12/10/18

13 ravintolavinkkiä Pariisin matkaajalle: parhaat burgerit ja muut suosikit

10 13

Olen reissannut Pariisissa jo liki kymmenen vuoden ajan, mutta jostain syystä sieltä on jäänyt hyvin vähän menneiltä vuosilta muistiin mitään erityisen mieleenpainuvia ravintolaelämyksiä. Nyt parin viime vuoden aikana olen kuitenkin yrittänyt kirjoittaa nimiä ylös ja muistaa hyviksi havaittuja paikkoja muillekin jaettaviksi sekä itse myöhemmin uudelleen koettaviksi. Pariisilainen poikakaveri on tietenkin kierrättänyt joissakin omissa suosikkiravintoloissaan, mutta vielä lukemattomia kivoja ravintoloita on koluamatta.

Moni on kysellyt Pariisin ravintolapostauksen perään, joten nyt sellainen olisi vihdoin ja viimein luvassa! Kerrottakoon jo etukäteen, että olen itse hyvin simppelin ruoan ystävä ja nautiskelen ennemmin sellaista rentoa diner- ja brasserie-tyyppistä sapuskaa sekä hampurilaisia ja pizzaa kuin mitään fine dining -illallisia. Jos siis jälkimmäinen on sinun juttusi, niin löytänet parhaat ravintolavinkit jostakin muualta kuin tästä listauksesta. Olen siis tähän listannut sellaisia ravintoloita, mistä itse olen tykännyt ja joihin voisin itsekin uudelleen astua. :) Ja hei, vinkkilistaani saa mieluusti täydentää kommenttiboksin puolella omilla Pariisin suosikeillaan!

HAMPURILAISET

PNY Paris New York 

1 Rue Perrée (Le Marais)

Le Marais’ssa sijaitseva PNY on ylivoimainen Pariisi-suosikkini! Tämä on myös sellainen ravintola, jonka minä onnistuin esittelemään pariisilaiselle poikaystävälleni, hah. Tänne olen palannut jo ainakin neljä kertaa, sillä PNY:n burgereille ei löydy vertaista. Ravintola itsessään on supertyylikkäästi sisustettu ja erittäin IG-ystävällinen – outoa siis, etten ole napannut sieltä yhtäkään kuvaa. Pariisilainen tuttuni esitteli minulle tämän paikan ja kertoi, että burgeripaikan uskomattoman laadukas liha tulee pieneltä maatilalta, jota pyörittää ravintolan omistajan kaveri. Syön todella harvoin punaista lihaa, mutta tämä on niitä paikkoja, jossa suosittelen kokeilemaan. Ehkä elämäni paras hampurilainen! Ja tämä kommentti tulee ihmiseltä, joka ei erityisesti tykkää naudanlihasta. Listalla on myös lihattomia ja kasvisvaihtoehtoja. Täällä saattaa joutua jonottamaan arki-iltanakin pöytää, sillä paikka on todella suosittu.

The Frog & The British Library 

114 Avenue de France (13ème)

Tätä paikkaa päädyin kokeilemaan poikakaverin kanssa hänen suosituksestaan. Pubi-tyyppinen rento ravintola tarjoilee hampurilaisia, wingsejä ja muuta sen tyyppistä ruokaa sekä hyviä drinkkejä. Täällä olen syönyt ehkä elämäni parhaat bataattiranskalaiset! Testasin tässä paikassa kasvishampurilaisen, joka oli oikein maittava. Ravintola sijaitsee lähellä yliopiston kirjastoa François-Mitterrand, joka itsessään on jo aika komea nähtävyys tsekattavaksi.

OBU – Organisation des Burgers Unis

200 Rue du Faubourg Saint-Martin (10ème)

Saint-Martinin kanaalin lähistöllä sijaitseva burgeripaikka tarjoilee erittäin maittavia hampurilaisia perinteisessä hampurilaisravintola-miljöössä. Maistoin kasvishampurilaista (kuva yllä) sekä talon omaa limonadia ja tykkäsin. Myös poikakaveri oli annokseensa erittäin tyytyväinen. Ravintola on kerännyt suosituksissa huippuarviot ja plussaa annan vielä erittäin mukavasta palvelusta!

