9/04/19

Teehetkiä, ystäviä ja lapsuusmuistoja (+ KISA)

81 31

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: CLIPPER

Järkytän joskus ihmisiä tiedolla, etten ole eläissäni juonut kuppiakaan kahvia. Olen maistanut ja todennut, että ei ole minun juttuni. Teetä sen sijaan olen lipittänyt niin kauan kuin jaksan muistaa. Näin aikuisena on aika ihana lapsuusmuisto, että perheessäni juotiin lapsuusvuosinani joka ikinen ilta yhdessä iltateetä. Koko perhe kokoontui keittiöön pöydän ääreen iltapalalle ja teelleja siinä vaihdettiin porukalla päivän kuulumiset ennen nukkumaanmenoa.

Iltateetä juon usein vieläkin, joskus ihan itsekseni ja toisinaan ystävän seurassa. Yksi kaverini asuu melkein naapurissa ja hipsii tänne usein iltaisin, milloin pyjamassa kadun toiselta puolen ja milloin hikisenä treenikamppeissaan ennen kotiinpalua sporttailemasta. Sellainen toivonkin kotini olevan, että tänne voi aina tulla ja tarjolla on takuuvarmasti teetä ja sympatiaa.

Vaikka tee kuuluu minulla lähes jokaiseen arkipäivääni, todellisuudessa teekupissani ei välttämättä aina ole varsinaisesti teetä. Suosin nimittäin myös kaikenlaisia haudukkeita, jotka saattavat olla pelkästään yrteistä, hedelmistä ja marjoista valmistettuja – luontaisesti kofeiinittomia siis. Minun kotonani tarjoillaan aina teetä ja siitä on jo tullut vähän sellainen tapa, että kukaan ei edes kysele täällä kahvin perään (vaikka sitäkin kyllä on halutessaan mahdollista saada). Sen sijaan kaverit aina ihastelevat erittäin monipuolisin vaihtoehdoin varusteltua teehyllyäni.

Yksi teevalikoimani kestosuosikeista on brittiläinen Clipper, jonka luomuteet ovat kuuluneet lemppareihin jo vajaan 10 vuoden ajan. Löysin Clipperin teet aikanaan ystävän kautta, joka tarjoili minulle elämäni ensimmäisen kerran lakritsiteetä. Lakutee ei siis oikeasti ole teetä lainkaan, vaan teepussissa on ainoastaan lakritsanjuurta ja  kuumaan veteen haudutettuna se toden totta maistuu lakritsalta. Taisin aloittaa pienen hypen lakuteen ympärille joskus vuonna 2011, kun kirjoitinsiitä blogissa ja moni muukin innostui kokeilemaan. Clipperin lakritsiteetä löytyy kaapista yhä, mutta sittemmin sen rinnalle on tullut monta muutakin suosikkimakua: rooibos, chai ja inkivääri-sitruuna sekä ihana Happy Mondays, jossa inkivääriä ja sitruunaa maustaa vielä ripaus mustapippuria.

Kaikki Clipperin teet ovat paitsi luomua, niillä on myös Reilun Kaupan merkki ja brändi onkin ollut melkoinen edelläkävijä tällä saralla. Clipper on nimittäin saanut ensimmäisenä teebrändinä Briteissä Reilun Kaupan tunnuksen 25 vuotta sitten – tänä vuonna juhlistetaan siis merkkipäivää, kun takana on jo neljännesvuosisata Reilua Kauppaa. Arvostan suuresti kestäviä ja vastuullisia arvoja, jotka näkyvät ihan kaikessa Clipperin toiminnassa pakkaussuunnittelusta tuotekehitykseen ja hankintaketjun kaikissa vaiheissa. Ja mikä tietenkin parasta, Clipperin teet oikeasti ovat myös maultaan korkeimmassa kärkikastissa – ja tämä kommentti tulee teen suurkuluttajan suusta, joten erilaisia teebrändejä on tullut toden totta testailtua.

Clipper on ihan äskettäin lanseerannut pohjoismaisille markkinoille kolme uutta teemakua mustan teen valikoimaansa: punaiset marjat, kesämarjat ja mustaherukka. Järjestimme ihanan Idan kanssa eilen ystävillemme teekestit juhlavuoden ja uusien teemakujen kunniaksi ja maistelimme itsekin samalla uutuuksia. Ihastuin itse uutuusmauista erityisesti mustaherukkaan – ja siihen makuun liittyykin paljon muistoja. Silloin lapsuuden iltateehetkinä meillä nimittäin juotiin joka kerta mustaherukkateetä. Lemppari unohtui vuosiksi, enkä ole löytänyt sellaista mustaherukkateetä, joka vetäisi maussa vertoja niille lapsuusmuistoille. Kunnes nyt eilen innostuin, sillä Clipperin uutuus on parasta mustaherukkateetä, mitä olen koskaan maistanut. Sekaan vain pieni lusikallinen hunajaa ja pääsen ajatuksissani välittömästi lapsuudenkotini iltapalapöytään.

Olen teen suhteen aika kaikkiruokainen (tai pitäisikö sanoa -juomainen?), mutta eniten pidän mustasta teestä, rooiboksesta sekä erilaisista haudukkeista. Vihreä tee ei koskaan ole ollut suosikkini ja valkoistakin teetä juon harvemmin. Juttelimme eilen Idan kanssa ja selvisi, että hän ei ole koskaan ollut mustan teen ystävä, koska on hauduttanut sitä liian kauan, jolloin mausta on tullut liian vahva. Itse pidän myös vähän miedommasta: ihan vain 1-3 minuuttia hauduttelua riittää ja makua saa vielä pehmennettyä hunajalla.

Suomi on niin voimakkaasti kahvinjuojien maa, että arvostan aina, kun jossakin tilaisuudessa, kahvilassa tai ravintolassa on huomioitu myös teeihmiset. Kahviloissa teevalikoimat ovatkin tänä päivänä jo aika hyviä, mutta todella usein ravintoloissa törmää siihen, että teevaihtoehtona on tarjolla sitä kaikkein halvinta pussiteetä, mitä kaupasta löytyy. Yllättävän monessa paikassa ei myöskään oletarjolla hunajaa – opin joskus vuosia sitten jossakin brittiläisen tee-ekspertin luennolla, että britti ei koskaan laita teehensä sokeria. No, en ole britti, mutta jos pientä makeutusta kaipaa, liputan ehdottomasti hunajan nimiin. Vegaanisena vaihtoehtona suosittelen sokerin sijaan agavesiirappia!

Mitenkäs te muut? Löytyykö ruudun taaka muita teen nimiin vannovia? Varmaan aika moni on ns. sekakäyttäjiä, että toisinaan tulee juotua teetä ja toisinaan kahvia, mutta suosittelen testaamaan Clipperin uutuusmakujen lisäksi erityisesti noita haudukkeita tai rooibosta. Ne ovat kiva vaihtoehto esimerkiksi iltateelle, koska kofeiinittomina eivät piristä herkkäunistakaan.

Saan ilahduttaa teitä ihanalla teeyllätyksellä, sillä Clipper halusi lahjoittaa Pupulandian lukijoille kolme lahjapakkausta erilaisia teelaatuja. Osallistu kisaan vastaamalla vaikkapa johonkin noista ylläolevista kysymyksistä ja jätä kommenttisi 14.4.2019 mennessä, niin olet mukana kisassa. Muista liittää mukaan myös sähköpostiosoitteesi, sillä kontaktoin voittajia sähköpostitse.

Teekestien emännät, Ida ja minä

Teekutsujen miljöönä toimi upea TRE salon Helsingin keskustassa. Jos kiinnostaa kurkata paikkaan videomuodossa, niin tsekkaa viimeviikkoinen videopostaukseni.

Teehetkestä oli mukana nauttimassa myös ihana Ona.

Tilaisuudessa oli myös live-musiikkia, kun Suvi Eevi Karhu soitti aivan taivaallisesti kanteletta.

Clipperin uutuusmakuihin kuuluu kolme mustaa teetä: punaiset marjat, kesämarjat ja mustaherukka (oma suosikkini).

Tarjolla oli vegaanisia raakaherkkuja sekä tätä maailmankaikkeuden parasta juustokakkua, jota saa Gateau-leipomosta. Vahva suositus!

Photos: Jenni Rotonen, Ida Hanhiniemi & Arttu Mustonen

Related posts

15/11/18

Arjen pieniä ekotekoja ruokaostoksilla ja keittiössä

8 52 Advertisement

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & PERLAGE SGÀJO

Mietiskelen itse jatkuvasti, miten voisin tehdä ympäristön ja ilmaston kannalta parempia valintoja elämän eri osa-alueilla. Yksi tärkeimmistä keinoista vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeen on se, mitä syön tai juon. Tilastot ja tutkimukset nimittäin osoittavat, että yksi isoimmasta osasta päästöjämme syntyy nimenomaan ruoasta ja juomasta – etenkin liha- ja maitotuotteista. Miten omaa hiilijalanjälkeään voisi sitten tältä osin pienentää? Tässä jutussa tarjoillaan helppoja vinkkejä vastuullisempiin valintoihin ruoka- ja juomaostoksilla.

Kiittäminen tästä postauksesta käy oikeastaan italialaista, vastuullisesta tuotannostaan tunnettua vegaanista luomu-proseccoa Perlage Sgàjoa, joka toimi innoituksenani tarttua ruoka- ja juomavalintojen vastuullisuuteen teemana. Yhteistyö avasi nimittäin silmäni sille, että jopa viineissä on eroja vastuullisuuden näkökulmasta. Aika monissa arkisissa tilanteissa olisi mahdollisuus valita vastuullisempi vaihtoehto, jos vain tietäisi paremmin, mitkä vaihtoehdot ovat vastuullisuuden näkökulmasta parempia. Nyt ainakin tiedän, minkä viinin puoleen jatkossa käännyn Alkossa, kun aion ostaa kuohuvaa. Jos tämän nimenomaisen viinin vastuullisuus kiinnostaa enemmänkin, postauksen lopussa kerrotaan aiheesta tarkemmin..

*

Ravitsemusasiat ovat sen verran henkilökohtaisia juttuja, että niitä voi olla vaikea ryhtyä äkkiseltään muuttamaan kovin radikaalisti, mutta jo pienetkin muutokset vastuullisempaan ruokavalioon ovat askeleita oikeaan suuntaan. Kaikki ruokavaliot eivät sovi kaikille ja sekasyöjästä vegaaniksi loikkaaminen voi tuntua monelle liian suurelta muutokselta kertaheitolla.

Aika usein ruokaan ja juomaan liittyvien päätösten takana painaa silti puhtaasti tottumus: kun on tottunut syömään, juomaan ja kokkaamaan tietyllä tavalla ja kuluttamaan tietynlaisia ruokia ja juomia, voi näiden rutiinien muuttaminen tuntua työläältä ja vaikealtakin. Toisaalta valintoja rajoittavat monesti myös ennakkoluulot: ajatellaan, ettei kasvipohjainen ruoka voi pitää nälkää loitolla tai maistua hyvältä tai että sen valmistaminen on jotenkin monimutkaisempaa. Väitän, että kaikki nämä kuvitelmat on helppo todistaa vääriksi, jos vain on valmis avartamaan omaa ajatteluaan ja kokeilemaan uutta.

No, mistä sitä sitten tietäisi, mitkä todellisuudessa ovat ympäristölle parempia valintoja? Usein yksittäisten tuotteiden ympäristövaikutuksia on vaikeaa vertailla keskenään: suosiako suomalaisessa kasvihuoneessa kasvatettua vaiko kauempana luonnollisemmin kasvanutta, mutta pitkän matkan takaa tänne lennätettyä kasvista? Valitako luomua vai Reilua kauppaa? Harvaan näistä kysymyksistä on yksiselitteisen oikeita vastauksia, mutta loppujen lopuksi aika yksinkertaisten vinkkien avulla on helppo pienentää omaa päästökuormaansa merkittävästi.

Olen koonnut tähän postaukseen perustietoutta sekä yksinkertaisia niksejä, joiden avulla omia kauppareissuja ja ruokailutottumuksia voi viedä entistä vastuullisempaan suuntaan. Haastattelin juttua varten myös Satokausikalenterin kehittänyttä Samuli Karjulaa, jonka kanssa oli todella inspiroivaa keskustella aiheesta. Hän myös vinkkasi kiinnostuneille lisälukemistoksi Saa syödä -sivustoa sekä Luonnonvarakeskuksen tilastoja, joita olen myös käyttänyt tämän jutun koostamisessa tukena.

Tiivistäisin itse ruokailuun liittyvien ympäristövaikutusten karsimisen kolmeen pääkohtaan: ruokahävikin minimoimiseen, eläinperäisten tuotteiden vähentämiseen sekä tuotteiden alkuperän, kuljetuksen ja pakkaamisen optimoimiseen ympäristön huomioivalla tavalla. Mutta mennään itse asiaan! Ja jos tulee mieleen vielä jotakin täydennettävää, niin kommenttiboksin puolella saa mieluusti jakaa lisää vinkkejä!

MINIMOI RUOKAHÄVIKKI

Kun puhutaan ruokaan liittyvästä vastuullisuudesta, moni ei tule edes ajatelleeksi, että on olemassa vielä yksi paljon tärkeämpikin seikka kuin se, mitä laitat suuhusi. Kaikkein suurin synti vastuullisuuden näkökulmasta on nimittäin heittää ruokaa pois. Ruoan tuottaminen, kuljettaminen ja valmistaminen aiheuttavat huomattavasti päästöjä, joten jos ruoka päätyy roskiin, ovat päästöt syntyneet turhaan. Ja sitten se pommi… Suomessa menee vuosittain 400 miljoonaa (!) kiloa ruokaa roskiin – ja eniten ruokaa menee hukkaan nimenomaan kotitalouksissa. Tällaisten lukujen rinnalla kurkun suojamuovista tai appelsiinin kuljetuspäästöistä murehtiminen tuntuu jokseenkin marginaaliselta, etenkin kun kuljetuksen ja pakkauksen vaikutus lopputuotteen ympäristövaikutuksesta on keskimäärin vain muutamia prosentteja. Siksi kaikkein tärkeintä onkin pyrkiä vaikuttamaan siihen, että ruokaa ei joutuisi laittamaan ollenkaan roskiin.

Miksi ruokaa sitten joudutaa heittämään niin valtavia määriä pois? Sitä valmistetaan liikaa, sitä ostetaan liikaa ja se on liian halpaa siitä näkökulmasta, että suurimmalla osalla meistä on varaa jättää ruokaa syömättä ja antaa sen pilaantua. Ruokahävikin vähentäminen on paitsi tehokas keino pienentää omaa hiilijalanjälkeään, se on myös tehokas keino vaikuttaa laajemmassa mittakaavassa. Koska yksi ongelma on, että ostamme ruokaa liikaa, sitä myös valmistetaan liikaa. Jos ostamme vain sen verran kuin oikeasti tarvitsemme, kokonaisuudessaan ostetun ruoan määrä vähenee ja heijastuu sitä kautta suoraan tuotantoon, sillä valmistusmääriä pienennetään, jos tuote ei mene kaupaksi. Palaute kulkeutuu siis ketjussa ongelman alkulähteille ja vaikuttaa siten koko ruokateollisuuteen.

Älä osta liikaa ruokaa. Moni ostaa ruokaa yksinkertaisesti liian paljon tarpeisiinsa nähden ja tästä syystä sitä myös menee pilalle. Osta vain sen verran kuin oikeasti tarvitset ja tee vaikka vähän useampi kauppareissu tarvittaessa viikon varrella.

Syö suunnitelmallisemmin. Usein ruokahävikkiä pääsee syntymään, kun kaupassa ja jääkaapilla ei ollenkaan mietitä kokonaisuutta. Mitä kaapista jo löytyy, mikä pilaantuu nopeimmin tai miten jämät voisi hyödyntää? Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta jo pelkästään jääkaappiin säännöllisesti vilkaisemalla ja hieman tulevan viikon ruokaideoita miettimällä voi vähentää merkittävästi hävikkiä.

Tee ostoslista. Tarkista ennen kauppaan lähtöä, mitä sinulla jo on ja mitä vielä tarvitset. Ostoslista auttaa muistamaan, mitä pitikään ostaa, mutta auttaa myös vähentämään turhia päällekkäisyyksiä ja heräteostoksia. Älä hamstraa tarjoustuotteita, jos et tiedä, mitä niistä valmistaisit.

Vältä ruokaostosten tekoa nälkäisenä. Vatsan kurniessa tulee usein tehtyä harkitsemattomia heräteostoksia sekä ostettua paljon enemmän kuin tarvitsisi. Kaupat on usein suunniteltu heräteostoksiin houkutteleviksi.

Tarkista päiväykset. Mieti jo kaupassa, ehditkö käyttää tuotteet ennen niiden pilaantumista. Harkitse tarkkaan paljoustarjouksien kohdalla, jos tuote on helposti pilaantuva. Muista myös kotona tsekkailla jääkaapista tuotteiden parasta ennen -päiväyksiä. Kannattaa huomioida, että parasta ennen -päiväys on vain suuntaa antava ja moni tuote on käyttökelpoinen vielä sen jälkeenkin. Yleensä jo ulkonäkö, haju tai viimeistään maku paljastaa, jos tuote on pilaantunut, mutta jos siinä ei vaikuta olevan mitään vikaa, sen voi aivan hyvin vielä syödä. Monet tuotteet voi pakastaa, jos niitä ei ehdikään käyttää ennen päiväyksen umpeutumista. Muista kuitenkin myös tyhjentää pakastinta aina silloin tällöin, sillä ruoka ei sielläkään säily loputtomiin.

Suosi pienempiä pakkauskokoja. Ennen uskottiin, että suuret säästöpakkaukset olivat ekologisempi vaihtoehto, koska niiden avulla voidaan välttää turhaa pakkausjätettä. Todellisuudessa pakkausjätteen määrä on kuitenkin marginaalisen pieni ongelma siihen nähden, että ruokaa menee pilalle ja roskikseen. Valitse siis ennemmin pakkauskoko todellisen tarpeesi mukaan.

Osta hedelmät irtotuotteina. Valmispakkauksessa yksikin homeinen hedelmä voi pilata useamman.

Järjestä jääkaappisi. Kannattaa sijoittaa nopeimmin pilaantuvat ruoat jääkaapin etuosaan, jotta muistaa käyttää ne ajoissa. Älä avaa uutta pakkausta, ennen kuin edellinen on syöty loppuun.

Harkitse annoskokoa. Moni tekee yksinkertaisesti liian suuria annoksia ruokaa, jolloin osa jää syömättä. Toisaalta ruokaa voi tarkoituksella tehdä kerralla isomman satsin, jolloin siitä puolestaan saa syötävää useammaksi ruokailukerraksi valmiiksi jääkaappiin tai pakkaseen. Jos tuntuu, että ruoan määrä tulee usein arvioitua väärin, käytä apuna annoslaskuria, joka auttaa mitoittamaan tarpeen realistisemmin. Jos tapanasi on hamstrata ravintolan buffetissa, ota ennemmin aluksi vähäsen ja santsaa vasta sitten, kun tiedät, jaksatko syödä vielä lisää. Myös ravintolassa voi pyytää loppuosaa annoksesta mukaan, jos et jaksa syödä kaikkea. Jos puolestaan juhlista on jäänyt yli kakkua tai muita herkkuja, ilahduta esimerkiksi naapuria herkullisella yllätyksellä tai kutsu kaveri rääppiäisiin.

Hyödynnä ruoantähteet. Ota edellispäivän jämät seuraavana päivänä evääksi töihin. Tähteistä voi myös saada loihdittua kokonaan uusia herkkuja. Esimerkiksi Marttojen nettisivuilla on hyviä vinkkejä siihen, mitä kaikkea ruoantähteistä voi taikoa.

Etsi ideoita reseptihaulla. Jos kaapissasi on jotakin pian pilaantuvaa, mutta et tiedä, mitä siitä kokkaisit, kokeile avuksi reseptihakua. Voit syöttää palveluun useammankin raaka-aineen ja se etsii sinulle reseptejä, joiden kautta voit hyödyntää ne. Reseptihaku on myös mainio keino keksiä uudenlaista kokattavaa tuttujen reseptien rinnalle ja monipuolistaa siten omaa ruokavaliota.

SUOSI KASVIPERÄISTÄ RUOKAA

Jos mietitään, mistä ihmisen aiheuttamat päästöt ja ympäristövaikutukset pääpiirteittäin aiheutuvat, kolme suurinta ympäristövaikutusten aiheuttajaa ovat syöminen, asuminen ja liikkuminen. Ruoan osuus kulutuksen ympäristövaikutuksista on noin kolmanneksen ja käytännössä se on mainitusta kolmesta yleensä myös se, johon on kaikkein helpointa vaikuttaa.

Suuri osa ruoan ympäristövaikutuksista korjautuisi sillä, että ihmiset vähentäisivät merkittävästi lihan ja maitotuotteiden kulutusta ja söisivät enemmän kasviksia. Kasviperäisen ruoan ympäristövaikutus on noin viisinkertaisesti pienempi kuin eläinperäisen, ja se tekee myös kasviperäisestä ruoasta aiheutuvan hävikin huomattavasti eläinperäistä pienemmäksi ongelmaksi ympäristölle. Nämä suhdeluvut antavat osviittaa, että jos pystyy edes puolittamaan syömänsä lihan määrän, se vaikuttaa jo melkoisesti omien ruokailutottumusten ympäristövaikutuksiin. Vaikka luvuilla pelailu saattaa tuntua pipertelyltä, kannattaa muistaa, että suomalaiset ovat yksi eniten päästöjä aiheuttavista kansoista, joten jos pystyy esimerkiksi puolittamaan omasta ruokailustaan aiheutuvat päästöt, se tarkoittaa jo melkein 20% pudotusta koko hiilijalanjäljessä ja se ei olekaan enää mikään ihan pieni luku.

Jo se, että ylipäänsä mietit ruokasi vastuullisuutta, kertoo, että olet keskivertoa tiedostavampi tyyppi. Kun muutoksen pitää lähteä jostakin, ruoka on sellainen aika helppo ja konkreettinen asia, mistä aloittaa tinkimättä kuitenkaan elämänlaadusta. Tosiasiassa, esimerkiksi kasvisten lisääminen ruokavaliossa todennäköisesti tuo jopa enemmän positiivisia vaikutuksia elämään ihan vain terveydenkin näkökulmasta. Usein puhutaan siitä, mistä kaikesta pitää luopua, mutta ehkäpä asiaa voisikin tarkastella toisenlaisesta näkökulmasta: vastuullisempi ruoka on yleensä myös terveellisempää ja sitä kautta parempi valinta sekä ympäristölle että meille itsellemme.

Alle 10% suomalaisista syö ravitsemussuosituksissa suositellun puoli kiloa kasviksia päivässä. Voisi siis ajatella, että kasvisten määrää ruokavaliossa kannattaisi lisätä jo ihan vain kansanterveydellisistä syistä ja kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtymisen ympäristövaikutukset olisivat siinä rinnalla vain mukava plussa. Mielenkiintoista on myös, että ravitsemussuosituksissa suositellaan syömään punaista lihaa enintään 500g viikossa, mikä tekee vuodessa 26kg per suomalainen. Todellisuudessa keskivertosuomalainen söi viime vuonna keskimäärin yli 80kg lihaa. Miten tähän on tultu? Nykyiset ruokailutottumukset vievät tuhoon niin terveytemme kuin ympäristönkin. Kasvispainotteista ruokavaliota voisi siis ajatella voittona sekä yksilön että koko maapallon näkökulmasta.

Löydä uusi asenne. Älä mieti, mistä joudut luopumaan, vaan ajattele mitä saavutat lisäämällä kasvisten määrää ruokavaliossasi. Kun syöt monipuolisemmin, paremmin ja terveellisemmin, todennäköisesti myös voit paremmin.

Vähennä edes. Vaikka tuntuisi, ettet pysty luopumaan lihasta kokonaan, jo vähentäminen on askel oikeaan suuntaan. Jos olet aiemmin syönyt lihaa päivittäin, voi olla haastavaa muuttaa ruokavalio yhdellä kertarysäyksellä. Mieti voisiko lihapäiviä olla viikossa seitsemän sijaan vaikka vain yksi tai kaksi. Ja jos syöt lihaa, suosi luomua tai riistaa.

Älä stressaa proteiinista. Tänä päivänä proteiinin saannista kohkataan aivan kohtuuttoman paljon ja vaikka se onkin tärkeä ravintoaine terveyden kannalta, harva tarvitsee samoja määriä proteiinia arjessaan kuin huippu-urheilija. Sitä paitsi tänä päivänä on monia huippu-urheilijoitakin, jotka noudattavat vegaanista ruokavaliota. Kasvispainotteisesti syövän on toki hyvä huolehtia, että proteiinia saa riittävästi, mutta sitä saa myös kasvikunnan tuotteista kuten palkokasveista, pähkinöistä, siemenistä ja viljoista. Nykyään tarjolla on myös valtavan helppoja ja herkullisia kasviproteiinin lähteitä kuten nyhtökauraa, härkistä, tofua sekä muita hyvänmakuisia kasviproteiinivalmisteita. On oikeastaan aika hassua, että kasvissyöjien proteiinin ja B12-vitamiinin puute on niin valtavan suuri keskustelun aihe, kun kuvittelisi, että suurempi ongelma olisi, että suomalaiset syövät keskimäärin yli kaksinkertaisesti suositusten verran punaista lihaa ja vain alle 10% syö suositusten mukaisesti kasviksia. Miksi emme ole huolissamme niistä kaikista vitamiineista, jotka kaikilta näiltä hyvin vähän kasviksia syöviltä jäävät saamatta tai punaisen lihan liiallisen syömisen aiheuttamista, tutkitusti haitallisista terveysvaikutuksista? Asioita voi tarkastella monelta eri näkökantilta.

Ota avuksesi Satokausikalenteri. Yksi oiva apuväline vastuullisempien ruokavalintojen tueksi on Satokausikalenteri, joka auttaa rakentamaan omaa ruokavaliota sesongin mukaisten kasvisten ympärille. Se on paitsi inspiroiva ideapankki ruokaostoksille, myös täynnä kiinnostavaa ravintotietoutta, vinkkejä kasvisten käyttöön ja ruoanlaittoon sekä vaikka mitä – siis kerrassaan uskomaton tietopaketti! Satokausiajattelu lähestyy ruokaa ympäristön lähtökohdista, mutta auttaa myös omaksumaan uudenlaista näkökulmaa ruoanlaittoon. Kun ajatus ruoan valmistukseen alkaa kasvisten valinnasta, ne ovatkin yhtäkkiä ruoanlaiton keskiössä ja ateriat rakentuvat luonnollisella tavalla kasvisten ympärille sen sijaan, että niiden rooli kokonaisuudessa olisi toimia vain lisukkeena.

Opettele valmistamaan kasvisruokaa. Monen mielikuvat kasvisruoasta mauttomana tai pahana perustuvat lähinnä siihen, että ei joko itse osata valmistaa sitä tai käsitys pohjaa johonkin yksittäiseen huonoon kokemukseen. Mistä tahansa ruoasta (myös lihasta) voi saada pahaa tai mautonta, jos sitä ei osaa maustaa tai valmistaa. Ethän syö jauhelihaakaan raakana paketista valmistamatta ja maustamatta sitä? Jos omat ideat ovat herkullisen kasvisruoan suhteen vähissä, etsi netistä tai keittokirjoista reseptejä tai pyydä vaikka kaverilta vinkkejä kotikeittiöön. On myös ihan puuta heinää, että kasvisruoalla ei saisi vatsaansa kylläiseksi. Jos ruokailusta jää nälkä, syö enemmän.

Poimi talteen muiden ruokakulttuurien niksit. Monissa maailman ruokakulttuureissa ja etenkin aasialaisessa keittiössä syödään todella paljon kasvisruokaa. Hyödynnä ideoita muiden ruokakulttuurien toimivista tavoista maustaa ja valmistaa kasvisruokaa.

Hyödynnä kasviksia monipuolisemmin. Moni ostaa kaupan hedelmä- ja vihannesosastolta aina niitä samoja asioita. Astu kauppaan kokeellisemmalla mielialalla ja inspiroidu sesongin kasviksista vaikkapa juuri Satokausikalenterin avulla. Sen sijaan, että murehdit, onko ekologisempaa valita kaukaa Suomeen asti raahattua vai kasvihuoneessa kasvatettua tomaattia, mieti voisitko sittenkin jättää tomaatit kokonaan kauppaan ja ostaa jotakin ihan muuta, joka on parhaimmillaan juuri tässä sesongissa. Mitäpä jos tekisitkin kaalilaatikkoa, sienipastaa tai punajuurisosekeittoa. Jopa hedelmäosasto saattaa yllättää, sillä kaupoista löytyy esimerkiksi edelleen marraskuussa kotimaisia omenoita ja päärynöitä.

Sekoita rutiineja. Ruokaupassa usein kiire ja rutiinit ohjaavat ostopäätöksiä ja helposti sitä urautuu ostamaan aina samoja ruokia. Joskus uusien ajatusten omaksumiseen auttaa vaikkapa niinkin yksinkertainen kikka, että kiertää ruokakaupan eri päin normaaliin kiertoreittiin nähden. Voit myös kokeilla keksiä muita haasteita itsellesi kauppareissulla kuten, että hedelmä- ja vihannesosastolta ei saa poistua, ennen kuin ostoskorin pohja on täynnä kasviksia.

Vähennä maitotuotteiden käyttöä. Maitotuotteiden vähentämisen ei tarvitse tarkoittaa luopumista oikeastaan mistään. Kahvimaidolle ja ruokakermalle löytyy todella maukkaita vaihtoehtoja myös kasvikunnan tuotevalikoimasta ja useimmat kasvimaidoista soveltuvat ruoanlaittoon siinä, missä tavallinen maito ja kermakin. Aamupalasmoothie maistuu aivan yhtä hyvältä (tai jopa paremmalta) mantelimaitoon tai kauramaitoon surautettuna ja kasvipohjaisten ruokakermojen maussa en itse huomaa edes mitään eroa verrattuna perinteiseen. Juuston valmistaminen kuluttaa erityisen paljon maitoa, joten vaikka et haluaisi luopua juustosta kokonaan, mieti voisiko sen jättää vaikka vain erityisten herkkuhetkien ylellisyydeksi?

Vaihda kananmunat luomuun. Jos syöt kananmunia, suosi luomua ja lähituotantoa. Monissa kaupungeissa on myös kaikenlaisia ruokarinkejä, joiden kautta munia saa tilattua vaikkapa suoraan vastuulliselta lähikanalalta.

Suosi kotimaista kalaa lihan sijaan. Kalan ympäristövaikutus on huomattavasti pienempi kuin lihatuotteilla – etenkin, kun puhutaan kotimaisesta luonnonkalasta. Kalalla on myös hyviä terveysvaikutuksia, joten sitä jopa suositellaan syötäväksi pari kertaa viikossa ravintoarvojen näkökulmasta.

ALKUPERÄ, KULJETUS JA PAKKAUKSET

Ruoan ympäristövaikutuksista puhuttaessa nostetaan usein keskusteluun myös tuotteiden pakkausmateriaalit ja kuljetus. Vaikka muovien määrä saattaa kauhistuttaa ja raaka-aineiden rahtaaminen toiselta puolelta maapalloa kasvattaa sinänsä “vihreänkin” tuotteen päästöjä, kokonaisuutta ei voi arvioida vain näiden asioiden valossa. Todellisuudessa niiden merkitys kokonaispäästöjen määrässä on kohtalaisen pieni, vain muutaman prosentin luokkaa, joten ei ehkä kannata menettää yöuniaan, vaikka tykkäisikin joskus herkutella appelsiineilla tai muovirasiaan pakatulla silmusalaatilla. Edelleenkin kaikkein suurin ongelma on ruokahävikki ja tutkimuksen mukaan esimerkiksi jo puolikkaan ruispalaleivän tai yhden kinkkusiivun päätyminen haaskuuseen aiheuttaa suuremman ympäristökuormituksen kuin pakkausten valmistus ja jätehuolto. Toisaalta myös terveellisen kasvikunnan tuotteen kasvatus voi olla ympäristölle kuormittavaa, jos homma lähtee niin sanotusti lapasesta. Esimerkiksi avokadon ympäristövaikutus pistää miettimään, että ehkä niitä ei kannata ostella ainakaan ihan joka päivä.

Vaikka pakkausmateriaalien ja kuljetuksesta aiheutuvien päästöjen merkitys yksittäisen tuotteen kokonaispäästöissä onkin pieni, voimme silti vaikuttaa itse aiheuttamaamme jätekuormaan ja hiilijalanjälkeen valitsemalla ekologisempia vaihtoehtoja. Maailma hukkuu muoviin ja vaikka ongelman ydin ei olekaan täällä Pohjoismaissa, on silti parempi välttää turhaa roskaa ja valita esmerkiksi pakkaamattomia tai kevyemmin pakattuja tuotteita silloin, kun niitä on saatavilla.

Vältä turhaa muovia. Moni tuote on pakattu ihan turhaan moninkertaisiin kääreisiin tai muoviin. Paketoinnin taustalla saattaa olla joissakin tapauksissa myös säilyvyyteen liittyviä järkisyitä, mutta kannattaa pyrkiä valitsemaan tuotteita, joissa turha muovi- ja käärepaperiroska on minimoitu. Suosi irtomyynnissä olevia hedelmiä ja vihanneksia ja esimerkiksi kauppahalleissa myydään yleensä kasvikset irtona. Mieti myös, tarvitseeko hedelmiä tai vihanneksia välttämättä pakata pieneen kertakäyttöpussiin. Itse ostan nykyisin irtovihannekset ja -hedelmät kokonaan ilman pussia. Toinen vaihtoehto voi olla uudelleenkäytettävä ja pestävä kestopussi, jollaisia voi ostaa valmiina (esimerkiksi täältä, täältä, täältä tai täältä) tai tehdä itse kierrätysmateriaaleista – ruokakaupoissa myytävät kestopussit ovat usein synteettistä materiaalia eli muovia nekin. Pidän myös aina mahdollisuuksien mukaan matkassa omaa kauppakassia, jotta ei tarvitsisi ostaa ylimääräisiä muovipusseja. Sama pätee muuten myös muihin kuin ruokaostoksiin. Uusiokäytä kertyneet pussit uudelleen roskapusseina.

Suosi lähellä tuotettua ja sesongin mukaista. Mitä kauempaa tuote ruokakauppaasi matkustaa, sitä suuremmat ovat sen kuljetuksesta aiheutuvat päästöt. Suosi myös sesonkiajattelua: vihannekset ja hedelmät ovat satokausien aikaan parhaimmillaan ja halvimmillaan, eikä niiden kasvatukseen ole silloin tarvittu hillittömiä määriä energiaa. Satokausikalenteri auttaa sesongin mukaisten kasvisten löytämisessä. Myös esimerkiksi viinin ympäristövaikutukseen vaikuttaa se, missä se on valmistettu. Euroopassa tuotettu juoma aiheuttaa jo tänne Suomeen kuljettamisensa kautta huomattavasti vähemmän päästöjä kuin vaikkapa australialainen, eteläafrikkalainen tai argentiinalainen.

Suosi luomua ja Reilua kauppaa. Aina ei ole helppoa tehdä monenlaisten vaihtoehtojen joukosta niitä parhaita valintoja, kun eri sertifikaatteja ja arvoja on vaikea vertailla keskenään. Jos tuotteesta kuitenkin on olemassa kaksi taustoiltaan aika samantyyppistä ja samalta suunnalta tulevaa vaihtoehtoa, on yleensä vastuullisempi valinta poimia ostoskoriin luomua tai Reilun kaupan tuotteita.

Kierrätä jätteet. Lajittele tuotepakkaukset ja roskat asianmukaisesti eritellen ne omiin kierrätyspisteisiinsä.

*

Tästä paisuikin melkoinen eepos, vaikka piti ihan vain antaa “pari vinkkiä”… Toivottavasti ideoista on iloa teille ja juttua saa mieluusti täydentää omilla nikseillä kommenttiosiossa. Huomautan kuitenkin, että koska postaus on toteutettu yhteistyössä Perlago Sgàjo -viinin kanssa, Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida. Muut kommentit ovat kuitenkin lämpimästi tervetulleita!

Tietoa Perlage Sgàjo -luomuviinistä

Perlage Sgàjo -viini tulee Trevison arvostetulta viinialueelta Pohjois-Italiassa ja tarkemmin Nardin perinteikkäältä perhetilalta, jonka kaikki viinit ovat luomu- ja vegaanisertifioituja. Yrityksen tärkeimpiä arvoja on vastuullisuus sekä kunnioitus luontoa kohtaan, mikä onkin ihan kaiken heidän tekemisensä keskiössä: viinitarhoilla ei käytetä mitään keinotekoisia lannoitteita, rypäleet kerätään käsin, yrityksessä tarvittava sähkö tuotetaan aurinkoenergialla ja koko tuotantoprosessi on laitteistoista viiniin ja pakkausmateriaaleista etikettien liimoihin täysin vegaaninen.

Ja mikä parasta, tämä viini on myös erinomaisen hyvää ja korkealaatuista: Perlage Sgàjon proseccot ovat voittaneet lukuisia palkintoja ja mainintoja kansainvälisissä kilpailuissa sekä lehdissä. Ja tämän kuivien proseccojen ystävän makunystyröissä Perlage Sgàjo Extra Dry oli tosiaankin kiitosta niittäneen maineensa veroista – samainen viini on muuten myös Ida365:n suosikki.

Lisää luettavaa paremmista valinnoista arjessa

Jos vastuullisuusasiat kiinnostavat enemmänkin, katso myös nämä postaukset:

Arjen pieniä ekotekoja vaatekaapilla: 26 vinkkiä ja ideaa

Ekologinen sähkösopimus ja 10 keinoa vastuullisempaan sähkönkulutukseen

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

12/10/18

13 ravintolavinkkiä Pariisin matkaajalle: parhaat burgerit ja muut suosikit

10 27

Olen reissannut Pariisissa jo liki kymmenen vuoden ajan, mutta jostain syystä sieltä on jäänyt hyvin vähän menneiltä vuosilta muistiin mitään erityisen mieleenpainuvia ravintolaelämyksiä. Nyt parin viime vuoden aikana olen kuitenkin yrittänyt kirjoittaa nimiä ylös ja muistaa hyviksi havaittuja paikkoja muillekin jaettaviksi sekä itse myöhemmin uudelleen koettaviksi. Pariisilainen poikakaveri on tietenkin kierrättänyt joissakin omissa suosikkiravintoloissaan, mutta vielä lukemattomia kivoja ravintoloita on koluamatta.

Moni on kysellyt Pariisin ravintolapostauksen perään, joten nyt sellainen olisi vihdoin ja viimein luvassa! Kerrottakoon jo etukäteen, että olen itse hyvin simppelin ruoan ystävä ja nautiskelen ennemmin sellaista rentoa diner- ja brasserie-tyyppistä sapuskaa sekä hampurilaisia ja pizzaa kuin mitään fine dining -illallisia. Jos siis jälkimmäinen on sinun juttusi, niin löytänet parhaat ravintolavinkit jostakin muualta kuin tästä listauksesta. Olen siis tähän listannut sellaisia ravintoloita, mistä itse olen tykännyt ja joihin voisin itsekin uudelleen astua. :) Ja hei, vinkkilistaani saa mieluusti täydentää kommenttiboksin puolella omilla Pariisin suosikeillaan!

HAMPURILAISET

PNY Paris New York 

1 Rue Perrée (Le Marais)

Le Marais’ssa sijaitseva PNY on ylivoimainen Pariisi-suosikkini! Tämä on myös sellainen ravintola, jonka minä onnistuin esittelemään pariisilaiselle poikaystävälleni, hah. Tänne olen palannut jo ainakin neljä kertaa, sillä PNY:n burgereille ei löydy vertaista. Ravintola itsessään on supertyylikkäästi sisustettu ja erittäin IG-ystävällinen – outoa siis, etten ole napannut sieltä yhtäkään kuvaa. Pariisilainen tuttuni esitteli minulle tämän paikan ja kertoi, että burgeripaikan uskomattoman laadukas liha tulee pieneltä maatilalta, jota pyörittää ravintolan omistajan kaveri. Syön todella harvoin punaista lihaa, mutta tämä on niitä paikkoja, jossa suosittelen kokeilemaan. Ehkä elämäni paras hampurilainen! Ja tämä kommentti tulee ihmiseltä, joka ei erityisesti tykkää naudanlihasta. Listalla on myös lihattomia ja kasvisvaihtoehtoja. Täällä saattaa joutua jonottamaan arki-iltanakin pöytää, sillä paikka on todella suosittu.

The Frog & The British Library 

114 Avenue de France (13ème)

Tätä paikkaa päädyin kokeilemaan poikakaverin kanssa hänen suosituksestaan. Pubi-tyyppinen rento ravintola tarjoilee hampurilaisia, wingsejä ja muuta sen tyyppistä ruokaa sekä hyviä drinkkejä. Täällä olen syönyt ehkä elämäni parhaat bataattiranskalaiset! Testasin tässä paikassa kasvishampurilaisen, joka oli oikein maittava. Ravintola sijaitsee lähellä yliopiston kirjastoa François-Mitterrand, joka itsessään on jo aika komea nähtävyys tsekattavaksi.

OBU – Organisation des Burgers Unis

200 Rue du Faubourg Saint-Martin (10ème)

Saint-Martinin kanaalin lähistöllä sijaitseva burgeripaikka tarjoilee erittäin maittavia hampurilaisia perinteisessä hampurilaisravintola-miljöössä. Maistoin kasvishampurilaista (kuva yllä) sekä talon omaa limonadia ja tykkäsin. Myös poikakaveri oli annokseensa erittäin tyytyväinen. Ravintola on kerännyt suosituksissa huippuarviot ja plussaa annan vielä erittäin mukavasta palvelusta!

Tata Burger

54 Rue Sainte-Croix de la Bretonnerie (Le Marais)

Poikakaverini vei minut kerran Tata Burgeriin hampurilaiselle ja sitä elämystä en kyllä unohda takuulla ikinä. Erittäin gay ja erittäin hurmaava hampurilaisravintola, jonne on paras astua vain hyvällä huumorintajulla varustettuna. Tilasin itse kasvisburgerin (erittäin jees!) ja poikakaveri tilasi pokerinaamalla hampurilaisen, jonka erityisyys paljastui minulle vasta hetkeä myöhemmin. Kuvan annoksesta näette tässä alla. :D Voitte kuvitella ilmeeni, kun lautasia kannettiin pöytään. Ruoka oli hyvää, tarjoilija heitti mahtavaa läppää ja meininki oli kaikin puolin loistava.

RANSKALAINEN KEITTIÖ

Le Petit Châtelet

39 Rue de la Bûcherie (Saint-Michel)

Löysin tämän ranskalaisravintolan ystäväni kanssa ihan sattumalta etsiskellessämme Google Mapsista sopivaa ravintolaa lähistöltä. Huippuarvioita niittänyt, perinteistä ranskalaista ruokaa tarjoileva Le Petit Châtelet kuulosti kivalta ja päädyimme siihen. Epäilimme, mahtaisiko keskellä vilkkainta turistialuetta sijaitseva ravintola todella olla suositustensa arvoinen, mutta ruoka todella oli aivan fantastisen hyvää. Sympaattinen ravintola oli ihanan tunnelmallinen ja grillattavat ruoatkin valmistettiin siinä silmien edessä vartaissa ravintolan nurkassa sijaitsevassa tulipesässä, joka näytti enemmänkin takalta kuin uunilta. Täällä kannattaa ehdottomasti tilata klassikkojälkkäri crème brûlée, sillä samaan hintaan pöytään kannetaan KAKSI!

VIETNAMILAINEN KEITTIÖ

Le Dan Bau

18 Rue des Trois Frères (Montmartre)

Rakastan vietnamilaista ruokaa ja tässä sympaattisessa, pienessä ja kehutussa vietnamilaisravintolassa olen käynyt useammankin kerran. Ruoka on hyvää ja paikka on tosi suosittu eli pöytä kannattaa ehdottomasti varata varmuuden vuoksi ennakkoon, jos haluaa varmistaa, että mahtuu sisään.

YLELLINEN TEEHETKI

Hôtel Ritz

15 Place Vendôme

Jos haluat kokea jotakin ihan muuta, niin suosittelen varaamaan öky-ylellisen teehetken Ritzistä. Teeseremonia pitää varata ennakkoon ja se ei ole ihan halpa, mutta elämyksenä Ritz on melkoinen ja pääseepähän tirkistelemään rikkaiden lomailua sivusta. Menimme kerran Vesan kanssa teelle Ritziin ja olihan se elämys! Laukullekin tuotiin oma tuoli ja wc:n pesualtaassa vesi tulee kullatun ja timantein koristellun ankan suusta, haha. Kannattaa kuitenkin ehkä syödä ennen tätä visiittiä, sillä enpä ole ennen nähnyt, että Club Sandwich maksaisi 50€. :D Kurkkasimme myös huviksemme, että yö Ritzissä kustantaisi noin tonnin…

ITALIALAINEN KEITTIÖ

BigLove

30 Rue Debelleyme (Le Marais)

Ihana italialainen trattoria, josta saa hyvää pizzaa (kuva yllä), brunssia ja kaikenlaista välimerellistä syötävää. Tämä ravintola on superviehättävä mutta myös aina täynnä, joten ulkopuolella kannattaa varautua odottamaan. Väitän silti, että paikka on pienen jonotuksen arvoinen.

Adaggio

207 Rue la Fayette (10ème)

Adaggio on sellainen perusvarma ja hyvä italialaisravintola, jossa saa erinomaista pizzaa! Viime reissullani kävimme poikakaverin kanssa täällä parikin kertaa. Superhyvät arviot saanut paikka ei ole mikään kauneudella pilattu, mutta ruoka on todella hyvää ja palvelu ystävällistä.

Fuxia

useita ympäri Pariisia

Olen käynyt keskivertoarviot saaneen italialaisketjun ravintoloissa (kuva alla) pari kertaa Pariisissa ollessani ja saanut aina erinomaista ruokaa. Jos siis nälkä yllättää, niin tämä on sellainen helppo ja varma valinta ja saman ketjun ravintoloita on monta eri puolilla Pariisia.

AASIALAINEN KEITTIÖ

Higuma

163 Rue Saint-Honoré (Pyramides)

Poikakaverini mukaan Higuma on ylivoimaisesti Pariisin paras japanilainen ravintola ja paikka olikin aivan tupaten täynnä meidän sinne suunnatessamme. Miljöö ei ole erityisen viihtyisä, mutta se ei tahtia hidastanut, vaan ihmisiä oli koko ajan jonossa ravintolaan. Ruoka toden totta oli hyvää, joten voin suositella! Tämän mainitsemani sijainnin lisäksi Pariisissa myös kaksi muuta saman ravintolan paikkaa.

Yikou

49 Rue de l’Aqueduc (10ème)

Dim sumiin erikoistunut tyylikäs aasialaisravintola sijaitsee lähellä Gare du Nordin ja Louis Blancin metroasemia. Huippuarvostelut saanut paikka tarjoilee paitsi hyvää ruokaa, on myös erittäin kauniisti sisustettu. Hintataso on minusta ehkä hitusen kalliihko, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen paikka!

BRUNSSILLE

PaperBoy

137 Rue Amelot (Bastille)

Trendikäs PaperBoy on mainio paikka aamiaiselle tai brunssille. Tyylikäs kahvila ei ole halvimmasta päästä, mutta ruoka on hyvää ja menussa on mukavasti vaihtoehtoja myös erikoisruokavalioiden näkökulmasta (vegaaninen, gluteeniton, jne.). Varaudu siihen, että kahvilassa saattaa olla ruuhkaa.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

23/09/18

Palanen Pariisia Helsingissä

5 29

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & BRASSERIE RIVOLI

Minulla on jotenkin erityinen suhde Ranskaan, vaikka en ole koskaan asunut siellä enkä edes puhu kieltä kunnolla. Olen kuitenkin opiskellut ranskaa teinistä lähtien ja Pariisista on tullut minulle vuosien saatossa kaupunki, johon aina palaan uudelleen ja uudelleen. Kuulen jatkuvasti ihmisiltä kommentteja, että minä jotenkin “sopisin Pariisiin”. En ihan tarkalleen tiedä, mitä tällä tarkoitetaan, mutta rohkenen olla samaa mieltä. Sattuikin osuvasti, kun lopulta myös rakkaus löytyi juuri Pariisista ja nyt minulla on erityisen hyvä syy käydä siellä säännöllisesti.

Luulen, että kaikki tämä edellä mainittu on pantu merkille myös Brasserie Rivolissa, sillä he kutsuivat minut tutustumaan ravintolaan tässä hiljattain. Rivoli on kuin pieni palanen Pariisia keskellä Helsinkiä, ja juuri siksi tuntuukin niin uskomattomalta, että en ollut ennen tätä kutsua koskaan tullut käyneeksi! Rivoli on nököttänyt tutulla paikallaan Albertinkadun ja Kalevankadun kulmassa jo vuodesta 1962 ja olen kävellyt sen ohi lukemattomat kerrat, mutta jostain syystä en ole koskaan tullut astuneeksi sisään. Naapurissa sijaitsevan, pizzoistaan tunnetun Rivoletton antimia olen kyllä maistellut muutamaan otteeseen lounasaikaan (ja ne pizzat todellakin ovat mahtavia!), mutta itse Rivoli on jäänyt katsastamatta. Nyt asia tuli korjattua, kun eilen suuntasimme ystäväni kanssa viettämään ranskalaisten herkkujen parissa.

En oikein tiedä, mitä odotin Rivoliin astuessani, mutta en silti sitä, mitä siellä lopulta näin: kaunis art deco -henkinen sisustus on pysynyt samana jo noin 30 vuoden ajan eikä ole kärsinyt ajan hampaasta tippaakaan. Huokailimme ystäväni Sannan kanssa ihastuksesta upean miljöön äärellä ja napsimme kilpaa valokuvia niin kameralla kuin kännyköilläkin – ja onneksemme satuimme paikalle juuri pari minuuttia ennen kuin sali alkoi täyttyä, joten sain otettua kuvia koko kauniista tilasta.

Meillä on kaverini Sannan kanssa suorastaan muodostunut tavaksi, että näemme aina ruoan merkeissä, mutta hurjan usein tulee aina urauduttua käymään niissä samoissa tutuissa ravintoloissa. Olimme jotenkin aivan haltioissamme siitä, että nyt löytyi tällainen helmi, jonka olemme aiemmin onnistuneet tyystin missaamaan. Supatimme keskenämme, että “tänne pitää tulla uudelleen” jo ennen kuin olimme vielä maistaneet ainoatakaan annosta. Ihan vain siksi, että tunnelma ja miljöö olivat ravintolassa niin kohdallaan: vanhaa ranskalaista musiikkia, ihana palvelu ja kattauskin oli aterimia myöten kuin ranskalaisesta elokuvasta.

Tilasimme alkuun persikka kir -drinkit, joissa kuohuviinin sekaan on lisätty loraus persikkalikööriä ja kilistelimme tyytyväisinä treffit alkaneiksi. Rivolin syksyn uusi menu rakentuu small plates -konseptin ympärille, jonka ideana on, että pöytään tilataan useampia pieniä annoksia yhdessä jaettavaksi. Vaihtoehtoja oli valtavasti ja niiden joukossa sekä hyvin perinteisiä ranskalaisia annoksia että vähän modernimpiakin makuelämyksiä. Päädyimme lopulta tilaamaan ensimmäiseksi päivän keiton, joka oli tällä kertaa samettisen pehmeä kukkakaali-tryffeli-keitto. Keiton kanssa napostelimme (aivan liian hyvää) leipää ja hörpimme samppanjaa – kuinkas muuten, olimmehan viettämässä ranskalaista iltaa.

Tilasimme keiton lisäksi jaettavaksi myös siemenillä ja parmesanilla höystettyä vihreää salaattia sekä tatticarpaccion. Moni ehkä ajattelee, että vihreä salaatti on vähän tylsä vaihtoehto, mutta rakastan tilata salaattia nimenomaan Ranskassa, koska siellä se osataan maustaa! Unohdin kysyä, mitä kaikkea salaatinkastikkeeksi lorautellaan, mutta ensi kerralla pitää tarkistaa tämä. En nimittäin normaalisti ole mikään intohimoinen salaatin puputtaja, mutta kun se on maustettu hyvin, voisin hotkia sitä kulhotolkulla. Tatticarpaccio oli puolestaan oikein mainio makuelämys: annoksessa on siis carpaccion tyyliin leikattu ja marinoitu tuoreista tateista ohuen ohuita siivuja. Olimme Sannan kanssa ihan ihmeissämme siitä, miten sienet voivatkaan maistua niin raikkailta. Voin todella suositella kokeilemaan!

Maistelimme myös oikein perinteisiä ranskalaisia herkkuja, kantarelli-cocottea sekä Sannan toiveesta etanoita. Olen maistanut etanoita kerran aiemmin joskus reilut 10 vuotta sitten, kun olin ensitreffeillä kiinnostavan miehen kanssa ja hän halusi ehdottomasti tilata niitä ravintolassa. Vihjaisin, etten ollut koskaan maistanut niitä ennen ja kaiketi epäluulo paistoi kasvoiltani, mutta mies oli sitä mieltä, että kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran. Koska halusin tehdä vaikutuksen, pistelin etanan poskeeni. Ja yllätyin, että se ei ollutkaan koostumukseltaan mitenkään ällöttävää ja makuakin hallitsi lähinnä se valkosipulivoi. Nyt pääsin maistamaan uudelleen, ja vaikka se ei ollut yhtään hassumpaa, jätin silti suosiolla suurimman osan Sannan herkuteltavaksi. Oeuf en cocotte puolestaan on sellainen uunissa valmistettu kananmunahyydyke, jossa on mukana kantarelleja, ja sekin oli oikein maukasta.

Olimme alun perin suunnitelleet syövämme vielä pääruoatkin, mutta kaikkien näiden pienten annosten jälkeen vatsa alkoi olla jo sen verran täynnä, että päätimme jatkaa samalla linjalla kuin siihenkin asti ja tilasimme jaettavaksi yhden pääruoan. Kokeilimme tällä kertaa kurpitsaa, kauden sieniä ja mustajuurta, joka vei sekin kielen mennessään.

Jätimme tietenkin tilaa vähän myös jälkiruoalle, sillä jälkkärimenu näytti herkulliselta. Ja mitä olisi ranskalainen illallinen ilman crème bruléeta tai juustoja! Minä valitsin ensin mainitun ja Sanna herkutteli juustoilla.

Illallinen oli kaikin puolin täydellinen ja huomasimme jossain vaiheessa istuneemme ravintolan pöydässä jo kokonaiset neljä tuntia! Oli ihana kerrankin istua iltaa tällä tavalla ajan kanssa, koska liian usein ravintolaan tulee mentyä vain hotkaisemaan nälkäisenä ruoka parempiin suihin. On myös pakko mainita Rivolin hintataso, joka yllätti. Vaikka tällä kertaa saimme illallisen tarjottuna, silmäilin uteliaana myös menun hintatietoja. Menua pääsee tutkimaan itsekin Rivolin nettisivuilta, mutta osviittaa antaakseni pienten jaettavien annosten hinnat pyörivät pääpiirteittäin 7-15 euron haarukassa ja pääruokien hinnat puolestaan 20-30 euron tuntumassa. Väittäisin siis, että hinta-laatu-suhde on todella kohdallaan ja edullisimmillaan Rivolissa herkuttelee 20-30 eurolla ja useamman ruokalajin menun saa jo 40-50 eurolla.

En ihmettele ruoan tasoa, kun kuulin, että Rivolin keittiömestarina toimii lontoolainen huippukokki Neil Fox, jolla on kokemusta Lontoon arvostetuimpiin kuuluvista ravintoloista (kuten Daphne’s ja San Lorenzo) ja joka on kokannut muun muassa Gordon Ramsaynkin kanssa. Hän on kuvaillut Rivolin ruokaa sanoilla seasonality, availability ja simplicity, ja hänen ruokafilosofiansa kuuluu: “Perfection is a lot of little things done well.” Tämä kaikki näkyy myös Rivolin menussa sekä erityisesti small plates -konseptissa.

Ruoka oli mielettömän hyvää ja puitteet kohdallaan, mutta suuri kiitos onnistuneesta illasta kuuluu myös mahtavalle palvelulle. Meistä huolehti illan ajan ravintolapäällikkö Merja, joka on työskennellyt saman yrityksen leivissä jo huimat 40 vuotta, samoin kuin toinenkin illan tarjoilijoista. Se kertoo paljon myös yrityksestä, kun työntekijät viihtyvät. Ja mikä mielenkiintoisinta, heillä on mahtavia tarinoita jaettaviksi firman historiasta.

Rivoli on siis perustettu jo vuonna 1962 ja sen omistaja, nyt jo 87 vuoden ikään ennättänyt Ragni Rissanen on aina suhtautunut intohimolla nimenomaan ranskalaiseen ruokaan. Saimme illan aikana kuulla muun muassa tarinan, että Rissanen on matkustanut vuosikymmeniä sitten Pariisiin ja yöpynyt matkansa ajan teltassa, jotta hänellä olisi varaa syödä matkabudjettinsa puitteissa kaikissa hienoissa pariisilaisissa ravintoloissa. Väittäisin, että tässä kohtaa voidaan jo puhua todellisesta rakkaudesta ruokaan. Saimme myös kuulla, että Rissasen omistamissa ravintoloissa on aina ollut johtorooleissa nimenomaan naisia – hienoa! Suosittelen tutustumaan Rissasen elämäntarinaan (joka on muuten painettu ihan kirjaksi asti muutama vuosi sitten), sillä siinä on kyllä todellista yrittäjähenkeä ja naisenergiaa.

Olin aidosti todella ilahtunut ja vaikuttunut tästä ravintolaelämyksestä ja aion ehdottomasti palata Rivolin asiakkaaksi toistekin. Henkilökunta kertoikin, että ravintolalla on paljon erittäin uskollisia kanta-asiakkaita, jotka ovat käyneet Rivolissa parhaimmillaan jopa vuosikymmeniä. Soisin lämpimästi, että myös nuorempi polvi löytäisi tämän klassikkoravintolan ja helmen, joka on arvokas palanen helsinkiläistä ravintolahistoriaa mutta myös onnistunut upeasti pysymään kiinni tässä päivässä. Eli seuraavan kerran, kun mietit, minne suuntaisit illalliselle, suosittelen koko sydämestäni kokeilemaan Rivolia! Merkittävin ero ehtaan pariisilaisravintolaan tässä paikassa on vain se, että se sijaitsee lähempänä ja palvelu on loistavaa. ;)

Vinkkaan tässä samalla myös, että syksyn aikana Rivolissa järjestetään monena iltana kaikenlaista kiinnostavaa ohjelmaa. Luvassa on esimerkiksi viininmaistelu-klubi “viinipastori” Juha Rantalan johdolla sekä jazz-iltoja erikoismenulla (tosin myös jazz-iltoina on mahdollista normaalilta listalta). Voitte olla varmoja, että minä aion käydä testaamassa ainakin tuollaisen jazz-illan! Seuraava jazz-ilta järjestetään jo ensi viikon perjantaina 28.9., mutta olen itse tuolloin (missäs muuallakaan kuin) Pariisissa. Myöhemmin syksyllä live-jazzia on kuitenkin päästävä kuulemaan! Jazzin lisäksi tulossa on kuulemma muitakin live-musiikin tahdittamia erikoisiltoja ja seinän takana sijaitsevan, italialaiseen keittiöön keskittyvän Rivoleton pöydissä kuullaan live-DJ:n soitantaa joka toinen perjantai.

Jos haluatte päästä kurkistamaan illallistunnelmia eiliseltä vielä lähemmin, niin Instagram storyn puolella on jaossa live-videota eiliseltä vielä muutaman tunnin ajan. Olisipa muuten hauska kuulla, kuinka monelle Rivoli on ihan uusi tuttu tai onko joku vieraillut joskus täällä ennenkin?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts