10/12/19

Ei mitään ihmeellistä – eli ihanan tasaista ja tavallista arkea

4 32

“Mitä kuuluu?”

“No ei mitään ihmeellistä. Hyvää.”

Saattaa kuulostaa hassulta, mutta olen tuntenut suurta onnellisuutta siitä, että viime aikoina olen voinut vastata kuulumisten kyselyihin juuri näin, sillä minulla ei todellakaan ole ollut mitään sen ihmeellisempää kerrottavaa. Jotta ymmärtäisitte, mitä iloitsemista moisessa mahtaa olla, pitää ehkä ensin vähän selittää…

Hyvänpäiväntutuille alun vastaus on ihan tyypillistä arkista small talkia, kun ei halua ryhtyä avautumaan elämästään enempää. Hiljattain olen kuitenkin vastaillut näin myös läheisille ystävilleni eikä se suinkaan johdu siitä, etten haluaisi kertoa heille todellisia, rehellisiä kuulumisiani, vaan ainoastaan sitä, että elämä on viime aikoina ollut ihanan tasaista, tavallista ja onnellista. Ja on ollut mukavaa voida todeta se ääneen.

Rehellisesti sanottuna elämäni on monta viimeistä vuotta ollut melkoista myllerrystä. Jatkuvaa työkiirettä, antoisia projekteja, uupumusta, stressiä, ihmissuhdehuolia, iloja, suruja, kriisinpoikasia, kutkuttavia kohtaamisia, väljähtyneitä tuttavuuksia ja joskus karvaita pettymyksiäkin – elämää, joku saattaisi sanoa. Ja sitähän se toden totta on, mutta välillä on tuntunut, että kaikkea on ollut yhtäaikaisesti vähän liikaa. Eikä siinä kaiken keskellä aina edes tunne elämän olevan mitenkään niin erityisen vauhdikasta tai tapahtumarikasta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna meininki on ollut melkoinen.

Vaikka pidän siitä, että elämässä tapahtuu paljon asioita, olen nauttinut ihan suunnattomasti tästä rauhasta ja tasaisuudesta. Sen jälkeen, kun viime kesän lopulla hiljensin tahtia, elämä ja mieli ovat rauhoittuneet monin tavoin työasioiden ulkopuolellakin. Moni palanen on jotenkin vain loksahtanut paikoilleen ja tällä hetkellä olo on tyytyväinen, levollinen ja onnellinen.

Totesin juuri läheiselle ystävälle viime viikolla, miten ihanaa se onkaan, ettei kuulu mitään ihmeellistä. Että asiat ovat juuri niin tasaisen hyvin kuin edellisenkin kerran jutellessa. Ei yllättäviä käänteitä, ei mullistuksia. Se ei nimittäin todellakaan ole mikään itsestäänselvyys – sen olen saanut viime vuosien aikana huomata. Moni ei ehkä tajuakaan arvostaa sitä arkisen hyvää ja tasaisen tyytyväistä mielen- ja asiaintilaa, mutta kun meno on välillä ollut kuin vuoristoradassa, rauhaisaan tahtiin eteenpäin puksuttava possujuna tuntuu juuri nyt täydelliseltä.

Itse uskon siihen, että juuri tällaisen tasaisen arkiseen tyytyväisyyteen sitä loppujen lopuksi aina kaipaa. Siksi haluan nyt painaa tarkoin mieleen tämän tunteen, jotta osaisin arvostaa sitä myös niissä hetkissä, kun arki uhkaa harhautua ajatuksissa puuduttavaksi ja tasaisuus tylsyydeksi. Lupaan yrittää muistaa silloin sen, kuinka suuri onni onkaan, ettei kuulu yhtään mitään ihmeellistä.

Mitä teille muille kuuluu tänään?

Photos: Annika Ollila

Related posts

9/12/19

Viikon ajatus: suhteellisuudesta

18

Kun olen kanssasi, tunnit tuntuvat sekunneilta.

Kun olemme erossa, päivät tuntuvat vuosilta.

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

Related posts

27/11/19

Afterwork-podcast: Kiusaamista somessa – mihin katosivat käytöstavat?

1 17

Julkisia somelynkkauksia, maalitusta ja valheiden tai yksityisasioiden levittelyä netissä… Kiusaaminen voi somemaailmassa saada monenlaisia muotoja. Mikä meihin fiksuihin ihmisiin oikein menee netin keskustelupalstoilla ja somessa? Afterworkin äärellä jatketaan tällä viikolla keskustelua somekiusaamisesta Fitness-päiväkirjoista tutun Tinzen kanssa.

Afterwork-podcast on muuten mukana myös Instagramissa, joten tule ystäväksemme myös siellä. Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Janita Autio

Related posts