Tata Burger

54 Rue Sainte-Croix de la Bretonnerie (Le Marais)

Poikakaverini vei minut kerran Tata Burgeriin hampurilaiselle ja sitä elämystä en kyllä unohda takuulla ikinä. Erittäin gay ja erittäin hurmaava hampurilaisravintola, jonne on paras astua vain hyvällä huumorintajulla varustettuna. Tilasin itse kasvisburgerin (erittäin jees!) ja poikakaveri tilasi pokerinaamalla hampurilaisen, jonka erityisyys paljastui minulle vasta hetkeä myöhemmin. Kuvan annoksesta näette tässä alla. :D Voitte kuvitella ilmeeni, kun lautasia kannettiin pöytään. Ruoka oli hyvää, tarjoilija heitti mahtavaa läppää ja meininki oli kaikin puolin loistava.

RANSKALAINEN KEITTIÖ

Le Petit Châtelet

39 Rue de la Bûcherie (Saint-Michel)

Löysin tämän ranskalaisravintolan ystäväni kanssa ihan sattumalta etsiskellessämme Google Mapsista sopivaa ravintolaa lähistöltä. Huippuarvioita niittänyt, perinteistä ranskalaista ruokaa tarjoileva Le Petit Châtelet kuulosti kivalta ja päädyimme siihen. Epäilimme, mahtaisiko keskellä vilkkainta turistialuetta sijaitseva ravintola todella olla suositustensa arvoinen, mutta ruoka todella oli aivan fantastisen hyvää. Sympaattinen ravintola oli ihanan tunnelmallinen ja grillattavat ruoatkin valmistettiin siinä silmien edessä vartaissa ravintolan nurkassa sijaitsevassa tulipesässä, joka näytti enemmänkin takalta kuin uunilta. Täällä kannattaa ehdottomasti tilata klassikkojälkkäri crème brûlée, sillä samaan hintaan pöytään kannetaan KAKSI!

VIETNAMILAINEN KEITTIÖ

Le Dan Bau

18 Rue des Trois Frères (Montmartre)

Rakastan vietnamilaista ruokaa ja tässä sympaattisessa, pienessä ja kehutussa vietnamilaisravintolassa olen käynyt useammankin kerran. Ruoka on hyvää ja paikka on tosi suosittu eli pöytä kannattaa ehdottomasti varata varmuuden vuoksi ennakkoon, jos haluaa varmistaa, että mahtuu sisään.

YLELLINEN TEEHETKI

Hôtel Ritz

15 Place Vendôme

Jos haluat kokea jotakin ihan muuta, niin suosittelen varaamaan öky-ylellisen teehetken Ritzistä. Teeseremonia pitää varata ennakkoon ja se ei ole ihan halpa, mutta elämyksenä Ritz on melkoinen ja pääseepähän tirkistelemään rikkaiden lomailua sivusta. Menimme kerran Vesan kanssa teelle Ritziin ja olihan se elämys! Laukullekin tuotiin oma tuoli ja wc:n pesualtaassa vesi tulee kullatun ja timantein koristellun ankan suusta, haha. Kannattaa kuitenkin ehkä syödä ennen tätä visiittiä, sillä enpä ole ennen nähnyt, että Club Sandwich maksaisi 50€. :D Kurkkasimme myös huviksemme, että yö Ritzissä kustantaisi noin tonnin…

ITALIALAINEN KEITTIÖ

BigLove

30 Rue Debelleyme (Le Marais)

Ihana italialainen trattoria, josta saa hyvää pizzaa (kuva yllä), brunssia ja kaikenlaista välimerellistä syötävää. Tämä ravintola on superviehättävä mutta myös aina täynnä, joten ulkopuolella kannattaa varautua odottamaan. Väitän silti, että paikka on pienen jonotuksen arvoinen.

Adaggio

207 Rue la Fayette (10ème)

Adaggio on sellainen perusvarma ja hyvä italialaisravintola, jossa saa erinomaista pizzaa! Viime reissullani kävimme poikakaverin kanssa täällä parikin kertaa. Superhyvät arviot saanut paikka ei ole mikään kauneudella pilattu, mutta ruoka on todella hyvää ja palvelu ystävällistä.

Fuxia

useita ympäri Pariisia

Olen käynyt keskivertoarviot saaneen italialaisketjun ravintoloissa (kuva alla) pari kertaa Pariisissa ollessani ja saanut aina erinomaista ruokaa. Jos siis nälkä yllättää, niin tämä on sellainen helppo ja varma valinta ja saman ketjun ravintoloita on monta eri puolilla Pariisia.

AASIALAINEN KEITTIÖ

Higuma

163 Rue Saint-Honoré (Pyramides)

Poikakaverini mukaan Higuma on ylivoimaisesti Pariisin paras japanilainen ravintola ja paikka olikin aivan tupaten täynnä meidän sinne suunnatessamme. Miljöö ei ole erityisen viihtyisä, mutta se ei tahtia hidastanut, vaan ihmisiä oli koko ajan jonossa ravintolaan. Ruoka toden totta oli hyvää, joten voin suositella! Tämän mainitsemani sijainnin lisäksi Pariisissa myös kaksi muuta saman ravintolan paikkaa.

Yikou

49 Rue de l’Aqueduc (10ème)

Dim sumiin erikoistunut tyylikäs aasialaisravintola sijaitsee lähellä Gare du Nordin ja Louis Blancin metroasemia. Huippuarvostelut saanut paikka tarjoilee paitsi hyvää ruokaa, on myös erittäin kauniisti sisustettu. Hintataso on minusta ehkä hitusen kalliihko, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen paikka!

BRUNSSILLE

PaperBoy

137 Rue Amelot (Bastille)

Trendikäs PaperBoy on mainio paikka aamiaiselle tai brunssille. Tyylikäs kahvila ei ole halvimmasta päästä, mutta ruoka on hyvää ja menussa on mukavasti vaihtoehtoja myös erikoisruokavalioiden näkökulmasta (vegaaninen, gluteeniton, jne.). Varaudu siihen, että kahvilassa saattaa olla ruuhkaa.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

23/09/18

Palanen Pariisia Helsingissä

4 19

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & BRASSERIE RIVOLI

Minulla on jotenkin erityinen suhde Ranskaan, vaikka en ole koskaan asunut siellä enkä edes puhu kieltä kunnolla. Olen kuitenkin opiskellut ranskaa teinistä lähtien ja Pariisista on tullut minulle vuosien saatossa kaupunki, johon aina palaan uudelleen ja uudelleen. Kuulen jatkuvasti ihmisiltä kommentteja, että minä jotenkin “sopisin Pariisiin”. En ihan tarkalleen tiedä, mitä tällä tarkoitetaan, mutta rohkenen olla samaa mieltä. Sattuikin osuvasti, kun lopulta myös rakkaus löytyi juuri Pariisista ja nyt minulla on erityisen hyvä syy käydä siellä säännöllisesti.

Luulen, että kaikki tämä edellä mainittu on pantu merkille myös Brasserie Rivolissa, sillä he kutsuivat minut tutustumaan ravintolaan tässä hiljattain. Rivoli on kuin pieni palanen Pariisia keskellä Helsinkiä, ja juuri siksi tuntuukin niin uskomattomalta, että en ollut ennen tätä kutsua koskaan tullut käyneeksi! Rivoli on nököttänyt tutulla paikallaan Albertinkadun ja Kalevankadun kulmassa jo vuodesta 1962 ja olen kävellyt sen ohi lukemattomat kerrat, mutta jostain syystä en ole koskaan tullut astuneeksi sisään. Naapurissa sijaitsevan, pizzoistaan tunnetun Rivoletton antimia olen kyllä maistellut muutamaan otteeseen lounasaikaan (ja ne pizzat todellakin ovat mahtavia!), mutta itse Rivoli on jäänyt katsastamatta. Nyt asia tuli korjattua, kun eilen suuntasimme ystäväni kanssa viettämään ranskalaisten herkkujen parissa.

En oikein tiedä, mitä odotin Rivoliin astuessani, mutta en silti sitä, mitä siellä lopulta näin: kaunis art deco -henkinen sisustus on pysynyt samana jo noin 30 vuoden ajan eikä ole kärsinyt ajan hampaasta tippaakaan. Huokailimme ystäväni Sannan kanssa ihastuksesta upean miljöön äärellä ja napsimme kilpaa valokuvia niin kameralla kuin kännyköilläkin – ja onneksemme satuimme paikalle juuri pari minuuttia ennen kuin sali alkoi täyttyä, joten sain otettua kuvia koko kauniista tilasta.

Meillä on kaverini Sannan kanssa suorastaan muodostunut tavaksi, että näemme aina ruoan merkeissä, mutta hurjan usein tulee aina urauduttua käymään niissä samoissa tutuissa ravintoloissa. Olimme jotenkin aivan haltioissamme siitä, että nyt löytyi tällainen helmi, jonka olemme aiemmin onnistuneet tyystin missaamaan. Supatimme keskenämme, että “tänne pitää tulla uudelleen” jo ennen kuin olimme vielä maistaneet ainoatakaan annosta. Ihan vain siksi, että tunnelma ja miljöö olivat ravintolassa niin kohdallaan: vanhaa ranskalaista musiikkia, ihana palvelu ja kattauskin oli aterimia myöten kuin ranskalaisesta elokuvasta.

Tilasimme alkuun persikka kir -drinkit, joissa kuohuviinin sekaan on lisätty loraus persikkalikööriä ja kilistelimme tyytyväisinä treffit alkaneiksi. Rivolin syksyn uusi menu rakentuu small plates -konseptin ympärille, jonka ideana on, että pöytään tilataan useampia pieniä annoksia yhdessä jaettavaksi. Vaihtoehtoja oli valtavasti ja niiden joukossa sekä hyvin perinteisiä ranskalaisia annoksia että vähän modernimpiakin makuelämyksiä. Päädyimme lopulta tilaamaan ensimmäiseksi päivän keiton, joka oli tällä kertaa samettisen pehmeä kukkakaali-tryffeli-keitto. Keiton kanssa napostelimme (aivan liian hyvää) leipää ja hörpimme samppanjaa – kuinkas muuten, olimmehan viettämässä ranskalaista iltaa.

Tilasimme keiton lisäksi jaettavaksi myös siemenillä ja parmesanilla höystettyä vihreää salaattia sekä tatticarpaccion. Moni ehkä ajattelee, että vihreä salaatti on vähän tylsä vaihtoehto, mutta rakastan tilata salaattia nimenomaan Ranskassa, koska siellä se osataan maustaa! Unohdin kysyä, mitä kaikkea salaatinkastikkeeksi lorautellaan, mutta ensi kerralla pitää tarkistaa tämä. En nimittäin normaalisti ole mikään intohimoinen salaatin puputtaja, mutta kun se on maustettu hyvin, voisin hotkia sitä kulhotolkulla. Tatticarpaccio oli puolestaan oikein mainio makuelämys: annoksessa on siis carpaccion tyyliin leikattu ja marinoitu tuoreista tateista ohuen ohuita siivuja. Olimme Sannan kanssa ihan ihmeissämme siitä, miten sienet voivatkaan maistua niin raikkailta. Voin todella suositella kokeilemaan!

Maistelimme myös oikein perinteisiä ranskalaisia herkkuja, kantarelli-cocottea sekä Sannan toiveesta etanoita. Olen maistanut etanoita kerran aiemmin joskus reilut 10 vuotta sitten, kun olin ensitreffeillä kiinnostavan miehen kanssa ja hän halusi ehdottomasti tilata niitä ravintolassa. Vihjaisin, etten ollut koskaan maistanut niitä ennen ja kaiketi epäluulo paistoi kasvoiltani, mutta mies oli sitä mieltä, että kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran. Koska halusin tehdä vaikutuksen, pistelin etanan poskeeni. Ja yllätyin, että se ei ollutkaan koostumukseltaan mitenkään ällöttävää ja makuakin hallitsi lähinnä se valkosipulivoi. Nyt pääsin maistamaan uudelleen, ja vaikka se ei ollut yhtään hassumpaa, jätin silti suosiolla suurimman osan Sannan herkuteltavaksi. Oeuf en cocotte puolestaan on sellainen uunissa valmistettu kananmunahyydyke, jossa on mukana kantarelleja, ja sekin oli oikein maukasta.

Olimme alun perin suunnitelleet syövämme vielä pääruoatkin, mutta kaikkien näiden pienten annosten jälkeen vatsa alkoi olla jo sen verran täynnä, että päätimme jatkaa samalla linjalla kuin siihenkin asti ja tilasimme jaettavaksi yhden pääruoan. Kokeilimme tällä kertaa kurpitsaa, kauden sieniä ja mustajuurta, joka vei sekin kielen mennessään.

Jätimme tietenkin tilaa vähän myös jälkiruoalle, sillä jälkkärimenu näytti herkulliselta. Ja mitä olisi ranskalainen illallinen ilman crème bruléeta tai juustoja! Minä valitsin ensin mainitun ja Sanna herkutteli juustoilla.

Illallinen oli kaikin puolin täydellinen ja huomasimme jossain vaiheessa istuneemme ravintolan pöydässä jo kokonaiset neljä tuntia! Oli ihana kerrankin istua iltaa tällä tavalla ajan kanssa, koska liian usein ravintolaan tulee mentyä vain hotkaisemaan nälkäisenä ruoka parempiin suihin. On myös pakko mainita Rivolin hintataso, joka yllätti. Vaikka tällä kertaa saimme illallisen tarjottuna, silmäilin uteliaana myös menun hintatietoja. Menua pääsee tutkimaan itsekin Rivolin nettisivuilta, mutta osviittaa antaakseni pienten jaettavien annosten hinnat pyörivät pääpiirteittäin 7-15 euron haarukassa ja pääruokien hinnat puolestaan 20-30 euron tuntumassa. Väittäisin siis, että hinta-laatu-suhde on todella kohdallaan ja edullisimmillaan Rivolissa herkuttelee 20-30 eurolla ja useamman ruokalajin menun saa jo 40-50 eurolla.

En ihmettele ruoan tasoa, kun kuulin, että Rivolin keittiömestarina toimii lontoolainen huippukokki Neil Fox, jolla on kokemusta Lontoon arvostetuimpiin kuuluvista ravintoloista (kuten Daphne’s ja San Lorenzo) ja joka on kokannut muun muassa Gordon Ramsaynkin kanssa. Hän on kuvaillut Rivolin ruokaa sanoilla seasonality, availability ja simplicity, ja hänen ruokafilosofiansa kuuluu: “Perfection is a lot of little things done well.” Tämä kaikki näkyy myös Rivolin menussa sekä erityisesti small plates -konseptissa.

Ruoka oli mielettömän hyvää ja puitteet kohdallaan, mutta suuri kiitos onnistuneesta illasta kuuluu myös mahtavalle palvelulle. Meistä huolehti illan ajan ravintolapäällikkö Merja, joka on työskennellyt saman yrityksen leivissä jo huimat 40 vuotta, samoin kuin toinenkin illan tarjoilijoista. Se kertoo paljon myös yrityksestä, kun työntekijät viihtyvät. Ja mikä mielenkiintoisinta, heillä on mahtavia tarinoita jaettaviksi firman historiasta.

Rivoli on siis perustettu jo vuonna 1962 ja sen omistaja, nyt jo 87 vuoden ikään ennättänyt Ragni Rissanen on aina suhtautunut intohimolla nimenomaan ranskalaiseen ruokaan. Saimme illan aikana kuulla muun muassa tarinan, että Rissanen on matkustanut vuosikymmeniä sitten Pariisiin ja yöpynyt matkansa ajan teltassa, jotta hänellä olisi varaa syödä matkabudjettinsa puitteissa kaikissa hienoissa pariisilaisissa ravintoloissa. Väittäisin, että tässä kohtaa voidaan jo puhua todellisesta rakkaudesta ruokaan. Saimme myös kuulla, että Rissasen omistamissa ravintoloissa on aina ollut johtorooleissa nimenomaan naisia – hienoa! Suosittelen tutustumaan Rissasen elämäntarinaan (joka on muuten painettu ihan kirjaksi asti muutama vuosi sitten), sillä siinä on kyllä todellista yrittäjähenkeä ja naisenergiaa.

Olin aidosti todella ilahtunut ja vaikuttunut tästä ravintolaelämyksestä ja aion ehdottomasti palata Rivolin asiakkaaksi toistekin. Henkilökunta kertoikin, että ravintolalla on paljon erittäin uskollisia kanta-asiakkaita, jotka ovat käyneet Rivolissa parhaimmillaan jopa vuosikymmeniä. Soisin lämpimästi, että myös nuorempi polvi löytäisi tämän klassikkoravintolan ja helmen, joka on arvokas palanen helsinkiläistä ravintolahistoriaa mutta myös onnistunut upeasti pysymään kiinni tässä päivässä. Eli seuraavan kerran, kun mietit, minne suuntaisit illalliselle, suosittelen koko sydämestäni kokeilemaan Rivolia! Merkittävin ero ehtaan pariisilaisravintolaan tässä paikassa on vain se, että se sijaitsee lähempänä ja palvelu on loistavaa. ;)

Vinkkaan tässä samalla myös, että syksyn aikana Rivolissa järjestetään monena iltana kaikenlaista kiinnostavaa ohjelmaa. Luvassa on esimerkiksi viininmaistelu-klubi “viinipastori” Juha Rantalan johdolla sekä jazz-iltoja erikoismenulla (tosin myös jazz-iltoina on mahdollista normaalilta listalta). Voitte olla varmoja, että minä aion käydä testaamassa ainakin tuollaisen jazz-illan! Seuraava jazz-ilta järjestetään jo ensi viikon perjantaina 28.9., mutta olen itse tuolloin (missäs muuallakaan kuin) Pariisissa. Myöhemmin syksyllä live-jazzia on kuitenkin päästävä kuulemaan! Jazzin lisäksi tulossa on kuulemma muitakin live-musiikin tahdittamia erikoisiltoja ja seinän takana sijaitsevan, italialaiseen keittiöön keskittyvän Rivoleton pöydissä kuullaan live-DJ:n soitantaa joka toinen perjantai.

Jos haluatte päästä kurkistamaan illallistunnelmia eiliseltä vielä lähemmin, niin Instagram storyn puolella on jaossa live-videota eiliseltä vielä muutaman tunnin ajan. Olisipa muuten hauska kuulla, kuinka monelle Rivoli on ihan uusi tuttu tai onko joku vieraillut joskus täällä ennenkin?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

14/06/18

Viikon kootut: vintage-Manolot, herkkulakko ja vähän muutakin

7 33

Onnistun aina silloin tällöin löytämään tietokoneeni arkistoista kameran muistikortille tallentuneita asuja, joita en ole muistanut jakaa täällä blogin puolella, joten tänään viikon koottuja sekalaisia löpinöitä pääsee siivittämään yksi erä arkistojen aarteita. Nämä kuvat on napattu viime syksynä New Yorkissa, kun jalassa olivat juuri kirpparilta pilkkahintaan löytyneet Manolo Blahnikin korkkarit – kyllä muuten ilostutti tuo löytö!

♥ Ehdin harmillisen harvoin koluta kirppareita läpi kaiken arkisen hässäkän keskellä, mutta aina kun satun kulkemaan UFF:n ohi tasarahapäivien aikaan, on minulla tapana poiketa sisään. Ja suosittelen samaa muillekin! Olen tehnyt vuosien varrella tasarahapäiviltä ihan mahtavia löytöjä – viimeksi viime viikolla. Löysin 3 eurolla upean Suomessa valmistetun vintage-takin, joka on uudenveroisessa kunnossa. Jos et tiedä, mistä lähtisit siinä tavarapaljoudessa liikkelle, kehotan metsästämään tasarahapäiviltä erityisesti takkeja, kaikenlaisia ihania vanhoja kukkamekkoja sekä laadukkaita neuleita. :) Pitäisiköhän muuten joku kerta tehdä sellainen kirppishaukan täsmäopas? Kiinnostaisiko teitä tällainen juttuidea?

