14/12/18

Kokomustaa ja mietteitä viikon varrelta

1 13

Taas olisi jaossa koottuja pohdintoja ja mietteitä kuluneen viikon varrelta.

♥ Olen halunnut nähdä Queenin tarinan kertovan Bohemian Rhapsody -leffan siitä lähtien, kun näin elokuvan trailerin joskus alkusyksystä. Nyt viime viikonloppuna päädyimme poikakaverin kanssa spontaanisti leffaan ja kävimme katsastamassa elokuvan. Ja hitsi vie, se oli kyllä loistava! Rami Malek tekee upean roolityön Freddie Mercuryna ja koko elokuvan casting on muutenkin todella onnistunut. Leffaa katsellessa tuli hyvin vahva tunne, että voi kunpa olisi tarjoutunut tässä elämässä mahdollisuus päästä näkemään juuri tämä bändi livenä, mutta totta puhuen Bohemian Rhapsodya katsellessa siihen tavallaan tuo toive tavallaan toteutuu. Leffateatterin äänentoisto on huikea jakun Live Aid -konsertin livetaltiointi tahdittaa elokuvan loppukohtausta, voi melkein kuvitella olevansa oikeasti paikan päällä itsekin. Erittäin vahva suositus! Mutta varoitan, tämän jälkeen et todennäköisesti halua kuunnella mitään muuta kuin Queenia pitkään aikaan.

♥ Olen viherpeukalona aika surkea, kuten täällä blogissakin on tullut useampaan otteeseen todettua. Parhaani kuitenkin teen ja huomaa, että joidenkin viherkasvieni kanssa tulen vain paremmin toimeen kuin toisten. Yksi, joka selvästi viihtyy hoteissani, on tuo minuakin korkeampi kastanjasutipuu, joka onnellisena vain kasvaa kasvamistaan. Puu on viime kesästä lähti kasvanut korkeutta varmaan jo melkein puoli metriä ja nyt reissussa ollessani se oli taas kasvattanut paksusta rungosta ihan kokonaan uusia oksia. Tuntuu, että aina, kun on hetken poissa, puu on sillä välin yhtäkkiä puskenut ilmoille jonkun ihan uuden oksan. Vai onko tässä kyse vain siitä, että kaveria joka päivä katsellessaan ei huomaa sen kasvua, mutta samoin kuin lasten kohdalla, kasvun huomaa, kun toista ei näe hetkeen? Oli miten oli, näköjään tuo rakas puuni on immuuni surkeille puutarhurin taidoilleni.

♥ Myönnän, että minulla on kiireisessä arjessani suurempiakin prioriteetteja kuin siivoaminen. En ole maailman järjestelmällisin ihminen ja jos vapaa-aikaa on hyvin rajallisesti, voit olla varma, että tapaan ennemmin rakasta ystävää tai uhraan sen yhden vapaan tunnin mieluummin vaikka kirjan lukemiselle kuin kodin järjestelylle. Tästä syystä tilanne pääsee toisinaan hieman eskaloitumaan, kunnes tympäännyn epäjärjestykseen ja teen sen kunnollisen siivousoperaation kertaheitolla. Mutta MIKSI tämä siivousinto iskee aina yöllä tai myöhään illalla? Tai vaihtoehtoisesti silloin, kun todellisuudessa pitäisi olla tekemässä jotakin ihan muuta…

♥ Nukuin Afrikassa matkustaessani ihan älyttömän hyvin. Kaaduin illalla väsyneenä sänkyyn, nukahdin melkein samantien ja heräsin aamulla levänneenä ja pirteänä. Olen miettinyt, miksi siellä lepäsin niin paljon paremmin. Yksi syy oli varmasti se, että aika siellä oli kohtalaisen stressitöntä, kun omat työt oli tehty jo etukäteen. Samanaikaisesti työpäivät paikan päällä olivat eri tavalla kuormittavia ja fyysisestikin sen verran raskaita, että illalla yksinkertaisesti oli täysin poikki ja nukahtaminen siksi helppoa. Olen kuitenkin miettinyt, että olisiko myös sillä valolla ja vuorokausirytmillä ollut vaikutuksensa. Moni tuttuni ja kaverini on valitellut kärsivänsä talviseen aikaan univaikeuksista Suomessa: ihan kuin keho ei jotenkin tunnistaisi, milloin pitää nukuttaa, kun aamusta iltaan on pimeää. Eräs pahoista univaikeuksista kärsivä ystäväni totesi, että uniongelmat pahenevat aina talvella valtavasti, koska hän tuntuu tarvitsevan sen selkeän päivän ja yön tunteakseen väsymystä illalla siihen aikaan kuin kuuluukin. Voisiko tämä osaltaan selittää minun ja muidenkin hankaluuksia unirytmin ja väsymyksen kanssa talvella täällä kotioloissa?

♥ Yksi parhaista asioista matkoilla käymisessä on se, että saan reissussa ollessani aina luettua enemmän kirjoja ja usein reissun jälkeen lukuinto jää päälle niin, että hetken aikaa kotonakin tulee aktiivisemmin luettua. Arjessa ihan liian usein aika vain hupenee kaikkeen muuhun tekemiseen ja työt tuppaavat venymään iltoihin. Olen nyt yrittänyt pitää kiinni siitä, että viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa en näprää kännykkää tai tuijota Netflixiä, vaan luen kirjaa. Viimeisten kahden viikon aikana olen saanut urakoitua loppuun jo peräti kolme kirjaa ja nyt menossa on neljäs. Olen saattanut päätökseen Haruki Murakamin Kafka Rannalla -teoksen (taattua otteessaan pitävää Murakamia), Tara Westoverin maailmalla kuohuttaneen Opintiellä -teoksen* sekä Leïla Slimanin puistattavan Kehtolaulun* ja nyt meneillään on Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton*. (Tähdellä merkityt kirjat on saatu blogin kautta.) Jos tulee mieleen muita hyviä kirjasuosituksia, niin saa ehdottomasti vinkkailla! Minulla on tosin melkoinen kasa tuolla jo odottamassa joulua ja vuodenvaihteessa odottavaa lomaa.

♥ Lomasta puheen ollen… En ole itse asiassa varmaan koskaan työelämään siirryttyäni viettänyt kunnollista joululomaa niitä muutamia joulun pyhäpäiviä lukuunottamatta, joten odotan ehkä maailman eniten sitä, että tänä vuonna aion pitää joulun jälkeen vähän lomaa. Loman odotus tuntuu rinnassa semmosena kutkuttavana keveytenä, kun tiedän, että muutamaan viikkoon ei ole yhtäkään deadlinea ja saan luvan kanssa olla miettimättä työasioita. Ihanaa!

♥ Olen mietiskellyt viime aikoina paljon sitä, miten oman ystäväpiirin rakenne vaikuttaa omaan ajankäyttöön. Mainittakoon heti, että koen olevani ihan suunnattoman onnekas, että minun ympärilleni on kertynyt monta niin rakasta ja läheistä ystävää. Olen useampaan otteeseen maininnut täällä blogissakin, ettei minulla niinkään ole sellaista kaveriporukkaa, vaan enemmänkin viihdyn yksittäisten ihmisten seurassa kerrallaan. Olen kuitenkin nyt havahtunut siihen, että monen läheisen mutta toisistaan täysin erillisen ystävyyssuhteen ylläpitäminen on kiireisen arjen keskellä varsin haastavaa ihan vain ajankäytön näkökulmasta. Onneksi kaikki muutkin ovat kiireisiä ja ymmärtävät siksi tilannetta. Tajusin kuitenkin vasta hiljattain, että isommassa kaveriporukassa on se etu, että monta ystävää pystyy näkemään yhdellä kertaa.

Yrittäessäni hallita ajankäyttöäni tein viime viikolla listaa ystävistä, jotka haluaisin vielä yrittää ehtiä nähdä ennen joulua, sillä viimeisten parin kuukauden työkiireiden ja hyväntekeväisyysreissun takia en ole juuri ehtinyt tavata ystäviä niin usein kuin toivoisin. No, listan tehtyäni tajusin, että joulua edeltävien päivien määrä oli reilusti pienempi kuin niiden ystävieni lukumäärä, jotka kovin mielelläni vielä ennen joulua treffaisin. Siinä hetkessä ymmärsin, miten kätevää olisi olla osa kaveriporukkaa, kun voisi lyödä useamman kärpäsen yhdellä iskulla ja tavata monta kaveria yhdellä kertaa. Toisaalta, olen juuri sellainen ihminen, joka mielellään keskittyy yhteen ihmiseen kerrallaan ja uppoutuu keskusteluun kaikessa rauhassa, joten ehkä se on vain hyväksyttävä, että näin tämä minun kohdallani menee. Samanaikaisesti sitä tarvitsisi aikaa myös itselleen. Haastavaa, muttei mahdotonta. Olen kirjoittanut aiemminkin introverttiluonteen haasteista sosiaalisen elämän näkökulmasta, mutta ehkä tässä voisi olla taas pohdiskelun aihetta uuteen postaukseen…

♥ Kävin tällä viikolla testaamassa pari viikkoa sitten Kallioon avatun espanjalaishenkisen Bar Cónin, joka on monelle muulle jo keskustastakin tuttu. Olen niin iloinen, että kotikulmat alkavat täyttyä toinen toistaan kivemmista ravintoloista ja kuppiloista. Kävimme Bar Cónissa viettämässä vähän laatuaikaa Annikan kanssa piiitkän tauon jälkeen ja kylläpä olikin ihana nähdä ihan rauhassa ja kunnolla kaikkien syksyisten kiireiden jälkeen. Ja Bar Cónille myös vahva suositus: ruoka oli todella hyvää ja miljöö erittäin viehättävä. Annika totesi, että ravintolan tapakset olivat suunnilleen parempia kuin mitä hän on koskaan Espanjassa syönyt ja uskaltaisin kallistua samoille linjoille. Seuraavaksi haluaisin sitten testata sitä uutta vegaanista hampurilaisketjua Bun2Bunia…

♥ Blogissa on ollut kovin vähän asukuvia viime aikoina, koska muut aiheet ja työkiireet ovat vieneet mennessään eikä tuo pimeä ja harmaa sääkään ole ollut inspiroivinta antia pukeutumisen tai valokuvaamisen näkökulmasta. Nämä kuvat napattiin jo vähän aiemmin syksyllä ne ovat itse asiassa yhdet kaikkien aikojen suosikeistani. Jostain syystä olen pantannut niitä arkistoissa odottelemassa jotain sopivaa hetkiä julkaisulle ja tuumasin, että sopiva hetki on nyt. Kiitos ihanalle Camilla Bloomille kuvista! Tuo mimmi on kyllä yksi lemppareistani – hänen kanssaan on kuin sellainen sanaton yhteys ja melkein joka ruutu tuntuu onnistuvan. <3

Kirjoitin jokin aika sitten tänne blogiin kestävämmästä tyylifilosofiasta ja tämä asu on suoranainen manifesti omalle tyyliajattelulleni. Tämä kokonaisuus on yksinkertaisuudessaan ja ajattomuudessaan yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Mukana on laadukasta second handia, ajatonta klassikkoa ja oman näköistä siluettia. Mustan täydellisen merinovillapoolon olen löytänyt vuosia sitten New Yorkista vintage-putiikista. Mustat leveät farkut ovat ylivoimaiset lempparihousuni ja ne ostin vuoden alussa Weekdaysta Kööpenhaminasta (kiinnostuneille tiedoksi, että mallin nimi on ACE). Mustat, juuri sopivan korkuisella korolla varustetut yksinkertaiset korkkarit ovat sellainen täydellinen kenkäpari, joka sopii asuun kuin asuun. Sain ne 1,5 vuotta sitten blogiyhteistyön kautta Zalandolta ja olen käyttänyt niitä varmaan enemmän kuin mitään muita omistamiani korkokenkiä. Hauskaa twistiä perusmallille antaa avokkaan piparkakkureunus.

Aloin jokin aika sitten merkitä asukuvien tietojen yhteyteen myös sen, miten vanha kyseinen vaate on (sillä tarkkuudella kuin sen suinkin pystyn muistamaan), jotta pystyisin havainnollistamaan, ettei aina tarvitse ostaa uutta, jotta tyyli olisi kiinnostava ja ajankohtainen. Olen myös viime vuosina palannut taas yhä enemmän second handin pariin. En ajattele, että uuden ostaminen olisi automaattisesti synti, jos panostaa laatuun ja miettii, millaiseksi vaatteen elinkaari omassa käytössä muodostuu, mutta haluan silti havainnollistaa, että moni oma luottovaate on vanhoja tuttuja, jotka ovat olleet käytössä jo vuosia. Jos mietteeni kestävästä tyylistä kiinnostavat, suosittelen kurkkaamaan tuon aiemmin tekemäni jutun aiheesta.

pooloneule // turtleneck sweater J. Crew / second hand (2015)

farkut // jeans Weekday (2018)

korkokengät // shoes KMB / Zalando (2017, saatu blogin kautta)

Photos: Camilla Bloom

Related posts

Related posts

28/11/18

Afterwork-podcast: Juoruilu ja pahan puhuminen

20

Miten juoruilun kierteeseen joudutaan ja miten pahan puhumisesta voisi päästä eroon? Onko juoruilulla bondailu ok ja miten minä pääsyin Seiskaan-lehteen – kahdesti! Afterworkilla pohditaan myös mamma-palstaa ja Jodelin blogijuoruja.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä erilaisten podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Jenny Jungell

Related posts

18/11/18

33 kysymystä ja vastausta: Totuus kuullaan poikaystävän suusta

49 376

Viime aikoina blogeissa on kiertänyt haaste, jossa kysymyksiin ovatkin saaneet vastailla bloggaajien kumppanit. En ole itse tuonut täällä blogin puolella parisuhdettani juuri esille, joten en todellakaan ajatellut myöskään tarttua tähän haasteeseen. Olen halunnut pitää parisuhteeni yksityisenä ja enimmältä osin blogin ulkopuolella, muutamia satunnaisia kuvia lukuunottamatta.

Tällä viikolla ystäväni Viena kuitenkin heitti haasteen myös minulle. Varoittelin, etten ehkä ryhtyisi tähän, mutta mainitsin kuitenkin haasteesta poikakaverille. Hänen mielestään ajatus oli todella hauska ja hän suorastaan pyysi, että saisi vastata kysymyksiin vaikkapa ihan vain omaksi huviksemme. Niinpä teimme kyselyn vain kahden kesken hauskana ohjelmanumerona eilisillan treffeillämme. Perään poikakaverini myös huomautti, että oikeastaanhan kyselyn vastaukset kertovat silti enimmäkseen minusta, joten tuumasin, että ehkä sittenkin raotan tämän verran salaperäisyyden verhoa ja jaan ne teidänkin kanssanne. Olin suorastaan liikuttunut joistakin hänen vastauksistaan sekä vähän yllättynyt siitä, miten hyvin hän osasi vastata vähän vaikeisiinkin kysymyksiin.

1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitapaamisellamme?

–  Ajattelin, että olet aivan liian hyvä minulle.

2. Nauranko vitseille, joita en oikeasti tajua?

– Et.

3. Pidänkö halailusta?

– Tietysti tykkäät.

4. Haluaisinko pienet vai isot häät?

– Pienet. Olet itsekin niin pikkuinen.

5. Olenko koskaan rikkonut lakia? 

– Olet. Mutta pidetään yksityiskohdat mysteerinä.

6. Millainen on voileipäni? 

– Leipäsi päälle tulee tuorejuustoa, suolakurkkua ja hunajaa.

*Melkein oikein! Tuorejuuston sijaan käytän yleensä vegaanista crème fraichea tai hummusta. Ja päälle vielä mustapippuria.

7. Millaista musiikkia kuuntelen? 

– En ymmärrä itse musiikista paljoakaan, mutta kuuntelet enimmäkseen elektroa. Ja faijamusiikkia.

8. Mitä pelkään?

– Oksennusta. Ja white walkereita, kauhuelokuvia ja aika moniakin asioita. Mutta kaikkein eniten oksennusta.

9. Kestänkö stressiä? 

– Stressaat aika helposti, mutta pystyt kuitenkin aina lopulta hoitamaan kaiken kunnialla.

10. Oudoin tapani? 

– Se, että vaihdat lakanoitasi niin usein. Ja se, että voit liikuttua kyyneliin melkein mistä tahansa.

*Vaihdan lakanat noin kerran kuussa, mutta kaikki lienee suhteellista. :D

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

– Poliisin. Olet niin herkkä, että itkisit varmaankin koko ajan.

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi? 

– Hmmm, vaikkapa Haruki Murakami.

*Hmm, miksipä ei!

13. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla? 

– Antaisit varmaankin osan rahasta hyväntekeväisyyteen. Et varmasti tuhlailisi, vaan säästäisit suurimman osan rahasta. Saattaisit ostaa vaikkapa muutaman kesämökin eri puolilta maailmaa.

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi? 

– Persikka – se on sellainen leppoisa ja lempeä.

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä? 

– Ajattelemattomuus ja välinpitämättömyys muiden tunteita kohtaan.

16. Mikä on suosikkiroskaruokani? 

– Kaikki uppopaistettu kasvisruoka. Pidät kyllä melkein kaikesta roskaruoasta.

17. Rumin vaatteeni, josta minä pidän, mutta sinä et? 

– En ole nähnyt sinun ylläsi koskaan mitään rumaa. Sinulla on kyllä sen verran paljon vaatteita, etten ole varmaan edes nähnyt niistä läheskään kaikkia. Mutta sinulla on niin hyvä maku, että tuskin edes omistat kovin rumia vaatteita.

18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti, jonka lähetin sinulle? 

– 2B

*Lentokentän terminaali, haha.

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan? 

– Kyllä haluat.

20. Kun riitelemme, miten käyttäydyn? 

– Emme riitele koskaan. Mutta jos olen ärsyttävä, saatat puolivitsillä käskeä pitämään turpani kiinni.

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan? 

– Katso kohta 16. Vegaanista tai kasvispohjaista hyvää ruokaa, tai useimmiten siis roskaruokaa. Tai pizzaa.

22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia? 

– Töiden. Voisit varmaan myös lueskella kirjaa rannalla tuntikaupalla.

23. Mikä saa minut todella vihastumaan? 

– Kun ärsyttävät ihmiset kommentoivat ärsyttävästi postauksiasi blogissa tai Instagramissa.

*Mietin hetken, uskaltaako tätä julkaista. Haha. Mutta hei, poikakaveri sanoi tämän, en minä!

24. Entäs piristymään? 

– Minä. Kun näet minut tai soitan sinulle. Tai lähetän viestin. Sinua on aika helppo piristää. Ilahdut kyllä myös sipseistä.

25. Millainen olen tyttöystävänä? 

– Olet täydellinen. Joskus vähän komenteleva, mutta täydellinen.

26. Kumpi sanoi ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui? 

– Sinä. Sanoit sen ollessamme Pariisissa. Makoilimme sohvalla ja kuiskasit sen korvaani. Se oli maailman ihanin ilta. Ja päätimme täydellisen illan syömällä sipsejä ja katselemalla Mad Meniä.

27. Mitä teen heti ensimmäiseksi aamulla? 

– Suukotat minua, jos olemme yhdessä. Avaat verhot ja tsekkaat puhelimesi.

28. Millaisia vaatteita käytän kotona? 

– Alusvaatteita. Tai mitä tahansa mukavaa kuten leggingsejä tai college-housuja.

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa? 

– Osaat hoitaa ihan mitä tahansa. Olet vähän sotkuinen, mutta sinulla on systeemi, joka toimii. Ainakin useimmiten.

30. Kumpi määrää kaapin paikan? 

– Sinä.

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni? 

– Hyväsydämisyys. Olet epäitsekkäin ihminen, jonka tunnen.

32. Entä paras piirre ulkoisesti? 

– Sinulla on pettämätön tyylitaju.

33. Ihanin yhteinen muisto? 

– Ensimmäinen suudelmamme. Olin halunnut koko illan suudella sinua ja istuimme sohvalla vierekkäin, kun sanoin sinulle, että haluaisin kovasti suudella sinua. Hymyilit vain ja vastasit: ”No mikset sitten suutelisi?” Se oli täydellinen ilta.

Related posts