31/12/18

Viikon ajatus: muistoista

17

Muistojen tekeminen

sinun kanssasi

on lempijuttuni.

– Jordy Daniel –

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

30/12/18

Vuoden 2018 tykätyimmät – tarinoita kuvien takaa

4 51

Vuosi vaihtuu huomenna ja minä vietäkin sitä täällä Malesiassa aikaeron ansiosta hiukan Suomea jo aiemmin. Terkkuja siis tulevaisuudesta! Koska viedään vuoden viimeisiä hetkiä, tuumasin, että voisi olla hyvä hetki koota mennyttä vuotta jotenkin yhteen ja päätin tällä kertaa tehdä sen vuoden tykätyimpien IG-kuvien kautta. Nappasin hauskan postausidean Saralta, joten kiitos inspiraatiosta sinne suunnalle!

Minua on vähän naurattanut, kun olen Instagramin puolella seuraillut, mistä kuvista tykätään kaikkein eniten ja mitkä kuvistani keräävät eniten katselukertoja. Kuvakoosteen melkein jokaista kuvaa nimittäin komistaa eräs ranskalainen naamataulu. Julkaisinkin tämän kollaasin jo jokin aika sitten IG:n puolella saatesanoin: taidatte tykätä hänestä yhtä paljon kuin minä! Ihan himpun verran kärkiyhdeksikkö on tämän koosteen tehtyäni ehtinyt muuttua, sillä uusi punainen tukkani sekä itse kooste kiilasivat kärkisijoille, mutta mennään nyt näillä kuvilla, kun tämän olen ehtinyt tallentaa, höystettynä muutamalla bonuskuvalla, jotka ovat siinä ihan kärkijoukon kintereillä. Nyt on siis luvassa tarinoita kuvien takaa sekä niiden julkaisuhetkien tunnelmista.

Syyskuu 2018

Tämä kuva on itse asiassa jo syksyltä 2017. Urban Decay järjesti tilaisuuden, jossa saimme kauniin meikin ammattilaisten loihtimana uudella Naked Heat –paletilla. Rakastin minulle tehtyä meikkiä ja pääsimme valmiissa lookeissa poseeraamaan ammattikuvaajalle. Tämä meikkituokio mullisti koko meikkirutiinini, koska siitä lähtien olen käyttänyt luomiväriä käytännössä joka päivä – ja nimenomaan noita Naked Heat –paletista tuttuja terrakotta-sävyjä. Vanha kuva muistui syyskuussa mieleen, kun tatuoijana työskentelevä ystäväni Mikael paljasti käyttäneensä tätä kuvaa tekemänsä flash sheetin pohjana. Jos haluatte nähdä sen flashin, niin sen pääsette kurkkaamaan tämän linkin takaa. Ja jos puolestaan Mikaelin tatuoitavaksi pääsy kiinnostaa, niin hän tekee tatointeja Kalliossa sijaitsevalla Koditon Perhe –studiolla.

Heinäkuu 2018

Tällä kuvalla juhlistin minun ja poikaystäväni puolivuotispäivää ja se keräsi nopeasti ylivoimaisen tykkäysennätyksen koskaan julkaisemistani kuvista. Kuva on napattu kesällä Pariisissa ja rakastan siihen ikuistettua tunnelmaa. Sama kuva on myös kännykkäni taustakuvana – ja itse asiassa ainoa ja ensimmäinen koskaan itse asettamani taustakuva kännykkääni (kyllä, tiedän, että tämä on ehkä hiukan hämmentävää).

Elokuu 2018

Olin kesällä pienellä lomalla Berliinissä ystävieni Sannin ja Annikan kanssa. Eräänä päivänä kuvasimme Annikan kanssa kadulla, kun herttainen vanhempi herrasmies köpötteli rollaattorin kanssa ohitse. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta herra huudahteli innoissaan ylistyssanoja saksaksi: ”Wunderbar! Wunderschön!” Hän viittilöi, että haluaisi ottaa kanssani yhteiskuvan, joten odotimme, kun hän hitaasti mutta varmasti kävi parkkeeraamassa rollaattorinsa tien laitaan ja köpötti takaisin kävelykeppiinsä tukeutuen ja leveä hymy naamallaan. Sitten napattiin pari yhteiskuvaa ja lopuksi herra kiitti lämpimästi saksaksi ja antoi herrasmiestyyliin kämmenselkääni suukon. Olimme Annikan kanssa molemmat liki kyynelissä, koska koko tilanne ja herra oli kertakaikkiaan niin sympaattinen. Vitsailin poikakaverilleni, että hän on saanut kilpailijan ja tyyppiä nauratti, kunnes hän huomasi, että pappa on kiilaamassa tykkäysten määrässä hänen ohitseen. Sittemmin tämä vanha herra on ollut vitsikkään tuohtuneiden jupinoiden aiheena useamminkin kuin kerran: ”Goddamn grandpa, how could anyone ever compete with that??” Vielä tätä postausta kirjoittaessani poikakaveri manasi vieressä: “That f****** grandpa! Trying to steal my girlfriend!”

Lokakuu 2018

Olin Pariisissa käymässä muotiviikon aikaan ja nappasin poikaystävän kanssa yhteisselfien ennen Suomeen paluutani. Stockmannille suunnittelemani pieni neuleasustekokoelma oli lanseerattu noin kuukautta aiemmin ja vihdoin Pariisissakin alkoi olla sellainen sää, että asusteita saattoi jo käyttää myös siellä. Paitsi että innokkain fanini oli käyttänyt niitä ylpeänä ja sinnikkäästi jo melkein sen koko kuukauden lämpötiloista huolimatta. Ihailen sitä tukea ja kannustusta, mitä hän minulle osoitti, mutta kysyin useampaankin kertaan Pariisissa ollessani, että eikö hänelle tullut hiki näissä kamppeissa. Ei kuulemma tullut. On suorastaan liikuttavaa, miten suurella ylpeydellä hän on näitä asusteita kantanut ja muistanut mainostaa polleana kaikille kavereillekin, että ovat muuten hänen tyttöystävänsä käsialaa.

Lokakuu 2018

Kaukosuhteessa eläminen ei ole aina helppoa ja etäisyys tuo arkisiinkin tilanteisiin ja asioihin omanlaisiaan haasteita. Hetkeäkään en ole harkinnut luovuttavani, mutta on luonnollisesti päiviä, jolloin erossaolo ja aamujen laskeminen tuntuu erityisen raskaalta. Tämän julkaisin hetkellä, kun poikaystävälläni oli vähän vaikeaa ja se vaikutti luonnollisesti myös parisuhteeseemme. Samana iltana hän päätti spontaanisti perua kaikki menonsa tulevan viikon ajalta ja lensi viikoksi Suomeen.

Tammikuu 2018

Tämä kuva on siitä samaisesta Urban Decay –kuvaussessiosta syksyltä 2017. Julkaisin kuva-arkistoihini unohtuneet ”glamour shotit” 34-vuotissynttäreideni kunniaksi ja nämä selvästi ovat olleet suosituimpia koskaan julkaisemiani kuvia. Pitäisi ilmeisesti tehdä glamourkuvauksia useamminkin, jos niistä näin kovin tykätään. Kuvauspäivänä kyllä jotenkin kaikki osui nappiin: niin meikki kuin kemiat kuvaajankin kanssa. Ja se näkyy lopputuloksessa.

Toukokuu 2018

Huh, mikä hässäkkä tästä kuvasta saikaan alkunsa. Tällä kuvalla paljastin, että elämääni on ilmestynyt tällainen ihana tyyppi ja melkoisen vastaanoton hän sitten saikin myös seuraajieni joukossa. Moni oli tainnut arvata leveistä hymyistä ja onnellisesta olemuksesta jo aiemmin, että rakkautta saattaisi olla ilmassa, mutta maltoin pitää asian salassa melkein 4 kuukautta ennen kuin uskalsin paljastaa asian myös julkisesti. Tässä kuvassa olemme syömässä korealaisessa Giwa-ravintolassa (joka muuten on ihana!) Helsingin Bulevardilla.

Maaliskuu 2018

Olin maailman parhaan reissukaverin Liisan kanssa Barcelonassa keväällä ja minulla sattui olemaan ihan poikkeuksellisen hyvä hiuspäivä. Niinpä Liisa ikuisti hetken ja hiukset aamupalapöydässä kuvaksi. Ja ilmeisesti kannatti, koska muutkin ovat kuvasta tykänneet. Ja onpahan nyt kuvatodiste siltä yhdeltä päivältä, kun tukka kerrankin oli erityisen hyvin!

Joulukuu 2018

Matchaavissa pipoissa Helsingin kaduilla. Kävimme kaupungilla ostoksilla ja syömässä, ja kylläpä olikin kiva päivä yhdessä harmaasta säästä huolimatta. Kaukosuhteessa sitä huomaa loppujen lopuksi kaipaavansa kaikkein eniten niitä ihan tavallisia juttuja: Netflixin katselua ja sohvalla löhöilyä yhdessä, käsi kädessä kävelemistä, spontaaneja iltapaloja lähipizzeriassa, yhteisiä ruokakauppareissuja ja iltakävelyitä. Toisaalta on aika mahtavaa, että noita yksinkertaisia yhdessäolon hetkiä osaa etäisyyden takia arvostaa. Julkaisin kuvan sen jälkeen, kun poikaystävän oli pitänyt lähteä takaisin Pariisiin – taas kerran aivan liian aikaisin.

Toukokuu 2018

Meille tuli joskus aika varhaisessa vaiheessa suhdettamme tavaksi ottaa tällainen huvittava mökötyskuva Grumpy Cat –hengessä aina, kun eron hetki koitti. Vieläkin nappaamme melkein aina tällaisen kuvan erotessamme. Tämä kyseinen kuva taisi olla ensimmäinen laatuaan, ja siitä näkyy pituuseromme aika hyvin. Tosin, todellisuudessa taidan tässäkin seisoa varpaillani, että saamme naamamme mahtumaan samaan kuvaan.

Elokuu 2018

Elokuu oli henkisesti hiukan haastavaa aikaa, sillä jouduimme olemaan erossa molempien matkojen, töiden jamuiden käytännön syiden takia yli kaksi kuukautta. Se tuntui todella pitkältä etenkin, kun samaan ajankohtaan ajoittui paljon stressiä ja muuta murhetta. Ikävä oli kova ja mieli hetkittäinmaassa, mutta siitäkin selvittiin! Tämän kuvan olen julkaissut hetkellä, jolloin poikaystävää oli erityisen kova ikävä.

Tammikuu 2018

Julkaisin elämäni ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat bikinikuvani! Ja on myönnettävä, että se jännitti aivan älyttömästi. Lämmin kiitos siis armeliaasta vastaanotosta! Saapa nähdä uskaltaudunko täällä rantatunnelmissa heilumaan kameran edessä toisenkin kerran uikkareissa. Jos mietteeni bikinivartaloista ja -kuvista kiinnostavat, kannattaa lukaista tämä vanha postaus.

Mitä siis voimme päätellä tästä… Tykkäätte rakkaudesta ja poikaystävästä, glamourkuvista sekä bikinimimmeistä? :D Nämä kuvat kyllä summaavat aika hyvin tämän vuoden kohokohtia. Toivotan teille hyvää uutta vuotta 2019 jo hiukan etukäteen ja jäädään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan!

Related posts

17/12/18

Viikon ajatus: todellisista tunteista

2 30

Jos hän todella kaipaa sinua, hän soittaa.

Jos hän haluaa sinut, hän kertoo sen sinulle.

Jos hän välittää, hän näyttää sen.

Ja jos ei, hän ei ole sinun aikasi arvoinen.

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

14/12/18

Kokomustaa ja mietteitä viikon varrelta

4 25

Taas olisi jaossa koottuja pohdintoja ja mietteitä kuluneen viikon varrelta.

♥ Olen halunnut nähdä Queenin tarinan kertovan Bohemian Rhapsody -leffan siitä lähtien, kun näin elokuvan trailerin joskus alkusyksystä. Nyt viime viikonloppuna päädyimme poikakaverin kanssa spontaanisti leffaan ja kävimme katsastamassa elokuvan. Ja hitsi vie, se oli kyllä loistava! Rami Malek tekee upean roolityön Freddie Mercuryna ja koko elokuvan casting on muutenkin todella onnistunut. Leffaa katsellessa tuli hyvin vahva tunne, että voi kunpa olisi tarjoutunut tässä elämässä mahdollisuus päästä näkemään juuri tämä bändi livenä, mutta totta puhuen Bohemian Rhapsodya katsellessa siihen tavallaan tuo toive tavallaan toteutuu. Leffateatterin äänentoisto on huikea jakun Live Aid -konsertin livetaltiointi tahdittaa elokuvan loppukohtausta, voi melkein kuvitella olevansa oikeasti paikan päällä itsekin. Erittäin vahva suositus! Mutta varoitan, tämän jälkeen et todennäköisesti halua kuunnella mitään muuta kuin Queenia pitkään aikaan.

♥ Olen viherpeukalona aika surkea, kuten täällä blogissakin on tullut useampaan otteeseen todettua. Parhaani kuitenkin teen ja huomaa, että joidenkin viherkasvieni kanssa tulen vain paremmin toimeen kuin toisten. Yksi, joka selvästi viihtyy hoteissani, on tuo minuakin korkeampi kastanjasutipuu, joka onnellisena vain kasvaa kasvamistaan. Puu on viime kesästä lähti kasvanut korkeutta varmaan jo melkein puoli metriä ja nyt reissussa ollessani se oli taas kasvattanut paksusta rungosta ihan kokonaan uusia oksia. Tuntuu, että aina, kun on hetken poissa, puu on sillä välin yhtäkkiä puskenut ilmoille jonkun ihan uuden oksan. Vai onko tässä kyse vain siitä, että kaveria joka päivä katsellessaan ei huomaa sen kasvua, mutta samoin kuin lasten kohdalla, kasvun huomaa, kun toista ei näe hetkeen? Oli miten oli, näköjään tuo rakas puuni on immuuni surkeille puutarhurin taidoilleni.

♥ Myönnän, että minulla on kiireisessä arjessani suurempiakin prioriteetteja kuin siivoaminen. En ole maailman järjestelmällisin ihminen ja jos vapaa-aikaa on hyvin rajallisesti, voit olla varma, että tapaan ennemmin rakasta ystävää tai uhraan sen yhden vapaan tunnin mieluummin vaikka kirjan lukemiselle kuin kodin järjestelylle. Tästä syystä tilanne pääsee toisinaan hieman eskaloitumaan, kunnes tympäännyn epäjärjestykseen ja teen sen kunnollisen siivousoperaation kertaheitolla. Mutta MIKSI tämä siivousinto iskee aina yöllä tai myöhään illalla? Tai vaihtoehtoisesti silloin, kun todellisuudessa pitäisi olla tekemässä jotakin ihan muuta…

♥ Nukuin Afrikassa matkustaessani ihan älyttömän hyvin. Kaaduin illalla väsyneenä sänkyyn, nukahdin melkein samantien ja heräsin aamulla levänneenä ja pirteänä. Olen miettinyt, miksi siellä lepäsin niin paljon paremmin. Yksi syy oli varmasti se, että aika siellä oli kohtalaisen stressitöntä, kun omat työt oli tehty jo etukäteen. Samanaikaisesti työpäivät paikan päällä olivat eri tavalla kuormittavia ja fyysisestikin sen verran raskaita, että illalla yksinkertaisesti oli täysin poikki ja nukahtaminen siksi helppoa. Olen kuitenkin miettinyt, että olisiko myös sillä valolla ja vuorokausirytmillä ollut vaikutuksensa. Moni tuttuni ja kaverini on valitellut kärsivänsä talviseen aikaan univaikeuksista Suomessa: ihan kuin keho ei jotenkin tunnistaisi, milloin pitää nukuttaa, kun aamusta iltaan on pimeää. Eräs pahoista univaikeuksista kärsivä ystäväni totesi, että uniongelmat pahenevat aina talvella valtavasti, koska hän tuntuu tarvitsevan sen selkeän päivän ja yön tunteakseen väsymystä illalla siihen aikaan kuin kuuluukin. Voisiko tämä osaltaan selittää minun ja muidenkin hankaluuksia unirytmin ja väsymyksen kanssa talvella täällä kotioloissa?

♥ Yksi parhaista asioista matkoilla käymisessä on se, että saan reissussa ollessani aina luettua enemmän kirjoja ja usein reissun jälkeen lukuinto jää päälle niin, että hetken aikaa kotonakin tulee aktiivisemmin luettua. Arjessa ihan liian usein aika vain hupenee kaikkeen muuhun tekemiseen ja työt tuppaavat venymään iltoihin. Olen nyt yrittänyt pitää kiinni siitä, että viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa en näprää kännykkää tai tuijota Netflixiä, vaan luen kirjaa. Viimeisten kahden viikon aikana olen saanut urakoitua loppuun jo peräti kolme kirjaa ja nyt menossa on neljäs. Olen saattanut päätökseen Haruki Murakamin Kafka Rannalla -teoksen (taattua otteessaan pitävää Murakamia), Tara Westoverin maailmalla kuohuttaneen Opintiellä -teoksen* sekä Leïla Slimanin puistattavan Kehtolaulun* ja nyt meneillään on Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton*. (Tähdellä merkityt kirjat on saatu blogin kautta.) Jos tulee mieleen muita hyviä kirjasuosituksia, niin saa ehdottomasti vinkkailla! Minulla on tosin melkoinen kasa tuolla jo odottamassa joulua ja vuodenvaihteessa odottavaa lomaa.

♥ Lomasta puheen ollen… En ole itse asiassa varmaan koskaan työelämään siirryttyäni viettänyt kunnollista joululomaa niitä muutamia joulun pyhäpäiviä lukuunottamatta, joten odotan ehkä maailman eniten sitä, että tänä vuonna aion pitää joulun jälkeen vähän lomaa. Loman odotus tuntuu rinnassa semmosena kutkuttavana keveytenä, kun tiedän, että muutamaan viikkoon ei ole yhtäkään deadlinea ja saan luvan kanssa olla miettimättä työasioita. Ihanaa!

♥ Olen mietiskellyt viime aikoina paljon sitä, miten oman ystäväpiirin rakenne vaikuttaa omaan ajankäyttöön. Mainittakoon heti, että koen olevani ihan suunnattoman onnekas, että minun ympärilleni on kertynyt monta niin rakasta ja läheistä ystävää. Olen useampaan otteeseen maininnut täällä blogissakin, ettei minulla niinkään ole sellaista kaveriporukkaa, vaan enemmänkin viihdyn yksittäisten ihmisten seurassa kerrallaan. Olen kuitenkin nyt havahtunut siihen, että monen läheisen mutta toisistaan täysin erillisen ystävyyssuhteen ylläpitäminen on kiireisen arjen keskellä varsin haastavaa ihan vain ajankäytön näkökulmasta. Onneksi kaikki muutkin ovat kiireisiä ja ymmärtävät siksi tilannetta. Tajusin kuitenkin vasta hiljattain, että isommassa kaveriporukassa on se etu, että monta ystävää pystyy näkemään yhdellä kertaa.

Yrittäessäni hallita ajankäyttöäni tein viime viikolla listaa ystävistä, jotka haluaisin vielä yrittää ehtiä nähdä ennen joulua, sillä viimeisten parin kuukauden työkiireiden ja hyväntekeväisyysreissun takia en ole juuri ehtinyt tavata ystäviä niin usein kuin toivoisin. No, listan tehtyäni tajusin, että joulua edeltävien päivien määrä oli reilusti pienempi kuin niiden ystävieni lukumäärä, jotka kovin mielelläni vielä ennen joulua treffaisin. Siinä hetkessä ymmärsin, miten kätevää olisi olla osa kaveriporukkaa, kun voisi lyödä useamman kärpäsen yhdellä iskulla ja tavata monta kaveria yhdellä kertaa. Toisaalta, olen juuri sellainen ihminen, joka mielellään keskittyy yhteen ihmiseen kerrallaan ja uppoutuu keskusteluun kaikessa rauhassa, joten ehkä se on vain hyväksyttävä, että näin tämä minun kohdallani menee. Samanaikaisesti sitä tarvitsisi aikaa myös itselleen. Haastavaa, muttei mahdotonta. Olen kirjoittanut aiemminkin introverttiluonteen haasteista sosiaalisen elämän näkökulmasta, mutta ehkä tässä voisi olla taas pohdiskelun aihetta uuteen postaukseen…

♥ Kävin tällä viikolla testaamassa pari viikkoa sitten Kallioon avatun espanjalaishenkisen Bar Cónin, joka on monelle muulle jo keskustastakin tuttu. Olen niin iloinen, että kotikulmat alkavat täyttyä toinen toistaan kivemmista ravintoloista ja kuppiloista. Kävimme Bar Cónissa viettämässä vähän laatuaikaa Annikan kanssa piiitkän tauon jälkeen ja kylläpä olikin ihana nähdä ihan rauhassa ja kunnolla kaikkien syksyisten kiireiden jälkeen. Ja Bar Cónille myös vahva suositus: ruoka oli todella hyvää ja miljöö erittäin viehättävä. Annika totesi, että ravintolan tapakset olivat suunnilleen parempia kuin mitä hän on koskaan Espanjassa syönyt ja uskaltaisin kallistua samoille linjoille. Seuraavaksi haluaisin sitten testata sitä uutta vegaanista hampurilaisketjua Bun2Bunia…

♥ Blogissa on ollut kovin vähän asukuvia viime aikoina, koska muut aiheet ja työkiireet ovat vieneet mennessään eikä tuo pimeä ja harmaa sääkään ole ollut inspiroivinta antia pukeutumisen tai valokuvaamisen näkökulmasta. Nämä kuvat napattiin jo vähän aiemmin syksyllä ne ovat itse asiassa yhdet kaikkien aikojen suosikeistani. Jostain syystä olen pantannut niitä arkistoissa odottelemassa jotain sopivaa hetkiä julkaisulle ja tuumasin, että sopiva hetki on nyt. Kiitos ihanalle Camilla Bloomille kuvista! Tuo mimmi on kyllä yksi lemppareistani – hänen kanssaan on kuin sellainen sanaton yhteys ja melkein joka ruutu tuntuu onnistuvan. <3

Kirjoitin jokin aika sitten tänne blogiin kestävämmästä tyylifilosofiasta ja tämä asu on suoranainen manifesti omalle tyyliajattelulleni. Tämä kokonaisuus on yksinkertaisuudessaan ja ajattomuudessaan yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Mukana on laadukasta second handia, ajatonta klassikkoa ja oman näköistä siluettia. Mustan täydellisen merinovillapoolon olen löytänyt vuosia sitten New Yorkista vintage-putiikista. Mustat leveät farkut ovat ylivoimaiset lempparihousuni ja ne ostin vuoden alussa Weekdaysta Kööpenhaminasta (kiinnostuneille tiedoksi, että mallin nimi on ACE). Mustat, juuri sopivan korkuisella korolla varustetut yksinkertaiset korkkarit ovat sellainen täydellinen kenkäpari, joka sopii asuun kuin asuun. Sain ne 1,5 vuotta sitten blogiyhteistyön kautta Zalandolta ja olen käyttänyt niitä varmaan enemmän kuin mitään muita omistamiani korkokenkiä. Hauskaa twistiä perusmallille antaa avokkaan piparkakkureunus.

Aloin jokin aika sitten merkitä asukuvien tietojen yhteyteen myös sen, miten vanha kyseinen vaate on (sillä tarkkuudella kuin sen suinkin pystyn muistamaan), jotta pystyisin havainnollistamaan, ettei aina tarvitse ostaa uutta, jotta tyyli olisi kiinnostava ja ajankohtainen. Olen myös viime vuosina palannut taas yhä enemmän second handin pariin. En ajattele, että uuden ostaminen olisi automaattisesti synti, jos panostaa laatuun ja miettii, millaiseksi vaatteen elinkaari omassa käytössä muodostuu, mutta haluan silti havainnollistaa, että moni oma luottovaate on vanhoja tuttuja, jotka ovat olleet käytössä jo vuosia. Jos mietteeni kestävästä tyylistä kiinnostavat, suosittelen kurkkaamaan tuon aiemmin tekemäni jutun aiheesta.

pooloneule // turtleneck sweater J. Crew / second hand (2015)

farkut // jeans Weekday (2018)

korkokengät // shoes KMB / Zalando (2017, saatu blogin kautta)

Photos: Camilla Bloom

Related posts