22/11/16

Yksinäisyyden stigma

21 148 loneliness

“Mutta miksi sinä olit yksinäinen? Oletko koskaan miettinyt, että ehkä vika onkin ollut sinussa? Mitä jos olet itse tehnyt jotakin väärin?” Näin kysyi viikonloppuna ystäväni, kun keskustelimme A2-trailerin innoittamana yksinäisyydestä. Olemme sivunneet aihetta keskusteluissamme aiemminkin, mutta ensimmäistä kertaa kaverini kommentista huokui hitusen syyllistävä sävy. Ehkä oletkin itse ollut syypää omaan yksinäisyyteesi?

Käymme välillä ystäväni kanssa kiivastakin ajatustenvaihtoa ja tiedän, että hänellä on tapana haastaa keskustelukumppaneitaan provosoivaan tyyliin perustelemaan, pohtimaan ja kyseenalaistamaan ajatuksiaan. Usein tämä tyyli kirvoittaa vain hyvällä tavalla moniulotteisempaa keskustelua, mutta tällä kertaa kommentti kirpaisi.

Tiedän, että todella moni yksinäinen tuntee jollain tavalla syyllisyyttä omasta tilanteestaan ja kokee ehkä jopa epäonnistuneensa ihmisenä, kun oma seura ei tunnu kiinnostavan muita tai lähelle ei vain löydy sopivia luottotyyppejä. Koska kyseessä on monelle hyvin henkilökohtainen ja kipeä aihe, sitä kaipaisi keskustelukumppaneiltakin rahtusen myötätuntoa ja hienotunteisuutta siitä puhuttaessa. Kun toinen uskaltautuu avaamaan suunsa herkästä aiheesta, suosittelen antamaan puheenvuoron avoimin mielin ja suhtautumaan tämän kertomaan syyllistämättä ja vähättelemättä.

Vaikka en enää ole itse yksinäinen, silti ystäväni pahaa tarkoittamaton töksäytys loukkasi hiukan, sillä olen yksinäisimpinä aikoinani viettänyt niin lukemattomia hetkiä miettien, onko minussa todellakin jotain vikaa. Teenkö jotain väärin? Voisinko tehdä jotakin toisin? Uskon, että nämä ajatukset ovat monelle yksinäiselle tuttuja.

Epäilen, että harva yksinäinen syyttää tilanteestaan muita – eihän ketään voi pakottaa olemaan toisen ystävä, jos se ei tule luonnostaan. Enemmän syitä yksinäisyydelle löydetään kaiketi omasta itsestä tai olosuhteista ja elämäntilanteesta. Moni yksinäinen kokee suunnatonta häpeää omasta tilanteestaan. Sillä nöyryyttävältähän se tuntuu, kun ei kelpaa kenellekään.

Raha-automaattiyhdistyksen teettämän tutkimuksen mukaan kaikkein eniten yksinäisyydestä kärsivät nuoret aikuiset (18-24 vuotta). Vaikka oman elämäni yksinäisimmät hetket ajoittuivat juuri tuonne ikävuosien 20-23 tuntumaan, yllätyin silti tästä tuloksesta. Tuntuu hämmentävältä, että juuri opiskeluiden ja uusien työpaikkojen äärellä nuoret kokevat kaikkein syvintä yksinäisyyttä, vaikka nimenomaan tuolloin sosiaaliset verkostot ovat monella laajimmillaan. Vanhusten yksinäisyys puolestaan on yleisesti tunnettu ongelma, joka kielii uskoakseni tästä nykypäivän kiireisestä arjesta, individualistisen yhteiskunnan rakenteista sekä iän tuomista käytännön haasteista esimerkiksi terveyden ja itsenäisen, vapaan liikuntakyvyn kannalta.

Vaikka tutkimusten mukaan joka 5. suomalainen on kokenut yksinäisyyttä, yksinäisyyteen liittyy silti jollain tapaa hurjan vahva stigma. Vaikka moni tuntee yksinäisiä kohtaan sympatiaa, varsin usein yksinäisyydestä keskustellessa kaikuu kommenteissa tuo sama syyllistävä sävy kuin ystäväni kysymyksessä. Yksinäisyyteen suhtaudutaan pahimmillaan yhtä ymmärtämättömästi kuin masennukseen: ottaisit nyt vain itseäsi niskasta kiinni ja lähtisit ulos. Tosiasiassa yksinäisyys ja masennus eivät useinkaan ole kovin kaukana toisistaan: joskus masennus on yksinäisyyden pohjimmainen syy ja varsin usein vähintäänkin sen surullinen seuraus. Harvoin yksinäisyydelle on silti kovin yksiselitteistä selitystä – se on useimmiten monen asian summa.

Syvimmillään yksinäisyys on sitä, että sosiaaliset tilanteet rajoittuvat kaupan kassalla lausuttuihin ohikiitäviin tervehdyksiin eikä kuukausiin pääse tuntemaan toisen ihmisen kosketusta, edes kättelyn vertaa. Miedompanakin yksinäisyys voi tuntua musertavalta. Vaikka ympärillä olisi hyvän päivän tuttavia, opiskelukavereita, työtovereita tai harrastuksista tuttuja tyyppejä, voi ihminen silti kokea voimakasta yksinäisyyttä, jos nämä suhteet eivät ulotu kevyitä tervehdyksiä ja pinnallista small talkia syvemmälle. Pinnalliset tuttavuudet eivät lämmitä yksinäisinä iltoina, jos kukaan ei koskaan kutsu minnekään tai jos omiin kutsuihin ei ikinä vastata myöntävästi.

Joku koki minut huonoksi esimerkiksi kertomaan yksinäisyyden kokemuksista A2-illan mainosvideolla, sillä olin hänen silmissään monessa mielessä etuoikeutettu: nuori, hauskan näköinen ja monenlaisten verkostojen ympäröimä. Tänä päivänä olenkin päässyt yksinäisyydestäni, mutta valitettavasti edes tällaiset näennäisen ihanteelliset ominaisuudet ja olosuhteet eivät välttämättä suojaa yksinäisyydeltä. Minua ne eivät ole suojanneet, siitäkään huolimatta, että olen persoonana varsin ulospäin suuntautunut ja sosiaalinen, puhelias ja iloinen. Yhtä lailla kuin kuka tahansa voi masentua, vaikka elämä näyttäisi ulkopuolisten silmiin täydelliseltä, moni kärsii sisimmässään muiden tietämättä myös yksinäisyydestä. Edes parisuhde ei välttämättä suojaa yksinäisyydeltä – toimimaton suhde voi jopa syventää yksinäisyyden tunnetta.

Kokemus yksinäisyydestä on hyvin subjektiivinen tunne, joten sitä ei ole mielestäni syytä arvottaa tai vertailla. Joku viihtyy yksinään niin mainiosti, ettei edes osaa kärsiä siitä, että ympärillä ei ole ihmisiä. Toinen taas vaipuu syvään masennukseen samankaltaisessa tilanteessa. Joku saattaa potea suurta ahdistusta yksinolosta jo lyhyemmänkin epäsosiaalisen jakson jälkeen. Toisella puolestaan on sosiaalisia verkostoja ja tuttavia ympärillä, mutta ei ketään, jolle voisi oikeasti puhua henkilökohtaisista asioistaan. Silti kaikkien kokemukset yksinäisyydestä ovat heille itselleen yhtä aitoja.

Koska tällaisia tuntemuksia ei voi ulkopuolisin mittarein mitata, on kunnioitettava kunkin omaa kokemusta asiasta. Veikkaan, että ennemmin yksinäisyydestä vaietaan häveten kuin valitetaan kovin vähäpätöisin perustein. Siksi uskallan väittää, että ääneen lausutut kokemukset yksinäisyydestä ovat kivuliaan todellisia. Surulliselta kuulostavat myös lääkärien lausunnot yksinäisyyden konkreettisista seurauksista: yksinäisyys voi todella aiheuttaa masennuksen ja muiden mielenterveyden ongelmien lisäksi ihan oikeita fyysisiä terveysvaivoja.

Yksin oleminen voi olla valinta, mutta yksinäisyys on sitä vain harvoin. Ilman muuta on asioita, joilla yksinäinen voi yrittää helpottaa omaa tilannettaan: aloittaa uusia harrastuksia, vaihtaa työpaikkaa, muuttaa uudelle paikkakunnalle, jutella rohkeasti ihmisille ja hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä sosiaalisia, rohkeita ja vahvoja, jotta heillä olisi kykyjä ja resursseja lähteä muuttamaan omaa tilannettaan aktiivisesti. Joskus myöskään elämäntilanne ei salli vaikkapa paikkakunnan tai työpaikan vaihdosta juuri siinä hetkessä, kun yksinäisyys koskettaa. Eivätkä aina omat aktiivisetkaan toimet tilanteen parantamiseksi tuo toivottua tulosta.

Omassa tapauksessani yksinäisyyden kierteen katkaisi muutto uudelle paikkakunnalle, jossa jostain onnekkaasta syystä löytyi nopeasti oman henkisiä ihmisiä ja sosiaalinen piiri laajeni vähän kuin itsestään. Ja sittemmin se on laajentunut jatkuvasti. Ehkäpä suurempi kaupunki ja enemmän oman tuntuiset vapaa-ajan viettomahdollisuudet, työkuviot ja harrastukset olivat väylä aidosti samanhenkisten ihmisten pariin. Toki olen myös itse ollut aina sosiaalinen, puhelias ja avoin tyyppi, mikä helpottaa uusiin ihmisiin tutustumista. Huomionarvoista on kuitenkin, että myös tällainen sosiaalinen pörrääjä voi kokea syvää yksinäisyyttä. Voin vain kuvitella, miten paljon hankalampi tilanne on jollekulle, joka ei luonnostaan ole yhtä rohkea, sosiaalinen ja hyväntuulinen persoona.

Usein yksinäisyyden taustalla on kuitenkin asioita, joita voi olla vaikeaa korjata yksinkertaisilla neuvoilla. Oma yksinäisyyteni juonsi todennäköisesti lapsuus- ja nuoruusvuosien juurettomuudesta ja opiskeluvuosien aikana läpikäymästäni masennuksesta. On vaikeaa olla seurallinen, sysätä itseään sosiaalisiin tilanteisiin ja pitää ympärillä olevista ihmisistä kiinni, jos pelkästään asunnosta ulos astuminen tai puolituttujen kanssa keskusteleminen tuntuu ahdistavalta.

Yksinäisyyden taustalla voi olla masennusta, piinaavaa ujoutta, monenlaisia mielenterveyden ongelmia sekä ihan vain onnettomia olosuhteita ja epäsuotuisia elämäntilanteita. Joskus ne oman henkiset ihmiset eivät vain yrityksistä huolimatta osu kohdalle. Joskus erilaiset elämäntilanteet vievät ihmisiä eri suuntiin ja läheinenkin ystävyys laimenee jättäen jälkeensä yksinäisyyttä. Tarinoita yksinäisyyden taustalla on yhtä monenlaisia kuin on yksinäisyyttä kokeneita ihmisiäkin. Joskus vuosikausien mittainen yksinäisyys invalidisoi: ei enää edes uskalla, viitsi tai jaksa yrittää säästääkseen itseään pettymyksiltä.

Silti tuntuu häkellyttävältä, että yksinäisyyttä kokee niin valtavan moni. Jos näin moni meistä kärsii yksinäisyyden tunteista, miten voi olla, että nämä yksinäisyydestä kärsivät ihmiset eivät löydä toisiaan? Keskiviikkona esitettävän A2-livelähetyksen slogan kuuluu “Tämä ei jää tähän” – ja toivonkin, että keskustelu kirvoittaisi oikeasti konkreettisia ehdotuksia yksinäisyysongelman ratkaisemiseksi.

Toki yksinäisyyteen voi olla myös sellaisia syitä, joihin ihminen voi itse vaikuttaa. Syyllistäminen on väärä tapa lähestyä aihetta, mutta pieni tarkistuslista voi toisinaan olla paikallaan myös omaa toimintaa peilatessa. Kaikki meistä eivät ole yhtä taitavia sosiaalisesti, eikä kaikille ole suotu yhtä tarkkanäköistä tilannetajua tai keskustelun lahjoja, mutta moni näistä ystävyyssuhteissa hyödyllisistä ominaisuuksista on onneksi sellaisia taitoja, joita voi myös harjoitella.

Kannattaa miettiä, millaisia ominaisuuksia itse arvostaa muissa ihmisissä? Millainen ihminen on mukava ystävä ja kivaa seuraa? Ainainen valittaminen tai jatkuva negatiivisuus eivät houkuttele muita ihmisiä lähelle. Ystävänä harvoin arvostetaan myöskään sellaista ihmistä, joka pälättää vain omista asioistaan eikä koskaan kysy mitä toiselle kuuluu. Tai ihmistä, joka suoruuden ja rehellisyyden nimissä loukkaa muita töksäyttelemällä “totuuksiaan” ikävästi. Aina voi miettiä, onko omassa persoonassa sellaisia teräviä kulmia, joita voisi hitusen hioa tai toimintamalleja, jotka saavat ihmiset kaikkoamaan läheltä. Näin ei useimmilla varmasti ole, mutta harvapa meistä on täydellinen: aina voi kehittyä paremmaksi versioksi omasta itsestään.

Ystävän roolissa parhaiten menestyvät yleensä ihmiset, jotka ovat aidosti kiinnostuneita muista ja osaavat kuunnella, mutta ovat myös valmiita antamaan itsestään jotakin – vain siten ystävyys voi olla aidosti molemminpuolista ja vastavuoroista. Joskus avoimuus rohkaisee toistakin osapuolta ottamaan ystävyydessä askeleen lähemmäs. Hyvä ystävä huomioi ja kunnioittaa muita, kannustaa ja antaa aikaansa. Mieti, mikä sinulle on tärkeää ja muista katsoa myös peiliin ja kysyä, annatko näitä asioita muille.

Jokaisella on tarve tulla kuulluksi ja tuntea olonsa tärkeäksi jollekulle. Ystävyyttä ei voi pakottaa, niin kuin ei voi rakkauttakaan. Jokainen haaveilee pinnallisten hyvänpäivän tuttavuuksien sijaan sydänystävästä, jonka kanssa syntyy todellinen yhteys. Ihmisestä, jonka kanssa on helppo ja mukava olla, ja jolle voi vastavuoroisesti todella purkaa sydäntään. Ihmisestä, jonka kanssa jakaa iloja ja puolittaa huolia. Ihmisestä, johon voi luottaa ja jolta voi tarvittaessa saada tukea elämän erilaisissa käänteissä.

Huonosta ystävästä ja kuormittavasta kaverisuhteesta on lupa luopua, mutta uusiin ihmisiin tutustuessa ei myöskään kannata olla liian nirso. Joskus ystävyys voi syttyä hyvin yllättävänkin ihmisen kanssa ikään, sukupuoleen, elämäntilanteeseen tai mielenkiinnonkohteisiin katsomatta. Siksi suosittelen olemaan avoin ja vastaanottavainen monenlaisille ihmisille. Yksinäisyyden suosta voi myös ponnistaa kuiville – minä olen siitä elävä esimerkki. Rohkeutta, lämpöä ja halauksia syksyisen pimeyden keskelle. <3

Ja älä unohda:

A2-ilta yksinäisyydestä ke 23.11.2016 klo 21.30 TV2 ja YLE Areena

PS. Esimerkiksi SPR:n ystävätoiminta on mahtava tapa kohdata uusia ihmisiä ja tukea samalla jotakuta yksinäistä. Toimintaan voi ja kannattaa ilman muuta hakeutua myös, jos itsellä olisi elämässä tilaa tai tarvetta uudelle ystävälle. Ystävätoiminnan kautta voi ryhtyä ystäväksi esimerkiksi vanhukselle, maahanmuuttajalle, mielenterveyskuntoutujalle tai yksinäiselle nuorelle.

Jos haluat lukea aiempia kirjoittamiani postauksia liittyen yksinäisyyteen, masennukseen ja muihin ihmiselämää sivuaviin teemoihin, niin tästä alta pääset helposti klikkaamaan itsesi noihin vanhempiin postauksiin.

Omia kokemuksiani yksinäisyydestä

Kuinka löytää uusia ystäviä?

Kun ystävyys loppuu

Yleisempää pohdintaa ystävyyssuhteista

Tietoa SPR:n ystävätoiminnasta

Omia kokemuksiani SPR:n ystävätoiminnasta ja mummokaverista

Historiaani masennuksen kanssa

Kokemuksiani psykoterapiasta

 

Related posts

Related posts

10/10/16

Viikon ajatus: kuka sinä haluat olla?

2 41

Ole se, joka ruokkii ja rakentaa.

Ole se, jolla on ymmärtäväinen

ja anteeksi antava sydän.

Se, joka etsi aina hyvää ihmisistä.

Jätä ihmiset jälkeesi parempina

kuin kohtasit heidät.

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

Related posts