14/06/18

Viikon kootut: vintage-Manolot, herkkulakko ja vähän muutakin

5 19

Onnistun aina silloin tällöin löytämään tietokoneeni arkistoista kameran muistikortille tallentuneita asuja, joita en ole muistanut jakaa täällä blogin puolella, joten tänään viikon koottuja sekalaisia löpinöitä pääsee siivittämään yksi erä arkistojen aarteita. Nämä kuvat on napattu viime syksynä New Yorkissa, kun jalassa olivat juuri kirpparilta pilkkahintaan löytyneet Manolo Blahnikin korkkarit – kyllä muuten ilostutti tuo löytö!

♥ Ehdin harmillisen harvoin koluta kirppareita läpi kaiken arkisen hässäkän keskellä, mutta aina kun satun kulkemaan UFF:n ohi tasarahapäivien aikaan, on minulla tapana poiketa sisään. Ja suosittelen samaa muillekin! Olen tehnyt vuosien varrella tasarahapäiviltä ihan mahtavia löytöjä – viimeksi viime viikolla. Löysin 3 eurolla upean Suomessa valmistetun vintage-takin, joka on uudenveroisessa kunnossa. Jos et tiedä, mistä lähtisit siinä tavarapaljoudessa liikkelle, kehotan metsästämään tasarahapäiviltä erityisesti takkeja, kaikenlaisia ihania vanhoja kukkamekkoja sekä laadukkaita neuleita. :) Pitäisiköhän muuten joku kerta tehdä sellainen kirppishaukan täsmäopas? Kiinnostaisiko teitä tällainen juttuidea?

♥ Olen välillä miettinyt, kuinka vähän hyödynnänkään tätä yrittäjän vapautta arjessani. Enemmänkin päivät tuppaavat venymään molempiin suuntiin sitä normaalin mittaista työpäivää huimasti pidemmiksi. Nyt olen viime aikoina yrittänyt ottaa vähän iisimmin ja päättänyt, että kun tällainen vapaus säädellä omaa arkea kerran on olemassa, sitä pitäisi hyödyntää enemmän. Niinpä esimerkiksi viime viikolla pidin yhden päivän kokonaan vapaata keskellä viikkoa, kun oli riittävän hyvä syy ja motivaatio: poikaystävä piipahti muutaman päivän visiitillä Pariisista Helsingissä, joten se antoi tsemppiä hoitaa parin päivän duunit etukäteen ja sallia itselle vähän ekstravapaata kesken arkiviikon.

♥ Minulla oli tosi pitkä aika tuossa välissä, kun en katsellut Netflixiä tai mitään tv-viihdettä lainkaan. Tuntui, että ei ollut aikaa ja elämässä oli kaiketi parempaakin tekemistä, mutta nyt olen taas nautinnolla uppoutunut hyvien sarjojen maailmaan. Uusin ihastukseni on The Good Wife, jota en koskaan tullut takavuosina katsoneeksi telkkarista. Sehän on ihan loistava! Sarjassa on hienoja vahvoja naisrooleja, mahtava näyttelijäkaarti sekä siinä määrin koukuttava juoni, että olen onnistunut muutamassa kuukaudessa katsomaan kaikki 7 tuotantokautta. Mielenkiintoista on, että tämän sarjan kussakin kaudessa on peräti 20 jaksoa, joten katsottavaa riittää hetkeksi aikaa, jos tuon aloittaa alusta lähtien! Kiinnostuneille tiedoksi, että löytyy ainakin Netflixistä!

♥ Liekö kaikilla niillä Netflixin äärellä vietetyillä hetkillä osuutensa asiaan, mutta viime aikoina kaikenlainen mässäily ja herkuttelu on lähtenyt niin sanotusti vähän lapasesta. Suhtaudun syömiseen aika rennosti ja minusta on ihan ok syödä pizzaa vaikka joka viikko, mutta siinä vaiheessa kun käsi käy joka ilta sipsipussilla ja jätskikulholla, on ehkä ihan hyvä vähän ottaa hommaa hallintaan – etenkin jos kaikkien omistamiesi housujen nappi vähän kiristää. :D

Kaverini keksi mahtavan psykologisen kikan herkkuhimon hillintään ja nyt toteutamme tätä systeemiä innolla molemmat. Hän on antanut itselleen luvan merkitä ruksin seinäkalenteriinsa aina sen päivän kohdalle, kun on malttanut olla syömättä herkkuja. Systeemi saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta homma todellakin toimii samaan tapaan kuin pienillä lapsilla, joita palkitaan tarroilla tai leimoilla. Sitä yhtäkkiä huomaa ihan tosissaan miettivänsä kaupan sipsihyllyllä, kuinka koko hienosti ja terveellisesti syöty päivä menisi “hukkaan”, jos nyt sortuisi. Että ruksin todellakin haluaa enemmän kuin niitä herkkuja. Ja sitten voi tyytyväisenä ihailla ruksien rivistöä, kun on syönyt vähän terveellisemmin. Ja parasta tässä niksissä on se, että ei ole niin vakavaa, jos joka päivä ei saakaan sitä ruksia, sillä huomenna on aina uusi mahdollisuus. Ideaa saa lainata, haha! Ja systeemiä voi soveltaa omiin tarpeisiin helposti: omalla kohdalla herkuttomina päivinä pannassa ovat karkit, sipsit, limut, pullat ja leivokset, pizzat sekä burgerit. Ja huomaan, että nyt tulee todellakin kiinnitettyä enemmän huomiota siihen, mitä syö.

♥ Nyt on tehtävä tunnustus… Olen nähnyt ihanan Call Me By Your Name -elokuvan jo kolme kertaa. Kävin ensin katsomassa sen joskus alkuvuodesta leffateatterissa ja liikutuin kovasti kauniista rakkaustarinasta. Sen jälkeen leffa sattui olemaan lentokoneen elokuvavalikoimassa matkallani Atlantin toiselle puolen, joten tuli katsottua se uudelleen vielä silloin. Ja nyt viime viikolla kävin sitten katsomassa sen elokuvateatterissa toistamiseen, kun oli ollut poikakaverin kanssa asiasta niin paljon puhetta ja kävimme sitten katsomassa elokuvan lopulta yhdessä, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Leffa pyörii ainakin täällä Helsingissä vielä harvakseltaan elokuvateattereissa, joten jos et ole vielä nähnyt, niin yhä ehtii!

♥ Olen useamman kerran tuskaillut täällä Helsingissä, kun ravintolat eivät ole auki sunnuntaisin tai sulkevat keittiönsä usein jo kovin aikaisin. Ymmärrän, että päätökset perustuvat varmasti kannattavuuslaskelmiin, mutta silti välillä harmittaa, että myöhään illalla tai yöaikaan täällä ei meinaa saada ruokaa oikein mistään, ellei sitten suuntaa grillille tai yön yli auki olevaan pikaruokapaikkaan. Yksi yösyöjän harvinainen pelastus on kuitenkin klassikkoravintola Manala, joka on sunnuntaista torstaihin auki kahteen yöllä ja perjantaista lauantaihin peräti neljään. Ja sieltä saa ruokaa vaikka keskellä yötäkin! Arvostan.

♥ Viime viikonloppuna vietettiin Sideways-festareita, joille pääsin tänä vuonna itse asiassa elämäni ensimmäistä kertaa. Aikeita on ollut aiemminkin, sillä festareiden esiintyjäkaartissa on aina ollut itseä kiinnostavia artisteja, mutta ensimmäistä kertaa pääsin paikalle vasta nyt. Ja tykkäsin! Tänä vuonna Sideways muutti Teurastamon alueelta Helsingin Jäähallin tuntumaan ja vaikka uusi lokaatio ei ehkä häikäise kauneudellaan, niin sijainti sekä tilat toimivat mielestäni tarkoituksessaan erinomaisesti. Jäähalli taipui yllättävän monipuolisesti festareiden tarpeisiin ja olihan siinä sellaista liikuttavalla tavalla 90-lukulaista, vähän kotikutoista tunnelmaakin. Tältä Flowssakin on varmaan joskus reilut 10 vuotta sitten tuntunut. <3

Tsemppasin reippaana tyttönä ja jaksoin heilua omaksikin yllätyksekseni festaritunnelmissa lauantaita lukuunottamatta joka päivä loppuun asti. Esiintyjistä jäivät mieleen erityisesti ihan uusi tuttavuus Tokimonsta, ikisuosikki The National, K-X-P sekä Kaukolampi. Oliko joku teistä mukana viikonlopun riennoissa ja millaiset olivat päällimmäiset tunnelmat Sidewaysista?

bleiseri // blazer Marks & Spencer*

toppi // top Cubus*

farkut // jeans COS

kengät // shoes Manolo Blahnik (vintage)

aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

laukku // bag Lidl*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Elisa Lepistö

Related posts

11/04/18

Afterwork-podcast: Sokerikoukussa

3 32

Tällä viikolla Afterworkin äärellä puhutaan herkuttelusta, karkista, sokerista ja karkkilakoista. Oliko meillä lapsena karkkipäivät vai popsittiinko herkkuja milloin sattuu? Ja miten on asian laita nyt aikuisena? Sokeria on tutkittu ja sen on sanottu olevan jopa koukuttavampaa kuin moni huume. Miksi joidenkin sokerihammasta kolottaa useammin ja viekö sokerikoukku helposti koko käden? Kuuntele uusin jakso ja osallistu keskusteluun kommenttiboksin puolella.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi iTunesin sekä erilaisten podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Jenny Jungell

Related posts

9/03/18

Maailman paras juustokakku ja pari muuta

10 36

Kaupallinen yhteistyö: Gateau

Meksikon kuulumisten välissä on aika piipahtaa hetki myös siellä kotoisassa Helsingissä sekä Gateau-leipomon myymälässä. Osa teistä onkin saattanut huomata katukuvaan ilmestyneet Gateau-artesaanileipomot ja -myymälät, joissa tarjolla on toinen toistaan herkullisempia leivonnaisia ja tuoretta leipää.

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin minusta ei ikinä voisi tulla karppaajaa. Rakastan hyvää leipää, pullaa, pastaa, perunaa, leivonnaisia, pizzaa – toisin sanoen hiilareita. Onneksi ne eivät aiheuta minulle vatsavaivoja, joten voin huoletta herkutella. Olen siitä huolimatta vähentänyt omaa leivänsyöntiäni minimiin, sillä minulle uhkaa aina käydä niin, että jos ostan yhden hengen talouteeni kokonaisen leivän, syön puolet ihan vain herkuttelumielessä, koska se on niin hyvää ja toisen puoliskon ahmin sitten nälkääni myöhemmin, ja korvaan sillä kaiken kunnollisen ruoan. Niinpä olen joutunut vähän rajoittamaan leipäostoksiani, jotta en eläisi pelkästään sillä.

On kuitenkin aivan ihanaa arjen luksusta ostaa silloin tällöin hemmotella itseään jollakin pienellä herkulla, oli se sitten leipää tai leivonnaisia. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että elämä on elämistä ja nautiskelua varten – ei fanaattisesti kalorilukemia tai ravintoaineita vahtaamista.

Olen itse suoraan sanottuna melkoinen pullahiiri ja syömäni pullan määrä on kasvanut eksponentiaalisesti sen jälkeen, kun ystävystyin mummokaverini kanssa – teet ja pullat kuuluvat jokaviikkoiseen arkirutiiniimme. On vaarallista kaveerata toisen pullansyöjän kanssa… Mutta toisaalta ajattelen niin, että jos syö arjessa perusterveellisesti ja satunnainen pulla tai kakkupala tekee onnelliseksi, niin pitää antaa vain mennä! Kunhan herkuttelee kohtuudella, voi mielestäni tehdä sitä aika huoletta. Olen ehtinyt jo jonkin verran maistella Gateaun antimia ja tässä kohtaa on mainittava, että tämän leipomon juustokakku on Maailman Parasta – ja se on kuulkaa paljon sanottu monenlaisia juustokakkuja maistelleelta ja rakastaneelta herkuttelijalta.

Artesaanileipomo Gateau tuli jokin aika sitten ryminällä Helsingin katukuvaan ja se on siis peräisin Ruotsista vuodelta 1937. Perinteikäs artesaanileipomo on tunnettu naapurimaassa käsityönä tehdyistä leivonnaisistaan, puhtaista raaka-aineistaan, korkeasta laadustaan ja tuotteidensa tuoreudesta. Gateaun leivät tehdään taikinajuureen, kohotetaan pitkään ja paistetaan arinauunissa ja kaikki kakut sekä leivokset leivotaan samaten korkealaatuisista raaka-aineista ja aina aitoon voihin. Suomen päässä myytävät leivät tehdään kaikki suomalaisista raaka-aineista Helsingin Sörnäisissä, missä minä piipahdin kyläilemässä ennen reissuun lähtöäni.

Nappasin visiitilläni matkaan aamiaista, sillä en ollut ehtinyt vielä aamun palaveriin kiitäessäni syödä mitään. Leipien ja leivonnaisten lisäksi Gateaun valikoimaan kuuluu kaikenlaisia suolaisia herkkuja, valmiita eväsleipiä, foccaccioita ja muita pieniä naposteltavia, joita on kätevää napata matkaan, jos nälkä yllättää vaikkapa kesken päivän kaupungilla kiitäessä. Oman epäsäännöllisen arkirytmini keskellä ei ole ollenkaan tavatonta, että nälkä yllättää tai kiireessä ei ehdi istahtaa kunnolliselle aterialle, joten tällaiset mukaan napattavat eväät ovat tosi näppäriä tuollaisia tilanteita ajatellen. Muuten, vaikka Gateaun tuotteet pääosin on tehty kaikki voihin, niin tämä leipomossa aamiaiseksi haukkaamani leipä on täysin vegaaninen. Eli myös vegaani löytää Gateaun hyllyltä evästä. Kaikkien Helsingin ja pääkaupunkiseudun Gateau-leipomoiden ja -myymälöiden tiedot löydät nettisivuilta.

Jokos te olette ehtineet testata tätä uutukaista? Annan todella painokkaan suosituksen sille juustokakulle – maistakaa! Ja psst, Sörnäisten leipomossa saattaa törmätä tiskin takana ihanaan, blogosfääristäkin tuttuun Joannaan!

Photos: Jenni Rotonen & Joanna Tzortzis

Related posts

6/03/18

Ensimmäinen päivä Puerto Vallartassa: aurinkoa, palmupuita ja tacoja

6 29

(Matkan sponsoroi Aurinkomatkat)

Ensimmäinen päivä Puerto Vallartan rannikkokaupungissa Meksikossa on nyt takana ja heräilen täällä uuteen päivään! Saavuimme kohteeseen sunnuntaina illalla ja oikeastaan pääsin näkemään maisemia vasta eilen aamulla, kun aurinko oli taas noussut. Ja oi, millaisia maisemia ne olivatkaan! Juuri sellaisia kuin kaikissa lomahaaveissa voi kuvitellakin: aurinkoa, uima-altaita, merenrantaa, palmupuita… Ja kädessä värikäs drinkki, kuinkas muuten!

Hotellimme Casa Velas sijaitsee lähellä lentokenttää ja merenrantaa, mutta noin 20 minuutin ajomatkan päässä itse Puerto Vallartan kaupungista. Esittelen ihanaa hotellia myöhemmin vielä vähän paremmin, mutta ajattelin, että nyt voisin vain jakaa vähän ensitunnelmia reissun päältä. Ehdimme ensimmäisen päivän aikana virittäytyä lomatunnelmiin hotellin uima-altaalla rentoutuen, käydä tutkimusretkellä läheisellä rannalla sekä osallistua paikallisen kokin järjestämälle taco-maistelukierrokselle Puerto Vallartan kaupungissa ja saada siinä samalla vähän ensimmäistä vilkaisua itse kaupunkiin.

Tulin ulos omalle pikku-terassillemme naputtelemaan postausta auringonnousun aikaan ja voin kertoa, että kyllä työt maistuvat palmujen katveessa auringonnousun kajossa aivan erilaiselta kuin kotitoimistolta käsin, vaikka kotitoimistoanikin rakastan. Ymmärrän täällä ollessani todella hyvin, miksi Puerto Vallarta on niin suosittu matkakohde. Suurin osa täällä näkyvistä turisteista on Yhdysvalloista tai Kanadasta, ja sijainti onkin niihin nähden todella näpsäkkä: lentäen tänne pääsee USA:sta parhaimmillaan muutamassa tunnissa.

Törmäsimme eilen hotellilla myös ruotsalaiseen vähän vanhempaan pariskuntaan, joka kertoi tulleensa tänne jo 5 kertaa takaisin ihastuttuaan kaupunkiin niin kovasti. Ja voin kyllä jo ensimmäisen päivän jälkeen ymmärtää, miksi Puerto Vallarta voi viedä sydämen. Ihmiset ovat täällä ihan suunnattoman ystävällisiä, ruoka on tuoretta ja hyvää, ilmasto kutakuinkin täydellinen läpi vuoden ja samalla kertaa saa niin rantaloman kuin sympaattista pikkukaupungin tunnelmaakin. Tosin meksikolaisittain pikkuruisen kaupungin väkiluku on silti Suomen näkökulmasta aika suuri, sillä Puerto Vallartassa on noin saman verran väkeä kuin Tampereella.

Vaikka ensimmäisen päivän olisi saanut kokonaisuudessaan helposti kulumaan hotellin uima-altaalla nenä kirjaan upotettuna ja rannalla vaellellessa, halusimme heti päästä tutustumaan myös itse kaupunkiin, koska viikon mittaisella reissulla aika kuluu kuin siivillä. Osallistuimme siis ensimmäisenä iltana taco-kierrokselle, niin saimme näppärästi samalla paikallisoppaan avulla vähän käsitystä itse kaupungista, niin on tulevina päivinä helpompi lähteä sitten itsekseenkin seikkailemaan Puerto Vallartan kujille.

Itse asiassa voin lämmöllä suositella tällaista taco-kierrosta, sillä saimme eilen illalla todella herkullisen katsauksen kaupunkiin ja parhaisiin katuruokakojuihin. Monenlaisten tacojen lisäksi pääsin maistamaan elämäni ensimmäistä kertaa myös churroja, jotka ovat siis vähän kuin meksikolainen versio munkeista: pitkulaisia sisältä pehmeitä ja ulkoa rapeita upporasvassa paistettuja taikinapötkylöitä, jotka pyöritellään sokeri-kaneli-seoksessa paistamisensa jälkeen. Nam!

Aurinkomatkat tarjoaa mahtavan kattauksen erilaisia järjestettyjä retkiä, joista olemme tällä viikolla osallistumassa yhdelle, mutta tämän taco-kierroksen järjesti paikallinen taho. Jos tällainen kiinnostaa, niin linkin takaa löytyy lisätietoa. Kierroksen meille pitänyt Manuel on siis itse kokki ja valikoi meille omat lempparinsa kaupungin legendaarisista taco-standeista ja -ravintoloista, joita kiertelimme pienen ryhmän kanssa noin 4 tunnin ajan, maistelimme paikallisia herkkuja ja saimme samalla mukavan opastetun kierroksen kaupungissa.

Manuel antoi myös pari erinomaista vinkkiä omiin herkkuhetkiin ja kuinka tunnistaa laadukas taco-koju. Kannattaa aina pitää silmällä sitä, kuinka monta henkilöä kojussa on töissä. Jos työntekijöitä on useampi kuin yksi, se on aina hyvä merkki. Se kertoo siitä, että kojulla pyyhkii hyvin, sillä on ollut varaa palkata useampi henkilö. Tällöin yksi voi keskittyä rahastamaan ja toinen kokkaamaan. Toinen hyvä vinkki oli se, että kannattaa aina valita koju, missä näet höyryä tai avotulta ja pääset näkemään, kuinka liha tai kala sekä leikataan että valmistetaan edessäsi. Tällöin voit olla varma siitä, että se on tuoretta ja vältät mahdolliset ei-toivotut vatsavaivat.

Tänään luvassa on rantakierros paikallisoppaan kanssa veneellä ja odotan jo innolla, että pääsen näkemään ihania rantoja vähän näiden suosituimpien turistikohteiden reunamilta. :)

Monin paikoin täällä näyttää ihan Kalifornialta. Jos en tietäisi, mihin minut on tuikattu, saattaisin hyvin sijoittaa itseni kartalla hieman ylemmäs.

Eilisellä taco-kierroksellamme ehdimme onnekkaasti nähdä, kuinka kaupunki kylpi auringonlaskun lämpimässä valossa.

Kannattaa ennen taco-maistelua kysyä kokilta, minkä vahvuisia eri soossit ovat, jotta ei tule hiuksia nostattavaa yllätystä.

     

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts