin asunnon metsästyksessä, huomasin käyväni kärsimättömäksi. Tiesin, että usein sopivan asunnon löytämisessä voi mennä kuukausia, joskus jopa vuosia, mutta minulla oli malttamaton olo päästä muuttamaan. Siitä syystä olin myös hakuprosessissa hyvin aktiivinen. Tilasin Oikotieltä ja Etuovesta hakuvahtien ilmoitukset sähköpostiini, jotta saisin heti tiedon uusista kiinnostavista asunnoista ja soittelin välittäjille usein jo muutama minuutti ilmoituksen julkaisun jälkeen. Ja se osoittautui todella hyväksi taktiikaksi, sillä sain useista asunnoista ensimmäisiä yksityisnäyttöjä ja pääsin katsomaan niitä jo ennen muita kiinnostuneita.

Jos jotain olen Helsingin asuntomarkkinoista oppinut niin sen, että halutuimmat ja kiinnostavimmat kämpät menevät kaupaksi todella nopeasti. Parhaimmillaan asunto saattaa olla myyty jo pari tuntia ilmoituksen jättämisestä ja harva erityisen kiinnostava sekä hinta-laatu-suhteeltaan hyvä asunto pysyy myynnissä edes yleiseen näyttöön asti. Siksi tositarkoituksella liikenteessä olevan asunnonostajan kannattaa olla ripeä liikkeissään. On tosi iso etu, jos jo näyttöön mennessä on lainapäätös olemassa ja tarjota myyjälle käsiraha vaikka jo samana päivänä, sillä joskus se on niinkin pienistä asioista kiinni, kenelle kämppä lopulta myydään. Moni myyjä arvostaa nopeutta ja helppoutta asuntokaupoissa, etenkin jos kaupoilla on kiire vaikkapa siksi, että myyjä on jo ostanut uuden asunnon ja hän tarvitsee vanhasta asunnostaan rahan uuden kämpän käsirahaa varten. On siis hyvä, jos kaikki pankki- ja takausasiat ovat jo selkeitä siinä vaiheessa, kun menee katsomaan kiinnostavaa asuntoa.

*

Oma kotini löytyi lopulta aika lyhyen etsiskelyn jälkeen. Ehdin metsästää asuntoa noin kuukauden päivät ja laukkasin näytöissä kiitettävällä aktiivisuudella. Joustava työ mahdollisti sen, että pääsin katsomaan kämppiä myös päiväsaikaan ja se oli minulle kämppäkisassa suuri etu. Sillä kilpailulta se nimenomaan usein tuntui. Ehdin tätä omaa asuntoani ennen tehdä yhden tarjouksen toisesta kämpästä, mutta en saanut sitä ja olin aivan rikki, kun unelma-asunto meni sivu suun. Hetken surkuttelun jälkeen oli vain hypättävä takaisin ratsun selkään ja jatkettava metsästystä.

Sain lopulta tämän omankin asuntoni osittain ihan vain nopeuteni ansiosta: olin ensimmäinen välittäjälle soittanut ja sain tästä syystä ensimmäisen näytön. Asuntoani ehdittiin tuon päivän aikana näyttää neljälle ihmiselle ja siitä tehtiin näiden näyttöjen pohjalta jo kaksi tarjousta. Asunto meni kaupaksi samana iltana yhden korotuskierroksen jälkeen ja välittäjä perui seuraaville päiville sovitut näytöt. Ja seuraavalla viikolla allekirjoitettiin jo kauppakirjat.

Yksi suuri apuni tässä asunnon metsästysprosessissa oli yksi parhaista ystävistäni, joka on asuntokaupojen suhteen varsin kokenut sekä hyvin fiksu, pedantti ja raha-asioissa tarkka ihminen. Hän osasi aina skannata asuntoilmoitukset kriittisellä silmällä läpi sekä tuli useampaankin asuntonäyttöön seurakseni piinaten asunnonvälittäjiä tiukoilla ja yksityiskohtaisilla kysymyksillään, jotka eivät olisi kokemattomalle asunnonostajalle tulleet mieleenkään. Myös omat vanhempani olivat kokeneina asuntokauppojen tekijöinä hyvä tuki ja turva: tuntui aina jotenkin turvallisemmalta ja varmemmalta, kun perusfaktat oli tsekannut useampi asuntokaupoista ymmärtävä ihminen.

Minulla oli aika selkeä ajatus siitä, millaisen asunnon haluaisin, mutta katselin kämppiä aika avoimin mielin ja tsekkailin myös sellaisia koteja, jotka eivät ihan suoraan välttämättä osuneet hakuehtoihini. Jossakin asunnossa sijainti saattoi olla hiukan sivussa haarukastani, joku kämppä taas oli neliöiltään hiukan etsimääni pienempi ja joku puolestaan yksiö, vaikka hakusessa oli nimenomaan kaksio (tai jopa kolmio). Ja loppujen lopuksi löin kaupat lukkoon asunnosta, joka oli kokohaarukkani alarajoilla sekä pohjaratkaisultaan yksiö, vaikka en missään tapauksessa ollut halunnut yksiötä. Näin se oma mieli yllättää!

Olin henkisesti jo täysin valmistautunut tekemään tarjouksen eräästä toisesta asunnosta, jolla oli kokoa yhden huoneen ja 16 neliön verran enemmän. Päätin kuitenkin tulla kurkkaamaan vielä tämän kämpän, kun se näytti ilmoituksen kuvissa niin viehättävältä ja valoisalta – ja koska onnistuin saamaan tästäkin ensinäytön. Vaikka asunto ei ihan vastannut hakuehtojani, heti tänne astuessani tunsin tulleeni kotiin.

Viime kädessä nämä asuntobisnekset ovat monelle omaa kotia etsivälle vähän henkimaailman hommia. Jos asunnon löytymisellä ei ole akuutti hätä ja kämppää on ostamassa ensisijaisesti omaksi kodiksi eikä vain sijoitusasunnoksi, niin sillä omalla intuitiolla ja hyvällä fiiliksellä on faktojen rinnalla yllättävän suuri merkitys. Pienemmässä mittakaavassa näitä samoja tuntemuksia käydään läpi vuokra-asuntoakin etsiskellessä: joku asunto vain tuntuu omalta siinä, missä toinen vain ei. Ja tähän omaan kotiin muutettuani olen päivittäin todennut päätökseni oikeaksi: olen täällä todella onnellinen. Voin edelleen katsella asuntoilmoituksia tuntematta harmistusta ihanalta näyttävien kämppien kohdalla tai pohtimatta, tuliko sittenkin hätiköityä, koska tuntuu, että juuri tämä koti oli juuri minulle niin nappivalinta.

*

Olen ajatellut, että kokoaisin sellaisen pienen ja yksinkertaisen oppaan sekä vinkkikokoelman ensiasunnon ostajalle. Kiinnostaisiko teitä sellainen? Ja tuleeko mieleen joitakin erityisiä kysymyksiä juuri siihen liittyen, mihin kaipaisitte vastauksia? Myös tämän jutun kommenteissa voi jakaa, jos mieleen tulee joitakin erityishyviä vinkkejä, jotka teidän meilestänne kannattaisi sisällyttää postaukseen. :) Kuinka monella teistä on asunnon ostaminen ajankohtaisena mielessä nyt tai lähitulevaisuudessa?

Jos haluatte lukea aiempia postauksiani asunnon ostamiseen liittyen, tein niille nyt ihan oman kategorian. Jos puolestaan sisustus– ja kotijutut kiinnostavat, niin inspiraatiota löytyy niin omasta kodistani kuin ystävienikin kauniista asunnoista, kun klikkaatte tuota Koti-kategoriaa, jota voi selata niin thumbnail-kuvina kuin postausnäkymässäkin. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts

7/12/17

Ideoita & alekoodi joululahjaostoksille

7 40

Kaupallinen yhteistyö: Stockmann

(sisältää mainoslinkkejä)

On ihan hullua ajatella, että jouluaattoon on enää 2,5 viikkoa! Mihin tämä syksy oikein humpsahti? Vaikka olen itse joululahjojen suhteen tänä vuonna minimalistisella linjalla, tiedän, että useimmissa muissa perheissä lahjotaan silti läheisiä normaaliin malliin. Niinpä ajattelin tehdä tällaisen viime hetken vinkkipostauksen, josta voitte poimia ideoita lahjaostoksille, jos mielikuvitus uhkaa loppua jouluruuhkassa kesken. Ja verkkokauppaostoksilla on tietysti sekin etu, ettei tarvitse hikoilla siellä kaupassa toppatakki päällä miljoonan muun joulushoppailijan kanssa.

Kahlasin siis puolestanne Stockmannin valikoimaa läpi verkkokaupan puolella keräilin käytännössä inspiskollaaseihin kaikki itse himoitsemani asiat. :D Mukana on kuitenkin sellaisia ideoita, jotka sopivat monenlaiselle ihmiselle: sisustustavaraa, keittiötarvikkeita, talvisia asusteita, ihania kylpytuotteita ja pieniä ylellisyyksiä kotihengailuun ja -hemmotteluun.

Jutun 1. kuvan tuotteet:

luomuvillapipo A+morehenkarit Nomess Copenhagenseinäkalenteri Design LettersLion-lusikat Hackmanpellavainen pyjamapaita BalmuiriArrow-naulakko Design House StockholmWM String -tuoli Menu,  lautanen Pentik,  seepra-figuuri Kay Bojesen,  nahkahansikkaat A+more,  luomuvillahuivi A+more

A4-muistitaulu Design Letterssisustustikkaat Lene BjerreUrna-maljakko Marimekkoalpakanvillapipo A+morehenkarit Nomess Copenhagenkuparinen pressopannu BodumBloom-tuoksu Guccioliivinvihreä nahkalaukku A+morepaperikassiteline & kierrätysnahkakassi Everyday Design

On pakko mainita tuosta Stockmannin omasta A+more-asustemallistosta sen verran, että nyt tässä talven kokoelmassa on muutamia erityisen herkullisia tuotteita. Mukana on nimittäin italialaisesta luomuvillasta neulottuja pipoja ja huiveja, unelmanpehmeää kashmiria sekä täällä Suomessa neulottuja villapipoja ja -huiveja! Lisäksi talven mallistossa on niin lämpimiä kelsirukkasia ja -hansikkaita sekä nahkakintaita, että niillä pärjää kovillakin pakkasilla. Jos muuten kiinnostaa lukea supermielenkiintoinen haastattelu malliston suunnittelijasta, niin sen pääsee kurkkaamaan täällä.

Stockmann halusi vielä ilahduttaa teitä Pupulandian lukijoita aika mahtavalla edulla, nimittäin seuraavan viikon ajan saatte ihan Stockmann-verkkokaupan KOKO valikoimasta alennusta -20%. Kuten huomaatte jo näistä kokoamistani kollaaseistakin, niin Stockan verkkokaupan valikoima on todella laaja ja runsas ja sieltä löytyy lahjaideoita niin itselle kuin muillekin aikalailla joka lähtöön: designia, sisustusta, keittiötarvikkeita astioita, kodinkoneita, vaatteita, asusteita, kenkiä, huonekaluja, kosmetiikkaa ja vaikka mitä. Ei ole yhtään hassumpi etu, että pääsee tekemään jouluostoksensa alennushintaan. :) Ja tietysti kannattaa huomioida myös, että tällä tarjouksella on harvinainen mahdollisuus tehdä esimerkiksi design-löytöjä alennushintaan.

Saat siis alekoodilla PUPULANDIA20 20% alennuksen normaalihintaisista tuotteista kertaostoksena Stockmann-verkkokaupassa (poislukien muutama poikkeus). Alekoodi on voimassa ensi viikon torstaihin 14.12.2017 asti. Kannattaa myös huomuioida, että Stockan verkkokaupasta tilatessa kannattaa tehdä tilaus viimeistään 18.12., mikäli toivoo, että lähetys ehtii perille ennen jouluaattoa. :)

metallikori Menu, teekannu ASA, huopa Lapuan Kankurit, nestesaippua Compagnie de Provencekylpytakki Casa Stockmann, tuoksukynttilä Osmia, sakset Fiskars, lukulasit Izipizi, kylpytossut Casa Stockmann, nahkalaukku A+more, keittiöpyyhe Marimekko

kelsirukkaset A+more, Sarjaton-kulho Iittala, tuoksukynttilä Skandinavisk, kuumavesipullo Lapuan Kankurit, nestesaippua Compagnie de Provence, Tree-naulakko Swedese, mutteripannu Bialettivillahuopa Lapuan Kankurit, pärekori Verso Design, kashmirbaskeri A+more

saunasanko & saunakauha Rento, kosmetiikkalaukku Marimekko, seinälokerikko Casa Stockmann, pöytä Hay, marmorirasia Hay, pyyhe Lapuan Kankurit, kylpytossut Villa Stockmann, mini-kasvihuone Mica, tiimalasi Hay, nahkalaukku A+more

ruudullinen huivi A+more, kukkien istutus -työkalusetti Fiskars, Ball-seinäkello Vitra, nahkalompakko A+more, kuparinen pöytä/säilytyskaluste Kartell, muki ASA, huonekuusi tinaruukussa Huiskula, korkea Nappula-kynttilänjalka Iittala, matala Nappula-kynttilänjalka Iittala, All Plastic -tuoli Vitra

Related posts

3/12/17

Vähän liiankin itsestäänselvä suomalainen design-klassikko

16 41

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Hackman

Veikkaan, että suurin osa meistä pitää suomalaista designia suuressa arvossa – suomalaisen suunnittelun aarteet, ikisuosikit ja klassikot sekä uudemmatkin design-helmet saavat usein tuntemaan pienen ylpeän nipistyksen rinnassa, kun jossakin maailmalla kansainvälisessä ympäristössä näkee Iittalan juomalasin, Fiskarsin oranssikahvaiset sakset, Aalto-vaasin, Marimekko-kuosia tai pallotuolin.

Harvoin sitä tulee silti ajatelleeksi makaronilaatikkoa haarukoidessaan, että tässä sitä popsitaan pöperöä välineillä, jotka ovat suomalaisen muotoilun aatelia. Arkisia käyttöesineitä alkaa helposti pitää ikään kuin itsestäänselvyyksinä – kun jotakin tavaraa käyttää jokaikinen päivä, saattaa unohtua, millaisia suomalaisen designin helmiä monet jokapäiväiset tavaramme ja välineemme ovat.

Kotimaisen Hackmanin Savonia-aterinsarja on yksi näistä niin laajalle levittäytyneistä Suomi-designin klassikoista, että se ei välttämättä arkisuudessaan saa osakseen sellaista arvostusta kuin ansaitsisi. Olen itse kasvanut Savonia-haarukoita, -veitsiä ja -lusikoita käytellen niin, että lapsena varmaan kuvittelin, ettei muunlaisia aterimia maailmassa olekaan. Vaikka sitä ei täällä Suomessa välttämättä edes tiedetä, niin toden totta, Savonia on tosiaan yksi koko maailman myydyimmistä aterinsarjoista. Ei siis ihme, jos lapsena saattoi erehtyä luulemaan, että aterimia ei ole olemassakaan kuin yhdenlaisia.

Mutta nyt kun tietää, että suomalainen Savonia todella on kotimaan lisäksi myös maailmanlaajuisesti valtava menestys, siitä sopiikin suomalaisena olla vähän ylpeä. Oli minullekin pieni herättelyn paikka, kun ryhdyin oikeasti ajatuksella miettimään noita niin tuttuja haarukoita, veitsiä ja lusikoita, sillä tajusin niiden olevan niin itsestäänselvä osa suomalaisen kodin perusvarustusta, että koko sarjasta on tullut ikään kuin näkymätön. Sen design-arvolle on tullut vähän sokeaksi ja onpa sitä saattanut toisinaan pitää vähän tylsänäkin vaihtoehtona. Mutta tosiasia on, että harvan ruokailuvälinesarjan muotoilu sopii kämmeneen yhtä miellyttävästi.

Designista puhuttaessa mietitään usein tavaroiden ulkonäköä ja visuaalista muotoilua, mutta loppujen lopuksihan hyvä design on ennenkaikkea käyttäjäystävällistä, toimivaa ja helppokäyttöistä. Sillä mitä tekee esineellä, joka on huono käyttää, vaikka se olisi miten upean näköinen? Jos puolestaan käytettävyydeltään toimivaan pakettiin onnistutaan vielä yhdistämään visuaalisesti kaunis, kiinnostava ja uudenlainen muotoilu, ollaan todellisen menestystarinan äärellä.

Vaikka monen suomalaisen design-klassikon suunnittelijat ovat juhlittuja ja tunnettuja nimiä, vuonna 1967 Savonia-sarjan Hackmanille suunnitellut saksalainen Adolf Babel on jäänyt nimenä tuntemattomaksi nykysukupolville. Siitä huolimatta hänen suunnittelemansa aterimet ovat pohjoismaisen suunnittelun suunnannäyttäjiä ja täydellinen osoitus siitä, kuinka hyvä suunnittelu kestää aikaa. Savonia viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlaansa ja on aika mieletön saavutus, että se on säilyttänyt asemansa ylivoimaisena yleisön suosikkina muotoilun trendien ja tuulten ailahdellessa vuosikymmenten saatossa. Design on niin ajatonta, että sarja olisi yhtä hyvin voitu suunnitella tänään.

Myönnän, että kun muutin pois kotoa ja piti ryhtyä valitsemaan astioita ja aterimia niin tähyilin ehkä vähän tarpeettomankin etäälle. Savonia tuntui niin jokapäiväiseltä ja tylsältä, koska olin aterioinut niillä samaisilla aterimilla koko elämäni. Niinpä yritin vähän kuin väkisin keksiä jotakin muuta… Tässä asiassa kuitenkin kävi klassisesti, sillä vaikka alkuun halusinkin jotain muuta, niin nyt kolmekymppisenä astiakaapistani löytyvät ne samat Teemat ja Savoniat kuin niin monesta muustakin suomalaiskodista. Routa niin sanotusti ajoi porsaan kotiin ja toimivia klassikoita osaa nykyään arvostaa. Mutta vasta maailmalla vähän reissanneena ja arkiesineiden designiin huomiota kiinnittäneenä ymmärrän olla pitämättä arjen luottoapureita itsestäänselvyyksinä.

Vaikka Savonian suosikkiasemaa lienee mahdotonta syrjäyttää, on Hackmanilla runsaasti muitakin aterinsarjoja kuten perinteikäs Carelia ja ihan hiljattain lanseerattu Linnea. Lisäksi Savonia täydentyi pari vuotta sitten uudella Savonia XL -linjalla, jonka muotoilu on tuttu, mutta koko hieman entistä reilumpi. Ja näin joulun alla vinkattakoon, että klassikkoaterimet eivät koskaan ole huono lahjaidea ja jo olemassaolevaakin sarjaa voi täydentää uusilla osilla. Samaten eri sarjoja voi myös hyvin yhdistellä keskenään – varsinkin minimalistiset salaattiottimet, kakkulapiot ja muut sellaiset välineet spivat usein tyylillisesti moneen muuhunkin aterinsarjaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla, kuinka monen teistä kotoa tai lapsuudenkodista löytyy Savonia-aterimia? Uskallan veikata, että aika monen. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts