8/08/15

10 x lauantaiyllätys

1 35 aino3.jpg

Hellurei kaverit! Kööpenhaminasta on kotiuduttu ja muisteloita torstai-illan jännittävästä tilaisuudesta on vielä luvassa, kunhan saan ajatukseni koottua ja kuvat käsiteltyä. Pahoitteluni muuten, jos aina toisinaan etenkin näiden reissujen hullunmyllyissä kommentteihin vastailu viivästyy tai unohtuu. Muistutelkaa, jos jokin tärkeä kysymys on jäänyt huomiotta! T: lahopää :)

Mutta tuumin, että aloitetaan viikonloppu mukavilla ilmoitusasioilla, sillä on aika julkistaa Aino-kisan voittajat. En selvästikään ole yksin pakkausdesign-mietteideni kanssa. Pitäisiköhän lähetellä tuota kommenttiboksin palautevyöryä firmoihin inspiraatioksi kauniimman pakkaussuunnittelun puolesta? ;) Mutta siis ne voittajat… 10 mietteensä jakanutta saa omakseen hauskan uudella Jäätelö sulaa -kuosilla koristellun Aino-kangaskassin, ja yhden onnekkaan kassiin on jemmattu myös 4 KoKo-kulhoa vaikkapa syksyisiin jäätelöhetkiin. Tällä kertaa onni suosi kisassa seuraavia:

Kangaskassi ja KoKo-kulhot:

anna sofia:

Hei, tässäpä yksi kauniiden pakkausten ihailija ilmoittautuu! Esteetikkona ja graafisena suunnittelijana arvostan pakkaussuunnitteluun panostamista. Olisi kivaa nähdä, että Suomessakin ymmärrettäisiin nykyistä paremmin, että pakkaus on tärkeä osa tuotetta. Se luo mielikuvia ja odotuksia, ja sen lisäksi se toimii tuotteen mainoksena kaupan hyllyssä. Usein pakkaus on tärkein mainos tuotteelle, sillä kovin monia tuotteita ei mainosteta muuten. Olisi hienoa nähdä, että Suomessakin tehtäisiin mielikuvituksellisempia ja leikillisempiä ratkaisuja pakkausten suhteen, ja käytettäisiin esimerkiksi enemmän piirroskuvituksia. Lempipuuhaani ulkomailla on kävellä ruokakaupassa tutkimassa, millaisia pakkauksia siellä on. Ruotsalaiset kaupat ovat ihania, siellä panostetaan pakkausten visuaalisuuteen!

Kangaskassi:

Saakku:

Kyllä pakkauksella on väliä. On se tavallaan jo puoliruokaa, antaa ensivaikutelman tulevasta.. Sisällöstä. Joten kyllä, itsekin ostan mielelläni kauniita pakkauksia siinä uskossa että sisältö on myös jotain ihanaa. Ja kyllä, kauniista käytännöllisestä pakkauksesta voi maksaa vähän ekstraa. :)

hannamariavv:

Oon esteetikko sekä graafinen suunnittelija itsekin, joten tää pakkauskuosi kyllä hivelee mun silmää ihan valtavasti! Harmi vaan että tällä hetkellä on herkkulakko, joten jäätelö ei tule kysymykseenkään. Ehkä ostan salaa paketin pakkaseen ja korkkaan sen lakon loputtua tai kun on kunnon juhlahetki ;)

Olen itse jonkin verran pakkaussuunnittelua tehnyt, ja perustan jotkin ostopäätökset kauniisiin pakkauksiin. Usein tulee kuitenkin mietittyä kierrätyksen ja hinnan näkökulmasta, mutta jos esim. kahvinporoille voi nätin, hiukan kalliimman purkin saada halvan oloisen ja näköisen sijaan, maksan mielelläni hiukan enemmän. Varsinkin jos design on suomalainen, silloin panostan oikein kunnolla.

Puhuitte tuosta ‘ruma pakkaus, halpa hinta’ ja se on ihan totta ainakin osaksi. Ei toisaalta haluta antaa ‘vihreellistä’ kuvaa tuotteesta ja sen laadusta, mutta toisaalta taas se ‘rumempi’ pakkaus on usein myös halvempi, sillä sitä ei välttämättä ole hiottu ja hiottu suunnitteluvaiheessa.

Toi kangaskassi kyllä kruunais mun kesän, loma loppui jo mutta koskaan ei voi rumalla kassilla salille tai piknikille mennä! :D

Mses:

Tykkään kuosista paljon! Erityisesti suklaan ruskea ja lakritsin mustavalkoinen toimivat hyvin. Itsekin kannattaisin kyllä kierrätettävämpää materiaalia, vaikka muovin kunnolliseen kierrätykseen ollaankin menossa vihdoin.

Keijukainen:

Oh, ja ah, mitä pakkauksia! Itse olen melko pragmaattinen ja harvemmin tulee maksettua pelkästä paketin ulkonäöstä, mutta pakko myöntää että Clipper on heikko kohtani.

Vierailija:

Mietin jatkuvasti kadulla kulkiessani, miksi asiat ovat niin rumia vaikka jokuhan ne on sellaisiksi suunnitellut – eikö olisi samalla vaivalla suunnitellut edes jokseenkin kaunista. Elintarvikkeiden suhteen en ole ihan niin nirso, koska usein tuntuu että kauniisti paketoidut tuotteet ovat myös luomu-, lähi-, raaka-, super- tai jotain vastaavaa luksusruokaa, joiden yhteissummana hinta karkaa maksukyvyn ulottumattomiin. Jos tavallista ruokaa saisi kauniissa ja rumissa rasioissa valitsisin varmasti kauniita.

Graafikko:

Luulisi, että kaikki yritykset haluaisivat tuotteilleen kauniin pakkauksen, mutta aina se ei menekään niin! Esimerkiksi Euroshopperin ja Rainbow’n tuotteet näyttävät tarkoituksella halvalta – koska ne ovat halpoja. Ostajalle ei siis haluta antaa virheellistä kuvaa kalliista tuotteesta “liian” hienolla pakkauksella.

Graafisena suunnittelijana sitä on välillä törmännyt karuun todellisuuteen. Kun haluaisi jättää valkoista tilaa, kun haluaisi kauniin fontin, kun haluaisi sitä ja tätä, mutta asiakas inttää “Ei kun tuo on liian fiini!”. Silloin pitää taipua. :)

Mutta onneksi vapaa-ajalla voi fiilistellä kauniita pakkauksia…

HN:

Pakkauksien ulkonäkö merkitsee minulle paljon, sillä se luo mielestäni mielikuvan itse sisällöstä ja luo itselleni odotuksia itse tuotteesta! Esimerkiksi kosmetiikassa pakkaus voi luoda tuotteesta heti alkuun suuria odotuksia. Samoin ruoan ja eritoten esim herkkujen (suklaa, keksit, jäätelöt) pakkauksien tekstit ja kuvat ovat tärkeitä! Parhaimmillaan ne ilahduttaa ja sulostuttaa vaikka hyllyssä ollessaan esillä! Ihanat koko kipot pääsisi meillä käyttöön heti! Ja tietty jätskiä sisälle!! :)

INNEJ:

Kyllähän sitä mieluummin ostaa tuotteita, joiden pakkauskin on kaunis. Etenkin kotona esille jäävät arjen perusjutut on kiva hankkia kivalla pakkaussuunnittelulla varustettuna. Minulla keittiön saippuapulloa koristavat vaaleanpunaiset omenankukat ja kylpyhuoneen hyllyillä on purnukoita kivoilla graafisilla teksteillä.

Alkoi heti tehdä mieli Ainon mustikkapiirakka -jätskiä. Ja nuo valkoiset koko kulhot sopisivat hyvin kattaukseeni, sillä kyseistä sarjaa minulla on jo muutama kulho eri värissä :) olisi tervetullut lisä pienehköön astiavalikoimaani..

Reija:

Näin FB:ssä julkaisun uudesta kuosista ja mietin heti että se on tosi onnistunut! Koska pidän hieman sulaneesta jätskistä. Nyt tekee mieli lusikoida annos suosikki-Ainoani kulhoon ja nauttia. <3 Ja ei ole ollenkaan pahitteeksi jos myöhemmin pakastan marjat kauniiseen jäätelörasiaan.

Tarkkailkaahan sähköpostejanne, sillä kohta kolahtaa. :) Kiitos vielä kaikille osallistuneille!

aino6.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

3/08/15

Jäätelö sulaa

131 36 aino4.jpg

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Aino-jäätelö

Muistatteko viime keväänä, kun neljä suomalaista suunnittelijaa pääsi suunnittelemaan Aino-jäätelölle uuden pakkauskuosin. Yleisö sai äänestää kuoseista suosikkiaan, joka tulisi myöhemmin koristamaan 10-vuotissyntymäpäiviään juhlistavan Ainon pakkausta. No nyt on yleisön äänet laskettu ja aika julkistaa, mikä kuosi sulatti kansa sydämet. :) Vihje voittajasta sisältyi jo tuohon edelliseen lauseeseen, sillä äänestäjien lempparikuosiksi nousi Maija Louekarin herkullisen valuva “Jäätelö sulaa”-niminen printti, joka pienen sulattelun (hehee) jälkeen nousi muuten omaksikin suosikikseni. Jos kiinnostaa lukea Maijasta tekemäni haastattelu printtisuunnittelijan työhön liittyen, niin se löytyy täältä.

Tänä syksynä voitte siis löytää kauppojen pakastealtaista tällä uudella kuosilla kuvitettuja jätskipakkauksia. Uusiin juhlapukuihin puetaan klassikkomaut Karpalo & Kinuski, Ihana Maitosuklaa sekä Lumoava Lakritsi, joista näitä erikoispakkauksia on saatavilla rajoitettu erä. Tosin jos minulta kysytään, jätskialtaasta sopisi löytyä tällaista hauskempaa pakkaussuunnittelua vaikka ihan pysyvämminkin.

aino1.jpg

Olen itse asiassa aina ihmetellyt, miksi monet arkiset tuotteet pakataan niin tylsiin paketteihin? Esteetikon silmää hivelee, kun pakkaussuunnittelussa on otettu huomioon myös visuaaliset arvot eikä aina tehdä niitä kaikkein ilmeisimpiä ja helpoimpia ratkaisuja. Omia suosikkipakkauksia löytyy esimerkiksi teevalmistajilta, sillä Clipperin ja Pukkan teepaketit ovat niin kauniita, että niitä pitää vaikka ihan mielellään esilläkin keittiön hyllyllä tai pöydän kulmalla. Olen jopa vähän sellainen pakkausintoilija, että saatan hyvinkin valita kalliimman tuotteen ihan vain siksi, että pakkaus miellyttää enemmän silmää. Entäs te muut? Onko sillä väliä, millaiseen rasiaan tai kääreeseen tuote on paketoitu?

Uuden juhlakuosin julkistuksen kunniaksi sain myös mahdollisuuden ilahduttaa teitä pienellä yllätyksellä. :) Saan nimittäin jakaa 10 kommentoijalle uudella hauskalla Aino-kuosilla koristetun kangaskassin, joista yksi kätkee sisäänsä 4 valkoista KoKo-astiaston täydellisesti jäätelöhetkiin sopivaa kulhoa. Arabian KoKolla on muuten myös tänä vuonna 10-vuotisjuhlat, joten näitä tuplakekkereitä sopii mainiosti juhlistaa jäätelöä herkuttelemalla. Olisi hauska kuulla teidän muiden mietteitä pakkaussuunnittelusta, joten avatkaahan sanainen arkkunne kommenttiboksissa. Jaan kangaskassit sekä tuon yhden kulhosetin pe 7.8.2015 mennessä kommentoiden kesken. Muistathan jättää kommenttisi yhteyteen toimivan sähköpostiosoitteen.

aino5.jpg aino6.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

3/07/15

Piknik-tunnelmissa

40 piknik1.jpg

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Sinebrychoff

Yksi lempipaikoistani Helsingissä ovat Väinämöisenkadun kupeessa sijaitsevat kalliot. Olen aina tykännyt nauttia kesähetkistä kaikkein mieluiten kallioilla, ohi hiekkarantojen ja nurmikenttien. Ehkä tämä juontaa juurensa siihen, että vietin lapsuuteni kesiä isoäitini mökillä, missä paistattelimme usein päivää rantakallioilla järven rannalla. Lähikulmien parhaat kalliopaikat löytyvät minusta juuri tuolta Väinämöisenkadun kupeesta, Eiranrannasta ja Lapinlahden sairaalarakennusten takaa – vinkiksi muillekin näillä suunnilla pyöriville kallioiden ystäville.

Mukaan kalliohengailuun ei yleensä tarvita muuta kuin viltti, aurinkolasit ja hyvä kirja. Mukava seura ja Yatzy-nopat tietysti nostattavat aurinkoisen päivän pisteitä entisestään! Olen ehkä maailman huonoin järjestämään mitään piknik-eväitä, mutta näiden alkukesän erittäin harvalukuisten aurinkoisten päivien johdosta innostuin pari päivää sitten kerrankin vähän panostamaan, kun aurinko viimein suvaitsi näyttäytyä. 

piknik4.jpg

Näppäränä tyttönä ja armottoman laiskana jauhopeukalona turvauduin tällä kertaa kaupan antimiin ja nappasin herkut matkaan lähikaupan tiskiltä. Kesäisiä marjoja ja hedelmiä, pari leivosta ja kesäisen raikasta juotavaa, eipä kai sitä kesäpäivän piknikiin sen kummempia tarvitakaan. Kesäjuomat piknikille sponssasi Golden Cap, jonka kanssa tehdyn yhteistyön ensimmäinen osa ilmestyikin jo viime viikolla. (Ja älkää huolestuko, koko korillista ei kumottu tällä yhdellä kertaa. :D )

Kertakäyttöastioiden sijaan roudasin tällä kertaa poikkeuksellisesti posliinit kotoa mukaan – jotenkin se tuntui kivalta ajatukselta. Ja olihan siinä ihan eri tavalla tunnelmaa kilistellä kunnon laseista muovisten sijaan! Tiedättekö, kun esimerkiksi Saksassa olen nähnyt ihmisten järjestävän lähipuistoihin ihan illalliskutsuja ja kantavan paikalle pöytäkalustoja kaikkineen. Kun näin muutama kesä sitten erään seurueen samassa hengessä illallistamassa Hesperianpuistossa, olin hirmuisen ilahtunut, että joku Suomessakin uskaltautuu ja innostuu tekemään vastaavaa. Täällä sellaista näkee niin harvoin! Minä en siis pöytää lähtenyt paikalle kantamaan, mutta jo kunnon astiat toivat tilanteeseen heti eri tavalla juhlan tuntua. :)

piknik7.jpg

Tuunasin meille siidereistä kesäisen raikkaat juomat sekoittelemalla niihin vähän muutakin. Mansikan makuista siideriä jatkoin mansikkatuoremehulla (kyllä, sellaistakin on olemassa!) ja lisäsin sekaan vähän limeä kirpakkuutta tuomaan. Toisessa juomassa puolestaan oli sitruunainen pohja: Golden Capin sitruunasooda-siideriä, Lemonade-sitruunamehua ja tuoreita vadelmia sekä minttua. Juomasta tulee hetkessä kiinnostavampi, kun sinne lisää vähän kesäisiä, tuoreita makuja. 

Ironista kyllä, sen kerran kun päätin vähän panostaa, niin piknikimme päättyi lopulta todella lyhyeen. Täydellisen auringonpaisteen keskellä taivaanrantaan ilmestyi yhtäkkiä kovin tumman ja uhkaavan näköisiä pilviä, jotka pikaisen arvion mukaan tuntuivat lähestyvän pelottavan kovaa vauhtia. Emme ehtineet jäädä kovin pitkäksi aikaa piknik-hetkestä nauttimaan, kun oli pakko hädässä kerätä kimpsut ja kampsut ja sännätä hurjaa vauhtia lähestyvää ukkosmyrskyä pakoon. Emme lopulta ehtineet edes kipittää reilun 5 minuutin matkaa kotiin asti, kun taivas repesi ja vettä alkoi sataa kuin saavista kaataen ukkosen pauhatessa aivan päidemme yläpuolella. Pahimmalta kastumiselta silti onneksi vältyttiin, kun löysimme sateensuojaa erään talon porrassyvennyksestä. Suomen kesä! :D <3

Jos ihmettelette kommentointimahdollisuuden puuttumista, niin tiedoksenne, että tässä postauksessa kommentointi ja sosiaalisen median jakonappulat on Valviran säädösten mukaisesti estetty, koska kyseessä on alkoholibrändin kanssa toteutettu yhteistyökampanja. 

piknik12.jpgpiknik2.jpgpiknik8.jpgpiknik9.jpg piknik13.jpgpiknik10.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

30/06/15

Ihanat, kamalat festarimuistot

42 pori-jazz-2015.jpg

Pori Jazz lähestyy ja on tullut aika julkistaa lippukisan voittajat. Koska jaoitte kisavastauksissanne niin ihanan nostalgisia, hykerryttäviä ja liikuttaviakin festarimuistoja, keräsin niistä parhaimmistoa ihan tähän erilliseen postaukseensa vielä esille. Kiitos, niitä oli todella mukava lukea! :) Kerrotaan kuitenkin ensin kisan voittajat ja jaetaan sitten niitä unohtumattomimpia festarimuistoja.

Tällä kertaa onnettaren lemmikkejä olivat seuraavat kommentoijat:

Pax:

Nuorempana kävi niin, että ystäväni kesätyön majoituspaikka oli keskellä festarialuetta. Marssimme siis porteista sisään eväinemme ennen kuin festarit ehtivät alkaa emmekä tainneet kolmeen päivään poistua alueelta. Mökin ikkunasta kuuli kaikki päälavan bändit, aika montaa tuli oltua katsomassakin. Se oli jo vähän sellaista luksusfestarointia. Pori Jazzin kattaus yllätti itsenikin, olisi hauska käydä tutustumassa!

Mepe:

En ole ollut erityisen ahkera koluamaan festareita, mutta mieleeni tuli muisto juurikin Pori Jazzeilta vuodelta 2003. Pääsin siskoni kanssa eturiviin seuraamaan Jamiroquain keikkaa, ja kokemus oli mieleenpainuva meille varhaisteineille. Muistona on n. 30 valokuvaa Jamiroquaista valkoisessa verkka-asussa ja sulkapäähineessä… Olen menossa tänäkin vuonna jazzeille, joten lippupaketti olisi tosi kiva voittaa! :)

Käykäähän tsekkaamassa sähköpostinne pikimmiten! Ja sitten niitä hauskoja, koskettavia ja unohtumattomia festaritarinoita, jotka herättivät allekirjoittaneessa sekä hymyjä, naurunpyrskähdyksiä että liikutustakin.

pori-jazz-julisteet1.jpg

Olin vastaamassa eräiden pienten festareiden tiedotuksesta. Ne alkoivat torstaina ja siinä ekan päivän iltana lojuin väsyneenä VIP-kahvilassa, juttelin kaverille et ois kiva jos täältä voisi vuokrata poikaystävän, kävis halailemassa ja pussailemassa sitä aina kun ehtis ja sitten festareiden päätyttyä vois sanoa et heippa, oli kivaa. 

Luulin ensin, ettei kaveri kuullut, mut hetken päästä hän käänsi päätään ja sanoi “Juha tässä toisella puolella lupas alkaa sun festaripoikaystäväksi”. Mykistyin hetkeksi mut sit heitettiin läpällä meidän festariparisuhteen säännöt kehiin. Loppufestarit menivät hymyillessä ja flirttailessa, mutta myöhemmin eräässä keikalla toisiimme törmätessä siitä syntyi ihan oikea suhde :) 

kao kao

Mieleenpainuvin kokemus festareilta on Ruisrockista vuodelta 2005. Tulimme loistavan bändikattauksen jälkeen yöllä leirintä-alueelle Ruissaloon. Kauhuksemme huomasimme, että teltastamme sojottavat vieraat karvaiset miehen jalat. Mies söi puolialasti teltassa eväitämme, eli ruisleipiä ja viininlehtikääryleitä. Järkytyksen laannuttua mies totesi, että on väärässä teltassa. Hänen oma telttansa oli kolmenkymmenen metrin päässä, se oli täysin samanlainen, siellä oli samanlainen laukku, ja laukussa oli samassa taskussa myöskin ruisleipiä ja viininlehtikääryleitä. No damage done, mies toi korvaukseksi hänen eväänsä ja viiniä. Nykyään minua ei enää saa festivaaleilla leirintä-alueelle, mutta kyllä tuo tapahtuma naurattaa vieläkin :D

rokkikettu

Festareilta on paljon hienoja muistoja, mutta yksi parhaimpia lienee Pori Jazzeilta 2011 joihin menin yksin kaverilta saamillani ilmias-lipuilla. Sattumalta löysin kuitenkin tuttuja paikan päältä ja ilta oli mitä mainioin, sateesta huolimatta. Fiilistä kasvatti todennäköisesti oma ylpeys siitä, että “uskalsi” lähteä toiseen kaupunkiin festaroimaan ja tanssimaan yksin :)

abeja

Festarimuistot on ihania! Huuruisia ja onnellisia. Suurinta huumaa hipoi Blur Ruisrockissa 1995 tai 1996, oltiin siskon kanssa ekaa kertaa kaksin festareilla ja päädyttiin molemmat vouhkina järkkäreiden noukkimiksi ja pelastuttiin eturivin varmalta tallautumiselta. Shokkiako vaiko rakkautta, mutta siinä lavan ja aidan välissä vettä hörppiessä toljotin Damonia lähempää kuin villeimmissä brittipop-unelmissani ikinä ja olin varma että tämä on elämäni upein hetki. Teeskentelin tietty että tarvitsin vielä toisen, kolmannen ja neljännen lasin vettä. <3

mikihara

Oujees!! Kyllä rakkain festarimuisto ajoittuu teini-iälle ja Järvenpään Puistoblueseille. Siellä eräällä keikalla vierelleni sattui poika, jonka kanssa tuntui koko kyseisen keikan ajan säkenöivän jonkinasteista kipinää. Pojalla oli mukanaan järjestelmäkamera, ja mietin kuumeisesti, miten kiinnittäisin pojan huomion. Keikan jälkeen ei auttanut muu kuin juosta perään ja pyytää “josko voisin saada keikkakuvia omaan sähköpostiini” (yeah right :—D). Juteltiin hetki, annoin sähköpostiosoitteeni ja poika hävisi väkijoukkoon.

Seuraavana iltana menin tsekkaamaan sähköpostiin ja siellä odotti pitkä viesti siitä, kuinka kyseinen poika oli etsinyt minua koko loppuillan festarialueelta, hakenut jopa numeropalvelusta numeroni muttei uskaltanut soittaa ja katui sitä nyt kovasti. Juttu kaatui kuitenkin lopulta välimatkaan, mutta silti tässä kohtaamisessa oli jotain todella maagista. :-) Jazzeille suuntaisin ehdottomasti Kool and the Gangia odotellen!

emskiina

Ikimuistoisin festarimuisto syntyi, kun olin parikymppisenä tosi cooleissa tekonahkahousuissa helteisessä Provinssirockissa. Koskaan en ole ollut niin hikinen, mutta etukäteen suunniteltua festarilookkia ei käynyt muuttaminen, joten kestin kunnialla:)

Anna123 

Oih, festarit ja Pori Jazz! Ikimuistoisin festarimuistoni on samaan aikaan tosi tosi sekä surullinen että kaunis. Kävimme ystäväni kanssa aina yhdessä Tuska-festareilla, vuosia. Pidimme niiiiin hauskaa. Ystäväni menehtyi syöpään ja sanoi hyvästit meille juurikin Tuskan ensimmäisenä aamuna. Taivas oli kirkas ja sininen, koin että hänen lähtönsä ajoittui päivään, jolloin hän tiesi, että kaikki me ystävät olemme samassa paikassa, yhdessä ja muistelemme hänta ja kaikkea kokemaamme. Raskain ja paras festarimuistoni ikinä, en unohda tuota kirkasta päivää koskaan <3

Riia Meikkipää

pori-jazz-julisteet2.jpg

Hei, ihan mahtavaa ois päästä Porin jazzeille! En tiedä onko tämä ikimuistoisin festarimuisto, mutta tuli mieleeni tuosta kun kirjoitit ettei niitä kauneusunia oikein teltassa saa nukuttua… Joskus muinoin teinivuosina Himoksen juhannusfestareilla, muistan koko yön kuunnelleeni naapuritelttaporukan lastenlaulujen soimista… Siinä ei paljon nukuttu kun Pelle Hermanni soi koko yön täysillä vieressä :D

Jennyli 

Olin nuorena ensimmäista kertaa festareilla kuuntelemassa Zen Cafeta, kun “Todella kaunis” – biisin aikana itseäni paljon vanhempi mies kääntyi joka kertosäkeen aikana ympäri ja lauloi mukana tuijottaen suoraan kohti : “olet todella kaunis, elät vain hetken verran…”.
Kyseessä ei todellakaan ollut minkään suuren rakkaustarinan alku, vaan tyypin ele oli todella creepy!
En ole hirveästi festareilla käynyt ja luulen, että jazzien tunnelma olisi enemmän mun mieleen :)

TainaK

Paljon on hyviä muistoja ja mahtavia musiikkikokemuksia monilta festareilta mutta yksi ikimuistoisimmista festarimuistoista on kyllä se, kun teltta-alueella (kyseessä oli RMJ, vuosi varmaan 2006) olin jo kömpinyt telttaani nukkumaan ja seuraavaa festaripäivää odottamaan, kun heräsin yöllä teltan ulkopuolelta kuuluvaan mekkalointiin, mikä sinäänsä ei tietysti ollut mitenkään ihmeellinen asia, festarit kun olivat kyseessä, mutta jokin kiinnitti siinä huomioni. Avasin teltan “oven” todetakseni, että viereisen teltan älypäät viettivät railakkaita festarijatkoja muun muassa minun kenkiäni, joista tykkäsin ihan hirveästi, grillaten (olin jättänyt ne teltan ulkopuolelle). Järkytykseni ja raivoni oli suuri, kengät menetetyt. Teon motiivit jäivät lopulta minulle hyvin hämäriksi, ja luulenpa, että yhtä hämäriksi ne jäivät itse tekijöille. Jokin mahtava päähänpisto oli kyseessä. Koko tilanne oli kuitenkin loppujen lopuksi niin absurdi, että jälkeenpäin se on lähinnä naurattanut. Ja sainpahan yhden ikimuistoisen kokemuksen ja kertomuksen kerrottavaksi eteenpäin, joka vielä vuosienkin jälkeen ihmetyttää ja naurattaa, eikä eteen ole tullut toista samanlaista kokemusta.

Carou

Minäkään en hirveästi ole festareilla rymynnyt, mutta ikimuistoisin keikka on ehdottomasti vuoden 2005 tai 2006 Pori Jazzeilta, joilla esiintymässä oli lempilaulajani Jamie Cullum. Keikan alussa satoi vettä aivan kaatamalla, samalla reissulla ostamani turkoosi kangaskassi luovutti puolet väristään valkoisiin pellavahousihini mutta fiilis keikan jälkeen oli aivan sanoinkuvailematon. :)

reet_ta

Provinssin 30-vuotisjuhlafestarit vuonna 2008. Perjantai 13.6. Ensimmäiset oikeat festarini. Leirintäalueella soi helvetin kovalla Eläkeläisten “Humppaa taikka kuole.” Soitin vanhan ystäväni kanssa hänen serkulleen ulkomaille ja kerrottiin kaveriporukan sekoiluista (joku oli löytänyt tatuointeja tarjoavan yhden hengen teltan). Puhelun jälkeen hän kertoi tunteistaan ja minä en saanut sanaa suustani. Päätin vaan suudella. Siitä se sitten lähti. Kierrettiin katsomassa Ting tingsit ja Foo Fightersit käsi kädessä.

Laturi

Minun festarihistoriani ei ole vielä kovin pitkä, mutta ehdottomasti suupieliä korviin nostattava muistoni on se, kun 16 kesäisenä oli niin älyttömän tärkeää päästä ensimmäisille festareille ystävän kanssa että isä lähti minua vartavasten kuskaamaan moottoripyörällä täältä aivan eri puolelta Suomea.

Festarit oli oikein mukavat, mutta yhtä mukavaa oli se isä-tytär hetki, kun ajoimme pitkin Suomen teitä isän moottoripyörällä ja pysähdyimme välillä matkan varrella olleisiin kivoihin kahviloihin ja vietimme oman pikku kesäreissumme. Kesä on ihana!

Maijja 

Provinssiin ja Ilosaareen liittyvät muistot sisältävät yleensä teltan, sadetta ja jotain liian makeita alkoholijuomia, joten minusta on tullut rentojen kaupunkifestarien suuri ystävä. Ikimuistoisin festarimuisto liittyy parin vuoden takaiseen Flow’hon – tai oikeastaan hetkeen ennen sinne festareille pääsyä. Tarkoitus oli siis poikaystävän kanssa hieman etkoilla kotona ennen Flow’ta ja aloin avata kuohuviinipulloa.. no jostain syystä valmistelin avaamisen vähän huonosti ja seuraavassa hetkessä korkki olikin lentänyt kuin ohjus pysähtyen kulmaluuhuni. Ensin tietysti vähän huoletti, että sokeutuuko tässä ja melkein välittömänä kakkosena itkin sitä, että pääsenkö nyt elämäni ensimmäisille Flow-festareille :D Onni onnettomuudessa ei käynyt pahemmin ja pääsimme festareille normaalisti – jos nyt ei hieman itkuisia silmiä ja orastavaa mustelmaa kulmaluun alla lasketa :)

MP

Parasta festarimuistoa tuntuu olevan vaikea valita: olisiko se Provinssirock 2008 ja lempibändin kokeminen livenä ensimmäistä kertaa, vai Sonisphere 2009 joka huipentui 60 000 ihmisen muodostaman perheen yhteislauluun Metallican keikalla? Vai Weekend 2012: eka festariseikkailu kaveriporukalla jolloin juhlittiin Donkeyboyn kanssa hotellilla alueen sulkeuduttua ja kävelymatkat pelasti Star Wars-futismatsit. Tai ehkä sittenkin viime kesän Provinssi kun uskalsin ekaa kertaa lähteä festareille ilman kavereita katsomaan lempiartistejani. Tai kaveriporukalla kaikilla itku herkässä PMMP:n viimeisellä Provinssi-keikalla. Tai kenties Metsäfestivaali, loputon dance-flow ja onnellisuus.

Ja ehkä ensi vuonna vastaan lyhyesti tähän kysymykseen:
Pori Jazz 2015, ekaa kertaa paikalla ja kolme suosikkinaisartistiani samana päivänä ja lauloin koko sydämestäni.

johanna_krista

pori-jazz-julisteet3.jpg

Related posts