11/01/17

84% naisista ei ole tyytyväinen painoonsa

23 77 vaakakapina-b

Yhteistyössä Vaakakapina

Tiesitkö, että peräti 85% naisista kokee syyllisyyttä syömisestään? Tai että joka neljäs nainen on ajatellut jo alle 17-vuotiaana, että hänen pitäisi laihduttaa? Kuuntelin jokseenkin järkyttyneenä näitä tilastoja aiemmin tällä viikolla, kun osallistuin Vaakakapinan järjestämään tilaisuuteen, missä käytiin läpi koko projektin ideaa sekä näitä Taloustutkimuksella teetetyn kyselytutkimuksen tuloksia. Ne olivat osin aika surullista kuultavaa. Tilaisuudessa nousi esiin myös muita mielenkiintoisia näkökulmia teemaan liittyen.

Vaikka en ole itse joutunut kamppailemaan painoni kanssa, olen pohdiskellut täällä blogissa paljon kehonkuvaan ja itsetuntoon liittyviä juttuja. Hyvä olo alkaa ensisijaisesti siitä, että pystyy näkemään itsensä lempeydellä, hyväksyen ja ymmärtäen – ei vikoja ja puutteita etsien. Ja koska aihe on minulle tärkeä, lähdin mukaan kampanjan sanansaattajaksi, koska nyt ollaan minusta todella tärkeällä ja hyvällä asialla.

Kerroinkin jo vähän viime viikolla Vaakakapinan filosofiasta ja nyt olisi tarkoituksena purkaa vähän tällä viikolla julkaistuja tutkimustuloksia aiheeseen liittyen. Pähkinänkuoressa Vaakakapinan tavoitteena on mullistaa koko se tapa, miten lihavuudesta puhutaan ja millaisia ratkaisuja painonpudotukseen tarjotaan. Projektissa halutaan penkoa kliseitä ja myyttejä laihtumisen ja laihduttamisen ympäriltä sekä tuoda uudenlaista näkökulmaa koko paino- ja hyvinvointiteeman käsittelyyn. Mutta ennen kaikkea Vaakakapinan tarkoitus on auttaa ihmisiä löytämään hyvä olo itsestään juuri nyt, vaa’an lukemista riippumatta. Elämä ja onnellisuus ovat tässä ja nyt, eivätkä vasta sitten, kun olet ihannepainossasi.

vaakakapina-d

Suomessa puhutaan valtavasti ylipainosta ja sen aiheuttamista terveysongelmista, mutta tuntuu, että keskustelu kiertää aina sitä samaa kehää: painotetaan itsekuria ja toistellaan “syö oikein ja liiku enemmän” -mantraa. Kuten maanantain tilaisuudessa ravitsemusasiantuntija Patrick Borg kuitenkin totesi, niin vaikka oikeaoppisen syömisen kuvittelisi olevan kaikille tuttua ja selvää peruskauraa, näin ei todellakaan ole – ja senhän ihan käytäntökin osoittaa.

Kampanjan avulla pyritään kiinnittämään huomiota myös siihen, miten esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiset puhuvat ylipainosta ja miten he pystyvät tukemaan potilaitaan. Vaakakapinan alulle pannut toimittaja Jenny Lehtinen nosti keskusteluun esimerkkinä sen, kuinka häneltä on lääkärissä usein kyselty, onko hän miettinyt painonpudotusta ja kehotettu pudottamaan painoa. Totuus kuitenkin taitaa olla, että suurin osa ylipainoisista on yrittänyt pudottaa painoaan lukemattomia kertoja. Mitäpä jos asiaa lähestyttäisiinkin toisenlaisesta kulmasta: “Oletko yrittänyt pudottaa painoa? Oletko toistuvasti epäonnistunut näissä yrityksissä? Miten voisin auttaa sinua?” Painonpudotuksesta puhutaan, mutta harva saa konkreettisia vinkkejä, miten lähteä liikkeelle tai miten päästä pysyviin tuloksiin. Siitä ovat kuitenkin sekä asiantuntijat että tuoreimmat tieteelliset tutkimukset yhtä mieltä, että syyllistäminen, ihmedieetit, laihdutuskuurit ja muut vippaskonstit eivät painonpudotuksessa toimi.

Juttelin tilaisuudessa painonsa kanssa lapsuudesta lähtien jojoilleen ystäväni kanssa ja hän kommentoi oman kehonkuvan ja onnellisuuden välistä suhdetta kiinnostavasti. Kun tapasin ystäväni ensi kertaa, hän oli hoikka tyttö – nyt kiloja on rutkasti enemmän. Silti hän kertoi tuntevansa nyt itsensä paljon onnellisemmaksi kuin tuolloin vuosia sitten.

Kun laihduttaminen kumpusi perustavanlaatuisesta tyytymättömyydestä itseen, ei hoikistunut vartalo tuonut yhtään sen parempaa oloa, kun varsinainen ongelma oli korvien välissä. Ystäväni näki edelleen peilissä pelkkiä vikoja ja puutteita. Nyt vuosien terapian jälkeen hän kertoi tuntevansa olonsa onnellisemmaksi kuin koskaan ennen, vaikka elopainoa onkin rutkasti enemmän kuin silloin vuosia sitten tavatessamme. Siitähän hyvinvoinnissa viime kädessä on kyse, että ihminen voi hyvin omana itsenään ja arvostaa itseään. Ja jos painonpudotustavoitteita on, onnistuminen lähtee varmemmin juuri sieltä itsearvostuksesta ja halusta tehdä itselle hyviä tekoja myös terveyden näkökulmasta.

vaakakapina-a

Ylen Vaakakapina -projektin taustaksi haluttiin siis teettää kattava kysely suomalaisten laihdutuskokemuksista, -asenteista sekä -motivaatiosta. Tutkimuksella haluttiin selvittää, kuinka yleisiä laihtumistoiveet ovat eri ikäryhmissä ja sukupuolten välillä, mistä laihtumistoiveet kumpuavat ja kuinka on toiveiden toteutumisen laita: onko onnistuttu, miksi tai miksi ei? Ketkä haluavat laihtua, millaisia syitä siihen on, mikä laihtumista estää? Taloustutkimuksen kanssa toteutettuun tutkimukseen vastasi kaiken kaikkiaan 1059 suomalaista ikähaarukassa 15-79v. ja tulokset olivat varsinkin naisten osalta aika karua luettavaa.

Ehkä hurjimpia tuloksia ovat juuri nämä, joita olen nostanut postauksen kuvitukseenkin. Kyselyn mukaan naiset tuntevat huomattavasti miehiä useammin syyllisyyttä syömisestä ja kaikkein eniten syömisestään tuntevat syyllisyydentuntoja alle 25-vuotiaat, joista monilla tuntemukset ovat jopa päivittäisiä. Ja mikä surullisinta, mitä nuorempana laihduttamista on ensimmäisen kerran ajatellut, sitä todennäköisemmin syöminen aiheuttaa syyllisyyttä myöhemmin elämässä vähintään viikoittain. Ja toisaalta taas, mitä useammin syömisestä tuntee syyllisyyttä, sitä todennäköisemmin pudotetut kilot palaavat. Päivittäin laihduttamista ajattelevilla paino saattaa jopa nousta laihdutusyrityksistä huolimatta. Homma ei siis nykyisellään selvästikään toimi.

vaakakapina-e

Olen miettinyt monesti, että meidän pitäisi kiinnittää ihan valtavan paljon enemmän huomiota siihen, miten aikuisina puhumme lasten edessä painosta ja ulkonäöstä – sekä omastamme että muiden. Millaista esimerkkiä näytämme vaikutusalttiille nuorille mielille? Aika karua kuultavaa oli myös, kun painonsa kanssa kamppaillut ystäväni kertoi, että hänelle oli ensimmäisen kerran huomautettu painosta kouluterveydenhoitajan vastaanotolla, kun hän oli vasta 10-vuotias. Sitä ennen hän ei ollut kuulemma koskaan sen kummemmin vielä edes ajatellut kehoaan tai painoaan. Sen jälkeen tilanne muuttui ja painon tarkkailusta ja laihdutusajatuksista tuli arkipäivää.

Tarvitseeko 10-vuotiaalle puhua painonhallinnasta? Aika monella saattaa lapsuusvuosina olla vähän pyöreyttä kehossa ja melko monella se myös karisee kasvuvaiheen myötä itsekseen ajan kanssa. Sen sijaan, että puhuttaisiin painosta, olisiko parempi miettiä yhdessä, millaista ruokaa syödään ja etsiä vaikkapa yhdessä sellaisia harrastuksia, jotka tukisivat positiivista kehitystä ilon kautta? Varsin monilla epäterve suhde omaan kehoon ja syömiseen tuntuu nimittäin saavan alkunsa nimenomaan jo lapsuus- ja nuoruusvuosina.

Odotan siis mielenkiinnolla, millaista keskustelua ja asennemuutosta Vaakakapinan avulla saadaan aikaan. Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin lisätietoa löydät Vaakakapinan nettisivuilta sekä FB-sivulta. Lisäksi Jenny ja läskimyytinmurtajat -keskusteluryhmä Facebookissa tarjoaa vertaistukea ja keskustelumahdollisuuksia, mikäli aihe tuntuu itselle ajankohtaiselta. Olisi tosi kiinnostavaa kuulla, millaisia mietteitä teillä muilla heräsi näiden esimerkkien ja tutkimustulosten myötä.

vaakakapina-c

Tulokset perustuvat Vaakakapinan Taloustutkimus Oy:lla marras-joulukuussa 2016 teettämään kyselytutkimukseen.

Related posts

2/01/17

Uusi vuosi ja uusi laihdutuskuuri?

4 106 vaakakapina1

Yhteistyössä Vaakakapina

Käsi ylös, kuinka moni teistä on joskus laihduttanut? Tai edes kokeillut jotakin ihmedieettiä? Tai jos nyt olet jotenkin onnistunut välttymään edellämainituilta itse, uskallan väittää, että tunnet siitä huolimatta useamman ihmisen, jotka ovat ikuisella laihdutuskuurilla, jojoilevat painonsa kanssa tai vähän väliä kokeilemassa jotakin uutta dieettiä.

Muistan ikuisesti, kun minun mielestäni jo valmiiksi hoikka ystäväni päätti kokeilla legendaarista kaalikeittodieettiä. Hän voi jo ensimmäisten päivien aikana varsin huonosti ja parin päivän kuluttua hän pyörtyi kotonaan. Kuulostaako terveelliseltä? Niinpä.

tauko2

Tammikuu ja vuodenvaihde on aina se aika vuodesta, kun lehtien kannet kirkuvat vinkkejä joulukilojen karistamiseen ja kuntosalit mainostavat tarjouksiaan uutta, urheilullisempaa elämäntapaa haikaileville. Terveemmän olon, paremman kunnon ja hyvinvoinnin tavoittelussa on aina positiivinen asia, kun se lähtee itsestä ja aidosti itseä kuunnellen. Syyllistävistä ajatuksista ja häpeästä ponnistava elämänmuutos tai salamaratkaisuja tarjoavat pikadieetit ovat kuitenkaan vain harvoin avain pysyvämpään elämänmuutokseen tai positiivisempaan kehonkuvaan.

Itse en ole koskaan sortunut kokeilemaan ihmedieettejä, mutta olen kyllä saanut osani bodyshamingista ja potenut ahdistusta epätäydellisestä kropastani. Siksi en epäröinyt hetkeäkään, kun minua pyydettiin mukaan Vaakakapinaan. Tämän kapinan kautta pyritään armollisempaan suhtautumiseen omaa itseä kohtaan ja halutaan kitkeä kaikenlainen inhottava painosta huomauttelu, syyllistäminen ja kiusaaminen. Vaakakapinan kantava ajatus on, että kestävä hyvinvointi alkaa mielestä ja itsensä hyväksymisestä – painonhallinta on vain prosessin sivutuote.

tauko2

Vaakakapinan johtajana ja keulakuvana toimii toimittaja Jenny Lehtinen, joka kyllästyi paitsi pikadieetteihin ja huonon fiiliksen potemiseen omasta vartalostaan, myös siihen tapaan, jolla lihavuudesta puhutaan sekä mediassa että terveydenhuollon parissa. Ja Vaakakapina pyrkii sekä muuttamaan asenneilmapiiriä, että tarjoamaan konkreettisia, armollisia neuvoja siihen, miten pysyvän muutoksen saavuttaminen on mahdollista. Mukana projektissa ovat asiantuntijoina myös ravintoasiantuntija Patrik Borg, psykologi Satu Lähteenkorva ja liikunta-asiantuntija Timo Haikarainen

Jos oikeasti haluat pudottaa painoa, ihmedieetit eivät ole ratkaisu. Painonhallinta ja laihtuminen alkavat pääsi sisäisestä muutoksesta, jonka ytimessä ovat itsesi hyväksyminen ja kestävät muutokset. Kun opettelet tykkäämään itsestäsi, haluat tehdä itsellesi hyviä asioita – ja siitähän hyvinvoinnissa on kyse. Sen takia Vaakakapina haluaa kannustaa tekemään sellaisia asioita, jotka oikeasti tuottavat nautintoa ja iloa.

Painonpudotuksessa on harvoin ohituskaistaa ja pikaratkaisuja, vaan pysyvä muutos syntyy hitaasti. Laihdutuskuurit epäonnistuvat asiantuntijoiden mukaan 80-90% todennäköisyydellä. Siksi ei ole mitään järkeä kiduttaa ja piiskata itseään näännyttämällä. Onnellisuus tulee aina ensin ja kilot seuraavat perässä – eikä toisinpäin. Hirmuisen moni kehoonsa tyytymätön sortuu “sitku”-ajatteluun, joka nojaa siihen, että kun paino- tai kroppatavoite on saavutettu, sitten voi viimein olla onnellinen ja elää haluamaansa elämää. Vaakakapina haluaa kannustaa ulos tästä ajattelusta ja siksi sen slogan kuuluukin: “Lopeta laihdutus, aloita elämä”. Onnellisuus ei katso kiloja, joten muista, että elämä tapahtuu tässä ja nyt.

tauko2

En itse ole koskaan kärsinyt ylipainosta, mutta sen sijaan olin nuoruusvuosinani luonnostaan aivan poikkeuksellisen pikkuruinen, kirjaimellisesti langanlaiha. Olin kasvuiässä ja söin kuin hevonen, mutta ruipeloon varteeni kilot eivät tarttuneet. Sen sijaan terveystiedon opettajani tarttui. Harjoittelimme terveystiedon tunnilla painoindeksin laskemista ja opettaja nöyryytti minua julkisesti pakottamalla minut kertomaan koko luokan edessä oman lukuni. Siinä sitä sitten joukolla kauhisteltiin, kuinka oppikirjan asteikon mukaan minun kuuluisi olla suunnilleen sairaalahoidossa. Tölväisy heitti vain lisää vettä myllyyn syömishäiriöepäilyille ja -syytöksille (täysin perättömille), joita sain kuulla ihan riittämiin liki päivittäin jo muutenkin.

Näin sitä oppi jo nuoresta pitäen, että oikein koskaan ei ole hyvä. Aina pitäisi olla hoikempi, pulskempi, muodokkaampi, pienempi, suurempi, pidempi, lyhyempi, sirompi, vahvempi, you name it. Kukaan ei säästy tältä myllytykseltä kokoon katsomatta. Totuus on, että painoindeksien kyttääminen, vaa’alla laukkaaminen, numeroiden mustavalkoinen tuijottelu, tiukkojen dieettien ehdoton noudattaminen, asioiden kieltäminen itseltä ja loputtomat vaatimukset tekevät viime kädessä hyvinvoinnille ja itsetunnolle vain hallaa. Ja sitä kautta ne myös ainoastaan hankaloittavat painonhallintaa, eivätkä suinkaan helpota sitä.

tauko2

Olin astumassa puntarille muutama viikko sitten, kun vaaka kieltäytyi näyttämästä minkäänlaista lukemaa. Vaihdoin patterinkin, mutta näyttö vain pysyi pimeänä – hajonnut oli, mokoma. Harmittelin, että pitänee lähteä hankkimaan uusi, kunnes seisahduin ajatukseni äärelle ja muutin mieleni. Mihin minä muka vaakaa tarvitsen?

Olen jo vuosia kokenut, että paras mittari hyvälle ololle on se, miltä kehossa tuntuu, ei se, mitä lukemaa vaaka näyttää. Ja itse asiassa koen oppineeni tutkailemaan kehoni tuntemuksia niinkin hyvin, etten oikeastaan tarvitsee vaakaa kertomaan minulle, paljonko painan. Yleensä osaan arvioida painoni oikein suunnilleen kilon tarkkuudella ilman puntariakin. Ja totuus on, että se vaa’an lukema ei kerro vielä yhtään mitään siitä, miten hyvä olo minulla on. Mikä voisikaan olla parempi alku Vaakakapinalle kuin se, että heivaa koko vaa’an tyystin elämästään.

tauko2

Tuntuu surulliselta, että omaa kehoa arvostetaan nykyään lähinnä sitä kautta, miltä se näyttää. Jokainen keho on oma ainutlaatuinen taideteoksensa, joka ansaitsee arvostusta. Olen vuosien varrella itse tehnyt töitä sen kanssa, että osaisin arvostaa omaa kroppaani ja koen, että arvostus alkaa ihan pienistä asioista. Miten puhut omasta kehostasi? Arvostaen, lempeydellä ja hyväksyen vai syyllistäen, haukkuen ja epäkohtia etsien. Myös minulla on päiviä, kun peilikuva ei tunnu ystävältä, mutta olen tehnyt tietoisen valinnan, etten hauku vartaloani. Mieleen piirtyy aivan erilainen kuva sen mukaan, miten itseään puhuttelee. Ei väheksytä itseä, eikä muita. <3

Painonhallintavallankumous käynnistyy nyt heti vuoden alussa ja projektin keskiössä toimii Facebook-yhteisö, jossa käydään vilkasta keskustelua onnistumisista ja matkan varrelle osuvista haasteista sekä jaetaan tietoa ja ihmisten omia tarinoita. lisäksi vuoden mittaiseen projektiin kuuluu 8-osainen, hyvinvoinnin ilmiöitä ja hyvinvointibisneksen nurjia puolia ravisuttava dokumenttisarja Jenny Plus, joka saa alkunsa ensi syksynä. Tämän tekstin myötä haluan kannustaa myös teitä muita olemaan lempeämpiä itsellenne ja liittymään mukaan positiivista kehonkuvaa välittävään Vaakakapinaan. Kuka on mukana?

vaaka-kapina1

 

Related posts

1/12/16

Villasukkia ja kuohuvaa – vaihtoehtoiset pikkujoulut

80

Yhteistyössä Asennemedia & Yellow Tail

Pikkujoulusesonki on kuumimmillaan, mutta jos olen ihan rehellinen, mieluiten kaivautuisin jonnekin viltin alle villasukat jalassa jäätelökulhon kera ja napsauttaisin Netflixin päälle. Glittermekot ja bailuhommat eivät voisi juuri nyt vähempää kiinnostaa. Tai no okei, glittermekot kiinnostavat aina. Tänä syksynä kaamosväsymys on kuitenkin vienyt mennessään bilehalut, joten olen itse juhlistanut pikkujoulusesonkia hieman toisin…

Muistan kuinka lapsena oli maailman jännittävintä päästä yökylään ystävän luo. Lapsuus- ja nuoruusvuosien jälkeen yökyläilyjä kavereiden luona on tullut harrastettua vähemmän, ellei sitten ole ollut käymässä jossain kotikaupunkia kauempana. Muutaman kaverin kanssa olemme kuitenkin nyt vielä aikuisiälläkin halunneet pitää kiinni tästä hauskasta perinteestä. Nimittäin mikäpäs sen mukavampaa kuin kömpiä illalla kaverin kainaloon ja herätä aamulla hyvässä seurassa. Olemme joskus harrastaneet näitä yökyläilyjä jopa arkipäivisin – on paljon mukavampi herätä töihin ja touhuilla aamupuuhia kaverin kanssa, jos normaalisti asuu yksin.

Päätimme tuossa eräänä marraskuisena iltana rakkaan ystäväni kanssa järjestää taas pitkästä aikaa yökyläily-illan. Perinteisten pikkujouluhulinoiden sijaan halusimme viettää juuri sellaisen meidän näköisemme pikkujouluillan ihan kahden kesken: kotona peiton alla juoruillen, hyviä tv-sarjoja katsellen, popcornia puputtaen ja kuohuviiniä siemaillen. Kynttilöitä ikkunalaudalle tunnelmaa luomaan ja villasukat jalkaan. Ja suoraan sanottuna en juuri nyt voisi kaamoskoomassani ihanampia pikkujouluja kuvitella.

Laitoimme uudet Gilmoren tyttöjen jaksot pyörimään, poksauttelimme kattilallisen popcornia ja kaadoimme laseihin australialaismerkki Yellow Tailin uutta Bubbles-kuohuviiniä. Kieltämättä tuli sängyssä skumppaa siemaillessa juuri se fiilis, että I’M WORTH IT. :D Jotenkin huvittavaa, että koemaistelimme uutuusviinin siis todellakin peiton alla sängystä käsin. Itse viinistä maistiaisten jälkeen mainittakoon, että puolikuiva, raikas ja oikein maistuva. Sellainen mutkaton viini, joka sopii monenlaiseen tilanteeseen. Ja psst, vinkkinä muillekin, jotka haluavat nauttia viininsä punkan pohjalla: tuollainen painava marmoritarjotin pysyy hyvin vakaana vähän epätasaisellakin alustalla ja pitää viinilasit kiitettävästi pystyssä.

Gilmoren tytöt, Frendit ja Sinkkuelämää ovat paitsi nuoruuteni ikonisimpia sarjoja, joihin on vuosi toisensa jälkeen aina yhtä ihana palata, myös aika mahtavia ystävyyskuvauksia. Totuus kuitenkin on, että niin ihanalta kuin Carrien, Samanthan, Mirandan ja Charlotten ystävyys ja päivittäiset tai vähintään viikoittaiset treffit sarjassa vaikuttavatkin, meininki on melkoisen kaukana omasta elämästäni. Kaiken arkisen pyörityksen keskellä olen saanut todeta olevani onnekas, jos ehdin tavata parhaita ja läheisimpiä ystäviäni edes kerran kuussa.

Kun kiireisiä aikatauluja yrittää ystävien kanssa sovitella työn, omien menojen ja ihmissuhteiden ristitulessa yhteen, se on kuulkaa sellaista palapeliä ja tetristä, että kieli keskellä saa yrittää mahduttaa tapaamisia kalenteriin. Siitäkin huolimatta, että kyse on maailman rakkaimmista ihmisistä. Onneksi parhaat kaverisuhteet eivät muutu miksikään, vaikka välillä ehtisi hurahtaa pidempikin tovi näkemättä. Sen takia tällaiset ihanat hetket, kun ehtii viettää aikaa jonkun tärkeän ihmisen kanssa oikein kunnolla, ovat todellakin kullan arvoisia. Aikuisten yökyläilyille siis lämmin suositus ja iso peukku!

PS. Muistuttelen taas, että Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholijuomia ei saa postauksen yhteydessä kommentoida, mutta muutoin keskusteluareena on vapaa. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

23/11/16

Uudenlainen joulutorttu: marja-twist

1 89

Yhteistyössä Asennemedia, Dronningholm & Sunnuntai

On taas se aika vuodesta – joulutorttu-sesonki nimittäin! En ole mikään suunnattoman innokas kodin hengetär tai taidokas kotileipuri, mutta onneksi joulutorttujen kanssa ei tarvitsekaan olla. Valmistaikinoiden ja hillojen kanssa kuka tahansa voi onnistua, vaikka jauhopeukalo olisikin sattunut keskelle kämmentä.

Dronningholm haastoi minut viime vuonna keksimään perinteiselle tähtitortulle ihan uudenlaisia muotoja ja meikäläisen kotikeittiössä syntyi luovuuden hedelminä tuolloin sopivan suupalan kokoinen luumunappi sekä suloinen omena-kaneli-kierre. Erityisesti pidin itse uuden muotoisissa tortuissani sievästä ulkomuodosta sekä suuhun sopivasta, hieman pienemmästä koosta, mistä näitä uusia muotoja innoittamanani kokeilleet lukijatkin kiittelivät. Monelle se perinteinen tähtitorttu tuntuu liian suurelta palalta kerralla haukattavaksi, joten pienempi koko oli plussaa. Ja saapahan hyvällä omatunnolla syödä useamman. ;)

Tänä vuonna minulle heitettiin jälleen sama haaste eli sain pistää aivonystyrät hyrräämään, kun koetin taas keksiä jonkinlaista ihan uutta muotoa tutulle tortulle. Koska en todellakaan ole itse mikään leipurimestari ja joulutorttujen parhaita puolia on juuri niiden helppous ja nopeus, halusin tämän omankin uudenmuotoisen torttuni olevan matalan kynnyksen herkku. Tavoitteeni oli, että torttu olisi paitsi kaunis, myös helppo ja nopea valmistaa – kuten ihan ne perinteisenkin malliset tähtitortut. Vaikka se ei tosiaankaan ole ihan niin vakavaa, onnistuuko kaikki aina täydellisesti, niin on silti kiva tuntea, että edes tämän leipomuksen kanssa kuka vain voi tehdä kaunista ja herkullista ja onnistua.

Pienen inspiraatiosurffailun jälkeen syntyi idea jengan lailla kiertyvistä, pitkulaisista torttutikuista. Jos viime vuonna pääsin kokeilemaan torttuihini perinteisen Dronningholm Tähtitorttu luumumarmeladin lisäksi myös omena-kanelimarmeladia, niin tänä vuonna joulutorttuja voi maustaa myös Dronningholmin uudella Tähtitorttu vaniljainen puolukka-kirsikkamarmeladilla. Ja tämä uuden muotoinen torttuni marja-twist sai siis herkullisen makunsa puolukoista ja kirsikoista.

Mainittakoon muuten, että tykkään joulutortuissa erityisesti itse myös siitä, että koska ne nimenomaan ovat niin nopeita ja helppoja valmistaa, ne toimivat myös mahtavana vierasvarana, kunhan kaapista vain löytyy valmiiksi hilloa ja pakkasesta taikinaa. Sunnuntai lehti- ja torttutaikinalevyjä saa 500 gramman ja 1 kilon pakkauksissa, joten pakastimeen voi ostaa vaikka isommankin paketin valmiiksi ja käyttää siitä taikinaa tarpeen mukaan levy kerrallaan.

Eikä torttusesongin tarvitse rajoittua vain jouluun! Vaikka minun perheessäni joulutorttuja on rakastettu niin palavasti, että niitä on leivottu joskus kesäisinkin, assosiaatiot joulusta voi viedä toisaalle nimenomaan muotoilemalla tortut uusiksi tai käyttämällä luumumarmeladin sijaan vaikkapa juuri näitä Dronningholm Tähtitorttu marmeladien uudempia, erilaisia makuja.

MARJA-TWIST

Ota taikina sulamaan ja kun se on sulanut hiukan, kaulitse sitä vähän ohuemmaksi kaulimella. Jos kotoa ei löydy kaulinta, niin myös vaikkapa tyhjä, puhdas pullo käy tähän tarkoitukseen. Kannattaa ripotella pöydälle ja taikinan päälle hiukan jauhoja, niin taikina ei tartu kiinni.

Kun olet kaulinut kaksi taikinalevyä tasaisen paksuisiksi ja suunnilleen saman kokoisiksi, levitä taikinan päälle kerros Dronningholm Tähtitorttu vaniljainen puolukka-kirsikkamarmeladia. Vinkki: hoksasin itse vasta leivontatuokion jälkeen, että hilloa ei kannata välttämättä levittää ihan taikinalevyjen päihin asti eli jätä pieni suikale taikinalevyn lyhyempää päätä vaille hilloa. Se helpottaa jengalle kierittämistä seuraavassa vaiheessa (ja tekee tortuista vähän kauniimpia, kun hillo ei pursuile päädyistä).

Aseta kaksi taikinalevyä toisiaan vasten niin, että hillopuoli jää levyjen väliin. Tämän jälkeen leikkaa taikinalevyistä pitkittäin ohuita (noin 1,5-2cm levyisiä) suikaleita. Nappaa suikaletta kummastakin päästä ja ryhdy kierittämään jengan lailla kierteelle. Torttu pysyy paremmin kierteisenä pellillä, kun nipistät taikinasuikaleet päistään napakasti kiinni toisiinsa. Paista torttuja uunin keskitasolla 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Vaikka itse sanonkin, näistä tuli mielestäni jälleen aika kauniita. Tosin omasta mielestäni hilloa olisi voinut tortuissa olla loppujen lopuksi hieman enemmän – itsellenihän joulutortun paras osuus on nimenomaan se hillo. ;) Mutta se lienee makuasia, sillä esimerkiksi kaverini, jolle näitä syötin koemaistiaisina, tykkäsi nimenomaan tästä vähempihilloisesta tortusta muita muotoja enemmän. Kokeilin uutta Dronningholm Tähtitorttu vaniljaista puolukka-kirsikkamarmeladia myös niiden viimevuotisten omena-kaneli-kierteiden muotoon ja sekin toimi loistavasti – suosittelen! Maku on tässä uudessa hillossa puolukan ansiosta kivalla tavalla vähän kirpsakka eikä liian makea.

On pakko tähän loppuun vielä kertoa, että nimen keksiminen tälle uutukaiselle oli aikamoisen työn ja tuskan takana. Olen nyt oikein tyytyväinen marja-twistiin, mutta kerrottakoon pienenä huumorinumerona, että osa ystäväni keksimistä nimiehdotuksista tortulleni kestävät hädin tuskin päivänvaloa. Vai mitä tykkäätte hillokierukasta ja marjameisselistä? :D Vieläkin naurattaa, kun nämä ehdotukset pulpahtavat toisinaan aina mieleen. Mutta siis MARJA-TWIST on se nimi!

Ja hei, viimevuotiseen tapaan Dronningholm haluaa innostaa myös teitä kaikkia luovuuteen kotikeittiössä ja keksimään joulutortulle ihan uudenlaisia, innovatiivisia muotoja. Jos omassa päässä syntyy heti kivoja ideoita uudenmuotoisiin joulutorttuihin, niin kannattaa ilman muuta osallistua myös Dronningholmin Instagram-kisaan.

Voit leipoa uudenlaisia joulutorttuja joko Dronningholmin sivuilta löytyvien ehdotusten inspiroimana, kokeilla näitä minun torttujani tai keksiä jonkun kokonaan ihan oman, uuden muodon. :) Osallistu kisaan jakamalla kuva valmiista tortusta Instagramissa hashtagilla #UUDETMUODOT. Eikä haittaa yhtään, vaikka lopputulos ei olisi mitenkään täydellinen – rohkeasti vain leipomaan ja jakamaan kuvia! Lisätietoa kampanjasta saat Dronningholmin nettisivuilta ja palkintoina kisassa arvotaan viikoittain Dronningholm-tuotepalkintoja.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts