5/02/13

Päivä jona käänsin leoparditakkini

16 62 p2053155.jpg

Okei, ei minulla ole leoparditakkia (sentään), mutta jonkinlaisen takinkäännön olen kyllä tehnyt viime aikoina eläinkuosien suhteen. Minä olen siis se ihminen, joka on pyhästi joskus vannonut, ettei kuuna päivänä ikinä koskaan käyttäisi eläinkuoseja. Ja sittemmin elävä todiste siitä, että vannomatta paras. Jotenkin tämä vaivihkainen lämpenemiseni eläinkuoseille alkoi joskus pari vuotta sitten, kun yhtäkkiä eläinkuosit eivät vain näyttäneetkään enää niin kamalilta kuin aiemmin. Tuolloin kuitenkin tyydyin vain ihastelemaan leopardeja etäältä ja oltiin vielä aika kaukana haaveiden toteuttamisesta. Nyt kuitenkin olen ottanut tuon ratkaisevan askeleen ja lopullisesti hypännyt eläinkuosien leiriin, sillä jokin aika sitten höyrähdin lopulta ostamaan jotain eläimellistä myös omaan vaatekaappiini.

P2053149.JPG

Tuoreessa helmikuun Trendissä sukelletaan eläinkuosien maailmaan ja minä lupasin kertoa yhden tarinan siitä, miten eläinkuoseja vihaava on onnistunut hurahtamaan. :D Yhtenä ratkaisevana tekijänä kääntymyksessäni on ollut Lookbook.nu-sivusto. Kokosin 1,5 vuotta sitten tänne blogin puolelle inspiraatiokuvia Lookbookista ja totesin, että eläinkuositkin voivat näyttää yllättävän kivoilta, jos niitä vain yhdistelee sopivalla tavalla ja nauttii tarpeeksi pieninä kerta-annoksina. Aiemmin ajattelin, että korkeintaan voisin hurahtaa klassisen mustavalkoiseen seepra-kuvioon, mutta kuinkas kävi! Uusi ihastukseni on nimenomaan se eläinkuoseista pahin eli leopardi. Tai ainakin eläinkuosien inhoajille se leopardi tuntuu yleensä olevan se absoluuttisin inhokki :D

p2053151.jpg

En voisi kuvitella verhoutuvani leopardikuosiin päästä varpaisiin (olisikohan taas paras olla vannomatta mitään, haha), mutta jossain pienessä yksityiskohdassa se voi jopa toimia aika hauskasti – juuri sellaisena huutomerkkiasusteena, jollaisista pidän. Siitä lähtien olen suhtautunut varautuneen uteliaasti etenkin leopardi-kuosisiin kenkiin ja katsellut, josko jostain löytyisi sellainen pari, jonka minäkin voisin laittaa jalkaani. Ja lopulta sellainen tuli vastaan Rizzossa. Sydämeni sykähti Oxford-tyylisille nauhakengille, joiden leokuosi on sopivan hillitty ja luonnollinen värimaailmaltaan ja joita koristaa karvainen nahkapinta. Nämä ovat siis taas sitä “poninkarvaa” eli lehmännahkaa, johon on pintakäsittelyssä jätetty karvat.

p2053154.jpg

Yksi olennaisimmista jutuista omalla kohdallani on juuri se, että kuosin kuvionti ja värimaailma ovat kohdallaan. Jos leopardi on jotenkin liian keltainen tai kuviot ovat rumia tai väärän kokoisia, ei ole toivoakaan. Leopardia ON siis pilkkuihin katsominen – ainakin mitä minun vaateostoksiini tulee! Suurin osa leopardikuoseista on nimenomaan liian keltaisia, liian ruskeita, liian tummia, liian vaaleita, liian iso- tai pienipilkuisia tai muuten vain vääränlaisia minun makuuni. On siis ihme, että ylipäänsä löysin kengät, joiden kuosi tuntui olevan juuri oikeanlainen. Nyt en vain malttaisi odottaa keväisempiä kelejä, että pääsisin kokeilemaan eläimellisiä kenkiäni ihan käytännössä. Siihen asti tyydyn ihastelemaan toista hurahdustani eli mintun sävyisiä leopardikynsiäni, jotka ehdin esitellä jo pari viikkoa sitten. Minusta alkaa tuntua, että paluuta entiseen ei ole. :D

Mutta kertokaahan te muut, että minkälainen suhde teillä on eläinkuoseihin? Vihaa, rakkautta, käännynnäisyyttä? Pliis kertokaa, että siellä on edes joku muu takkinsa kääntänyt! Niin ja tietysti, että mitä tykkäätte kengistäni?

p2053150.jpg p2053152.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

29/01/13

Marimekko AW 13 + Terhi Pölkki

10 37 marimekko-aw13-4.jpg

Olen jännityksellä odotellut Marimekon syysmalliston näytöskuvia ihan erityisesti siitä lähtien, kun eilen sähköpostiin kolahti tiedote siitä, että Suomen kiinnostavimpiin kenkäsuunnittelijoihin kuuluva Terhi Pölkki on tehnyt tulevan syysmalliston tiimoilta yhteistyötä Marimekon kanssa. Tiedotteessa kerrottiin, että mallistoon sisältyy kaksi wedge-pohjaista kenkämallia ja olen innosta hihkuen odotellut, milloin yhteistyön hedelmät ovat näytillä. No nyt nuo Marimekon näytöskuvat Tukholman muotiviikolta on julkaistu ja kuvissa näkyvät myös nuo Terhi Pölkin Marimekolle suunnittelemat kengät. Kiilakorkojen sijaan kengät ovatkin tuollaiset paksupohjaiset ja teräväkärkiset herrainkengät – ja omien odotusteni vastaisesti olen noihin aivan ihastunut. :D En siis yleensä tykkää tuollaisista läskipohjista, mutta hitto vie, näissä on jotakin!

marimekko-aw13-1.jpg

Muutenkin tuossa syysmallistossa on kivoja värejä ja elementtejä mukana. Olen aina tykännyt erityisesti juuri tuosta Lumimarja-kuosista, joten on hauskaa huomata, että sitä on osattu hyödyntää myös vaatteissa. Kaikesta en innostu, mutta tykästyin erityisesti tuohon kukkahaalariin, Lumimarja-housuihin ja -pikkumekkoon sekä pieneen pillerilaukkuun. Mitäs te muut tykkäätte? Ja miltä näyttävät mielestänne nuo Terhi Pölkin suunnittelemat kengät?

EDIT: Kävikin ilmi, että Terhi Pölkin ja Marimekon yhteistyö koskee vain tätä Tukholman muotiviikolla nähtyä näytöstä, eikä siis itse mallistoa. Nuo malliston yhteydessä esitellyt kengät ovat siis Terhi Pölkin omaa ensi syksyn mallistoa. Jos siis ihastuitte kenkiin, niin metsästäkää niitä ensi syksynä Marimekon liikkeiden sijaan Terhi Pölkin jälleenmyyjiltä! :)

marimekko-aw13-5.jpg marimekko-aw13-2.jpg marimekko-aw13-3.jpg marimekko-aw13-6.jpg marimekko-aw13-7.jpg marimekko-aw13-8.jpg marimekko-aw13-9.jpg

Kuvat: Kristian Löveborg

Related posts

28/01/13

Double denim

22 36 P1282392.JPG

Inspiraationi pukeutumisasioissa on viime päivinä loistanut poissaolollaan, mutta yritinpä silti tänään keksiä jotain kivaa päällepantavaa. Asukuvaajaa ei ole nyt ollut hollilla, joten tänään mentiin taas peilikuvalinjalla, mutta eiköhän tuosta asusta selvän saa peilinkin kautta. :) Olin pitkään miettinyt, että haluaisin jonkun lyhyen farkkupaidan, sillä ainoa omistamani on ollut sellainen pitkänmallinen ja sen sullominen housujen sisään on mahdottomuus – ilman sellaisia vyötärönauhan alta pursuavia kangasmöykkyjä siis. Olinkin iloinen, kun löysin alennusmyynneistä tällaisen hauskan farkkupaidan, jossa on pieni erityinen juju, sillä farkkukankaaseen on painettu vaaleansinisiä pikku-sydämiä. Kaukaa katsottuna ne näyttävät pilkuilta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa ne sydämiksi. :)

P1282458.JPG

Olen viime aikoina jotenkin viehättynyt sellaisista univormu-asuista, joissa sama väri jatkuu päästä varpaisiin ja tänään päätin toteuttaa tuon idean denimin avulla. Puin siis farkkupaitani kaveriksi samansävyiset farkut. Kaulusten alle pujotin suosikkikoruni, joka on kyllä ollut loistolöytö, sillä tuo tuntuu sopivan ihan kaiken kanssa ja saa aina mielettömästi kehuja osakseen. :) Jalkaan vedin Rodebjerin karvavuorella varustetut Alfa-korkonilkkurit ja nappasin kainaloon kenkiin matchaavan ruskean Lumi-laukun. Olisin mieluusti pitäytynyt pelkässä denimissä, mutta koska ulkona on kylmä, tuumasin, että lienee parasta, jos laitan takin alle vielä lisää kerroksia. Niinpä farkkupaidan päälle päätyi vielä kummitädiltä äidille ja äidiltä minulle periytynyt Mallimarin bleiseri, joka on edelleen kuin uusi. Tukan sidoin huolettomalle nutturalle ja piristin asua vielä punaisella huulipunalla. 

P1282498.JPG

Farkkupaita H&M, pillifarkut Stefanel, musta bleiseri Mallimari / second hand, kaulakoru Cubus, korkonilkkurit Rodebjer, nahkalaukku Lumi Accessories (Arto / Mhann), huulipuna Diego Dalla Palma (sävy 55)

P1282394.JPG P1282434.JPG P1282480.JPG P9059730.JPG P1282448.JPG P1282506.JPG

Related posts

2/01/13

Miten tunnistaa laadukkaat kengät?

51 76 shoes1.jpg

Yksi tänään ilmestyvän tammikuun Trendin kiinnostavimmista jutuista on ehdottomasti Suuri materiaaliopas, jossa neuvotaan, miten tunnistaa laadukas vaate ja välttyä hutiostoksilta. Olen itse oppinut vuosien varrella aika hyväksi materiaalituntijaksi ja olen huomannut, että ihmisten tietämys materiaaleista lisääntyy koko ajan. Kertaus ei tee kenellekään pahaa ja laatukriteerit on hyvä pitää mielessä myös silloin, kun punaisina hehkuvat ale-tarrat meinaavat sumentaa pään. ;) Lupasin itse paneutua vähän siihen, mistä puolestaan tunnistaa laadukkaat kengät. Se ei olekaan ihan helppo juttu ja niinpä ajattelin tässä koota tietoa hyväksi havaitsemallani tavalla eli hyödyntämällä myös teidän, viisaiden lukijoideni, tietämystä. Jakakaa siis mieluusti omaa tietoanne aiheesta ja täydentäkää minun juttuani tuolla kommenttiboksin puolella! Kuvitukseksi keräsin kenkäkuvia Net-a-porterista – laadusta ei ole tietoa, mutta kauniita ovat. ;)

Jos lähdetään liikkeelle materiaaleista, kengät on useimmiten tehty nahasta, keinonahasta tai kankaasta. Kaikkien näiden joukossa on laadukkaita ja kestäviä materiaaleja, mutta perinteisesti kulutusta ja aikaa kestävimpänä materiaalina on pidetty nahkaa. Mitkään maailman kengät eivät ole ikuiset, eikä tarvitse ollakaan, mutta toivon mukaan tästä postauksesta on apua ja iloa niille, jotka kaipaavat laatua ja kestävyyttä kengiltään. :) Muun muassa laadukkaat nahkakengät voivat kestää käytössä vuosikymmeniä, kunhan niistä muistaa pitää huolta. Kenkiä pitää siis myös huoltaa aika ajoin – erilaiset suojasuihkeet, säännöllinen lankkaaminen tai väriaineella käsittely, harjaaminen, oikeanlainen säilytys, kantalappujen vaihto ja suutari pitävät huolen, että kengistä on iloa mahdollisimman pitkään. Hyviä kenkien huoltovinkkejä voit kurkata aiemmin tekemästäni postauksesta sekä lukijoiden  kommenteista TÄÄLTÄ!

shoes4.jpg

Kannattaa myös miettiä, millaiset kengät sopivat millaisiin sääolosuhteisiin. Etenkin Suomen talvi aiheuttaa kenkien osalta melko haasteellisia olosuhteita, kun kenkien toivoisi kestävän kosteutta, lämmittävän, suojaavan, olevan jämäkät jalassa liukkaallakin säällä sekä mieluiten vielä hyvännäköisetkin. Olenkin todennut, että koska näitä kaikkia ominaisuuksia on vaikeaa löytää yhdestä parista kenkiä, on järkevää hankkia muutamat, vähän erilaisiin olosuhteisiin sopivat jalkineet. Moni suomalainen ei osaa valita jalkineitaan sään mukaan, vaan kurakelillä puetaan mokkanilkkurit ja loskasäässä pienet nahkakengät. Laadukkainkaan kenkä ei kestä hyvänä ja kauniina, jos nahkapinta esimerkiksi kastuu jatkuvasti. Kengissä ja nahkapinnoissa on myös erilaisia käsittelyitä, jotka vaikuttavat merkittävästi niiden kykyyn kestää kosteutta. Jos kuitenkin olet valmis sijoittamaan vain yksiin talvikenkiin, en suosittele valitsemaan mokkanahkaa tai nupukkia. :) Kannattaa silti harkita edes muutamien säähän sopivien kenkien hankkimista, sillä myös kengät tarvitsevat lepoa ja tuuletusta palautuakseen käytöstä – se auttaa niitä kestämään kulutusta ja säilymään hyvänä pidempään. 

shoes5.jpg

Myös kangas- tai keinonahkakengät voivat olla laadukkaat, mutta etenkin edullisessa hintaluokassa nahkaan panostamalla saa yleensä suhteessa parempaa laatua. Kun hintahaarukassa noustaan ylöspäin, myös keinonahan laatu usein paranee – esimerkiksi Stella McCartney sekä monet muut vegaanisten kenkien valmistukseen keskittyvät brändit tekevät laadukkaita keinonahkakenkiä. Joskus voi olla vaikea tunnistaa, ovatko kengät aitoa vai keinonahkaa ja tässä tapauksessa nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että oikeaa nahkaa olevien kenkien yleensä AINA kerrotaan olevan nahkaa, useimmiten sellaisella hintalapussa tai tarrassa olevalla nahkavuodan muotoisella pienellä merkillä tai nahkaläpyskällä, joka on kiinnitetty kenkään. Monissa kengissä on pohjassa tai varren sisäosassa pieni tarra, josta löytyvät tiedot, mitä materiaalia kengän pinta, sisäpohja sekä ulkopohja ovat. Nahka on siis merkitty nahkavuodan kuvalla, kumi, muovi ja muut keinomateriaalit salmiakkikuviolla ja kangas kankaan ommeltua pintaa muistuttavalla katkoviiva-kuviolla. Nahkakenkien hinta on yleensä keinonahkaa kovempi, mutta toisaalta myös keinonahkaiset kengät saattavat nykyään olla varsin hintavia, joten pelkkään hintalappuun ei kannata luottaa. Harvinaista kuitenkin on, että edes halpoja nahkakenkiä saisi alle 70 euron. Kirpputorilla voi olla vaikeampaa erottaa aitoa nahkaa keinonahasta, mutta olen listannut TÄNNE vinkkejä, jotka helpottavat aidon nahan tunnistamista.

shoes9.jpg
Kangaskengät voivat olla varsin laadukkaat nekin, mutta niiden siistinä ja puhtaana pitäminen on nahka- ja keinonahkakenkiä haastavampaa, minkä takia niiden käyttöikä jää usein lyhyemmäksi. Tähänkin voi toki vaikuttaa helposti sillä, millaisissa olosuhteissa kenkiä käyttää. Toisaalta taas esimerkiksi paksusta villahuopakankaasta tehdyt huopikkaat ovat erinomaisen lämpimät ja mukavat kengät pakkaskeleillä. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että huopakengissä on kumipohjat, niin ne eivät ole niin liukkaat. Sade- sekä kurakelille suosittelen ilman muuta kumppareita. Edes kumisaappaiden ei enää nykyään tarvitse olla rumat ja kömpelöt, vaan myös sadesäässä voi kipittää tyylillä. Kokoamani inspiraatiopostauksen tyylikkäistä kumisaappaista voi kurkistaa TÄÄLTÄ – luulisi löytyvän sieltä kumpparit joka makuun, sillä kenkiä on koottu postaukseen yhteensä 89 paria. ;) shoes3.jpg

Pelkkä materiaali, hinta tai valmistusmaa eivät kuitenkaan usein ole laadun takeita nykyään. Miten todella laadukkaat kengät sitten voi tunnistaa? Yksiselitteisiä vastauksia tähän kysymykseen tuskin on olemassakaan, mutta joitakin perusjuttuja voi kuitenkin listata. Vaikka hinta ei kerro nykyään kenkien laadusta paljoakaan, lähtöoletuksena voi kuitenkin pitää, että kovin halvalla ei saa laatua. Hyvin tehtyjen kenkien valmistus ja materiaalit maksavat siinä määrin, että se näkyy väistämättä myös hintalapussa, jos valmistaja haluaa saada jalkineilleen katetta. Erään aiemman postauksen kommenttiosiossa nimimerkki Aleksi osasi kertoa, että miesten kengissä hyvin valmistettujen hintahaarukka alkaa sieltä 200 euron tuntumasta. Käsityön määrän noustessa hinta luonnollisesti nousee ja täysin käsintehdyistä kengistä saa yleensä pulittaa vähintään 500 euroa. Halvimmat kengät tehdään yleensä täysin tehdasvalmisteisesti ja suurin osa laatukengistäkin tehdään yleensä ainakin osittain koneellisesti. Ongelma vain on se, että etenkin naisten kengissä maksaa usein myös merkki ja “muodin mukainen tyyli”, jolloin laadun päätteleminen hinnan perusteella vaikeutuu. Laadukkaita naisten kenkiä valmistavia firmoja on kyllä olemassa, mutta kenkien tyyli ei välttämättä aina ole trendejä ja muotia seuraavien mielestä tarpeeksi ajankohtainen. Yksi tyylikäs ja laatuun panostava kenkämerkki on kuitenkin lukijan vinkkaama Trickers, jonka sivuilta ei valitettavasti löydy kenkien hintatietoja. Jos käsintehdyn kengän valmistusprosessi kiinnostaa, kurkatkaa esimerkiksi video tuosta alta (ja lisää löytyy Youtubesta). :)

Käytännössä voisi sanoa, että alle 200 eurolla ei kaikella varmuudella saa kovin kummoista laatua. Halvemmatkin kengät voi hyvin saada kestämään käyttöä, jos materaali on laadukas ja kenkiä huoltaa säännöllisesti. Ja toki myös edullisten kenkämerkkien välillä on suuria eroja laadussa ja juuri niiden edullisten merkkien kohdalla kannattaakin tutkia materiaalit, saumat sekä erityisesti se, miten pohja on kiinnitetty. Halvoissa kengissä pohjat saattavat irrota helposti kengästä, kun ne on vain liimattu heppoisesti kiinni, kun taas laadukkaammassa kengässä pohjan kiinnitys on huomattavasti tukevampi. Nimimerkki NoVA valisti erään aiemman postauksen kommenttiosiossa näin: 100-200€ haarukka on usein aika “petollinen”, jos näin voi sanoa. Vagabondit ovat aika hyvä esimerkki, moni tosiaan pitää niitä parempina kenkinä mutta aika pitkälti samaa kauraa tuntuvat olevan kuin muutkin “höttökengät”, mitä nyt näyttävät ainakin omaan silmään paremmilta. :) Ja aika merkki-/kenkäkohtaista tietysti mutta yleistyksenä kai 300€:stä ylöspäin alkaa nähdä sen eron. Olen myös itse omakohtaisesti huomannut tässä vuosien varrella, että omistamistani Vagabondin kengistä suurin osa on hajonnut tai kulunut käyttökelvottomiksi vähintään parissa vuodessa. Materiaalit ja design ovat niissä hiukan viimeistellympiä ja parempia kuin perus-halpiskengissä, mutta varsinaisesta laadusta ei voida kuitenkaan puhua. Sama koskee pääasiassa tietysti muitakin saman hintaluokan kenkiä.

shoes7.jpg

Yhtenä sellaisena “varmana merkkinä” jonkinasteisesta laadusta voisi pitää nahkapohjia eli usein laadukkaissa nahkakengissä on nahkapohjat (ei tietenkään aina, riippuu myös käyttötarkoituksesta, yms). Tämä on sellainen ominaisuus, jota ei oikeastaan lähes koskaan ole halvimmissa tai huonolaatuisissa kengissä. Suomessa nahkapohjat voivat tuntua epäkäytännöllisiltä, sillä ne kestävät huonosti kosteutta ja ovat talvella käytännössä liukkautensa takia mahdottomat käyttää, mutta siksipä nahkapohjilla varustetut kengät kannattaakin käyttää suutarilla ennen käyttöönottoa ja lisätä siellä niihin kumipohja. :) Perinteisesti on myös pidetty jonkinlaisena laadun takeena, jos kenkien pohjassa lukee esimeriksi “Made in Italy” tai “Made in France”, sillä näillä mailla on vahvaa perinnettä laatukenkien valmistajana ja mainetta käsityötaidoistaan. Totuus on kuitenkin nykyään se, että edes suurimman osan työstä ei tarvitse olla tehty Italiassa, jotta saa oikeuden merkitä valmistusmaaksi Italian. Toki on todennäköisempää, että saa laatua, kun valmistusmaa on Italia kuin jos se olisi vaikkapa Kiina, mutta toisaalta monien luksusmerkkienkin tuotteet tehdään nykyään Kauko-Aasiassa ja myös siellä on käsityötaitoisia ihmisiä. Pointtina kuitenkin se, että ei kannata sokeasti luottaa myöskään noihin alkuperä-merkintöihin.

shoes2.jpg

Olen myös itse huomannut, että jossain määrin laadun tuntee, kun vetää jalkaansa aidosti laadukkaat kengät. Enkä tarkoita nyt pelkästään hyvää lestiä, joka toki on myös olennainen laatutekijä, vaan sitä miltä kenkä materiaaleineen todella tuntuu jalkaa vasten. On tietysti vaikea pelkästään tuntuman perusteella päätellä mitään, mutta huomasin tämän jalkapohjatuntuman merkityksen jokin aika sitten, kun ostin uudet nahkasaappaat (jotka esittelen heti, kun saan ne suutarista uusine kumipohjineen). Olin juuri heittänyt pari vuotta sitten ostamani Vagabondin nahkasaappaat suorinta tietä roskiin, kun haettuani vintiltä talvikenkiä huomasin, että melko hyvälaatuisina pitämieni saappaiden nahka oli mennyt jotenkin ihan koppuraisen tuntuiseksi ja hirveän näköiseksi. Suoraan sanottuna harmitti, että olin kuitenkin maksanut kengistä kohtalaisen paljon ja ne eivät kestäneet sen paremmin. Niinpä päätin, että nyt ostaisin sellaiset saappaat, joiden toivoisin oikeasti kestävän käytössä vähintään 10 vuotta. Kova tavoite, mutta uskoin vakaasti, että löytäisin etsimäni kengät.

Hyvien saappaiden löytäminen ei muuten ole ihan helppo juttu, sillä saappaissa on niin monta juttua, joiden pitää toimia: lesti, malli, varren paksuus, korko, laatu, materiaali, käyttötarkoitus sekä tietysti tyyli. Marssin Rizzoon sovittelemaan ja löysinkin useat sopivat ehdokkaat, mutta edelleen minulla oli tunne, että nämä ovat sitä samaa Vagabond-laatua – näennäisesti laadukkaat, mutta parissa vuodessa loppuun kulutetut. Olin jo alustavasti valinnut sopivat kengät, kun tulin kytevästä epävarmuudesta vielä kysyneeksi, onko myynnissä vielä joitakin muita vaihtoehtoja ja myyjä johdatti minut uudelle hyllylle. Hän varoitti, että näiden kenkien hinta olisi sitten selvästi kovempi, mutta halusin sovittaa. Vedin jalkaani noin kaksi kertaa edullisempien saappaiden hintaiset Enrico Antinorin mustat nahkasaappaat ja voin kertoa, että tunsin eron HETI. Kun oli vertailukohtana se halvempi saapas toisessa jalassa ja toisessa jalassa puolestaan se kalliimpi, tunsin jalkapohjassani, mikä kalliimmissa kengissä maksaa. Ja olin täysin valmis maksamaan kalliimman hinnan ihan vain siitä hyvästä, että kenkien laadun pystyi paitsi näkemään ja tunnustelemaan, myös todella tuntemaan. Suosittelen vastaavantyyppistä eksperimenttiä ihan jokaiselle, joka on joutunut pettymään kenkäostoksilla!

shoes6.jpg

Hiljattain tekemäni kenkäpostauksen kommenttiosiossa nousi pintaan varsin kiinnostava keskustelu kenkä- ja nahkateollisuuden eettisistä ja ekologisista kysymyksistä. Laadun voi nimittäin ajatella ulottuvan myös sinne tuotantoketjun alkulähteille asti ja viimeisen päälle laadukkaiden tuotteiden tulisi tietysti olla laadukkaita myös eettisistä ja ekologisista näkökulmista katsottuina. Näiden seikkojen selvittäminen on kuitenkin loppujen lopuksi kuluttajalle aika vaikeaa, sillä brändit eivät välttämättä itsekään tiedä, millaisista oloista heidän tuotteissaan käytetty nahka on lähtöisin ja miten tuotantoeläimiä siellä ketjun alkupäässä kohdellaan. Jos siis nämä eettiset seikat ovat erityisen lähellä sydäntä, kannattaa pitäytyä kenkäostoksilla niissä merkeissä, joiden tuotantoketjut todella ovat tiedossa ja jotka liputtavat näkyvästi nimenomaan eettisen tuotannon puolesta. Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa käydä lukemassa keskustelua TÄMÄN postauksen kommenteista. 

Kaiken tämän tarinoinnin jälkeen, tuleeko teillä muilla vielä lisäyksiä tai tarkennuksia, kiinnostavia mietteitä, hyviä vinkkejä tai arvokkaita kokemuksia mieleen jaettavaksi? Avatkaa sanainen arkkunne kommenttiboksin puolella. :)

shoes8.jpg

Kaikki kuvat: Net-a-porter

Related posts