16/05/17

Kuvamuistoja Madridista sekä muutama matkavinkki

2 27

Nyt olen vihdoin ehtinyt käydä Madridin reissukuvat läpi ja miten kivoja muistoja sieltä sitten tallentuikaan kameraan, vaikka murehdin alkuun, että tuliko matkan varrella nappailtua kuvia ollenkaan. Viikonloppu hujahti ohi yhdessä vilauksessa ja Madrid oli ihana sateisenakin.

Olin reissussa Yotuelin vieraana ja siitä kuulette huomenna lisää, mutta nyt ensin vähän muita matkakuulumisia reissun varrelta. Matkaseurana reissussa olivat Yotuelin poppoon lisäksi mahtavaa vlogia pitävä Sita Salminen (joka juuri julkaisikin tänään ensimmäisen reissuvideonsa) sekä apteekkialaa edustava Sofia. Loistoseurassa sain siis muutaman Madrid-päiväni viettää. Kovin kattavaa kokonaiskuvaa kaupungista ei ehtinyt tässä lyhyessä ajassa saada, mutta muutama kiva suositus tarttui silti matkaan. Tässä pari tärppiä Madridin matkaajalle oman pikareissuni pohjalta. :) Ja vielä yksi shoppailuvinkki sekä matkakuvafiilistely on tulossa tämän jälkeen erikseen.

Ravintola: Lamucca de Serrano

Ehdimme lyhyellä reissulla käydä illallisella parissa eri ravintolassa, joista toinen ei suosituksia ansaitse, mutta toiseen tykästyin kovasti. Calle Serranon varrella sijaitseva Lamucca de Serrano yllätti iloisesti: ruoka oli erinomaista, miljöö viehättävä, hintataso vähintäänkin kohtuullinen ja 5 hengen jälkiruokalautanen ehdottomasti suosittelemisen arvoinen. Menisin uudelleen!

Hotelli: Totém Madrid

Salamancan kaupungionsassa sijaitseva hotelli Totém oli kerrassaan miellyttävä elämys – kerrassaan tyylikäs hotelli loistosijainnilla. Hotellissa kaikki toimi, palvelu oli ystävällistä ja tykkäsin siitä, että buffet-aamiaisen sijaan aamupalaan sai itse valita muutamien peruselementtien lisäksi listalta kaksi vaihtoehdoista, joihin kuului esimerkiksi ruhtinaallisen kokoinen avocado-toast, luonnonjogurttia marjoilla ja granolalla, hedelmäsalaatti, kananmunia oman maun mukaan valmistettuina sekä paljon muuta. Sain myös mielettömän vessaremppa-inspiraation tämän hotellin kylppärissä. :D

Museo: Reina Sofia

Madridin kansallinen taidemuseo Reina Sofia on ehdottomasti piipahtamisen arvoinen. Jo itse rakennus on itsessään hurjan kaunis ja siellä on ihastuttavan monipuolinen valikoima espanjalaista ja kansainvälistä taidetta Picassosta Dalíin ja muihin suuruuksiin. Mukana on niin valokuvaa, maalauksia, installaatioita kuin veistoksiakin sekä kaikkea niiden väliltä. Itse jaksoin kahlata läpi pari kerrosta ennen kuin iski uupumus. Jos haluaa koluta läpi koko museon, kannattaa varata retkeen monta tuntia aikaa. Pääsylippu kustantaa 20 euroa, mutta ilta-aikaan museoon pääsee klo 18 jälkeen ilmaiseksi. Tällöin kannattaa kuitenkin varautua tungokseen ja jonotukseen. Myöskään kaikki näyttelyt (esim. Picasso) eivät ole ilmaisaikaan avoinna. Itse maksoin kiltisti lippuni ja voin suositella jo siksi, että vältyin pahimmalta ryysikseltä ja jonottamiselta.

Ketjuliike-shoppailu: Oysho

Espanjan lahja alusvaateshoppailuun on Zaran ja Mangon kanssa samaan taloon kuuluva Oysho, jossa myydään alushepeneiden lisäksi myös uikkareita, sporttivaatteita ja kaikenlaisia yöhepeneitä, joita en tiennyt tarvitsevani, kunnes näin ne. Maailman suloisimmat pyjamat, yöpaidat ja aamutakit saivat harkitsemaan, josko minusta sittenkin olisi yöpaitaihmiseksi. Tsekkaa erityisesti Oyshon erinomaiset alustopit, joissa on ihana materiaali ja edullinen hinta.

Ruoka: paella

Espanjalaisen keittiön klassikko paella on ehdottomasti sellainen herkku, jota kannattaa Madridissa vieraillessaan maistaa. Olen aina ollut siinä luulossa, että en voi herkutellä tällä perinteisellä espanjalaisruoalla, koska Suomessa siihen on aina laitettu äyriäisiä, mutta kuulemma se oikein perinteinen paella ei sisällä mereneläviä vaan kasviksia, kanaa ja jänistä. Madridista kuitenkin tuntui saavan kaikenlaisia versioita vegestä perinteiseen, joten minäkin pääsin viimein maistelemaan. Ja herkkua oli!

Madrid vaikutti kyllä tosi kivalta kaupungilta ja ihmiset olivat hurjan ystävällisiä. Pitää päästä joskus uudelleen ihan ajan kanssa, että ehtii tutustua vähän paremmin. Barcelonassa on tullut käytyä monen monta kertaa, mutta Madrid on jäänyt vähemmälle huomiolle. Jos tulee vielä vinkkejä tulevia reissuja varten, niin saa ilman muuta huikkailla kommenttiboksin puolella omia hyviä suosituksia.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

5/04/17

Ystävyydestä ja jäätelöstä (+ kisa)

72 46

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Ingman

Jos pitäisi nimetä maailman parhaita asioita, niin uskallan sanoa, että aika korkealle listallani pääsisivät sekä ystävät että jäätelö – mielellään yhdessä nautittuina. Eilinen päivä oli omistettu molemmille, kyllähän te tiedätte, mitä kuuluu tehdä, kun pakastin pullistelee vegaanista jäätelöä? No kutsua tietenkin vegaaniystävä auttamaan urakassa!

Edellisistä treffeistä Liisan kanssa oli ehtinyt vierähtää jo vähän tarpeettoman pitkä tovi, joten oli jo aikakin tavata. Parhaimmillaan ystävyys on minusta silti sitä, että erossa vietetyllä ajalla ei jälleennäkemisen hetkellä ole enää mitään merkitystä. Ja Liisa on yksi niitä ihmisiä, joiden kanssa aika katoaa niin yhdessä ollessa kuin erossakin. Tapasimme viime kesänä yhteisellä bloggaajareissulla ja 12 vuoden ikäerosta huolimatta tuntui kuin olisimme olleet kavereita aina.

Minulla on paljon varsin eri ikäisiä ystäviä. Läheiseen ystäväpiiriini kuuluu useampi yli 10 vuotta minua nuorempi, samaten kuin minua 10 vuotta vanhempikin ystävä. Ja onpa yksi 50 vuotta vanhempikin. :) En olisi ehkä 10 vuotta sitten uskonut, että vuosikymmentä myöhemmin viihtyisin yhä täpärästi parikymppisten seurassa, mutta jos jotain tässä vuosien varrella on oppinut, niin sen, että monessa tapauksessa ikä todellakin on vain numero. Vuodet tuovat toki mukanaan elämänkokemusta ja näkemystä, mutta useimpien ystävieni kanssa numerot menettävät merkityksensä. Ihailen nuorten ystävieni kypsyyttä ja fiksuutta – tuntuu, että itse samanikäisenä olin tuhannesti lapsellisempi ja enemmän pihalla.

Loppujen lopuksi ne elämän peruskysymykset ja -ongelmat, ilot ja surut ovat aikalailla samoja iästä riippumatta. Elämäntilanteet vaihtelevat, mutta ei sitä välttämättä tarvitse jakaa toisen kanssa samaa elämäntilannetta voidakseen silti löytää yhteistä jutunjuurta ja samaistumispintaa. Joskus erilaiset elämäntilanteet ajavat etäämmälle, mutta arvostan erityisesti niitä ystäviä, jotka pitävät ystävyydestä kiinni ja huolen, vaikka toisen elämä hetkittäin tuntuisikin olevan kuin eri planeetalta.

Olen ihan valtavan kiitollinen siitä, että minulla on ympärilläni ihmisiä, joita saan kutsua ystäviksi. Kun on kokenut myös yksinäisyyden, ei ystäviäkään pidä itsestäänselvyytenä. Olen joskus yrittänyt miettiä, miksi ystävien löytäminen tuolloin aikanaan oli niin haastavaa, ja miten ihmeessä niitä tuntuu nykyään tupsahtelevan elämään tuon tuosta. En ole keksinyt asialle muuta selitystä kuin sen, että vietän nykyisin ihan toisenlaista elämää ja toisenlaisessa paikassa.

Pikkukaupungin ympyrät ja elämänpiiri, jossa uusia ihmisiä ei luontevasti tapaa koko ajan, rajaa helposti ystävystymisen mahdollisuuksia paljonkin. Suuremmassa kaupungissa ja sosiaalisissa työ- ja harrastuskuvioissa uusia ihmisiä kohtaa jatkuvasti. Jotenkin ystävystymisestä on vain tullut vanhemmiten tosi paljon helpompaa, mutta isoimmaksi tekijäksi koen silti sen, että vaihdoin maisemaa ja löysin oman ammatillisen identiteettini. Todella suuren osan ystävistäni olen löytänyt tavalla tai toisella työni kautta.

Tunnen toisinaan syyllisyyttä siitä, ettei minulla ole ystävilleni niin paljon aikaa kuin toivoisin, mutta toisaalta tosielämä ei ole kuin Frendeissä tai Sinkkuelämässä. Nuorempana haaveilin sellaisesta niin tiiviistä ystävyydestä, että juteltaisiin ja nähtäisiin päivittäin, mutta aikuisena on ollut pakko katsoa elämän realiteetteja silmästä silmään. Arjen vaatimukset, työt, perhekuviot  ja harrastukset nielaisevat vapaa-ajasta leijonaosan ja nykyään olen onnellinen, jos ehdin nähdä läheisimpiäkin ystäviäni edes kerran kuussa. Vaikka mieluusti treffailisin ystäviäni vaikka joka päivä, ei siihen yksinkertaisesti ole mahdollisuutta ja välillä kahden kiireisen ihmisen aikataulujen yhteensovittelu on melkoista kalenteri-tetristä.

Juuri tästä syystä ne harvinaiset yhteiset hetket ystävien kanssa ovat ihan erityisen arvokkaita ja eilinen jätskituokio Liisan kanssa on ollut yksi viimeisten parin viikon kohokohtia. Juhlistaaksemme tätä pitkän tauon jälkeen koittanutta jälleennäkemisen hetkeä, päätimme viedä jätskikekkeritkin seuraavalle levelille. Marssin siis ruokakauppaan ja ostin kasan kaikenlaisia herkkuja, joilla sitten pimppasimme jätskiannoksemme aivan uuteen uskoon. Ja nyt kun sen kerran tein, niin en tajua MIKSI EN OLE TEHNYT TÄTÄ KOSKAAN ENNEN!

Ihan vakavasti puhuen tyypit, parilla maailman pienimmällä kikalla saa kotoisat herkutteluhetket singautettua ihan uusiin sfääreihin. Tästä lähtien tämän talouden jätskiannokset eivät ole enää entisiään. Eikä siihen tarvita kummoisiakaan aineksia. Jo suklaakekseillä, suklaakastikkeella ja tuoreilla marjoilla saa tehtyä ihmeitä. Sekä tietenkin minikokoisilla sateenvarjoilla! ;) Ja psst, vinkkinä kaikille vegaaniruokavaliosta kiinnostuneille, että aika monet ihan tavallisista suklaakekseistä sekä suklaakastikkeista ovat maidottomia – yllätyin kaupan hyllyjä tutkiessani. Erittäin vahva suositus etenkin murustetulle suklaakeksille jätskin seassa. Pelkään, että tämän keksittyäni (hohhoo, pun intended) kuluttamani jätskin (ja keksien) määrä tulee nousemaan pilviin…

Vaikka Liisa on ollut vegaani jo jonkin aikaa, niin näitä Ingmanin Choice-jäätelöitä hän ei ollut tullut vielä maistaneeksi. Ja ensimmäisen lusikallisen popsittuaan ei siitä ylistyssanojen tulvasta ollut tulla loppua. En itse ole maistellut muita vegaanijäätelöitä, mutta Liisa on ehtinyt testata liki kaikki markkinoiden muut maidottomat vaihtoehdot. Ja Choice kiilasi kirkkaasti kärkisijalle. Parasta tässä oli Liisan mukaan se, että nämä jätskit oikeasti maistuvat ihan tavalliselta kermajäätelöltä ja koostumus on kuohkeudessaan jopa perusjätskiä parempi. Ja voin yhtyä tähän mielipiteeseen.

Yritimme tehdä makutestiä ja löytää jätskien joukosta suosikkimme, mutta kun kaikki maut saivat yhtä ylistävät arviot, arviointitaulukon tekeminen tuntui aika turhalta. Jos nyt ihan pakko olisi nimetä kaksi lempparia, niin sanoisin, että mansikkainen soijajäätelö ja vaniljainen riisijäätelö olivat tämän kahden hengen raadin suurimmat suosikit.

Jos haluatte itse kutsua ystävän kotiin jätskikemuja viettämään, niin nyt olisi mahdollisuus päästä yhdessä maistelemaan Ingman Choice -jäätelöä. Saan nimittäin arpoa yhteensä 6 kpl 15 euron arvoisia Choice-jäätelölahjakortteja. Jos siis mielit päästä herkuttelemaan kaverisi kanssa, niin kerrohan tämän postauksen kommenteissa mikä Ingman Choice -vaihtoehdoista kuulostaa herkullisimmalta ja miten itse tuunaisit oman jätskikulhosi? Jätä vastauksesi ma 10.4.2017 mennessä ja muista liittää kommenttiisi toimiva sähköpostiosoite. 

Photos: Jenni Rotonen & Liisa Kivi

Related posts

26/03/17

Jäätelösunnuntai – vegaanista ja ihanaa

2 57

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Ingman

Jäätelö – tuo herkkuhetkien aatelinen, leffailtojen kruunaamaton kunkku ja kesäpäivien sulostuttaja. Vaikka en kamalasti syö arjessani makeita herkkuja, niin jäätelö on sellainen pahe, jonka sallin itselleni tavallisena arki-iltanakin – ja ihan hyvällä omatunnolla.

Pieni herkuttelu kuuluu minun arkeeni ja olen aina suhtautunut ruokaan armollisesti, joustavasti ja sallivasti. En voisi kuvitella noudattavani mitään ehdotonta dieettiä tai ruokavaliota (paitsi pakon edessä terveyssyistä) ja uskon siihen, että kultainen keskitie on minulle sopivin tapa asennoitua syömiseen. Jos arjen perusruoka on terveellistä, voi hyvin syödä silloin tällöin myös pizzaa, hampurilaisia ja vaikka jäätelöä. Kieltäydyn laskemasta kaloreita ja pidän kiinni siitä, että ruoka saa ravintoaineiden rinnalla olla myös nautinto.

Vaikka suhtaudun ruokaan sallivasti, ei minulle ole silti ollenkaan yhdentekevää, mitä suuhuni laitan. Olen koko aikuisikäni syönyt pääasiassa kasvisruokaa ja vuosien varrella siirtynyt vähitellen kasvikunnan tuotteisiin kokonaisvaltaisemmin korvaamalla myös maitotuotteita kasvikunnan vaihtoehdoilla. Alun perin lähdin kokeilemaan maidottomuutta siitä syystä, että olin kuullut sen voivan auttaa iho-ongelmien hoidossa, mutta kun muutos tuntui niin helpolta toteuttaa, jäi kokeilusta pysyvämpi elämäntapa.

En ole vegaani (tai edes vegetaristi), vaikka ruokavalioni koostuukin pääasiassa kasvikunnan tuotteista. Kananmunia käytän yhä ruoanlaitossa ja joskus (hyvin harvoin) syön lihaa tai herkuttelen juustoilla. Kuitenkin esimerkiksi maitotuotteista on ollut helppo luopua lähes täysin, sillä nykyään on tarjolla niin loistavia kasvipohjaisia vaihtoehtoja, ettei eroa huomaa maussa taikka valmistuksessa mitenkään.

Ainoa todellinen heikkouteni maitotuotteiden saralla on ollut jäätelö, jota minulla tulee syötyä melkeinpä viikoittain, toisinaan jopa useamman kerran viikossa. Jotenkin en ollut aiemmin tullut edes kokeilleeksi maidottomia jäätelöitä ja myönnän, että mielikuvani niistä on ollut ehkä hieman aikansa elänyt. Jos jotain erityisen hyvää tässä tämänhetkisessä vegaanitrendissä on ollut, niin vähintäänkin se, että sen inspiroimana moni brändi on intoutunut kehittämään lisää ja parempia kasvipohjaisia vaihtoehtoja ja valikoima on laajentunut valtavasti.

Jätskien saralla on toki aina ollut tarjolla myös sorbetteja, mutta eihän se jäätelön rakastajalle perinteistä kermajäätelöä ole pystynyt korvaamaan. Jotenkin ne maidottomat vaihtoehdot ovat aina jääneet jätskialtaassa vähän huomaamatta ja paitsioon kaiken sen tuotekirjon rinnalla, mitä perinteisillä maitotuotteilla on ollut tarjota.

Nyt kuitenkin tulin vihdoin ja viimein kunnolla kokeilleeksi, mitä maidoton jäätelö nykypäivänä on, kun minut haastettiin mukaan testaamaan Ingmanin uusia Choice-jäätelöitä. Maidottomat jätskit sopivat monenlaiseen erikoisruokavalioon ja heille, jotka minun tapaani muuten vain preferoivat kasvikunnan tuotteita. Jätskit ovat nimittäin laktoosittomia, maidottomia, kasviperäisiä, gluteenittomia ja vegaanisia – ja myös soijattomia vaihtoehtoja löytyy.

Uuteen Choice-jätskiperheeseen kuuluu soijamaidosta, riisimaidosta ja mantelimaidosta valmistettuja jäätelöitä ja niitä nyt koemaisteltuani olen suoraan sanottuna ollut aika ällistynyt. Mielikuvat jostain lapsuuden ankeista kasvirasvajäätelöistä voi heittää jorpakkoon, sillä näissä uusissa jäätelöissä maku on aivan mahtava. Rehellisesti sanottuna en edes tajuaisi syöväni maidotonta jäätelöä, ellei pakkauksen päällä lukisi niin. Myös koostumuksissa on onnistuttu ihanasti – osassa jätskeistä kuohkea ja kermainen tekstuuri on minusta jopa parempi kuin ihan perinteisessä jätskissä.

Makuvaihtoehtoja on tällaisten perinteisten jätskimakujen ystävälle tarjolla mukavasti, sillä kaikki klassikot löytyvät ja vähän on ekstraakin. Omaksi suosikiksi nousi sekä puikoissa että pakettijäätelöissä tuo ihana mansikkaraidoilla höystetty mansikkajäätelö. Kivaa on myös, että noista puikkojätskeistä on tarjolla useamman kappaleen kotipakkauksia – jätskipuikko on juuri sopiva jälkkäri niihin hetkiin, kun kaipaa arkipäivän keskellä pientä hemmottelua. Tai tällaisena rentona sunnuntaina, kun potee flunssaansa Netflixin äärellä viltin alla.

Tulipahan nyt sitten tuuletettua käsityksiä vegaanisesta jäätelöstä oikein huolella ja yllätyttyä iloisesti. Olisi mielenkiintoista kuulla myös muiden ruokamietteitä! Onko joku ehtinyt jo kokeilla näitä uusia Choice-jäätelöitä? Vahva suositus varsinkin noille mansikkajäätelöille ja ihanille tuuteille!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

15/02/17

Astetta parempi arkiherkku: uunijuurekset feta-juustolla

15 44

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Arla Apetina

Mitäs sitä taas söisi? Olen niitä ihmisiä, jotka kyllä osaavat laittaa ruokaa, jos vain viitsivät, mutta kiireisessä arjessa sitä ei jaksaisi nähdä ihan kamalasti vaivaa ruoan eteen – varsinkaan, jos kokkailee vain itselleen. Tästä syystä tykkään erityisesti sellaisista ruoista, jotka kypsyvät joko tosi nopeasti tai vaihtoehtoisesti itsekseen ilman sen suurempaa vahtimista, hämmentelyä ja kikkailua.

Olen itse syönyt jo vuosia kasvispainotteisesti ja varsinkin kotona tulee syötyä oikeastaan pelkkää kasvisruokaa. Viime vuonna vähensin ruokavaliossani myös maitotuotteiden käyttöä, oikeastaan ainoat maitopohjaiset heikkouteni ovat juustot ja jäätelö (sekä joskus ulkomailla sitruunajogurtti). Nyt kun kasvisruokabuumi jyllää kuumimmillaan, olen kuullut usein, että moni kokee kasvisruoan tekemisen vaikeaksi. Ettei oikein tiedetä, mitä tehdä, kun ei olla totuttu valmistamaan ruokaa ilman lihaa. Itse asiassa maistuvan kasvispöperön tekeminen on ihan älyttömän helppoa ja tässä tulee yksi arki-iltojeni lempiherkku: feta-juustolla ja rosmariinilla tuunatut uunijuurekset.

Pidän erityisesti uuniruoista, koska ne ovat niin helppoja valmistaa. Ja hivenen rapsakka pinta miellyttää meikäläisen makunystyröitä myös – ja uunissahan sellainen syntyy helposti. Uunijuurekset ovat varmasti kaikille tuttu ruoka ja itsekin olen kokkaillut niitä vuosikaudet, mutta vasta viime syksynä keksin kaverin vinkistä höystää niitä fetajuustolla. Rehellisesti sanottuna minulle ei ollut koskaan tullut edes mieleen kokeilla tällaista yhdistelmää, saati kokeilla fetaa uunissa paistettuna. Mutta hitsi vie, se vei kielen mennessään. Uunijuurekset eivät ole tämän kikan jälkeen enää olleet entisensä! Miten niin pieni juttu voikin tehdä niin valtaisan eron? Joskus ne parhaat niksit arkisten ruokien piristykseksi ovat maailman yksinkertaisimpia.

Olen itse vähän vaihdellut tilanteen, fiiliksen sekä jääkaapin sisällön mukaan sitä, mitä uunivuoassani kulloinkin paistuu ja oikeammin meikäläisen versiota pitäisikin kutsua uunikasviksiksi, koska seassa on juuresten lisäksi muutakin. Tällä kertaa heitin vuokaan bataattia, perunaa, sipulia, parsakaalia, ruusukaalia, paprikaa ja vihreitä papuja. Mutta voisipa sekaan sujauttaa myös porkkanaa, palsternakkaa, lanttua, valkosipulia ja vaikka kukkakaaliakin. Tämä on juuri niitä kivalla tavalla rentoja reseptejä, joita voi muokkailla oman mielensä ja makunsa mukaan eli vuokaan vain omia lempparijuureksia ja -kasviksia! Ja päälle öljyä, rosmariinia, suolaa, pippuria ja paketti Arla Apetina -juustoa murusteltuna.

Tämän maailman helpoimman herkun valmistamiseen et oikeastaan tarvitse edes vuokaa, vaan uunipelti ja leivinpaperikin riittävät. Pellillä kasvikset kypsyvät hiukan vuokaa nopeammin. Sopivan määrän kasviksia voi arvioida tilanteen, syöjien määrän ja nälän mukaan – siksi en laittanut reseptiin mukaan lukuja lainkaan.

Uunijuurekset feta-juustolla

bataattia

perunaa

sipulia

parsakaalia

paprikaa

ruusukaalia

vihreitä papuja

Arla Apetina Classic -juustoa

rosmariinia

öljyä

suolaa

pippuria

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Huuhtele ja leikkaa bataatti, perunat, paprika ja parsakaali pieniksi paloiksi. Kuori ja paloittele sipuli sekä huuhtele pavut. Kuori ruusukaaleista muutama päällimmäinen kerros ja leikkaa kannat pois.

Levitä kasvikset vuokaan tai pellille leivinpaperin päälle. Lorauta päälle kunnolla öljyä ja sekoita hiukan niin, että kasvikset saavat kevyen öljykylvyn. Rouhi sekaan suolaa ja pippuria sekä ripottele joukkoon tuoretta rosmariinia. Murustele fetajuusto juuresten päälle ja laita vuoka/pelti uuniin kypsymään noin tunniksi. (Jos sinulla on kiertoilmauuni, käytä sitä.) Nauti, kun juurekset ovat pehmenneet uunissa ja fetajuusto on hieman ruskistunut reunoilta.

Jos kaipaat lisää ruokainspistä arkipäivien piristykseksi, niin myös Artulla ja Henriikalla on jaossa omilla tonteillaan pari herkullista reseptiä. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts