29/03/20

Olohuoneen helmi: DIY kaakelipöytä

12 69

Olen haaveillut kaakelein päällystetystä pöydästä siitä lähtien, kun bongasin sellaisen joitakin vuosia sitten Tallinan symppiksessä Must Puudel -kahvilassa. Omassa kodissa uudelle pöydälle ei ole oikeastaan ollut tarvetta, enkä toisaalta ole tuollaisia kaakelipöytiä missään sen koommin nähnytkään. Nyt idea kuitenkin putkahti uudelleen mieleen, kun yritimme miettiä poikaystäväni kotiin sopivaa sohvapöytää. Etsiskelimme vintage-kalusteilla sisustettuun kotiin pöytää ensisijaisesti käytettynä, mutta mitään sopivaa ei oikein tuntunut löytyvän, kunnes törmäsin Pinterestistä inspiraatiota etsiskellessäni ihanaan vaaleanpunaiseen kaakelipöytään. Näytin kuvaa poikakaverille, joka innostui ajatuksesta heti. Ja niin päätimme ryhtyä tuumasta toimeen.

Onnistuin jollakin onnenkantamoisella löytämään juuri tähän tarkoitukseen sopivan vintage-pöydän Tori.fi:stä edulliseen hintaan: mitat ja muoto olivat kaakelointia ajatellen juuri sopivat, joskin 2-tasoisessa ja umpipäätyisessä pöydässä oli aika paljon laatoitettavaa. Tutkailimme tarjolla olevaa laattavalikoimaa rautakauppojen verkkosivuilta ja huomasinne, että tarvitsemamme koko (4,7 cm x 4,7 cm) ei selvästikään ole tällä hetkellä trendikäs, koska vaihtoehtoja oli melko vähän ja nekin pääasiassa poistuvia tuotteita. Löysimme kuitenkin sattumalta tarjouksesta juuri sopivan kokoisia Pukkilan laattoja ja enää tarvitsi vain päättää väri. Halusimme värimaailman olevan jotakin värikästä ja puntaroimme jonkin aikaa turkoosin, keltaisen ja oranssin välillä, mutta päädyimme lopulta raikkaaseen turkoosiin.

Olen ihan mielettömän tyytyväinen lopputulokseen! Pöydästä tuli todella hieno, vaikka itse sanonkin. Projektiin ryhtyminen jännitti melkoisesti, sillä kumpikaan meistä ei ole koskaan rempannut mitään eikä meillä ole juurikaan kokemusta DIY-projekteista. Meistä kumpainenkin taisi nähdä jopa muutaman painajaisunen siitä, kuinka tämä homma menisi aivan mönkään… Luulen, että osittain jännitys johtui myös siitä, että tarvikkeineen projektin hinta nousi useampaan sataseen, koska laatoitettavaa oli tässä kaksitasoisessa pöydässä sen verran paljon. Osin tästä syystä  hetken verran jo harkitsimme, ryhtyisimmekö koko urakkaan lainkaan ja tutkimme, mitä tällainen pöytä maksaisi ostettuna. Olen onnistunut löytämään ainoastaan yhden tanskalaisen firman, joka myy tällaisia ja pöytien hinnat liikkuvat jossain 1700 euron tuntumassa (plus toimituskulut), joten totesimme, että kokeillaan tehdä itse. Ja kyllä kannatti, sillä tuli todella upea!

Tuunailimme pöytää kaikessa rauhassa parin kuukauden ajan, sillä työvaiheita on useampia ja koska laatoitettavaa pintaa tässä meidän pöydässämme oli sekä pysty- että vaakasuunnassa, halusimme antaa kiinnitysten kuivua kunnolla aina ennen seuraavaan kääntelyä vaativaan vaiheeseen siirtymistä. Pöydän kaakelointi ei ole mikään valtavan vaikea projekti, mutta jonkin verran työlästä puuhaa se on. Nyrkkisäännöksi voisi sanoa, että kuten loogisesti voikin päätellä: mitä vähemmän laatoitettavaa pinta-alaa, sitä helpommalla pääsee. Kaikkein helpointa kaakelointi tietysti on toteuttaa siten, että koristelee vain ohuen pöytälevyn, jolloin ei tarvitse päällystää myös pöytälevyn sivuja tai pöydänjalkoja (ja kuten meidän tapauksessamme myös tuota alatasoa).

Kannattaa varautua siihen, että laatat ovat painavia ja mitä enemmän päällystettävää pinta-alaa on, sitä painavampi pöydästä tulee. Meidän pöytämme sai laatoista yli 30 kg lisää painoa! Eikä se muuten ollut ihan kevyt alun perinkään… Ja tosiaan, mitä enemmän laatoitettavaa, sitä kalliimmaksi loppusumma myös muodostuu. Jos siis olet pienemmällä budjetilla liikenteessä, kannattaa etsiä sellainen pöytä, josta voit kaakeloida vain pöytälevyn pinnan. Vinkki: pinnan voi toteuttaa myös mosaiikkimaisesti rikkinäisistä palasista joko yksi- tai monivärisenä.

Yksinkertaisuudessaan homma koostuu kahdesta tai kolmesta työvaiheesta hiukan pöydän mallista riippuen: laattojen sommittelu ja kiinnitys, välien saumaus sekä kulmien täyttäminen silikonilla, mikäli laatat eivät ole pelkästään yhdessä tasossa. Helpoin osuus oman pöytämme osalta oli laattojen kiinnitys – emme tarvinneet edes laattaleikkuria, koska pöydän kaikki sivut olivat tasakymmenien pituisia ja laatat noin 5 cm x 5 cm. Haastavinta puolestaan oli saada saumaukset levitettyä tasaisesti. Varsinkin melko leveiksi jääneiden kulmien saumaaminen silikonilla vaati kärsivällisyyttä, jotta jäljestä tuli tasaista. Mutta siltäkin hommalta välttyy valitsemalla laatoitettavaksi pelkän pöytälevyn kokonaisen pöydän sijaan.

TARVITSET:

♥ mittanauha

♥ vanha pöytä

♥ laattoja

♥ laattaliimaa ja lasta sen levittämiseen

♥ hiekkapaperia

♥ saumauslaastia ja lasta sen levittämiseen

♥ pesusieni ja puhdas rätti

(♥ laattaleikkuri)

(♥ silikonia ja puristin levittämiseen)

(♥ suihkepullo ja astianpesuainetta)

TOIMI NÄIN:

1. Sommittele laatat pöydän päälle (ja muille laatoitettaville pinnoille). Leikkaa tarvittaessa laatat sopimaan pöydän mittoihin.

2. Jos pöydän pinta on lakattu, sitä kannattaa ensin hioa hiekkapaperille, sillä liima ja laatat tarttuvat karheaan pintaan liukasta lakkakerrosta paremmin.

3. Levitä laattaliima pöydän pintaan ja asettele laatat huolellisesti paikoilleen. Anna kuivua 24h.

4. Kun liima on kuivunut ja laatat ovat tukevasti paikoillaan, sekoita saumauslaasti ja levitä se lastalla laattojen väleihin lastalla 45 asteen kulmassa. Täältä löytyy tarvittaessa hyvä esimerkkivideo.

5. Katso pakkauksesta, miten kauan laastin on hyvä antaa kuivua ennen ylijäämien ja reunojen siistimistä (todennäköisesti noin 15-30min), jotta laasti ei puhdistaessa karkaa väleistä muttei myöskään ehdi kuivahtaa laattojen päälle ennen puhdistusta. Kastele pesusieni, purista se mahdollisimman kuivaksi ja siisti reunat ja pöydän pinta.

6. Anna laastin kuivua loppuun. Ja sen kuivuttua pyyhi vielä pinta puhtaaksi pölystä rätillä.

(7. Jos pöydässä on ulkokulmia, niihin kannattaa laittaa silikonisaumaus. Levitä saumausaine, suihkuta päälle vesi-tiskiaine-seosta ja muotoile sauma peukalolla. Täältä löytyy tarvittaessa hyvä esimerkkivideo. )

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

24/03/20

8 X mukavaa tekemistä kotona

3 41

Olen viime päivinä sanonut poikaystävälleni niin monta kertaa, kuinka onnellinen olen siitä, että minulla on hänet. On onni saada pysytellä kotona tutussa ja rakkaassa kainalossa. Yksin saattaisi olla puuduttavampaa. Toisaalta viihdyn niin hyvin yksinäni, että todennäköisesti en kärsisi kamalasti yksin olemisesta tässäkään ja keksisin takuulla itselleni loputtomasti tekemistä täällä kotosalla itsekseenkin. Tunnen silti myötätuntoa kaikkia kohtaan, joita yksinolo ahdistaa ja jotka ovat jumissa kotona yksinään tämän koronavirustilanteen takia.

Soitin eilen 86-vuotiaalle mummokaverilleni kyselläkseni kuulumisia. Jaoin hänen mietteitään eilen jo Instagramin puolella, mutta laitetaan niitä nyt jakoon täälläkin, josko joku saisi näistä vähän lohtua, parempaa mieltä ja uutta näkökulmaa. Mummokaveri pysyttelee siis pääosin kotona ihan tavallisenakin arkena, koska liikkuminen on hänelle hieman haastavaa, joten hänelle muutaman kuukauden kotona pysyttely ei ole juttu eikä mikään.

”Ihmettelen, kun ihmisillä ei ole mukamas tekemistä… Minulla ei ole yhtään liikaa aikaa! Teen normaalit päivärutiinit, mitä minulla muutenkin aina on: herään, syön,  siivoan ja menen nukkumaan samaan aikaan kuten normaalistikin arjessa. Ja päivä menee niin nopeasti! Yksin, kun asuu, on hyvä pitää kiinni rutiineista. Kerrankin on aikaa siivota nurkkia ja radiostakin tulee kaikenlaista ohjelmaa. Iltaisin en tee yhtään mitään, vaan katselen televisiota. Ei ole ollut mitään ajankäyttöongelmia! Sain postissa muutaman äänikirjan cd-levyllä, mutta en ole vielä kuunnellut. Ei minulla ole ollut aikaa semmoiselle. Olen myös joskus saanut lahjaksi pelikortit ja olen miettinyt, että voi, kun joskus ennättäisinkin pelata pasianssia. Mutta vieläkään en ole ehtinyt.” – Mummokaveri, 86v.

Tässä se nähdään: tylsyys on suhteellista. Samoin on kiire. Rehellisesti sanottuna ymmärrän mummokaverin mietteitä, sillä olen itsekin sellainen touhuaja, joka aina keksii puuhaa itselleen. En oikeastaan edes muista, milloin olisin ehtinyt tuntea tylsistymistä. Ehkä en yksinkertaisesti ehdi tylsistyä juuri koskaan, vaikka joskus se on jopa ihan tarpeellista polttoainetta luovuudelle ja mielikuvitukselle. Muistan, kun lapsena valittelin tylsyyttä, äidin vastaus oli aina sama: “Käytä mielikuvitustasi!” Ja oikeassahan äiti oli: tylsistyminen on usein vain mielikuvituksen puutetta. Mutta tosiaan, voitaisiin ottaa opiksemme mummokaverin elämänasenteesta, me vähän nuoremmatkin.

Yksinolo voi ottaa koville, jos viihtyy paremmin seurassa, mutta nyt ei auta kuin pitää mielessä, että tämä on kaikki tilapäistä ja asennoitua tilanteeseen uudella tavalla. On hyvä myös muistaa, että koskaan aiemmin maailmassa ei yhteydenpito ystäviin ja läheisiin ole ollut niin helppoa kuin tänä päivänä. Jos olisimme yhä kirjepostin varassa, olisi karanteenissa pysyttelykin aika eri juttu. Nyt käytössä ovat kuitenkin videopuhelut, Whatsapp-viestit ja kaikki mahdolliset sosiaalisen median kanavat. Kun syy on tärkeä ja vakava, kyllä tähän pari kuukautta pystytään!

Jos kuitenkin tuntuu, että aika käy kotona kököttäessä pitkäksi, niin tässä muutamia ideoita telkkarisarjojen, podcastien, kirjojen ja leffojen ohelle!

PALAPELIT

Palapeli – mikä aliarvostettu ajanviete! Nyt on erinomaisen hyvä hetki kaivaa vintiltä se mummolta joululahjaksi saatu 1000 palan palapeli, jota et koskaan ajatellut oikeasti tekeväsi tai jolle muka ei koskaan ollut aikaa. Ryhdyimme poikakaverin kanssa viikonloppuna kokoamaan 1000 palan Muumi-palapeliä ja olin ällistynyt, miten koukuttavaa puuhaa se onkaan. Kaadoimme itsellemme lasilliset viiniä ja levitimme lattialle sekä pelin että itsellemme istuintyynyt. Ja aika riensi kuin siivillä. Ensinnäkin, lapsellisen helpolta näyttänyt palapeli osoittautui varsin haastavaksi ja aivonystyröitä kutkuttavaksi projektiksi, joka vaatii tarkkuutta ja keskittymistä. Väitän, että se on suorastaan meditatiivista puuhaa! Ja toisekseen, palapelin parissa saa todellakin ajan kulumaan. Me jäimme niin koukkuun palapeliprojektiimme, että ensimmäisellä kertaa kökötimme lattialla vielä 2:30 yöllä ja maltoimme lopettaa vasta, kun tunsin lihasteni ja nivelteni jäykistyvän siinä asennossa niin, että aloin huolestua, pääsisinkö enää edes ylös. Aamuun mennessä moiset vaivat olivat jo unohtuneet ja teki mieli käydä palapelin kimppuun jälleen heti herättyämme. Ensimmäisen illan aikana saimme koottua hädintuskin kuvan reunapalat kehyksiksi eli tässä urakassa vierähtänee vielä useampikin ilta. Vahva suositus!

VÄRITYSKIRJAT

Olen joskus menneinä vuosina ostanut paitsi itse, myös saanut lahjaksi useammankin aikuisille tarkoitetun värityskirjan. Jostain syystä en silti ole koskaan tullut niitä värittäneeksi, vaikka muinoin haaveilin meditatiivisista hetkistä keskittyneen värittämisen parissa. No, nyt on aika kaivaa nuokin vihkoset kirjahyllystä ja ryhtyä toimeen. Tarjolla ovat muun muassa muoti- sekä Ryan Gosling -aiheiset värityskirjat, joista jälkimmäisen olen joskus saanut lahjaksi pikkuveljeltäni, hah. Jos ei värityskirjaa satu löytymään hyllystä, niin piirtely tai maalaaminenkin ovat oikein mukavaa ajanvietettä!

LEIPOMINEN

Olen itse sellainen mukavuudenhaluinen ja kiireinen arjen kokki. Ykköskriteerini ruoanlaitossa on, että ruoka syntyy kohtalaisen helposti ja nopeasti enkä oikein koskaan ehdi leipoa tai käyttää ruoanlaittoon aikaa sen enempää. Nyt, kun kaikki menot ovat karsiutuneet kalenterista pois, on enemmän aikaa touhuta myös keittiössä. Suunnittelin, että voisin pitkästä aikaa tehdä taas siemennäkkileipää. Ehkä voisi myös leipoa suolaisen piirakan, kaurakeksejä tai sämpylöitä. Olen löytänyt sisäisen kodinhengettäreni tämän kaiken myötä.

KAAPPI-INVENTAARIO

Myönnän olevani niitä ihmisiä, jotka priorisoivat kiireisessä arjessaan muita asioita siivoamista ja järjestelyä korkeammalle. En viihdy sekasotkussa, mutta silti kotini on useammin sellainen luova kaaos, koska kun aikaa on käytössä rajallisesti, siivoaminen ei yksinkertaisesti yllä tärkeysjärjestyksessäni kärkisijoille, jos sen kanssa kilpailemassa ovat työt, ystävät ja itselle sallitut satunnaiset rentoutumisen hetket. Nyt kuitenkin haaveilen siitä, että ehtisin jossain välissä käydä läpi kaappeja läpi oikein kunnolla ja järjestellä kaiken uuteen uskoon.

IKKUNANPESU

Vihaan ikkunanpesua, mutta se on sellainen homma, joka kuuluu tähän kevääseen. Talven jäljiltä harmaat ikkunalasit paitsi näyttävät kamalalta, myös tuntuvat nielaisevan puolet ikkunasta sisään tulvivasta valosta. Lupaan ja vannon, että pesen nuo ikkunatkin ennemmin tai myöhemmin, kunhan löydän sen irtonaisen ikkunanavaajan, jonka olen jemmannut johonkin todella hyvään talteen… Toinen hyvä karanteeniprojekti voisi olla lattioiden perusteellinen luuttuaminen.

KUKKAMULTIEN VAIHTO

Tästä olenkin ehtinyt mainita jo useampaan otteeseen, mutta suunnitelmissani on myös kukkamultien vaihto! Jos en väärin muista, minulla on multasäkkikin tuolla valmiina projektia odottelemassa, joten tämäkin projekti toteutunee lähiviikkoina. Joku ehdotti, että pitäisin Instagramin puolella mullanvaihto-liven. Se on laitettu harkintaan!

OPETTELE JOKIN UUSI TAITO

Sitä aina haaveilee, että olisi aikaa aloittaa jokin uusi harrastus, opetella uusi kieli tai vaikkapa ryhtyä soittamaan jotakin ihan uutta soitinta. Poikaystäväni tilasi juuri viikonloppuna itselleen sähkösaksofonin, jonka soittamista päätti ryhtyä itsenäisesti opiskelemaan. Aloimme myös yhdessä opetella shakinpeluuta. Kumpikin on joskus pelannut shakkia (minä ehkä kolme kertaa joskus 15 vuotta sitten), joten nyt sitten netistä löytyvien ohjeiden avulla rupesimme virkistämään muistiamme. Yksi jännittävä harjoituspeli on takana ja monta varmasti vielä edessä! Eipä tämä hetki välttämättä huono olisi uuden kielenkään harjoittelulle. Netistä löytyy ihan valtavasti kaikenlaisia ilmaisia opetusmateriaaleja, joiden avulla voi ryhtyä itsenäisesti harjoittelemaan melkein mitä tahansa. Yritin jo ehdottaa poikakaverille, että ryhdyttäisiinkö myös tekemään paritanssiharjoituksia, kun kurssille ei tähän hätään nyt ole mahdollista mennä.

HYÖDYNNÄ ONLINE-TUNNIT

Moni hyppii seinille, kun kuntosalit ovat suljettuina tai ei pääse joogaamaan. Netistä löytyy paljon erilaisia treenivinkkejä ja online-tunteja, joita voi tehdä myös kotioloissa itsekseen. Esimerkiksi oma joogasalini Pranama on ryhtynyt järjestämään online-tunteja ilmaiseksi, mutta on tietysti hienoa, jos kukkarosta löytyy sen verran ylimääräistä, että joogasalia voisi tukea tuntimaksulla tai sarjakortin ostamalla. Hinnat voittoa tavoittelemattomassa Pranamassa ovat hyvin maltilliset muutenkin. Moni muukin on jakanut kivoja kotitreeni-ideoita: esimerkiksi Sara on näyttänyt Instagramissa kivoja vinkkejä kotona harjoitteluun. Minä olen itse huono tekemään treenijuttuja täysin itsenäisesti, joten tällaiset ovat mukavaa tukea kotona jumppaamiseen.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

20/03/20

Maailman paras pannukakku

2 24

Milloinkahan olen viimeksi syönyt hernekeittoa? Tai pannukakkua? Siitä on aikaa, vaikka itse asiassa tykkään todella paljon molemmista. Pidimme eilen täällä kotitoimistolla torstain kunniaksi hernekeittopäivän ja keksimme tehdä asiaankuuluvasti myös jälkiruoaksi pannaria. Pannukakku on varmaan maailman helpoimpia asioita valmistaa, mutta jostain syystä jännitti, koska tajusin, etten ole ikinä (?!) tainnut tehdä sitä itse. Googlailin netistä erilaisia pannarireseptejä, mutta nopealla haulla löytyneistä tuloksista mikään ei tuntunut suoraan täydelliseltä. Niinpä ryhdyin sooloilemaan…

Varoitin vielä poikakaveria siinä vaiheessa, kun työnsin pellin uuniin, ettei odottaisi suuria. Päätin nimittäin taikinaa tehdessä vähän soveltaa ja yhdistin lopulta kaksi ohjetta ja muuttelin vielä mieleni mukaan muutamia juttuja. Säädin ainemääriä ja korvasin maidon kauramaidolla, joka loppui kesken. Niinpä jatkoin sitä mantelimaidolla, joka sekin loppui kesken. Lopulta huuhtaisin molemmat tölkit vedellä ja täydensin puuttuvan desilitran nesteestä niillä tölkkien huuhteluvesillä. Luovuus kunniaan! Viimeistään tämän jälkeen olin rehellisesti sanottuna hyvin epäluuloinen pannukakkuni onnistumisesta, kun työnsin sitä uuniin. Itsevarmuuttani ei varsinaisesti nostattanut, että molempien yhdistelemieni reseptien alla oli kommentteja keskeltä raa’aksi jääneistä ja muuten epäonnistuneista pannariyrityksistä.

Mutta mitä vielä! Siitä tuli runsaine kumpuineen komein pannari, mitä olen ikinä nähnyt ja makunsa puolesta paras, mitä olen kuunaan maistanut. Päältä ja pohjasta rapsakka, mutta keskeltä juuri sellainen kiinteä mutta sopivan kostea. Pannukakku nautittiin äidin tekemän omenahillon ja viinimarjamehun kera – täydellistä!

Koska tästä todellakin tuli aivan uskomattoman hyvää ja moni ehti jo eilen Instagram storyyn postaamani kuvan pohjalta kysellä reseptiä, päätin kirjata tämän oman versioni ylös ja laittaa jakoon. Olin niin hätäinen, etten tajunnut ottaa kokonaisesta pannarista tuota kännykkäräpsyä kummempaa kuvaa ennen kuin puolet siitä oli jo syöty, mutta eipä tuo niin vakavaa. Ihania herkutteluhetkiä teille muillekin!

Maailman paras pannukakku

3 kananmunaa

8 dl kauramaitoa

3 ½ dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

75-100 g sulatettua margariinia

Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää joukkoon kauramaito. Lisää mukaan sekoittaen jauhot ja muut kuivat ainekset. Kannattaa lisätä jauhot vähitellen, jotta taikinaan ei tule paakkuja. Sekoita lopuksi joukkoon sulatettu margariini. Anna taikinan turvota 30 minuuttia. Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle ja paista 225 asteessa (tai 200 asteessa kiertoilmalla) noin 30 minuuttia, kunnes pannukakun pinta on saanut kauniin värin.

Related posts

17/03/20

Kevättunnelmia neljän seinän sisällä

2 42

Tuntuu, että melkein jokaisen viimeaikaisen postaukseni otsikossa on sana “kevät”, mutta koettakaa kestää. Olen nimittäin täällä vapaaehtoisessa kotikaranteenissa neljän seinän sisälläkin ihan kevätpäissäni. Omaan arkeeni tämä sisätiloissa pysyttely ei vaikuta niin älyttömän paljon, koska teen muutenkin työni täällä kotitoimistolla, joten sama meininki jatkuu nytkin. Vaikka koronatilanne on tietysti vakava ja pelottavakin, yritän löytää tästä jotakin positiivista ja nauttia siitä, että nyt on aikaa rauhassa kotoilla, kun kaikki ylimääräiset menot on peruttu. Poikakaverini naureskeli tuossa viikonloppuna, että vaikutan lähinnä vain tyytyväiseltä siitä, että ei tarvitse mennä minnekään ja saa hyvällä omatunnolla nysvätä kotona. Saattoipa olla oikeassa…

Mutta se kevät! Se tekee tuloaan ympärillä vallitsevasta sekamelskasta huolimatta. Linnut sirkuttavat ikkunan takana niin innolla, että laulu kuuluu sisälle asti ja kevätaurinko on näyttäytynyt viime päivinä ilahduttavan usein. En tiedä montaa yhtä ihanaa asiaa, kuin herätä auringonpaisteeseen pimeiden ja harmaiden talvikuukausien jälkeen.

Muutama viherkasveistani kupsahti talvikuukausina valon puutteeseen, mutta nyt heti valon lisäännyttyä moni on heräillyt ihan uuteen kukoistukseen. Moni on vinkkaillut erilaisista kasvivaloista talvista pimeyttä helpottamaan, mutta toistaiseksi en ole löytänyt sellaista, jonka kelpuuttaisin tänne omaan kotiini. Iloitsen siis siitä, että luonnonvalon lisääntyessä jo kuolleiksi luulemani varjoviikunatkin ovat ryhtyneet tekemään uusia lehtiä sankoin joukoin. Hauskaa nähdä, millainen kasvupyrähdys onkaan edessä, kunhan vaihdan tässä lähiviikkoina kasveilleni tuoreet mullat.

Myös suloinen lintulamppu ilahduttaa aurinkoisinakin hetkinä. Parhaita juttuja tässä uudessa valaisimessani onkin juuri se, että se on niin kaunis katsella, vaikka siinä ei olisi valoakaan. Polttelen kyllä ahkerasti yhä myös kynttilöitä iltaisin: vaikka joka ilta voi syödä kynttiläillallista, jos vain haluaa!

Ostan hyvin harvoin kotiin mitään uutta muuten kuin tarpeeseen, mutta ihastuin hiljattain niin kovasti Marimekon keväiseen tyynynpäälliseen, että päätin sulostuttaa sillä sisustustani. Lisäksi olen tehnyt viimeisen kuukauden aikana muutaman uuden taidehankinnan. Esittelinkin kaksi uutta teosta pari viikkoa sitten, mutta päädyin ostamaan myös Taidemaalariliiton Teosvälityksestä yhden ihanan maalauksen. Liisa Kuuselan kaunis ja vahvan värinen kukkamaalaus jäi kummittelemaan ajatuksiin vielä pari yötä nukuttuani ja marssin lopulta takaisin näyttelyyn toiveikkaana, josko Ruusut-teos olisi vielä vapaana. Ja olihan se! Nyt maalaus sulostuttaa minun kotiani ja mietiskelen, miten asettelisin kaikki nämä kauniit taulut seinilleni. Voi olla, että pitää hommata isompi kämppä…

Mitäs teille muille kuuluu? Kuinka moni on pystynyt jäämään minun tapaani kotiin? Mistä itse löydätte iloa tämän huolen ja hässäkän keskellä?

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts