12/12/19

Glitter-sesonki läpi vuoden

3

*Geelikynnet minulle tarjoaa Bio Sculpture

Nauratti, kun kaveri näytti hiljattain minulle Pinterestistä tallentamaansa kynsi-inspiraatiokuvaa, koska tyyli oli kuulemma ihan minun näköiseni. No niin se olikin! Mutta nauratti, koska olin juuri edellisessä kynsihuollossa sanonut haluavani seuraavalla kerralla nuo nimenomaiset kynnet. Ystävä ei siis arvannutkaan, miten oikeaan osui!

No nyt kynsiä koristaa siis joulun juhlasesongin kunniaksi glitterillä kuorrutettu kynsityyli. Tai no, kenelle tässä yritän valehdella – kaikki me tiedämme, että meikäläisen glitter-sesonki jatkuu läpi vuoden eikä sillä ole mitään tekemistä joulun kanssa. :D

Aiempia kynsi-inspiksiä pääsette muuten selailemaan tämän linkin kautta. Ja kiinnostuneille tiedoksi, että käyn laitattamassa omani Bio Sculpture Salongissa Helsingissä.

3

Related posts

8/12/19

Blogiarkistojen aarre 10 vuoden takaa

2 19

Keskustelin hiljattain tuttavani kanssa muotiin liittyvistä vastuullisyyskysymyksistä ja mietimme asiaa erityisesti kuluttajan näkökulmasta. Olen puhunut täällä blogissakin paljon nimenomaan vaatteen elinkaaresta ja kestävän tyylifilosofian puolesta: vastuullisin valinta on ostaa harkiten ja vain sellaista, jota voi nähdä käyttävänsä vielä vuosienkin päästä. Vaikka vastuullisuudesta ei julkisessa keskustelussa vielä puhuttu juuri mitään blogini alkutaipaleella, oma tyylifilosofiani on kulkenut matkassa ihan alusta asti (ja toivottavasti myös välittynyt teille lukijoille, jotka olette jaksaneet seurata juttujani kaikki nämä vuodet).

Ryhdyin uteliaisuuttani kaivelemaan blogini arkistoja, sillä muistelin, että olen takuuvarmasti kirjoittanut näistä jutuista jotakin jo silloin kauan sitten ensimmäisinä blogivuosinani. Jo silloin fiilistelin second hand -löytöjä, harkitsin kriittisesti hankintojani ja mietin jokaista ostosta aina parhaani mukaan pitkän tähtäimen näkökulmasta. Välillä onnistuin siinä paremmin ja välillä huonommin, mutta jo silloin näitä jutut olivat läsnä ostopäätöksiä tehdessä. Kaikki tämä näkyy vaatekaapissa edelleen, sillä moni vaate on todella tullut jäädäkseen ja useilla lemppareilla alkaa olla ikää 5-10 vuotta.

Muistin, että olen joskus jutellut Maria Veitolan kanssa näistä asioista jo suunnilleen vuosikymmen sitten ja pengoin blogihistoriaa, josko löytäisin sen ikivanhan postauksen arkistojen kätköistä. Ja sehän löytyi! Ja hämmennyin täysin, kun tajusin, miten mielettömän ajankohtaisia jutussa jaetut ajatukset ovat vielä (ja oikeastaan varsinkin) tänä päivänä! Niinpä päätin julkaista tämän sympaattisen postauksen 10 vuoden takaa nyt uudelleen – tuoreemmalla kuvituksella vain.

Ja vinkkaanpa muuten samalla, että sain kunnian päästä mukaan Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun podcastiin keskustelemaan vaateteollisuuden vastuullisuudesta ja siihen liittyvistä ongelmista rahoituksen professorin Vesa Puttosen ja vastuullisen liiketoiminnan professorin Minna Halmeen kanssa. Voiko tekstiiliyritys olla sekä vastuullinen että kannattava bisnes? Miksi kulutamme kertakäyttömuotia, vaikka vaateteollisuuden ongelmat ja pikamuodin ympäristövaikutukset ovat jatkuvasti esillä? Onko suomalaisen vaateteollisuuden vastuullisuus myytti? Muun muassa näitä aiheita sivutaan mielenkiintoisessa podcast-jaksossa, jonka voi kuunnella Spotifyn kautta esimerkiksi tästä alta.

Juttu on julkaistu alun perin syyskuussa 2009.

RAKKAUDESTA VAATTEISIIN

Kirjoittelin jokin aika sitten shoppailusta ja mainitsin myös tekstissä Maria Veitolan esittelemän aarre-ajatuksen. Ihastuin Marian shoppailufilosofiaan, jonka idea on, että vaate ostetaan vain, jos se on aarre. Olen sen jälkeen miettinyt vakavasti ostopäätöksiä tehdessäni, onko kyseinen asia aarre, ja kieltämättä olen ollut entistäkin kriittisempi sen suhteen, mitä kotiini kannan. Helsinki Design Weekin lehteä selaillessani törmäsin IvanaHelsingin suunnittelijana tunnetun Paola Suhosen kirjoittamaan juttuun, jossa heijastellaan samantyyppisiä ajatuksia kuin aarre-filosofiassakin. Paola ei puhu aarteista, mutta hän puhuu rakkaudesta.

Nykyajan kiireisessä kulutusyhteiskunnassa pitäisi muistaa pysähtyä silloin tällöin miettimään, mikä itselle on oikeasti tärkeää ja mikä oikeasti koskettaa. Maailmalla onkin noussut pinnalle rakkauden ideologia, jonka ydinajatus on, että ihmisen pitäisi tyytyä vain parhaaseen kaikessa mitä haluaa. Ja tämä sama ajatus sopii myös erinomaisesti kuluttamiseen. Koska Paola tiivistää tekstin keskeisimmän sanoman yhteen kappaleeseen, annetaan alkuperäisen katkelman puhua puolestaan:

“Tuotteessa pitää olla jotain, johon sen omistaja hullaantuu, kiintyy, rakastuu – haluaa vaalia, helliä, hullaantua uudestaan, kunnioittaa ja säilyttää. Se on taianomainen yhteys kahden välillä. Tämänkaltaiseen suhteeseen pitäisi pyrkiä jokaisen tavaran kohdalla. Muuten se on turhaa, merkityksetöntä, roskaa jo syntyessään.”

Liian usein tulee hankittua tavara tai vaate joka on “ihan kiva”. Missä on rakkaus? Missä on intohimo? Missä on tunteen palo? Jokainen meistä tietää sisimmässään, että useimmiten ne ovat juuri ne “ihan kivat”, jotka jäävät kaapin perälle pyörimään ja päätyvät ensimmäisenä (parhaimmillaan käyttämättöminä) sinne kirpputorikasaan. Minusta kannattaisi miettiä jo kaupan kassalla, onko se tunne rakkautta. Jos aidosti pystyy näkemään itsensä käyttämässä vaatetta vielä vuoden tai parinkin päästä ja on valmis rakastamaan sitä myötä- ja vastoinkäymisissä, voi kevein mielin sanoa: “Tahdon.” Olen päättänyt, että yritän itse päästä vaatekaappini irtosuhteista ja pyrkiä löytämään kestävän rakkauden. Koska loppupeleissä vain rakkaudella on väliä. :)

nahkatakki // leather jacket Samsøe & Samsøe (2017)*

kashmirneule // cashmere sweater Samsøe & Samsøe (2016)*

housut // trousers Samuji (2012?)

kengät // shoes COS (2018)*

laukku // bag Marimekko (2017)*

pipo & huivi // beanie & scarf Pupulandia x A+more / Stockmann (2019)*

* saatu blogin kautta // gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

7/12/19

Etsinnässä kalenteri vuodelle 2020?

15

Jos et ole vielä ehtinyt hankkia kalenteria ensi vuodeksi, niin tsekkaapa tämä vinkki! On nimittäin jälleen se aika vuodesta, kun Porvoon Taidekoulun ihanat kalenterit ovat ilmestyneet myyntiin. Ystäväni Anna Stolzmann suunnittelee vuosittain vuosikalenterin, jonka sivuilla nähdään taidekoulun lasten upeita taideteoksia. Olen itse vannonut tämän kalenterin nimiin jo varmaan ainakin 6 vuotta, ja samalla linjalla ajattelin jatkaa myös ensi vuonna.

Tänä vuonna kauniista kalenterista on tarjolla neljä herkullista sävyä: jade, metsänvihreä, suklaa ja vanilja (joka nimestään huolimatta on siis vähän tuollainen hyvin hailakan sinivihreä). Kalenterin kompakti koko ja minimalistinen design ovat minulle mieleen, mutta erityisen paljon pidän tuosta pystysarakkein varustetusta selkeästä viikkonäkymästä, joka antaa aina heti kerralla kattavan silmäyksen koko viikosta. Myös tuota ylimääräistä “Someday”-saraketta tulee käytettyä paljon kaikenlaisiin to do -listoihin, jotka eivät sinänsä osu millekään tietylle viikonpäivälle.

Kalenterin sivuilta löytyy aiemmista vuosista tuttuun tapaan kaikki olennainen: pari erilaista kuukausinäkymää, lopusta sivuja muistiinpanoille sekä selkeä pystysuuntainen viikkonäkymä, jossa on yksi sarake tilaa myös yleisemmille huomioille tai muistettaville asioille. Ja arkisen muistiinpanojen välissä mieltä piristävät Porvoon taidekoulun nuorten taiteilijoiden hienot ja värikylläiset maalaukset ja piirrokset.

Porvoon Taidekoulun kalenteria voi ostaa suoraan koululta sekä useammalta jälleenmyyjältä. Helsingissä kalenteria myyvät Putinki, Papershop, Xmas Garage ja Nide, ja Porvoossa puolestaan Kulttuuritalo Grand, Bohemia, Finform ja Porvoon taidekoulu. Taidekoululta suoraan tilattuna kalenterin hinta on 25€, jonka päälle tulee postikuluja 4€. Tilauksen voi tehdä sähköpostitse osoitteeseen taidekoulu @ porvoo.fi (poista välit). Liitä tilaukseesi mukaan väritoive sekä toimitus- ja laskutusosoite. Muilla jälleenmyyjillä hinta saattaa hiukan vaihdella myyjästä riippuen. Jos himoitset jotakin tiettyä väriä, niin ei kannata jättää hankkimista viime tinkaan, sillä monena vuonna jotkut värit on myyty loppuun.

Mutta aiemmilta vuosilta tuttuun tapaan saan ilahduttaa teitä pienellä kisalla, joka on tänä vuonna Instagramin puolella. Arvon seuraajieni kesken neljä Porvoon Taidekoulun kalenteria vuodelle 2020 – yhden kutakin väriä. Käy siis Instagramin puolella osallistumassa kertomalla, mikä tämän vuoden sävyistä on sinun suosikkisi! Kilpailu on voimassa 12.12.2019 asti.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

5/12/19

Ylistyslaulu hyvälle kameralle

22

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: OLYMPUS

Muistan lapsuudestani ja nuoruudestani, että kun ihmisiltä kysyttiin, mitä he haluaisivat pelastaa palavasta talosta, useimpien vastauksissa toistui sama juttu: vanhat valokuva-albumit. Tänä päivänä valokuvat ovat enää harvoin kansien välissä paperisina albumeissa, mutta kuvien merkitys on yhä sama – valokuvissa konkretisoituvat muistot ja elämämme tärkeät hetket.

Minulle valokuvaaminen on rakas harrastus ja olen työlleni kiitollinen siitä, että sen ansiosta on tullut harjoiteltua kuvaamisen perustaitoja jo yli vuosikymmenen ajan. Ja siitä ajasta Olympus PEN -kamera on kulkenut matkassa jo reilut 8 vuotta – kirjaimellisesti. Olen usein sanonut, että paras kamera on se, joka on mukana. Painavaa järjestelmäkameraa voi tuntua epäkäytännölliseltä raahata mukana, mutta kaunis, kevyt, kompakti ja helppokäyttöinen PEN sujahtaa pieneenkin käsilaukkuun. Ihan hyviä valokuvia voi nykyään napata kännykälläkin, mutta hieman haastavammissa kuvausolosuhteissa huomaa nopeasti kunnon kameran edut kännykkäräpsyjen rinnalla. Ja toisaalta, jos ikuistan jonkun minulle oikeasti tärkeän hetken, haluan siitä minulle jäävien kuvamuistojen olevan oikeasti laadukkaita ja teknisesti onnistuneita. Käytän siis kameraa ja kännykkää kuvaustarkoitukseen ihan erilaisissa hetkissä. Kännykällä tallennan story-videoita ja sekalaisia höpötyksiä, mutta kun haluan muiston, joka jää elämään, käytän kameraa.

Kun mietin omaa historiaani valokuvauksen parissa, on mahdotonta olla mainitsematta Olympusta. Pikkuinen PEN-kamera vaihdettavine linsseineen mullisti oman valokuvaamiseni vuonna 2011. Kameran vaikutus näkyi välittömästi blogin visuaalisen ilmeen lisäksi myös kommenttiboksissa, joka täyttyi nopeasti kysymyksistä: “Millä kameralla otat kuvasi?” Olympusta on ollut ilo suositella, sillä se tuntuu sopivan matalan kynnyksen kameralta sellaisellekin, joka lähtökohtaisesti ei (vielä) ymmärrä kuvaamisesta yhtään mitään. PEN-kameran helppokäyttöisyys ei ole vain sanahelinää: kamera on aikoinaan saanut nimensä nimenomaan siitä, että siitä haluttiin luoda niin yksinkertainen, että sitä olisi yhtä helppo käyttää kuin kynää.

Tänä vuonna Olympuksella juhlitaan montaa eri merkkihetkeä, sillä yritys täyttää tänä vuonna 100 vuotta, ensimmäisen PEN-kameran julkistuksesta tulee kuluneeksi 60 vuotta ja digitaalinen PEN-kamera lanseerattiin tasan 10 vuotta sitten. Ja nyt pari viikkoa sitten näki päivänvalon PEN-perheen uusin tulokas E-PL10. On hauskaa ajatella, että oma taipaleeni Olympuksen kanssa on lähtenyt liikkeelle E-PL2:sta. Aika pitkälle on siis tultu – sekä valokuvaustaitojen että kameran ominaisuuksien tiimoilta. Vielä hauskempaa on muuten se, että isäni on nuoruudessaan ennen digiaikaa kuvannut myös Olympus PEN -kameralla. Vertailimme yhtenä päivänä isän vintage-kameraa ja omaa digijärkkäriäni keskenään ja paljon löytyi yhä yhtäläisyyksiä.

Näin juhlavuoden kunniaksi on ollut kiinnostavaa sukeltaa hieman myös japanilaisen Olympuksen historiaan yrityksenä. Tiesittekö, että kameroistaan tunnettu brändi aloitti alun alkaen toimintansa mikroskooppien optiikasta? Ja mikä kiinnostavinta, esimerkiksi Suomessa Olympuksen liiketoimminnasta peräti noin 90% tulee yhä edelleen nimenomaan lääketieteen parista, sillä Olympus valmistaa erilaisia lääketieteessä käytettäviä kameroita ja optisia välineitä. Jos sinulle on esimerkiksi joskus tehty jokin tähystystä vaativa toimenpide, on hyvin mahdollista, että siinä on käytetty nimenomaan Olympuksen kameratekniikkaa ja optiikkaa.

Toinen todella kiinnostava yksityiskohta Olympuksen historiasta on se, kuinka PEN-kamera todella mullisti valokuvaamisen ihan tavallisten ihmisten parissa. Helppokäyttöinen ja hinnaltaan verrattain edullinen PEN mahdollisti yhtäkkiä valokuvaamisen ihan kaikille – sitä ennen kamerat olivat todella kalliita ja kuvaaminen oli lähinnä pienen valokuvausta opiskelleen joukon etuoikeus. Myös feministisestä näkökulmasta tarkasteltuna PEN-kameralla on ollut käänteentekevä vaikutus, sillä tilastojen mukaan kompakti, edullinen ja helppokäyttöinen kamera nosti julkistuksensa jälkeen 1950-1960-lukujen taitteessa naisten osuuden valokuvauksen harrastajissa 2 prosentista 33 prosenttiin.

Uudessa Olympus PEN E-PL10-kamerassa mainitsemisen arvoisia ominaisuuksia ovat pienen ja kevyen koon, vaihdettavien objektiivien, tarkan kuvanlaadun, HD-videokuvan ja helppokäyttöisyyden lisäksi myös rungossa mukana kulkeva pop up -salama, joka pomppaa tarpeen vaatiessa esiin ja jonka suuntaa voi myös säätää. Itse arvostan myös suunnattomasti helppoa kuvansiirtoa laitteesta toiseen. OI.share-kännykkäsovelluksen kautta kuvat siirtyvät puhelimeen langattomasti bluetooth-yhteyden avulla ilman, että kameraa tarvitsee edes ottaa laukusta esille tai erikseen kytkeä päälle. Ja tietenkin PENille pitää aina antaa kiitosta myös kauniista ulkonäöstä – onhan sitä ilo kantaa olalla kaunista kameraa. Uutuuskamerasta on tarjolla musta, valkoinen ja beige väri. Mikä näistä kolmesta on teidän suosikkinne?

Olen aiemmissakin kamerapostauksissani puhunut sopivan objektiivin valinnasta, mutta tiivistääkseni asian pariin vinkkiin, ne tulevat tässä. Kameran mukana tuleva kittilinssi on ihan kelpo linssi aloittelijalle, mutta suosittelen hankimaan sen rinnalle muutaman vaihdettavan objektiivin, joissa on enemmän valovoimaa ja joiden avulla esimerkiksi syväterävyysvaikutelmaa voi säätää mielensä mukaan. Omat suosikkiobjektiivini ovat potretti- ja yksityiskohtakuviin erityisen hyvin soveltuva 45mm f1.8 sekä käyttöominaisuuksiltaan hieman monipuolisempi 25mm f1.8 (näpsäkän kokoinen kuluttajille suunnattu edullinen pikkuobjektiivi) tai 25mm f1.2 pro (ammattilaislinssi, joka on kookkaampi ja mainittavasti kalliimpi, mutta sopii myös vaativampaan ammattilaiskäyttöön). Tällä hetkellä käytän itse lähes poikkeuksetta 25mm objektiivia, joka soveltuu melkein mihin tahansa käyttötarkoitukseen.

Olympus haluaa nyt uuden E-PL10-kameran ja juhlavuoden kunniaksi tarjota teille aika mahtavan tarjouksen. Mikäli sinulla ei siis vielä ole hyvää kameraa tai vanha kalusto kaipaa päivitystä, nyt kannattaa olla kuulolla! Nyt nimittäin saa uutuuskamerasta early bird -tarjouksena 50€ hinnasta pois ja kaupan päälle vielä monikäyttöisen ja omiin suosikkeihini kuuluvan 25mm f1.8 -objektiivin täysin veloituksetta (arvo 379€) vuoden loppuun asti. Kokonaishintaa kameralle ja objektiiville tulee siis 699€, mikä on aika huima alennus, sillä normaalihinnalla paketti maksaisi 1128€. Klikkaa itsesi verkkokauppaan tästä!

Hauskana yksityiskohtana on mainittava, että näistä valokuvaaja Lauri Laukkasen ottamista studiokuvista kaikki on otettu Olympuksella, mutta yksi look on kuvattu juuri tuolla tarjouksessa olevalla 25mm f1.8 -objektiivilla, joka on pienestä koostaan huolimatta ihan huipputasoa hinta-laatu-suhteeltaan. Pystyttekö arvamaan mikä noista? Ellen itse tietäisi, en osaisi kyllä nähdä eroa. Olympus PEN E-PL10 -kameralla ja 25mm f1.8 -objektiivilla on otettu nuo kuvat, joissa kädessäni on valkoinen kamera.

Suurkiitos Olympukselle mahtavasta, jo 8 vuotta jatkuneesta yhteistyöstä sekä Lauri Laukkaselle upeista kuvista ja meikkaaja Marina Laveniukselle kauniista lookista. Halusin kokeilla vaihtelun nimissä kerrankin jotain vähän erilaista – ja sellaista sain! :)

Photos: Lauri Laukkanen

MUAH: Marina Lavenius

Style: Jenni Rotonen

Related posts