1/10/19

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: syyskuu 2010-2018

6 40

Syyskuun asukatsaus menneiltä vuosilta meni vähän viime tinkaan, kun kuukausi ehti vaihtua jo lokakuuksi, mutta parempi myöhään! Alkusyksy on yleensä lempisesonkiani pukeutumisen suhteen ja se näkyy myös aktiivisuudessa asukuvien suhteen. Monena vuonna näytän olleen syyskuussa erityisen innokas ikuistamaan tyylejä kuviksi – muutamana vuonna jopa niinkin innokas, että jätin osan tästä koosteesta julkaisematta kuvien paljouden takia.

Kirjoitin viime viikolla yleisiä pohdintoja vaateteollisuudesta ja kulutuksesta sekä vaatteiden elinkaaresta. On ollut myös itselle todella kiinnostavaa sukeltaa näihin omiin asukuva-arkistoihin viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Tyyli on vuosien varrella muuttunut, mutta vaatekaapissa on edelleen hyvin paljon samaa kuin vuosia sitten. On myös mielenkiintoista nähdä, miten oma tyyli on elämän eri hetkissä kehittynyt. Ja muutoksista huolimatta koen, että sellainen oman tyylin punainen lanka on löytynyt jo kauan sitten, vaikkakin visio on viimeisten viiden vuoden aikana erityisesti kirkastunut. Näistä kuvista myös konkreettisesti näkee, mitkä vaatteet tai asusteet ovat löytäneet kestosuosikin aseman – ilokseni niitä on aika paljon.

*

Moni blogiani kauan seurannut muistelee vieläkin vuonna 2010 toteuttamaani kuuden vaatteen haastetta, joka osui juuri syyskuulle. Osallistuin tosiaan tuolloin haasteeseen, jonka ajatuksena oli kokeilla ja havainnollistaa, miten vähillä vaatteilla oikeasti voi tulla toimeen ja loihtia monenlaisia lookeja. Tai minä otin haasteeseen mukaan myös tuon tyylikulman ja ikuistin kuukauden aikana jokaisen asuni yrittäen luoda samoilla vaatteilla mahdollisimman monta erilaista tyyliä. Kuuteen vaatteeseen piti sisällyttää ylä- ja alaosat, mutta alus- ja päällysvaatteet, urheiluvaatteet sekä kengät ja asusteet jätettiin kuuden vaatekappaleen ulkopuolelle käytännön syistä. Myös erityisissä juhlatilanteissa oli mahdollista katsoa tilannetta läpi sormien, koska luonnollisesti noiden mukaan valittujen vaatteiden joukkoon halusi valikoida mahdollisimman monipuolisia arjen käyttövaatteita.

Haaste oli todella kiinnostava ja inspiroiva, vaikka sen lopputulemana totesinkin, että sinänsä en pidä järkevänä tai tarpeellisena yrittää pärjätä noin vähällä. Vaikka kokeilu oli silmiä avaava ja teki hyvin konkreettiseksi sen, miten vähällä voi tyylillisestikin pärjätä ihan mukavasti, niin kyllästyn itse ainakin niin nopeasti, että ihan samoihin vaatteisiin pukeutuminen joka päivä kuukauden ajan kävi vähän puuduttavaksi. Ja rehellisyyden nimissä esimerkiksi yksi ennen ehdoton suosikkivaatteeni tipahti kuukauden lähes tauottoman pitämisen jälkeen pois lemppareiden joukosta ihan vain puhtaasta kyllästymisestä.

Kokeilu haastoi hauskalla tavalla myös omaa mielikuvitusta yrittää keksiä mahdollisimman monenlaisia asuja muutamalla vaatekappaleella ja koin onnistuneeni hyvin siinä, että vaatteet olivat aika hyvin yhdisteltävissä keskenään. Oman vaatekaapin ja tyylin kartoituksen nimissä haaste olikin hyödyllinen. Kuukauden aikana oli helppo huomata, millaisia vaatteita oli helppo yhdistellä keskenään. Myös vaatekaapin puutteet oli helppo havaita: millaisia vaatteita olisin tarvinnut helpottamaan arkeani.

*

Viime viikon vaateteollisuutta koskevaan postaukseen muutama oli jakanut omia hyviä niksejään vaatevalikoimansa kartoittamiseen. Pari seuraajaa kertoi perustaneensa excel-taulukon, johon on kirjannut kaikki omistamansa vaatteet ja niiden käyttökerrat kunkin vuoden aikana. He kertoivat, että on ollut todella mielenkiintoista huomata tällaisen käytännön kautta, mitä vaatteita tulee oikeasti käytettyä ja kuinka monta kertaa esimerkiksi ne lempivaatteiksi mieltämänsä vaatteet todella lopulta päätyvät ylle. Välttämättä ei siis tarvitse ryhtyä kuuden vaatteen haasteen kaltaisiin äärimmäisyyksiin omaa pukeutumista pohtiessaan, mutta voi olla todella valaisevaa esimerkiksi pitää konkreettista kirjaa omistamistaan vaatteista ja niiden käyttökerroista. Suosittelen myös Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjaa, jos haluaa haastaa omaa tyyliajatteluaan.

Aiemmat kuukausikoosteet löydät muuten halutessasi näiden linkkien takaa: maaliskuuhuhtikuutoukokuukesäkuuheinäkuu ja elokuu. Olisi tietenkin hauskaa myös kuulla teidän mietteitänne näistä vanhoista tyyleistä? Löytyykö joukosta joku lemppari-look tai peräti suosikkivuosi pukeutumisen saralla? Entä muistaako joku vielä kuuden vaatteen haasteen?

2018

Löysin viime vuonna omien kaappieni kätköistä käyttöön isäni nuoruusvuosilta peräisin olevan biker-nahkatakin ja RAKASTAN sitä. Olen tosi kiitollinen niiden aikojen todella piukasta muodista, koska tästä syystä takki mahtuu vain minulle perheemme lapsista, ja harteikkaat veljeni jäivät nuolemaan näppejään. :D Tosin en ole varma, olisiko biker-takki ollut muutenkaan heidän tyyliään. Kaunis slip on -mekko on muutaman vuoden takaisesta H&M Studio -mallistosta ja sellainen aika täydellinen joka paikan juhlavaate. Nilkkurit ovat Filippa K:n ikisuosikit ja metsästin aikanaan loppuunmyytyjä kenkiä joskus viitisen vuotta sitten ympäri internetiä ja Eurooppaa. Löytyivät lopulta Berliinistä Filippa K:n liikkeestä hyvällä alennuksella ja ovat takuuvarmasti maksaneet itsensä moninkertaisesti takaisin, koska käyttökertoja näille on takuulla kertynyt vähintään se 300.

Valkoinen juhlatyyli nähtiin ylläni Gloria Fashion Showssa viime vuonna. Olin juuri pätkäissyt tukkani jälleen polkkamittaan ja viihdyin lyhyemmissä kutreissa taas mainiosti. Punaiset korkkarit ovat yksi kenkähyllyn lempparipareista ja kimaltava cluth on mainio mihin tahansa juhlatyyliin, koska se sopii värinsä puolesta kaikkeen ja upgreidaa asun kuin asun vähän fiinimmäksi. Korut ovat ihanan Upcycle by Jingin kierrätyskoruja, joista on muuten lähiaikoina tulossa lisää juttua.

Vihreä kukallinen Samøe & Samsøen mekko on yksi tuoreita vaatekaapin suosikkeja. Olen pitänyt sitä sekä vyön kanssa että ilman. Kaunis väri tuntuu omalta ja tässä on sellaista kivaa vintage-henkistä fiilistä. Vasemmanpuoleisessa tyylissä näkyvät myös ne lempinilkkurit ja isän vanha nahkatakki. Oikealla puolestaan jalassa ovat Church’sin maailman mukavimmat kultaiset sandaalit, jotka löysin joitakin vuosia sitten alennusmyynneistä ja vyö puolestaan on perintöä äitini nuoruusvuosilta.

Tässäkin tyylissä yllä on isän vanha nahkatakki ja lempparinilkkurit. Hopeiset glitterleggingsit ovat päässeet käyttöön yllättävän paljon ja läpikuultava neulemekko puolestaan on jäänyt vähän vähemmälle käytölle, mutta pitänee taas keksiä sille jotakin käyttöä, koska tykkään tyylin puolesta kyllä kovasti!

Pinkki Marimekon vintage-takkimekko löytyi vuosia sitten tukholmalaisesta putiikista. Mietiskelen yhä, että onkohan tuollainen voimakas pinkki kuitenkaan ihan minun värini, mutta vielä toistaiseksi olen pitänyt takin itse. Myös laukku on Marimekkoa ja röyhelösandaalit puolestaan Terhi Pölkin.

Tämä asu koostuu sellasisista klassikoista, joihin usein luotan arjessa: siniset farkut, nahkatakki, valkoinen t-paita ja herrainkengät. Takki on Samsøe & Samsøen, t-paita Efva Attlingin ja vintage-Levikset löysin reilu vuosi sitten Pariisista second hand -putiikista. Filippa K:n herrainkengät ovat palvelleet uskollisesti jo viitisen vuotta. Hattu puolestaan on oma nimikkohattuni KN Collectionin kokoelmasta neljän vuoden takaa.

Nanson metsänvihreä villakangastakki oli yksi viime syksyn ja talven käytetyimmistä takeistani ja omistan itse asiassa saman takin myös vaaleanbeigenä ja se vilahti blogissa juuri viime viikolla. & Other Storiesin mustat loaferit ovat noiden Filippa K:n herrainkenkien ohella yhdet käytetyimmistä kengistäni.

Löysin luonnonvalkoisen Isabel Marantin neuleen kesällä 2018 vintage-putiikista Berliinistä ja olen käyttänyt sitä aivan valtavasti. Musta midihame puolestaan on ihanan monikäyttöinen löytö Monkin mallistosta jostain 4-5 vuoden takaa. Se on myös yksi vaatekaappini käytetyimmistä vaatteista. Jalassa ovat taas nuo Filippa K:n suosikkinilkkurit, jotka olen ostanut 5 vuotta sitten.

2017

Musta kiiltonahkainen hame on myös yksi vaatekaapin suosikkeja – se sopii tosi monenlaiseen tyyliin ja eri tavoin yhdisteltynä sekä arkeen että juhlaan. Vasemmanpuoleisessa lookissa olen yhdistänyt sen äidiltä ja isältä perittyyn Marimekon Jokapoika-paitaan. Jalassa ovat varmaankin kaikkein käytetyimmät korkkarini, jotka ovat maltillisen korkonsa ansiosta ihanan mukavat jalassa. Oikeanpuoleisessa tyylissä nahkahameen kaverina puolestaan on Arelan perus-t-paita, jonka ostin joskus vajaat 5 vuotta sitten – Nanson ohella yksi suosikkini t-paidoissa. Jalassa ovat Terhi Pölkin röyhelökorkkarit ja kainalossa lampaankarvainen Onarin clutch. Muistan, että tällä New Yorkin reissulla eräässä baarissa ovimies naureskeli, että olinko napannut Muppetin mukaani iltarientoihin. :D Kummassakin lookissa korvissa roikkuvat Linda Toyen ihanat korvakorut.

Nämäkin asut on ikuistettu New Yorkissa, missä vietin syyskuussa 2017 kymmenen päivää. NYCin säät olivat vielä syyskuussakin melko helteiset, joten tyylit olivat vähän perinteisiä syyskuun asuja keveämpiä. Rakastan noita Sessùnin silkkishortseja, jotka olen ostanut Berliinistä 6 vuotta sitten. Tässä asussa puin ne mustan samettitopin ja perus-bleiserin kanssa – ne toimivat tosi monenlaiseen asuun. Kädessä roikkuu yksi suosikkilaukuistani, pieni pyöreä pilleriveska, ja jalassa ovat 5 vuotta sitten ostamani & Other Storiesin lemppariavokkaat, jotka ovat yhdet käytetyimmistä kenkäpareistani. 

Valkoinen t-paita ja siniset farkut toimivat aina. Nämä Monkin hauskalla tavalla leikatut farkut ovat yhdet suosikeistani. Jalassa ovat taas röyhelöiset Terhi Pölkin sandaalit. Muistan, että tälle reissulle matka-garderbi oli yhdisteltävyyden näkökulmasta onnistunut erityisen hyvin, vaikka oman haasteensa yhteensä 3 viikon Yhdysvaltojen matkalle aiheutti se, että olin New Yorkista suuntaamassa vielä 10 päiväksi Seattleen, missä sää oli jo huomattavasti koleampi ja syksyisempi.

Samaiset bleiseri ja samettitoppi sekä Terhi Pölkin röyhelösandaalit ovat yllä tässäkin asussa, mutta tällä kertaa yhdistin ne pieniruutuisiin herrainhousuihin. Olen itse asiassa käyttänyt näitä housuja tosi paljon, sillä niissä on tuollainen mukavan asiallinen tyyli ja kivalla tavalla vähän vintage-fiilistä henkivä malli. Toisessa lookissa näkyviä ruskeita housuja olen myös käyttänyt tosi paljon, koska rakastan tällaisia leveälahkeisia housuja, jotka ovat muuten talvisin tosi käteviä, kun alle mahtuvat helposti sukkahousut tai paritkin. 

Tämä Lindexin punainen mekko on ollut oman vaatekaappini yllättäjä, jota olen tullut käyttäneeksi aika paljonkin. Ajattelin alkuun, että värikäs mekko on yksityiskohtineen vähän liikaa minun makuuni, mutta itse asiassa tämä on sopinut yhteen jos toiseenkin juhlaan aika täydellisesti. Tässä ollaan taas matkalla Gloria Fashion Showhun. 

2016

Mustat leggingsit ja pitkä neule toimivat mukavana matkustusasuna Tukholman reissulla, missä kumpainenkin näistä tyyleistä on ikuistettu. Aika tylsääkin perusasua saa aina piristettyä hatulla ja tässä kuvassa päässä on KN Collectionin Pupulandia-nimikkohattu, joka oli mukana juuri syksyn 2016 kokoelmassa. Kuvassa näkyvät punospintaiset loaferit olen rakastanut melkein puhki – pitäisi varmaan käyttää niitä suutarilla ja katsoa, josko niille voisi vielä tehdä jotain.

Rakkauteni leveitä housuja kohtaan on jatkunut jo kauan. Nämä tiilenpunaiset pöksyt löysin Lontoosta Marks&Spenceriltä muistaakseni tänä samaisena vuonna. Tällä kertaa puin ne valkoisen t-paidan ja perusbleiserin kanssa. Ja jalassa ovat tutut Filippa K:n herrainkengät.

Nappasimme nämä kuvat entisen kotini lähellä Töölössä, kun Pupulandia-nimikkohattuni ilmestyi myyntiin syksyllä 2016. Vinkkaankin tässä samalla muuten, että KN Collection on avannut oman liikkeen nyt eilen Helsinkiin Eerikinkadulle, joten käykäähän piipahtamassa! :) Näissä tyyleissä yllä on taas suosikkijuttuja: & Other Storiesin muhkea villatakki, jota käytän ihan älyttömästi, tummanvihreä Never Denimin t-paita, Monkin farkut (jotka ovat jalassa tälläkin hetkellä) sekä luottoloaferit. Vaalea neulemekko puolestaan löytyi samana vuonna Massimo Duttin alennusmyynnistä Espanjasta ja nilkkurit ovat taas kerran & Other Storiesilta, mistä olen löytänyt todella monet lempikengistäni.

Tykkään itse asiassa todella paljon kokovalkoisesta tyylistä ja tämä asu oli minulle erityisesti mieleen. Valkoisen silkkipaita on täydellinen pari todella monenlaisille alaosille, mutta tässä tyylissä olen yhdistänyt sen COSin superleveisiin culottes-housuihin. Hopeiset korkokengät ovat kirpparilöytö. 

Harmaa solmumekko on Marks & Spenceriltä ja kuvasin sen yhteistyökampanjaa varten, mutta päädyin ostamaan omaksi. Mekon malli on todella imarteleva ja tätä voisi kyllä käyttää useamminkin! Jalassa ovat taas & Other Storiesin tutut nilkkurit. 

Tässä tyylissä yhdistin valkoiset culottes-housut farkkupaitaan ja kokonaisuudesta tuli yllättävän kiva ja raikas. Jalassa ovat Pretty Loafersin kauniit punoskengät.

Tässä lookissa on yllä monia vaatekaapin lempivaatteita. Zaran puuterinen midihame on ollut käytössä todella ahkeraan, musta perustoppi on Topshopista ja R/H:n bomberia käytän etenkin kesäisin lähes taukomatta. Jalassa ovat lempiavokkaat ja laukku on se ihana vintage-veska, josta tein viime syksynä Stockmannille oman versioni omaan laukkukokoelmaani

2015

Kokomustaa tyyliä vuoden 2015 tapaan. Nämä farkut olen rakastanut polvista niin riekaleiksi, että niitä ei ehkä kehtaa enää sellaisenaan käyttää, mutta olen miettinyt, että niistä voisi nykyisellään leikata shortsit, koska malli istuu täydellisesti. Tällaisia aivan täydellisen mallisia strechittömiä farkkuja etsin vieläkin näiden repaleisten tilalle. Culottes-housut puolestaan ovat täydelliset matkustuspöksyt ja sopivat mahtavasti niin rennompaan kuin asiallisempaankin tyyliin. Musta villa-silkki-neule on Samujilta ja yksi käytetyimmistä paidoistani. Hauskat kengät ovat taannoin omalla nimellään mallistoaan tehneen Emmi Malmströmin käsialaa. 

Kyllä huomaa, mitkä olivat lempifarkut syksyllä 2015. Harmi vain, että polvet repsottavat nykyään niin, ettei noita enää voi oikein sellaisenaan käyttää. Vai kehtaisikohan? Rakastin tätä lookia vuonna 2015 ja rakastan sitä edelleen. Never Denimin pitkä villakangastakki, alpakkahuivi, ruutuneule ja luottonilkkurit löytyvät yhä kaikki vaatekaapista.

Toisessa tyylissä näkyy myös vaatekaapin luottovaatteita: äidiltä ja isältä peritty Jokapoika-paita, biker-nahkatakki, tuttu kaulahuivi sekä lempikengät. Myös tuo Selected Femmen laukku on ollut minulla jo liki 10 vuotta. 

2014

Syyskuussa 2014 oli jostain syystä tullut ikuistettua vain muutama asu. Hauska seeprakuvioitu mekko on löytö & Other Storiesilta, pinkki laukku on Tommy Hilfigerin ja puuterisävyiset korkkarit Marc Jacobsin (jo vuodelta 2011). Kaikki ovat yhä tallessa.

Nämä Tara Jarmonin culottes-housut taitavat olla ensimmäiset kunnon leveät housuni ja muistaakseni hankin ne juuri tuolloin vuonna 2014. Silkkitoppi on jatkanut vuosien varrella matkaansa uuteen kotiin, samoin tuo pikkulaukku, mutta H&M:n Marni-malliston hopeiset korkkarit ovat yhä tallessa. 

2013

Tätä asua rakastin ja sama look on ollut yllä varmaan kymmeniä kertoja. Midihame löytyi kirpparilta jo joskus opiskeluaikoina 12-13 vuotta sitten – ja on edelleen käytössä. Laukkua käytin joskus paljon, mutta sittemmin olen myynyt sen eteenpäin kuten olen tainnut myydä tuon neuleenkin. Kengät rakastin aikanaan puhki ja haikein mielin jouduin niistä luopumaan. Hiukset näyttävät luonnollisen värisinä ja vähän pidempinä niin kivoilta näissä vanhoissa kuvissa.

Ennen mutsifarkkujen maihinnousua lempparini olivat rennot boyfriend-farkut. Nämä farkut ovat vieläkin tallessa! Ihastuin persikkaiseen neuleeseen Riian matkalla vuonna 2012 ja käytin sitä aikanaan paljon, mutta sittemmin sekin on löytänyt uuden rakastavan kodin. Kultaiset glittter-kengät sen sijaan ovat vieläkin visusti tallessa – tottakai. 

Syyskuu vuonna 2013 taisi olla aika lämmin, kun vielä tällaisissakin varusteissa on pärjännyt. Silkkishortsit olen ostanut varmaan yli 10 vuotta sitten Outnetista. Neule löytyi aikanaan Italiasta 8 vuotta sitten ja Marc Jacobsin korkkarit samana vuonna Beamista Helsingistä. Varmaankin kaikki lookin vaatteet ovat vähintään 8 vuoden takaa, ja vaatekaapissa edelleen. 

Olen kertonut tarinan tämän trenssin taustalta ennenkin, mutta ostin sen joskus 15 vuotta sitten, kun halusin jonkun “aikuisen” ja ajattoman takin. Nappiin meni, koska omistan takin edelleen ja yhä näyttää ajattomalta. Jalassa ovat kotimaisen 2OR+byyatin hailakan vaaleanpunaiset housut sekä yläosana Samujin ohut villaneule. Myös laukku on 2OR+byyatin ja se oli joskus varmaan kaikkein käytetyin laukkuni. Nuo leopardikengät olivat ensimmäinen koskaan hankkimani eläinkuosinen asia ja rakastan niitä yhä. Joka kerta, kun näen ne näissä omissa asukuvissani, tulee himo pukea ne jalkaan, mutta rehellisyyden nimissä olen tunkenut ne johonkin niin hyvään talteen viime muutossa pari vuotta sitten, että pitäisi tehdä ehkä pieni kaappien syyssiivous, jotta voisin jälleen kaivella ne käyttöön.

Samujin pehmoinen villatakki on tuntumaltaan ehkä yksi ihanimmista omistamistani vaatteista ja se olen ostanut muistaakseni jo joskus 2011 tai 2012. Punavalkoinen toppi löytyi muinoin Monkista ja samanvärinen huivi puolestaan kirpputorilta. Nämä Lontoosta löytämäni farkut käytin kirjaimellisesti loppuun jokunen vuosi sitten. Tässä asussa näkyvät herrainkengät ovat muuten niiden ihanien Filippa K:n kenkien edeltäjät. Löysin kengät KappAhlin alekorista Jyväskylässä opiskeluaikoina joskus 12 vuotta sitten 6 eurolla. Kenkien löytäminen KappAhlista oli tuolloin kummastus eikä kai niitä myydä kyseisessä liikkeessä nykyisinkään? Vielä enemmän kummastutti naurettava alehinta, jonka takia olin valmis ostamaan keinonahkaiset kengät, vaikka en koskaan osta kenkiä keinonahkaisina. Kengät palvelivat silti vuosikausia ja käytin niitä niin paljon, että taisivat lopulta lentää roskiin.

Myös tämän lookin yläosa on Samujilta. Ihastuin hattaraneuleeseen ensisilmäyksellä. Päällä on se “aikuistakki”, jalassa silloiset suosikkifarkut ja leopardikengät. Aurinkolasit taitavat olla jo jostain 10 vuoden takaa, mutta ovat edelleen yhdet lemppareista. Ja tuo Selected Femmen laukku, jota on nähty paljon asukuvissa, on edelleen kuin uudenveroinen, vaikka sitä on käytetty aivan loputtoman paljon.

2012

Olin ystäväni luona Lontoossa kyläilemässä syksyllä 2012 ja tämä kuva on ikuistettu tuolla reissulla. En ehkä yhdistäisi vaatteita ihan tällaiseksi asukokonaisuudeksi enää tätä nykyä eikä vaatteistakaan taida enää olla mitään tallessa tuota 2OR+byyatin laukkua lukuunottamatta. Reissu oli kaiken kaikkiaan ihana ja muistan, että kävin siellä elämäni ensimmäisessä jalkahoidossa.

Tästä lookista muistan saaneeni aikanaan palautetta, että monen mielestä sukkahousut olivat liian tummat, mutta ihan hyvältä ne minusta näyttävät edelleen. :D Makuasioita näemmä! Kaikki vaatteet löytyvät yhä kaappien kätköistä raidallista hametta lukuunottamatta. Tuo lyhyt mitta ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tunnu enää jotenkin omalta. 

Tässä asussa on minusta jotain sympaattista, vaikka en ehkä sitä enää pukisikaan päälleni. Kukkahousut olivat noihin aikoihin yksi vaatekaapin lemppareista, mutta sekä housut että neule on myyty uuteen kotiin jo vuosia sitten. Lumin laukku sen sijaan on yhä tallessa.

Vuosi 2012 olivat suurten ja näyttävien kaulakorujen kulta-aikaa ja minunkin korurasiastani löyty monta näyttävää korua. Suurimman osan niistä olen tainnut myydä eteenpäin trendivillityksen jäätyä taaksepäin, mutta tämä on yhä tallessa ja voisin sitä varmaan vielä käyttääkin, joskaan en ehkä yhdistäisi sitä ihan tällä tavalla. Kirpparihame ja ihana Vincen kashmirneule ovat yhä tallessa, mutta tämä yhdistelmä ei ehkä näin vuosien jälkeen ole enää mikään oma lemppari.

2011

Kun katselen vanhoja kuvia, olen kiinnittänyt huomiota, että tyylini on vuonna 2011 ollut ehkä vähän naisellisempi kuin monesti muulloin. Tämä superkaunis silkkimekko löytyi aikoinaan My o Myn alesta heräteostoksena, mutta sille on löytynyt vuosien varrella paljon käyttöä. Mekko toimii kivasti sekä arjessa että juhlassa, kuten näistä kuvista näkyy. Tämä kuvapari olikin hyvä muistutus, että mekkoa voisi käyttää taas enemmän! Vasemmalla näkyvä kulahtanut villatakki on yksi rakkaimmista kirpparilöydöistäni, jonka pelastin yhdellä eurolla kirpputorin alelaarista joskus varmaan 12 vuotta sitten. Myös molempien tyylien laukut ovat kirpparilöytöjä. Kummatkin kengät olen vuosien varrella myynyt eteenpäin, mutta näistä lookeista tykkään molemmista niin, että voisin varmaan yhä pukea ne päälle sellaisenaankin. 

Tuota villatakkia on todella käytetty ja rakastettu, kuten kuvista näkyy. Saappaita ja farkkuja lukuunottamatta kaikki vaatteet ovat yhä tallessa. H&M:n kirjava trikoomekko on ollut sellainen ikilemppari: niin mukava päällä ja sopii tosi moneen tilanteeseen. Oikeanpuoleinen pantakampaus taas oli aivan täydellinen pelastus tumpelon hiustenlaittajan juhlakampauksiin. Sen opasti minulle aikanaan ex-malli ja Nina’s-putiikistaan tuttu Niina Kurkinen – kiitos!

Muistan, että tykkäsin tästä tyylistä paljon, vaikka nyt se ei enää näytäkään omalta. Farkuissa muuten huomaa ajankulun siinä, että samat mallit eivät enää niin puhuttele kuin vajaa 10 vuotta sitten. Olen löytänyt oman juttuni vähän korkeammista vyötäröistä ja vajaamittaisista lahkeista, joten suurin osa näistä 10 vuotta sitten hankituista housuista on jatkanut matkaansa uuteen onnelliseen kotiin. Kiiltonahkaiset nilkkuritkin olen myynyt vuosien saatossa eteenpäin, mutta second hand -löytönä ostettu Acnen läpikuultava paita, Selected Femmen laukku sekä tuo ruudullinen ponchohuivi ovat yhä tallessa.

Huh, mikä poseeraus… :D Tyylistä kyllä pidän yhä ja kiilakorkonilkkureita lukuunottamatta vaatteet ovat yhä tallessa. Sekä silkkipaita että nahkashortsit olivat molemmat heräteostoksia alennusmyynneistä, mutta hyvin ovat vuosien saatossa palvelleet.

2010

Vuonna 2010 otin tosiaan syyskuun ajan osaa kuuden vaatteen haasteeseen, mikä tarkoitti, että olin tosiaan valinnut yhteensä 6 vaatetta omistamistani yläosista ja alaosista, joihin pukeuduin koko kuukauden ajan. Niiden lisäksi sai käyttää vapaasti asusteita, kenkiä ja päällysvaatteita (alusvaatteet, sukat ja urheilukamat eivät sisältyneet näihin kuuteen vaatteeseen käytännön syistä). Valitsin kuukaudeksi mukaan Marimekon Reuna-neulemekon (joka oli tuohon aikaan ylivoimainen lempivaatteeni), jota pidin toisinaan myös puserona helmaa taittamalla, tummansiniset pillifarkut, valkoisen perustopin, beigen neuletunikan, tummanharmaan t-paidan sekä neutraalin mustan neuletakin. Nämä kaikki vaatteet ovat sellaisia toimivia ja helposti yhdisteltäviä vaatekaapin kulmakiviä, joten suurin osa myös näistä syyskuun 2010 lookeista on sellaisia, joita voisin hyvin pitää edelleen. Itse asiassa pitänee palata näihin oikein ajatuksen kanssa ja inspiroitua omista tyyli-ideoista uudelleen näin liki 10 vuotta myöhemmin. :)

Photos: Vesa SilverAnnika Ollila, Camilla BloomJohanna Piispa, Elisa LepistöArttu Mustonen, Mikko Puttonen, Kira Kosonen, Ninan Tunnetila & Jere Viinikainen

Related posts

26/09/19

Syksyn lempikengät: kauniit, käytännölliset ja vastuulliset

12 30

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & TEN POINTS

Kengät – suuri intohimojeni kohde. En tiedä miksi, mutta olen aina rakastanut kenkiä ja myönnän, että omistan kenkäpareja paljon enemmän kuin oikeasti välttämättä tarvitsisin. Kenkähyllyni kauneimmat kengät eivät aina ole niitä mukavimpia tai käytetyimmät niitä tyyliltään ajattomimpia. Joku saattaisi pyöritellä silmiään hopeisille glitter-kengilleni ja kyseenalaistaa niiden ajattomuuden tai käytännöllisyyden, mutta voin tyytyväisenä todeta, että juuri nuo kyseiset kengät ovat yksi kenkäkavalkadini käytetyimmistä. Toisaalta vannon myös klassikoiden nimiin: täydelliset mustat nilkkurit (kuvissa), ajattomat herrainkengät, käytännölliset ratsastuskengät tai jämäkät maiharit ovat sellaisia kenkähyllyn klassikoita, joihin voi luottaa trendien ja omien mielialojen heilahteluista huolimatta.

Kuten aiemmassa postauksessani tällä viikolla totesin, uskon siihen, että kaikkein parhaita ja vastuullisimpia hankintoja ovat ne, joille käyttökertoja kertyy vähintään 300 mutta mieluiten paljon enemmän. Voisiko joku kauniista kenkäpareistani kestää hellyydellä ja huolenpidolla jopa perinnöksi jälkipolville? Minulle täydelliset kengät ovat paitsi kauniit ja mukavat, myös laadukkaat ja mielellään vastuullisesti valmistetut. Vaatteiden suhteen vastuullisia vaihtoehtoja on tarjolla valtavan paljon, mutta kenkäosastolla menee välillä vastuullisuusasioita pohtiessa sormi suuhun. Minulle selvisi kuitenkin ihan hiljattain, että yksi vastuullinen vaihtoehto kenkäostoksilla löytyykin paljon lähempää kuin olisi arvannut! Kuulostaako Ten Points tutulta? Minä muistan tämän brändin jo nuoruusvuosiltani, mutta sitäpä en tiennyt, että tänä päivänä vastuullisuus on yksi merkin keskeisimmistä arvoista.

Luulen, että jos minun mielikuvani Ten Pointsista brändinä on selvästikin kaivannut vähän päivitystä, saattaa tämä vastuullisuusnäkökulma olla mennyt teiltä muiltakin ohi silmien. Vuonna 1983 perustettu ruotsalainen kenkämerkki on Suomessa tosiaan tuttu nimi, mutta harva esimerkiksi tietää, että kaikki Ten Pointsin kengät tehdään Portugalissa suurelta osin käsityönä ja tätä nykyä malliston kengistä monet valmistetaan ympäristöystävällisesti kasviparkitusta nahasta. Brändin tavoitteena myös on, että lähivuosina koko mallisto olisi tehty vain kasvivärjätystä nahasta.

On tosi ilo huomata, että Ten Points on nostanut vastuullisuuden yhdeksi avainajatukseksi koko brändifilosofiansa taustalle ja se näkyy vahvasti myös suunnittelutyössä. Merkin tavoitteena on suunnitella laadukkaita ja ajattomia kenkiä, jotka tuotetaan ympäristöä ja työntekijöitä REACH-sopimuksen ja EU-lainsäädännön mukaisesti kunnioittaen ja jotka hyvällä hoidolla ja huolenpidolla kestävät käytössä vuodesta toiseen. Mainitsemisen arvoista on muuten myös, että kenkien vuorimateriaalit ovat aina joko kromitonta nahkaa tai sertifioitua villaa. Lisäksi kenkien pakkauksessa käytetään vain kierrätysmateriaaleja.

Pohdiskelin tällä viikolla aiemmin julkaisemassani postauksessa juuri sitä, että muotiteollisuuden yksi suurimmista ongelmista on jatkuvasti muuttuviin trendeihin perustuva sesonkiajattelu. Ten Pointsilla uskotaan nimenomaan “hitaaseen muotiin” ja muotoiluun, joka kestää aikaa yhtä tai kahta sesonkia pidemmälle. Kun tyyli on ajaton, laadukas tuote kestää käytössä, kunhan sitä vain muistaa huoltaa sopivilla hoitotuotteilla ja käyttää säännöllisesti suutarilla. Myönnän, että itsekin voisin hoitaa rakkaita kenkiäni vielä paremmin – olkoon tämä muistutus minulle, että seuraavan kuukauden agendalle otan huoltaa kaikki puhdistusta ja lankkausta kaipaavat kenkäni.

Tykkään itse Ten Pointsin skadinaavisen pelkistetystä designista ja löysin syksyn mallistosta monet sellaiset kengät, joista voisin kuvitella tulevan kenkäkaapin luottopareja. Omat suosikkini olivat silti nämä sirot mustat nilkkurit, jotka neutraaliudessaan ja ajattomuudessaan ovat täydelliset oikeastaan melkein mihin tahansa asuun. Voisin hyvin pukea nämä niin mekon kuin farkkujenkin pariksi. Ja ennustan, että näille kertyy käyttökertoja helposti se 300 ja rutkasti ylikin, kuten kenkähyllyn lemppareille yleensä.

Ten Pointsin nettisivuilla ei tällä hetkellä ole vielä esillä ihan koko syksyn kokoelmaa ja muun muassa nämä minun valitsemani kengät ovat vasta tulossa myyntiin, mutta verkkokaupasta ja jälleenmyyjiltä löytyy jo laaja kattaus hemmetin hyvännäköisiä kenkiä. Tykästyin itse erityisesti klassiseen ratsastuskenkämalliin, hieman rouheampiin maiharityyppisiin buutseihin sekä kauniisiin matalakantaisiin perusnilkkureihin näiden itse valitsemieni lisäksi. Ja muuten, Ten Points tekee kenkiä myös miehille.

Löytyykö joltakulta teistä jo entuudestaan kenkähyllystä Ten Pointsia? Entä tuliko jollekin uutena tietona, että merkin kengät on valmistettu vastuullisten periaatteiden mukaan? Ja tietenkin, löytyikö syksyn kokoelmasta jo jokin suosikkimalli?

Photos: Annika Ollila

Related posts

24/09/19

Vähintään 300 käyttökertaa?

18 51

*Jutun kuvissa näkyvä takki on saatu blogin kautta.

Tuollaisen laukun voisi teettää varsin edullisesti missä tahansa ompelimossa. Tällainen kommentti oli tullut Samujin joukkorahoituskampanjaa koskevaan FB-postaukseen muutama viikko sitten, kun eräässä ryhmässä kannustettiin tukemaan Samujia ja hankkimaan kaunis Tori-laukku omaksi joukkorahoituskampanjan kautta. En yleensä osallistu FB-ryhmissä keskusteluihin, mutta tällä kertaa en malttanut olla kommentoimatta:

Kyse ei ole vain tästä laukusta, vaan siitä, että olisipa mukava saada nauttia Samujin kauniista designista myös tulevaisuudessa. Juuri tämä asenne on osasyy Samujin kaltaisten hienojen brändien ahdinkoon, että suomalaista suunnitteluosaamista ja laatua ei arvosteta, vaan ostetaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan – ja vaikka sitten kopioidaan jonkun toisen tekemä suunnittelutyö, josta ei haluta maksaa. 

Laukussa itsessään ei ole mitään valtavan ihmeellistä: se on malliltaan klassinen ja yksinkertainen, mutta laatu on kohdallaan ja muotokieli ajattomalla tavalla onnistunut. Mutta sellaisiahan ne design-klassikot usein ovat – niin yksinkertaisia ja toimivia, että maallikko saattaa erehtyä ajattelemaan, että tällaisenhan olisi voinut suunnitella kuka tahansa. Harvoin tulee ajatelleeksi, että vaatii taitoa luoda tuote, jota halutaan kopioida. Niinpä rohkenen toivoa, että tätä laukkua himoitsevat ovat valmiita tukemaan Samujia sen sijaan, että teettäisivät halpakopion jossakin toisaalla. Muuten ei ole enää ehkä koko Samujia olemassa. 

Mitä tulee Samujiin, on selvää, että yrityksen johdossa on tehty massiivisia virhearvioita, kun tilanne nyt tämä, mutta silti haluaisin ajatella, että virheistä voi oppia ja korjausliikkeitä tekemällä voi yhä nousta jaloilleen. Vaikka maailmassa tuotetaan kaiken kaikkiaan aivan liikaa vaatetta ja tavaraa, Samujin kaltaiset brändit edustavat sellaisia arvoja, joita itse haluan tukea ja kannattaa: kestäviä valintoja, laatua, ajatonta tyyliä, suomalaista suunnittelua, vastuullisuutta, ympäristön kunnioitusta ja kiltteyttä.

Puheissa suomalainen on usein suomalaisen puolella, mutta sitä toivoisi niin kovin, että arvostus kotimaista designosaamista kohtaan näkyisi sanojen lisäksi myös kulutuspäätöksissä ja maltettaisiin ajatella myös hieman hintalappua pidemmälle. Tilastot kertovat karuja lukuja: vaikka nettikeskusteluissa peräänkuulutetaan kotimaista suunnittelua ja tuotantoa, todellisuudessa hyvin harva on valmis maksamaan siitä kannattavaa hintaa. Moni harmittelee, että Samujin kaltaisten merkkien tuotteet ovat aivan liian kalliita “tavalliselle ihmiselle”, mutta mielestäni ratkaisu ei ole se, että pitäisi myydä halvemmalla. Tänä päivänä yksi vaateteollisuuden isoimmista ongelmista nimittäin on se, että pikamuodin ja halpaketjujen myötä ihmisillä on aivan vääristynyt käsitys siitä, mitä laadukas ja vastuullisesti tuotettu vaate maksaa. Me olemme yksinkertaisesti tottuneet aivan liian halpaan.

On äärimmäisen epätodennäköistä, että vaate voisi mitenkään olla yhtäaikaisesti halpa, laadukas ja vastuullinen. Oikeastaan lähes kaikkien vaatteiden pitäisi olla kalliimpia, jos haluaisimme varmistaa, että kaikki tekijät tuotantoketjussa saavat työstään reilun korvauksen tuotteen laadun kärsimättä. Pienituloiselle, työttömälle tai opiskelijalle yhtälö on ymmärrettävästi hankala. Moni ostaisi mielellään Samujin kaltaisten brändien vaatteita, mutta kukkaron nyörit eivät anna myöten. Toisaalta meistä jokainen sortuu toisinaan ajattelemaan, että ei ole varaa siihen laadukkaampaan ja kalliimpaan vaatteeseen, ja silti päädymme lopulta ostamaan samalla summalla monta kassillista kampetta halpaketjuista.

Haastavaksi keskustelun (sekä laadun arvioimisen) tekee se, että hinta ei nykyisin välttämättä korreloi laadun kanssa. Siksi vaatii myös kuluttajalta melkoista valveutuneisuutta selvitellä, mistä oikeasti kannattaa maksaa korkeampaa hintaa. Toisaalta myös halpaketjusta voi tehdä laadukkaan löydön, etenkin jos tuntee materiaalit ja tutkii ostohetkellä saumat. Viime kädessä olennaisinta on aina vaatteen käyttöikä ja elinkaari. Huonolaatuisesta vaatteesta tulee nopeasti roskaa eikä jatkuva kierrättäminenkään ole ekologista, jos se tarkoittaa sitä, että vaatteet päätyvät kirpputorille vain muutaman käyttökerran jälkeen.

Ennen vaatteet teetettiin mittojen mukaan räätälillä ja valmisvaatteetkin tehtiin kestämään. Kun vaatteita oli rajallisesti ja niistä maksettiin kovaa hintaa, motivaatio pitää niistä huolta syntyi kuin itsestään. Samaa logiikkaa voi soveltaa tänä päivänä: vaatetta kunnioittaa ihan eri tavalla ja siitä haluaa pitää hyvää huolta, kun siitä on maksanut korkean hinnan. Viiden euron topeista ja t-paidoista tulee kertakäyttötavaraa, jolla ei ole niin väliä, koska uuden vastaavan saa pikkurahalla.

Miettiä kuitenkin sopii myös, miten ylipäänsä on mahdollista, että esimerkiksi t-paidan voi saada alle 10 eurolla, kun ottaa huomioon, että hintaan sisältyvät niin suunnittelu-, materiaali-, valmistus-, pakkaus-, kuljetus-, myymälävuokra- ja palkkakulut, puhumattakaan siitä, että verottajakin vie joka käänteessä omansa. Tyhmempikin tajuaa, että tällaisessa yhtälössä kaikki ei voi olla kohdallaan, jos vaatteen hinta jää kovin pieneksi.

Kävin aiheesta hiljattain keskustelua Instagramin puolella ja eräs seuraaja totesi hyvin: Kyllä se opiskelijana kirpaisee maksaa “kallis” hinta Sauson nahkahansikkaista, mutta samalla se pakottaa myös huolehtimaan omistamastaan tavarasta paremmin. Halpislaadun kanssa niin ei tule tehtyä, koska on niin helppo vain ostaa tilalle uutta sen sijaan, että pitäisi huolta ja korjaisi vanhaa. 

Ikävä kyllä keskustelussa esiin nousseen Sauson tilanne kuulostaa samantyyppiseltä kuin Samujin. Verottaja on hakenut 90 vuotta täyttänyttä perinteikästä suomalaisyritystä konkurssiin. Se on valtavan surullista, sillä Sauson hansikkaat ovat juuri niitä, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle, kun niistä pidetään huoli. Sauson liikkeestä kerrottiin minulle keväällä, että liikkeessä huolletaan ja korjautetaan jopa isovanhemmilta perittyjä hansikkaita, jotka ovat kestäneet käytössä vuosikymmeniä. Siihen mielestäni tulisikin pyrkiä, että vaate tai asuste oikeasti kestäisi vuosikymmeniä ja parhaimmillaan vanhemmilta jälkipolville. Luonnollisesti se tarkoittaa myös sitä, että sitä tulee huoltaa ja mahdollisesti korjauttaakin matkan varrella. Mutta juuri tästä syystä kannustan itse etsimään vaatteita käytettyinä: jos vintage-vaate on kestänyt hyvänä jo kymmeniä vuosia, sopii odottaa, että sillä on vielä runsaasti käyttövuosia myös jäljellä tulevaisuudessa.

Jani Niipola kirjoitti taannoin hyvin blogissaan näyttelijä Colin Firthin vaimona julkisuudessa tunnetun ja vastuullisen muodin puolesta avoimesti puhuvan Livia Firthin aloittamasta #30wears-haasteesta, jonka ideana oli, että jokaista hankittua vaatetta tulisi käyttää vähintään 30 kertaa. Niipola oli haastatellut vintagesovellus GEMin taustavoimiin kuuluvaa Liisa Jokista, jonka tuomio haasteesta oli, että 30 käyttökertaa ei riitä mihinkään – sen sijaan pitäisi puhua 300 käyttökerrasta. Niinpä Niipola aloitti itse #300wears-haasteen ja haastoi ostamaan vain sellaista, jolle tietää kertyvän käyttökertoja vähintään 300. Olen itse tismalleen samoilla linjoilla ja tuo ohjenuora onkin loistava uutta (tai käytettyä mutta itselle uutta) vaatetta hankkiessa. Kysy itseltäsi: voisinko nähdä käyttäväni tätä vaatetta vähintään 300 kertaa? Tai edes sen 30 kertaa? Jos et, jätä ostamatta.

Rehellisyyden nimissä en osaa varmaksi sanoa, kuinka monia vaatteistani olen käyttänyt mitenkin monta kertaa, mutta tänä vuonna aloittamani postaussarja menneiden vuosien tyyleistä antanee osviittaa siitä, miten pitkäikäisiksi monet vaatehankinnoistani ovat osoittautuneet ja miten mukavalla tavalla oma tyyli on pitänyt linjansa vuosien ja trendien myllerryksessä. Myöhemmin tällä viikolla on taas luvassa kooste syyskuisista tyyleistä menneiltä vuosilta.

*

Yksi muotiteollisuuden suurimpia ongelmia on nimenomaan alati vaihtuviin trendeihin perustuva sesonkiajattelu. Se on luotu synnyttämään ihmisten ajatuksissa tarpeita: aina pitäisi hankkia uutta, jos haluaa pysytellä ajan hermolla ja osoittaa tuntevansa trendit. Siksi yritänkin itse löytää ennemmin sen oman ajattoman tyylini kuin heittäytyä aina uusimpien ja väistämättä ennen pitkää hohtonsa menettävien trendivillitysten kelkkaan. Vielä ongelmallisempaa trendeihin perustuvasta muodin “kiertokulusta” tulee, kun muotiviikoilla nähdyt ideat kopioidaan surutta pikamuodin parissa. Halpaketjut ovat tavallaan “demokratisoineet” muodin: enää ei ole varallisuudesta kiinni, kuka voi näyttää trendikkäältä.

Olet ehkä kuullut joskus sanonnan “köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa”, ja siinä tiivistyy minusta hyvin juuri se ajatus, mitä vaateostoksilla olisi hyvä soveltaa. Säästämällä vaatehankinnoissa, päädymme usein lopulta ostamaan huonolaatuista ja kun vaate ei sitten kestäkään käytössä tai kulahtaa surkean näköiseksi ennen aikojaan, löydämme itsemme jälleen vaatkaupoilta. Loppujen lopuksi päädymme todennäköisesti kuluttamaan edullisiin vaatteisiin yhteenlaskettuna moninkertaisesti sen saman summan, jolla olisimme saaneet laadukasta alun alkujaan.

Toinen valtava ongelma on se, että tavaraa tuotetaan aivan liikaa, suorastaan järjettömiä määriä. Ja kun se ei mitenkään edes voi mennä kaupaksi, mitä tapahtuu kaikelle vaatehävikille? Mihin joutuvat myymättä jääneet vaatteet? Entä mitä tapahtuu kaikelle sille huonosti ja kehnoista materiaaleista tehdylle tekstiilijätteelle, jota ei voikaan jatkokierrättää ja uusiokäyttää?

Olen ylpeänä ja uteliaana seurannut suomalaisen muodin kenttää, jolla tapahtuu jatkuvasti kaikkea mielenkiintoista ja syntyy oivaltavia ideoita nimenomaan vastuullisen tuotannon ja kuluttamisen näkökulmasta. Nousevat suomalaiset brändit eivät pelkää tehdä asioita totutusta poikkeavalla tavalla ja on mahtavaa voida sanoa, että ekologisen vaihtoehdon ei enää tarvitse tarkoittaa kompromissia tyylin näkökulmasta.

Lovia valmistaa superkauniit laukkunsa ylijäämänahasta vastuullisesti Italiassa käsityönä ja ideana on hyödyntää nimenomaan sellaisia materiaaleja, jotka muuten joutuisivat roskiin. Pohjoisesta estetiikasta inspiraationsa ammentava Hálo ei usko perinteiseen sesonkiajatteluun tai alennusmyynteihin, vaan mallisto elää ja kehittyy vapaamuotoiseen rauhaisaan tahtiinsa. Ideana on, että laadukkaat ja ajattomat vaatteet ovat aina hintansa arvoisia.

Ivalo on ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen olla koko maailman suurin ja kiinnostavin vastuullisen ja nousevan muodin kauppapaikka. GEM-sovellus puolestaan tekee vintage-shoppailusta ympäri maailman entistäkin helpompaa ja houkuttelevampaa. Rakastan myös Arkive Atelierin konseptia, joka on omistettu nimenomaan vaatehuollolle ja siinä tarvittavalle tietotaidolle sekä välineistölle.

*

Yhtenä uusista kiinnostavista konsepteista Suomi-muodin kentällä on Pre-o-porter, jonka ideana on tarjota muutaman kuukauden välein tunnettujen suunnittelijen luomia, eksklusiivisia mallistoja, jotka myydään asiakkaille tilaustöinä. Ensimmäisenä tulokkaana oman kokoelmansa julkaisi Mert Otsamo, jonka mallistosta juuri tämä kuvissa näkyvä takkikin on peräisin. Ideana siis on, että malliston vaatteita voi ennakkotilata Pre-o-porterin kautta ja niitä tuotetaan siis vain tilausten mukainen määrä. Samalla konseptilla on Suomessa yrittänyt ponnistaa pinnalle jokunen merkki aiemminkin, mutta luulen, että nyt vastuullisuuden ollessa nyt muotiteollisuuden kuuma teema ilmapiiri on kypsempi tällaiselle idealle ja Otsamo on jo niittänyt siinä määrin mainetta suunnittelijana, että konseptilla on hyvät mahdollisuudet menestyä.

Käytännössä systeemi minimoi vaate- ja materiaalihävikin sekä pienentää itsenäisen vaatesuunnittelijan taloudellista riskiä, kun kaikki tuotetut vaatteet on valmistusvaiheessa jo varmuudella myyty. Asiakkaalle systeemissä puolestaan on se etu, että tilaamansa vaatteen saa muutaman viikon kuluessa ja valmistusvaiheessa voidaan huomioida asiakkaan yksilölliset mitat. Vaatteet valmistetaan vastuullisesti Virossa ja ennakkotilaajat saavat vaatteensa 40% alennuksella, jos tilaus tehdään 18.10.2019 mennessä. Jos tekee muuten mieli mennä kurkkaamaan, sovittelemaan tai hypistelemään näitä myös livenä, niin ensi viikolla 30.9.-6.10.2019 on Helsingin Kämp Gardenissa avoinna pop up -showroom sitä varten.

Harva meistä tarvitsee tänä päivänä mitään uutta. Ja ekologisesta näkökulmasta tarkasteltuna onkin aina paras vaihtoehto jättää ostamatta kokonaan tai hankkia tarvitsemansa käytettynä. Jos kuitenkin tuntuu tarpeelliselta ostaa jotakin uutena, niin suosittelen miettimään ostopäätöksiä tehdessä laatua ja vaatteen tulevaa elinkaarta. Mahtaako vaatteelle kertyä käyttökertoja vähintään 300? Tekeekö vaatteesta mieli pitää huolta? Voisiko sitä kuvitella korjaavansa tai korjauttavansa ajan saatossa? Olisko aarteesta perintökalleudeksi käyttöön myös jälkipolville?

Vinkkaan tässä myös, että Instagramin puolella on meneillään kisa, jossa voi voittaa omakseen tämän upean kuvissa näkyvän takin, joten kannattaa käydä kurkkaamassa.

Jos parempiin ja vastuullisempiin valintoihin liittyvät mietteet kiinnostavat, niin suosittelen tsekkaamaan myös nämä postaukset:

Arjen pieniä ekotekoja vaatekaapilla: 26 vinkkiä ja ideaa

Opas second hand-, kirpputori- ja vintage-shoppailuun

♥ Tyylimietteitä ja vintage-löytöjä

♥ Lempeyttä lempivaatteille eli pieni vaatteiden huolto-opas

♥ Kysymyksiä vastuullisesta muodista – vaatesuunnittelija vastaa

Täydellisen t-paidan metsästys

Afterwork-podcast: ekologisempia valintoja vaate- ja tekstiiliostoksilla

Photos: Vesa Silver

Related posts

22/09/19

Pientä blingiä

26

*Geelikynnet minulle tarjoaa Bio Sculpture

Olen aina ollut minimalististen kynsityylien ystävä, mutta viime aikoina olen ihastellut erityisesti sellaisia lookeja, joissa kynsi on pääasiassa hyvin nude-sävyinen. Rakastin viimekertaisia veikeitä kynsiäni, joissa oli vain hyvin huomaamaton (mutta hauska) koristelu kynsien kärjissä ranskalaisen manikyyrin tapaan. Tällä kertaa jatkettiin luonnollisella pohjasävyllä, mutta tällä kertaa kynnet saivat piristyksekseen ripauksen blingiä.

Yleensä olen antanut kimaltaa koko kynnen täydeltä tai juuri ranskalaisen manikyyrin tapaan kynsien kärjet ovat saaneet säihkyvän koristuksen, mutta tällä kertaa tehtiin toisin: kimaltava koristelu on kynsien tyvessä. Minusta tämä on yllättävän hauska idea kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tykkään todella paljon! Mutta mitäs tykkäätte te? Tämä tyyli on helppo toteuttaa itsekin. :)

Aiempia kynsi-inspiksiä pääsette muuten selailemaan tämän linkin kautta. Ja kiinnostuneille tiedoksi, että käyn laitattamassa omani Bio Sculpture Salongissa Helsingissä.

Related posts