27/11/14

Sisäinen jouluihmiseni nostaa päätään

11 5 jouluinspis1.jpg

Olin lapsena jouluintoilija henkeen ja vereen. Muistan, että joulun tunnelma sykähteli sisimmässä parhaimmillaan jo marraskuun alkupuolella, kun olin niin innoissani tulevasta. Lietsoin vielä intoani kuuntelemalla joululauluja, tekemällä itse joulukortteja ja touhuilemalla muutakin teemaan liittyvää. Ja mikään ei ehkä turhauttanut minua enempää kuin se, että äitini suostui ottamaan joulukoristeet esille vasta päivää-paria ennen jouluaattoa – minähän olin ollut joulutunnelmissa siinä vaiheessa jo reilun kuukauden! :D

Nykyään ymmärrän äitiäni paremmin. Tunnen monia aikuisiakin jouluintoilijoita, mutta oma innostukseni on vuosien varrella hiukan rauhoittunut. Siinä missä lapsena olisin ollut nyt jo monta viikkoa joulupöhinöissä, on aikuisena tekemistä ihan vain tajuamisessa, että nyt ollaan tosiaan jo melkein joulukuussa, vaikka pään sisällä on vielä syyskuu. Miten aika kuluikin lapsena niin hitaasti ja aikuisena se taas tuntuu menevän niin älyttömän nopeasti?

Ja toinen juttu, kuvittelenko vain, mutta olivatko syksyt ja talvet joskus 90-luvulla jotenkin todella paljon lumisempia kuin nykyään? Minulla on ihan sellaisia muistikuvia lapsuudesta, että monesti jo marraskuussa olisi ollut lumi maassa? Sen kuitenkin huomaan, että yksi avaintekijöistä sen kadotetun joulun tunnelman tavoittamisessa on minulle nimenomaan lumi. Kun maa viime viikolla peittyi hetkeksi valkoisen lumikerroksen alle, sain ensimmäistä kertaa vuosiin tuntea sellaisen pienen, kutkuttavan joulun odotuksen.

Lumi suli lähes yhtä nopeasti kuin oli satanutkin, mutta tuo hetken häivähdys winter wonderlandia jätti joulumietteet muhimaan ajatuksiin. En ole koskaan sen kummemmin tehnyt jouluvalmisteluita omassa kodissa, enkä taida edes omistaa mitään joulukoristeita paria joulupalloa lukuunottamatta. Muutaman kerran olen ostanut jonkun minisypressin “joulukuuseksi”, mutta viime vuonna en ripustanut siihen edes niitä kahta palloani – muuton jäljiltä olivat niin hyvässä tallessa, etten pystynyt niitä paikantamaan.

Nyt kuitenkin löysin itseni surffailemasta verkkokaupoista ja harkitsemasta ihan tosissani joulukynttelikön tai ikkunatähden hankkimista. Taidan yhä hillitä itseni, mutta jos tämä orastava jouluinnostus kehittyy tähän suuntaan, niin saapa nähdä, josko minulla muutaman vuoden päästä olisi jo kolme joulupalloa minikuusen koristeina ja tähti ikkunalla. 

Mitenkäs te muut? Näkyykö joulu teillä kotona jotenkin? Kuka myöntää olevansa pesunkestävä jouluhörhö? Ja vaihtaako kukaan nykyään enää jouluverhoja, kuten muistan äitini tehneen ollessani lapsi? :)

Kuvan jouluisat aarteet:

Kynttelikkö Granit, joulutähti Clas Ohlson, joulupallot Granit, LOVE-piparimuotit Kodin1, Nappula-kynttilänjalat Iittala

Related posts

20/11/14

Syyspäivän herkkuhetki ikkunan äärellä

8 2 aamuhetki1.jpg

Löysin pari kesää sitten niin mainion ja simppelin herkutteluidean, että olen palannut sen pariin myöhemmin monet kerrat. Mistään varsinaisesti reseptistä ei todellakaan voida puhua, koska tämän evään taikomiseen ei kokin tai leipurin taitoja tarvita. Jostain syystä tämä kyseinen herkku houkuttaa erityisesti syksyisin – mistä lie johtuu, mutta jotenkin hämyisät aamut, pimeät illat ja samean harmaat päivät siinä välissä saavat herkkuhimon hyrräämään.

Syksyiseen lempiherkkuuni ei tarvita kuin leipää, smetanaa, suolakurkkua, hunajaa ja mustapippuria. Yksinkertaista mutta herkullista! Tai no, poikaystäväni mielestä suolakurkkuleipäseni ovat suunnilleen ällöttävintä, mitä hän tietää. :D Smetana, suolakurkku ja hunaja ovat kaiketi aika tavallinen makuyhdistelmä, mutta en jotenkin osaisi napostella niitä sellaisenaan. Saaristolaisleipäviipaleen tai RuisRealin päällä ja mustapippurilla höystettynä kuitenkin maistuu myös minulle. Jos suolakurkku ei herätä inhon väristyksiä, suosittelen kokeilemaan. Ja varoitan: saattaa aiheuttaa riippuvuutta.

aamuhetki3.jpg

Olen nyt myös parina päivänä ulkoistanut ruokapöydän viran ikkunalaudalle, joka tuntuu olevan asunnon ainoa edes hetkittäin valoisa paikka. Vanhojen talojen leveille ikkunalaudoille voi keksiä monenlaistakin käyttöä, näemmä. Nykyisen kokoista Hesariakin mahtuu melkein lukemaan siinä luonnonvalon äärellä – entisen lakanamallin kanssa tästä ei olisi voinut haaveillakaan. 

Mutta kyllä vain ovat hitusen verran ilahduttaneet päiviäni nämä herkutteluhetket ikkunan äärellä ja kynttilän valossa. Olen usein töiden parissa vähän sellainen pikakiituri, joka ei malta pitää taukoja lainkaan, kun pääsee vauhtiin. Kummasti on silti tauoillekin löytynyt sopivia hetkiä viime päivinä, kun on ollut tällainen rauhallinen herkkuhetki tiedossa… :)

Translation: My favourite autumn snack: cut a slice of islander bread or other juicy rye bread, spread some smetana (or sour cream) on it and add slices of pickles. Dribble a little bit of honey on top and grind some black pepper on top. Simply delicious! :)

aamuhetki2.jpg aamuhetki5.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

8/10/14

Punasteleva morsian

6 13 blushing-bride4.jpg

Vaikka tänään blogijuttujen otsikoissa on vilahdellut sormuksen metsästystä ja nyt vuorossa on punasteleva morsian, ei minulla ole mitään romanttisia uutisia kerrottavana. Sormus on saatu äidiltä 20 vuotta sitten ja punasteleva morsian puolestaan on uusi kukkatuttavuus, johon ihastuin lähikukkakaupassani tänään. 

Poikkesin pienen tauon jälkeen tänään Florannassa ja silmiini osui tuo pikkuruinen, taianomainen kukka blushing bride (serruria florida). En ole tainnut koskaan aiemmin nähdä kyseistä lajiketta ja mykistyin heti sen erikoisesta kauneudesta. Hennosti vaaleanpunertavine ja terävälehtisine kukkineen sekä neulasmaisine lehtineen kimppu on todella suloisen näköinen ilmestys. Nämä kukat ovat suorastaan epätodellisen näköisiä – melkein kuin jostakin muumien taikametsästä. :) Täydellinen hempeä piristyspilkku harmaaseen sadepäivään.

Kuulemma punastelevien morsianten kukinta-aika on juuri nyt ja hetken aikaa näitä vielä saattaa löytää kukkakaupoista. Jos siis ihastuit tähän yhtä paljon kuin minä, kannattaa suunnistaa kukkaostoksille pikimmiten. Maljakossa kaunokainen kestää noin viikon verran.

Translation: I bumped into the cutest flower and bought a bouquet of blushing brides (serruria florida) to cheer up this grey and rainy day (hey that sounds almost like a poem). Such a cute and delicate little flower. :)

blushing-bride1.jpg blushing-bride3.jpg blushing-bride5.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

17/08/14

Kodin ikuisuusprojektit

10 5 p8072947.jpg

Olen viime aikoina miettinyt, että on suorastaan hämmästyttävää, miten sama ihminen voi joissakin asioissa olla aivan toivottoman laiska ja saamaton ja toisissa taas uskomattoman aikaansaava ja ahkera. Toki on sitten olemassa sellaisia supertyyppejäkin, joissa ei tunnu olevan ripaustakaan tuota saamatonta laiskuria – minä en kuitenkaan kuulu heihin.

p7262652.jpg

Erityisesti kotona minulla on yleensä aina joitakin ikuisuusprojekteja, joissa en vain tunnu koskaan pääsevän edes alkuun… Muutama taulu on odottanut kehystystä ja seinälle ripustamista pienen ikuisuuden. Muotilehtihamsterin yksi tavoite olisi käydä noita muotilehtipinoja hiukan läpi ja karsia reilulla otteella. Vaatekaappi kaipaisi jälleen uudelleen järjestämistä ja voisipa nuo keittiönkaapitkin koluta ja organisoida sisällön paremmin.

p8072904.jpg

Kaikkein kamalimpia ikuisuusprojekteja ovat muuttojen jälkeiset järjestelyoperaatiot. Suunnittelen joka ikinen kerta muuttaessani, että käyn ennen muuttoa läpi kaikki tavarat ja heitän turhat pois tai laitan kiertoon. Todellisuudessa ennen muuttoa tulee aina lopulta niin kiire, että hyvä jos saan tavarat muuttopäivään mennessä edes pakattua. Niinpä lupaan aina tämän huomattuani karsia sitten purkuvaiheessa. En ole koskaan tainnut onnistua siinäkään. Yleensä suunnitelma tyssää siihen, kun uuden kodin lattialla näkee sen infernaalisen laatikkokaaoksen ja ensimmäinen ajatus on yrittää vain mahdollisimman nopeasti saada sotku piiloon kaappeihin, jotta kämppään mahtuisi edes sisälle, saati sitten asumaan.

pc307177.jpg

Näiden muuttokaaosten seurauksena olen jo useamman kerran päätynyt siihen tilanteeseen, että olen asettanut etusijalle asunnon hoitamisen mahdollisimman nopeasti edes jotenkin asuttavaan kuntoon – tarkempi organisointi ja penkominen on saanut jäädä odottamaan myöhempiä aikoja. Muutaman kaapin kohtaloksi on siis jäänyt vain säilöä se epämääräinen ja luokittelematon sälä, jota ei ole ollut aikaa käydä kunnolla läpi pakatessa tai liiemmin purkaessakaan. Ja siihen tilaan ne ovat usein sitten myös määrittelemättömäksi ajaksi jääneet, kun välttämättömimmät muuttosiivoukset on saatu hoidettua pois alta…

p8072894_0.jpg

Havahduin tällä viikolla siihen, että yksi kaappini on yhä edelleen hyvin pitkälti siinä tilassa, johon sen 1,5 vuotta sitten muuttolaatikoita purkaessani jätin. Kaapissa olevia tavaroita on kyllä käytetty tänäkin aikana, mutta silti siellä on ollut monta laatikkoa, joihin vain pakkasin paniikissa (lue: aika epäjärjestelmällisesti) kaikkea mahdollista, kun muuttopakkaamisten kanssa tuli viisaudenhammasleikkauksen ja sen kruunuksi saamani vatsaflunssan takia aivan epätoivoinen kiire. Nyt sitten vihdoin ja viimein sain lietsottua itseni jonkinlaiseen siivouspuuskaan ja sen seurauksena olen viikonlopun aikana järjestellyt vessan kaapit ja makuuhuoneen liinavaatekaapin sisällön aivan uusiksi. Kovin paljon tavaraa ei edes lähtenyt roskiin tai kiertoon, mutta silti tuntui kuin tila olisi kasvanut tuplaten, kun tavarat vain järjesteli ja organisoi paremmin. Ja tiedänpähän nyt paremmin, mitä missäkin on. 

On ihan uskomattoman mahtava tunne, kun saa jonkun ikuisuusprojektin ruksittua pois to do -listalta. Nyt listalla ovat vielä nuo aiemmin mainitsemani hommat sekä paljon pientä sekalaista puuhaa. Mitäs kotihommia teillä muilla on odottamassa tekemistään? Vai onko joku peräti niin järjestelmällinen, ettei tuollaisia ikuisuusprojekteja ole lainkaan?

EDIT: Kuinka saatoinkaan unohtaa sen ikuisuusprojekteista ikuisimman: ikkunanpesu! Miten voi olla niin vaikeaa saada se tehtyä? :D

pc307187.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts