12/01/15

Ei enää teekuppeja lattialla

11 18 jakkara1.jpg

Mietiskelin vuosi sitten loppusyksystä, että tarvitsisin olohuoneeseeni jotkut pienet pöydät, tasot tai jakkarat, joille voisi laskea esimerkiksi teekupin sohvalla istuskellessaan. Heräsin tarpeeseen jossain vaiheessa, kun kupit pyörivät aina jaloissa lattioilla – ja olivat tietysti vaarassa kaatua matolle. Ajattelin, että näppärin vaihtoehto olisi joku helposti liikuteltava pikkupöytä tai jakkara, koska halusin, että pienessä olohuoneessani olisi mahdollisimman paljon avaraa lattiatilaa. Helposti siirreltävää pikkutasoa voisi sitten tarvittaessa liikutella paikasta toiseen ja käyttää siellä, missä tarvetta on. 

Minulla oli silloin reilu vuosi sitten useampikin vaihtoehto, joiden välillä pähkäilin valintaani ja lukijoilta tuli postauksen yhteyteen myös mainioita ehdotuksia. Niin suloisia pikkupöytiä kuin löysinkin, tuumailin lopulta, että joku jakkara-tyyppinen ratkaisu olisi minulle paras vaihtoehto – samaa kalustetta voisi sitten käyttää sekä istumiseen että laskutasona. Ja nyt hoksasin tässä hiljattain, etten koskaan esitellyt, mihin ratkaisuun loppujen lopuksi päädyin!

jakkara2.jpg

Minulla oli suunnattomia valinnanvaikeuksia eri vaihtoehtojen välillä ja lopulta ratkaisu tuntui vähän kuin tippuvan taivaasta (tai oikeastaan postiluukusta) suoraan eteeni, kun vuodenvaihteen tienoilla Stockmannin kanta-asiakaskuvastossa yksi vaihtoehdoistani sattui olemaan tarjouksessa. Kartellin timanttipintainen Stone-jakkara oli ollut alusta alkaen yksi suosikkiehdokkaistani, koska ostin edellisenä kesänä kotitoimistoni tuoliksi Calligariksen hiukan samanhenkisen Ice-tuolin, jossa on myös tuollainen timanttia muistuttava pinta. 

Kanta-asiakastarjous tuntui siltä, että tämä oli nyt merkki. :D Niinpä marssin Stockalle ja laitoin jakkaran tilaukseen – tai itse asiassa kaksi. Kevyet jakkarat ovat olleet minusta ihan loistovalinta tarkoitukseensa. Ne on helppo siirtää sivuun, jos ei tarvita laskualustana, toimivat tarvittaessa lisäistuimina ja voipa tuohon kauniin jakkaran päälle laittaa vaikka ruukkukasvin tai kukkamaljakon, jos sille ei muuta käyttöä jollakin hetkellä ole. Ja itse asiassa juuri tuollaiselle näppärälle pikkujakkaralle onkin ollut jo tarvetta moneen otteeseen. :)

jakkara6.jpg

Ainoa miinus tuossa muovijakkarassa on (nimenomaan laskutasona) se, että se saattaa helposti liikkua maton pinnalla, jos päällä  ei ole ihmisen painoa. Ongelmaksi tuo keveys ei ole kuitenkaan muodostunut. En silti bailaisi matolla samaan aikaan, kun teekuppi on jakkaran päällä vieressä. ;) En myöskään ehkä laskisi kuumaa teekuppia tuohon pinnalle paljaaltaan, mutta toisaalta eipä kai sitä suositella tehtävän muillekaan alustoille? Ja onneksi lasinaluset on keksitty. 

PS. Ai että on ikävä niitä entisen kodin valkoisia lattioita. Nykyisen kodin vanha parkettilattia on kaunis ja hyväkuntoinen, mutta tuo kellertävä väri ei kyllä ole millään muotoa lemppari. Muuten asunto on omaan makuuni liki täydellinen, mutta lattiat vaihtaisin toisenlaisiksi, jos voisin. No okei, ainahan joka kämpästä kaikenlaista pientä remppakohdetta löytää, mutta kaiken muun kanssa olen jotakuinkin sovussa täällä kotikolossani. Ehkä seuraavassa kodissa on sitten taas mieluisampi lattia!

Translation: I’ve been looking for some small tables or stools to use as tiny sofa tables to put my tea cup on. And I’ve totally forgotten to tell you that I finally managed to make up my mind and proceed with the project. Well, a discount helped me to make a decision since Stockmann had these Stone stools by Kartell for sale some time ago. And now I am a happy owner of two of them. No more tea cup hazards on the floor. ;)

jakkara4.jpgjakkara8.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

29/12/14

Parempia siivoushetkiä

9 koti5.jpg

No nyt on maaseudulta kotiuduttu ja vietetty sopiva hetki ilman tietokonetta, joten voin taas palata blogin ääreen uusin voimin. :) Tekee todellakin välillä hyvää keskittyä ihan muihin asioihin. Viikonlopun aikana reissasin maalta kotiin, ehdin treffailla ulkomailta Suomessa käymässä olevaa ystävää, nautiskelin kirpeästä pakkaspäivästä ulkoilmassa ja aloittelin jo varovaisesti sitä suursiivousta, jonka uhosin tammikuun aikana tehdä. Ja siivoushommista puheen ollen, nyt on viimein aika antaa yhdelle teistä aikamoisen mukava joululahja ja julkistaa Dyson-kisan voittaja. 

Luin suurella ilolla kaikkia lukuisia kommenttejanne ja huokaisin helpotuksesta huomatessani, etten ole suurpiirteisine siivoustapoineni yksin. ;) Oli hauskaa huomata, miten monenlaisia siivoustottumuksia ihmisillä onkaan ja miten laidasta laitaan porukan siivouspersoonat vaihtelevat. En voi kuin ihailla heitä, joille siivoaminen on suorastaan rakas harrastus – olisipa minullekin. :D Tällä kertaa arpaonni suosi seuraavaa kommentoijaa, jonka siivoustavat kuulostavat erehdyttävän samankaltaisilta kuin omanikin…

Norbert:

Olen aika laiska siivooja, mutta tykkään siisteydestä ja järjestyksestä – pieni dilemma siis. Voin helposti kasata viikon tiskit pöydälle ennen kuin jaksan tyhjentää astianpesukonetta ja laittaa likaiset astiat sinne. Tai olla imuroimatta moneen viikkoon, vaikka lattialla pyörii kaikenmaailman ruoan muruja ja pölykissoja. Inhoon perusimureissa sitä, että pitää hiissata perässä painavaa pömpeliä, joka aina juuttuu johonkin esteeseen. Hirveen rasittavaa ja hermoja kiristävää puuhaa, ei ihme, ettei imuria melkeen koskaan jaksa kaivaa esiin. Joka tapauksessa – omat sotkut ei siis ilmeisesti minua haittaa, mutta toisten kyllä :D

Siivousta – vaikka imuroimista – edistäisi kyllä se, että tavarat olisi jo valmiiksi paikoillaan, siivousvälineet helposti saatavilla ja niitä olisi kiva ja kätevä käyttää. Esimerkiksi niinkin yksinkertainen asia kuin kivantuoksuinen yleispuhdistussuihke voi vaikuttaa siivousintoon! Tämä imuri siis toivottavasti helppoudellaan ja kätevyydellään vähän tsemppaisi imuroimaan useammin :)

Onnea voittajalle! Käyhän kurkkaamassa sähköpostiasi pikimmiten.

Ja muillekin vinkiksi, että kunnon imuri ei välttämättä ole ollenkaan hassumpi sijoitus, olivat siivoustottumukset millaiset hyvänsä. Laiskanpuoleinen siivooja saa tartuttua kevyeen, johdottomaan ja helposti esille otettavaan imuriin herkemmin, kun vaiva kokonaisuudessaan on pienempi ja ahkeralle siivoojalle samat ominaisuudet ovat vain näppärä helpotus urakassa. Jos siis raaskitte sijoittaa, niin suosittelen!

dyson1.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

9

Related posts

19/12/14

Laiskan siivoojan joulusiivous (ja pikku-apuri)

420 21 koti12.jpg

Yhteistyössä: Dyson

Jokos on joulusiivous kotona tehty? Itse en ajatellut tänä vuonna tehdä lainkaan mitään suurta joulusiivousta, koska suuntaan joulunviettoon vanhempieni luo. Joulun alla kaikenlaista hässäkkää ja kiirettä riittää muutenkin, joten siirrän suosiolla suuremman siivousurakan tammikuulle. Olen jo suunnitellut, että silloin pengon koko kämpän kuukauden aikana lattiasta kattoon ja järjestelen kaapit kauttaaltaan uusiksi. Vaikka kaikki olisi alun perin laitettu nätisti järjestykseen, jotenkin komeroilla ja kaapeilla on ajan mittaan tapana “räjähtää” täysin käsiin niin, että lopulta ei enää tee mieli avata ovea lainkaan, kun sieltä ei kuitenkaan löydä mitään. Tämän tilanteen aion siis ottaa haltuun uuden vuoden kunniaksi heti tammikuussa.

Naureskelin juuri pari päivää sitten ystäväni FB-päivitystä, missä hän tuskaili omaa sotkuisuuttaan. Hän kyseli vilpittömästi kavereiltaan vinkkejä, miten muut saavat kotinsa pysymään järjestyksessä. Kommenttikeskustelua lukiessa samaistuin kaverini epäjärjestelmälliseen huushoullaukseen täydellisesti. En varmasti ole sotkuisuudessani pahimmasta päästä mutta en takuuvarmasti myöskään sieltä siisteimmästä. Huvittaa joskus, kun yksi ystävistäni pahoittelee kotinsa sotkua ja todellisuudessa hänellä on pari paitaa jossain tuolin selkänojalla ja tiskialtaassa muutama tiskaamaton kuppi. Eeh, minun tapauksessani tuo olisi tosi siistiä. :D

koti1.jpg

Kaikki järjestelmälliset ja siistit ihmiset muistuttavat aina, että siistiä ei oikeastaan tule siivoamalla, vaan siten että tavaroilla on omat paikkansa, joille ne kiltisti laitetaan käytön jälkeen joka kerta. Minusta ei vain taida olla tuohon. Vaikka pyrin aina laittamaan asiat paikoilleen, kiireessä se tuppaa aina vain unohtumaan ja minulla ei oikeastaan edes ole monille tavaroilleni jotain ennalta määrättyä oikeaa paikkaa. Nautin siististä kodista ja tuntuu, että mieli lepää, kun ympäristö on järjestyksessä, mutta lopulta taidan silti arvostaa monia muita asioita enemmän – ainakin niitä tulee priorisoitua ajankäytössä useammin.

Siisteys on varmasti sellainen juttu, jota voi myös opetella, mutta toistaiseksi olen ehkä enemmänkin ollut siivoustyyliltäni sellainen, että tavarat jäävät helposti joksikin aikaa pyörimään ympäri asuntoa, mutta otan sitten aina parin viikon välein sellaisia pieniä järjestelyspurtteja, jolloin laitan hihat heilumaan ja siirrän ne takaisin paikoilleen. Muutaman kerran vuodessa teen sitten perusteellisemman siivousoperaation, jolloin käyn läpi tavaroita tarkemmin ja jynssään kodin oikein urakalla.

koti3.jpg

Järjestelmällisyyteni on monessa mielessä ehkä vähän epäloogista. Siinä missä moni ei petaa sänkyään juuri koskaan, se on minulle niitä harvoja juttuja, jotka suoritan tunnollisesti joka ikinen päivä. En lähde kotoa kuin äärimmäisessä hädässä ja kiireessä sijaamatta vuodetta. Joskus laitan päiväpeiton ja tyynyt paikoilleen, vaikka tiedän, että olisin menossa nukkumaan jo parin tunnin päästä. Sänky vain tuntuu erilaiselta, kun se on välissä ollut pedattuna. :) Sen sijaan minulla on suunnattomia vaikeuksia saada roskapussi vietyä ulos asti. Olemmekin tehneet poikakaverin kanssa diilin, että hän huolehtii roskapusseista ja minä sängyn petaamisesta – sopii minulle. :)

Varsinaisista siivoushommista lemppareitani on vessan peseminen (älkää kysykö miksi) ja tiskaaminenkaan ei ole minulle paha nakki – tykkään tosin mieluiten tiskata aina vähän isomman määrän astioita kerrallaan enkä joka aterian jälkeen olla pesemässä yksittäisiä haarukoita ja lautasia. Myös pölyjen pyyhkiminen on ihan jees, mutta jostain syystä en ole koskaan perustanut imuroinnista. Se on jokseenkin outoa, koska imurointihan on kotitöistä monesti se vaivattomin, siistein ja nopein homma. Minua kuitenkin rasittaa jo valmiiksi se ajatus, että pitäisi ensin nostella kaikki ylimääräinen pois lattioilta, kaivaa imuri kaapista ja sitten säätää sen johdon kanssa ympäri asuntoa. Omassa kämpässänihän pistokkeet on sijoiteltu niin näpsäkästi, että yhden imurointisession aikana pistoketta pitää vaihtaa kolme kertaa. 

koti8.jpg

Tällaiselle ihmiselle, jolla siisteys ja järjestelmällisyys eivät varsinaisesti ole verissä, taitaa suurin pulma siivouspuuhissa olla itse hommaan ryhtyminen. Kun asia tuntuu vaivalloiselta, sitä tulee vain lykättyä eteenpäin. Tänä talvena olen saanut heittää hyvästit johdon ja pistokkeiden kanssa säätämiselle, sillä minulle tarjottiin syksyllä kokeiluun Dysonin pölypussitonta ja “langatonta” DC62 varsi-imuria.

Olen kuullut näistä legendaarisista Dysoneista paljon hyvää, mutta nyt pääsin siis testaamaan itsekin. Ja huvittavaa kyllä, näköjään kynnys siivoamiseen voi olla pienestä kiinni: kun imuri on kevyt ja näpsäkkä sekä helppo käyttää missä tahansa asunnon kulmassa ilman johtojen kanssa veivaamista, olen löytänyt itsestäni entistä innokkaamaan imuroijan. Ja ehkä se tekee sellaisen jostakusta teistäkin, sillä saan nimittäin arpoa yhden tuollaisen mahtavan vekottimen myös teidän lukijoiden kesken!

koti6.jpg

Ennen kuin mennään kuitenkaan itse kisaan, ajattelin kertoa tuosta laitteesta muutaman sanasen. Pähkinänkuoressa Dysonin imuri toimii siis ilman pölypussia niin, että pöly ja roska kerääntyy läpinäkyvään säiliöön, joka sitten vain tyhjennetään roskikseen. Olenkin vanhan imurini kanssa ollut tulla hulluksi pölypussiostoksilla, kun viime kesänä sain metsästää sopivia pusseja kolmesta paikasta ennen kuin löytyi. Tuo läpinäkyvä säiliö on myös siinä mielessä näppärä, jos imuriin joutuu jotakin sinne kuulumatonta.

Parasta laitteessa on minusta ollut tuo johdottomuus. Imuri ladataan samaan tapaan kuin kännykkä ja sen jälkeen sitä voi käyttää 20 minuutin ajan yhtäjaksoisesti. Laiskalle ja säätämistä vihaavalle siivoojalle helppokäyttöisyys on iso plussa ja saa tarttumaan imurin varteen useammin. Imuri on kevyt käyttää ja se on sopivan pieni – itse olen säilyttänyt sitä sohvan alla, mistä se on helppo napata esiin tarvittaessa. Varren irroittamalla laitetta voi myös käyttää rikkaimurina pikkuroskien ja murusten putsailuun. Parhaiten tämä laite soveltuu varmasti tällaisen pienen asunnon (yksiö tai kaksio) siivoiluun, koska akun lataus kestää vain tuon 20 minuuttia – oman pikkukaksion siivouksessa akku ei ole vielä kertaakaan loppunut kesken. Suosittelen siis erityisesti kaikille helppoutta ja nopeutta arvostaville ihmisille. :)

dyson1.jpg

Saan arpoa yhden tällaisen mainion Dysonin DC62 imurin (arvo 489 euroa) jollekulle onnekkaalle lukijalle. Joulusiivoukseen tämä imuri ei enää ehdi, ellette sitten suorita siivoustanne vasta tammikuussa kuten minä. ;) Olkoon tämä siis voittajalle vaikkapa joululahja, koska kisa starttaa nyt ja päättyy juuri sopivasti ennen joulua – jouluaattona julkistetaan sitten onnellinen uuden imurin omistaja. Jos haluat unelmien siivousvälineen omaksesi, niin osallistuhan kisaan seuraavasti: kerro tämän postauksen kommenttiboksissa, millainen siivouspersoona sinä olet ja miksi juuri sinä tarvitsisit tämän Dysonin imurin? Jos tulee jotain täydellisiä siivousniksejä mieleen tällaisille ei-niin-siisteille ihmisille, niin niitäkin saa jakaa! Jätä kommenttisi ke 23.12.2014 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite. Onnea kisaan!

dyson2.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

10/12/14

Erilainen joulupuu

11 6 atsalea.jpg

Joulukukat? Niistä tulevat usein ensisijaisesti mieleen pökerryttävän vahvasti tuoksuvat hyasintit, perinteikkäät joulutähdet ja ylväät amaryllikset. Vaikka olen henkeen ja vereen kukkaihminen, joulukukista en ole koskaan innostunut mitenkään suunnattomasti. Yksi poikkeus joulukukkien joukossa on kuitenkin ruukussa viihtyvä ja suloisesti kukkiva atsalea, joka miellyttää meikäläisen esteettistä silmää niin, että voisin mieluusti tuijotella sitä vaikka läpi vuoden.

Ostan kotiin säännöllisesti tuoreita leikkokukkia, mutta viherpeukalolla minua ei valitettavasti ole siunattu. Ruukkukasvini kuukahtavat yleensä aina jossain vaiheessa, enkä useimmiten oikein edes tiedä, mikä meni pieleen. Olemattomista puutarhurintaidoistani huolimatta jaksan silti sinnikkäästi kokeilla onneani myös ruukkukasvien suhteen aina uudelleen. Pienelle ja pörheälle atsalealle olen valmis antamaan joka vuosi uuden mahdollisuuden, ja niin taas tänäkin vuonna kuten kuvasta näkyy.

Tavallisten atsaleojen lisäksi olen nyt muutamana vuonna nähnyt myynnissä tällaisia varrellisia versioita, jotka ovat kuin kukkivia miniatyyripuita. Ja sellaisen hommasin tänä vuonna. Minikokoista joulukuusta ei tällä kertaa tähän talouteen tule, vaan joulupuun virkaa saa toimittaa tuo vaaleanpunaisena kukkiva atsalea.

Jos jotain olen muutaman atsalean kuihduttaneena oppinut, niin sen, että tämä kaveri on todella janoinen. Atsaleaa saa siis kastella runsaasti, yleensä ihan parin päivän välein. Viime vuonna onnistuin pitämään pikkuisen miniatyyripuuni hengissä jonnekin maalis-huhtikuulle asti, mikä hämmästytti jo kukkakauppiastakin. Tänä vuonna aion tehdä uuden ennätyksen. Tavoitteena on pitää pinkki atsalea elossa ensi jouluun, mutta saapa nähdä. ;) Tavoitteita on silti hyvä olla!

Photo: Jenni Rotonen

Related posts