15/01/20

Tyylimuistoja ja minihameita

6 34

Jos jostakin asiasta tässä blogissa olen iloinen, niin siitä, että on tullut tallennettua niin paljon omia ajatuksia ja kuvamuistoja jonnekin talteen. Olen nyt hieman vajaan vuoden tehnyt kuukausittain koosteita omasta tyylistäni vuosien varrelta ja se on ollut yllättävän inspiroivaa. Omasta tyylistä uudelleen inspiroitumisessa on se etu, että suurin osa vaatteistakin löytyy jo valmiiksi kaapista.

On oikeastaan aika hämmentävää, miten monet mieluisistakin asuyhdistelmistä vaipuvat vuosien saatossa unholaan, kun oma tyyli elää ajan mukana. Katsellessani viime kuukausien asuja, on tullut vastaan monta sellaista vanhaa lempparityyliä, joista olen innostunut uudelleen. Yhden vuonna 2015 kuvatun lookin toteutin uusintana nyt viisi vuotta myöhemmin. Kaikki samat vaatteet hametta lukuunottamatta olivat yhä tallessa, mutta hameellekin löytyi omasta kaapista oivallinen korvaaja. En ole aikoihin julkaissut tällaisia ihan tavallisia päivän asu -postauksia, mutta tänään tarjolla on siis pitkästä aikaa sellainen! Ei sen kummempia tarinoita tai lätinöitä, vaan ihan “sitä itteensä”. Ja vertailun vuoksi mukana tietysti myös se aito ja alkuperäinen vuodelta 2015!

Tai huijasin: en kuitenkaan malta olla lätisemättä ihan pikkuisen. Täysin ilman ristiriitoja en tätä asua ylleni siis pukenut. En nimittäin ole käyttänyt minimittaisia helmoja ainakaan pariin vuoteen, kun midi- ja maksimitta ovat vieneet mennessään. Jostain syystä on myös käväissyt mielessä sellainen ajatus, että tohtiiko sitä näin 36-vuotiaana enää mitään minihameita käyttääkään… Mutta sittemmin olen karistanut mielestäni moiset mietteet. Jos Aira Samulin käyttää yhä ylpeänä minihameita, niin pitäisi minunkin.

Naurattaa muuten, että silloin 5 vuotta sitten on ollut samansuuntaisia mietteitä minihameista: Enpä muista, milloin olisin viimeksi vetänyt ylleni minihameen. Joskus 10 vuotta sitten ainoa oikean helmanpituus oli lyhyttäkin lyhyempi, mutta viime vuosina suosiossa on ollut ememmän midi- kuin minimitta. Saan ihan tosissani haastaa itseäni nykyään pukemaan alaosaksi jotakin muuta kuin farkut, joten hame on helman mitasta riippumatta kivaa vaihtelua. Ehkä tämä minimitta ei ole ihan ominta minua, mutta aivan liian usein farkkuihin edelleenkin turvautuvalle nimenomaan mukava poikkeus sääntöön.

Mitäs tykkäätte tästä uudelleentoteutuksesta? Minusta asu toimii ihan yhtä hyvin nyt kuin vuosia sittenkin. Pitää ehkä tehdä näitä uusintoja toistekin. :)

villatakki // cardigan Tiger of Sweden (2014)*

poolopaita // turtleneck shirt BACK (2015)*

nahkahame // leather skirt & Other Stories (2017)*

maiharit // army boots Dr. Martens x Zalando (2016)*

takki // coat Never Denim (2015)*

pipo // beanie KN Collection (2017)*

huivi // scarf A+more (2019)*

aurinkolasit // sunglasses Weekday (2010)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila (2020) & Vesa Silver (2015)

Related posts

31/12/19

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: joulukuu 2010-2018

8 38

Huh, sinne hurahti vuosi 2019 ja ensi yönä saadaan toivotella tervetulleeksi uusi vuosikymmen! Ajattelin, että kuukausittainen tyylikatsaus menneisiin vuosiin on täydellinen postaus tälle päivälle, sillä tässä tulee täydellisesti summattua mennyt vuosikymmen tyylin näkökulmasta. Joulukuu ei selvästikään monena vuonna ole pukeutumisen suhteen ollut erityisen inspiroitunutta aikaa, sillä muutamana vuonna en ole julkaissut joulukuussa ainuttakaan asukuvaa ja tästä syystä siis muutama vuosi jää välistä. Mutta ei anneta sen häiritä – se kertoo vain siitä, että joulukuussa ja pyhien aikaan mielen päällä on usein jotakin ihan muuta kuin pukeutuminen ja tyylien ikuistaminen kuviksi.

Teen varmasti menneestä vuodesta ja vuosikymmenestä vielä jonkinlaisen yhteenvedon myös tyylipohdintojen lisäksi, mutta mietitään sitä sitten, kun on selvitty tästä uudesta vuodesta. Oman tyylin kehittymistä olenkin pohdiskellut jo aiempien tyylikoosteiden yhteydessä: menneiden 10 vuoden aikana olen kasvanut aikuiseksi niin henkisesti kuin tyylillisestikin ja vaikka en välttämättä pukisi monia vuosien takaisista asuista sellaisenaan enää ylleni, vaatekaapista löytyy yhä todella paljon samoja tuttuja vaatteita kuin noista 10 vuoden takaisista kuvistakin. Vaikka en usko, että tyylin näkökulmasta tulen koskaan valmiiksi, tunnen löytäneeni oman “ääneni” tyylillisesti viimeisten viiden vuoden aikana ja moni tyyli noilta vuosilta tuntuu edelleen omalta.

Omia vanhoja asukuvia tutkaillessa on myös ollut kiva huomata, että olen onnistunut tekemään sellaisia vaatehankintoja, jotka ovat kestäneet sekä aikaa että kulutusta, vaikka luonnollisesti oman tyylin hahmottuessa moni vaate on vuosien varrella löytänyt myös uuden kodin. Tosin samoista joka vuosi ja kuukausi toistuvista lempparivaatteista on aika vaikea keksiä enää mitään sanottavaa koosteiden alkaessa lähennellä loppuaan (enää tammi- ja helmikuun asut ovat jakamatta). Mutta ennen kaikkea on hauskaa, että on tullut tallennettua omaa tyyliä kuviin, sillä parhaimmillaan näistä omista asuista voi itsekin inspiroitua uudelleen ja keksiä käyttöön sellaisia yhdistelmiä, joita ei ole tullut käytettyä aikoihin.

Jos aiemmat kuukausikoosteet kiinnostavat, löydät ne halutessasi näiden linkkien takaa: maaliskuuhuhtikuutoukokuukesäkuuheinäkuuelokuusyyskuulokakuu ja marraskuu. Vielä pari kuukautta on käymättä läpi ja sitten on kahlattu alusta loppuun kokonainen tyylin vuosikymmen. Asujuttuja ei ole ilmestynyt tänä vuonna samalla tahdilla kuin aiemmin, mutta saamani palautteen mukaan niitä kaivataan yhä ja tyylijutut ovat edelleen tykätyintä sisältöä, joten pitänee nyt tulevana vuonna jälleen aktivoitua sillä saralla. Herääkö näiden joulukuisten asujen myötä muistoja menneiltä vuosilta?

Ja hei, IHANAA UUTTA VUOTTA 2020!

2018

Tämä asu on yksinkertaisuudessaan yksi kestosuosikeistani, joskin se tuli todellisuudessa ikuistettua jo vähän aiemmin syksyllä – tästä syystä jalassa on niin kevyet kengät, mutta nämä voisi yhtä hyvin korvata nilkkureilla, maihareilla tai vaikkapa herrainkengillä. Löysin Weekdayn luomupuuvillaiset ACE-farkut vuoden 2018 alussa ja ne ovat olleet suosikkihousuni siitä lähtien. Merinovillainen poolo löytyi New Yorkista vintage-liikkeestä ja on myös yksi käytetyimmistä vaatteistani. 

Vietin marras-joulukuun vaihdetta vapaaehtoistyössä Sansibarilla hiukan Suomen sääolosuhteita helteisemmissä tunnelmissa, joten ihan koko joulukuuta ei tarvinnut vuorautua toppakerroksiin. Ylle pääsi hellesäissä 6,5 vuotta sitten Zaran allennusmyynneistä löytämäni mekko, joka on edelleen yksi lemppareistani. Aurinkolasit puolestaan ovat IvanaHelsingin mallistoa Specsaversilta.

2017

Yksi talvilemppareistani on tuo valkoinen muhkea toppatakki, jonka uumenissa ei taatusti tarvitse palella. Takkini on saanut Annikalta lempinimen “kössitakki”, koska pukeudun aina tähän takkiin mennessäni pelaamaan squashia, haha. Toinen talvilemppari ovat nuo Terhi Pölkin karvavuorella varustetut nilkkurit, joissa ei varpaita palella. 

Tuntuu, että joka kuvan kohdalla tekee mieli puhua lemppareista, mutta niitä sisältyy tähänkin kuvaan melkoinen liuta: Marimekon väljät ja culottes-mittaiset nahkahousut ovat viiden vuoden takaa ja muut aarteet vähän tuoreempia, mutta kovassa käytössä koko ajan. Lindexin merenvihreä neule, Monkin pörrötakki, KN Collectionin pipo sekä Apairin kimaltavat kengät ovat yllä tuon tuosta.

Nämä yllä ja alla näkyvät juhlalookit stailasin yhteistyökampanjaa varten, mutta kaikki vaatteet ovat aarteita omien kaappien kätköistä. Halusin loihtia useamman erilaisen juhlatyylin vaatteista, jotka sopivat eri tavoin yhdisteltyinä omaan tyyliin myös pikkujoulusesongin ja uuden vuoden juhlien ulkopuolella ja osoittaa, että aina ei tarvitse hankkia uutta. 

Tämä juhlatyyli ikuistettiin jo alkusyksystä, mutta olen käyttänyt tätä mekkoa talven juhlissa, joten asu tuli julkaistua vasta joulukuun puolella. Silloin tosin säärien peittona olivat sukkahousut ja kenkinä jotain muuta kuin sandaalit.

2016

Tuttuja lemppareita näkyy tässäkin talvityylissä: Sandin The Lab -sisarmerkin kashmirvillakangastakki, Marimekon nahkahousut, Apairin glitternilkkurit ja COSin harmaa muhkuneule. Samat kamppeet ovat suosiossa edelleen!

Tämä vaaleanpunainen ja vähän astetta naisellisempi talvityyli näyttää tosi kivalta, muttei ehkä kuitenkaan tunnu ihan omalta. Toisaalta ehkä pitäisi kokeilla androgyynimmän kauden jälkeen taas vähän naisellisempaa – ainakin turbaaneista tykkään! Samujin takin myin jokunen vuosi sitten eteenpäin, koska en vain osannut käyttää sitä lyhyen mallinsa vuoksi. 

2015

Vuonna 2015 on tullut räpsittyä asukuvia hitusen enemmän. Tämä look on sellainen, että voisin hyvin pukea sen ylleni tällaisenaan yhä edelleen. Keinonahkaisen hameen olen myynyt kirpparilla vuosien varrella, mutta samantyylinen löytyy kaapista tälläkin hetkellä. 

Oliivinvihreä on aina ollut minulle vähän haastava väri – ehkä siitä syystä tämä Ann-Sofie Backin villakangastakki on jäänyt varsin vähälle käytölle. Sen sijaan La Alpacan kaksipuolinen kaulahuivi ja Terhi Pölkin nilkkurit ovat olleet käytössä senkin edestä.

Tämä kuva on todellisuudessa napattu jo aiemmin syksyllä Pariisissa, vaikka taustasta ei sitä arvaisikaan. Paljaat nilkat kuitenkin kielivät, että lämpöasteita on ollut tässä vaiheessa muutama enemmän. Yllä ovat silloiset lempifarkut, joista taidan ensi kesäksi leikata shortsit, koska nuo polvet ovat niin riekaleina, ettei housuja tohdi tuollaisenaan enää käyttää. Marimekon kaunis villakankainen trenssi on yksi kestosuosikki kaapissani ja Adidaksen tennarit on vuosien varrella kävelty melkein puhki.

Astetta hempeämpää talvityyliä! Katri Niskasen minttuinen talvitakki on jäänyt harmillisen vähälle käytölle – pitäisi opetella käyttämään enemmän värejä talvellakin! Keinokarvainen shaali löytyi New Yorkista.

R/H:n kaunis mekko on jäänyt hiukan vähälle käytölle – se tuntuu jotenkin olevan arkeen liian juhlava ja trikoomateriaalissaan taas juhlaan liian arkinen. Onko ehdotuksia, miten tätä käyttäisin?

Never Denimin ihana pitkä takki on kestosuosikki, joskin vuorittomana se on koleammille talvikeleille vähän liian ohut. Marimekon sample-neuleen olen myynyt jokunen vuosi sitten kirpparilla eteenpäin

Tätä pörröistä takkia rakastin palavasti, mutta sekin on vuosien saatossa löytänyt uuden kodin. Terhi Pölkin nilkkureita käytän paljon edelleen.

2014

Tämän asun voisin oikeastaan tällaisenaan pukea ylle tänäkin päivänä. Tuon keinoturkistakin olen myynyt kaverille, mutta samantyylinen löytyy kaapista tälläkin hetkellä. 

Postauksen ykköskuva on myös vuodelta 2014. Rakastan tuota Isabel Marant x H&M -kokoelman jättitakkia, mutta siihen pitäisi vaihtaa napit, sillä yksi napeista hajosi ja samanlaista ei löydy mistään – pitänee siis vaihtaa kaikki. Kultainen hame löytyy edelleen vaatekaapista ja tykkään siitä kovasti, mutta jotenkin noin lyhyt minimitta tuntuu nykyään liian lyhyeltä. Olenkohan tullut vain vanhaksi vai onko pitkään jatkunut midihelma-trendi tehnyt ajatuksissani tepposensa?

Melkein kokovalkoista talvityyliä vuoden 2014 tapaan: kirpparihame löytyi Tallinnasta ja valkoinen neule on tainnut päätyä kirpparille, mutta tämän tyylin voisin varmasti toteuttaa olemassaolevilla vaatteillani helposti uudelleenkin. Samujin musta takki päätyi kiertoon jo vuosia sitten, mutta Filippa K:n nilkkurit olivat jalassa viimeksi eilen.

Kauniin värinen takkimekko on Filippa K:n mallistoa jostain 5 vuoden takaa ja käytin sitä viimeksi pari viikkoa sitten. Olalla keikkuva laukku on kirpparilöytö.

Löysin tämän Sonia Rykielin ihanan takin vuosia sitten My O My:n alennusmyynnistä. Jotenkin arastelen hiukan tuota naisellista mallia ja korallista väriä, mutta en ole raaskinut luopuakaan. Ehkä tämän hetki tulee vielä! Leopardikengät pitää kaivella kaapista käyttöön heti, kun sää taas sallii!

Valkoinen neulepusero, siniset farkut, mustat nilkkurit ja punaiset huulet – klassikot toimivat aina. Löysin tuon mielettömän Chloén neuleen kirpparilta pilkkahintaan ja putsasin käyttökuntoon, mutta se on niin paksu ja lämmin, että pitää olla kunnon pakkaset sitä käytettäessä.

Tässäkin tyylissä näkyy monia lemppareita. Olalla keikkuu tuttu kirpparilaukku ja nilkkurit ovat säilyneet hyvänä, kun olen käyttänyt niitä säännöllisesti suutarilla. 

2012

Vuosilta 2013 ja 2011 ei ole tallentunut kameraan ainoatakaan asukuvaa, mutta nämä pari tyyliä löytyivät vuoden 2012 kuvakansioista. Tyyli on vuosien saatossa muuttunut, mutta tuota viininpunaista neuletta ja isoa kaulakorua lukuunottamatta kaikki vaatteet taitavat yhä löytyä kaapeistani.

2010

Tästä harmaasta takista tulee jotenkin nostalginen olo. Muistan, kun löysin tuon H&M:n alennusmyynnistä joskus reilut 10 vuotta sitten ja rakastin sitä aivan valtavasti. Enää en koe takin mallia omakseni ja myinkin sen josus vuosia sitten kirpparilla, mutta yhä läikähtää rinnassa nostalginen tunne, kun bongaan saman takin jonkun yltä kaupungilla. Maiharit (joskin eri pari kuin kuvassa, sillä nuo olen myynyt uuteen kotiin) ovat olleet kovassa käytössä tänäkin talvena.

Tässä mekossa kävin katsomassa balettia Budapestin Kansallisoopperassa. Avoimet selät ovat edelleen mieluisia ja periaatteessa voisin pukeutua näin edelleenkin, mutta mekko on vuosien saatossa jatkanut matkaansa jonkun toisen onnellisen vaatekaappiin.

 

Photos: Annika OllilaVesa SilverCamilla BloomJohanna PiispaSara Vanninen, Sanni Riihimäki, Henriikka Reinman, Laura Iisalo & Viena K

Related posts

17/12/19

Tikanheittoa, jännittäviä leffahetkiä, uusi sipsilöytö ja yllättävä ruokatilaus

19 68

Tänään on taas luvassa turhapäiväisiä kuulumisia, olkaapa hyvät! :D On hauskaa, että itsestä nämä arkikuulumiset ovat tylsintä blogisisältöä, koska tuntuu vaikealta uskoa, että ketään siellä ruudun toisella puolen kiinnostaisi, mutta silti näistä jutuista tulee usein kaikkein eniten palautetta ja innostuneita kommentteja. Onko se sitten kuitenkin lopulta niin, että näistä yleisluontoisista höpinöistä tulevat mieleen ne vanhat blogiajat vai mistä mahtanee johtua?

♥ Myönnän, että tässä keskellä pimeintä talvea on herääminen aamuisin toisinaan todella vaikeaa. Niinpä olen yrittänyt luoda sellaisia lempeitä aamurutiineja, jotka tekevät uneliaista aamutoimista vähän helpompia ja mukavampia. Laitan jotakin ihanaa musiikkia soimaan, napsautan joulutähteen valot, sytytän kynttilöitä, keitän teetä, kääriydyn aamutakkiin ja sujautan jalkaan lämpöiset tohvelit. Heräämistä se ei varsinaisesti helpota, mutta ainakaan sängystä nouseminen ei harmita ihan yhtä paljon kynttilänvalossa.

♥ Olenko koskaan kertonut, että rakastan tikanheittoa? No, rakastan. Ja rakastan muuten monia muitakin tuollaisia “pubilajeja” kuten keilaamista, kortinpeluuta ja yatzya – siis juuri sellaisia kisailuja, joita voi harjoittaa kaljatuoppi kädessä farkut jalassa. Oikeasti en juo kaljaa, mutta you get the point. Viikonloppuna innostuin ottamaan parit tikkakisat (tai siis tarkalleen ottaen kuudet) ja enpä olisi uskonut, että tästä lajista voisivat lihakset tulla kipeiksi, mutta oikean kyynärtaipeen lihakset ovat vielä kolme päivää heittelyn jälkeenkin aivan kipeät ja jumissa. :D Ja muuten… Haluan myös kehaista tässä kohtaa, että en pelkästään rakasta tikanheittoa, vaan olen siinä myös aika hyvä. Kuudesta darts-matsista voitin nimittäin viisi.

♥ Olen muutaman kerran maininnut, etten ole vieläkään katsonut Twin Peaksia, koska minulla on ollut mielikuva, että se on jotenkin tosi pelottava. Moni on kommentoinut asiaa, rohkaissut katsomaan ja vakuutellut, ettei se oikeastaan ole pelottava, vaan enemmänkin vain todella outo. Kulttisarja on kyllä kiinnostanut minua, joten päätin tässä nyt jokin aika sitten kokeilla. Nukahdin kesken pitkän pilottijakson, mutta sitten pääsin vähitellen sarjaan todella hyvin sisälle ja nyt katson sitä aivan innoissani. Hemmetin outo se kyllä on, siitä ei pääse mihinkään! Mutta pidän sarjan visuaalisesta ilmeestä, näyttelijäkaartista, äänimaailmasta ja omintakeisesta komiikasta. Kannatti ryhtyä!

♥ Sitten on luvassa vähän huvittava tunnustus… Twin Peaksissa poliisit syövät todella paljon donitseja. Ja kun poikakaverin kanssa taas kerran sunnuntaiaamuna tuijotimme sitä donitsien rivistöä tietokoneen ruudulla, alkoi kummankin tehdä mieli herkutella. Niinpä päädyimme tekemään Arnold’sille Woltilla donitsitilauksen. Tilasimme siis Woltilla DONITSEJA! Nyt on sekin päivä nähty.

♥ Pelottavasta viihteestä puheen ollen… Olen ollut todella kiinnostunut tuosta hehkutetusta Joker-elokuvasta, mutta koska olen pelkuri, on ajatus elokuvasta jännittänyt aika paljon. Moni on kuitenkin kuvaillut leffaa enemmänkin surulliseksi ja ahdistavaksi kuin varsinaisesti pelottavaksi. Niinpä päätin rohkaistua ja ostin liput Riviera Kallion näytökseen. Kuitenkin ennen elokuvaa sain muutamalta tutulta ihan toisenlaisia kommentteja leffasta ja minut tuntien he olivat hieman huolissaan, miten mahtaisin selviytyä. Sovimme ystäväni Jennyn kanssa, että pidetään sitten vaikka toisiamme kädestä kiinni, jos tuntuu liian hurjalta. Rivierassa on viinitarjoilu, joten ostimme pullon viiniä kauhuja lievittämään (sekä popcornia, nacho-lautasen JA tapas-lautasen, haha).

No, oliko se sitten niin pelottava kuin pelkäsimme? En tiedä, sainko psyykattua itseni johonkin selviytyjä-moodiin ja etäännytettyä itseni tarinasta kaikkien ennakkovaroitusten seurauksena, mutta en kokenut leffaa ollenkaan niin ahdistavaksi tai pelottavaksi kuin moni tuttuni (leffaseuralaiseni mukaan lukien: hän kertoi elokuvan jälkeen leukaperiensä olevan aivan jumissa, koska oli peloissaan purrut hampaitaan koko ajan huomaamattaan yhteen). Eläydyn yleensä elokuviin todella voimallisesti ja tässä tapauksessa tunsin lähinnä surua ja myötätuntoa traagista päähenkilöä kohtaan kaikista hänen tekemistään kauheuksista huolimatta. Tekoja ei tietenkään tule hyväksyä eikä niitä tarvitse ymmärtää, mutta kaiken sen surkeuden keskellä piilee tärkeä viesti. Joker on mielestäni visuaalisesti hieno, surullinen ja yhteiskunnallisesti tärkeä muistutus siitä, että mielenterveyspalvelut ovat todella väärä paikka säästää rahaa.

♥ Minua huvittaa, että tämä on nyt neljäs joulu, kun olemme mummokaverin kanssa toistemme elämässä ja joka vuosi olemme tehneet sopimuksen: emme osta toisillemme lahjoja. Arvatkaapa vain, onko mummokaveri noudattanut sopimusta kertaakaan. Viime viikolla käytiin taas läpi nämä vannotukset ja olen aivan varma, että tällä viikolla hän ojentaa jonkinnäköisen paketin. :D

♥ Meillä on mummokaverin kanssa usein ollut tapana pelata aivojumppana Älypää-visailua kännykällä ja viime aikoina olemme tulleet kokeilleeksi erilaisia teemavisoja. Viime viikolla kokeilimme kisata tietämystämme teemalla “julkkikset”. En tiedä, pitäisikö olla sivistyksensä tasosta huolissaan, mutta se on toistaiseksi ollut ainoa visailuteema, josta olemmme helposti saaneet täydet pisteet – kiitos minun. Ai että, muistaisipa yhtä hyvin maantiedettä ja biologiaa kuin julkimoiden suhdekuvioita ja skandaaleja…

♥ Nyt seuraa vinkki muille kaltaisilleni sipsien rakastajille! Bongasin pari viikkoa sitten lähikaupasta uusia Taffelin kikhernesipsejä ja tietenkin piti heti testata. Kikx Ranch -sipsit kiilasivat heti lempparikseni ohi kaikkien muiden linssi- ja kikhernelastujen. Loistava koostumus ja maku – tykkään! Ja erinomaisen hyviä myös lempidippini Sweet Chilin kanssa. Jos muuten et tiennyt, niin kermaviilidipeistä saa tehtyä helposti todella herkullisen vegaaniversion korvaamalla kermaviilin Oatlyn Creme Fraichella – teen itse niin nykyään aina ja se on minusta koostumukseltaan ja maultaan perinteistä kermaviiliä paljon parempi.

♥ No nyt kun sipsit tulivat puheeksi, niin muistuttelenpa samalla kätevästä kierrätysniksistä. Jos sipsejä kuluu yhtä paljon kuin minulla, myös niitä pusseja päätyy roskiin aika paljon. Itse olen alkanut kierrättää sipsipussit roskapusseina ja itse asiassa ne ovat siihen tarkoitukseen todella näppäriä. Sekajätettä kertyy nykyään muutenkin todella vähän, kun kierrättää kaiken ja kotitalosta löytyy myös muovinkierrätyspiste. Niinpä uusiokäytän sipsipussit sekajätteen keräyksessä sekä biojätepusseina (jotka sitten tyhjennän suoraan biojäteastiaan ja heitän tyhjän pussin sekajätteeseen). Eritysen näppärää biojätepusseina noissa sipsipusseissa on se, että ne ovat niin tiiviitä ja materiaaliltaan kestäviä, että kosteuskaan ei tule niistä läpi. Yhden hengen taloudessa biojäte nimittäin usein ehtii vuotaa tavallisestakin muovipussista läpi, ennen kuin ehdin kiikuttaa sen kompostiin. Ja toinen vinkki: myös esimerkiksi vessapaperirullien muovikääreet ja muut isot muovipakkaukset voi varovasti avaamalla käyttää erinomaisesti roskapusseina. Jos erilaiset lajitteluvinkit ja kierrätysniksit kiinnostavat, niin kannattaa kurkata tämä aiemmin tekemäni postaus.

♥ Tässä jutussa kuvituksena näkyy asu muutaman viikon takaa. Päällä on tässä monia vaatekaapin lemppareita: pörröinen tekoturkistakki, stretchittömät mustat farkut ja glitternilkkurit, joista muuten harmillisesti juuri viime viikolla hajosi vetoketju – pitää viedä korjattavaksi.

tekoturkistakki // faux fur coat Gina Tricot (2016)*

farkut // jeans Monki (2016)

nilkkurit // boots Flattered (2018)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Meri Milash

Related posts

12/12/19

Glitter-sesonki läpi vuoden

1 23

*Geelikynnet minulle tarjoaa Bio Sculpture

Nauratti, kun kaveri näytti hiljattain minulle Pinterestistä tallentamaansa kynsi-inspiraatiokuvaa, koska tyyli oli kuulemma ihan minun näköiseni. No niin se olikin! Mutta nauratti, koska olin juuri edellisessä kynsihuollossa sanonut haluavani seuraavalla kerralla nuo nimenomaiset kynnet. Ystävä ei siis arvannutkaan, miten oikeaan osui!

No nyt kynsiä koristaa siis joulun juhlasesongin kunniaksi glitterillä kuorrutettu kynsityyli. Tai no, kenelle tässä yritän valehdella – kaikki me tiedämme, että meikäläisen glitter-sesonki jatkuu läpi vuoden eikä sillä ole mitään tekemistä joulun kanssa. :D

Aiempia kynsi-inspiksiä pääsette muuten selailemaan tämän linkin kautta. Ja kiinnostuneille tiedoksi, että käyn laitattamassa omani Bio Sculpture Salongissa Helsingissä.

Related posts