28/02/20

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: helmikuu 2010-2019

17

On aika kurkistaa menneen vuosikymmenen tyyleihin viimeistä kertaa, sillä aloitin tämän postaussarjan vuosi sitten maaliskuussa. Se tarkoittaa, että tämän jutun jälkeen joka kuun asuinspikset menneiltä kymmeneltä vuodelta on kahlattu läpi. Kyllä siihen on muutama tyyli mahtunutkin! On ollut ihan mahtava matka sukeltaa oman tyylin historiaan ja vaikka muistan suurimman osan menneistä asuistani, onpa vastaan tullut muutama sellainenkin, joista ei ole ollut mitään muistikuvaa. Toisaalta sitä urautuu aina niin helposti tiettyihin kaavoihin pukeutumisessakin, että on ollut virkistävää ja inspiroivaa nähdä, miten tuttuja vaatteita on joskus vuosien saatossa yhdistellyt. Aika monta hyvää ideaa ja vaatetta olen poiminut omista tyyliarkistoistani käyttöön tämän juttusarjan myötä uudelleen.

Vanhojen asukuvien penkominen on ollut hauskaa ja nyt, kun tämä juttusarja tulee päätökseensä, olen jo miettinyt, mitä seuraavaksi keksisin. Yksi hauska idea voisi olla esitellä vaatekaappini ja kotini parhaita vintage-löytöjä ja second hand -aarteita. Toinen hauska idea putkahti päähäni viime viikolla: olisi hauskaa nähdä poikaystäväni stailauksia minun ylläni. Hänellä on hyvä maku! Toisaalta vitsailin hänelle, kun hänen vaatteitaan pyörii täällä minunkin luonani, että ryhdyn pukeutumaan niihin. Itse asiassa tätä juttua naputtelen hänen paitansa ylläni. :D Saapa nähdä, mitä keksin, mutta varmasti jotakin hauskaa on luvassa tulevaisuudessakin.

Kurkkaa koko vuoden tyylikoosteet näiden linkkien takaa: maaliskuuhuhtikuutoukokuukesäkuuheinäkuuelokuusyyskuulokakuumarraskuu,joulukuu ja tammikuu.

2019

Nanson vaalea beige villakangastakki on ollut yksi vaatekaapin ehdottomista suosikeista siitä lähtien, kun sain sen. Vaalea takki on kiva piristys talven tummiin asuihin. Nuo glitter-nilkkurit olivat heräteostos, mutta yksi parhaista löydöistäni: olen käyttänyt niitä aivan valtavasti.

Tässä näkyy samainen Nanson villakangastakki hiukan toisella tavalla stailattuna. Nuo aurinkolasit ovat muuten varmaan 10 vuotta vanhat ainakin, ja edelleen lempparit.

2018

Tämä iltapuku on Mert Otsamon minulle varta vasten suunnittelema ja odottelen edelleenkin kutsua linnanjuhliin, jotta voisin pukea sen uudelleen! Asu oli osa kiinnostavaa yhteistyöprojektia erään leffapromon tiimoilta ja on kieltämättä ollut yksi upeimmista jutuista saada omaksi ihan mittojen mukaan suunniteltu uniikkipuku. 

Karvalakit sopivat minulle jostain syystä todella hyvin, mutta olen arkaillut käyttää niitä, koska ne tuntuvat niin “hienoilta” monen takin parina. Tämä merenvihreä kombo toimii kauniisti sekä yhdessä että silmienvärini kanssa. Jalassa ovat Terhi Pölkin maailman parhaat talvikengät.

Kävin vuoden 2018 aluksi matkalla Gambiassa ja teetimme siellä paikallisella räätälillä itsellemme ystäväni kanssa ihanat asut. Pitäisi vain rohkeammin käyttää tätä kaunista asua kesällä arjessa ja juhlassa! Kivaa tässä lookissa on se, että kun ylä- ja alaosa ovat erilliset, niitä voi yhdistellä myös muihin vaatteisiin.

Oikeanpuoleinen look on todellisuudessa kuvattu jo kesällä 2017 Portugalissa, mutta syystä tai toisesta se päätyi blogiin vasta helmikuun pakkasissa. Musta olkapäät paljastava mekko on yksi kesä- ja reissusuosikeistani. Rypistymätön kangas, kaunis malli ja musta väri tekevät siitä todella helpon vaatteen, joka eri tavoin asustamalla sopii niin arkiseen kesäpäivään kuin juhlahetkiinkin. 

Tämä pusero saa minut tuntemaan oloni kuin prinsessaksi – pitäisi käyttää sitä siis useammin! Jalassa ovat COSilta löytyneet farkut ja nuo hopeiset glitter-nilkkurit ovat yhtä ahkerassa käytössä kuin samantyyliset ruskeatkin. Joskus ihminen vain tarvitsee vähän glitteriä elämäänsä. 

2017

Tässä näkyy talvityyliä vuoden 2017 tapaan ja voisin pukeutua tähän asuun ihan identtisenä vaikka heti tänäänkin. Sandin sisarmerkki The Labin kashmirvillainen takki on yksi talvisuosikkejani ja rakastan tuota kinuskinruskeaa väriä. Täydelliset mutsifarkut ovat & Other Storiesilta, samoin kuin nuo nilkkurit. Hattarainen huivi sen sijaan on kotimaisen Balmuirin ja pooloneule Cosilta. 

Tämä look oli osa hauskaa valokuvaprojektia kuvaaja Sanni Riihimäen kanssa. Rakastan tätä kuvasarjaa, johon napattiin kuvauslokaatioon jääneet tyhjät pizzalaatikot mukaan. Bomber-takki ja repaleiset farkut ovat Topshopista ja kultaiset maiharit Minna Parikan. 

2016

Olin vuoden 2016 alussa matkalla Barcelonassa ystäväni Vesa Silverin kanssa ja reissussa tuli kuvattua älyttömän paljon, joten helmikuussa tuli tuolloin julkaistua poikkeuksellisen paljon ja poikkeuksellisen keväisiä asukuvia. Tummanvihreä Tiger of Swedenin vanah villatakki on yksi vaatekaapin lemppari ja siihen matchaava vihreä t-paita taitaa olla vuodelta 2015. Valkoiset nahkahousut näyttävät tummanvihreän ja konjakinruskean kanssa yllättävän hyvältä. Hatun alkuperää en muista, mutta ruskeat herrainkengät olen löytänyt joskus varmaan 7-8 vuotta sitten Samujin sample salesta. 

Tämä vihreä avoselkäinen mekko on myös löytö Samujin sample salesta ja yksi kaikkien aikojen lempivaatteistani. Kertakaikkiaan täydellinen bilemekko vähän fiinimpiin kekkereihin. 

Olen tehnyt valtavasti hyviä löytöjä Samujin sample salessa, sillä myös tämä ohut villa-silkki-neulepaita on peräisin sieltä. Marimekon kuvioitu hame on ollut myös yksi vaatekaapin kestolemppareista, vaikka alun alkaen en kokenut tuohon kuosiin mitään vetoa. Vasta, kun vedin mekon ensimmäistä kertaa ylleni, rakastuin täysin. Hame oli näitä kuvia varten vain lainassa, mutta päädyin hankkimaan sen omaksi ja olen käyttänyt sitä ihan valtavan paljon. 

Kuvasin mustan hameen ja t-paidan Stockmannin kampanjaa varten, mutta tällainen klassikko-look sopii mahtavasti omaan tyyliini. Itse asiassa tällaisen “pikkumustan” loihtiminen erillisestä ylä- ja alaosasta on todella käytännöllistä, sillä molempia vaatteita tulee varmasti erikseen käytettyä enemmän kuin yhtenäisenä mekkona. 

Missoni-tyylinen neulesetti ihastutti minua väreillään, mutta sitä on tullut käytettyä vain vähän. En jotenkin viihdy noin ihonmyötäisissä hameissa ja mekoissa, vaan verhoudun mieluummin väljempiin vaatteisiin. Mutta ehkä pitäisi rohkaistua ja pukea tämä look ylle jälleen, sillä tykkään kyllä tyylistä ja asu löytyy kaapista edelleen.

Tämä asu on jotenkin todella “minua”: musta poolo, kauniit housut ja herrainkengät (jotka eivät kylläkään näy kuvassa) edustavat sellaista ajatonta ja klassisen mutkatonta tyyliä, johon voisin nähdä pukeutuvani vielä kymmenien vuosien päästäkin. Kaikki vaatteet löytyvät yhä vaatekaapista.

2015

Sää on viisi vuotta sitten helmikuussa ollut melko erilainen kuin tänä vuonna. Asuun sen sijaan voisin pukeutua sellaisenaan edelleen: tekoturkistakki, nahkahousut ja tolppakorkoiset nilkkurit.

Tämä look koostuu myös sellaisista klassikoista, jotka voisin pukea ylleni uudelleen vaikka heti. Kaikki asun vaatteet ovat yhä tallessa ja tuo H&M x Isabel Marant -malliston muhkea oversize-takki oli lempparini vuonna 2015 ja on yksi suosikeistani edelleen. Myös tämä neulehuivi on ollut yksi luottoasusteista talvisin.

Tämä asu on edellisen kanssa liki identtinen, mutta huomion varastavat nuo tiikeri-kuvioidut kengät. En ole koskaan ollut mikään maailman suurin eläinkuosien ystävä, mutta ihastuin näihin Tibin nilkkureihin ensisilmäyksellä. Ne olivat roimassa alennuksessa, joten statement-kengät lähtivät heräteostoksena matkaan. Ne ovat mahtava piristys muuten hillittyyn asuun ja voisinpa käyttää niitä vähän enemmänkin!

Tuttuja klassikoita kuvan täydeltä: tuttu teddy-takki, nahkahousut ja Fiorentini & Bakerin biker-buutsit. Ajattomat klassikot ja yhdistelmät toimivat vuodesta toiseen. Oikealla näkyy jälleen se ahkerassa käytössä ollut muhkutakki. Noita Adidaksen lenkkareita olen rakastanut yli kaiken: ne tuntuvat siltä kuin jalassa ei olisi kenkiä lainkaan – niin kevyet ja mukavat. Olen käyttänyt kengät ihan puhki, mutta vieläkään en raaski heittää lemppareita menemään.

Vaikka tykkään käyttää myös hameita, jotenkin nämä hame-tyylit eivät enää viisi vuotta myöhemmin tunnu omalta. En pukisi noin hempeitä värejä ylleni ainakaan tällaisena yhdistelmänä enkä välttämättä enää yhdistäisi lenkkareita kellohameeseen. Muistan, että nämä lookit olivat aikanaankin vähän sellaisia kokeiluja, kun halusin haastaa itseni testaamaan jotakin erilaista. 

2014

Tuttu jättitakki oli talven suosikki myös vuonna 2014. & Other Storiesin vihreä muhkuneule on ollut yksi parhaista alelöydöistä: villapusero oli 70% alennuksessa ja olen käyttänyt sitä ihan valtavasti. Talvella 2014 ahkerassa käytössä oli myös tuo viininpunainen Lumin laukku, mutta sen olen vuosien saatossa myynyt eteenpäin.

2013

Nämä lookit tuntuvat edelleen omalta, vaikka aikaa näistä kuvista on 7 vuotta. Voisin pukeutua kumpaan tahansa tyyliin edelleen, joskin tuon ison statement-kaulakorun jättäisin kyllä surutta vuoteen 2013. Kaikki vaatteetkin löytyvät yhä kaapista: kotimaisen, nyt jo edesmenneen 2or+byyatin vaaleanpunaiset housut, Aiglen nilkkurit, Lumin laukku ja H&M-farkkupaita. Toisessa lookissa olen yhdistänyt samoihin housuihin kummitädiltä perityn vintage-bleiserin, poikaystävältä pelastetun hihattoman miesten paidan, jota hän oli jo heittämässä roskiin sekä 2or+byyatin laukun. 

Vasemmanpuoleinen arkityyli toimii edelleen, vaikka siinä ei mitään erityisen kiinnostavaa olekaan. Oikeanpuoleinen tyyli sen sijaan herättää muistoja: vuonna 2013 blogiyleisö oli enimmäkseen shokissa siitä, että olin ostanut bomber-takin, jollaisia noihin aikoihin käyttivät lähinnä uusnatsit. Nyt 7 vuotta myöhemmin reaktio tuntuu hassulta, sillä bomberit ovat nykyään niin luonteva osa katukuvaa ihan tavallisten ihmisten yllä, ettei kukaan ajattele uusnatseja. Mutta Filippa K:n takki on ollut loistava heräteostos, sillä olen käyttänyt sitä aivan älyttömästi ja käytän edelleen.

2012

Talvi 2012 oli selvästikin beigen aikaa. Hauskaa on, että kaikki kuvan vaatteet löytyvät kaapistani edelleen ja itse asiassa tuota Samujin superpehmoista villatakkia olen käyttänyt todella paljon myös tänä talvena. Taisin löytää sen alennusmyynnistä tai sample salesta joskus 2012 tai 2011.

2010

Vaikka tyyli on varmasti 10 vuodessa ehtinyt muuttua paljon, tunnistan näistä ikivanhoista asuista silti yhä itseni. Lempifarkut eivät ehkä enää ole samat kuin kuvissa, mutta voisin erinomaisen hyvin edelleen pukeutua melkein kaikkiin näistä tyyleistä hiukan nykypäivään päivitettynä versiona.

 

Photos: Vesa Silver, Angelina Ilmast, Annika Ollila, Johanna PiispaSara VanninenTribeguys.co, Isatou Jeng, Sanni Riihimäki & Viena K

Related posts

25/02/20

Be A Lady, They Said

9 59

“Peitä itsesi! Miehet eivät pysty hillitsemään itseään. Näytä seksikkäältä! Älä ole niin provosoiva. Kerjäsit sitä! Käytä korkokenkiä. Olet ylipukeutunut. Olet alipukeutunut.” Tässä on vain muutama pieni ote Be A Lady -videolla kuultavista kommenteista, jotka todennäköisesti ovat tuttuja ihan jokaiselle naiselle. Paul McLeanin Girls. Girls. Girls. -lehdelle tekemästä, lehden perustajan Claire Rothsteinin tuottamasta sekä Sinkkuelämää-sarjasta tutun Cynthia Nixonin tähdittämästä videosta syntyi hetkessä viraalihitti, josta puhutaan niin somessa kuin uutisjulkaisuissakin. Vahva kannanotto tiivistää hyvin sen, millaisten ristiriitaisten paineiden ja odotusten ristitulessa naiset joutuvat päivittäin elämään ja tasapainoilemaan.

Minäkin olen miettinyt videon viestiä pitkin päivää ja laitoin videon itsekin jakoon IG-storyssani. Pelkästään se vastaanotto ja huomio, minkä video on saanut naisten keskuudessa ympäri maailman, kertoo paljon. Tämä ei ole mitään kuvitelmaa, liioittelua tai herkkähipiäistä ulinaa. Tämä on totta ja se on sitä todella monelle naiselle joka päivä.

Liitin Instagramissa videon kylkeen oman saatetekstini, jonka päätteeksi totesin, että olisipa mielenkiintoista nähdä samantyyppinen video myös miesten kokemista paineista. Lisäyksestäni syntyi mielenkiintoista keskustelua erityisesti erään miespuolisen seuraajani kanssa. Hän kommentoi asiaa tähän tapaan:

Juuri mietin, että aika monet miehet varmasti luonnostelevat omaa “vastinettaan”. Mielestäni se vain lisäisi vastakkainasettelua ja olisi liian hyvää jaettavaa materiaalia niille, jotka haluavat pönkittää valkoisen heteromiehen valta-asemaa. “Katsokaa, kyllä meihinkin kohdistuu paineita!” Joo, tietenkin kaikkiin ihmisiin kohdistuu paineita, mutta naisiin 1000 x enemmän ja 1000 x useammin. Siksi en haluaisi nähdä miesversiota. Ellei sitten miesversio olisi jollain twistillä hyvien puolella tukien tämän Be A Lady -videon viestiä. Sellainen olisi kova.

Oli todella virkistävää saada tällainen kommentti mieheltä, mutta se jätti minut miettimään, miksi tällaisiin puheenvuoroihin suhtaudutaan niin herkästi juuri vastakkainasettelun kautta. Jotenkin sitä ajattelisi, että tämä maailma olisi parempi paikka ihan kaikille, jos tuollaisista sukupuoleen sidotuista keinotekoisista ja subjektiivisista odotuksista sekä vaatimuksista luovuttaisiin.

On todennäköisesti totta, että naisiin kohdistuu paineita ihan eri mittakaavassa kuin miehiin ja tällainen naisille omistettu puheenvuoro on ehdottoman tärkeä. Silti en voi olla ajattelematta, että myös miehiä survotaan auttamattoman kapeaan muottiin. Siitäkin on hyvä keskustella, millainen mies saa olla ja millainen mies hyväksytään. Toivon suvaitsevaisempaa asennetta ihan joka suuntaan. Siitä olen kommentoijan kanssa ehdottoman samaa mieltä, että olisipa kyllä hienoa nähdä, että vastakkainasettelun, syyllistymisen ja uhriutumisen sijaan miehet nimenomaan nousisivat allekirjoittamaan tämän videon viestin ja puhumaan asian puolesta itsekin. Ennen kaikkea toivoisin näkeväni teoissa ja asenteissa konkreettisia muutoksia, joiden avulla nämä videolla nähdyt paineet voisivat lakata olemasta. Ja miksipä videosta edes olisi syytä ärsyyntyä, jos omatunto on puhdas ja itse tietää käyttäytyvänsä hyvin? Niinpä.

Suurin osa meistä naisista kyllä tietää, mitkä videolla kuulluista kommenteista ovat tulleet miesten suusta. Ikävä kyllä ihan samanlaista palautetta saa silti usein kuulla myös muilta naisilta. Todellisuudessa naisiin kohdistuvien paineiden takana on sekä miehiä että naisia. Olemme naisina myös ihan itse luomassa sitä kulttuuria, joka määrittelee, millainen naisen tulee olla ja millainen puhe sallitaan. Naiset arvostelevat toisiaan kovin sanoin ja vaatimukset ovat usein ihan yhtä ristiriitaisia kuin videolla kuullut kommentit, vaikka aiheet saattavatkin joskus olla toisenlaisia.

En halua yhtään vahvistaa typerää myyttiä, että nainen olisi naiselle susi, mutta myönnän klassisen sanonnan käyvän mielessäni joskus, kun lueskelen naisten kansoittamia keskustelupalstoja. Olen usein ihan aidosti järkyttynyt, miten ankaraa ja armotonta arvostelu toisia naisia kohtaan voi olla. Ehkäpä samankaltaista keskustelua käydään myös miesten kesken, mutta ajattelen naisen aseman ja elintilan olevan tässä maailmassa ihan riittävän ahdas ilman, että meidän tarvitsisi sitä vielä itse kaventaa. Loppujen lopuksi tämä ei kuitenkaan mielestäni ole varsinaisesti mikään sukupuolikysymys: kaikista sukupuolista löytyy huonosti käyttäytyviä törppöjä ja ihan kaikkia tulisi kohdella kunnioittaen sukupuoleen katsomatta.

Tällaiset Be A Lady -videon kaltaiset puheenvuorot ovat tarpeellisia. Ne luovat sitä yhteistä tahtotilaa ja antavat rohkeutta kuuluttaa, että emme suvaitse tällaista kohtelua enää. Me Too -liike on ollut hyvä esimerkki siitä, miten joukkovoimalla voidaan aikaansaada muutosta. Siitä huolimatta toivoisin, että kaikkien sukupuolten leirissä unohdettaisiin tarpeeton vastakkainasettelu ja ymmärrettäisiin, että loppujen lopuksi tavoite on yhteinen. On ihan kaikkien etu, että kaikilla sukupuolilla ja yksilöillä on tilaa ja vapautta olla juuri sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja että muut kohdataan arvostuksella.

En keksi mitään muuta järkevää syytä toisten tuomitsemiselle ja muiden olemiseen puuttumiselle kuin sen, että ihmisellä on pakko itsellään olla todella paha olla tai että tuntee  omasta olemisestaan sekä valinnoistaan ja elämäntavastaan niin suurta epävarmuutta, että kaikki erilaisuutta edustavat tuntuvat uhkalta omalle identiteetille. Jonkinlaisesta pelosta kai se erilaisuuden tuomitseminen aina kumpuaa.

Joku seuraajistani vinkkasi, että miesnäkökulmasta samaa aihetta on sivuttu aiemmin muun muassa Gilletten mainosvideossa, jossa kysytään: “Onko tämä todella parasta, mihin me miehinä pystymme?” Viime vuonna julkaistu mainoselokuva (katsottavissa alla) sai vastaansa valtavan vihaviestien ryöpyn, josta ei voi olla ajattelematta muuta kuin että videolla esitetty kritiikki taisi osua monella arkaan paikkaan. Samoja mietteitä herätti nyt pari viikkoa sitten julkaistun SASin mainoskampanjan osakseen saama raivo. Aika monella tuntui olevan niin kiire loukkaantua, että videon perimmäinen viesti meni ohi kovaa ja korkealta. Se kertoo paljon tämän päivän maailmasta, vaikka jälkimmäisen mainoksen viesti ei sinänsä tämän postauksen aiheeseen liitykään.

Amerikkalaispoliitikko Bernice King (joka muuten sattuu olemaan kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingin tytär) on kommentoinut Gillette-mainoksen aikaansaamaa kohua ja vastarintaa näin: “This commercial isn’t anti-male. It’s pro-humanity.” Vapaasti suomennettuna viesti kuuluu: Tämä mainos ei taistele miehiä vastaan vaan ihmisyyden puolesta. Samalla viestillä voisi vastata myös siihen kritiikkiin, jota Be A Lady -video on varmasti jo kohdannut ja tulee kohtaamaan.

Jutun kuvat ovat kuvakaappauksia Be A Lady -videolta.

Related posts

20/02/20

TEOS 2020 – Kaapelitehtaan täydeltä taidetta

3 36

Hohoi, taiteen ystävät! Tällä viikolla pärähtää käyntiin taas upea TEOS 2020 -myyntinäyttely, joka kokoaa yhteen Suomen Taidegraafikoiden ja Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsenten upeimpia töitä Helsingin Kaapelitehtaalle. Jokakeväinen tapahtuma on käynnissä tänä vuonna 21.2.-1.3.2020 ja myynnissä on valtava määrä sekä taidegrafiikkaa että veistoksia. Jos siis taidehankinnat kiinnostavat, tämä on aivan erinomainen paikka tehdä löytöjä! Mutta ilman muuta paikan päälle voi myös mennä ihan vain ihastelemaan kiinnostavia teoksia suomalaisen nykytaiteen kentältä.

Pääsin itse kurkistamaan näyttelyä jo vähän ennakkoon, kun se oli vielä ripustus- ja pystytysvaiheessa, kuten joistakin kuvista näkyy. Yleisölle ovet avautuvat tosiaan tämän viikon perjantaina ja suosittelen, että mikäli olet liikkeellä ostohousut jalassa, kannattaa tähdätä paikan päälle mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Tosin tarjontaa on niin runsaasti, että kiinnostavia teoksia riittää takuuvarmasti maaliskuun alkupuolelle asti – etenkin, kun valikoima täydentyy sitä mukaa, kun ostettuja teoksia kannetaan pois. Oman ostoksensa saa siis halutessaan viedä mukanaan vaikka heti.

Tein itsekin pari vuotta sitten löytöjä TEOS-näyttelyssä, kun bongasin Jaakko Tornbergin hauskat pienet kultaiset veistokset heti sisään astuessani. Veikeä veistoskaksikko sai hymyn huulille ja päätin, että kultaiset ukkelit muuttaisivat luokseni. On ollut kiinnostavaa seurata sittemmin Jaakko Tornbergin töiden hintakehitystä. Toissa vuonna kaikki hänen veistoksensa olikin ostettu jo ennen avajaisia valtion taidekokoelmiin – ja hinta oli edellisvuoteen nähden tuplaantunut. Taas paikansin näyttelystä Tornbergin hauskoja veistoksia ja nyt hinta oli jo kolminkertaistunut parin vuoden takaiseen. Ostin teokset aikanaan ihan vain siksi, että niistä tuli hyvälle mielelle, mutta näemmä ne taisivatkin olla ihan fiksu hankinta myös sijoitusmielessä. Ei sillä, että olisin kultaisista “kämppiksistäni” luopumassa. Olen jopa miettinyt, pitäisikö kaksikon seuraksi hommata vielä kolmaskin kaveri…

Tällä kertaa tiirailin teosnäyttelyssä erityisesti taidegrafiikkaa, koska etsiskelen yhä kotiini jotakin vähän suurempaa teosta. Muutaman mieluisan bongasinkin, mutta päätös hautuu vielä. Tosin voi olla, että jos asiaa jää pohdiskelemaan liian pitkäksi aikaa, ehtii suosikkiteoksen napata joku toinen. Oli muuten hauskaa huomata, että joidenkin taiteilijoiden kädenjälki alkaa olla jo niin tuttua, että heidän työnsä tunnistaa muiden joukosta ilman nimilappujakin.

Tapahtumaan on vapaa pääsy, joten suosittelen ehdottomasti piipahtamaan matalalla kynnyksellä. Ja tiedoksi myös, että Taidemaalariliiton teosvälitys järjestää puolestaan oman näyttelynsä Kaapelitehtaalla melkein heti graafikoiden ja kuvanveistäjien perään 7.3.-15.3.2020. Taidetta on siis luvassa samassa osoitteessa melkein kuukauden päivät. Suosittelen lämmöllä ottamaan näistä tapahtumista ilon irti!

MITÄ?

TEOS 2020 -myyntinäyttely: veistoksia ja taidegrafiikkaa (vapaa pääsy)

MISSÄ?

Kaapelitehtaalla (Puristamo ja Valssaamo), Tallberginkatu 1 C, Helsinki

MILLOIN?

21.2.-1.3.2020

ma-pe klo 11-18, la-su 11-17

Nadia Zubareva – Kettu (2019)

Veikko Nuutinen – Pääsiäinen (2017)

Jaakko Tornberg – Helmipöllö ja Luxus 42 (2019)

Kalle Mustonen – Jänis ja kuutamo (2017-2019)

Pia Strangin värikkäät työt kiinnittivät katseen. Etualalla näkyy Tiina-Liisa Kaalamon veistos Rillo (Armadrilloh).

Tarja Malinen – Peace (2017)

Juha Menna – Menneiden aikojen sankarit (2018)

Vasemmalla: Annele Lahti – Voimaton järki & Rajattu Mieli (2016)

Oikealla alhaalla: Leena Golnik – Elämän voima (2004)

Oikealla ylhäällä: Tuomas Hallivuo: Menee sarjassa II (2016)

Yasushi Koyama – Pesukarhu (2019)

Vasemmalla ylhäällä: Liisa Ilveskorpi – Apocalisse Firenze – Damasco (2016)

Muut teokset: Essi Immonen – Concrete, Wiggle & Static (2019)

Inka Bell – Study 9 (2019)

Vasemmalla ylhäällä: Ritva Salmi – Kukkahattutäti (2018)

Oikealla: Anu Torikka – Sillalla & How to say (2019)

Terhi Kaakinen – Metkut mielessä (2020)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

18/02/20

Kevättä rinnassa – ja kynsissä

1 20

*Geelikynnet minulle tarjoaa Bio Sculpture

Viime päivinä on jotenkin ollut kevättä rinnassa – ja nyt sitä on myös kynsissä! Tänään kynsistudion tuoliin istahtaessani tuli sellainen tunne, että kaipaan elämääni jotakin oikein pirtsakkaa ja keväistä väriä. Vaihtoehdoissa pyöri keltaista, vihreää ja oranssia, ja lopulta päädyin tähän raikkaaseen kellanoranssiin sävyyn, jota kynsissäni ei olekaan taidettu koskaan ennen nähdä. Sävy näyttää hieman valaistuksesta riippuen välillä hailakan oranssilta ja välillä tummankeltaiselta, mutta oli väri mikä hyvänsä, kevättä se henkii. Tämä oli minulle ehkä hieman yllättäväkin valinta, mutta tykkään sävystä ihan älyttömästi! Mitäs te muut tuumitte?

Aiempia kynsi-inspiksiä pääsette muuten selailemaan tämän linkin kautta. Ja kiinnostuneille tiedoksi, että käyn laitattamassa omani Bio Sculpture Salongissa Helsingissä.

Related posts