25/05/17

Sneak peek uuteen kotiin

9 87

Terkkuja Düsseldorfin lentokentältä! Olemme parhaillaan matkalla Barcelonasta koto-Suomeen ja myönnän, että paluuta tehdään haikein mielin ja uutta reissua jo suunnitellen. On ihana palata omaan rakkaaseen kotiin, mutta myönnettävä on, että koti on vielä muuton jäljiltä melkoisessa vaiheessa… Ja keskellä yötä ennen reissua pakkaaminen ei ainakaan edesauttanut asiaa. Onneksi viikonloppuna on aikaa siivoilla.

Koti ei missään nimessä ole vielä esittelykelpoinen, mutta nappasin viime viikolla ennen reissuun lähtöä muutaman kuvan nurkista, jotka ovat jo kutakuinkin siistejä. Tavarat hakevat vielä paikkojaan eikä moni asia ole vielä välttämättä siinä, mihin sitten lopulta asettuu, mutta saattepa tästä jo pikkuruisen pilkahduksen uudesta kodistani.

Se on muuten jännä, kuinka aina ennen muuttoa suunnittelee, miten asuntoa sitten muuton jälkeen aikoo sisustaa, mitä uutta hankkia ja miten huonekaluja sijoitella. Ja kun kotiin lopulta pääsee oikeasti, suunnitelmat ehtivät muuttua monen monta kertaa. Mitä olit pääsi sisällä suunnitellut ja mittojen mukaan ajatuksissasi mallaillut, ei vain tunnukaan toimivalta oikeassa elämässä ja feng shui tuntuu osuvan paremmin kohdalleen ihan toisenlaisessa järjestyksessä.

Omalla kohdallani kävi tämän asunnon kanssa joiltakin osin juuri niin. Vaikka olin ottanut mittoja ja suunnitellut etukäteen ties mitä, olen onnellinen, etten hankkinut sänkyä lukuunottamatta uuteen kotiin etukäteen mitään, sillä lopulta huonekalut löysivät osin paikkansa ihan eri kohdista, kun olin päässäni etukäteen kuvitellut. Ja samanaikaisesti olen saanut iloita siitä, että ne ovat solahtaneet uudessa kämpässä omille paikoilleen jotenkin hurjan saumattomasti. Vielä on hankittavana muutama matto ja eteisen kalusteita sekä paljon järjestelemistä sekä erinäisten nurkissa pyörivien kasojen setvimistä, mutta kyllä siellä jo kodilta tuntuu. :)

Translation: A sneak peek to my new home. It is still a complete mess, but here are some details of the few corners that are already approaching presentable. :D

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

9/05/17

Uuden äärellä – jäähyväiset vanhalle kodille

9 81 JenniRotonen12

Nämä kuvat ovat viimeisimpiä, joita minusta on edellisessä kodissani napattu. Päästin ystäväni Arezin kotiini ikuistamaan aamun hetkiä ja yhteisen aamumme tuloksena syntyi tällainen kuvasarja. Nyt on juuri oikea hetki sen julkaisemiselle, sillä reilu viikko sitten jätin viimein hyvästit vanhalle kodilleni. Tämä juttu toimikoon siis jäähyväisinä asunnolle, joka oli rakas kotini neljän vuoden ajan.

Hetken aikaa jo uudessa kodissa elämää ihmetelleenä olen ollut jopa hiukan yllättynyt, miten kivuton tämä siirtymä olikaan. Ajattelin, että vanhasta kodista ja varsinkin rakkaaksi tulleesta Töölöstä olisi haikeaa lähteä, mutta muuttopäivänä oli vain tunne, että olen valmis. Että aika oli nyt vain kypsä jollekin ihan uudelle. Suljin oven perässäni, enkä haikaillut menneeseen hetken vertaa.

JenniRotonen1

Muutot voivat joskus olla varsin tunteellisiakin tapahtumia. Olen pari kertaa joutunut muuttamaan vasten tahtoani ja nyt tuntuu hassulta, että vuodatin jopa muutaman kyyneleen aikanaan, kun piti muuttaa Töölöön. Kankeasta alusta huolimatta rakastuin lopulta Töölöön niin, että viihdyin siellä melkein 6 vuotta.

Asuinalue oli nytkin aika kriittisellä sijalla kriteereissäni, kun etsiskelin uutta kotia. En jostain syystä aiemmin ole koskaan tuntenut suurta mielenkiintoa Kalliota kohtaan, mutta kun huomasin lähes kaikkien kivoimpien löytämieni asuntojen sijaitsevan Kalliossa, aloin tiirailla näitä kulmia uusin silmin. Etenkin Torkkelinmäen ja Harjun seutu ovat ihania ja lämpenin pian ajatukselle etsiä uusi koti juuri näiltä nurkilta.

JenniRotonen3

Taidan olla jonkinlaisen alkuhuuman pauloissa, sillä olen jotenkin niin tohkeissani näistä uusista kotinurkistani (itse kodin lisäksi), että suorastaan puhkun onnea ja hyvää mieltä, kun uteliaana vaeltelen uusissa kortteleissa. Mutta on todettava, että onhan Kallio kuin eri maailmasta Töölöön verrattuna. Rakastin Töölössä asumieni vuosien aikana sitä rauhaa ja tyyneyttä, mikä siellä vallitsee. Palaan aina ajatuksissani siihen ystäväni vuosien takaiseen toteamukseen, kun hän ihmetteli arkisen iltapäivän hiljaista virettä Etu-Töölön kaduilla: “Täällä Töölössä tuntuu kyllä siltä kuin olisi aina sunnuntai.”

Nyt kuitenkin on ollut sellainen tunne, että kaipaan ainaisten sunnuntaiden sijaan ympärilleni elämää. Ja elämää täällä totisesti piisaa. Tosin olen onnellinen siitä, että se ei näy ikkunani alla ja itse asunnossa on sisällä hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Silti kotiovesta ulos astuessa pääsee heti keskelle kaupungin vilskettä. Ympärillä on ihmisiä, ihania kahviloita, sympaattisia ravintoloita, kiehtovia vintage-putiikkeja ja rentoja kuppiloita. Hassua sanoa, mutta minusta tuntuu Töölön pysähtyneen tunnelman jälkeen kuin olisin itsekin herännyt täällä eloon.

JenniRotonen8

Siinä missä Töölössä tuntui jotenkin luontevammalta vain pysytellä kotona, täällä Kalliossa ympäristö vetää enemmän ihmisten ilmoille. Melkein naapurissa sijaitsevat kahvilat ja Tenhon sunnuntaijazzit – kynnys puikahtaa hetkeksi jonnekin uusien tuoksujen, äänien ja ihmisten äärelle on jostain syystä nyt paljon matalampi kuin ennen. Toisaalta, ei sellaisia oman tuntuisia paikkoja oikein Töölössä ihan kotikulmilla ollutkaan.

Ehkä tämä alkuhuuma vielä tasaantuu ja pääsen takuuvarmasti kokemaan Kallion vielä tulevina vuosina hyvine ja huonoine puolineen, mutta silti tuntuu, että nyt oli oikea hetki muutokselle – kaipasin ja ehkä jopa vähän tarvitsin sitä. Tuntuu, että ajatukset ovat nyt jälleen kirkkaammat ja mieli innostunut. Se ei voi olla kuin hyvä asia.

JenniRotonen9

Entinen Töölön kotini oli kuin turvallinen pesä, johon saatoin kipeän eron jäljiltä vetäytyä parantelemaan haavojani ja rakentamaan elämääni uudelleen alusta. Kiitos Töölö, että pidit minua hyvänä ja tarjosit juuri sitä turvaa ja rauhaa, mitä noina vuosina elämääni kaipasin. Nyt oli kuitenkin aika matkata eteenpäin. Odotan uteliaana niitä seikkailuja, joita elämä Kalliossa tuo varmasti vielä tullessaan. :)

Kiitos Arez, että ikuistit viimeisiä tuokioitani vanhassa kodissa. Näihin kuviin tiivistyy monia muistoja. Huikkaan tässä kohtaa myös, että Arezin upeita otoksia pääsee tutkailemaan myös viime viikolla Kolmannella Linjalla sijaitsevaan Early Bird -kahvilaan avautuneessa Nähty-valokuvanäyttelyssä, joka on avoinna yleisölle 28.5.2017 asti. Lisätietoa näyttelystä ja sen aukioloajoista voitte kurkata tapahtuman FB-sivuilta. Piipahda kahvilla ja tsekkaa upea näyttely samalla – suosittelen!

JenniRotonen10 JenniRotonen7 JenniRotonen11 JenniRotonen6JenniRotonen2

Photos: Arez Metta

Related posts

25/04/17

Muuttoahdistusta ja musiikillista mielenrauhaa

3 61 watson_Love_Songs_For_Robots

Olen varmaan hengissä tämän muuttoprojektini keskellä ainoastaan siitä syystä, että sain toissayönä nukuttua todella hyvät yöunet. Ei vaivannut stressi ja nukuin ties miten pitkästä aikaa täydet 8 tunnin unet 4-5 tunnin sijaan. Tuon yhden onnellisen yön jälkeen palasin taas stressipalloksi ja pyörin viime yönä punkan pohjalla silmiä ummistamatta aamuneljään.

En tajua, miksi olen niin jumalattoman stressaantunut tästä nimenomaisesta muutosta, mutta olenpahan vain. Stressaaminenhan ei mitään auta, mutta toistaiseksi en ole vielä saanut mieltäni rauhoittumaan lyhyitä tuokioita lukuunottamatta. Ainoa lohtu tässä tämän kaaoksen ja stressin keskellä on, että koska muuttoon on enää muutama päivä, se on pian ohi. Pitää siis sinnitellä vielä lauantaihin asti ja odottaa palkintoa eli sitä, että viimeinenkin nyssykkä on kiikutettu lopulta uuteen osoitteeseen. Uskon, että sitten voin vihdoin vähän rentoutua. Olen jotenkin hyväksynyt, että sitä ennen mennään näissä tunnelmissa ja vajailla yöunilla.

*

Vaikka aloitin henkisen valmentautumisen ja pakkaamisenkin jo pari viikkoa sitten, olen silti onnistunut tämän kaiken stressaamiseni keskellä ottamaan siinä määrin löysin rantein, että nyt tuntuu kuin olisi ihan kamala kiire saada maailma valmiiksi ennen lauantaita. Lähettäkää jotain zen-aaltoja tänne suunnalle – tulevat tarpeeseen. Ja lupaan, että hiljenen tästä muuttoahdistuksestani ihan heti kohta.

Sotkun keskellä ei oikein ajatus kulje ja takaraivossa painaa tieto siitä, että nytkin pitäisi olla survomassa kampetta laatikoihin. Psst, ensi viikolla on lauantaina tulossa Helsingissä kirppari, missä myyn erittäin runsaalla kädellä muuttokuormasta harventamiani aarteita eli mikäli meikäläisen vaatekaapin helmet kiinnostavat, niin nyt kannattaa pysyä kuulolla! Laitan tästä infoa lisää heti, kun saan kirpparin tarkemmat speksit. :)

*

Ja loppuun biisivinkkaus, joka on yksi niitä harvoja juttuja, joista tämän sotkun keskellä on saanut jotain hyvää mieltä ja mielenrauhaa. Patrick Watsonin ihanan lempeä Love Songs For Robots tuntuu siltä kuin pääsisi hetkeksi kellumaan johonkin pehmoiseen pumpulipalloon maailman murheiden ulottumattomiin. Ihana, ihana biisi! Ja psst, tämä tyyppi on se sama ihana mies, joka laulaa vokaalit myös The Cinematic Orchestran To Build A Home -kappaleella. <3

PS. Kreisissä musiikkivideossa on vähän jotain erikoisia äänitehosteita itse kappaleen päällä, mutta jos haluat kuunnella biisin ihan levyversiona, niin se löytyy tuosta alta Spotify-linkin kautta myös. :)

Translation: Greetings from the moving mayhem! While I am being a little anxious stress ball, this song brings me a little bit of peace of mind. Patrick Watson <3


Related posts

14/04/17

Muuttostressi

10 93 pohjapiirros-uusi-koti1

Olen joskus lukenut jostain, että muutto on ihmiselle kutakuinkin yhtä stressaava kokemus kuin avioero. Yhtään avioeroa kokemattakin uskallan samaistua väitteeseen. Kun asuntotarjoukseni hyväksyttiin noin 2 kuukautta sitten, tuntui kuin muuttoon olisi ikuisuus. Ajattelin tuolloin, että onpa hyvä, kun muuttoon on kunnolla aikaa valmistautua. Ja paskanmarjat! Kiire siinä tulee aina – ainakin sellaiselle taivaanrannan maalarille kuin minä.

Osan asioista sain kyllä hoidettua hyvissä ajoin. Tilasin uuden sängyn, jonka toimituksessa tiesin kestävän jonkin aikaa ja järjestin itselleni sopivaksi ajankohdaksi muuttofirman. Mutta kaikki se muu… No, jotenkin tämä aika pääsi sitten tässä kuitenkin hujahtamaan aika vauhdilla työkiireiden ja kaiken muun elämän ohessa.

Alkushokin jälkeen olen ollut tästä kaikesta aika rauhallisin mielin, mutta vähitellen muuttostressi on hiipinyt nakertamaan takaraivoa kuin varkain. Olen kuvitellut homman olevan ihan hallinnassa, kunnes aloin viime viikolla heräillä aina pari tuntia ennen herätyskellon soittoa. Melkein huvittaa, että olen kuin oppikirjaesimerkki stressaantuneen ihmisen univaikeuksista, joista juuri viime viikonloppuna kirjoitin sen kattavan infopaketin. Edes tieto ei suojaa stressaajaa.

*

Vaikka tässä on vielä hyvin aikaa pakata ja järjestää, niin minä kyllä myönnän vihaavani muuttoja koko sydämeni pohjasta. On jotenkin hurjan vaikea arvioida, miten paljon mihinkin kuluu aikaa ja vaikka kuinka suunnittelen joka muuton yhteydessä käyväni etukäteen tavaroita läpi ja karsivani niitä reilusti, aina tulee niin kiire, että lopulta tuo homma jää yleensä vasta purkuvaiheen riesaksi.

Tavaraa täällä kämpässä on varmaan kolmen asunnon edestä… Varastotilaa ei ole ja pienen ikuisuden kerääntyneet kirpparikasat pyörivät nurkissa. Mutta kaikki se myyntiin laittaminenkin vie niin paljon aikaa, että siihen ei vain vielä ole ollut mahdollisuutta, saati energiaa, joten voipa olla, että osan kärrään vain kierrätyslaatikkoon ja loput sitten setvin kesän aikana, kun on rauhallisempaa.

Tällä kertaa on kyllä joitakin kalusteita, joista on pakko päästä eroon, kuten tämä futon-sänky, joka ei yksinkertaisesti mahdu sinne uuden kodin alkoviin sekä muutama muu pieni kaluste, kuten tämä makuuhuoneen peilipöytä, eteisen pieni vintage-pöytä ja jotakin muuta pientä. Jos muuten jokin näistä kalusteista kiinnostaa, niin huikkailkaa!

*

Heräsin tänä aamuna taas säpsähtäen siihen, kun huomasin miettiväni sähkösopimuksia, nettiliittymiä ja muuttoilmoituksia. Jotenkin niitä asioita tupsahtelee koko ajan vain mieleen lisää ja tavaran määrä tuntuu loputtomalta. Parissa viime muutossa auttoi se, että edellisistä muutoista ei ollut niin pitkä aika, jolloin omaisuutta oli näpsäkästi karsiutunut edellisissä muutoissa. On suorastaan hämmästyttävää, miten neljässä vuodessa ehtiikään hillota kaappien perukoille yhtä sun toista.

Stressierkki yrittää nyt tässä vain löytää siis jotain zen-mielentilaa ja rauhoittua. Varoitan kuitenkin jo etukäteen, että mikäli meininki on täällä blogin puolella on tulevina viikkoina poissaoleva, niin antakaa anteeksi. Käyn läpi tätä avioeroa täällä… Onneksi lopussa seisoo kiitos ja palkkio – kyllä se ikioma koti on kaiken tämän säätämisen arvoista.

Related posts