26/07/16

Ruokamatkalla Bilbaossa: 3 täsmävinkkiä

1 53

Kun olin lähdössä reissuun Bilbaoon, useampikin ihminen varoitteli, että sieltä saattaisi hyvinkin palata kotiin useamman kilon paksumpana. Bilbaon ruokakulttuuria ja paikallisia herkkuja on hehkutettu monella suunnalla ja sain omalla matkallani pienen pintaraapaisun kaupungin ravintolatarjonnasta.

Olin siis Bilbaossa paikallisen matkailun edistämiskeskuksen kutsumana, joka oli järjestänyt meille hurjasti kaikenlaista mielenkiintoista (ja rehellisyyden nimissä paikoin myös ei-niin-mielenkiintoista) ohjelmaa reissun varrelle. Ruokailut oli pääasiassa järjestetty myös matkanjärjestäjän toimesta, joten mahdollisuuksia vapaaseen oleiluun tai ravintolakokeiluihin ei juuri jäänyt, mutta sainpahan silti ihan mielenkiintoisen kurkistuksen paikalliseen ruokakulttuuriin. Tässä siis muutama tärppi Bilbaoon reissaaville. :)

PIENET SUUPALAT ELI PINTXOT

Yksi espanjalaiselle keittiölle tyypillinen konsepti ovat tapasten lisäksi pinchot eli baskimaalaisittain pintxot. Pinchot ovat muistuttavat paljon tapaksia eli annokset ovat pieniä napostelu- ja maistelulautasia, joita voi popsia pikkunälkään tai tilata useamman annoksen suurempaa nälkää selättämään. Käytännössä Baskimaan alueella ei tapaksia oikeastaan nautita lainkaan, vaan siellä puhutaan poikkeuksetta pintxoista – tuo kummallinen tx-kirjainyhdistelmä lausutaan siis samaan tapaan kuin ch-äänne.

Nimi pincho tulee alun perin espanjan kielen sanasta “pinchar”, joka tarkoittaa kirjaimellisesti “lävistää”. Käytännössä pinchot ovat usein siis cocktail-tikkuun tuikattuja pieniä herkkupaloja (mistä tuo nimikin juontaa juurensa) tai esimerkiksi pienten leipäpalojen päälle kasattuja mini-annoksia kuten risottoa, lihaa tai kalaa tai paikallista Iberico-kinkkua. Pincho voi yhtä hyvin olla myös palanen tortillaa eli espanjalaista perunamunakasta, pieni lautasellinen paahdettuja vihreitä paprikoita (joita todella suosittelen maistamaan) tai vaikkapa miniatyyrikokoinen hampurilainen. Hintaa suupaloilla ei ole kuin euron-pari, joten niitä voi tilata tapasten tyyliin useamman kerrallaan.

BILBAON PERINTEINEN KEITTIÖ

Meille haluttiin matkan varrella esitellä todella perusteellisesti nimenomaan hyvin perinteistä paikallista keittiötä, joten söimme reissun aikana pääosin nimenomaan espanjalaisia ja Baskimaalle tyypillisiä ruokia. Kasvispainotteista ruokavaliota suosivalle perinteisen keittiön antimet voivat tuottaa hiukan haastetta, sillä käytännössä Baskien alueella ei juurikaan suosita kasviksia. Ateriat koostuvat pääasiassa kalasta ja lihasta ja kasviksia niiden seurassa tarjoillaan niukasti.

Ruokakulttuuri juontaa juurensa alueen historiaan ja siihen, että viljelyolosuhteet ovat olleet Baskimaalla haastavat. Tästä syystä kasviksia ja hedelmiä ei ole paikallisesti juuri kasvatettu.  Ja koska tuonti muualta on ollut kallista ja hankalaa, on ravitsemuksessa keskitytty siihen, mitä paikallisesti on parhaiten ollut saatavilla: lihaan ja kalaan.

Tyypillinen baskimaalainen ruoka on aika konstailematonta ja koska paikalliset haluavat antaa tilaa raaka-aineiden omille aromeille, mausteita käytetään säästellen – käytössä ovat lähinnä suola ja pippuri. Tyypillisimmillään perinteinen ruoka-annos sisältää lihaa tai kalaa ja sen seurana esimerkiksi perunaa sekä muutamia paahdettuja vihreitä pikkupaprikoita, jotka ovat ehdottomasti maistamisen arvoinen paikallinen herkku. Ruoan kylkeen saattaa saada alkusalaatin, joka tyypillisesti sisältää vihreän salaatin ohella säilöttyä valkoista parsaa, tomaattia ja sipulia sekä kevyen salaatinkastikkeen.

Parhaat paikallisherkut saimme kokea paikallisen gastronomiaseuran hoteissa, kun seuran yksi jäsen itse kokkasi meille upean illallisen. Itse Bilbaon kaupungissa emme juuri herkutelleet perinteisen keittiön antimilla, sillä lähes jokaiseen reissupäivään kuului retki johonkin muuhun alueen kylään tai kaupunkiin ja ruokailutuokiot sisältyivät yleensä näihin reissuihin. Näin ollen minulla ei valitettavasti ole antaa itse Bilbaoon täsmävinkkejä näistä perinteistä ruokaa tarjoilevista ravintoloista, mutta paikallisherkkuja tarjoilevat kuitenkin Bilbaossa varsin monet ravintolat, joten suosittelen kurkkaamaan vaikkapa Tripadvisorista suosituksia, mihin mennä.

Kasvissyöjille tiedoksi, että ravintoloista löytynee myös jonkin verran kasvisvaihtoehtoja, mutta meidän matkallamme kaikki ateriat oli tilattu ja päätetty puolestamme etukäteen, joten en oikein päässyt kovin kattavasti tätä puolta ruokatarjonnasta tutkimaan. Kaupungissa on myös ihan muutama kasvis- tai vegaaniruoalle omistettu ravintola, joita en valitettavasti ehtinyt kokeilla, mutta googlaamalla löytynee nimiä ja käyttäjäkokemuksia. :)

RAVINTOLOIDEN TÄSMÄTÄRPIT X 3

Pintxot

Yksi kiva pintxo-paikka on ihan keskellä Bilbaon keskustaa sijaitseva Mr Marvelous, jossa tuntui olevan viikon jokaisena iltana kuhinaa. Käytännössä kuitenkin pintxoille voi pistäytyä melkeinpä mihin tahansa kulmakuppilaan. Paikka kannattaa valita sen mukaan, minkä baarin edustalla parveilee kadulla viinilaseineen eniten paikallisia. Yleensä se on varma merkki siitä, että pintxot kyseisessä paikassa ovat maistuvia. Ilahduttavasti vipinää riittää pintxo-baarien edustalla myös arki-iltoina ja kaduilla näkyy elämää viikonpäivästä riippumatta. Siellä porisevat iloisesti keskenään kaikenikäiset ihmiset kellonajasta viis ja saattavatpa perheen lapsetkin roikkua vielä matkassa puolen yön aikaan ennen kuin pääsevät kotiin unten maille.

Kauppahalli ja perinteiset paikallisherkut

Yksi hyvä paikka tutustua perinteiseen ruokakulttuuriin on aivan kaupungin keskustassa sijaitseva kauppahalli La Ribera, jonka notkuvia myyntipöytiä tutkailemalla saa aika hyvän käsityksen Baskimaalle tyypillisen keittiön keskeisistä antimista. Kauppahallissa on myös ravintoloita ja muutama oikein mainio pintxo-paikka. Kauppahallin alimmassa kerroksessa sijaitsee La Ribera -niminen, varsin viihtyisä ravintola, jota tuli reissun aikana testattua ja jota voin myös lämmöllä suositella. Jos haluaa kokea astetta jännittävämmän ruokailuelämyksen, ravintola tarjoaa myös pienille seurueille henkilökohtaisia kokkaustuokiota paikallisen kokin kanssa eli täällä on mahdollisuus päästä osallistumaan itse perinteisten paikallisherkkujen ja pintxosien valmistukseen – sekä tietysti päästä maistelemaan nenän edessä valmistettuja herkkuja sitten sen jälkeen.

Fine dining -elämyksiä Michelin-ravintolassa

Pääsimme myös yhtenä iltana kokemaan kunnon fine dining -ruokailuelämyksen paikallisessa Michelin-tähdellä palkitussa ravintolassa Etxanobessa. Kyseinen ravintola on myös Tripadvisorissa äänestetty koko kaupungin parhaaksi, joten jos pidemmän kaavan ateriointi astetta fiinimmässä ympäristössä kiinnostaa, voin suositella.

Meidän eteemme kannettiin yhteensä 12 ruokalajia ja olisin voinut sen jälkeen kieriä takaisin hotellille, koska maha oli niin täynnä, että hädin tuskin tunsin tarvitsevani ruokaa vielä seuraavanakaan päivänä. Miljöö oli viihtyisä, palvelu pelasi, ruoka oli siis hyvää ja Etxanoben ote ruoanlaittoon on ilahduttavan kokeellinen – kalansyöjät saivat muun muassa huulipunan muotoon paketoitua sardiinia ja jälkiruokana tarjoiltiin silmien edessä nestetypessä dippaamalla jäädytettyä appelsiinijäätelöä.

Itse sain täällä ravintolassa perusmenusta aikalailla tuunatun kasvisversion, joka pääpiirteittäin oli aivan huiman hyvää. 12 annokseen mahtui muutama ei-niin-mieluisakin, mutta siinä ähkyn tilassa olin oikeastaan ihan vain tyytyväinen, että sain hyvällä omatunnolla jättää pari lautasta vähemmälle. Hintataso tämän tyyppisessä ravintolassa on luonnollisesti perusrafloja korkeampi, mutta elämyksellisiä fine dining -kokemuksia haikaileville suosittelen ehdottomasti.

Jos sieltä teiltä lukijoilta löytyy hyviä ruoka- tai ravintolatärppejä Bilbaon ja Baskimaan alueelle, niin laittakaahan kommenttiboksissa jakoon! :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts

13/07/16

Viinipiknik parhaassa seurassa

3 56

Yhteistyössä Asennemedia & Jacob’s Creek

Tähän kesään on mahtunut tosi paljon reissuja ja niin ihanaa kuin onkin viilettää maailmalla, tulee ystäviä usein siellä matkoilla ikävä. Ne lyhyet hetket, joita olen viime aikoina reissujen väleissä ehtinyt kotosalla viettää, olen halunnut antaa ystäville.

Minulla on paljon ystäviä, jotka ovat uskomattoman taitavia kokkeja, vieraanvaraisia emäntiä ja isäntiä ja muutenkin aina valmiita järjestämään kaikenlaista erityistä kavereilleen. Olen monesti tuntenut vähän huonoa omatuntoa siitä, että minä en ole todellakaan mikään kummoinen kodin hengetär, jolla olisi aina pöytä koreana, kun kavereita saapuu kylään. Meikäläisen kotona on tarjolla teetä ja sympatiaa, mutta minusta ei ole mahtipontisten illalliskutsujen tai Pinterestin räjäyttävien brunssikattausten väkertäjäksi. Minä en vain oikein ole sellaista järjestelijätyyppiä. Toki minäkin joskus harvakseltaan saan itsestäni irti, mutta jotenkin se ei vain tule luonnostaan.

Ihailen niitä ihmisiä, joilla järjestäminen, kokkaaminen ja käsillä tekeminen on verissä ja tulee vähän kuin itsestään (juuri tällä kertaa piknik-seurana ollut Viena on yksi heistä) – ja ennen kaikkea niitä ihmisiä, jotka aidosti nauttivat siitä. Se ei vain koskaan ole ollut osa minua. Eikä kykenemättömyyteni leipoa ja laittaa varsinkaan kerro mitään arvostuksestani ystäviäni kohtaan.

Pari viikkoa sitten oli ikävä kavereita, joita en ollut ehtinyt nähdä työkiireiden ja matkojen takia aikoihin kunnolla. Niinpä varasin heti ensimmäisen iltani reissun jälkeen ystävien väliselle piknik-hetkelle – näistä kallisarvoisista kesähetkistä on ihana nauttia ulkona, kun lämpöä ja aurinkoa riittää. Mietin, että pitäisikö oikein itse värkätä jotakin evästä vai riittäisikö, jos ostaisin kaupasta jotakin herkkuja. Työt venähtivät pitkälle iltaan ja soiteltuani ystävieni kanssa päätimme, että minä toisin viinit ja hakisimme vain yhdessä meille pizzat piknik-evääksi.

Nappasimme pizzat matkaan Uudenmaankadulta Piece’n’Lovesta, joka on muuten kiilannut yhdeksi ylivoimaiseksi suosikikseni tänä kesänä. Hiukan perinteisestä poikkeavavaa, mutta aivan tolkuttoman hyvää pizzaa! Oma suosikkini on vegepizza, jossa ei ole lainkaan tomaattikastiketta, mutta sen sijaan päälle on ripoteltu runsaasti avokadoa ja kirsikkatomaatteja. Muita pizzasuosikkejani Helsingissä ovat Piece’n’Loven kanssa kärkisijoilla keikkuvat Linko ja Putte’s, jonka gluteenitonta pizzapohjaa suosittelen kokeilemaan. En itse noudata gluteenitonta ruokavaliota, mutta sen gluteenittoman version pohja on koostumukseltaan vielä tuhat kertaa parempi kuin se peruspohja! Check it out!

Viinistä kiittäminen käy Jacob’s Creekiä, jonka kesäisen valkoviinin olin saanut testiin aiemmin kesällä. Kuiva chardonnay maistui koko poppoolle hyvin ja luomusta annan vielä lisäpisteitä. Eikä muuten lopu heti kesken tuo kolmen litran tonkkakaan – jäi vielä reilusti viiniä vaikka toisellekin piknikille tämän iltatuokion jäljiltä. :)

Totuus on, että tällainen pizza-piknik oli oikeastaan juuri minun näköiseni juttu: rentoa, vaivatonta ja herkullista. Viini virtasi, pizza maistui ja juttua riitti, kun tämä ystäväporukka tapasi toisensa liian pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen. Ja uskallan väittää, ettei kukaan jäänyt kaipaamaan itse tehtyjä piknikherkkuja tai hienoja kattauksia. Istuimme viltteinemme Eiranrannassa auringonlaskuun asti ja maltoimme viimein pimeän tullen hipsiä kotiin.

Ihmeellistä, kuinka sitä voikin ihminen ottaa paineita näin omituisista asioista. Tuskinpa kukaan ystävistäni minua sen perusteella tuomitsee, etten olen koskaan leiponut suurimmalle osalle heistä mitään. :D Enkä minä varsinkaan tuomitse heitä, jotka eivät ole koskaan leiponeet minulle, joten miksi ihmeessä olen edes miettinyt koko asiaa. Niin ihania kuin sellaiset yltäkylläiset brunssit, juhlat ja illalliset ystävien kanssa ovatkin, loppujen lopuksi onnistuneeseen hetkeen yhdessä ei tarvita kuin ne ihmiset siinä ympärillä. Ja minun ystäväpiknikkini tärkeintä antia olivat kuuntelevat korvat, lohduttavat olkapäät, yhteiset naurunremakat, jaetut ilot ja surut sekä tovi aikaa toisillemme. Koska tärkeintä ovat ne tyypit. Ja ehkä joskus tilkka hyvää viiniä. :)

Kiitos Vienalle ja Artulle vielä ihanasta illasta!

PS. Valviran ohjeiden mukaan alkoholia ei saa kommenttiboksissa kommentoida, mutta muuten keskusteluareena on avoinna. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

11/06/16

Sitruunainen parsarisotto ja viininmaistelua

16 44

Yhteistyössä Asennemedia & Hoya de Cadenas

Olen aika laiskanpulskea kotikokki perusarjessa, enkä useinkaan jaksa tai viitsi käyttää kamalasti aikaa tai vaivaa ruoanlaittoon – ainakaan, jos valmistan ateriaa vain itselleni. Todellisuudessa kuitenkin tykkään kokata silloin tällöin, ja nähdä vaivaakin, jos homma tuntuu mielekkäältä. Ja mielekkäältähän se tuntuu yleensä silloin, jos ruokaa pääsee laittamaan jollekulle toiselle. Tuntuu heti paljon perustellummalta tuhrata lieden ääressä pidempään, kun työn hedelmistä pääsee iloitsemaan joku muukin. Tällä viikolla kaivoin naftaliinista yhden sesonkiherkun reseptin, jonka olen muinoin julkaissut täällä blogissakin. Tämä ohje on jäänyt blogiarkistojen taa piiloon viime muutossa, joten on aika virkistää muistia tästä herkusta uudelleen: sitruunainen parsarisotto!

Inspiraatio parsarisottoon syntyi itse asiassa vähän yllättävää reittiä: syynä oli nimittäin viini, sillä yhteistyön myötä testaamani Hoya de Cadenas Night Harvest -valkoviinin kerrotaan sopivan yhteen erityisen hyvin nimenomaan paellan tai risottojen kanssa. Olin itse asiassa itsekin vähän unohtanut tämän koko risoton, mutta inspiraation myötä palasi mieleen, että joskus vuosia sitten tein ihan superhyvä risottoa… Niinpä kaivelin reseptin arkistoista esiin ja päätin kokeilla uudelleen!

Espanjan Valenciasta peräisin olevan Hoya de Cadenas Night Harvest -uutuusviinin erikoisuus piilee siis siinä, että viinirypäleet on poimittu öiseen aikaan. Kuulostaa hieman hifistelyltä (toisaalta, koskapa viinihommiin EI liittyisi pientä teknistä hifistelyä), mutta itse asiassa tuo yöpoiminta vaikuttaa viinin laatuun, koska viileässä yössä poimittujen rypäleiden ominaisuudet ovat paremmat kuin paahtavassa helteessä.

Useamman rypälelajikkeen sekoituksena valmistettavan Hoya de Cadenasin takana oleva viinitila sijaitsee vuoren rinteellä, missä lämpötilaerot ovat päivällä ja yöllä suuria, ja se on rypäleiden kypsymisen ja aromien kehittymisen kannalta kertoman mukaan pelkästään hyvä asia. Vuorokauden lämpötilavaihtelut takaavat rypäleille optimaaliset kasvuolosuhteet ja yöpoiminnan ansiosta ominaisuudet pääsevät vieläkin paremmin esiin. Vaikka en viineistä paljonkaan ymmärrä, niin sen maistoin minäkin, että hyvää on. :) Olen valkoviinien suhteen usein hiukan nirso, joten on aina mukava löytää sellaisia varmoja, hyviä luottoviinejä. Tähän pulloon uskaltaisin ehdottomasti tarttua Alkon hyllyssäkin.

Mutta takaisin siihen risottoon… Tämä risottoresepti on siis vähän sellainen itse kehitelty fuusio kahdesta eri risotosta. Löysin nimittäin vuosia sitten Nigella Lawsonin keittokirjasta ihanan kuuloisen sitruunarisoton ohjeen, mutta koska todellisuudessa mieli teki parsarisottoa (rakastan sitä!), päätin luovana tyttönä tuunata hiukan ja yhdistää kaksi ohjetta. Jätin Nigellan ohjeesta tiikeriravut pois ja korvasin ne tyytyväisenä parsalla, ja niin syntyi sitruunainen parsarisotto. Ja siitä tuli ihan tolkuttoman hyvää!

Olen tehnyt risottoa oikeaoppisesti vain kerran aiemmin ja silloin keittiössä oli mukana myös apukokki. Nyt tällä kertaa tein ruoan kokonaan ihan yksin ja tuli jo valmiiksi vähän hiki, kun mietin, miten saisin yhtälön toimimaan. Muistelen viimekertaisesta risottokokkailusta, että ihan kauheasti siinä ei ehtinyt tyhjän panttina seisoskelemaan ja viheltelemään. Eli teille tiedoksi, jotka ette ole ennen kokeilleet: kannattaa varautua viettämään lieden ääressä tovi melko intensiivisesti!

Risoton tekeminen ei ole mitenkään erityisen vaikeaa, mutta sitä saa haudutella ja hämmennellä aika antaumuksella ja valmistuksessa on paljon erilaisia vaiheita. Niinpä tätä ruokaa kokatessa on turha haaveilla surffailevansa samalla netissä. ;) Risoton valmistamiseen kannattaa varata sellaiset 40-50 minuuttia aikaa – etenkin, jos ruokaa laittaa yksin. Kädet olivat kokkaillessa melkoisen täynnä eikä tyhjää hetkeä hämmentelyn, pilkkomisen, raastamisen ja säätämisen väliin oikeastaan jäänyt. Mutta mikä tärkeintä, ruoka onnistui suoraan sanottuna aika täydellisesti. Väitän siis, että tällä ohjeella ei yksinkertaisesti voi epäonnistua.

Nigellan kirjan mukaan alla olevalla ohjeella tulisi risottoa kaksi annosta, mutta mielestäni määrä oli lähempänä kolmea tai neljää, jos annokset eivät ole ihan jättimäisen suuria.

SITRUUNAINEN PARSARISOTTO

2 salottisipulia (tai kevätsipulia)

1 sellerinvarsi

60 g suolatonta voita

1 rkl oliiviöljyä

3 dl hyvää risottoriisiä

1 litra kasvislientä

puolikkaan hyvin pestyn sitruunan kuori ja mehu

2 tuoretta rosmariininoksaa (silppua lehdet hienoksi)

1 dl raastettua parmesaania sekä vähän ylimääräistä risoton pinnalle

4 rkl kuohukermaa

1 kananmuna

merisuolahiutaleita

valkopippuria

6-7 vartta vihreää parsaa

valkoviiniä

Pane sipulit ja sellerinvarsi tehosekoittimeen ja jauha hienoksi massaksi. Kuumenna puolet voista sekä öljy ja sipuli-selleriseos reilunkokoisessa kattilassa ja freesaa seosta noin 5 minuuttia. Älä anna tarttua pohjaan. Kuumenna toisessa kattilassa kasvisliemi ja pidä kiehuvan kuumana. Mittaa sipuli-sellerikattilaan riisit ja sekoita hyvin, jotta kaikki jyvät saavat rasvakylvyn.

Kaada kauhallinen lientä riisin joukkoon ja sekoita, kunnes neste on imeytynyt. Lisää toinen kauhallinen ja sekoita taas. Voit lorauttaa sekaan myös valkoviiniä – se antaa risotolle hyvän aromin. Jatka samaan malliin, kunnes riisi on pureskeltavan pehmeää (al dente). Et ehkä tarvitse kaikkea lientä tai sitten sinun on jopa hieman lisättävä kuumaa vettä.

Kun riisi on jo melkein kypsää, kuori parsat, paloittele ne ja lisää riisin sekaan muutamaksi minuutiksi pehmenemään. Mausta risotto sitruunankuorella ja rosmariinilla. Vatkaa munankeltuainen, sitruunamehu, parmesaani, kerma ja pippuri pienessä kulhossa.

Kun risotto on valmis, ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon muna-sitruunaseos sekä loput voista ja suolaa oman maun mukaan. Tarkista maku, ripottele päälle parmesaania ja käy herkuttelemaan!

PS. Muistuttelen taas, että Valviran (järjettömien) ohjeiden mukaan itse viiniä ei saa kommentoida, mutta muuten kommenttikenttä on avoin keskustelulle. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts

6/06/16

Nälkäkiukkua nitistämässä

13 46

Yhteistyössä Asennemedia & Semper

Olin riemastunut, kun vuosia sitten spottasin jostain englanninkielisen uudissanan hangry. Kaikki nälissään kiukustuvat samaistunevat adjektiiviin, joka nokkelasti yhdistää sanat hungry ja angry. Olen arkielämän tilanteissa aika sävyisä ja rauhallinen, vaikka temperamenttia onkin verenperimässä minulle suotu, mutta auta armias, jos verensokeri on päässyt laskemaan pohjalukemiin ja joku keksii siinä hetkessä ryhtyä provosoimaan… Se ei ole kaunista.

Suunnitelmallisuus ei ole koskaan ollut vahvuuksiani ja tämä piirre näkyy toisinaan myös ruokailutottumuksissani. Yrittäjän elämässä epäsäännöllinen työrytmi ja intohimoinen uppoutuminen asioihin ilmenee toisinaan melko holtittomina ruokailutottumuksina. Kun työpäivää eivät rytmitä lakisääteiset ruoka- ja kahvitauot eikä kukaan patistele kotitoimistolla paussille, saatan hyvinkin unohtaa syödä ajallaan ollessani riittävän keskittynyt johonkin keskeneräiseen projektiin.

Sama järjestelmällisyyden puute syömisen suhteen näkyy myös muutenkin elämässä sekä varsinkin treenijutuissa… Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen juuri squash-hallille päästyäni tajunnut, että minulla onkin kamala nälkä. Tai kun nälkä on yllättänyt kesken pelien. Tai viimeistään heti pelin jälkeen. Fiksumpi suunnittelisi myös syömisensä niin, että on muistanut tankata muutama tunti ennen matsia, mutta meikäläinen viipottaa menemään niin vauhdilla, että välillä sekin unohtuu. Tällaisia hetkiä varten on hyvä olla laukussa jokin välipalaeväs, ihan vain varmuuden vuoksi.

Ex-poikaystäväni ennakoi viisaasti potentiaalista nälkäkiukkuani aina yhdessä reissatessamme. “Mitäpä jos piipahdettaisiin nyt tuossa ruokakaupassa ostamassa sulle tänne laukkuun pari suklaapatukkaa, varmuuden varalta. Ja kerro sitten HETI, kun alat tuntea pienintäkin orastavaa nälän tunnetta vatsanpohjassa!” Saattaa kuulostaa siltä, että minusta kuoriutuu nälkäisenä ihan joku monsteri, mutta ei nyt sentään. Reissun päällä vain sopivan ruokapaikan metsästys yhtäkkiä nälän iskiessä on usein astetta haastavampi tehtävä kuin arkiympäristössä, joten tyyppi oli fiksuna poikana päättänyt minimoida riskit. :D Ironista kyllä, onnistuimme silti saamaan asiasta riidan aikaiseksi, vaikka minulle oli varattu niitä patukoita ja raportoin nälästäni heti ensitilassa, sillä emme vain onnistuneet pääsemään yhteisymmärrykseen ravintolasta. Oh well, yritys oli kuitenkin hyvä!

Harmittaa, että usein tuon viheliäisen pikkunälän iskiessä tarjolla ei ole mitään järkevää syötävää ja tulee monesti turvauduttua hätäpäissään johonkin suklaapatukkaan tai muuhun epäterveelliseen herkkuun. Tällaisia tilanteita minulle sattuu vähän väliä kotonakin, sillä jostain syystä vihaan käydä ruokakaupassa. En osaa ikinä ostaa mitään järkevää, olen tosi laiska kokkaamaan vain itselleni ja jotenkin hetki ei tällaiselle arjen pakolliselle pahalle tunnu koskaan olevan sopiva. Niinpä kaapit ammottavat tyhjyyttään varsin usein – ja yleensä juuri silloin, kun on nälkä.

Ruokaostosinhoni on kaiketi ihan vain laiskuutta, mutta ajaa minut toisinaan tilanteisiin, että kaapeista ei ihan oikeasti löydy mitään kunnollista silloin, kun syötävää tarvitsisi. Turvaudun rikollisen usein pikanuudeleihin ja puuroon paremman puutteessa, kun pitäisi keksiä jotakin nopeasti. Myös keitetyt kananmunat ja smoothiet ajavat asiaa – silloin siis kun ne smoothieainekset onnekkaasti sattuvat löytymään kaapeista. Aika usein niitä ei tästä taloudesta löydy (kts. edellinen kappale) ja luonnollisesti havahdun tähän asiaan yleensä vasta silloin, kun olisi jo kiire jonnekin tai eletään sellaista vuorokaudenaikaa, että kauppa ei todellakaan ole avoinna.

Mieluiten syön tietysti välipalanakin jotain tuoretta hedelmää, itse tehdyn smoothien, voileivän tai jotakin muuta, mutta tällaisella huithapelilla on hyvä olla kaapeissa valmiina myös jotakin pilaantumatonta hätävaraevästä. Tästä syystä ostelen aina silloin tällöin valmiiksi joitakin pieniä välipalapatukoita ja -juomia valmiiksi kaappeihini tällaisia hätätilanteita varten, kun minulle näitä tuppaa sattumaan ehkä keskimääräistä useammin. Sellainen on sitten näppärä haukata nälän yllättäessä tai napata matkaan laukkuun.

Aika usein nämä valmiit välipalaherkutkaan eivät ole sieltä ihan terveellisimmästä päästä, vaikka yrittäisikin valita järkevästi. Siksi olin tosi utelias, kun minut pestattiin mukaan Semperin kampanjaan, jossa sain testaukseen vähän terveellisemmältä vaikuttavia eväspatukoita ja -smoothieita. Ja yllätyin, että ne olivat vieläpä oikein makoisiakin. :) Itse asiassa kertoo paljon tuotteista (sekä omasta ruokaostosvihastani ja holtittomuudestani arjenhallinnassa), että ennen kuin otin nämä kuvat postausta varten tänään, olin itse asiassa ehtinyt syödä testikappaleista jo melkein kaikki. Sinnikkäästi säästin muutamaa, että saisin jutun kuvat otettua. :D

Plussaa annan näille Semperin patukoille ja smoothieille siitä, että ne ovat kaikki vegaanisia, gluteenittomia ja laktoosittomia eikä niissä ole lainkaan lisättyä sokeria tai väriaineita. Maut tulevat siis oikeista hedelmistä ja marjoista, ja sen kyllä maistaa. Mukana testipaketissa oli noita pusseihin pakattuja smoothieita sekä kahdenlaisia patukoita: täysin viljattomia marja-pähkinäpatukoita sekä gluteenittomaan kaurapohjaan tehtyjä patukoita. Tuo smoothien pussipakkaus oli minulle entuudestaan tuntematon tuttavuus, mutta olen nähnyt ainakin vauvanruokia tuollaisista tarjoiltavan – hirmu näppärä! Vähän sellaisilta vauvansoseilta (nam!) tuo smoothie oikeastaan maistuukin. Henkilökohtainen makusuosikkini oli tuo mango-passionhedelmä, mutta muutkin vaihtoehdot olivat herkkuja. Veikkaan, että näitä tulee ostettua nälkäkiukkujen ja hätätilanteiden varalle jatkossakin!

Olisi muuten hauska kuulla, millaisia tyyppejä te muut olette arjenhallinnan, nälkäkiukkujen ja muiden tällaisten juttujen suhteen. Etenkin te muut huithapelit, ilmiantakaa itsenne, niin minun ei tarvitse tuntea, että olen ainoa toivoton tapaus…

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts