16/01/18

Varaslähtö kevääseen ja inspiraatiota pakkaseen

3 23

Kaupallinen yhteistyö: Stockmann

(*sisältää mainoslinkkejä)

Sillä välin, kun minä paistattelen täällä Afrikan paahteessa, olen ymmärtänyt, että eteläiseenkin Suomeen on viimein saapunut talvi. Ensi viikolla pääsen itsekin takaisin pakkaskeleihin, mutta ehdin napata muutamat talvisemmat kuvat vielä ennen reissuun lähtöäkin. Tässä siis vähän talvisäähänkin sopivampaa tyyli-inspiraatiota täältä helteen keskeltä!

En tiedä onko teissä samaa vikaa, mutta huomaan itse, että talviseen aikaan tulee usein pukeuduttua paljon synkeämpiin ja tummempiin väreihin kuin automaattisesti, vaikka loogisesti voisi juuri ajatella, että sen pimeyden ja harmauden keskellä nimenomaan kaipaisi värejä. Siitä huolimatta huomaan verhoutuvani mustaan, harmaaseen, tummansiniseen, petrooliin ja tummaan vihreään. Auringon pilkistellessä pitkän talven jälkeen heräilee taas halu pukea ylle jotakin värikästä. En taida olla taipumuksineni yksin, sillä tosi usein tämä sama väriteema näkyy myös vaatemerkkien sesongeissa: syys- ja talvimallistot ovat täynnä tummia ja murrettuja sävyjä, kun kevät- ja kesämallistot hehkuvat kirkkaissa väreissä ja pastelleissa.

Nyt on juuri se hetki, kun kevätmallistot alkavat alennusmyyntien jäljiltä rantautua kauppoihin j tarjolla on myös talveen sopivia vaatteita ja asusteita vähän raikkaammissa väreissä, joten päätin haastaa itseäni pukemaan tavallisten talvivärien sijaan jotakin värikkäämpää. Stockmannin oman asustemalliston A+moren alkukevään kokoelma on jo saapunut myymälöihin ja se on täynnä ihania värejä, joten uhmasin perinteistä talvityyliäni ja poimin mallistosta ne värikkäimmät löytämäni asusteet.

Joskus teinivuosina käytin talvella aina kirkkaanpunaista baskeria. Se oli ylivoimainen suosikkihattuni kaikista talvipäähineistä, mutta sittemmin baskereita ei jostain syystä ole juuri tullut käytettyä. Nyt tartuin täysvillaisiin baskereihin, koska niitä oli tarjolla lukemattomissa väreissä. Valitsin joukosta muutaman suosikkini ja stailasin ne reippaasti värejä yhdistellen. Vaikka olen joskus julistanut, että tuo vaaleanlila ei sovi kenellekään koskaan missään (ja syönyt sanani sittemmin), se näyttää omassakin päässäni tällaisia tyypillisiä suomalaisia värejä vasten itse asiassa aika kivalta – etenkin oranssiin yhdistettynä. :)

Näissä malliston asusteissa on tuttuun tapaan ihania materiaaleja: villaa, silkkiä ja pehmeää viskoosia. On ollut ilo seurata A+more-malliston kehitystä sivusta ja huomata, kuinka sen suunnittelussa ja valmistuksessa oikeasti panostetaan laatuun, kestäviin materiaaleihin ja vastuullisuuteen. Jos nämä teemat kiinnostavat, suosittelen todella lämpimästi lukemaan erittäin mielenkiintoisen haastattelun, jonka pääsin syksyllä tekemään malliston suunnittelijasta. Se avaa kiinnostavalla tavalla filosofiaa, arvoja sekä kaupallisia realiteetteja suomalaisbrändin taustalla.

Mitäs tuumitte baskerityylistä? Pitäisikö uskaltautua ottamaan nuoruuden lempihattu uudelleen arkikäyttöön? Tämän stailausprojektin tiimoilta tuli ainakin itselle into pukea lilaa ja oranssia yhdessä. Ja vaikka tuollainen heleä sininen ei olekaan ollut lempisävyjäni, niin sekin näyttäisi näihin suomalaisiin väreihin sopivan hämmästyttävän hyvin. :) Mikä väriyhdistelmistä on teidän suosikkinne minun päälläni?

sininen villabaskeri A+more (Stockmann)

punainen villahuivi A+more (Stockmann)

siniset villahansikkaat A+more (Stockmann)

valkoinen kukkaro A+more (Stockmann)

oranssinpunainen villabaskeri A+more (Stockmann)

värikäs viskoosihuivi A+more (Stockmann)

lila villabaskeri A+more (Stockmann)

oranssi silkkihuivi A+more (Stockmann)

lilat villahansikkaat A+more (Stockmann)

Photos: Annika Ollila

Related posts

7/01/18

Sisustussunnuntai: neonvalo tuli taloon!

3 28

Muistatteko viime keväisen postaukseni neonvaloista? Uuden kodin sisustusjuttuja mietiskellessäni onnistuin kehittelemään itselleni jonkinlaisen pakkomielteen siitä, että halusin tänne kämppään neonvalon. Sopivaa valmistajaa tuntui kuitenkin olevan vaikea löytää ja osan valoista hinnat hipoivat pilviä. Bongaamani neonvaloputiikki katosi pian postaukseni jälkeen Etsystä kuin tuhka tuuleen ja hautasin hetkeksi suunnitelmani. Päätin hoitaa muuton alta ensin pois ja pähkäillä asiaa sitten uudemman kerran.

Etsiskelin kohtuullisen hintaisia neonkylttejä ympäri internetiä ja tällä kertaa järkevimmän oloinen vaihtoehto löytyi eBaysta. Puntaroin asiaa aikani ja lopulta tuossa syksyllä laitoin lampun tilaukseen – Kiinasta. Jännitti vähän, että mahtaisikohan mokoma tulla ikinä oikeasti perille, kun toimitusajaksikin ilmoitettiin mitä tahansa kuukauden ja kahden välillä. Mutta kappas vain, tuossa juuri ennen joulua ovikello pirahti ja oven takana seisoi postin setä kainalossaan sen näköinen paketti, että nyt taisi tulla lähetys maapallon toiselta puolen. Ja sieltä tuo ihana valkoinen pilveni tulla tupsahti!

Olin toivonut, että valon sävy olisi enemmänkin sellainen lämmin valkoinen, mutta tämä on kyllä nyt aika kylmä. Kuviin lamppua oli todella vaikea ikuistaa järkevästi valaistuna, mutta saatte varmaan ideaa silti. :) Tuikkasin pilven nyt tuohon sohvan ylle tilapäisesti, kun halusin testata, että se varmasti toimii, mutta tuohon en kuitenkaan ajatellut sitä lopullisesti sijoittaa.

Lamppu on muuten erinomaisen toimiva, mutta siinä on USA:n pistoke – tosin ongelma nyt hoitui superhelposti adapterilla. Lampun johdossa on kätevä katkaisija eli ei tarvitse aina irroitella töpseliä seinästä. Valon taustapleksissä on joku pieni sumentuma yhdessä kohtaa, mutta sekään ei valkoista seinää vasten näy lainkaan tai häiritse, joten enpä jaksa moisesta nostaa meteliä tai ryhtyä lähettelemään lamppua takaisin Kiinaan asti. :D Nyt pitää vielä keksiä valolle jokin hyvä paikka täällä kotona.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

6/01/18

Haaveissa oman asunnon ostaminen?

16 61

Vuosi sitten suunnilleen juuri tänä päivänä minä keksin, että voisin ostaa kämpän. Sitä aiemmin en ollut asialle ihan kamalasti uhrannut ajatusta. Asustelin mukavasti kivassa vuokra-asunnossa hyvällä sijainnilla ja olin elämääni oikein tyytyväinen. Erään käymäni keskustelun myötä ajatuksiin jäi kuitenkin kytemään idea ihan omasta kodista…

Minulla oli takanani ensimmäinen oikeasti hyvä bisnesvuosi, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että olin tienannut merkittävästi enemmän kuin kulutan ja pohdiskelin, mitä noilla viivan alle jäävillä rahoilla kannattaisi tehdä. Totuushan on, että kaikkein huonoin sijoitus on makuuttaa niitä vain tilillä, koska inflaatio syö koko ajan rahan arvoa ja tavallisilla tileillä vuosikorko on melkoisen huono.

Olin pohdiskellut kaikenlaisia sijoitusjuttuja, mutta se maailma tuntui aloittelijalle hieman monimutkaiselta, enkä ollut saanut edettyä asiassa suuntaan taikka toiseen. Juttelin juuri näitä aikoja viime vuonna raha-asioista ystäväni kanssa, joka tokaisi, että olisikohan nyt aika ostaa se asunto ja muistutti, että sekin on nimenomaan sijoitus. Kaikenlaisia osakekauppoja ja rahastoja pähkäillessäni oli päässyt unohtumaan, että totta tosiaan, asuntohan tässä elämäntilanteessa olisi ehkä se järkevin ja luontevin sijoituskohde. Tuntui kuin lamppu olisi syttynyt pääni päällä ja päätin siltä seisomalta, että juuri nyt on minun aikani ostaa ihan oma asunto.

Nyt tuntuu ystäväpiirissäni käynnistyneen se vaihe, että asunnon ostaminen on ajankohtainen asia todella monelle ja olen jutellut kämppäasioista yhden jos toisenkin kanssa. Viimeksi tänään aamulla kävin supermielenkiintoisen keskustelun aiheesta erään kaverin kanssa, joka oli juuri päättänyt ryhtyä etsimään omaa kämppää. Tästä syystä tuumailin, että voisi olla kiinnostavaa kertoa omasta asunnon ostoprosessistani vuosi sitten ja jakaa myös omia vinkkejäni teille, jotka olette vasta pohdiskelemassa asuntoasioita. Tässä siis vähän tarinaa oman kämppäprojektini taustalta, mutta suunnitteilla on vielä varsinainen vinkkipostauskin. :)

*

Rehellisesti sanottuna mietin pitkään, ostaisinko omaa asuntoa ollenkaan. Ajatus henkisestä (ja vähän fyysisestäkin) sitoutumisesta yhteen asuntoon ja asuntolainaan tuntui pelottavalta ja rajoittavalta. Enhän tiennyt ollenkaan, tulisinko välttämättä edes jäämään Suomeen tai mihin suuntaan tämä elämä muutenkaan seuraavaksi heittäisi. Ja totta puhuen en tiedä vieläkään, mutta silti asunnon omistaminen ei kauhistuta enää.

Yksi iso syy pitkälle harkinnalleni oli myös se, että olin tottunut vuokralla asuessani tietynlaiseen elintasoon. Pystyin asumaan tuloillani aika mukavasti ja pihistelemättä kivan kokoisessa vuokrakämpässä hyvällä paikalla lähellä kaikkea. Aiemmalla tulotasollani oman asunnon ostaminen olisi todennäköisesti väistämättä tarkoittanut muuttoa jonnekin huomattavasti kauemmas keskustasta ja pienempään asuntoon. Totesin, etten olisi ollut siinä vaiheessa elämääni valmis tuollaisiin kompromisseihin vain asunnon omistamisen ilosta, ja niin asia jäi yhä hautumaan ajatuksiini.

Yhden askeleen mahdollisia tulevaisuuden asuntokauppoja kohti olin kuitenkin jo ehtinyt ottaa, sillä entinen poikaystäväni oli painostanut minua avaamaan asuntosäästötilin. Hän oli suorastaan järkyttynyt, että olin kolmekymppinen, eikä minulla ollut ASP-tiliä. Minä taas olin järkyttynyt, että kuulin tällöin koko ASP-tilistä ensimmäistä kertaa ja mietin, että miksei kukaan ollut kertonut tällaisesta mahdollisuudesta jo aikaisemmin? Ennen kaikkea olin kiitollinen, että fiksu poikakaveri pisti pyörät pyörimään. Saattoipa hänellä olla vähän omakin lehmä ojassa, kun haaveissa oli ehkä jonakin päivänä yhteinen koti. :D

Avasin asuntosäästötilin samantien ja tuolloin teinkin sen aika kreivin aikaan, sillä aiemmin asuntosäästötilin avaamiselle yläikäraja oli 30 vuotta ja olin juuri täyttänyt 30. Sittemmin ikärajaa nostettin 39 vuoteen, joten nykyään asuntosäästäminen on ASP-tilin puitteissa paljon joustavampaa. Asunnon ostaminen ei vielä tiliä avatessani ollut minulla lähiaikojen suunnitelmissa, mutta ASP-tilille pitääkin säästää vähintään kahden vuoden ajan, jotta saa hyödynnettyä kaikki asuntosäästötilin erinomaiset edut.

Miksi kannattaa avata ASP-tili?

Miksi se asuntosäästötili sitten kannattaa olla olemassa? Sillä saa säästöilleen paitsi huomattavasti tavallista tiliä korkeampaa korkoa (joka on vieläpä verovapaata), myös lainalleen valtiontakauksen. Ja se on aikamoisen hyvä etu se! ASP-tilin voi avata kuka tahansa 15-39-vuotias, joka ei ole vielä koskaan aiemmin omistanut asuntoa eli se on siis tarkoitettu ensiasunnon ostajille. Tiliin on oikeutettu myös sellainen henkilö, joka on aiemmin omistanut alle 50% asunnosta. Lisää ASP-tilistä ja muista sen eduista ja ehdoista voi lukea esim. Wikipediasta, jossa on kerrottu asiasta yleisemmällä tasolla, mutta luonnollisesti myös eri pankkien sivuilta löytyy asiasta lisäinfoa.

Suosittelen painokkaasti asuntosäästötilin avaamista, vaikka asunnon ostaminen ei olisikaan ihan lähitulevaisuuden suunnitelmissa, sillä siinä hetkessä, kun asia tulee joskus ajankohtaiseksi, on ihan mieletön etu, jos takataskussa on jo valmiina asuntolainalle valtiontakaus sekä tilillä talletettuna asunnon käsiraha.

Itseäni lähinnä harmitti, etten ollut avannut tiliä jo aiemmin, koska minimitalletus kuukausittain ASP-tilille on vain 50 euroa ja olisin varmasti pystynyt pienemmistäkin tuloista säästämään tuon summan tai enemmänkin kuukausittain jo aikaisemminkin elämässäni. Samalla olisin voinut kerryttää käsirahaa sekä sen korkoa huomattavasti kauemmin ja suuremmaksi. Maksimissaan ASP-tilille voi siirtää kuukausittain 1000 euroa, joten ideana on juuri tuollainen tasainen ja säännöllinen säästäminen oman kulloisenkin budjetin puitteissa. Rahat saa myös tililtä myöhemmin ulos halutessaan, vaikka päättäisikin olla ostamatta asuntoa – tällöin ei vain saa tilistä koituvia ekstrahyötyjä, joten varsinaisesti mitään haittaa asuntosäästötilistä ei käytännössä voi olla. Jos sinulla siis on kuukausittain laittaa sivuun edes se 50 euroa, niin suosittelen painokkaasti avaamaan ASP-tilin tulevaa ajatellen.

Suunnitelmista toteutukseen

Olin itse tämän asuntoprojektin vuosi sitten keksiessäni todella kiitollinen, että minulla oli olemassa se ASP-tili, jolle oli noin 3,5 vuoden aikana ehtinyt kertyä säästöjä jo sievoinen summa. Käytännössä olin jo vuosien varrella säästänyt lähes kokonaan asunnon käsirahan eli 10% myyntihinnasta ja minulla oli ASP-tilin kautta takaus lainalle jo olemassa. Tämä helpotti suunnitelmista toteutukseen siirtymistä huomattavasti eikä tarvinnut esimerkiksi vaivata vanhempia laina-asioissa pyytämällä heitä takaajiksi.

Kaverini kanssa vuosi sitten käymäni keskustelun innoittamana aloin nähdä asunnon ostamisen enemmän nimenomaan sijoituksena kuin tunneasiana (vaikka ovathan asuntokaupat, ja varsinkin ne ensimmäiset, monelle silti viime kädessä aika tunnepohjainen asia – niin myös minulle). Ajatus omistusasunnosta ei enää tuntunut pallolta jalassa tai rajoittavalta sitoumukselta, vaan hyvältä sijoituskohteelta sekä mainiolta tukikohdalta omalle elämälle. Eihän siinä kämpässä pakko olisi loppuelämää kököttää: asunnon voi aina myydä tai vuokrata. Ja nyt kun minulla oli niitä säästöjä (osittain kiitos ASP-tilin) ja tulotasoni oli huomattavasti entistä parempi, en myöskään enää kokenut, että joutuisin budjettini puitteissa tekemään valtavia kompromisseja asunnon koon tai sijainnin suhteen.

Kun raha-asiat olivat kunnossa tuntui ihan realistiselta ryhtyä katselemaan asuntoja sillä silmällä. Luotin aluksi ihan vain eri pankkien sivuilta löytyviin lainalaskureihin apurina sen arvioimisessa, että minkä hintaiseen asuntoon minulla voisi olla mahdollisuuksia saada lainaa ja ryhdyin sen pohjalta selailemaan ilmoituksia.

Kun asuntokärpänen sitten puraisi, se puraisi kunnolla. Tutkiskelin ilmoituksia aamuin, illoin ja pitkin päivää väsymättä. Aluksi selailu oli myös ihan vain markkinoiden kartoitusta sekä koko asuntokauppabisneksen opettelua. En tiennyt hommaan ryhtyessäni mitään neliöhinnoista, vastikkeista, yhtiölainoista tai tulevien remonttien merkityksestä asuntokauppojen näkökulmasta – paitsi sen, että tuloillaan olevaa putkiremonttia en halunnut riesakseni. Jutun juuresta pääsi kuitenkin tosi nopeasti jyvälle ja käsitteet sekä luvut tulivat tutuiksi.

Olin avoin niin remppakohteille kuin muuttovalmiillekin asunnoille, mutta koska ihan lähipiiristä ei löydy remppa-apua ja isomman remontin syövereihin sukeltaminen tuntui vähän pelottavalta, katselin ensisijaisesti sellaisia asuntoja, missä selviäisi korkeintaan melko pienellä kunnostuksella ja pintaremontilla. Sijoitusmielessä remonttikohteet ovat toki herkullisia, mutta jotenkin juuri tässä kohtaa minua houkutti hieman helpompi ja suoraviivaisempi asuntoprojekti.

Oikeastaan konkreettisimmin prosessia pyöräytti eteenpäin se, kun tuli vastaan ensimmäinen oikeasti todella kiinnostava asunto. Ihastuin kämppään ilmoituksen perusteella niin kovasti, että soitettuani välittäjälle ja sovittuani näytöstä, kilautin välittömästi pankkiin ja ryhdyin neuvottelemaan lainasta. Lainaneuvottelut etenivät hyvin ja sain niiden myötä varmuuden siitä, minkäsuuruisen lainan voisin saada ja se auttoi asunnon etsinnässä eteenpäin. Se minut lainaneuvotteluihin innoittanut kämppä ei sitten livenä vain tuntunut omalta, vaikka ihana olikin, ja oli myös sijaintiinsa nähden reilusti ylihintainen, joten jätin asian edelleen hautumaan ja jatkoin etsiskelyä. Oli kuitenkin todella hyvä, että nyt minulla oli myönteinen lainapäätös jo valmiina, mikäli sopiva asunto sattuisi löytymään.

Miten oma asunto löytyi?

Kun pääsin vauhtiin asunnon metsästyksessä, huomasin käyväni kärsimättömäksi. Tiesin, että usein sopivan asunnon löytämisessä voi mennä kuukausia, joskus jopa vuosia, mutta minulla oli malttamaton olo päästä muuttamaan. Siitä syystä olin myös hakuprosessissa hyvin aktiivinen. Tilasin Oikotieltä ja Etuovesta hakuvahtien ilmoitukset sähköpostiini, jotta saisin heti tiedon uusista kiinnostavista asunnoista ja soittelin välittäjille usein jo muutama minuutti ilmoituksen julkaisun jälkeen. Ja se osoittautui todella hyväksi taktiikaksi, sillä sain useista asunnoista ensimmäisiä yksityisnäyttöjä ja pääsin katsomaan niitä jo ennen muita kiinnostuneita.

Jos jotain olen Helsingin asuntomarkkinoista oppinut niin sen, että halutuimmat ja kiinnostavimmat kämpät menevät kaupaksi todella nopeasti. Parhaimmillaan asunto saattaa olla myyty jo pari tuntia ilmoituksen jättämisestä ja harva erityisen kiinnostava sekä hinta-laatu-suhteeltaan hyvä asunto pysyy myynnissä edes yleiseen näyttöön asti. Siksi tositarkoituksella liikenteessä olevan asunnonostajan kannattaa olla ripeä liikkeissään. On tosi iso etu, jos jo näyttöön mennessä on lainapäätös olemassa ja tarjota myyjälle käsiraha vaikka jo samana päivänä, sillä joskus se on niinkin pienistä asioista kiinni, kenelle kämppä lopulta myydään. Moni myyjä arvostaa nopeutta ja helppoutta asuntokaupoissa, etenkin jos kaupoilla on kiire vaikkapa siksi, että myyjä on jo ostanut uuden asunnon ja hän tarvitsee vanhasta asunnostaan rahan uuden kämpän käsirahaa varten. On siis hyvä, jos kaikki pankki- ja takausasiat ovat jo selkeitä siinä vaiheessa, kun menee katsomaan kiinnostavaa asuntoa.

*

Oma kotini löytyi lopulta aika lyhyen etsiskelyn jälkeen. Ehdin metsästää asuntoa noin kuukauden päivät ja laukkasin näytöissä kiitettävällä aktiivisuudella. Joustava työ mahdollisti sen, että pääsin katsomaan kämppiä myös päiväsaikaan ja se oli minulle kämppäkisassa suuri etu. Sillä kilpailulta se nimenomaan usein tuntui. Ehdin tätä omaa asuntoani ennen tehdä yhden tarjouksen toisesta kämpästä, mutta en saanut sitä ja olin aivan rikki, kun unelma-asunto meni sivu suun. Hetken surkuttelun jälkeen oli vain hypättävä takaisin ratsun selkään ja jatkettava metsästystä.

Sain lopulta tämän omankin asuntoni osittain ihan vain nopeuteni ansiosta: olin ensimmäinen välittäjälle soittanut ja sain tästä syystä ensimmäisen näytön. Asuntoani ehdittiin tuon päivän aikana näyttää neljälle ihmiselle ja siitä tehtiin näiden näyttöjen pohjalta jo kaksi tarjousta. Asunto meni kaupaksi samana iltana yhden korotuskierroksen jälkeen ja välittäjä perui seuraaville päiville sovitut näytöt. Ja seuraavalla viikolla allekirjoitettiin jo kauppakirjat.

Yksi suuri apuni tässä asunnon metsästysprosessissa oli yksi parhaista ystävistäni, joka on asuntokaupojen suhteen varsin kokenut sekä hyvin fiksu, pedantti ja raha-asioissa tarkka ihminen. Hän osasi aina skannata asuntoilmoitukset kriittisellä silmällä läpi sekä tuli useampaankin asuntonäyttöön seurakseni piinaten asunnonvälittäjiä tiukoilla ja yksityiskohtaisilla kysymyksillään, jotka eivät olisi kokemattomalle asunnonostajalle tulleet mieleenkään. Myös omat vanhempani olivat kokeneina asuntokauppojen tekijöinä hyvä tuki ja turva: tuntui aina jotenkin turvallisemmalta ja varmemmalta, kun perusfaktat oli tsekannut useampi asuntokaupoista ymmärtävä ihminen.

Minulla oli aika selkeä ajatus siitä, millaisen asunnon haluaisin, mutta katselin kämppiä aika avoimin mielin ja tsekkailin myös sellaisia koteja, jotka eivät ihan suoraan välttämättä osuneet hakuehtoihini. Jossakin asunnossa sijainti saattoi olla hiukan sivussa haarukastani, joku kämppä taas oli neliöiltään hiukan etsimääni pienempi ja joku puolestaan yksiö, vaikka hakusessa oli nimenomaan kaksio (tai jopa kolmio). Ja loppujen lopuksi löin kaupat lukkoon asunnosta, joka oli kokohaarukkani alarajoilla sekä pohjaratkaisultaan yksiö, vaikka en missään tapauksessa ollut halunnut yksiötä. Näin se oma mieli yllättää!

Olin henkisesti jo täysin valmistautunut tekemään tarjouksen eräästä toisesta asunnosta, jolla oli kokoa yhden huoneen ja 16 neliön verran enemmän. Päätin kuitenkin tulla kurkkaamaan vielä tämän kämpän, kun se näytti ilmoituksen kuvissa niin viehättävältä ja valoisalta – ja koska onnistuin saamaan tästäkin ensinäytön. Vaikka asunto ei ihan vastannut hakuehtojani, heti tänne astuessani tunsin tulleeni kotiin.

Viime kädessä nämä asuntobisnekset ovat monelle omaa kotia etsivälle vähän henkimaailman hommia. Jos asunnon löytymisellä ei ole akuutti hätä ja kämppää on ostamassa ensisijaisesti omaksi kodiksi eikä vain sijoitusasunnoksi, niin sillä omalla intuitiolla ja hyvällä fiiliksellä on faktojen rinnalla yllättävän suuri merkitys. Pienemmässä mittakaavassa näitä samoja tuntemuksia käydään läpi vuokra-asuntoakin etsiskellessä: joku asunto vain tuntuu omalta siinä, missä toinen vain ei. Ja tähän omaan kotiin muutettuani olen päivittäin todennut päätökseni oikeaksi: olen täällä todella onnellinen. Voin edelleen katsella asuntoilmoituksia tuntematta harmistusta ihanalta näyttävien kämppien kohdalla tai pohtimatta, tuliko sittenkin hätiköityä, koska tuntuu, että juuri tämä koti oli juuri minulle niin nappivalinta.

*

Olen ajatellut, että kokoaisin sellaisen pienen ja yksinkertaisen oppaan sekä vinkkikokoelman ensiasunnon ostajalle. Kiinnostaisiko teitä sellainen? Ja tuleeko mieleen joitakin erityisiä kysymyksiä juuri siihen liittyen, mihin kaipaisitte vastauksia? Myös tämän jutun kommenteissa voi jakaa, jos mieleen tulee joitakin erityishyviä vinkkejä, jotka teidän meilestänne kannattaisi sisällyttää postaukseen. :) Kuinka monella teistä on asunnon ostaminen ajankohtaisena mielessä nyt tai lähitulevaisuudessa?

Jos haluatte lukea aiempia postauksiani asunnon ostamiseen liittyen, tein niille nyt ihan oman kategorian. Jos puolestaan sisustus– ja kotijutut kiinnostavat, niin inspiraatiota löytyy niin omasta kodistani kuin ystävienikin kauniista asunnoista, kun klikkaatte tuota Koti-kategoriaa, jota voi selata niin thumbnail-kuvina kuin postausnäkymässäkin. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts

16/12/17

Silmälasit osana juhlatyyliä (+ kilpailu)

221 35

Yhteistyössä: Specsavers

Juttelin juuri hiljattain jonkun tuttuni kanssa silmälaseista ja hän totesi, että hänen mielestään jokaisella silmälaseja käyttävällä pitäisi olla vähintään kahdet kehykset, joista toiset saisivat olla vähän rohkeammat ja räväyttävämmät tai selvästi esimerkiksi juhlatyyliin sopivammat. Silmälasit, jos mitkä, ovat viime kädessä maku- ja tyylikysymys, mutta minusta on ollut ihanaa huomata, kuinka yhä useampi uskaltaa valita yhä rohkeampia kehyksiä ihan arkikäyttöönkin.

Juhlatyylissä silmälasit saattavat joskus aiheuttaa päänvaivaa. Rennompaan juhlatyyliin rillit sopivat hyvin, mutta iltapuku-lookissa ne ovat haastavampi lisä. Onneksi meillä tavallisilla pulliaisilla tämä on varsin harvinainen murhe, sillä kutsuja iltapukujuhliin ei tipahtele postiluukusta ihan joka päivä. Itse olen vielä siinä kiitollisessa tilanteessa, että tarvitsen laseja lähinnä satunnaisesti lukiessa ja silmien väsyessä. Mutta varsinkin vähän rennommassa juhlalookissa silmälasit voivat jopa olla aika hauskakin tyyli-statement. Ja monella toki lasit ovat niin olennainen osa omaa tyyliä ja ilmettä muutenkin, että tyyppiä ei olisi tunnistaa ilman luottokehyksiään.

Osa tykkää hyvin huomaamattomista kehyksistä ja osa näyttävämmistä, mutta itse kuulun siihen osastoon, että rillit saavat mielestäni näkyä ja olla näkyvä osa tyyliä. Silmälasi-idolini on ystäväni Riikka, jolla on kolmet erilaiset, varsin näyttävät kehykset enkä oikein edes osaisi kuvitella rakasta ystävääni ilman mahtavia silmälasejaan – ne ovat niin olennainen osa hänen persoonallista tyyliään.

Kokeilin tähän juttuun kolmia Specsaversin kehysvalikoimaan kuuluvia kehyksiä ja yritin ne stailata vähän sellaiseen rennompaan juhlatyyliin, sillä koen itse, että juuri juhlaan pukeutuminen ja meikkaaminen lasien kanssa on hiukan haastavampaa kuin arkeen. Tällä kertaa hitusen juhlavampaa särmää lookeihin olivat antamassa näyttävät korvakorut sekä arkityyliä vahvempi meikki. Olen itse jotenkin ihastunut näihin isoihin ja epäsymmetrisiin korvakoruihin – mitäs tykkäätte?

Kaikki valitsemani kehykset ovat Specsaversilla myytävästä Scandimania-mallistosta ja kiinnitin niihin huomiota jo viime keväänä, kun silmään pistivät erityisen kiinnostavat ja rohkeat kehykset. Malliston nimi Scandimania ei ollut entuudestaan tuttu, eikä ihme, sillä selvisi, että se olikin Specsaversin omaa tuotantoa. Oli hauskaa huomata, että turvallisten peruskehysten lisäksi omasta mallistosta löytyy myös liikkeen rohkeimpiin kuuluvia kehyksiä.

Scandimania-kehysmallisto on siis suunniteltu vähän rohkeammille tyylisieluille ja erityistä siinä on se, että vaatesesonkien tapaan se on vaihtuva eli samat kehykset eivät koskaan ole saatavilla ihan kamalan pitkää aikaa. Tyypillistä mallistolle ovat nimensä mukaisesti skandinaaviselle muotoilulle tyypilliset puhtaan selkeät linjat sekä vähän peruskehyksiä rohkeampi tyyli. Tällä hetkellä mallistossa on 13 paria kehyksiä ja hinta on 129 euroa, mutta Specsaversiltahan tosiaan saa aina kahdet kehykset yksien hinnalla.

Specsavers on muutenkin halunnut panostaa mallistossaan nimenomaan skandinaaviseen tyyliin yhä enemmän ja uusia mielenkiintoisia pohjoismaisia brändejä on luvassa ensi keväänä. Tähän mennessä ilmestyneistä suosittelen ehdottomasti kurkkaamaan tämän Scandimanian lisäksi myös esimerkiksi viime keväänä ilmestyneen IvanaHelsinki-malliston, jonka kehyksistä ihastuin lähes jokaisiin.

Saan taas ilahduttaa teitä tässä joulun alla kivalla kilpailulla, mutta tällä kertaa luvassa onkin jotain vähän erityistä, sillä yksi onnekas voittaa itselleen kehysten lisäksi myös juhlameikin ammattimeikkaajalla ja saa samalla vinkit kauniin juhlameikin loihtimiseen silmälasien kanssa (arvo noin 300€). Eli jos haluaisit päivittää kehyksesi ja päästä kerrankin kaunistautumaan ihan ammattilaisen käsittelyssä, niin nyt on hyvä hetki osallistua! Kerro tämän postauksen kommenteissa, mikä näistä tyyleistä ja/tai kehyksistä on suosikkisi ja olet mukana kisassa. Muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite, sillä otan voittajaan yhteyttä henkilökohtaisesti sähköpostitse. Kilpailu on voimassa 21.12.2017 asti.

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Related posts