2/01/17

Uusi vuosi ja uusi laihdutuskuuri?

4 87 vaakakapina1

Yhteistyössä Vaakakapina

Käsi ylös, kuinka moni teistä on joskus laihduttanut? Tai edes kokeillut jotakin ihmedieettiä? Tai jos nyt olet jotenkin onnistunut välttymään edellämainituilta itse, uskallan väittää, että tunnet siitä huolimatta useamman ihmisen, jotka ovat ikuisella laihdutuskuurilla, jojoilevat painonsa kanssa tai vähän väliä kokeilemassa jotakin uutta dieettiä.

Muistan ikuisesti, kun minun mielestäni jo valmiiksi hoikka ystäväni päätti kokeilla legendaarista kaalikeittodieettiä. Hän voi jo ensimmäisten päivien aikana varsin huonosti ja parin päivän kuluttua hän pyörtyi kotonaan. Kuulostaako terveelliseltä? Niinpä.

tauko2

Tammikuu ja vuodenvaihde on aina se aika vuodesta, kun lehtien kannet kirkuvat vinkkejä joulukilojen karistamiseen ja kuntosalit mainostavat tarjouksiaan uutta, urheilullisempaa elämäntapaa haikaileville. Terveemmän olon, paremman kunnon ja hyvinvoinnin tavoittelussa on aina positiivinen asia, kun se lähtee itsestä ja aidosti itseä kuunnellen. Syyllistävistä ajatuksista ja häpeästä ponnistava elämänmuutos tai salamaratkaisuja tarjoavat pikadieetit ovat kuitenkaan vain harvoin avain pysyvämpään elämänmuutokseen tai positiivisempaan kehonkuvaan.

Itse en ole koskaan sortunut kokeilemaan ihmedieettejä, mutta olen kyllä saanut osani bodyshamingista ja potenut ahdistusta epätäydellisestä kropastani. Siksi en epäröinyt hetkeäkään, kun minua pyydettiin mukaan Vaakakapinaan. Tämän kapinan kautta pyritään armollisempaan suhtautumiseen omaa itseä kohtaan ja halutaan kitkeä kaikenlainen inhottava painosta huomauttelu, syyllistäminen ja kiusaaminen. Vaakakapinan kantava ajatus on, että kestävä hyvinvointi alkaa mielestä ja itsensä hyväksymisestä – painonhallinta on vain prosessin sivutuote.

tauko2

Vaakakapinan johtajana ja keulakuvana toimii toimittaja Jenny Lehtinen, joka kyllästyi paitsi pikadieetteihin ja huonon fiiliksen potemiseen omasta vartalostaan, myös siihen tapaan, jolla lihavuudesta puhutaan sekä mediassa että terveydenhuollon parissa. Ja Vaakakapina pyrkii sekä muuttamaan asenneilmapiiriä, että tarjoamaan konkreettisia, armollisia neuvoja siihen, miten pysyvän muutoksen saavuttaminen on mahdollista. Mukana projektissa ovat asiantuntijoina myös ravintoasiantuntija Patrik Borg, psykologi Satu Lähteenkorva ja liikunta-asiantuntija Timo Haikarainen

Jos oikeasti haluat pudottaa painoa, ihmedieetit eivät ole ratkaisu. Painonhallinta ja laihtuminen alkavat pääsi sisäisestä muutoksesta, jonka ytimessä ovat itsesi hyväksyminen ja kestävät muutokset. Kun opettelet tykkäämään itsestäsi, haluat tehdä itsellesi hyviä asioita – ja siitähän hyvinvoinnissa on kyse. Sen takia Vaakakapina haluaa kannustaa tekemään sellaisia asioita, jotka oikeasti tuottavat nautintoa ja iloa.

Painonpudotuksessa on harvoin ohituskaistaa ja pikaratkaisuja, vaan pysyvä muutos syntyy hitaasti. Laihdutuskuurit epäonnistuvat asiantuntijoiden mukaan 80-90% todennäköisyydellä. Siksi ei ole mitään järkeä kiduttaa ja piiskata itseään näännyttämällä. Onnellisuus tulee aina ensin ja kilot seuraavat perässä – eikä toisinpäin. Hirmuisen moni kehoonsa tyytymätön sortuu “sitku”-ajatteluun, joka nojaa siihen, että kun paino- tai kroppatavoite on saavutettu, sitten voi viimein olla onnellinen ja elää haluamaansa elämää. Vaakakapina haluaa kannustaa ulos tästä ajattelusta ja siksi sen slogan kuuluukin: “Lopeta laihdutus, aloita elämä”. Onnellisuus ei katso kiloja, joten muista, että elämä tapahtuu tässä ja nyt.

tauko2

En itse ole koskaan kärsinyt ylipainosta, mutta sen sijaan olin nuoruusvuosinani luonnostaan aivan poikkeuksellisen pikkuruinen, kirjaimellisesti langanlaiha. Olin kasvuiässä ja söin kuin hevonen, mutta ruipeloon varteeni kilot eivät tarttuneet. Sen sijaan terveystiedon opettajani tarttui. Harjoittelimme terveystiedon tunnilla painoindeksin laskemista ja opettaja nöyryytti minua julkisesti pakottamalla minut kertomaan koko luokan edessä oman lukuni. Siinä sitä sitten joukolla kauhisteltiin, kuinka oppikirjan asteikon mukaan minun kuuluisi olla suunnilleen sairaalahoidossa. Tölväisy heitti vain lisää vettä myllyyn syömishäiriöepäilyille ja -syytöksille (täysin perättömille), joita sain kuulla ihan riittämiin liki päivittäin jo muutenkin.

Näin sitä oppi jo nuoresta pitäen, että oikein koskaan ei ole hyvä. Aina pitäisi olla hoikempi, pulskempi, muodokkaampi, pienempi, suurempi, pidempi, lyhyempi, sirompi, vahvempi, you name it. Kukaan ei säästy tältä myllytykseltä kokoon katsomatta. Totuus on, että painoindeksien kyttääminen, vaa’alla laukkaaminen, numeroiden mustavalkoinen tuijottelu, tiukkojen dieettien ehdoton noudattaminen, asioiden kieltäminen itseltä ja loputtomat vaatimukset tekevät viime kädessä hyvinvoinnille ja itsetunnolle vain hallaa. Ja sitä kautta ne myös ainoastaan hankaloittavat painonhallintaa, eivätkä suinkaan helpota sitä.

tauko2

Olin astumassa puntarille muutama viikko sitten, kun vaaka kieltäytyi näyttämästä minkäänlaista lukemaa. Vaihdoin patterinkin, mutta näyttö vain pysyi pimeänä – hajonnut oli, mokoma. Harmittelin, että pitänee lähteä hankkimaan uusi, kunnes seisahduin ajatukseni äärelle ja muutin mieleni. Mihin minä muka vaakaa tarvitsen?

Olen jo vuosia kokenut, että paras mittari hyvälle ololle on se, miltä kehossa tuntuu, ei se, mitä lukemaa vaaka näyttää. Ja itse asiassa koen oppineeni tutkailemaan kehoni tuntemuksia niinkin hyvin, etten oikeastaan tarvitsee vaakaa kertomaan minulle, paljonko painan. Yleensä osaan arvioida painoni oikein suunnilleen kilon tarkkuudella ilman puntariakin. Ja totuus on, että se vaa’an lukema ei kerro vielä yhtään mitään siitä, miten hyvä olo minulla on. Mikä voisikaan olla parempi alku Vaakakapinalle kuin se, että heivaa koko vaa’an tyystin elämästään.

tauko2

Tuntuu surulliselta, että omaa kehoa arvostetaan nykyään lähinnä sitä kautta, miltä se näyttää. Jokainen keho on oma ainutlaatuinen taideteoksensa, joka ansaitsee arvostusta. Olen vuosien varrella itse tehnyt töitä sen kanssa, että osaisin arvostaa omaa kroppaani ja koen, että arvostus alkaa ihan pienistä asioista. Miten puhut omasta kehostasi? Arvostaen, lempeydellä ja hyväksyen vai syyllistäen, haukkuen ja epäkohtia etsien. Myös minulla on päiviä, kun peilikuva ei tunnu ystävältä, mutta olen tehnyt tietoisen valinnan, etten hauku vartaloani. Mieleen piirtyy aivan erilainen kuva sen mukaan, miten itseään puhuttelee. Ei väheksytä itseä, eikä muita. <3

Painonhallintavallankumous käynnistyy nyt heti vuoden alussa ja projektin keskiössä toimii Facebook-yhteisö, jossa käydään vilkasta keskustelua onnistumisista ja matkan varrelle osuvista haasteista sekä jaetaan tietoa ja ihmisten omia tarinoita. lisäksi vuoden mittaiseen projektiin kuuluu 8-osainen, hyvinvoinnin ilmiöitä ja hyvinvointibisneksen nurjia puolia ravisuttava dokumenttisarja Jenny Plus, joka saa alkunsa ensi syksynä. Tämän tekstin myötä haluan kannustaa myös teitä muita olemaan lempeämpiä itsellenne ja liittymään mukaan positiivista kehonkuvaa välittävään Vaakakapinaan. Kuka on mukana?

vaaka-kapina1

 

Related posts

1/12/16

Villasukkia ja kuohuvaa – vaihtoehtoiset pikkujoulut

64

Yhteistyössä Asennemedia & Yellow Tail

Pikkujoulusesonki on kuumimmillaan, mutta jos olen ihan rehellinen, mieluiten kaivautuisin jonnekin viltin alle villasukat jalassa jäätelökulhon kera ja napsauttaisin Netflixin päälle. Glittermekot ja bailuhommat eivät voisi juuri nyt vähempää kiinnostaa. Tai no okei, glittermekot kiinnostavat aina. Tänä syksynä kaamosväsymys on kuitenkin vienyt mennessään bilehalut, joten olen itse juhlistanut pikkujoulusesonkia hieman toisin…

Muistan kuinka lapsena oli maailman jännittävintä päästä yökylään ystävän luo. Lapsuus- ja nuoruusvuosien jälkeen yökyläilyjä kavereiden luona on tullut harrastettua vähemmän, ellei sitten ole ollut käymässä jossain kotikaupunkia kauempana. Muutaman kaverin kanssa olemme kuitenkin nyt vielä aikuisiälläkin halunneet pitää kiinni tästä hauskasta perinteestä. Nimittäin mikäpäs sen mukavampaa kuin kömpiä illalla kaverin kainaloon ja herätä aamulla hyvässä seurassa. Olemme joskus harrastaneet näitä yökyläilyjä jopa arkipäivisin – on paljon mukavampi herätä töihin ja touhuilla aamupuuhia kaverin kanssa, jos normaalisti asuu yksin.

Päätimme tuossa eräänä marraskuisena iltana rakkaan ystäväni kanssa järjestää taas pitkästä aikaa yökyläily-illan. Perinteisten pikkujouluhulinoiden sijaan halusimme viettää juuri sellaisen meidän näköisemme pikkujouluillan ihan kahden kesken: kotona peiton alla juoruillen, hyviä tv-sarjoja katsellen, popcornia puputtaen ja kuohuviiniä siemaillen. Kynttilöitä ikkunalaudalle tunnelmaa luomaan ja villasukat jalkaan. Ja suoraan sanottuna en juuri nyt voisi kaamoskoomassani ihanampia pikkujouluja kuvitella.

Laitoimme uudet Gilmoren tyttöjen jaksot pyörimään, poksauttelimme kattilallisen popcornia ja kaadoimme laseihin australialaismerkki Yellow Tailin uutta Bubbles-kuohuviiniä. Kieltämättä tuli sängyssä skumppaa siemaillessa juuri se fiilis, että I’M WORTH IT. :D Jotenkin huvittavaa, että koemaistelimme uutuusviinin siis todellakin peiton alla sängystä käsin. Itse viinistä maistiaisten jälkeen mainittakoon, että puolikuiva, raikas ja oikein maistuva. Sellainen mutkaton viini, joka sopii monenlaiseen tilanteeseen. Ja psst, vinkkinä muillekin, jotka haluavat nauttia viininsä punkan pohjalla: tuollainen painava marmoritarjotin pysyy hyvin vakaana vähän epätasaisellakin alustalla ja pitää viinilasit kiitettävästi pystyssä.

Gilmoren tytöt, Frendit ja Sinkkuelämää ovat paitsi nuoruuteni ikonisimpia sarjoja, joihin on vuosi toisensa jälkeen aina yhtä ihana palata, myös aika mahtavia ystävyyskuvauksia. Totuus kuitenkin on, että niin ihanalta kuin Carrien, Samanthan, Mirandan ja Charlotten ystävyys ja päivittäiset tai vähintään viikoittaiset treffit sarjassa vaikuttavatkin, meininki on melkoisen kaukana omasta elämästäni. Kaiken arkisen pyörityksen keskellä olen saanut todeta olevani onnekas, jos ehdin tavata parhaita ja läheisimpiä ystäviäni edes kerran kuussa.

Kun kiireisiä aikatauluja yrittää ystävien kanssa sovitella työn, omien menojen ja ihmissuhteiden ristitulessa yhteen, se on kuulkaa sellaista palapeliä ja tetristä, että kieli keskellä saa yrittää mahduttaa tapaamisia kalenteriin. Siitäkin huolimatta, että kyse on maailman rakkaimmista ihmisistä. Onneksi parhaat kaverisuhteet eivät muutu miksikään, vaikka välillä ehtisi hurahtaa pidempikin tovi näkemättä. Sen takia tällaiset ihanat hetket, kun ehtii viettää aikaa jonkun tärkeän ihmisen kanssa oikein kunnolla, ovat todellakin kullan arvoisia. Aikuisten yökyläilyille siis lämmin suositus ja iso peukku!

PS. Muistuttelen taas, että Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholijuomia ei saa postauksen yhteydessä kommentoida, mutta muutoin keskusteluareena on vapaa. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

23/11/16

Uudenlainen joulutorttu: marja-twist

1 71

Yhteistyössä Asennemedia, Dronningholm & Sunnuntai

On taas se aika vuodesta – joulutorttu-sesonki nimittäin! En ole mikään suunnattoman innokas kodin hengetär tai taidokas kotileipuri, mutta onneksi joulutorttujen kanssa ei tarvitsekaan olla. Valmistaikinoiden ja hillojen kanssa kuka tahansa voi onnistua, vaikka jauhopeukalo olisikin sattunut keskelle kämmentä.

Dronningholm haastoi minut viime vuonna keksimään perinteiselle tähtitortulle ihan uudenlaisia muotoja ja meikäläisen kotikeittiössä syntyi luovuuden hedelminä tuolloin sopivan suupalan kokoinen luumunappi sekä suloinen omena-kaneli-kierre. Erityisesti pidin itse uuden muotoisissa tortuissani sievästä ulkomuodosta sekä suuhun sopivasta, hieman pienemmästä koosta, mistä näitä uusia muotoja innoittamanani kokeilleet lukijatkin kiittelivät. Monelle se perinteinen tähtitorttu tuntuu liian suurelta palalta kerralla haukattavaksi, joten pienempi koko oli plussaa. Ja saapahan hyvällä omatunnolla syödä useamman. ;)

Tänä vuonna minulle heitettiin jälleen sama haaste eli sain pistää aivonystyrät hyrräämään, kun koetin taas keksiä jonkinlaista ihan uutta muotoa tutulle tortulle. Koska en todellakaan ole itse mikään leipurimestari ja joulutorttujen parhaita puolia on juuri niiden helppous ja nopeus, halusin tämän omankin uudenmuotoisen torttuni olevan matalan kynnyksen herkku. Tavoitteeni oli, että torttu olisi paitsi kaunis, myös helppo ja nopea valmistaa – kuten ihan ne perinteisenkin malliset tähtitortut. Vaikka se ei tosiaankaan ole ihan niin vakavaa, onnistuuko kaikki aina täydellisesti, niin on silti kiva tuntea, että edes tämän leipomuksen kanssa kuka vain voi tehdä kaunista ja herkullista ja onnistua.

Pienen inspiraatiosurffailun jälkeen syntyi idea jengan lailla kiertyvistä, pitkulaisista torttutikuista. Jos viime vuonna pääsin kokeilemaan torttuihini perinteisen Dronningholm Tähtitorttu luumumarmeladin lisäksi myös omena-kanelimarmeladia, niin tänä vuonna joulutorttuja voi maustaa myös Dronningholmin uudella Tähtitorttu vaniljainen puolukka-kirsikkamarmeladilla. Ja tämä uuden muotoinen torttuni marja-twist sai siis herkullisen makunsa puolukoista ja kirsikoista.

Mainittakoon muuten, että tykkään joulutortuissa erityisesti itse myös siitä, että koska ne nimenomaan ovat niin nopeita ja helppoja valmistaa, ne toimivat myös mahtavana vierasvarana, kunhan kaapista vain löytyy valmiiksi hilloa ja pakkasesta taikinaa. Sunnuntai lehti- ja torttutaikinalevyjä saa 500 gramman ja 1 kilon pakkauksissa, joten pakastimeen voi ostaa vaikka isommankin paketin valmiiksi ja käyttää siitä taikinaa tarpeen mukaan levy kerrallaan.

Eikä torttusesongin tarvitse rajoittua vain jouluun! Vaikka minun perheessäni joulutorttuja on rakastettu niin palavasti, että niitä on leivottu joskus kesäisinkin, assosiaatiot joulusta voi viedä toisaalle nimenomaan muotoilemalla tortut uusiksi tai käyttämällä luumumarmeladin sijaan vaikkapa juuri näitä Dronningholm Tähtitorttu marmeladien uudempia, erilaisia makuja.

MARJA-TWIST

Ota taikina sulamaan ja kun se on sulanut hiukan, kaulitse sitä vähän ohuemmaksi kaulimella. Jos kotoa ei löydy kaulinta, niin myös vaikkapa tyhjä, puhdas pullo käy tähän tarkoitukseen. Kannattaa ripotella pöydälle ja taikinan päälle hiukan jauhoja, niin taikina ei tartu kiinni.

Kun olet kaulinut kaksi taikinalevyä tasaisen paksuisiksi ja suunnilleen saman kokoisiksi, levitä taikinan päälle kerros Dronningholm Tähtitorttu vaniljainen puolukka-kirsikkamarmeladia. Vinkki: hoksasin itse vasta leivontatuokion jälkeen, että hilloa ei kannata välttämättä levittää ihan taikinalevyjen päihin asti eli jätä pieni suikale taikinalevyn lyhyempää päätä vaille hilloa. Se helpottaa jengalle kierittämistä seuraavassa vaiheessa (ja tekee tortuista vähän kauniimpia, kun hillo ei pursuile päädyistä).

Aseta kaksi taikinalevyä toisiaan vasten niin, että hillopuoli jää levyjen väliin. Tämän jälkeen leikkaa taikinalevyistä pitkittäin ohuita (noin 1,5-2cm levyisiä) suikaleita. Nappaa suikaletta kummastakin päästä ja ryhdy kierittämään jengan lailla kierteelle. Torttu pysyy paremmin kierteisenä pellillä, kun nipistät taikinasuikaleet päistään napakasti kiinni toisiinsa. Paista torttuja uunin keskitasolla 225 asteessa noin 10 minuuttia.

Vaikka itse sanonkin, näistä tuli mielestäni jälleen aika kauniita. Tosin omasta mielestäni hilloa olisi voinut tortuissa olla loppujen lopuksi hieman enemmän – itsellenihän joulutortun paras osuus on nimenomaan se hillo. ;) Mutta se lienee makuasia, sillä esimerkiksi kaverini, jolle näitä syötin koemaistiaisina, tykkäsi nimenomaan tästä vähempihilloisesta tortusta muita muotoja enemmän. Kokeilin uutta Dronningholm Tähtitorttu vaniljaista puolukka-kirsikkamarmeladia myös niiden viimevuotisten omena-kaneli-kierteiden muotoon ja sekin toimi loistavasti – suosittelen! Maku on tässä uudessa hillossa puolukan ansiosta kivalla tavalla vähän kirpsakka eikä liian makea.

On pakko tähän loppuun vielä kertoa, että nimen keksiminen tälle uutukaiselle oli aikamoisen työn ja tuskan takana. Olen nyt oikein tyytyväinen marja-twistiin, mutta kerrottakoon pienenä huumorinumerona, että osa ystäväni keksimistä nimiehdotuksista tortulleni kestävät hädin tuskin päivänvaloa. Vai mitä tykkäätte hillokierukasta ja marjameisselistä? :D Vieläkin naurattaa, kun nämä ehdotukset pulpahtavat toisinaan aina mieleen. Mutta siis MARJA-TWIST on se nimi!

Ja hei, viimevuotiseen tapaan Dronningholm haluaa innostaa myös teitä kaikkia luovuuteen kotikeittiössä ja keksimään joulutortulle ihan uudenlaisia, innovatiivisia muotoja. Jos omassa päässä syntyy heti kivoja ideoita uudenmuotoisiin joulutorttuihin, niin kannattaa ilman muuta osallistua myös Dronningholmin Instagram-kisaan.

Voit leipoa uudenlaisia joulutorttuja joko Dronningholmin sivuilta löytyvien ehdotusten inspiroimana, kokeilla näitä minun torttujani tai keksiä jonkun kokonaan ihan oman, uuden muodon. :) Osallistu kisaan jakamalla kuva valmiista tortusta Instagramissa hashtagilla #UUDETMUODOT. Eikä haittaa yhtään, vaikka lopputulos ei olisi mitenkään täydellinen – rohkeasti vain leipomaan ja jakamaan kuvia! Lisätietoa kampanjasta saat Dronningholmin nettisivuilta ja palkintoina kisassa arvotaan viikoittain Dronningholm-tuotepalkintoja.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

6/10/16

Tuunaa puurosi

8 33

Kauhea nälkä ja jääkaappi on TAAS tyhjä? Näitä tilanteita sattuu minulle aivan jatkuvasti. Olen äärimmäisen laiska ruokakaupassa kävijä ja tämä taipumus yhdistettynä jatkuvaan reissaamiseen tarkoittaa usein sitä, että jääkaapista löytyy lähinnä valo ja ketsuppipullo. Niillä ei nälän yllättäessä pitkälle pötkitä.

En siis ehdi enkä jaksa käydä ruokakaupassa kovin usein, mutta minun on myös vaikea motivoida itseäni tekemään kunnollista ruokaa vain itselleni. Jos kokkaisin edes kahdelle, olisi heti eri tavalla intoa panostaa, mutta pelkästään itseni takia en oikein jaksa nähdä vaivaa. Niinpä syön usein ulkona, tilaan Woltilla ruokaa kotiin ja turvaudun sellaisiin helppoihin pikasörsseleihin täällä kotona. Nuudelit, puuro, kananmunat ja pakastevihannekset ovat kiireisen ja laiskan kotikokin parhaita ystäviä. :D Vähän hävettää myöntää, mutta saatan välillä sinnitellä vaikka viikon puurolla, jos en vain saa aikaiseksi mennä kauppaan.

Mutta puuro ei sinänsä olen niin kauhean kamala pahe, koska se on kuitenkin terveellistä ja edullista ruokaa. Ja henkilökohtaisesti siitä ihan tykkäänkin. :) Nyt muutaman kerran on ollut sellaisia tilanteita näiden matkojeni välissä, että en ihan oikeasti ole ehtinyt ruokakauppaan ja on pitänyt kehitellä jotain ravitsevaa ja täyttävää sapuskaa käytännössä olemattomista aineksista. Minusta on suoraan sanottuna tullut tässä lajissa varsin lahjakas. Pystyn loihtimaan aika hyviäkin herkkuja liki olemattomista raaka-aineista – on nimittäin tullut täällä meikäläisen keittiössä harjoiteltua!

Siinä vaiheessa, kun nuudelitkin on kaapin pohjalta syöty, yleensä aina löytyy puurohiutaleita, joten puuro on ollut sellainen hätävarojen kruunaamaton kuningas. Pelkän peruspuuron popsiminen käy kuitenkin pidemmän päälle aika tylsäksi, joten yksi kerta vain ryhdyin kaivelemaan kaappieni jämiä ja etenkin sieltä löytyviä kuivia aineksia – ne kun säilyvät pilaantumatta, vaikka itse ehtisi näyttää nokkaa kotona vain satunnaisesti. Ja hitsi vie, onnistuin avaamaan itselleni ihan vahingossa aivan mahtavan herkkujen maailman. Yhtäkkiä puuro ei ollutkaan enää se tylsä pakollinen hätäruoka, vaan oikeasti aika herkullinen lounas tai välipala. Ehkä monelle tällainen puurojen tuunaaminen on ihan peruskauraa (pun intended, hahhaa), mutta uskallan veikata, että aika moni ei minun tapaani ole aiemmin keksinyt kokeilla tällaista luovempaa otetta puuron keittelyyn.

En itse omista mikroaaltouunia ja usein jopa puuron keittäminen liedellä on näin laiskalle ja liikkeissään ripeälle liian hidas ja työläs homma, joten suosin yleensä sellaisia puurohiutaleita, joihin tarvitaan vain kuuma vesi. Elovenan puuropussit tai Fazerin Alku-puurohiutaleet ovat siis suosikkejani, koska ne valmistuvat parissa minuutissa suoraan kulhossa. Vähemmän vaivaa ja vähemmän tiskiä.

Noniin, mutta sitten asiaan eli siihen, että mitä olen puuroihini oikein tunkenut tehdäkseni niistä herkullisempia, ravitsevampia ja terveellisempiä. Tässä siis joitakin esimerkkejä, mitä olen noilla nälkäisillä epätoivon hetkillä löytänyt kaapeistani ja kokeillut puuroissani – ja havainnut oikein hyviksi aineksiksi tuunaukseen.

♥ marjakuitujauhe ja marjajauhe (löytyy esimerkiksi Berryfectiltä) – henkilökohtaisesti tykkään näistä puuron seassa enemmän kuin lötköistä ja kylmistä pakastemarjoista

♥ kuivatut hedelmät kuten viikunat pieniksi palasiksi pilkottuina (nopeimmin pilkkominen hoituu saksilla)

♥ maapähkinävoi (tätäkin herkkua on muutaman kerran löytynyt jääkaapin perältä)

♥ murennetut cashew-pähkinät

♥ chia-siemenet

♥ leseet ja spelttikuitujauhe

♥ kaneli

Erityisesti nuo kuivatut hedelmät kuten viikunat ja taatelit tekevät aivan ihmeitä puuron maulle, NAM! :) Tällä kertaa ihan kuvia varten kävin ostamassa lähikaupasta myös tuoreita marjoja, mutta normaalisti tuollaisia ylellisyyksiä ei tietenkään kaapista näillä hätähetkillä löydy. Tuleeko muilla mieleen jotakin muuta herkkua, mitä kaurapuuron sekaan voisi sujauttaa?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts