8/04/18

Arjen ekotekoja: ekologinen sähkö + 10 keinoa vastuullisempaan sähkönkulutukseen

27 36

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Vattenfall

(sisältää kilpailun)

Muutin noin vuosi sitten omaan kotiini ja myönnän, etten edes muuton yhteydessä tullut kauheasti miettineeksi sähkösopimusasioita. Lähinnä halusin vain varmistaa, että uudenkin kodin pistokkeista tulee sähköä heti saman tien, kun saavun sinne tavaravuorineni. Jossain vaiheessa muuttokaaoksesta selvittyäni jäin kuitenkin miettimään, että mitenköhän paljon enemmän mahtaisi maksaa, jos vaihtaisin sähkösopimukseni tavallisesta ekologiseen… Selvisi, ettei kovinkaan paljon.

Itse asiassa ekologinen sähkösopimus maksaa vain noin 4-5 € kuussa enemmän. Ei mielestäni kovin paha hinta kestävämmästä ja ympäristöystävällisemmästä arvovalinnasta. Vaihdoin kotiini ekologisen sähkösopimuksen siltä seisomalta parilla klikkauksella ja ihmettelin, miksi en ollut tullut tehneeksi sitä jo aiemmin. Veikkaan, että aika moni muukin on minun laillani ollut siinä harhaluulossa, että ekologinen sähkösopimus on jotenkin ihan kamalan kallis.

Ekologiseen sähkösopimukseen vaihdettuani asia jäi kiinnostamaan. Mitä se ekosähkö käytännössä oikein tarkoittaa? Pistokkeesta tulee sopimuksen vaihdettuani sähköä entiseen tapaan, mutta mitä eroa ekologisessa sähkösopimuksessa sitten todella on tavalliseen sähkösopimukseen verrattuna? Haastattelin juttua varten Vattenfallin energia-asiantuntijaa Oskari Hiipakkaa ja kyselin häneltä monenlaisia kiperiä (ja ehkä tyhmiäkin) kysymyksiä sähköstä, ekologisesta sähköstä sekä energiantuotannon tulevaisuudesta Suomessa ja maailmalla. Itse opin asiantuntijan kanssa jutellessani paljon uutta, joten nyt nyt on siis luvassa mahtava paketti tiukkaa mutta mielenkiintoista asiaa helppoon muotoon pureksittuna.

Mitä ekologinen sähköntuotanto oikein on?

Oskari Hiipakka totesi yllätyksekseni, että itse asiassa tähän kysymykseen ei oikeastaan ole täysin yksiselitteistä ja oikeaa vastausta. Useimmiten ekologiseksi mielletään uusiutuvilla energianlähteillä tuotettu sähkö ja niitä ovat ensisijaisesti tuuli, aurinko ja vesi. Jos taas tarkastellaan sähköntuotantoa sen aiheuttamien päästöjen mukaan, saatetaan viitata myös kaikkeen sellaiseen energiantuotantoon, josta ei synny hiilidioksidipäästöjä. Ja tällöin, hieman yllättäen mukaan voidaan laskea myös ydinvoima. Yleensä ekologisella sähköllä tarkoitetaan kuitenkin nimenomaan uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotettua sähköä.

Jatkuvasti tutkitaan myös uusia tapoja tuottaa energiaa mahdollisimman ekologisesti. Yksi kiinnostavista uusista ja vielä tutkimuksen asteella olevista energianlähteistä on aaltoenergia.

Mitä eroa tavallisella sähköllä on ekologiseen sähköön ja millaisilla kaikilla eri tavoilla Suomessa tuotetaan sähköä?

Suomessa ns. tavallinen sähkö on sekoitus vähän kaikenlaisia eri energiantuotannon muotoja. Suomessa tuotetusta perussähköstä noin kolmasosa tulee ydinvoimasta, 22,5% sähköstä tuotetaan vesivoimalla, noin 17 % biomassalla (eli puuta, hakkuujätettä sekä sokereita ja tärkkelystä sisältäviä kasveja) ja niiden lisäksi 9,5% kivihiilellä, reilut 7% tuulivoimalla, noin 5% maakaasulla, noin 4% turpeella sekä noin 1,5% jätteitä polttamalla sekä 0,2% öljyllä.

Suomi ei kykene tällä hetkellä tuottamaan kaikkea tarvitsemaansa sähköä itse, joten osa sähköstämme tulee muualta. Suomessa tuotetaan 76,1% kaikesta täällä käytetystä sähköstä ja itse asiassa Suomessa tuotetusta sähköstä jo 47% on tuotettu uusiutuvilla energianlähteillä ja hiilidioksidivapaita energianlähteistämme on 80% (luvut vuodelta 2017). Siinä mielessä Suomessa ovat asiat ilmaston näkökulmasta energiantuotannon saralla jo aika hyvin. Vattenfall on ottanut tavoitteekseen päästä Pohjoismaissa täysin ympäristöneutraaliin energiantuotantoon vuoteen 2030 mennessä.

Millä tavalla sähköntuotanto kuormittaa ympäristöä?

Haitallisimpia ympäristölle ovat fossiiliset polttoaineet, sillä niillä tuotetusta sähköstä syntyy paljon hiilidioksidipäästöjä, jotka puolestaan vauhdittavat ilmastonmuutosta. Käytännössä päästöjä syntyy aina, jos raaka-ainetta joudutaan energiaa tuottaakseen polttamaan. Ja jotta ilmastonmuutosta saataisiin hillittyä, pitäisi sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjä saada merkittävästi pienennettyä. Pohjoismaissa kuitenkin fossiilisia polttoaineita käytetään hyvin vähän. Esimerkiksi Norjassa energiasta lähes 100% tuotetaan vesivoimalla ja siellä olosuhteet vesivoiman käytölle luonnon ja ilmaston puolesta ovatkin poikkeuksellisen ihanteelliset.

Toisaalta myöskään kaikkien uusiutuvien energianlähteiden hyödyntäminen sähkötuontannossa ei ole täysin ongelmatonta luonnon ja ympäristön näkökulmasta. Esimerkiksi vesivoiman hyödyntäminen haittaa luonnonvaraisten vaelluskalojen kulkureittejä ja häiritsee vesistöjen omaa ekosysteemiä. Lisäksi vesivoiman käyttö aiheuttaa tekoaltaiden ja vesistöjen rehevöitymisen myötä metaanipäästöjä, jotka ovat myös ilmastolle ongelmallisia.

Vattenfallin nettisivuilla on kerrottu kaikkien yleisimpien energiantuotantomuotojen plussista ja miinuksista, joten sieltä voi lukea lisää, jos aihe kiinnostaa enemmän. Lisää tietoa aurinkovoiman, vesivoiman, tuulivoiman ja ydinvoiman hyvistä ja huonoista puolista löydät siis näiden linkkien kautta. Täysin ongelmatonta energiantuotannon muotoa ei siis oikeastaan ole, mutta aurinkoenergian ympäristöhaitat lienevät kaikkein vähäisimmät. Jos haluaa tukea nimenomaan aurinkoenergian käyttöä, niin Vattenfallilta löytyy myös Täysaurinko-sähkösopimus.

Olisiko koko maailman realistista ja mahdollista siirtyä ekologisempaan sähköntuotantoon?

Olosuhteet, luonnonvarat että kulutuksen määrä ovat eri puolilla maailmaa hyvin erilaisia. Jos mietitään esimerkiksi Pohjoismaita, niin täällä esimerkiksi vesivoiman käyttö on helppoa, sillä meillä on täällä neljä vuodenaikaa, paljon vesistöjä, korkeuseroja ja sateita.

Jos mietitään puolestaan vaikkapa teollisuuden mahtimaata Kiinaa, niin siellä käytetään energiantuotannossa aika paljon hiiltä. Hiipakan valistunut arvio on, että Kiinakin pystyisi varmasti osittain siirtymään ekologisempiin energianlähteisiin, mutta toisaalta teollisuus kuluttaa siellä niin valtavasti energiaa, ettei ekologisesti tuotettu sähkö välttämättä riittäisi sen tarpeisiin. Aurinkoenergiaa puolestaan voitaisiin hyödyntää enemmänkin monissa lämpimissä maissa, mutta aurinkoenergian talteenotossa ja säilömisessä teknologia on verrattain kallista moneen muuhun energiantuotannon muotoon verrattuna.

Ekologinen sähkösopimus – mitä se tarkoittaa?

Käytännössähän pistokkeesta tulee ihan samaa sähköä, oli sinulla sitten ekologinen sähkösopimus tai ei. Eli mitä se ekologinen sähkösopimus käytännössä oikein tarkoittaa? Kun solmit ekologisen sähkösopimuksen, Vattenfall pitää huolen, että esimerkiksi vesivoimaa tuotetaan vähintään asiakkaan kulutusta vastaava osuus. Valitsemalla ekologisen sähkösopimuksen voi siis varmistaa, että omilla sähkömaksuilla tuetaan juuri uusiutuvan energian tuottajia. Sähköyhtiö maksaa siis ekologisen energian tuottajille alkuperäsertifikaatista, joka takaa sen, että sähkö on tuotettu ekologisilla energianlähteillä ja tästä syystä ekologiset energiasopimukset ovat myös hieman kalliimpia kuin tavalliset.

Sähköä on toki tuotettu vedestä jo ennen kuin sitä myytiin ekologisena sähkönä, mutta valitsemalla erityisesti ekologista energiantuotantoa tukevan sopimuksen, sinulla on mahdollisuus tehdä arvovalinta, jolla on myös poliittista painoarvoa. Myös energiantuotannossa toimii jossain määrin kysynnän ja tarjonnan laki: mitä enemmän ihmiset haluavat ekologisia sähkösopimuksia, sitä enemmän uusiutuvia energianlähteitä tuetaan. Ja jos esimerkiksi tuulivoimaa tuetaan, niin sitä todennäköisemmin sitä voidaan myös tuottaa enemmän. Vaikka pistokkeesta siis käytännössä tulee ihan samaa sähköä kaikille, ostamalla alkuperätodennettua aurinko-, tuuli- ja/tai -vesisähköä voi edistää ja tukea entistä ympäristöystävällisemmän ja hiilineutraalin energian tuotantoa.

Ostamalla alkuperätodennettua sähköä (kuten aurinko-, tuuli- tai vesisähköä) voi edistää uusien, hiilineutraalien voimaloiden rakentamista. Tuotot ohjataan Energiaviraston valvoman alkuperäsertifikaattijärjestelmän kautta kyseisen sähkön tuottajille. Alkuperätodennettu sähkö syrjäyttää markkinoilta fossiilisia polttoaineita, joten valinnalla voi edistää puhtaan energian lisärakentamista globaalisti ja hidastaa ilmastonmuutosta.

Lisäksi Suomen Luonnonsuojeluliitto on luonut energiantuotannolle EKOenergia-nimisen ympäristömerkin ja tämän saadakseen energiatuottajan on täytettävä vielä enemmän ympäristön huomioon ottavia kriteerejä. Jokaisesta ekoenergiana myydystä megawattitunnista energiayhtiö maksaa Suomen Luonnonsuojeluliitolle, joka ohjaa varat sitten erilaisiin uusiutuvaan energiaan liittyviin hankkeisiin sekä täällä kotimaassa että hyväntekeväisyysprojekteihin ulkomailla. Kaikilla uusiutuvan energian tuottajilla ei välttämättä siis ole tätä EKOenergia-ympäristömerkkiä, mutta jos nimenomaan ekoenergiasopimus kiinnostaa, niin Vattenfallin täystuulisopimus on sellainen.

Voisiko Suomi realistisesti tulla toimeen ilman ydinvoimaa?

Moni on huolissaan ydinvoimasta ja se on monella tapaa energiantuotannon kuuma peruna: se on tehokas ja ilmastoystävällinen tapa tuottaa energiaa, mutta maailmalla tapahtuneet ydinvoimalaonnettomuudet pelottavat. Akuutisti haitallisimpia ympäristölle ovat tällä hetkellä kuitenkin fossiiliset polttoaineet, joiden hiilidioksidipäästöt vauhdittavat ilmastonmuutosta. Oskari Hiipakan mukaan ennen ydinvoimasta luopumista on priorisoitu fossiilisista polttoaineista kuten hiilestä luopumista, jotta energiantuotannon hiilidioksidipäästöt saataisiin minimoitua ja ilmastonmuutosta sitä kautta hillittyä.

Hiipakka kertoo, että tällä hetkellä käydään paljon keskustelua siitä, miten energia-ala tulee muuttumaan. Yksi realistinen tulevaisuudenvisio on se, että jatkossa kuluttajat tulevat osallistumaan itsekin aktiivisemmin energiamarkkinoille ja ovat jatkossa entistä omavaraisempia energiantuotannon saralla. Jo nykyään yhä useampi tuottaa oman sähkönsä esimerkiksi aurinkopaneeleilla ja kun akkuteknologia jatkuvasti kehittyy, tulevaisuudessa tuota kerättyä energiaa pystytään myös varastoimaan paremmin. Tällä hetkellä akkuteknologian kustannukset ovat niin korkeita, että taloudellisesti omavarainen energiantuotanto ei ole järin kannattavaa, mutta tulevaisuudessa energiantuotanto tulee varmasti olemaan yhä hajautetumpaa ja omavaraisempaa ja sekä kuluttajilla että yrityksillä tulee olemaan siinä aktiivisempi rooli. ”Ala menee tällä hetkellä hurjaa vauhtia eteenpäin ja jo viimeisten 5 vuoden aikana kehitys on ollut huimaa. Tällä hetkellä energiantuotannosta käydään myös paljon julkista keskustelua ja käynnissä on mielenkiintoisia pilottihankkeita”, Hiipakka kertoo.

Miten energiaa voi arjessa kuluttaa vastuullisemmin?

Vaikka ekologisen sähkön suosiminen on ympäristön näkökulmasta tosi hyvä juttu, niin oikeastaan tärkein ekoteko on kuitenkin miettiä, miten energiaa voisi kuluttaa entistä vastuullisemmin. Vattenfallin nettisivuilta löytyy hyviä vinkkejä arkisiin keinoihin säästää energiaa, mutta kokosin tähän vielä joitakin asioita, mihin kannattaa kotona ja arjessa kiinnittää huomiota. Monet näistä ovat ihan peruskauraa, mutta koskaan ei tee pahaa vähän muistutella itseään näistä arjen pienistä ympäristöteoista:

♥ Sammuta valot aina, kun poistut huoneesta. Kannattaa tietenkin hyödyntää luonnonvaloa aina silloin, kun sitä on saatavilla. Avaa verhot ja anna auringon tehdä tehtävänsä. Sitä voi myös miettiä, tarvitseeko kaikkien valojen olla päällä aina yhtä aikaa – tunnelmavalaistus kunniaan. Vaihda myös kaikki lamppusi energiansäästölamppuihin ja led-valoihin.

♥ Jo yhden asteen verran kodin lämpötilaa alentamalla säästät energiaa peräti 5%. Myös yön ajaksi lämpötilaa voi säätää yleensä normaalia pienemmälle: moni nukkuu paremmin viileässä ja samalla tulee säästettyä energiaa. Kun olet matkoilla ja koti on tyhjillään, voi kodin lämpötilaa reissun ajaksi laskea reilustikin. Ja kun tuuletat talvella, tee se nopeasti ristivedolla, sillä lämmönhukasta syntyy valtavasti hiilidioksidipäästöjä. Tarkista myös, että ikkunoiden eristeet ovat kunnossa, sillä jatkuva veto aiheuttaa jatkuvaa lämmönhukkaa.

♥ Pese vain täysiä koneellisia pyykkiä ja tiskiä, sillä suuren osan kodin energiasta vie veden lämmitys. Ylipäänsä kannattaa välttää vaatteiden turhaa pyykkäämistä. Mieti, onko vaate todella niin likainen, että se täytyy pestä vai voisiko pelkkä tuuletus riittää? Matalammassa lämpötilassa pesu säästää myös energiaa eli jos pesuohje sallii, pese vaatteet 30-40 asteessa. Kannattaa myös miettiä, tarvitseeko kuivausrumpua. Kuivausrumpu on nopea ja näppärä, mutta kuluttaa energian lisäksi myös vaatteita.

♥ Älä juoksuta vettä turhaan. Vesihanan ei tarvitse olla päällä koko hampaidenpesun ajan, tiskejä ei kannata pestä juoksevan veden alla eikä suihkun tarvitse aina paahtaa täysillä. Sen voi jopa sammuttaa vaahdotuksen ajaksi kokonaan. Lyhyempikin suihku riittää: säästät melkein 100 litraa lämmintä vettä, jos olet suihkussa vain pari minuuttia 10 minuutin sijaan.

♥ Keittiön arkisissa askareissa on monia helppoja tapoja säästää energiaa. Kun haluat kupillisen teetä, keitä vettä vain sen verran kuin tarvitset. Vedenkeitin on energiatehokkaampi tapa keittää vesi kuin kattila. Jäähdytä ruoka aika hyvin, ennen kuin laitat sen jääkaappiin tai pakastimeen. Muista myös säännöllisesti sulattaa pakastin – sen avulla voit säästää jopa 30% energiaa. Myös suurempien ruoka-annosten valmistaminen kerrallaan ja uudelleenlämmittäminen mikrossa säästää energiaa, sillä mikro kuluttaa huomattavasti uunia ja hellaa vähemmän sähköä.

♥ Sammuta tietokoneen, telkkarin, radion ja muiden sähkölaitteiden virta katkaisimesta, kun et käytä niitä, sillä laitteiden valmiustilassa pitäminen kuluttaa paljon energiaa. Pöytätietokone saattaa olla kodin suurin energiasyöppö, jos se on päivät auki tai valmiustilassa. Irrota, myös kännykän laturi seinästä heti, kun puhelin on latautunut.

♥ Kannattaa miettiä myös ruoan hiilijalanjälkeä. Lihantuotanto kuluttaa valtavasti energiaa ja aiheuttaa suuria hiilidioksidipäästöjä. Vaikka et luopuisi lihasta kokonaan, riittäisikö esimerkiksi yksi liharuokapäivä viikossa? Myös kasvisten ja hedelmien hiilijalanjäljessä on eroa. Suosi kotimaassa avomaalla kasvatettuja kasviksia ja juureksia kuten porkkanaa, perunaa, sipulia ja kaalia, joilla on pieni hiilijalanjälki. Itse poimitut marjat ja sienet ovat myös esimerkiksi ulkomaisia hedelmiä ekologisempi vaihtoehto. Peruna on riisiä ekologisempi vaihtoehto, sekä kuljetuksen että tuotannon näkökulmasta. Myös juuston valmistus on varsin energiaa vievää, sillä yhteen juustokiloon tarvitaan peräti 10 litraa maitoa. Ylipäänsä hanki vain sen verran ruokaa kuin tarvitset. Yksi parhaista keinoista säästää energiaa on miettiä ruoka-ainesten käyttö niin tarkkaan, ettei ruokaa mene pilalle.

♥ Suosi julkisia kulkuneuvoja, pyöräilyä ja kävelyä yksityisautoilun sijaan. Käytä omaa autoa vain pidemmillä matkoilla ja vältä ruuhka-aikoja sekä tyhjäkäyntiä. Kannattaa myös miettiä, pystyisikö samalla ajomatkalla hoitamaan useamman asian ja kyyditsemään muitakin. Voisiko ruokaostokset hankkia ison marketin sijaan lähikaupasta? Suuri osa autoilun hiilijalanjäljestä syntyy kodin ja kaupan välisistä automatkoista.

♥ Suomalaiset rakastavat saunoa, mutta sähkösaunan lämmittäminen vie paljon energiaa. Mieti, riittäisikö kerta viikossa tai leudommat löylyt. Ei kannata myöskään antaa saunan odottaa lämpimänä eli älä kytke saunaa lämpiämään liian aikaisin.

♥ Huolehdi siitä, että kodin sähkölaitteet ja kodinkoneet ovat kunnossa ja huollettuja. Uudemmat laitteet yleensä on lähtökohtaisesti valmistettu energiatehokkaammiksi. Vanhat tai vialliset kodinkoneet saattavat syödä energiaa moninkertaisen määrän uusiin nähden.

+ ♥ Kaikkein suurin hiilijalanjälki syntyy useimmilla matkustamisesta. Vältä turhaa lentomatkailua ja kun lennät kauas, viivy siellä pidempään. Yksi lentomatka Thaimaahan vastaa vuoden yksityisautoilusta aiheutuvia päästöjä. Voisitko lomailla jossakin lähempänä? Mieti myös, pystyisikö lyhyempiä ja lähemmäs suuntautuvia matkoja taittamaan junalla, autolla tai laivalla. Lentomatkojen päästöistä voi myös maksaa vapaaehtoista kompensaatiota.

Mietteitä omasta energiankulutuksesta

Monet pienet arkiset kikat ovatkin minulla jo käytössä, mutta aina voisi vielä parantaa. Esimerkiksi kodin lämpötilaa voisi entisestään hieman laskea, mutta myönnän alituiseen palelevalle vilukissalle se on talvikuukausina vaikeaa, kun ei sentään toppatakki päällä haluaisi kotonaan joutua kököttämään. Villahousut, villasukat ja muut lämmikkeet kun ovat jo käytössä. Myös ruokahävikin määrää voisi vähentää ihan vain paremmalla suunnittelulla ja säännöllisemmällä ruokalurytmillä, joskin yhden hengen taloudessa, jossa kokataan vain harvoin, hävikkiä tulee muutenkin kovin vähän. Silti siitä pienestäkin määrästä tunnen aina kovasti syyllisyyttä. Suihkujen suhteen olen jo nyt varsin ripeä, vaikka tuntuukin, että hygienia vaatii päivittäisen peseytymisen. En kuitenkaan lotraa pitkiä aikoja suihkussa, vaan yleensä peseytyminen on hoidettu muutamassa minuutissa. Sähkölaitteiden valmiustilan suhteen olisi ainakin vielä varaa tsempata ja pakastimenkin voisi sulattaa säännöllisemmin.

Kaikki tällaiset pienetkin teot ovat tärkeitä – kuten sanottua, pienistä puroista muodostuu suuri joki. Siitä huolimatta omassa elämässäni ylivoimaisesti suurin hiilijalanjälki syntyy nimenomaan lentomatkailusta eli siinä on sellainen asia, mitä joudun todella harkitsemaan jatkuvasti entistä enemmän. Vaikka alkuvuodelle on mahtunut useampi reissu, kokonaisuudessaan esimerkiksi työmatkojen määrää olen karsinut aivan valtavasti verrattuna vielä parin vuoden takaiseen ja jatkuvasti mietin, mitkä matkat ovat työni kannalta välttämättömiä tai millä tavoin, miten pitkäksi aikaa ja millaisiin kohteisiin valitsen matkustaa. Omia vapaa-ajan matkojakin mahtuu joukkoon, mutta suurin osa tekemistäni lentomatkoista liittyy silti työhön tavalla tai toisella.

Pyrin usein hoitamaan useita asioita samalla matkalla, yhdistämään työreissuun vähän vapaa-ajan aktiviteettejakin sekä viipymään paikan päällä mieluiten pidempään, jos se vain on mahdollista, jotta ei tulisi tehtyä sellaisia ihan lyhyitä pyrähdyksiä lentäen edes töiden takia. Lentomatkailun vähentäminen on minulle ehdottomasti näistä yllä mainituista kohdista vaikeinta, vaikka samanaikaisesti se on myös yksittäisistä teoista kaikkein tärkein ja vaikuttavin. Nyt kuitenkin olisi tarkoitus ainakin seuraavat kuukaudet olla ihan koto-Suomessa eikä loppuvuodellekaan ole vielä isompia matkoja tiedossa. Lentämisen hiilijalanjälki on ehdottomasti sellainen asia, mitä mietin nykyisin todella paljon, vaikka työni edellyttääkin matkustamista ja into nähdä maailmaa on suuri. Yksi hankalimpia asioita lentomatkailun vähentämisen näkökulmasta ovat muualla maailmalla asuvat rakkaat ja tärkeät ihmiset. Vaikka yhteyttä pystyy pitämään viestitse ja puhelimitse, ei se silti ole sama juttu kuin tavata heitä kasvotusten.

Osallistu kilpailuun

Olisi kiinnostavaa kuulla, tuliko jutussa jotakin ihan uutta tietoa tai vinkkejä energia-asioihin liittyen? Kuinka monella teistä on jo nyt ekologinen sähkösopimus? Ja jos ei vielä ole, oletko harkinnut sellaisen hankkimista? Vattenfallin unelma ja tavoite on olla täysin fossiilivapaa vuoteen 2030 mennessä ja siihen tavoitteeseen päästään vain ekologisia ja uusiutuvia energianlähteitä suosimalla. Millaisia ympäristöunelmia sinulla on?

Vattenfall halusi ilahduttaa Pupulandian lukijoita kilpailulla, jossa on mahdollisuus voittaa Gauharin tyylikäs notice board –sisustuselementti, jota on saatavilla sekä mustana että valkoisena. Voit osallistua kilpailuun kommentoimalla tähän postaukseen ja vastaamalla yllä esitettyihin kysymyksiin. Muutkin pohdinnat energiankulutuksesta ja ekologisesta sähköstä ovat lämpimästi tervetulleita! Kilpailu on voimassa 14.4.2018 asti ja muista liittää kommenttisi yhteyteen toimiva sähköpostiosoite.

PS. Jos ekologiseen energiaan liittyvät asiat kiinnostavat, niin löydät muuten Vattenfallin myös Facebookista ja Instagramista!

Photos: Jenni Rotonen & Viena K. 

Related posts

23/02/18

TEOS 2018: löydä suomalaisen taiteen kiinnostavat nimet yhdellä kertaa

7 50 teos 2018

Hohoi, te taiteen ystävät! Eilen starttasi Helsingin Kaapelitehtaalla yksi vuoden kiinnostavimmista näyttelyistä, kun TEOS 2018 avattiin yleisölle. Kävin viime vuonna tutustumassa Suomen taidegraafikoiden ja Suomen kuvanveistäjäliiton järjestämään myyntinäyttelyyn ja tykästyin todella paljon. Kaapelitehtaan Valssaamo ja Puristamo on ladattu täyteen sekä nousevien että jo nimeä niittäneiden graafikoiden sekä kuvanveistäjien töitä. Ja kaikki esillä olevat teokset ovat myös myynnissä, joten tämä on aivan loistava paikka taidehankintojen tekemiseen!

Tapahtuma on avoinna sunnuntaihin 4.3.2018 asti joka päivä, ma-pe klo 11-18 ja la-su klo 11-17, ja sinne on vapaa pääsy. Lauantaisin näyttelyssä järjestetään myös opastettuja kierroksia klo 12, mikäli kiinnostaa kuulla mukana olevista taiteilijoista ja teoksista enemmän. Teosten hintaluokka vaihtelee, mutta edullisimmillaan löytöjä voi tehdä noin 100 eurolla. Jos teet tilaisuudessa taidehankintoja, saat teokset halutessasi mukaasi vaikka samantien.

Jaakko Tornberg

Vierailin itse siis viime vuonna TEOS 2017 -näyttelyssä ja tein tuolloin aiheesta blogin puolellekin juttua. Viime vuonna näyttely keräsi kaikkiaan lähes 10 000 vierailijaa ja sadat teokset löysivät sen kautta uuden kodin. Jos kiinnostaa kurkistaa edellisvuoden tunnelmia sekä mietteitäni taiteen ostamisesta, niin tsekatkaahan tuo viimevuotinen postaus. Itse päädyin tuolloin ostamaan omaksikin muutaman teoksen, kun ihastuin ensi silmäyksellä Jaakko Tornbergin hauskoihin pieniin veistoksiin.

Tornberg on mukana näyttelyssä tänäkin vuonna vähintään yhtä hurmaavilla teoksilla. Myönnän, että olisin vakavasti saattanut harkita kokoelmani täydentämistä, elleivät kolme samanhenkistä kullanhohtoista veistosta olisi ehtineet tehdä jo kauppansa. Veikeät veistokset oli ostettu jo ennen näyttelyn virallisia avajaisia valtion kokoelmiin. Huomasinpa myös, että teosten hinta oli vuodessa liki kaksinkertaistunut. Taisin siis viime vuonna tehdä varsin hyvän taidehankinnan. :)

teos 2018

Pääsin tällä kertaa ihan sattumalta eilisellä visiitilläni jututtamaan itse taiteilijaakin, kun herra Tornberg osui ihan sattumalta paikalle samaan aikaan. Olisi tosi mielenkiintoista päästä tekemään hänestä jonkinlainen taiteilijahaastattelu – kiinnostaisiko teitä tällainen sisältö?

Minulla olisi ylipäänsäkin kiinnostusta tehdä enemmän taiteeseen liittyviä juttuja tänne blogin puolelle. Kuten olen monet kerrat aiemminkin todennut, olen kaukana asiantuntijasta enkä tiedä taiteesta juuri mitään. Siitä huolimatta olen kiinnostunut ja nautin taiteesta kovasti. Oletan, että suuri osa siellä ruudun toisella puolen blogiani seurailevista ihmisistä on kaltaisiani: taide kiinnostaa, mutta taiteentuntemus on aika olematonta eikä oikein edes tiedä, mistä asiaa lähtisi lähestymään. Olenkin ajatellut, että olisi kiinnostavaa tehdä juuri sellaisia helposti lähestyttäviä ja informatiivisia juttuja noviisin ja maallikon näkökulmasta – sellaisiahan me olemme näissä asioissa useimmat. Olisi kiva kuulla, kiinnostavatko teitä tällaiset teemat.

teos 2018

Tänäkin vuonna TEOS 2018 -näyttelyssä on esillä ihan valtava kirjo teoksia laidasta laitaan, mutta tällä kertaa näyttely on järjestetty hieman erilaiseen tyyliin: ripustus ja esillepano on tehty erilaisia mielialoja mukaillen. Suomalainen arkkitehti ja kuvanveistäjä Maija Kovari on luonut näyttelylle teeman taiteesta työkaluna erilaisten tuntemusten ja elämänkokemusten käsittelyyn. Niinpä teokset on asetettu esille sen mukaan, millaisia työkaluja ne voisivat olla erilaisiin tilanteisiin. Leikki- ja Ilo-osastoilta löytyy teoksia, jotka voisivat auttaa liialliseen vakavuuteen. Suru-osastolta puolestaan voi löytää lohtua murheiden keskelle ja Rauha-osastolta mielenrauhaa ja hiljentymistä stressin ja kiireen keskelle.

Tämänvuotisen esillepanon idea on hauska ja näyttelyssä on jälleen mukana todella kiinnostavia teoksia ja tekijöitä, mutta myönnän, että pidin itse viime vuotisen esillepanon ilmavuudesta enemmän. En tiedä johtuiko tunne teosten määrästä vai esillepanosta, mutta koen, että joko tilan olisi hyvä olla hiukan suurempi, teosmäärän hiukan pienempi tai esillepanon jotenkin toisenlainen, jotta teokset todella pääsisivät esille paremmin ja saisivat ansaitsemansa huomion. Kivaa silti, että uskalletaan kokeilla jotakin uutta ja innovatiivista myös ripustuksessa!

teos 2018

Suosittelen siis lämpimästi piipahtamaan, mikäli taide kiinnostaa. Vaikka juuri tällä hetkellä taidehankinnat eivät olisikaan omaan kotiin ajankohtaisia, näyttelyssä saa mielenkiintoisen läpileikkauksen suomalaiseen taiteeseen. Sieltä voi myös bongailla itselle muistiin kiinnostavia nimiä, joiden teokset miellyttävät omaa silmää. On sitten helpompi lähteä jostakin liikkeelle jatkossa, kun on mielessä jo muutama nimi, joista lähteä liikkeelle, kun taidehankinnat tulevat ajankohtaisiksi. Ja luonnollisesti tuolla näyttelyssä on kultakin taiteilijalta vain muutamia teoksia, joten kannattaa tutustua myös kiinnostavien tekijöiden nettisivuihin tai ottaa yhteyttä suoraan heihin, jos tyyli sytyttää, mutta juuri sitä omalta tuntuvaa teosta ei vielä ole löytynyt. Useimmilla taiteilijoilla on valtavat kokoelmat valmiita, myytäviä teoksia työhuoneillaan. :)

Vinkattakoon tässä yhteydessä myös, että toinen kiinnostava taidemyyntitapahtuma tänä keväänä on Taidemaalariliiton Teosvälitys 2018, jossa puolestaan on esillä ja myynnissä maalaustaidetta. Tapahtuma on vuoden suurin taidetapahtuma Suomessa ja siellä vierailee noin 20 000 ihmistä vuosittain. Tänä keväänä Teosvälitys järjestetään Kaapelitehtaalla 10.-18.3.2018 eli noin viikko TEOS 2018 -tapahtuman jälkeen.

PS. En merkinnyt muistiin ihan kaikkien kuvissa näkyvien teosten tekijöitä, mutta jos jokin teos /taiteilija erityisesti kiinnostaa, niin huikatkaa kommenttiboksin puolella ja voin yrittää selvitellä!

Translation: There is a super interesting exhibition going on in Helsinki until the March 4th. TEOS 2018 gives a thorough overlook to the art scene in Finland, presenting a wide collection of sculptures and graphic art by both upcoming new names and more established artists. And all the pieces in the exhibition are for sale. Go check out the event at Kaapelitehdas: it is open every day (mon-fri from 11am to 6pm and sat-sun from 11am to 5pm).

teos 2018

Etualalla näkyvä Veikko Nuutisen Vastapari -veistos on pronssia.

teos 2018

Teija Immosen Rakkaat-työssä on kaunis värimaailma.

teos 2018

Irma Laukkasen Valo ja aine -veistos oli jo ehtinyt tehdä kauppansa avajaisaamuna.

teos 2018

Sakari Kannoston hauskat vihreät ankat kantavat nimeä Kylpy.

teos 2018

Näyttelyssä on tänä vuonna esillä paljon sarjakuvahenkisiä teoksia. Kuvassa näkyy Petra Seelan työ “Courage is a love affair”.

teos 2018

Kiiluvasilmäinen kookas susi on aika pysäyttävä näky. Kyseessä on Riitta Kopran risuista, teräksestä, hampusta ja silikonista rakentama “Ja Jumala loi…” -teos, jonka silminä ovat heijastimet.

teos 2018

Sympaattien “Pieni hevonen” on Kirsi Tapperin käsialaa.

teos 2018

Messinkiset “Vaelluskengät” ovat Merja Pitkäsen kätten työtä.

teos 2018teos 2018

Merja Nykänen-Naukkarisen keraamista “Nam-nam”-työtä tekisi melkein mieli haukata.

teos 2018

Kaisu Koiviston Pentu-metalliveistokset kiinnittivät näyttelytilassa huomioni heti ensimmäiseksi.

teos 2018teos 2018teos 2018

Pieni pronssinen naisveistos on Alex Suomen ja kantaa nimeä “Alaston”.

teos 2018

Anniina Vainionpään “Syksy” erottui omaan silmään teosten joukossa.

teos 2018 teos 2018

Raimo Saarisen hassunkurinen pieni lintu on saanut nimen “Marokkon muovismaragdikutoja”.

teos 2018

Antti-Ville Reinikaisen teos kantaa nimeä “Leikkuu”.

teos 2018

Kirsi Kaunomäen sympaattinen “Moi”-teos tuo hymyn huulille.

teos 2018

Näyttelyn silmiinpistävimpiä teoksia ovat Anna Pekkalan pörröiset, katosta roikkuvat Aurinkohait sekä Laventelidelfiini.

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

8/02/18

5 ideaa inspiraatiosta ja 4 uutta mukia

6 38

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Iittala

Minulta kysellään usein, mistä löydän inspiraatiota kirjoittaa joka päivä? Mistä löytyy se loputon inspis, josta on ammennettu tänne blogiinkin sisältöä jo kohta 11 vuoden ajan? Entä mistä syntyvät kaikki arkiset ideat blogin ulkopuolella ja jännittävät seikkailut omassa elämässä? Nämä ovat kaikki itse asiassa todella hyviä kysymyksiä. Ja tällä kertaa niitä haastoi minut pohtimaan yhteistyömme tiimoilta suomalaisen designin pioneeri Iittala.

Uskon, että yksi isoimmista syistä sille, miksi yhä jaksan innostua ja kirjoittaa, on se, että tämä blogi oikeasti tuntuu omalta ja kumpuaa aidosta innostuksesta. Blogimaailma on 11 vuodessa muuttunut aivan täysin siitä, mistä aikanaan lähdin liikkeelle, mutta motivaationi kaiken taustalla on edelleen se sama: saada jakaa omia kivoja löytöjä, ideoita, ajatuksia, mietteitä ja visuaalisia inspiraatioita muiden samanhenkisten kanssa ja antaa heidän jakaa omiaan myös minulle, käydä keskustelua ja touhottaa vapaasti kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.

Alun kysymysten innoittama ryhdyin kuitenkin ihan oikeasti miettimään, miten tiivistäisin oman inspiraationi ytimen. Ja tulin siihen tulokseen, että se kulminoituu oikeastaan viiteen asiaan.

UTELIAISUUS

Inspiraatio alkaa mielestäni aina uteliaasta elämänasenteesta. Kun on avoimen utelias ympäröivää maailmaa kohtaan, tulee ravistelleeksi ja haastaneeksi jatkuvasti omaa ajatteluaan, uskomuksiaan ja toimintatapojaan. Ennakkoluulot kumpuavat useimmiten tietämättömyydestä ja uteliaisuus on ennenkaikkea tiedonjanoa ja kiinnostusta sekä avoimuutta kaikenlaista uutta ja itselle tuntematonta kohtaan. Minä koen, ettei ihminen ole koskaan valmis: aina on opittavaa, nähtävää ja koettavaa. Ja toivon, että pystyn säilyttämään elämäni loppuun asti sen vilpittömän uteliaisuuden maailmaa, ilmiöitä ja ihmisiä kohtaan – uskon, että se myös pitää mielen nuorena.

INTOHIMO

Veikkaan, että olen jaksanut säilyttää intoni esimerkiksi tätä blogia kohtaan siitä syystä, että se on syntynyt aikanaan aidosta intohimosta ja vilpittömästä innostuksesta kirjoittaa, jakaa omia kiinnostavia löytöjä sekä visuaalisia inspiraatioita muille samanhenkisille ja ehkä saada myös heiltä samaa vastalahjaksi. Haluan kannustaa jokaisen oikeasti kuuntelemaan sisintään ja miettimään, mikä juuri sinua innostaa. Haluan rohkaista kokeilemaan asioita, etsimään sitä omaa mieluisaa juttua ja tarttumaan toimeen, kun se löytyy, sillä mikään ei aja eteenpäin samalla tavalla kuin intohimo tekemäänsä asiaa kohtaan. Löytyi se omalta tuntuva juttu sitten töiden tai harrastusten parista, vilpitön innostus ja intohimo on aina inspiroivaa – niin itselle kuin muillekin.

HEITTÄYTYMINEN

Tästä olen kirjoittanut blogissani ennenkin, mutta uskon, että elämässä pitää uskaltaa. Mottoni on, että en halua katua kuolinvuoteellani asioita, jotka jätin tekemättä. Siksi tartun usein tilaisuuksiin, heittäydyn tilanteiden vietäväksi ja uskon hetkessä elämisen tärkeyteen. Väitän, että elämäni olisi tuhat kertaa tylsempää, kuivempaa ja vähemmän tapahtumarikasta, jos jäisin puntaroimaan ja harkitsemaan jokaista päätöstäni, pelkäisin kaikkia maailman uhkia ja negatiivisia skenaarioita tai ujostelisin tutustua uusiin ihmisiin. Kunhan kuuntelee omaa intuitiotaan ja pitää järjen matkassa, niin seikkailuihin voi ja kannattaa heittäytyä. Ja seikkaileminen se vasta inspiroivaa onkin, joten suosittelen sitä vahvasti. Eikä seikkaillakseen välttämättä tarvitse lähteä toiselle puolen maapalloa tai tehdä mitään erityisen hullua. Joskus riittää, että avaa suunsa aamuruuhkassa tuntemattomalle, poikkeaa arkiaskareiden lomassa tutulta kävelyreitiltä, rikkoo totuttuja rutiineja ja sanoo vähän useammin kyllä ein sijaan.

JOUTILAISUUS

Olen lukenut viime aikoina useammankin kiinnostavan tekstin joutilaisuuden ja tylsien hetkien tärkeydestä ihmismielelle, inspiraatiolle ja luovuudelle. Työelämän suorituskeskeinen vire ja ylikuormittava tahti sekä liian pitkät työpäivät vain heikentävät ihmisen työtehoa sekä luovuutta.  Aivotutkija kertoo ottavansa itse noin 20 minuutin päiväunet kesken työpäivän, koska aivot tarvitsevat lepoa kyetäkseen luovaan ja ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Sosiaalipsykologi puolestaan puhuu tylsistymisen ja hiljaisuuden puolesta: hän uskoo, että esimerkiksi koulussa olisi hyvä pitää päivittäin 15 minuutin hiljainen hetki, sillä juuri nuo joutilaat, tylsät, hiljaiset hetket kehittävät lapsen luovuutta ja auttavat rikastuttamaan omaa sisäistä maailmaa jatkuvien ulkoisten ärsykkeiden täyttämässä nykymaailmassa. Mieli ikään kuin tylsistyy, jos jokaisen vapaan hetken täyttää jollakin ulkopuolelta tulevalla ärsykkeellä ja viihdykkeellä, mobiililaitteella, pelillä tai näyttöpäätteellä. Niinpä vartti hiljaisuutta ja tylsistymistä päivässä tekee lopulta lapsen mielelle hyvää. Ei tekisi varmaan huonoa aikuisellekaan.

Olen huomannut tämän konkreettisesti omassa elämässänikin: luovuus kärsii aina kiireestä. Ajatuksilla pitää olla ympärillään tilaa kasvaa ja kehittyä, ja jos mieli on jatkuvasti ylikuormitustilassa, ei luovuus pääse kukoistukseensa. Luovuus vaatii pohdiskelua, lepoa, tutkailua, ajelehtimista ja tilaa. Siksi yritän olla tuntematta huonoa omatuntoa satunnaisista aikaansaamattomuuden hetkistä. Aina ei tarvitse olla tehokas ja parhaat ideat tarvitsevat usein syntyäkseen juuri niitä joutilaita hetkiä, jolloin on aikaa ja tilaa ajatella.

KIINNOSTAVAT, INSPIROIVAT IHMISET

Yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistä ovat tietenkin muut ihmiset. Ympäröin itseni mielelläni ihmisillä, joilla on jokin intohimo ja jotka ovat itse innostuneita omasta asiastaan. Innostus tarttuu ja palolla omaan tekemiseensä suhtautuvat ihmiset sytyttävät roihun ulkopuolisissakin. Muiden tekeminen voi toimia innoittajana, rohkaisijana ja tukena omalle tekemiselle ja toisinaan kaikkein kiehtovinta on keskustella juuri sellaisen ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut aivan erilaisista asioista kuin minä itse. Heiltä saa ihan uudenlaisia ajatuksia, virikkeitä ja näkökulmia tuttuihinkin asioihin. Koen, että kaikki ystäväni ovat jollain tapaa minun silmissäni inspiroivia, rohkeita, kiinnostavalla tavalla omaperäisiä sekä jossakin omassa asiassaan erityisen lahjakkaita. Sellaisessa seurassa ei voi olla inspiroitumatta!

*

Näiden viiden avainasian ohella en voi myöskään väheksyä oman arkisen ympäristöni merkitystä. Visuaalisena ihmisenä koen hurjan tärkeäksi, että oma koti on viihtyisä ja inspiroiva paikka. Kotona työskentelevänä tuntuu erityisen olennaiselta, että ympäristö on rauhallinen ja kaunis paikka, jossa ajatuksilla on tilaa myllertää. Olen onnellinen täällä nykyisessä kodissani, koska tämä tila tuntuu niin minulta ja täällä mieli todella lepää. Kotiin on ihana tulla. Itse tilan lisäksi tunnelma muodostuu tietenkin sisustuksesta ihan kaikkia pieniä arkisia esineitä myöten. Nautin itse siitä, että kaikki pienetkin yksityiskohdat ovat visuaalisesti miellyttäviä ja inhoan kaikenlaisia kompromissiratkaisuja. Tästä syystä moni asia sisustuksenkin osalta odottelee rauhassa valmistumistaan ja juuri niiden oikeiden esineiden löytymistä.

Minusta ei ole ollenkaan yhdentekevää esimerkiksi se, millaisesta mukista juon päivittäin teeni. On kivaa, että erilaisia fiiliksiä ja teehetkiä varten on erilaisia kuppeja, joista voi sitten päivän tunnelman mukaan valita mieleisensä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta innokkaalle teenjuojalle muki on ehdottomasti mieluisin ja eniten käytetty arkinen astia ja tärkeä päivittäinen esine. Ja olen aika innoissani astiakaappini uusimmista tulokkaista, Iittala Graphics -sarjan mustavalkoisista graafisista ja ihanan suurista mukeista, joihin mahtuu liki puoli litraa kerrallaan ja joiden jännittävä kuviointi inspiroi jo tutkimaan lähemmin.

Uuden Iittala Graphics -sarjan mukien muoto on monille tuttu, sillä uusien kuvioiden alla piileksii Heikki Orvolan suunnittelema tuttu Aika-muki, joka tunnetaan ehkä parhaiten myös suositun Taika-mukin pohjana (joita muuten minunkin kaapistani löytyy). Graphics-sarjaan kuuluu neljä erilaista mukia, joista jokaisen kuvioinnin takana on eri suunnittelija. Oman ainutlaatuisen visuaalisen maailmansa mukeille ovat poikkeuksellisesti antaneet kansainväliset vierailijat: USAn Bostonissa vaikuttava Christopher DeLorenzo (mustavalkoinen Shaped/shifted), Hollannin Utrechtissa asuva Merijn Hos (värikäs Distortion), norjalainen Magnus Voll Mathiassen (aaltoileva Solid Waves) sekä pariisilaistaustainen Ugo Gattoni (surrealistinen Anemone).

Minusta on aivan mahtavaa, että Iittalalla on uskallettu kokeilla jotakin näin ihanan rohkeaa perinteikkäiden mukien koristelussa. Oma suosikkini on tuo mustavalkoinen ja selkeän graafinen Shaped/shifted, jonka valitsin omaakin astiakokoelmaani täydentämään. Ja siitä on heti tullut yksi suosikkimukeistani. Rehellisesti sanottuna tämä sopii tyylillisesti meikäläisen kouraan paljon sitä jo kaapissa entuudestaan lymyilevää Taika-mukia paremmin.

Kivaa näissä uusissa mukeissa (sekä Iittalan designissa yleensäkin) on se, että astioita voi aika mutkattomasti yhdistellä toisiinsa. Nämä kupit sopisivat mainiosti myös esimerkiksi mustien ja valkoisten Teema-astioiden rinnalle, joita niitäkin minulla on astiakokoelmassani. Miltäs näyttävät teidän silmäänne nämä uutuudet? Entä mikä Iittala Graphics -sarjan mukeista on teidän suosikkinne? Niitähän voi sujuvasti käytellä myös yhdessä rinta rinnan, mutta minun valintani oli tällä kertaa tuo yksinkertaisen mustavalkoinen Shaped/shifted.

Kiinnostaisi myös kuulla, mistä te muut koette oman inspiraationne saavan alkunsa? Tunnistatteko mietteistäni itsenne vai tuleeko mieleen ihan muunlaisia inspiraation lähteitä?

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Related posts

28/01/18

Sisustussunnuntai: kurkistus kotitoimistoon

14 66

Vaikka muutosta tähän omaan kotiin on jo ehtinyt vierähtää kohta liki vuosi, vieläkin moni asia täällä kämpässä hakee paikkaansa ja on hieman keskeneräinen. Yksi keskeneräinen kohta täällä kotona on ollut kotitoimistoni, jota ei tästä syystä olekaan kuvissa kauheasti näkynyt. Nyt vihdoin ennen lomareissuani sain järjesteltyä tuota toimistonurkkausta sellaiseen jamaan, että sitä kehtaa vähitellen esitellä täällä blogissakin.

Hankin siis aikanaan pitkien pohdintojen ja monenlaisten vaihtoehtojen kartoituksen jälkeen kotitoimistoni tukikohdaksi design-klassikko String Systemin. Siinä yhdistyi monta asiaa, jotka sopivat pieneen kompaktiin kotiin sekä myöhemmin mahdollisesti muuttuviin asumisolosuhteisiin: kaunis, ilmava ja vain vähän tilaa vievä rakenne sekä muunneltavissa oleva kokonaisuus, johon voisi tarvittaessa hankkia myös lisäosia, jos tarpeet ja tila sattuisivat jossain toisessa asunnossa olemaan toisenlaiset. Ja nehän olivat toisenlaiset heti jo tässä seuraavassa asunnossa, joten ostin muuttaessani Stringiä pari pätkää lisää ja tein kompaktista kotitoimistosta vähän laajemman hyllykkökokonaisuuden.

Voi olla, että organisoin toimistoani ja hyllytilaa jossain vaiheessa vähän toisella tavalla. Luovuin muuton yhteydessä vanhasta kirjahyllystäni (johon tosin eivät mahtuneet edes puolet kirjoistani) koska se ei vain löytänyt muiden kalusteiden rinnalla täällä oikein paikkaansa. Hylly pääsi Vienalle lainaan ja hoitoon odottelemaan tulevaa, josko jossain toisessa tulevaisuuden kodissa olisi sille vielä paikka.

Samalla kun hankkiuduin kirjahyllystäni eroon, piti yrittää keksiä joku uusi paikka kirjakokoelmalleni. Osa kirjoista on löytänyt paikkansa alkovin vierellä sijaitsevasta, asunnon kiinteisiin rakenteisiin upotetusta hyllyköstä, keittokirjat ovat puolestaan nykyisin keittiön tikashyllykössä, osan olen sijoitellut rennosti vain kasoihin liinavaatekaapin päälle ja osa taas on värikoodattu String Systemin hyllyille. En kuitenkaan ole halunnut tukkia ilmavaa hyllyä täysin kirjoilla, joten pitää vielä vähän miettiä, minne ne loput sijoittelen, sillä nyt kirjoja on näiden edellä mainittujen paikkojen lisäksi epämääräisissä kasoissa vähän siellä ja täällä.

Yksi kaluste sai muuton jälkeen uuden ilmeen uudella päällisellä. Tein keväällä yhteistyötä syyrialaisnaisia työllistävän Ragamufin kanssa, joka luo työpaikkoja pakolaisnaisille ja teettää heillä tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaaleista hauskoja tuoliryijyjä, joilla voi uudistaa vanhan tuolin ilmeen. Ihastuin ideaan alun alkaen bongattuani sen Helsinki Design Weekin verkkolehdestä ja päädyimme lopulta tekemään projektin kanssa pientä yhteistyötäkin. Kiitokseksi yhteistyöstä sain valita itselleni yhden tuoliryijyn, jonka sain viimein kotiin tuossa joulun alla kun yhteisörahoituksen avulla käynnistetyn projektin tuotanto oli saatu pyöräytettyä käyntiin.

Sittemmin Ragamuf-nimellä startannut projekti on saanut uuden RAGMATE-nimen ja aikoo laajentaa toimintaansa useammilla sisustustuotteilla. Luvassa on siis jatkossa tuoliryijyjen lisäksi myös peitteitä, tyynynpäällisiä sekä seinäryijyjä. Vinkiksi mainittakoon, että Ragamuf myy nyt varastoaan varsinaisen verkkokaupan lanseerauksen edellä tyhjäksi, joten jos käsin tehty tuoliryijy kiinnostaa, niin nyt sellaisen voi ostaa 50% alennuksella ja ilman postikuluja. Itse projektista voitte lukea lisää aiemmin tekemästäni postauksesta.

Yleisesti ottaen oli aika ihanaa huomata, että omat kalusteet istuivat tänne uuteen kotiin todella mutkattomasti, eikä tarvinnut hankkia paljoa uutta. Pidän jotenkin siitä ajatuksesta, että vanhat rakkaat kalusteet on huolella valittu ja kulkevat mukana asunnosta toiseen. Opiskeluaikaiset sekalaiset kokoelmat olivat vähän eri juttu, mutta siinä vaiheessa, kun ei ole eletty enää sukulaisten kalustelahjoitusten varassa, niin olen halunnut oikeasti miettiä, millaisista jutuista voisin pitää vielä 10 tai 20 vuodenkin päästä. Ja löytyypä täältä kotoa vielä muutama niitä opiskeluaikaisiakin huonekaluja.

Oma kotini on aikamoinen cocktail uutta ja vanhaa, halpaa ja arvokkaampaa, designia ja kirppariaarteita, perintökalleuksia ja edullisia halpislöytöjä, itse tehtyä ja valmiina ostettua. Tykkään itse juuri siitä, että kokonaisuus ei ole liian harkittu tai viimeistelty ja useimmiten muilta saamani palaute kodistani onkin, että täällä on ihanan kodikasta. Niin kauniilta kuin sisustuslehtien minimalistiset kodit saattavatkin näyttää, itse en usko, että pystyisin asumaan sellaisessa tai pitämään kämppää viime kädessä niin vähäeleisenä. Joten minulle sopii tällainen rönsyilevämpi tyyli paremmin, vaikka tietenkään edes minä en ole immuuni kivoille sisustustrendeille.

Vieläkin täällä kotona on tekemistä ja olen jotenkin hyväksynyt sen, että tämä sisustuksen rakentaminen on nimenomaan prosessi, jolle saa ja pitää antaa aikaa. En halua hätiköidä minkään hankinnan kanssa, vaan katsella rauhassa, kunnes löytyy se täydellinen yksilö. Tästä syystä esimerkiksi olohuoneessa ei vieläkään ole mattoa. Myös taulut odottavat edelleen ripustustaan, vaikka ripustussuunnitelmakin on jo tehty. Mutta mikäpä kiire tässä olisi… :)

Mitäs tykkäätte tuosta hauskasta tuoliryijystä? Entä miltä näyttää noin muuten tämä uusi kotitoimisto?

Kun laajensin String Systemiäni, otin mukaan myös pari vetolaatikostoa, joihin on näppärää jemmata kaikenlaista irtotavaraa ja papereita. Toiselle puolelle hyllykköä olen kätkenyt näppäriin vetolaatikoihin sukat ja alushousut.

Vanha metronomi hyllyn päällä on perintöä isoäidiltäni. Soitin nuorena viulua ja pianonsoiton opettajan työskennellyt isoäitini lahjoitti puisen metronomin minulle harjoittelua helpottamaan.

Kullanhohtoinen kynäteline on tehty vanhojen sälekaihtimien säleistä.

Minulla on ollut tapana organisoida kirjahyllyni värijärjestykseen. :D

Puinen mallinukke on kulkenut matkassani jo yli 10 vuotta Brysselistä monen mutkan kautta nykyiseen kotiin. Sen kaveriksi löytynyt puinen käsi on puolestaan tanskalaisen Hayn.

Sain tämän suloisen potrettipiirroksen uudelta ystävältä viime kesänä lahjaksi.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts