2/03/20

Viikon ajatus: prioriteeteista

39

Kun oikeasti merkitset jotakin toiselle ihmiselle,

hän kyllä järjestää sinulle aikaa.

Ei valheita, ei tekosyitä.

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

13/02/20

Mummokaveri ja minä – erään ystävyyden tarina

36 404

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SPR

Näin ystävänpäivän kunniaksi päätin, että haluan puhua vähän ystävyydestä ja omistaa tällä kertaa postauksen eräälle aivan erityislaatuiselle ystävälleni, joka tunnetaan täällä blogin ja somen puolella lempinimellä mummokaveri. 86-vuotias ystäväni on tullut tässä vuosien varrella tarinoistani tutuksi varmasti teillekin ja moni rakastaa mummokaveriin liittyviä juttujani niin paljon, että saan seuraajiltani valtavasti kyselyitä hänen kuulumisistaan. Ja hänen luvallaan raotan tänään hieman salaperäisyyden verhoa… Tässä hän nyt nimittäin on!

Minun ja mummokaverin tiet kohtasivat vajaat 4 vuotta sitten, kun liityin mukaan SPR:n ystävätoimintaan. Olin jo pitkään miettinyt, että haluaisin ryhtyä ystäväksi jollekulle yksinäiselle ikäihmiselle: omat isovanhempani olivat nukkuneet pois jo kauan sitten ja minulla oli vahva kiinnostus päästä jakamaan ajatuksia ja keskustelemaan jonkun ihan toista ikäpolvea olevan ihmisen kanssa – kuulemaan tarinoita hänen nuoruudestaan ja menneestä. Tuntui myös, että haluaisin kantaa korteni kekoon yhteiskunnallisessa mielessä ja olla seurana jollekulle yksinäiselle, jotta ihan niin moni vanhus ei jäisi yksin. SPR:n ystävätoiminnan kautta löytyi mummokaveri, jonka kanssa olemme nyt olleet ystäviä pian 4 vuotta ja 50 vuoden ikäero ei tunnu missään, kun innostumme keskustelemaan.

Juhlistimme eilen ystävänpäivää jo vähän etukäteen lounaan merkeissä, kuten viikoittaisiin tapoihimme kuuluu: tilaamme usein kotiin jotakin hyvää ruokaa ja juomme lounaan päätteeksi teet. Tällä kertaa mummokaverin teki mieli hampurilaista, joten sellaiset tilattiin. Ja joskus vähän herkutellaan jälkiruoallakin – ystävänpäivänä se tietenkin kuului asiaan. Olen yrittänyt toppuutella mummokaveria, että yksi pulla tai viineri per nenä riittäisi, mutta kuten kuvista näkyy, ainakin juhlapäivinä nämä toiveet usein tuppaavat unohtumaan kaupan pullatiskillä.

Olen kertoillut ystävyydestämme täällä blogissa monet kerrat, mutta tällä kertaa päästän ääneen mummokaverin ja saatte kuulla hänen mietteitään ystävyyssuhteestamme.

Millaisia fiiliksiä sinulla oli tästä kaikesta, kun tulin luoksesi kylään ihan ensimmäistä kertaa?

Silloin niihin aikoihin minä olin ihan vuodepotilaana ja sinä tulit kylään niin kauniina, hienosti vaatetettuna ja ystävällisen näköisenä. Olin hyvin yllättynyt ja sain suorastaan nieleskellä vähän aikaa, ennen kuin uskalsin sanoa jotakin. En odottanut oikein mitään, mutta olit kyllä silti hyvin erilainen kuin olisin osannut odottaa. Hienosti meillä meni kuitenkin heti ihan alusta lähtien, vaikka myönnän, että olin vähän kriittinen, koska meillä on niin suuri ikäero. Mietin, että riittääköhän meillä juteltavaa, kun maailmamme ovat niin erilaiset.

Mitä ajattelet asiasta nyt vajaan neljän vuoden jälkeen?

Koen, että olemme ystävystyneet todellisesti ja sinua on aina miellyttävää tavata. Olet aina niin ystävällinen ja hyvällä tuulella. Aika menee aina hurjan nopeasti, kun olemme yhdessä. Eivätkä juttuaiheetkaan ole koskaan loppuneet kesken. 

Mikä mielestäsi meidän ystävyydessämme on ollut parasta?

Parasta on ollut se, että vaikka ystävyytemme alussa kävelin huonosti ja minulla oli ongelmia liikkumisen kanssa, sinä halusit aina viedä minua ulos ja kaupungille ravintoloihin syömään. Et luovuttanut, vaikka kieltäydyin monta kertaa. Muistan hyvin vielä sen ensimmäisen kerran, kun lähdimme syömään tuohon vähän matkan päähän italialaiseen ravintolaan ja kävelin tuolloin ensimmäisen kerran ilman rollaattoria. Se tuntui ihmeelliseltä! Tarjosit pari kertaa käsivarttasi, mutta sanoin, etten tarvinnut tukea. Ja niin me menimme! Ajattelin siellä ravintolassa istuessani, että en olisi koskaan uskonut, että voisin tervehtyä niin hienosti, että pystyisin vielä joskus käymään ravintolassa syömässä. 

Tuleeko mieleen joitakin erityisesti mieleen painuneita hetkiä ystävyytemme varrelta?

Voi, niitä on niin paljon… Aina, kun tulet käymään, olen niin kiinnostunut kuulemaan, mitä sinulle on tapahtunut viikon aikana. Ja sinä kerrot kaiken, mitä on tapahtunut – ja minä olen innoissani, koska minulle itselleni ei viikon aikana tapahdu kovinkaan paljon. Mutta sinä olet liikkuvainen ja tapaat paljon ihmisiä, niin sinulla on aina paljon kerrottavaa ja olet aina kertonut minulle elämästäsi avoimesti. Neljä vuotta on mennyt hyvin nopeasti!

Kerran kävimme pilvenpiirtäjän näköalabaarissa drinkeillä ja se oli hieno juttu. Tarjoilija teki meille omat drinkit toiveidemme mukaan ja näköalat olivat upeat. Sitä ennen kävimme syömässä. Se oli hieno päivä. Yhtenä kesänä teimme myös retken Mustasaareen – se oli hieno reissu. Oli mukavaa päästä veden äärelle ja venematkalle, kun sellaista pääsee nykyään kokemaan niin harvoin. Saaressa oli monenlaista nähtävää ja söimme aterian päätteeksi valtavan suuret korvapuustit. Paljon on hienoja muistoja, mutta ne tulevat aina mieleen sitten vasta jälkikäteen.

Ja sitten meillä on tämä jokaviikkoinen lounasperinne, että sinä tilaat aina meille lounasta tullessasi ja syömme hyvin. Ja teemmehän me yhdessä muutakin: olet lukenut minulle Sinuhe Egyptiläistä. Joskus olet kyllä sanonut, ettei siinä ole tarpeeksi actionia, mutta nyt olemme tainneet päästä jo vauhdikkaampiin kohtiin. Seuraavaksi pitää valita vähän ohuempi kirja, kun tämä on ollut työn alla jo niin kauan. 

Haluan kiittää ystävyydestä, joka on varmasti monen mielestä vähän yllättävästikin jatkunut jo näin kauan ja jatkuu edelleen. Olisi hienoa, jos tämä ystävyys voisi jatkua loppuun asti. Meillä on monesta asiasta samanlaiset mielipiteet ja se on tehnyt ystävyydestä helppoa. Olemme jutelleet monenlaisista aiheista ja siinä oppii tuntemaan toista paremmin, kun uskaltaa puhua vaikeistakin aiheista. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että sinä nuorena ja kiireisenä ihmisenä olet jaksanut joka ikinen viikko aina tulla käymään lounaalle tänne. 

Millaisia toiveita tai haaveita sinulla on vielä tulevaisuuden varalle?

Kerroinkin sinulle joskus, että haluaisin päästä käymään Stadionin tornissa. Olemme käyneet maailmanpyörässäkin kerran, mutta olisi hienoa päästä sinne Stadionin torniin. Haluaisin myös viedä sinut joskus Hietaniemen hautausmaalle Taiteiden kukkulalle, kun kerroit, ettet ole koskaan vieraillut siellä. Sinne on haudattu Suomen merkittävimpiä taiteilijoita. Ehkä voimme mennä sinne ensi kesänä!

*

Takana on jo monta unohtumatonta yhteistä vuotta ja edessä toivottavasti vielä monta lisää. Mummokaveri on joskus todennut, että ystävyytemme mullisti aikanaan monella tapaa hänen elämänsä ja toi arkeen sellaista uutta uteliaisuutta ja intoa, mikä lopulta antoi myös toivoa, että elämällä voisi vielä olla jotain annettavaa. Vuodepotilaaksi joutuneelle tilanne oli tuntunut jo hetkellisesti melko toivottomalta, mutta toivonkipinä rohkaisi ja säännölliset vierailut kannustivat kuntoutumaan ja auttoivat takaisin liikkeelle. On todellakin ollut aika uskomaton edistysaskel, että nelisen vuotta sitten vain muutamia metrejä kotonaan rollaattorin turvin kävellyt ihminen pystyy nyt käymään omatoimisesti kaupassa ja kaupungilla – ilman rollaattoria.

Olen todella kiitollinen ja onnellinen siitä, että olen saanut elämääni tällaisen ihmisen, jota voin kutsua ystäväkseni. En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä sitä, että hän on toivottanut minut elämäänsä näin lämpimästi tervetulleeksi ja että tästä on syntynyt niin aito ja tärkeä ystävyyssuhde.

Mietitkö vapaaehtoiseksi ystäväksi ryhtymistä?

Tarinat mummokaverista ovat innostaneet varmasti monia muitakin ystävätoiminnan pariin, mutta näin ystävänpäivänä haluaisin vielä ihan erikseen kannustaa, että jos vielä mietit, niin rohkeasti mukaan vain! SPR:ltä kerrotaan, että vapaaehtoisista ystävistä on kova pula ja moni yksinäinen kaipaisi kovasti seuraa. Toimintaan voi lähteä mukaan matalalla kynnyksellä ja omien aikataulujen sekä toiveiden mukaan. Ja ystäväksi voi ryhtyä ikäihmisen sijaan myös vaikkapa nuorelle tai maahanmuuttajalle.

Ihan kuka tahansa voi olla ystävä yksinäiselle. Mitään erityistaitoja ei tarvita, vaan tärkeintä on vain kyky kuunnella ja olla läsnä. Tapoja olla ystävä on monia: ystävää voi tavata henkilökohtaisesti (kuten minä ja mummokaveri), mutta sen lisäksi ystäväksi voi ryhtyä myös verkon välityksellä tai osallistua ryhmätoimintaan. Moni ei tiedä, että pitkäaikaisemman sitoutumisen rinnalla ystävätoimintaan voi osallistua myös kertaluontoisesti.

Jos mietit ystävätoimintaan osallistumista, kannattaa ihan ensimmäiseksi tutustua SPR:n ystävätoiminnan kurssitarjontaan. Tarjonta vaihtelee paikkakunnittain, joten jos sopivaa kurssia ei löydy, kannattaa ottaa yhteyttä SPR:n lähimpään piiriin.

Millaisin eri tavoin ystävätoimintaan voi osallistua?

Kahdenkeskinen ystävätoiminta

Kahdenkeskisessä ystävätoiminnassa ystävät tapaavat toisiaan ja viettävät aikaa heille itselleen sopivalla tavalla. Yhdessä ystävän kanssa voi esimerkiksi jutella, lukea lehtiä, ulkoilla tai käydä konsertissa tai kahvilla. Yhteistä aikaa voi viettää myös jonkin molemmille mieluisan harrastuksen parissa. Ystävykset päättävät itse miten, milloin ja missä haluavat tavata. Tavata voi oman elämäntilanteen mukaan kerran tai pari kuukaudessa tai vaikkapa joka viikko, kuten minä ja mummokaverini.

Ikääntyneelle yksin asuvalle vapaaehtoisen ystävän säännölliset vierailut tuovat iloa ja turvallisuuden tunnetta yksinäiseen arkeen. Usein pelkkä läsnäolo riittää piristämään, mutta vapaaehtoisen ystävän seura saattaa rohkaista ikäihmistä lähtemään liikkeelle kodin ulkopuolellakin.

Sairaalassa, palvelutalossa tai hoivakodissa asuvalle vapaaehtoisen ystävän vierailu tuo kaivattua vaihtelua ja piristystä arkeen. Vapaaehtoinen voi vierailla säännöllisesti ja tarjota juttuseuraa, auttaa esimerkiksi ulkoilussa tai järjestää tilaisuuksia ja ryhmätoimintaa – yksin tai yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa.

Nuoren kaveria kaipaavan ja vapaaehtoisen ystävän yhdistämisessä otetaan huomioon erityisesti molempien osapuolten mielenkiinnon kohteet ja toiveet yhteisestä tekemisestä. Ystävän kanssa voi esimerkiksi harrastaa yhdessä tai käydä elokuvissa, kahvilla, urheilumatseissa tai keikoilla.

Maahan muuttaneelle vapaaehtoinen ystävä voi olla korvaamaton tuki. Ystäväksi maahan muuttaneelle ihmiselle tai perheelle voi ryhtyä yksin, yhdessä puolison, perheen tai ystävän kanssa. Yhdessä voi tehdä arkisia asioita kuten käydä kävelyllä, laittaa ruokaa tai vaikka tutustua lähiympäristön nähtävyyksiin.

Kertaluontoinen ystävätoiminta

Kertaluontoinen ystävätoiminta sopii hyvin myös niille vapaaehtoisille, jotka eivät pysty sitoutumaan pitkäksi aikaa. Kynnys ryhtyä pidempiaikaiseen ystäväsuhteeseen voi korkea, ja siksi Punainen Risti on viime vuosina pyrkinyt kehittämään erilaisia lyhytkestoisia ystäväpalvelun tehtäviä, joista vapaaehtoinen voi valita itselleen sopivat tehtävät ja ajankohdat. Kertaluonteinen ystävätoiminta on usein esimerkiksi asiointiapua ikääntyneen seurana lääkäri-, apteekki-, tai kauppareissuilla.

Verkkoystävätoiminta

Ystävätoiminnassa voi SPR:n kautta olla mukana myös etänä. Verkkoystävänä voi käydä kahdenkeskisiä, anonyymejä keskusteluja yhdessä ystävän kanssa verkon välityksellä, sähköpostiviestein tai keskustelusovelluksissa. Verkkoystävyys ei katso aikaa tai paikkaa. Verkkoystäväksi pääsee käymällä verkkoystävätoiminnan koulutuksen tai ystävätoiminnan peruskurssin sekä verkkoystävän nettiperehdytyksen. Verkkoystävän nettiperehdytyksen haluavat voivat ottaa yhteyttä: varpu.salmenrinne @ punainenristi.fi (poista välit).

*

Paras ystävänpäivälahja olisi minusta se, että pitäisimme huolen siitä, että kukaan ei jäisi tahtomattaan yksin. Ja jos vielä mietit, uskaltautuako mukaan vapaaehtoiseen ystävätoimintaan, voin oman kokemukseni pohjalta suositella todella lämpimästi. Vastailen myös mielelläni kysymyksiin, jos jokin ystäväksi ryhtymisessä askarruttaa mieltä. :)

Ihanaa ystävänpäivää ihan jokaiselle!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

12/02/20

Afterwork-podcast: Onko enää aikaa ystäville?

25

Ystävänpäivä lähestyy, joten tänään Afterworkin äärellä pureudutaan ystävyyssuhteisiin. Aikuisena ystävyyssuhteiden ylläpitäminen saattaa tuntua haastavalta. Elämän kiireet vievät, eikä aikaa yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Millaisilla mittareilla ystävyyttä nykyään mitataan ja onko se muuttunut somen myötä pinnallisemmaksi? Entä voiko vielä aikuisenakin luoda pysyviä ystävyyssuhteita?

Ja hei, Afterwork-podcastilla on oma Instagram-tili, joten tule ystäväksemme myös siellä! Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Janita Autio

Related posts

5/02/20

Afterwork-podcast: V*tuttaako? Vol. 2

1 27

Tänään on lupa päästellä höyryjä ja avautua! Viikon jaksossa ei säästellä sanoja, vaan Afterworkin äärellä annetaan tulla täyslaidallinen kaikesta, mikä ottaa päähän juuri nyt. Jaossa ovat myös parhaat vinkit, miten toimia silloin, kun uhkaa keittää yli.

Ja hei, Afterwork-podcastilla on oma Instagram-tili, joten tule ystäväksemme myös siellä! Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Related posts