23/02/18

TEOS 2018: löydä suomalaisen taiteen kiinnostavat nimet yhdellä kertaa

7 26 teos 2018

Hohoi, te taiteen ystävät! Eilen starttasi Helsingin Kaapelitehtaalla yksi vuoden kiinnostavimmista näyttelyistä, kun TEOS 2018 avattiin yleisölle. Kävin viime vuonna tutustumassa Suomen taidegraafikoiden ja Suomen kuvanveistäjäliiton järjestämään myyntinäyttelyyn ja tykästyin todella paljon. Kaapelitehtaan Valssaamo ja Puristamo on ladattu täyteen sekä nousevien että jo nimeä niittäneiden graafikoiden sekä kuvanveistäjien töitä. Ja kaikki esillä olevat teokset ovat myös myynnissä, joten tämä on aivan loistava paikka taidehankintojen tekemiseen!

Tapahtuma on avoinna sunnuntaihin 4.3.2018 asti joka päivä, ma-pe klo 11-18 ja la-su klo 11-17, ja sinne on vapaa pääsy. Lauantaisin näyttelyssä järjestetään myös opastettuja kierroksia klo 12, mikäli kiinnostaa kuulla mukana olevista taiteilijoista ja teoksista enemmän. Teosten hintaluokka vaihtelee, mutta edullisimmillaan löytöjä voi tehdä noin 100 eurolla. Jos teet tilaisuudessa taidehankintoja, saat teokset halutessasi mukaasi vaikka samantien.

Jaakko Tornberg

Vierailin itse siis viime vuonna TEOS 2017 -näyttelyssä ja tein tuolloin aiheesta blogin puolellekin juttua. Viime vuonna näyttely keräsi kaikkiaan lähes 10 000 vierailijaa ja sadat teokset löysivät sen kautta uuden kodin. Jos kiinnostaa kurkistaa edellisvuoden tunnelmia sekä mietteitäni taiteen ostamisesta, niin tsekatkaahan tuo viimevuotinen postaus. Itse päädyin tuolloin ostamaan omaksikin muutaman teoksen, kun ihastuin ensi silmäyksellä Jaakko Tornbergin hauskoihin pieniin veistoksiin.

Tornberg on mukana näyttelyssä tänäkin vuonna vähintään yhtä hurmaavilla teoksilla. Myönnän, että olisin vakavasti saattanut harkita kokoelmani täydentämistä, elleivät kolme samanhenkistä kullanhohtoista veistosta olisi ehtineet tehdä jo kauppansa. Veikeät veistokset oli ostettu jo ennen näyttelyn virallisia avajaisia valtion kokoelmiin. Huomasinpa myös, että teosten hinta oli vuodessa liki kaksinkertaistunut. Taisin siis viime vuonna tehdä varsin hyvän taidehankinnan. :)

teos 2018

Pääsin tällä kertaa ihan sattumalta eilisellä visiitilläni jututtamaan itse taiteilijaakin, kun herra Tornberg osui ihan sattumalta paikalle samaan aikaan. Olisi tosi mielenkiintoista päästä tekemään hänestä jonkinlainen taiteilijahaastattelu – kiinnostaisiko teitä tällainen sisältö?

Minulla olisi ylipäänsäkin kiinnostusta tehdä enemmän taiteeseen liittyviä juttuja tänne blogin puolelle. Kuten olen monet kerrat aiemminkin todennut, olen kaukana asiantuntijasta enkä tiedä taiteesta juuri mitään. Siitä huolimatta olen kiinnostunut ja nautin taiteesta kovasti. Oletan, että suuri osa siellä ruudun toisella puolen blogiani seurailevista ihmisistä on kaltaisiani: taide kiinnostaa, mutta taiteentuntemus on aika olematonta eikä oikein edes tiedä, mistä asiaa lähtisi lähestymään. Olenkin ajatellut, että olisi kiinnostavaa tehdä juuri sellaisia helposti lähestyttäviä ja informatiivisia juttuja noviisin ja maallikon näkökulmasta – sellaisiahan me olemme näissä asioissa useimmat. Olisi kiva kuulla, kiinnostavatko teitä tällaiset teemat.

teos 2018

Tänäkin vuonna TEOS 2018 -näyttelyssä on esillä ihan valtava kirjo teoksia laidasta laitaan, mutta tällä kertaa näyttely on järjestetty hieman erilaiseen tyyliin: ripustus ja esillepano on tehty erilaisia mielialoja mukaillen. Suomalainen arkkitehti ja kuvanveistäjä Maija Kovari on luonut näyttelylle teeman taiteesta työkaluna erilaisten tuntemusten ja elämänkokemusten käsittelyyn. Niinpä teokset on asetettu esille sen mukaan, millaisia työkaluja ne voisivat olla erilaisiin tilanteisiin. Leikki- ja Ilo-osastoilta löytyy teoksia, jotka voisivat auttaa liialliseen vakavuuteen. Suru-osastolta puolestaan voi löytää lohtua murheiden keskelle ja Rauha-osastolta mielenrauhaa ja hiljentymistä stressin ja kiireen keskelle.

Tämänvuotisen esillepanon idea on hauska ja näyttelyssä on jälleen mukana todella kiinnostavia teoksia ja tekijöitä, mutta myönnän, että pidin itse viime vuotisen esillepanon ilmavuudesta enemmän. En tiedä johtuiko tunne teosten määrästä vai esillepanosta, mutta koen, että joko tilan olisi hyvä olla hiukan suurempi, teosmäärän hiukan pienempi tai esillepanon jotenkin toisenlainen, jotta teokset todella pääsisivät esille paremmin ja saisivat ansaitsemansa huomion. Kivaa silti, että uskalletaan kokeilla jotakin uutta ja innovatiivista myös ripustuksessa!

teos 2018

Suosittelen siis lämpimästi piipahtamaan, mikäli taide kiinnostaa. Vaikka juuri tällä hetkellä taidehankinnat eivät olisikaan omaan kotiin ajankohtaisia, näyttelyssä saa mielenkiintoisen läpileikkauksen suomalaiseen taiteeseen. Sieltä voi myös bongailla itselle muistiin kiinnostavia nimiä, joiden teokset miellyttävät omaa silmää. On sitten helpompi lähteä jostakin liikkeelle jatkossa, kun on mielessä jo muutama nimi, joista lähteä liikkeelle, kun taidehankinnat tulevat ajankohtaisiksi. Ja luonnollisesti tuolla näyttelyssä on kultakin taiteilijalta vain muutamia teoksia, joten kannattaa tutustua myös kiinnostavien tekijöiden nettisivuihin tai ottaa yhteyttä suoraan heihin, jos tyyli sytyttää, mutta juuri sitä omalta tuntuvaa teosta ei vielä ole löytynyt. Useimmilla taiteilijoilla on valtavat kokoelmat valmiita, myytäviä teoksia työhuoneillaan. :)

Vinkattakoon tässä yhteydessä myös, että toinen kiinnostava taidemyyntitapahtuma tänä keväänä on Taidemaalariliiton Teosvälitys 2018, jossa puolestaan on esillä ja myynnissä maalaustaidetta. Tapahtuma on vuoden suurin taidetapahtuma Suomessa ja siellä vierailee noin 20 000 ihmistä vuosittain. Tänä keväänä Teosvälitys järjestetään Kaapelitehtaalla 10.-18.3.2018 eli noin viikko TEOS 2018 -tapahtuman jälkeen.

PS. En merkinnyt muistiin ihan kaikkien kuvissa näkyvien teosten tekijöitä, mutta jos jokin teos /taiteilija erityisesti kiinnostaa, niin huikatkaa kommenttiboksin puolella ja voin yrittää selvitellä!

Translation: There is a super interesting exhibition going on in Helsinki until the March 4th. TEOS 2018 gives a thorough overlook to the art scene in Finland, presenting a wide collection of sculptures and graphic art by both upcoming new names and more established artists. And all the pieces in the exhibition are for sale. Go check out the event at Kaapelitehdas: it is open every day (mon-fri from 11am to 6pm and sat-sun from 11am to 5pm).

teos 2018

Etualalla näkyvä Veikko Nuutisen Vastapari -veistos on pronssia.

teos 2018

Teija Immosen Rakkaat-työssä on kaunis värimaailma.

teos 2018

Irma Laukkasen Valo ja aine -veistos oli jo ehtinyt tehdä kauppansa avajaisaamuna.

teos 2018

Sakari Kannoston hauskat vihreät ankat kantavat nimeä Kylpy.

teos 2018

Näyttelyssä on tänä vuonna esillä paljon sarjakuvahenkisiä teoksia. Kuvassa näkyy Petra Seelan työ “Courage is a love affair”.

teos 2018

Kiiluvasilmäinen kookas susi on aika pysäyttävä näky. Kyseessä on Riitta Kopran risuista, teräksestä, hampusta ja silikonista rakentama “Ja Jumala loi…” -teos, jonka silminä ovat heijastimet.

teos 2018

Sympaattien “Pieni hevonen” on Kirsi Tapperin käsialaa.

teos 2018

Messinkiset “Vaelluskengät” ovat Merja Pitkäsen kätten työtä.

teos 2018teos 2018

Merja Nykänen-Naukkarisen keraamista “Nam-nam”-työtä tekisi melkein mieli haukata.

teos 2018

Kaisu Koiviston Pentu-metalliveistokset kiinnittivät näyttelytilassa huomioni heti ensimmäiseksi.

teos 2018teos 2018teos 2018

Pieni pronssinen naisveistos on Alex Suomen ja kantaa nimeä “Alaston”.

teos 2018

Anniina Vainionpään “Syksy” erottui omaan silmään teosten joukossa.

teos 2018 teos 2018

Raimo Saarisen hassunkurinen pieni lintu on saanut nimen “Marokkon muovismaragdikutoja”.

teos 2018

Antti-Ville Reinikaisen teos kantaa nimeä “Leikkuu”.

teos 2018

Kirsi Kaunomäen sympaattinen “Moi”-teos tuo hymyn huulille.

teos 2018

Näyttelyn silmiinpistävimpiä teoksia ovat Anna Pekkalan pörröiset, katosta roikkuvat Aurinkohait sekä Laventelidelfiini.

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

8/02/18

5 ideaa inspiraatiosta ja 4 uutta mukia

5 28

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Iittala

Minulta kysellään usein, mistä löydän inspiraatiota kirjoittaa joka päivä? Mistä löytyy se loputon inspis, josta on ammennettu tänne blogiinkin sisältöä jo kohta 11 vuoden ajan? Entä mistä syntyvät kaikki arkiset ideat blogin ulkopuolella ja jännittävät seikkailut omassa elämässä? Nämä ovat kaikki itse asiassa todella hyviä kysymyksiä. Ja tällä kertaa niitä haastoi minut pohtimaan yhteistyömme tiimoilta suomalaisen designin pioneeri Iittala.

Uskon, että yksi isoimmista syistä sille, miksi yhä jaksan innostua ja kirjoittaa, on se, että tämä blogi oikeasti tuntuu omalta ja kumpuaa aidosta innostuksesta. Blogimaailma on 11 vuodessa muuttunut aivan täysin siitä, mistä aikanaan lähdin liikkeelle, mutta motivaationi kaiken taustalla on edelleen se sama: saada jakaa omia kivoja löytöjä, ideoita, ajatuksia, mietteitä ja visuaalisia inspiraatioita muiden samanhenkisten kanssa ja antaa heidän jakaa omiaan myös minulle, käydä keskustelua ja touhottaa vapaasti kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.

Alun kysymysten innoittama ryhdyin kuitenkin ihan oikeasti miettimään, miten tiivistäisin oman inspiraationi ytimen. Ja tulin siihen tulokseen, että se kulminoituu oikeastaan viiteen asiaan.

UTELIAISUUS

Inspiraatio alkaa mielestäni aina uteliaasta elämänasenteesta. Kun on avoimen utelias ympäröivää maailmaa kohtaan, tulee ravistelleeksi ja haastaneeksi jatkuvasti omaa ajatteluaan, uskomuksiaan ja toimintatapojaan. Ennakkoluulot kumpuavat useimmiten tietämättömyydestä ja uteliaisuus on ennenkaikkea tiedonjanoa ja kiinnostusta sekä avoimuutta kaikenlaista uutta ja itselle tuntematonta kohtaan. Minä koen, ettei ihminen ole koskaan valmis: aina on opittavaa, nähtävää ja koettavaa. Ja toivon, että pystyn säilyttämään elämäni loppuun asti sen vilpittömän uteliaisuuden maailmaa, ilmiöitä ja ihmisiä kohtaan – uskon, että se myös pitää mielen nuorena.

INTOHIMO

Veikkaan, että olen jaksanut säilyttää intoni esimerkiksi tätä blogia kohtaan siitä syystä, että se on syntynyt aikanaan aidosta intohimosta ja vilpittömästä innostuksesta kirjoittaa, jakaa omia kiinnostavia löytöjä sekä visuaalisia inspiraatioita muille samanhenkisille ja ehkä saada myös heiltä samaa vastalahjaksi. Haluan kannustaa jokaisen oikeasti kuuntelemaan sisintään ja miettimään, mikä juuri sinua innostaa. Haluan rohkaista kokeilemaan asioita, etsimään sitä omaa mieluisaa juttua ja tarttumaan toimeen, kun se löytyy, sillä mikään ei aja eteenpäin samalla tavalla kuin intohimo tekemäänsä asiaa kohtaan. Löytyi se omalta tuntuva juttu sitten töiden tai harrastusten parista, vilpitön innostus ja intohimo on aina inspiroivaa – niin itselle kuin muillekin.

HEITTÄYTYMINEN

Tästä olen kirjoittanut blogissani ennenkin, mutta uskon, että elämässä pitää uskaltaa. Mottoni on, että en halua katua kuolinvuoteellani asioita, jotka jätin tekemättä. Siksi tartun usein tilaisuuksiin, heittäydyn tilanteiden vietäväksi ja uskon hetkessä elämisen tärkeyteen. Väitän, että elämäni olisi tuhat kertaa tylsempää, kuivempaa ja vähemmän tapahtumarikasta, jos jäisin puntaroimaan ja harkitsemaan jokaista päätöstäni, pelkäisin kaikkia maailman uhkia ja negatiivisia skenaarioita tai ujostelisin tutustua uusiin ihmisiin. Kunhan kuuntelee omaa intuitiotaan ja pitää järjen matkassa, niin seikkailuihin voi ja kannattaa heittäytyä. Ja seikkaileminen se vasta inspiroivaa onkin, joten suosittelen sitä vahvasti. Eikä seikkaillakseen välttämättä tarvitse lähteä toiselle puolen maapalloa tai tehdä mitään erityisen hullua. Joskus riittää, että avaa suunsa aamuruuhkassa tuntemattomalle, poikkeaa arkiaskareiden lomassa tutulta kävelyreitiltä, rikkoo totuttuja rutiineja ja sanoo vähän useammin kyllä ein sijaan.

JOUTILAISUUS

Olen lukenut viime aikoina useammankin kiinnostavan tekstin joutilaisuuden ja tylsien hetkien tärkeydestä ihmismielelle, inspiraatiolle ja luovuudelle. Työelämän suorituskeskeinen vire ja ylikuormittava tahti sekä liian pitkät työpäivät vain heikentävät ihmisen työtehoa sekä luovuutta.  Aivotutkija kertoo ottavansa itse noin 20 minuutin päiväunet kesken työpäivän, koska aivot tarvitsevat lepoa kyetäkseen luovaan ja ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Sosiaalipsykologi puolestaan puhuu tylsistymisen ja hiljaisuuden puolesta: hän uskoo, että esimerkiksi koulussa olisi hyvä pitää päivittäin 15 minuutin hiljainen hetki, sillä juuri nuo joutilaat, tylsät, hiljaiset hetket kehittävät lapsen luovuutta ja auttavat rikastuttamaan omaa sisäistä maailmaa jatkuvien ulkoisten ärsykkeiden täyttämässä nykymaailmassa. Mieli ikään kuin tylsistyy, jos jokaisen vapaan hetken täyttää jollakin ulkopuolelta tulevalla ärsykkeellä ja viihdykkeellä, mobiililaitteella, pelillä tai näyttöpäätteellä. Niinpä vartti hiljaisuutta ja tylsistymistä päivässä tekee lopulta lapsen mielelle hyvää. Ei tekisi varmaan huonoa aikuisellekaan.

Olen huomannut tämän konkreettisesti omassa elämässänikin: luovuus kärsii aina kiireestä. Ajatuksilla pitää olla ympärillään tilaa kasvaa ja kehittyä, ja jos mieli on jatkuvasti ylikuormitustilassa, ei luovuus pääse kukoistukseensa. Luovuus vaatii pohdiskelua, lepoa, tutkailua, ajelehtimista ja tilaa. Siksi yritän olla tuntematta huonoa omatuntoa satunnaisista aikaansaamattomuuden hetkistä. Aina ei tarvitse olla tehokas ja parhaat ideat tarvitsevat usein syntyäkseen juuri niitä joutilaita hetkiä, jolloin on aikaa ja tilaa ajatella.

KIINNOSTAVAT, INSPIROIVAT IHMISET

Yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistä ovat tietenkin muut ihmiset. Ympäröin itseni mielelläni ihmisillä, joilla on jokin intohimo ja jotka ovat itse innostuneita omasta asiastaan. Innostus tarttuu ja palolla omaan tekemiseensä suhtautuvat ihmiset sytyttävät roihun ulkopuolisissakin. Muiden tekeminen voi toimia innoittajana, rohkaisijana ja tukena omalle tekemiselle ja toisinaan kaikkein kiehtovinta on keskustella juuri sellaisen ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut aivan erilaisista asioista kuin minä itse. Heiltä saa ihan uudenlaisia ajatuksia, virikkeitä ja näkökulmia tuttuihinkin asioihin. Koen, että kaikki ystäväni ovat jollain tapaa minun silmissäni inspiroivia, rohkeita, kiinnostavalla tavalla omaperäisiä sekä jossakin omassa asiassaan erityisen lahjakkaita. Sellaisessa seurassa ei voi olla inspiroitumatta!

*

Näiden viiden avainasian ohella en voi myöskään väheksyä oman arkisen ympäristöni merkitystä. Visuaalisena ihmisenä koen hurjan tärkeäksi, että oma koti on viihtyisä ja inspiroiva paikka. Kotona työskentelevänä tuntuu erityisen olennaiselta, että ympäristö on rauhallinen ja kaunis paikka, jossa ajatuksilla on tilaa myllertää. Olen onnellinen täällä nykyisessä kodissani, koska tämä tila tuntuu niin minulta ja täällä mieli todella lepää. Kotiin on ihana tulla. Itse tilan lisäksi tunnelma muodostuu tietenkin sisustuksesta ihan kaikkia pieniä arkisia esineitä myöten. Nautin itse siitä, että kaikki pienetkin yksityiskohdat ovat visuaalisesti miellyttäviä ja inhoan kaikenlaisia kompromissiratkaisuja. Tästä syystä moni asia sisustuksenkin osalta odottelee rauhassa valmistumistaan ja juuri niiden oikeiden esineiden löytymistä.

Minusta ei ole ollenkaan yhdentekevää esimerkiksi se, millaisesta mukista juon päivittäin teeni. On kivaa, että erilaisia fiiliksiä ja teehetkiä varten on erilaisia kuppeja, joista voi sitten päivän tunnelman mukaan valita mieleisensä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta innokkaalle teenjuojalle muki on ehdottomasti mieluisin ja eniten käytetty arkinen astia ja tärkeä päivittäinen esine. Ja olen aika innoissani astiakaappini uusimmista tulokkaista, Iittala Graphics -sarjan mustavalkoisista graafisista ja ihanan suurista mukeista, joihin mahtuu liki puoli litraa kerrallaan ja joiden jännittävä kuviointi inspiroi jo tutkimaan lähemmin.

Uuden Iittala Graphics -sarjan mukien muoto on monille tuttu, sillä uusien kuvioiden alla piileksii Heikki Orvolan suunnittelema tuttu Aika-muki, joka tunnetaan ehkä parhaiten myös suositun Taika-mukin pohjana (joita muuten minunkin kaapistani löytyy). Graphics-sarjaan kuuluu neljä erilaista mukia, joista jokaisen kuvioinnin takana on eri suunnittelija. Oman ainutlaatuisen visuaalisen maailmansa mukeille ovat poikkeuksellisesti antaneet kansainväliset vierailijat: USAn Bostonissa vaikuttava Christopher DeLorenzo (mustavalkoinen Shaped/shifted), Hollannin Utrechtissa asuva Merijn Hos (värikäs Distortion), norjalainen Magnus Voll Mathiassen (aaltoileva Solid Waves) sekä pariisilaistaustainen Ugo Gattoni (surrealistinen Anemone).

Minusta on aivan mahtavaa, että Iittalalla on uskallettu kokeilla jotakin näin ihanan rohkeaa perinteikkäiden mukien koristelussa. Oma suosikkini on tuo mustavalkoinen ja selkeän graafinen Shaped/shifted, jonka valitsin omaakin astiakokoelmaani täydentämään. Ja siitä on heti tullut yksi suosikkimukeistani. Rehellisesti sanottuna tämä sopii tyylillisesti meikäläisen kouraan paljon sitä jo kaapissa entuudestaan lymyilevää Taika-mukia paremmin.

Kivaa näissä uusissa mukeissa (sekä Iittalan designissa yleensäkin) on se, että astioita voi aika mutkattomasti yhdistellä toisiinsa. Nämä kupit sopisivat mainiosti myös esimerkiksi mustien ja valkoisten Teema-astioiden rinnalle, joita niitäkin minulla on astiakokoelmassani. Miltäs näyttävät teidän silmäänne nämä uutuudet? Entä mikä Iittala Graphics -sarjan mukeista on teidän suosikkinne? Niitähän voi sujuvasti käytellä myös yhdessä rinta rinnan, mutta minun valintani oli tällä kertaa tuo yksinkertaisen mustavalkoinen Shaped/shifted.

Kiinnostaisi myös kuulla, mistä te muut koette oman inspiraationne saavan alkunsa? Tunnistatteko mietteistäni itsenne vai tuleeko mieleen ihan muunlaisia inspiraation lähteitä?

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Related posts

28/01/18

Sisustussunnuntai: kurkistus kotitoimistoon

14 47

Vaikka muutosta tähän omaan kotiin on jo ehtinyt vierähtää kohta liki vuosi, vieläkin moni asia täällä kämpässä hakee paikkaansa ja on hieman keskeneräinen. Yksi keskeneräinen kohta täällä kotona on ollut kotitoimistoni, jota ei tästä syystä olekaan kuvissa kauheasti näkynyt. Nyt vihdoin ennen lomareissuani sain järjesteltyä tuota toimistonurkkausta sellaiseen jamaan, että sitä kehtaa vähitellen esitellä täällä blogissakin.

Hankin siis aikanaan pitkien pohdintojen ja monenlaisten vaihtoehtojen kartoituksen jälkeen kotitoimistoni tukikohdaksi design-klassikko String Systemin. Siinä yhdistyi monta asiaa, jotka sopivat pieneen kompaktiin kotiin sekä myöhemmin mahdollisesti muuttuviin asumisolosuhteisiin: kaunis, ilmava ja vain vähän tilaa vievä rakenne sekä muunneltavissa oleva kokonaisuus, johon voisi tarvittaessa hankkia myös lisäosia, jos tarpeet ja tila sattuisivat jossain toisessa asunnossa olemaan toisenlaiset. Ja nehän olivat toisenlaiset heti jo tässä seuraavassa asunnossa, joten ostin muuttaessani Stringiä pari pätkää lisää ja tein kompaktista kotitoimistosta vähän laajemman hyllykkökokonaisuuden.

Voi olla, että organisoin toimistoani ja hyllytilaa jossain vaiheessa vähän toisella tavalla. Luovuin muuton yhteydessä vanhasta kirjahyllystäni (johon tosin eivät mahtuneet edes puolet kirjoistani) koska se ei vain löytänyt muiden kalusteiden rinnalla täällä oikein paikkaansa. Hylly pääsi Vienalle lainaan ja hoitoon odottelemaan tulevaa, josko jossain toisessa tulevaisuuden kodissa olisi sille vielä paikka.

Samalla kun hankkiuduin kirjahyllystäni eroon, piti yrittää keksiä joku uusi paikka kirjakokoelmalleni. Osa kirjoista on löytänyt paikkansa alkovin vierellä sijaitsevasta, asunnon kiinteisiin rakenteisiin upotetusta hyllyköstä, keittokirjat ovat puolestaan nykyisin keittiön tikashyllykössä, osan olen sijoitellut rennosti vain kasoihin liinavaatekaapin päälle ja osa taas on värikoodattu String Systemin hyllyille. En kuitenkaan ole halunnut tukkia ilmavaa hyllyä täysin kirjoilla, joten pitää vielä vähän miettiä, minne ne loput sijoittelen, sillä nyt kirjoja on näiden edellä mainittujen paikkojen lisäksi epämääräisissä kasoissa vähän siellä ja täällä.

Yksi kaluste sai muuton jälkeen uuden ilmeen uudella päällisellä. Tein keväällä yhteistyötä syyrialaisnaisia työllistävän Ragamufin kanssa, joka luo työpaikkoja pakolaisnaisille ja teettää heillä tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaaleista hauskoja tuoliryijyjä, joilla voi uudistaa vanhan tuolin ilmeen. Ihastuin ideaan alun alkaen bongattuani sen Helsinki Design Weekin verkkolehdestä ja päädyimme lopulta tekemään projektin kanssa pientä yhteistyötäkin. Kiitokseksi yhteistyöstä sain valita itselleni yhden tuoliryijyn, jonka sain viimein kotiin tuossa joulun alla kun yhteisörahoituksen avulla käynnistetyn projektin tuotanto oli saatu pyöräytettyä käyntiin.

Sittemmin Ragamuf-nimellä startannut projekti on saanut uuden RAGMATE-nimen ja aikoo laajentaa toimintaansa useammilla sisustustuotteilla. Luvassa on siis jatkossa tuoliryijyjen lisäksi myös peitteitä, tyynynpäällisiä sekä seinäryijyjä. Vinkiksi mainittakoon, että Ragamuf myy nyt varastoaan varsinaisen verkkokaupan lanseerauksen edellä tyhjäksi, joten jos käsin tehty tuoliryijy kiinnostaa, niin nyt sellaisen voi ostaa 50% alennuksella ja ilman postikuluja. Itse projektista voitte lukea lisää aiemmin tekemästäni postauksesta.

Yleisesti ottaen oli aika ihanaa huomata, että omat kalusteet istuivat tänne uuteen kotiin todella mutkattomasti, eikä tarvinnut hankkia paljoa uutta. Pidän jotenkin siitä ajatuksesta, että vanhat rakkaat kalusteet on huolella valittu ja kulkevat mukana asunnosta toiseen. Opiskeluaikaiset sekalaiset kokoelmat olivat vähän eri juttu, mutta siinä vaiheessa, kun ei ole eletty enää sukulaisten kalustelahjoitusten varassa, niin olen halunnut oikeasti miettiä, millaisista jutuista voisin pitää vielä 10 tai 20 vuodenkin päästä. Ja löytyypä täältä kotoa vielä muutama niitä opiskeluaikaisiakin huonekaluja.

Oma kotini on aikamoinen cocktail uutta ja vanhaa, halpaa ja arvokkaampaa, designia ja kirppariaarteita, perintökalleuksia ja edullisia halpislöytöjä, itse tehtyä ja valmiina ostettua. Tykkään itse juuri siitä, että kokonaisuus ei ole liian harkittu tai viimeistelty ja useimmiten muilta saamani palaute kodistani onkin, että täällä on ihanan kodikasta. Niin kauniilta kuin sisustuslehtien minimalistiset kodit saattavatkin näyttää, itse en usko, että pystyisin asumaan sellaisessa tai pitämään kämppää viime kädessä niin vähäeleisenä. Joten minulle sopii tällainen rönsyilevämpi tyyli paremmin, vaikka tietenkään edes minä en ole immuuni kivoille sisustustrendeille.

Vieläkin täällä kotona on tekemistä ja olen jotenkin hyväksynyt sen, että tämä sisustuksen rakentaminen on nimenomaan prosessi, jolle saa ja pitää antaa aikaa. En halua hätiköidä minkään hankinnan kanssa, vaan katsella rauhassa, kunnes löytyy se täydellinen yksilö. Tästä syystä esimerkiksi olohuoneessa ei vieläkään ole mattoa. Myös taulut odottavat edelleen ripustustaan, vaikka ripustussuunnitelmakin on jo tehty. Mutta mikäpä kiire tässä olisi… :)

Mitäs tykkäätte tuosta hauskasta tuoliryijystä? Entä miltä näyttää noin muuten tämä uusi kotitoimisto?

Kun laajensin String Systemiäni, otin mukaan myös pari vetolaatikostoa, joihin on näppärää jemmata kaikenlaista irtotavaraa ja papereita. Toiselle puolelle hyllykköä olen kätkenyt näppäriin vetolaatikoihin sukat ja alushousut.

Vanha metronomi hyllyn päällä on perintöä isoäidiltäni. Soitin nuorena viulua ja pianonsoiton opettajan työskennellyt isoäitini lahjoitti puisen metronomin minulle harjoittelua helpottamaan.

Kullanhohtoinen kynäteline on tehty vanhojen sälekaihtimien säleistä.

Minulla on ollut tapana organisoida kirjahyllyni värijärjestykseen. :D

Puinen mallinukke on kulkenut matkassani jo yli 10 vuotta Brysselistä monen mutkan kautta nykyiseen kotiin. Sen kaveriksi löytynyt puinen käsi on puolestaan tanskalaisen Hayn.

Sain tämän suloisen potrettipiirroksen uudelta ystävältä viime kesänä lahjaksi.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

21/01/18

Sisustussunnuntai: taidehankintoja ja uudet kämppikset

5 67

Vihjaisin viime vuonna alkukeväästä, että jotain saattoi tarttua Suomen taidegraafikoiden ja Suomen kuvanveistäjäliiton TEOS2017-näyttelystä matkaan… Piipahdin näyttelyssä avoimin mielin ja tuumasin, että jos siellä tulisi jotakin kiinnostavaa vastaan, saattaisin olla kiinnostunut tekemään tänne uuteen kotiin jonkin taidehankinnan.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että jo heti ovella silmäni nauliutuivat erääseen kaksikkoon, jota oli pakko päästä tutkiskelemaan lähempää. Tähän mennessä taidehankintani ovat olleet maalauksia, grafiikkaa ja taidejulisteita, mutta tällä kertaa loikkasin taiderintamalla ihan uudelle osa-alueelle, sillä ihastukseni kohteena olivat kaksi pientä veistosta.

Jaakko Tornbergin veikeä kullanhohtoinen kaksikko koostuu siis kahdesta itsenäisestä teoksesta “Hymypoika” ja “Hymiö”, mutta minusta näitä kahta ei missään nimessä saanut erottaa toisistaan, joten päädyin ostamaan molemmat. Krääsästä ja kaikenlaisesta romusta rakennetut hahmot saivat välittömästi suupielet vetäytymään korviin. Tuntui hyvältä idealta, että kotona olisi sellaista taidetta, joka hymyilyttäisi joka kerta sitä katsellessa. Puhumattakaan siitä, että nämä kaverukset ovat niin täynnä kaikenlaisia hullunkurisia pieniä yksityiskohtia, että joka kerta niitä tutkaillessa tuntuu löytyvän jotakin uutta.

Olen vitsaillut, että tyypit ovat kämppiksiäni täällä omassa uudessa kodissani. Ihanan hiljaisia ja hyväntuulisia kavereita – ei valittamista! Tosin ensimmäisen puoli vuotta he viettivät huolellisesti vaahtomuoveihin ja kuplamuoviin paketoituina, mutta tuossa loppusyksystä viimein otin heidät kääreistään esille. Herrojen paikka seinällä on vielä ollut mietinnässä, mutta suunnitteluvaiheessa he ovat saaneet nyt nököttää tuossa String systemini lehtihyllyllä.

Minulla on sellainen vahva tunne, että näiden kahden pitäisi päästä jotenkin sinne sen neonpilven alle patsastelemaan. Mitäs tuumitte? Rehellisesti sanottuna en ole vieläkään saanut kaikkia taulujani seinille, mutta pikkuhiljaa tämä tässä hahmottuu. :D

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts