9/03/18

Maailman paras juustokakku ja pari muuta

10 41

Kaupallinen yhteistyö: Gateau

Meksikon kuulumisten välissä on aika piipahtaa hetki myös siellä kotoisassa Helsingissä sekä Gateau-leipomon myymälässä. Osa teistä onkin saattanut huomata katukuvaan ilmestyneet Gateau-artesaanileipomot ja -myymälät, joissa tarjolla on toinen toistaan herkullisempia leivonnaisia ja tuoretta leipää.

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin minusta ei ikinä voisi tulla karppaajaa. Rakastan hyvää leipää, pullaa, pastaa, perunaa, leivonnaisia, pizzaa – toisin sanoen hiilareita. Onneksi ne eivät aiheuta minulle vatsavaivoja, joten voin huoletta herkutella. Olen siitä huolimatta vähentänyt omaa leivänsyöntiäni minimiin, sillä minulle uhkaa aina käydä niin, että jos ostan yhden hengen talouteeni kokonaisen leivän, syön puolet ihan vain herkuttelumielessä, koska se on niin hyvää ja toisen puoliskon ahmin sitten nälkääni myöhemmin, ja korvaan sillä kaiken kunnollisen ruoan. Niinpä olen joutunut vähän rajoittamaan leipäostoksiani, jotta en eläisi pelkästään sillä.

On kuitenkin aivan ihanaa arjen luksusta ostaa silloin tällöin hemmotella itseään jollakin pienellä herkulla, oli se sitten leipää tai leivonnaisia. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että elämä on elämistä ja nautiskelua varten – ei fanaattisesti kalorilukemia tai ravintoaineita vahtaamista.

Olen itse suoraan sanottuna melkoinen pullahiiri ja syömäni pullan määrä on kasvanut eksponentiaalisesti sen jälkeen, kun ystävystyin mummokaverini kanssa – teet ja pullat kuuluvat jokaviikkoiseen arkirutiiniimme. On vaarallista kaveerata toisen pullansyöjän kanssa… Mutta toisaalta ajattelen niin, että jos syö arjessa perusterveellisesti ja satunnainen pulla tai kakkupala tekee onnelliseksi, niin pitää antaa vain mennä! Kunhan herkuttelee kohtuudella, voi mielestäni tehdä sitä aika huoletta. Olen ehtinyt jo jonkin verran maistella Gateaun antimia ja tässä kohtaa on mainittava, että tämän leipomon juustokakku on Maailman Parasta – ja se on kuulkaa paljon sanottu monenlaisia juustokakkuja maistelleelta ja rakastaneelta herkuttelijalta.

Artesaanileipomo Gateau tuli jokin aika sitten ryminällä Helsingin katukuvaan ja se on siis peräisin Ruotsista vuodelta 1937. Perinteikäs artesaanileipomo on tunnettu naapurimaassa käsityönä tehdyistä leivonnaisistaan, puhtaista raaka-aineistaan, korkeasta laadustaan ja tuotteidensa tuoreudesta. Gateaun leivät tehdään taikinajuureen, kohotetaan pitkään ja paistetaan arinauunissa ja kaikki kakut sekä leivokset leivotaan samaten korkealaatuisista raaka-aineista ja aina aitoon voihin. Suomen päässä myytävät leivät tehdään kaikki suomalaisista raaka-aineista Helsingin Sörnäisissä, missä minä piipahdin kyläilemässä ennen reissuun lähtöäni.

Nappasin visiitilläni matkaan aamiaista, sillä en ollut ehtinyt vielä aamun palaveriin kiitäessäni syödä mitään. Leipien ja leivonnaisten lisäksi Gateaun valikoimaan kuuluu kaikenlaisia suolaisia herkkuja, valmiita eväsleipiä, foccaccioita ja muita pieniä naposteltavia, joita on kätevää napata matkaan, jos nälkä yllättää vaikkapa kesken päivän kaupungilla kiitäessä. Oman epäsäännöllisen arkirytmini keskellä ei ole ollenkaan tavatonta, että nälkä yllättää tai kiireessä ei ehdi istahtaa kunnolliselle aterialle, joten tällaiset mukaan napattavat eväät ovat tosi näppäriä tuollaisia tilanteita ajatellen. Muuten, vaikka Gateaun tuotteet pääosin on tehty kaikki voihin, niin tämä leipomossa aamiaiseksi haukkaamani leipä on täysin vegaaninen. Eli myös vegaani löytää Gateaun hyllyltä evästä. Kaikkien Helsingin ja pääkaupunkiseudun Gateau-leipomoiden ja -myymälöiden tiedot löydät nettisivuilta.

Jokos te olette ehtineet testata tätä uutukaista? Annan todella painokkaan suosituksen sille juustokakulle – maistakaa! Ja psst, Sörnäisten leipomossa saattaa törmätä tiskin takana ihanaan, blogosfääristäkin tuttuun Joannaan!

Photos: Jenni Rotonen & Joanna Tzortzis

Related posts

6/03/18

Ensimmäinen päivä Puerto Vallartassa: aurinkoa, palmupuita ja tacoja

6 34

(Matkan sponsoroi Aurinkomatkat)

Ensimmäinen päivä Puerto Vallartan rannikkokaupungissa Meksikossa on nyt takana ja heräilen täällä uuteen päivään! Saavuimme kohteeseen sunnuntaina illalla ja oikeastaan pääsin näkemään maisemia vasta eilen aamulla, kun aurinko oli taas noussut. Ja oi, millaisia maisemia ne olivatkaan! Juuri sellaisia kuin kaikissa lomahaaveissa voi kuvitellakin: aurinkoa, uima-altaita, merenrantaa, palmupuita… Ja kädessä värikäs drinkki, kuinkas muuten!

Hotellimme Casa Velas sijaitsee lähellä lentokenttää ja merenrantaa, mutta noin 20 minuutin ajomatkan päässä itse Puerto Vallartan kaupungista. Esittelen ihanaa hotellia myöhemmin vielä vähän paremmin, mutta ajattelin, että nyt voisin vain jakaa vähän ensitunnelmia reissun päältä. Ehdimme ensimmäisen päivän aikana virittäytyä lomatunnelmiin hotellin uima-altaalla rentoutuen, käydä tutkimusretkellä läheisellä rannalla sekä osallistua paikallisen kokin järjestämälle taco-maistelukierrokselle Puerto Vallartan kaupungissa ja saada siinä samalla vähän ensimmäistä vilkaisua itse kaupunkiin.

Tulin ulos omalle pikku-terassillemme naputtelemaan postausta auringonnousun aikaan ja voin kertoa, että kyllä työt maistuvat palmujen katveessa auringonnousun kajossa aivan erilaiselta kuin kotitoimistolta käsin, vaikka kotitoimistoanikin rakastan. Ymmärrän täällä ollessani todella hyvin, miksi Puerto Vallarta on niin suosittu matkakohde. Suurin osa täällä näkyvistä turisteista on Yhdysvalloista tai Kanadasta, ja sijainti onkin niihin nähden todella näpsäkkä: lentäen tänne pääsee USA:sta parhaimmillaan muutamassa tunnissa.

Törmäsimme eilen hotellilla myös ruotsalaiseen vähän vanhempaan pariskuntaan, joka kertoi tulleensa tänne jo 5 kertaa takaisin ihastuttuaan kaupunkiin niin kovasti. Ja voin kyllä jo ensimmäisen päivän jälkeen ymmärtää, miksi Puerto Vallarta voi viedä sydämen. Ihmiset ovat täällä ihan suunnattoman ystävällisiä, ruoka on tuoretta ja hyvää, ilmasto kutakuinkin täydellinen läpi vuoden ja samalla kertaa saa niin rantaloman kuin sympaattista pikkukaupungin tunnelmaakin. Tosin meksikolaisittain pikkuruisen kaupungin väkiluku on silti Suomen näkökulmasta aika suuri, sillä Puerto Vallartassa on noin saman verran väkeä kuin Tampereella.

Vaikka ensimmäisen päivän olisi saanut kokonaisuudessaan helposti kulumaan hotellin uima-altaalla nenä kirjaan upotettuna ja rannalla vaellellessa, halusimme heti päästä tutustumaan myös itse kaupunkiin, koska viikon mittaisella reissulla aika kuluu kuin siivillä. Osallistuimme siis ensimmäisenä iltana taco-kierrokselle, niin saimme näppärästi samalla paikallisoppaan avulla vähän käsitystä itse kaupungista, niin on tulevina päivinä helpompi lähteä sitten itsekseenkin seikkailemaan Puerto Vallartan kujille.

Itse asiassa voin lämmöllä suositella tällaista taco-kierrosta, sillä saimme eilen illalla todella herkullisen katsauksen kaupunkiin ja parhaisiin katuruokakojuihin. Monenlaisten tacojen lisäksi pääsin maistamaan elämäni ensimmäistä kertaa myös churroja, jotka ovat siis vähän kuin meksikolainen versio munkeista: pitkulaisia sisältä pehmeitä ja ulkoa rapeita upporasvassa paistettuja taikinapötkylöitä, jotka pyöritellään sokeri-kaneli-seoksessa paistamisensa jälkeen. Nam!

Aurinkomatkat tarjoaa mahtavan kattauksen erilaisia järjestettyjä retkiä, joista olemme tällä viikolla osallistumassa yhdelle, mutta tämän taco-kierroksen järjesti paikallinen taho. Jos tällainen kiinnostaa, niin linkin takaa löytyy lisätietoa. Kierroksen meille pitänyt Manuel on siis itse kokki ja valikoi meille omat lempparinsa kaupungin legendaarisista taco-standeista ja -ravintoloista, joita kiertelimme pienen ryhmän kanssa noin 4 tunnin ajan, maistelimme paikallisia herkkuja ja saimme samalla mukavan opastetun kierroksen kaupungissa.

Manuel antoi myös pari erinomaista vinkkiä omiin herkkuhetkiin ja kuinka tunnistaa laadukas taco-koju. Kannattaa aina pitää silmällä sitä, kuinka monta henkilöä kojussa on töissä. Jos työntekijöitä on useampi kuin yksi, se on aina hyvä merkki. Se kertoo siitä, että kojulla pyyhkii hyvin, sillä on ollut varaa palkata useampi henkilö. Tällöin yksi voi keskittyä rahastamaan ja toinen kokkaamaan. Toinen hyvä vinkki oli se, että kannattaa aina valita koju, missä näet höyryä tai avotulta ja pääset näkemään, kuinka liha tai kala sekä leikataan että valmistetaan edessäsi. Tällöin voit olla varma siitä, että se on tuoretta ja vältät mahdolliset ei-toivotut vatsavaivat.

Tänään luvassa on rantakierros paikallisoppaan kanssa veneellä ja odotan jo innolla, että pääsen näkemään ihania rantoja vähän näiden suosituimpien turistikohteiden reunamilta. :)

Monin paikoin täällä näyttää ihan Kalifornialta. Jos en tietäisi, mihin minut on tuikattu, saattaisin hyvin sijoittaa itseni kartalla hieman ylemmäs.

Eilisellä taco-kierroksellamme ehdimme onnekkaasti nähdä, kuinka kaupunki kylpi auringonlaskun lämpimässä valossa.

Kannattaa ennen taco-maistelua kysyä kokilta, minkä vahvuisia eri soossit ovat, jotta ei tule hiuksia nostattavaa yllätystä.

     

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

11/11/17

Sateisen lauantaiaamun mietteitä ja maailman ihanin tuoksukynttilä

7 54

Sateisen lauantaiaamun terveiset peiton alta! Nousin sängystä vain sen verran, että hiippailin hämärässä aamussa sytyttämään ikkunalaudalle tuon kynttilän, laitoin vähän musiikkia soimaan ja palasin sitten hetkeksi punkan pohjalle nauttimaan rauhallisesta ja kiireettömästä aamuhetkestä. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet erityisen työntäyteisiä, mutta fiilis ja työvire on jotenkin ollut ankeista syyssäistä huolimatta ihan huipussaan.

Ajattelin, että tällaisen raukean lauantaiaamun postauksena voisin vain koota kaikenlaisia ajatuksia ja vinkkauksia viikon varrelta.

♥ Olen pitkästä aikaa ajatellut taas tänä vuonna tehdä perinteisen vinkkipostauksen erilaisista joulumarkkinoista ja -myyjäisistä, koska sellaista kovasti vuosittain toivotaan. Kyselinkin jo Facebookin puolella suosituksia, mitkä ehdottomasti pitäisi sisällyttää postaukseen. Mutta koska en vielä ole ehtinyt jutussa toteutukseen asti, niin vinkkaanpa nyt yhdestä, joka on jo tänä viikonloppuna. Korjaamolla järjestetään tänä viikonloppuna designmarkkinat klo 11-17 eli jos ei ole sateiseksi viikonlopuksi ohjelmaa, niin käykäähän tänään tai huomenna piipahtamassa.

Lisäksi tänään vietetään klo 10-18 Helsingin Arabiassa Iittala & Arabia Muotoilukeskuksen 1-vuotisjuhlia. Paikan päällä on kaikenlaista ohjelmaa ja itse muotoilukeskus on ehdottomasti näkemisen arvoinen – kirjoitinkin siitä viime vuonna blogiin avajaishulinoiden aikaan. :)

♥ On naurettavaa, miten sitä voi olla niin iloinen jostain pienestä asiasta, kuten huumaavan ihanalta tuoksuvasta kynttilästä. Lämmin kiitos Gaudete-putiikille, joka lahjoitti tämän kuvissa näkyvän yksilön minulle hetken mielijohteesta, kun piipahdin perjantaina liikkeessä työasioissa. Jäin nimittäin liikkeessä oikein nuuhkuttelemaan, että mikä ihana tuoksu täällä leijailee ja aiheuttajaksi paljastui tuo P.F. Candle Co:n tuoksukynttilä, jonka tuoksu Piñon (pinja? mänty?) on niin taivaallinen ja jotenkin ihanalla tavalla lämmin ja rauhoittava, että teki mieli jäädä liikkeeseen vain sen tuoksun takia hengailemaan. En ole yleensä mitenkään sellaista arvokkaampia tuoksukynttilöitä ostelevaa ihmistyyppiä, mutta voitte olla varmoja, että kun tuo lahjaksi saatu on poltettu loppuun, marssin saman tien Gaudeteen ostamaan uuden. 40 euroa on pieni hinta 40-60 tunnista silkkaa onnea aisteille.

♥ On ollut ihanaa nautiskella tänään tällaisesta rauhallisesta aamusta ilman aikatauluja tai ylimääräistä ohjelmaa. Uskon siihen, että satunnainen joutilaisuus on ihmismielelle tärkeää. Vielä tärkeämpää siitä tulee, jos kalenteri on arjessa muuten buukattu aamusta iltaan. On ihan maailman parasta, että silloin tällöin on mahdollisuuksia vain olla kuten juuri nyt.

♥ Keittiön maalausprojekti on nyt viimein toteutettu ja esittelen teille ensi viikolla lopputuloksen, josta tuli NIIN onnistunut! On ihan mykistävää, miten paljon yksi maalipurkillinen voi kodin tunnelmalle tehdä. En malta odottaa, että pääsen esittelemään teille uuden vihreäsävyisen keittiöni. :)

♥ Seinien maalaaminen tuntui kaiken ajatustyön ja tietokoneella istumisen jälkeen suorastaan todella terapeuttiselta puuhalta. Siinä on jotakin uskomattoman palkitsevaa, kun näkee omien kättensä työn konkreettisesti siinä suoraan nenänsä edessä. Tämä pieni maalausprojekti herätti mietiskelemään, että ehkä pitäisi kehitellä itselle jokin kiva harrastus, missä pääsisi tekemään käsillä – esimerkiksi joku taidekurssi, tms.? Jos on hyviä suosituksia kursseista tai paikoista, mistä kannattaisi katsella, niin saa ilomielin vinkkailla kommenttiboksin puolella!

♥ Pääsin tällä viikolla kurkistamaan vähän ennakkoon Helsinki Contemporaryn uutta näyttelyä ja tuli taas mieleen, kuinka paljon enemmän pitäisi vain ottaa arjen keskellä aikaa taiteelle ja kulttuurielämyksille. Kun sitä paahtaa laput silmillä fokus tiukasti määränpäässä pitkin kotikaupungin katuja, unohtuu täysin, että joskus vähemmän kiireisenä hetkenä voisi ihan hyvin pitää vartin tauon ja poiketa galleriaan tai museoon (varsinkin, kun on se museokortti!). Helsinki Contemporaryssa on tällä hetkellä meneillään Maiju Salmenkiven Happy Garden -näyttely, jonka värikäs fantasiamaailma on kuin ihana eksoottinen lomamatka harmaan sadesään keskellä. Tykkäsin erityisesti tilaan rakennetusta taiteilijan “kasvihuoneesta”, jossa voi kokea kuin olevansa jossain mökillä muuten melko kliinisen galleriatilan keskellä.

♥ Aloitin eilen pienimuotoisen suursiivouksen – kuulostaa paradoksaaliselta, mutta on minusta oikein hyvä kuvaus tästä projektista. Ihminen on ehkä siinä vaiheessa saavuttanut jonkinlaisen lakipisteen aikuisuudessa, kun tuntee jopa pientä kutkuttavaa odotusta siitä, että saa viettää perjantai-illan ylhäisessä yksinäisyydessään siivoten. Mutta kun ei tässä kiireisessä arjessa oikein ehdi paneutua asiaan ja siististä kodista tulee kuitenkin niin rauhallinen ja harmoninen fiilis, että vähintäänkin se lopputulos motivoi. Ja koska tällainen prosessi vaatii aikaa, olen aina vähän innoissani, kun on sellainen mielentila ja rako kalenterissa, että ehtii paneutua siivous- ja järjestelyprojektille vaikkapa kokonaisen vuorokauden verran kerrallaan.

Vieläkin täällä kämpässä on aika paljon sellaisia kaappeja, laatikoita ja nurkkia, joihin on vain muuton yhteydessä tungettu tavaroita suurpiirteisesti pois silmistä ja ne pitäisi vain käydä uudemman kerran ajatuksella läpi. Tuollaisessa tunkemisessa on se hyvä puoli, että tulee nopeasti siistiä noin niin kuin silmämääräisesti, mutta todellisuudessa aika moni tavara on sitten hukassa, kun niitä tarvitsisi ja olemassaolevaa säilytystilaakaan ei ole hyödynnetty ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Ja meikäläisen tyyli organisoida on sellainen, että ensin riivitään kaikki kaapista ulos ja ruvetaan pähkäilemään. Nyt olen prosessin siinä vaiheessa, että suunnilleen puolet omaisuudestani on olohuoneen lattialla… Tämä on myös se vaihe, missä siivousmotivaatio yleensä äkillisesti romahtaa. :D Mutta onneksi on selkeä motivaatio saada projekti jonkinlaiseen edes puolivalmiiseen vaiheeseen vielä tässä seuraavien tuntien aikana, koska…

♥ … Ystäväni Netta on tulossa tänään Turusta luokseni kylään! Tutustuimme Netan kanssa reilu vuosi sitten yhteisellä Los Angelesin reissulla ja tunsimme sen sortin sielunsiskoutta 11 vuoden ikäerostamme huolimatta, että sovimme pitävämme yhteyttä ja tapaavamme uudelleen vielä matkan jälkeenkin. Emme ole pitäneet loppujen lopuksi yhteyttä mitenkään kamalan tiiviisti, mutta tiedättekö, kun joidenkin ihmisten kanssa ei tavallaan tarvitse. Kun tietää, että se henkinen yhteys säilyy, vaikka puhelin ei koko ajan pirisisikään. Netta kävi luonani viime keväänä kylässä ja on ihanan aktiivinen kutsumaan itse itseään vierailulle, jos en itse tajua sitä tehdä. Alkusyksystä puhelin piippasi taas viestin merkiksi, että milloin saisi tulla kylään? <3 Ja tänään koittaa vihdoin taas iloinen jälleennäkemisen hetki!

♥ Minun absoluuttinen lohturuokani syksyllä ja talvella on kermainen sienipasta, jota eilen illalla kokkasin jälleen itseäni hemmotellakseni. Paras kastike syntyy tietysti ihan itse poimituista sienistä, joita minulla on vielä jemmassa muutama pussi pakasteessa. Tänä vuonna sienisato meni vähän ohi omalta osaltani, koska reissailin juuri parhaan sienisesongin aikaan toisella puolen maapalloa. Onneksi intohimoisena sienestäjänä tunnettu äitini on pitänyt huolen, että tyttärellekin riittää sadosta jaettavaa.

Äitini lyömätön vinkki on muuten pakastaa pilkotut ja ryöpätyt sienet litteiksi levyiksi minigrip-pusseihin, koska tällöin niitä ei tarvitse sulatella pakasteesta ottaessa pitkään, vaan ohut levy sulaa hetkessä kuuman hanan alla ja sitten pannulla. Ja yhdestä tuollaisesta pikkulevystä riittää mainiosti kahden hengen annokseksi. Jos metsäsieniä ei ole tarjolla, niin herkullinen sienikastike syntyy varmasti myös kaupassa myytävistä viljellyistä sienistä. :) Olen joskus jakanut tuon oman simppelin herkkureseptini täällä blogin puolella, mutta se on tainnut jäädä blogin muuttaessa arkistojen kätköihin. Pitää siis laittaa joku päivä uudelleen TBT-hengessä jakoon!

♥ Yksi muuton jälkeen edelleen odottamassa oleva sisustusprojekti on ollut sommitella taulut seinille. Koska minulla on paljon tauluja ja ripustukseen tarvitaan tässä kämpässä ehkä vähän järeämpiä aseita (kuten porakone), niin asia on jäänyt roikkumaan ja odottamaan parempaa hetkeä. Nyt kuitenkin päätimme ystäväni Sannan kanssa, että hän saa taiteen asiantuntijana tulla viikonloppuna kanssani suunnittelemaan kotigalleriani ripustusta. Ehkä sen myötä saan vähitellen siirryttyä suunnitelmista toteutukseen asti…

♥ Juuri kun pääsin kehuskelemasta Mua lemmitkö vielä, Kustaa? -blogia yhdeksi suosikikseni, Tiia päräytti pihalle postauksen siitä, millaisia muusikoita hänen mielestään erinäiset bloggaajat olisivat ihan vain mielikuviin ja valokuviin perustuen. Vaikutin ehkä vähän hullulta, kun luin juttua eilen kännykästäni ja nauroin ääneen kadulla kävellessäni. Suosittelen! Pitäneekin aloittaa tässä heti soittotunnit ja ryhtyä Tiian inspiroimana harjoittelemaan.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

Related posts