4/04/20

Pizzaa ja jazzia kotona

27

Kotona pysyttely vaikuttaa varsin vähän omaan arkeeni, mutta yhtä asiaa olen jäänyt kovasti kaipaamaan: sunnuntain live-jazz-iltoja Tenhossa. Sunnuntai-ilta pizzan ja jazzin äärellä on ollut ihana tapa päättää viikko, mutta saapa nähdä, milloin livemusiikista pääsee nauttimaan seuraavan kerran. Onneksi Tenho toimittaa pizzaa myös kotiin ja jazzia saa soimaan Spotifysta.

Niinpä ajattelin jakaa teille leppoisaa jazzia, joka sopii kotona järjestettäville sunnuntai-jazzeille pizzan äärellä – tai miksipä tästä ei voisi nauttia jo tänään lauantainakin tai ihan minä päivänä tahansa. Yksi suosikkikokoonpanoistani on Briteistä lähtöisin oleva Slowly Rolling Camera, jonka tuorein levy Juniper vuodelta 2018 on täynnä ihanaa musiikkia. Levy on kokonaisuutena upea, mutta jos pitäisi mainita muutama lemppari, niin Eight Days ja Juniper kuuluvat omiin suosikkeihini. Hauska yksityiskohta on, että albumilla on myös Helsinki-niminen kappale – kaunis sekin. Slowly Rolling Cameran muodostavat säveltäjä ja kosketinsoittaja Dave Stapleton, perkussionisti Elliot Bennett ja tuottaja Deri Roberts. Alun perin kokoonpanoon kuului neljäskin jäsen, laulaja Dionne Bennett, mutta tämän lähdettyä bändi jatkoi kolmihenkisenä ja Junipe olikin yhtyeen ensimmäinen täysin instrumentaalinen albumi.

Kriitikoiden ylistämän Slowly Rolling Cameran musiikkia on kuvailtu jazzin ja triphopin sekoitukseksi ja siinä on kuultu vaikutteita muun muassa The Cinematic Orchestralta, Bonobolta sekä Portisheadilta. Jos siis tykkäät edellä mainituista tai olet innostunut aiemmista jazz-suosituksistani, niin tsekkaapa tämäkin!

PS. Kaikki musiikki-aiheiset postaukset ja vinkkaukset löydät täältä sekä täältä.



Related posts

13/03/20

Täydellisiä sunnuntai-iltoja ja ihanaa uutta jazzia Suomesta

1 38

Vaikka en yleensä pidä rutiineista ja säännöllisistä aikatauluista, viikossa on yksi hetki, jolloin minut löytää aina samaan aikaan samasta paikasta – ja ihan omasta tahdostani. Tenhon sunnuntaijazzit ovat usein viikkoni kohokohtia: on ihana päättää viikko johonkin tuollaiseen erityiseen hetkeen hyvän musiikin parissa ja hyvässä seurassa sen sijaan, että nököttäisi kotona odottamassa seuraavana päivänä alkavaa työviikkoa. Ja on ilo huomata, että tunnelma Tenhossa on sunnuntai-iltaisin kaikkea muuta kuin mitä Suomessa osaisi odottaa. Useimmat ravintolat pitävät ovensa kiinni sunnuntaisin ja etenkin ilta-aikaan Helsinki hiljenee, kun ihmiset vetäytyvät koteihinsa. Jazz-sunnuntait sen sijaan vetävät talon täyteen ja fiilis on melkein kuin olisi ulkomailla, kun ympärillä kuuluu iloinen puheensorina ja ihmiset pakkautuvat tungokseksi asti kuuntelemaan livemusiikkia. Kun viikon päättää tällaiseen kokemukseen, tuntuu siltä, että on oikeasti elänyt viikon ihan loppuun asti.

Tenho täytti eilen 4 vuotta ja näistä vuosista minä olen käynyt siellä kolmen vuoden ajan – siitä lähtien, kun muutin itse Kallioon. Sunnuntaijazzit eivät petä koskaan, mutta muutama keikka on jäänyt mieleen yli muiden. Erityisen muistijäljen on jättänyt parin vuoden takainen ilta, kun lavalle nousi nuorista helsinkiläisistä jazzmuusikoista muodostuva Second Wind Quintet. Yhtye ei ollut tuolloin vielä julkaissut yhtäkään albumia, mutta kappaleiden kauniit ja soljuvat melodiat veivät mennessään ensikuulemalta. Olimme ystäväni kanssa mykistyneitä. Taisimme vuodattaa muutaman liikutuksen kyyneleenkin – niin kaunista Second Wind Quintetin soitanta oli. Kävin keikan jälkeen kasvotusten kiittämässä ja näin bändin nokkamiehen kasvoilta, millainen merkitys sellaisella aidolla sydämestä tulevalla palautteella voi parhaimmillaan olla. Painoin bändin nimen visusti mieleeni ja jäin odottelemaan, milloin kuulisin heistä jälleen. Malttamattomana olen seuraillut keikkakalenterin päivittymistä ja odotellut uutisia mahdollisesti jossain vaiheessa ilmestyvästä levystä. Muutama viikko sitten odotus viimein palkittiin, kun huomasin, että Second Wind Quintet juhlistaa Tenhossa debyyttialbuminsa julkaisua.

Odotukset keikan (ja levyn) suhteen olivat korkealla parin vuoden odottelun jälkeen, mutta ilokseni ei tarvinnut pettyä: taika oli yhä tallella. Harvoin olen kuullut Tenhossa yhtä raikuvia aplodeja ja suosionosoituksia kuin tällä keikalla, vaikka esiintyjien taso on aina kautta linjan sunnuntaijazzeissa kova. Uunituoreelta albumilta löytyvät myös ne pari vuotta sitten suosikeiksini nousseet kappaleet, joita olen näiden parin vuoden aikana fiilistellyt lukemattomat kerrat niistä aikanaan nauhoittamistani lyhykäisistä IG story -pätkistäni. Nyt ei tarvitse enää tyytyä 15 sekunnin kohokohtiin, vaan saa kuunnella kappaleita ihan kokonaisuudessaan. Omia suosikkejani ovat Absence ja Uuspuu (joka pääsee kunnolla vauhtiin vasta ihan loppumetreillä siellä 6:30 tienoilla, joten kannattaa olla kärsivällinen), mutta pitää vielä kuunnella levyä kokonaisuutena lisää, kunhan olen saanut luukuttaa näitä lemppareita ensin muutaman viikon repeatilla. Enkä muuten ole ainoa Second Wind Quintetista innostunut, sillä bändi ja parin viikon takainen keikka saivat myös Helsingin Sanomien Jazzkeittiö-blogissa ylistävät arviot. Tämä kokoonpano ja tuore albumi ansaitsisivat ehdottomasti laajempaakin huomiota ja menestystä.

Vaikka jazz ei olisi entuudestaan tuttu genre, suosittelen kokeilemaan. Second Wind Quintet tekee sellaista melodista, tunnelmallista ja helposti lähestyttävää jazzia, joka avautunee vähän kokemattomammallekin kuulijalle. Jos olet tykännyt aiemmista jazz-suosituksistani kuten Mammal Handsista ja Portico Quartetista, tykkäät varmasti myös tästä! Suomessa on muutenkin aivan mahtavaa jazzmusiikkia ja -osaamista, mikä on käynyt todellakin selväksi noissa sunnuntaijazzeissa laukkaavalle. Minulle tämä on parasta, mitä Suomen musiikkikentällä tapahtuu parhaillaan – ja jazz on parhaimmillaan nimenomaan livenä kuunneltuna, joten kannattaa joskus rohkaistua keikalle.

Tein muuten tänne blogiin nyt vielä ihan oman täginsä jazzin ystäville tai jazzista kiinnostuneille, jonka alta löytyvät kaikki aihetta sivuavat postaukset helpommin. Kaikki musiikki-aiheiset postaukset ja vinkkaukset löydät täältä sekä täältä. Ja loppuun vielä lämpöiset synttärionnittelut Tenholle sekä Second Wind Quintetille hienosta esikoisalbumista!



Related posts

12/01/20

Sunnuntait ovat jazzille

1 28

Tämä on ollut yksi niistä sunnuntaista, kun löhöilin peiton alla puoli neljään. Joskus sitä saattaa tuntea syyllisyyttä “haaskatusta” päivästä, mutta ei tänään. Tänään nautiskelin vain ja sallin itselleni päivän, jona ei tarvinnut saada aikaan yhtikäs mitään. Köllöttelin tyytyväisenä peiton alla, kun minulle kannettiin aamupalaleipiä suoraan sänkyyn ja kaiuttimissa pauhasi Portico Quartetin Dissident Gardens, joka lukeutuu minun kirjoissani sinne maailman ihanimmat biisit -kategoriaan. Voikohan parempaa ollakaan… Sydän oli pakahtua, kun se taivaallinen pianomelodia kappaleen loppupuolella kajahti jälleen ilmoille. Kuolisin varmaan onnesta, jos joskus pääsisin kuulemaan tämän livenä, mutta olen valmis ottamaan sen riskin.

Sitä odotellessa kuuntelen tätä repeatilla täällä kotisohvalla ja itkettää vähän, koska on niin ihana. Tee sunnuntaistasi vähän parempi ja kuuntele sinäkin. Viime vuoden lopulla ilmestyneellä Memory Streams -levyllä julkaistu biisi on todellakin yksi kauneimmista ikinä.


Related posts

19/12/19

Hyvän mielen jazzia

3 37

Olen kuunnellut jazzia lukioikäisestä lähtien ja se on kulkenut matkassa siitä alkaen vaihtelevalla aktiivisuudella. Jyväskylässä opiskeluaikoina vietin todella paljon aikaa jazzbaarissa ja olen aina rakastanut kuunnella jazzia nimenomaan livenä. Helsinkiin muutettuani live-jazz-harrastus vähän jäi, kunnes se palasi ryminällä takaisin elämään muutettuani Kallioon ja ravintola Tenhon naapuriin. Tenhon sunnuntaijazzeista tuli rakas arkirutiini ja paras tapa päättää viikko. Väliin on mahtunut sellaisiakin kausia, että en ole käynyt sunnuntaijazzeissa yhtä tiiviisti, mutta etenkin nyt, kun poikakaveri on yhtä innokas jazzin ystävä, on ollut helppoa omistaa sunnuntai-illat jazzille jälleen. Laskeskelin juuri, että olen käynyt nyt 8 viikkoa putkeen tauotta joka sunnuntai kuuntelemassa jazzia ja toivon, että voin jatkaa tätä putkea samaan malliin. :)

Vaikka olen aina tykännyt kuunnella jazzia erityisesti livenä, voisin sanoa, että mennyt vuosi on ollut todellinen jazzin vuosi myös kotona soittolistoillani. Mammal Hands ja Portico Quartet ovat jyränneet Spotifyssa vuoden kuunneltuimpina artisteina ja vuoden varrella olen löytänyt myös ihan valtavasti uutta loistavaa musiikkia. Uusien lemppareiden joukossa on paljon muutakin kuin jazzia, enkä suoraan sanottuna oikein malta edes odottaa, että pääsen jakamaan teille kaikkia noita mahtavia biisejä, mutta tällä kertaa pysytellään kuitenkin vielä jazzin parissa.

Löysin jokunen viikko sitten Kinkajous-nimisen kokoonpanon, jonka All Kinds -biisi ihastutti heti ensikuulemalla. Jos jostakin kappaleesta tulee hyvä mieli, niin tästä! Biisissä on niin ihanan hyväntuulinen, mielialaa nostattava ja lempeä meininki, että voisin kuunnella tätä varmaan viikon putkeen repeatilla. Kinkajousin musiikki on juuri sellaista melodista nykyjazzia, joka sekoittelee perinteisten instrumenttien joukkoon myös elektronista äänimaailmaa vähän kuten esimerkiksi Portico Quartetkin. Tämä on ihanaa – nauttikaa!

Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.


Related posts