♥ Olen välillä miettinyt, kuinka vähän hyödynnänkään tätä yrittäjän vapautta arjessani. Enemmänkin päivät tuppaavat venymään molempiin suuntiin sitä normaalin mittaista työpäivää huimasti pidemmiksi. Nyt olen viime aikoina yrittänyt ottaa vähän iisimmin ja päättänyt, että kun tällainen vapaus säädellä omaa arkea kerran on olemassa, sitä pitäisi hyödyntää enemmän. Niinpä esimerkiksi viime viikolla pidin yhden päivän kokonaan vapaata keskellä viikkoa, kun oli riittävän hyvä syy ja motivaatio: poikaystävä piipahti muutaman päivän visiitillä Pariisista Helsingissä, joten se antoi tsemppiä hoitaa parin päivän duunit etukäteen ja sallia itselle vähän ekstravapaata kesken arkiviikon.

♥ Minulla oli tosi pitkä aika tuossa välissä, kun en katsellut Netflixiä tai mitään tv-viihdettä lainkaan. Tuntui, että ei ollut aikaa ja elämässä oli kaiketi parempaakin tekemistä, mutta nyt olen taas nautinnolla uppoutunut hyvien sarjojen maailmaan. Uusin ihastukseni on The Good Wife, jota en koskaan tullut takavuosina katsoneeksi telkkarista. Sehän on ihan loistava! Sarjassa on hienoja vahvoja naisrooleja, mahtava näyttelijäkaarti sekä siinä määrin koukuttava juoni, että olen onnistunut muutamassa kuukaudessa katsomaan kaikki 7 tuotantokautta. Mielenkiintoista on, että tämän sarjan kussakin kaudessa on peräti 20 jaksoa, joten katsottavaa riittää hetkeksi aikaa, jos tuon aloittaa alusta lähtien! Kiinnostuneille tiedoksi, että löytyy ainakin Netflixistä!

♥ Liekö kaikilla niillä Netflixin äärellä vietetyillä hetkillä osuutensa asiaan, mutta viime aikoina kaikenlainen mässäily ja herkuttelu on lähtenyt niin sanotusti vähän lapasesta. Suhtaudun syömiseen aika rennosti ja minusta on ihan ok syödä pizzaa vaikka joka viikko, mutta siinä vaiheessa kun käsi käy joka ilta sipsipussilla ja jätskikulholla, on ehkä ihan hyvä vähän ottaa hommaa hallintaan – etenkin jos kaikkien omistamiesi housujen nappi vähän kiristää. :D

Kaverini keksi mahtavan psykologisen kikan herkkuhimon hillintään ja nyt toteutamme tätä systeemiä innolla molemmat. Hän on antanut itselleen luvan merkitä ruksin seinäkalenteriinsa aina sen päivän kohdalle, kun on malttanut olla syömättä herkkuja. Systeemi saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta homma todellakin toimii samaan tapaan kuin pienillä lapsilla, joita palkitaan tarroilla tai leimoilla. Sitä yhtäkkiä huomaa ihan tosissaan miettivänsä kaupan sipsihyllyllä, kuinka koko hienosti ja terveellisesti syöty päivä menisi “hukkaan”, jos nyt sortuisi. Että ruksin todellakin haluaa enemmän kuin niitä herkkuja. Ja sitten voi tyytyväisenä ihailla ruksien rivistöä, kun on syönyt vähän terveellisemmin. Ja parasta tässä niksissä on se, että ei ole niin vakavaa, jos joka päivä ei saakaan sitä ruksia, sillä huomenna on aina uusi mahdollisuus. Ideaa saa lainata, haha! Ja systeemiä voi soveltaa omiin tarpeisiin helposti: omalla kohdalla herkuttomina päivinä pannassa ovat karkit, sipsit, limut, pullat ja leivokset, pizzat sekä burgerit. Ja huomaan, että nyt tulee todellakin kiinnitettyä enemmän huomiota siihen, mitä syö.

♥ Nyt on tehtävä tunnustus… Olen nähnyt ihanan Call Me By Your Name -elokuvan jo kolme kertaa. Kävin ensin katsomassa sen joskus alkuvuodesta leffateatterissa ja liikutuin kovasti kauniista rakkaustarinasta. Sen jälkeen leffa sattui olemaan lentokoneen elokuvavalikoimassa matkallani Atlantin toiselle puolen, joten tuli katsottua se uudelleen vielä silloin. Ja nyt viime viikolla kävin sitten katsomassa sen elokuvateatterissa toistamiseen, kun oli ollut poikakaverin kanssa asiasta niin paljon puhetta ja kävimme sitten katsomassa elokuvan lopulta yhdessä, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Leffa pyörii ainakin täällä Helsingissä vielä harvakseltaan elokuvateattereissa, joten jos et ole vielä nähnyt, niin yhä ehtii!

♥ Olen useamman kerran tuskaillut täällä Helsingissä, kun ravintolat eivät ole auki sunnuntaisin tai sulkevat keittiönsä usein jo kovin aikaisin. Ymmärrän, että päätökset perustuvat varmasti kannattavuuslaskelmiin, mutta silti välillä harmittaa, että myöhään illalla tai yöaikaan täällä ei meinaa saada ruokaa oikein mistään, ellei sitten suuntaa grillille tai yön yli auki olevaan pikaruokapaikkaan. Yksi yösyöjän harvinainen pelastus on kuitenkin klassikkoravintola Manala, joka on sunnuntaista torstaihin auki kahteen yöllä ja perjantaista lauantaihin peräti neljään. Ja sieltä saa ruokaa vaikka keskellä yötäkin! Arvostan.

♥ Viime viikonloppuna vietettiin Sideways-festareita, joille pääsin tänä vuonna itse asiassa elämäni ensimmäistä kertaa. Aikeita on ollut aiemminkin, sillä festareiden esiintyjäkaartissa on aina ollut itseä kiinnostavia artisteja, mutta ensimmäistä kertaa pääsin paikalle vasta nyt. Ja tykkäsin! Tänä vuonna Sideways muutti Teurastamon alueelta Helsingin Jäähallin tuntumaan ja vaikka uusi lokaatio ei ehkä häikäise kauneudellaan, niin sijainti sekä tilat toimivat mielestäni tarkoituksessaan erinomaisesti. Jäähalli taipui yllättävän monipuolisesti festareiden tarpeisiin ja olihan siinä sellaista liikuttavalla tavalla 90-lukulaista, vähän kotikutoista tunnelmaakin. Tältä Flowssakin on varmaan joskus reilut 10 vuotta sitten tuntunut. <3

Tsemppasin reippaana tyttönä ja jaksoin heilua omaksikin yllätyksekseni festaritunnelmissa lauantaita lukuunottamatta joka päivä loppuun asti. Esiintyjistä jäivät mieleen erityisesti ihan uusi tuttavuus Tokimonsta, ikisuosikki The National, K-X-P sekä Kaukolampi. Oliko joku teistä mukana viikonlopun riennoissa ja millaiset olivat päällimmäiset tunnelmat Sidewaysista?

bleiseri // blazer Marks & Spencer*

toppi // top Cubus*

farkut // jeans COS

kengät // shoes Manolo Blahnik (vintage)

aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

laukku // bag Lidl*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Elisa Lepistö

Related posts

11/04/18

Afterwork-podcast: Sokerikoukussa

3 44

Tällä viikolla Afterworkin äärellä puhutaan herkuttelusta, karkista, sokerista ja karkkilakoista. Oliko meillä lapsena karkkipäivät vai popsittiinko herkkuja milloin sattuu? Ja miten on asian laita nyt aikuisena? Sokeria on tutkittu ja sen on sanottu olevan jopa koukuttavampaa kuin moni huume. Miksi joidenkin sokerihammasta kolottaa useammin ja viekö sokerikoukku helposti koko käden? Kuuntele uusin jakso ja osallistu keskusteluun kommenttiboksin puolella.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi iTunesin sekä erilaisten podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Jenny Jungell

Related posts