20/03/20

Maailman paras pannukakku

2 24

Milloinkahan olen viimeksi syönyt hernekeittoa? Tai pannukakkua? Siitä on aikaa, vaikka itse asiassa tykkään todella paljon molemmista. Pidimme eilen täällä kotitoimistolla torstain kunniaksi hernekeittopäivän ja keksimme tehdä asiaankuuluvasti myös jälkiruoaksi pannaria. Pannukakku on varmaan maailman helpoimpia asioita valmistaa, mutta jostain syystä jännitti, koska tajusin, etten ole ikinä (?!) tainnut tehdä sitä itse. Googlailin netistä erilaisia pannarireseptejä, mutta nopealla haulla löytyneistä tuloksista mikään ei tuntunut suoraan täydelliseltä. Niinpä ryhdyin sooloilemaan…

Varoitin vielä poikakaveria siinä vaiheessa, kun työnsin pellin uuniin, ettei odottaisi suuria. Päätin nimittäin taikinaa tehdessä vähän soveltaa ja yhdistin lopulta kaksi ohjetta ja muuttelin vielä mieleni mukaan muutamia juttuja. Säädin ainemääriä ja korvasin maidon kauramaidolla, joka loppui kesken. Niinpä jatkoin sitä mantelimaidolla, joka sekin loppui kesken. Lopulta huuhtaisin molemmat tölkit vedellä ja täydensin puuttuvan desilitran nesteestä niillä tölkkien huuhteluvesillä. Luovuus kunniaan! Viimeistään tämän jälkeen olin rehellisesti sanottuna hyvin epäluuloinen pannukakkuni onnistumisesta, kun työnsin sitä uuniin. Itsevarmuuttani ei varsinaisesti nostattanut, että molempien yhdistelemieni reseptien alla oli kommentteja keskeltä raa’aksi jääneistä ja muuten epäonnistuneista pannariyrityksistä.

Mutta mitä vielä! Siitä tuli runsaine kumpuineen komein pannari, mitä olen ikinä nähnyt ja makunsa puolesta paras, mitä olen kuunaan maistanut. Päältä ja pohjasta rapsakka, mutta keskeltä juuri sellainen kiinteä mutta sopivan kostea. Pannukakku nautittiin äidin tekemän omenahillon ja viinimarjamehun kera – täydellistä!

Koska tästä todellakin tuli aivan uskomattoman hyvää ja moni ehti jo eilen Instagram storyyn postaamani kuvan pohjalta kysellä reseptiä, päätin kirjata tämän oman versioni ylös ja laittaa jakoon. Olin niin hätäinen, etten tajunnut ottaa kokonaisesta pannarista tuota kännykkäräpsyä kummempaa kuvaa ennen kuin puolet siitä oli jo syöty, mutta eipä tuo niin vakavaa. Ihania herkutteluhetkiä teille muillekin!

Maailman paras pannukakku

3 kananmunaa

8 dl kauramaitoa

3 ½ dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

75-100 g sulatettua margariinia

Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää joukkoon kauramaito. Lisää mukaan sekoittaen jauhot ja muut kuivat ainekset. Kannattaa lisätä jauhot vähitellen, jotta taikinaan ei tule paakkuja. Sekoita lopuksi joukkoon sulatettu margariini. Anna taikinan turvota 30 minuuttia. Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle ja paista 225 asteessa (tai 200 asteessa kiertoilmalla) noin 30 minuuttia, kunnes pannukakun pinta on saanut kauniin värin.

Related posts

16/02/20

Hyvän mielen teehetki

30 40

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: CLIPPER

Suomalaiset ovat kahvinjuojakansaa ja moni ei ole uskoa korviaan, kun paljastan, etten ole eläissäni juonut kuppiakaan kahvia. Tee sen sijaan on kuulunut elämääni melkein niin kauan kuin saatan muistaa. Olen kertonut aiemminkin, että kun olin pieni, perheemme kokoontui aina päivän päätteeksi yhdessä iltateen äärelle. Iltapalapöydässä oli aikaa vaihtaa kuulumisia ja jutella rauhassa koko perheen voimin. Rakastin tätä yhteistä iltatuokiota, ja ehkä rakkauteni teetä kohtaan kumpuaa juuri noista muistoista.

Teehetket kuuluvat edelleen olennaisena osana arkeeni ja nyt aikuisena olen luonut teen ympärille ihan omia traditioitani: meillä on poikaystävän kanssa tapana juoda aina iltaisin yhdessä iltateet ja pelata siinä samalla erä tai pari yatzya. Loppumattoman turnauksen tulokset kirjataan huolellisesti yatzy-tilastoille omistettuun vihkoseen ja kilpaillaan samalla kaikkien aikojen ennätystuloksesta (tällä hetkellä minä johdan 325 pisteellä).

Teetä keitetään tässä taloudessa usein myös aamuisin, mutta arkiaamujen kiireessä ei ole aikaa noppapeleille. Monesti tuntuu, ettei olisi aikaa sille teellekään, sillä kuuman juoman pitää antaa jäähtyä hetki ennen kuin sen voi kulauttaa kurkusta alas. Toisaalta luulen, että juuri se hetken hiljentyminen aamupalan ja teekupillisen äärelle on erinomaisen hyvä aloitus päivälle – että malttaa aamuisen hoppuilun keskellä istua hetkeksi alas ja antaa itselleen aikaa edes sen teekupillisen verran. Viikonloppuaamuisin sen sijaan on aikaa nautiskella oikein ajan kanssa ja heittää noppaakin vaikka useampi erä.

Vaikka suomalaiset rakastavat kahvia, niin en ole teerakkauteni kanssa yksin: tee on itse asiassa maailman suosituin juoma heti veden jälkeen. Jos jonkinnäköistä teetä elämän varrella maistelleena olen todennut, ettei ole ihan sama, millaista teepussia kupissaan hauduttelee. Ilahdun joka kerta, kun huomaan, että sen kaikkein halvimman teepussin sijaan kahvilassa tai ravintolassa on tarjolla jotakin vähän parempaa – tietenkin mieluiten lemppariani Clipperiä.

Siihen on syynsä, miksi Clipper on suosikkini, eikä se ole pelkästään maku, joka erottuu kyllä todellakin edukseen joukosta. Tykkään Clipperistä erityisesti myös siksi, että vastuullisesti viljeltyä ja valmistettua Reilun kaupan luomuteetä voi juoda hyvällä mielellä ja omatunnolla. No mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, että tee on vastuullista, luomua ja Reilua kauppaa? Minäpä kerron.

Miksi Clipper? Ja miksi teeostoksilla kannattaa suosia luomua ja Reilua kauppaa?

Vastuullisuus on tällä hetkellä kuuma peruna lähes jokaisella bisnesmaailman osa-alueella ja tästä syystä jokainen yritys haluaa luonnollisesti brändätä itsensä eettiseksi ja ekologiseksi – oli se sitä sitten oikeasti tai ei. Vastuullisuuskysymyksistä on puhuttu paljon erityisesti vaateteollisuuden kohdalla, mutta myös elintarvikepuolella on omanlaisiaan haasteita.

Finnwatch selvitti viime vuonna nimenomaan teenviljelyyn ja -tuotantoon liittyviä haasteita Intiassa ja Sri Lankassa sekä pureutui erilaisiin tee-sertifiointeihin sekä niiden vastuullisuuteen. Teetä ilman sympatiaa -nimeä kantavasta raportista selviää, että ongelmia on etenkin työntekijöiden oikeuksien toteutumisessa ja pienviljelijöiden toimeentulossa. Monilla teeplantaaseilla on vakavia puutteita työturvallisuudessa, asuinolot ovat surkeita, saniteettitilat ja terveydenhoitopalvelut puutteellisia, työntekijöillä ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa eikä heille välttämättä ole tarjolla edes puhdasta juomavettä tai riittävästi ruokaa. Useissa Afrikan maissa ja Vietnamissa teetiloilla käytetään myös lapsityövoimaa. Jos et jaksa kahlata läpi koko raporttia, Noora Shingler on tehnyt siitä omassa blogissaan hyvän yhteenvedon.

Joka tapauksessa selvää on, että teen tuotantoon liittyy vakavia ongelmia ja näistä vastuullisuusongelmista huolimatta vain 13% teen tuotannosta oli vastuullisuussertifioitua vuonna 2016. Finnwatchin raportin mukaan Reilu kauppa on teen sertifiointijärjestelmistä kaikkein kunnianhimoisin ja jo senkin takia sitä suositellaan ensisijaiseksi vaihtoehdoksi sekä kuluttajille että yrityksille.

Teemerkki Clipper on yksi niistä brändeistä, jotka ovat pyrkineet vastuullisuuteen ja läpinäkyvyyteen alusta lähtien, ennen kuin ilmastokriisi oli uutisotsikoissa ja vastuulliset arvot valintakriteerien kärkisijoilla ostopäätöksiä tehdessä. Clipperin teellä on ollut Reilun kaupan sertifikaatti jo vuodesta 1994 – brändi oli aikanaan Britannian ensimmäinen Reilun kaupan teetalo. Nyt 26 vuotta myöhemmin se on myös maailman suurin Reilun kaupan teen ostaja ja tukee tuotantonsa myötä aktiivisesti 114 000 teenviljelijää ja heidän perheitään.

Reilu Kauppa tukee työntekijöiden oikeuksia ja varmistaa, että viljelijöille maksetaan reilu korvaus työstään. Reiluun kauppaan kuuluvilla teetiloilla työntekijöille on maksettava vähintään lain edellyttämää ja asteittain nousevaa palkkaa, työntekijöillä pitää olla oikeus järjestäytyä ja oikeus saada työsopimus ja palkkakuitit kirjallisina. Lisäksi työntekijöillä on oltava oikeus lomaan, sairauslomaan ja äitiyslomaan. Lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty. Tuotannossa on noudatettava tiukkoja ympäristösäännöksiä, joilla suojataan sekä työntekijöitä että luontoa.

Koska Clipper on asettanut tuotteilleen niin korkeat laatustandardit ja ostaa teensä vain luomuna ja Reilu Kauppa -sertifioituna, se tarkoittaa käytännössä sitä, että firma pystyy ostamaan teetä vain 44 tilalta maailman tuhansista teetiloista. Esimerkiksi Assamin alueella, jossa tuotetaan valtaosa maailman teestä, Clipper ostaa teetä vain seitsemältä tarkkaan valitulta kumppanilta. Tämä johtuu siitä, että Clipperille on tärkeä toimia vain niiden kumppanien kanssa, jotka sitoutuvat paitsi suojelemaan ympäristöä myös edistämään työntekijöidensä ja heidän perheidensä elämänlaatua.

Clipperin arvomaailma näkyy ihan kaikessa yrityksen toiminnassa tuotteiden yksityiskohtia myöten: kaikki tuotteissa käytetyt materiaalit ovat kierrätettäviä ja luomua teepussin langasta lähtien ja itse pussit ovat valkaisemattomia, muovittomia ja biohajoavia. Ne voi siis laittaa huoletta biojätteeseen sellaisenaan. Myös luomutuotanto itsessään torjuu ilmastonmuutosta, sillä se tukee luonnollisia ekosysteemejä ja elävä maaperä sitoo viisinkertaisesti hiiltä metsään verrattuna.

Lisäksi Clipperin mustan teen tuotanto on 100% hiilineutraalia. Finnwatchin raportin mukaan ilmastokriisi on uhka myös teenviljelylle, sillä perinteiset tuotantoalueet ovat ilmastonmuutoksen myötä vaarassa muuttua teen viljelyyn sopimattomiksi. Tämä tietäisi katastrofia sekä teen laadulle,  saatavuudelle ja hinnoittelulle, teestä elantonsa saavien miljoonien ihmisten toimeentulolle sekä tuotantomaiden taloudelle. Tästä syystä raportti peräänkuuluttaa teentuottajien vastuuta hiilijalanjälkensä minimoimisessa.  Raportin mukaan teetä tuottavien yritysten tulee arvioida teetuotteiden hiilijalanjälki ja laatia suunnitelma hiilijalanjäljen minimoimiseksi. Clipper on tässäkin asiassa ollut aikaansa edellä, sillä se kompensoi kaikki päästönsä.

ARJEN HELPPO HYVÄ TEKO JA KOLME KLASSIKKOA

Monesti tällaisia asioita ei tule edes ajatelleeksi arkisia elintarvikkeita ostaessa eikä moni varmasti ole kuullutkaan teen tuotantoon liittyvistä ongelmista. Iltateensä voi kuitenkin hörppiä hyvällä omatunnolla, kun valitsee kaupan hyllystä ostoskoriin Clipperiä, johon ainakin meikäläisen kaltainen esteetikko tarttuisi helposti jo pelkästään kauniiden ja erottuvien pakkaustensa ansiosta. Olen itse juonut Clipperin teetä jo yli 10 vuoden ajan ja omasta kaapistani löytyy melkoinen arsenaali erilaisia vaihtoehtoja: on mustaa, vihreää ja valkoista teetä sekä liuta erimakuisia herkullisia yrtti-, marja- ja hedelmähaudukkeita, joissa teelehtiä ei ole lainkaan. Myönnän, että ensisijaiset syyt sille, että olen alun perin päättänyt suosia juuri tätä brändiä, ovat olleet nimenomaan maku ja kaunis pakkausdesign. On siis ollut suuri ilo myöhemmin todeta, että myös brändin arvomaailma on kohdallaan.

Näissä jutun kuvissa näkyy kolme Clipperin suosituimpiin kuuluvaa klassikkomakua: Lemon & Ginger infusion, Nighty Night infusion ja Pure Green tea. Yksi omistakin suosikeistani on juuri inkivääri-sitruuna-hauduke, joka sopii kofeiinittomana hyvin iltateehetkiin sekä on juuri passeli juoma tähän flunssakauteen. Kamomillaa ja sitruunamelissaa sisältävä “unitee” on suunniteltu nimenomaan iltahetkien juomaksi rauhoittamaan mieltä ja kehoa ennen nukkumaanmenoa. Ja klassinen maustamaton vihreä tee tunnetaan terveysvaikutuksistaan ja sisältää juuri sopivasti kofeiinia, jos joskus tarvitsee pienen tujauksen piristystä. Mikä klassikkomauista on sinun suosikkisi? Entä onko Clipperin valikoimassa muita lemppareita? Ja millaisia teehetkiä teillä on tapana viettää? Onko joku onnistunut päihittämään minun yatzy-ennätykseni?

Reilun kaupan luomuteen valitseminen sertifioimattoman sijaan on sellainen helppo arjen ekoteko, josta saa itselleen hyvän mielen. Olisi hauska kuulla, millaisia muita pieniä hyviä valintoja ja tekoja te teette omassa arjessanne? Sain Clipperiltä kaksi ihana teepakettia teille seuraajille jaettavaksi, joten kerro vastauksesi kommenteissa 23.2.2020 mennessä, niin olet mukana kilpailussa.

 

Lisätietoa kiinnostuneille:

Clipper – vasteellisuusraportti

Clipper – arvot

Finnwatch – Teetä ilman sympatiaa (6/2019)

Reilu Kauppa – tee

Reilu kauppa – paras serfitiointijärjestelmä (10/2019)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

5/06/19

Afterwork-podcast: Jätskihimo, sipsiallergia ja muita mietteitä ruoasta

1 43

Kesä on herkuttelun aikaa ja tällä kertaa Afterworkin äärellä jutellaan ruoasta: mitä mieluiten kesällä herkutellaan, onko meillä ruokarajoitteita tai millainen suhde meillä on ruokaan noin ylipäänsä? Onko se ensisijaisesti ravintoa vai nautinto? Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Pingviinin kanssa.

Jos muuten et ole vielä kuullut Tuplakääk-podcastin tuoreinta jaksoa, niin vinkiksi, että siellä kuuluu eräs tuttu ääni. Pääsin nimittäin tällä viikolla lempipodcastini vieraaksi! Eli kannattaa ilman muuta kuunnella myös se – löydät myös uuden Tuplakääk-jakson tuosta alta. :)

Afterwork-podcast on muuten nykyään myös Instagramissa, joten tule ystäväksemme myös siellä. Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Lilli Salminen

Related posts

24/05/19

Kesän ensimmäinen piknik

1 44

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: GOZY

Kesäinen aurinko ja lämpö kaikkosivat näin viikonlopun edellä jonnekin, mutta ehdin tällä viikolla napata viimeiset auringonsäteet talteen ja ottaa niistä kaiken irti. Huomasin nimittäin jo ennakkoon säätiedotteista, että kesäkelit ovat hetkeksi väistymässä, joten sovin ystäväni kanssa viimeiselle hellepäivälle kesän ensimmäisen piknikin puistoon, kun siihen vielä oli mahdollisuus! Toivottavasti pian pääsee taas… Tosin sitä ennen piknikin voi järjestää vaikka oman olohuoneen lattialle – etuna on se, että ei tarvitse raahata kaikkia piknik-tarpeita puistoon asti.

Olen itse vähän sellainen tyyppi, että kammoan kaikenlaista älytöntä järjestämistä, joten otan helposti paineita ihan pienistäkin jutuista, kuten vaikkapa sitten piknikin järjestämisestä. Todellisuudessa tarjolla ei välttämättä tarvitse olla mitään kovin ihmeellistä: tällä kertaa herkuttelimme tuoreilla marjoilla ja hedelmillä, suklaalla sekä suussasulavilla brownieilla, joita ystäväni toi vielä tuliaisiksi mukanaan. Tuo muuten heti ripauksen kivaa ekstraa piknik-hetkeen, jos jaksaa tuoda paikalle ihan oikeat astiat pahvisten sijaan. Tällä kertaa piknik-paikka löytyi niin läheltä kotia tuosta Torkkelinmäeltä, että toin mukanani oikeat astiat.

Piknik-juomana meillä oli uutta Gozy Sparkling Rosé -sangriajuomaa, jota myydään näppärästi tölkissä. Maailmalla kaikenlaiset tölkeissä myytävät viinit ovat olleet jo pitkään trendi, mutta Suomeen ne eivät ole ehtineet vielä oikein rantautua. Alkossa myytävässä juomassa on prosentteja 8%, joten se on vähän viiniä kevyempää mutta perussiideriä vahvempaa ja sopii mukavasti vaikkapa juuri kesäisiin piknik-hetkiin, brunsseille tai vaikka valmistujaisiin ja ylioppilasjuhliin. Ja jos jotakuta kiinnostavat kalorit, niin Gozyssa niitä on peräti viiniä vähemmän. Hauska detalji on myös se, että uutuusjuoman taustalla on pieni suomalainen startup-perheyritys, eli juoman taustatiimi ja kehittelijät ovat ihan täältä koto-Suomesta. Itse juoma puolestaan valmistetaan Espanjassa – kuinkas muuten, kun sangriasta on kyse.

Nätti vaaleanpunainen tölkki herättää ehkä automaattisesti mielleyhtymät hyvin makeaan juomaan, mutta kuten kaverini ensimmäisen hörpyn maistettuaan totesi: “Eihän tämä olekaan yhtään niin makeaa kuin luulin!” Gozyn makumaailmassa yhdistyvät kupliva roseeviinin ja sangrian makumaailma ripauksella sitrusta ja ruusuvettä. Juoman voi nauttia suoraan tölkistä tai vaihtoehtoisesti kaataa lasiin (yhdestä tölkistä riittää 2 lasilliseen) ja höystää esimerkiksi marjoilla ja hedelmillä. Minä sujautin laseihimme tuoreita vadelmia, sitruunaa (omasta sitruunapuusta!) ja minttua sekä tietenkin pari jääpalaa.

Toivotaan, että pian taas piknik-säät suosivat! Jos kaipaat kesäisiä vinkkejä etenkin Helsingissä, minne mennä, mitä tehdä ja mihin suunnata piknikille tai uimaan, niin kannattaa kurkata myös viime kesänä tekemäni postaus aiheesta.

PS. Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia ei saa postauksen kommenteissa kommentoida, mutta muuten sana on vapaa ja saa keskustella! :)

Photos: Jenni Rotonen & Elina Ahokas

Related posts