11/11/17

Sateisen lauantaiaamun mietteitä ja maailman ihanin tuoksukynttilä

7 29

Sateisen lauantaiaamun terveiset peiton alta! Nousin sängystä vain sen verran, että hiippailin hämärässä aamussa sytyttämään ikkunalaudalle tuon kynttilän, laitoin vähän musiikkia soimaan ja palasin sitten hetkeksi punkan pohjalle nauttimaan rauhallisesta ja kiireettömästä aamuhetkestä. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet erityisen työntäyteisiä, mutta fiilis ja työvire on jotenkin ollut ankeista syyssäistä huolimatta ihan huipussaan.

Ajattelin, että tällaisen raukean lauantaiaamun postauksena voisin vain koota kaikenlaisia ajatuksia ja vinkkauksia viikon varrelta.

♥ Olen pitkästä aikaa ajatellut taas tänä vuonna tehdä perinteisen vinkkipostauksen erilaisista joulumarkkinoista ja -myyjäisistä, koska sellaista kovasti vuosittain toivotaan. Kyselinkin jo Facebookin puolella suosituksia, mitkä ehdottomasti pitäisi sisällyttää postaukseen. Mutta koska en vielä ole ehtinyt jutussa toteutukseen asti, niin vinkkaanpa nyt yhdestä, joka on jo tänä viikonloppuna. Korjaamolla järjestetään tänä viikonloppuna designmarkkinat klo 11-17 eli jos ei ole sateiseksi viikonlopuksi ohjelmaa, niin käykäähän tänään tai huomenna piipahtamassa.

Lisäksi tänään vietetään klo 10-18 Helsingin Arabiassa Iittala & Arabia Muotoilukeskuksen 1-vuotisjuhlia. Paikan päällä on kaikenlaista ohjelmaa ja itse muotoilukeskus on ehdottomasti näkemisen arvoinen – kirjoitinkin siitä viime vuonna blogiin avajaishulinoiden aikaan. :)

♥ On naurettavaa, miten sitä voi olla niin iloinen jostain pienestä asiasta, kuten huumaavan ihanalta tuoksuvasta kynttilästä. Lämmin kiitos Gaudete-putiikille, joka lahjoitti tämän kuvissa näkyvän yksilön minulle hetken mielijohteesta, kun piipahdin perjantaina liikkeessä työasioissa. Jäin nimittäin liikkeessä oikein nuuhkuttelemaan, että mikä ihana tuoksu täällä leijailee ja aiheuttajaksi paljastui tuo P.F. Candle Co:n tuoksukynttilä, jonka tuoksu Piñon (pinja? mänty?) on niin taivaallinen ja jotenkin ihanalla tavalla lämmin ja rauhoittava, että teki mieli jäädä liikkeeseen vain sen tuoksun takia hengailemaan. En ole yleensä mitenkään sellaista arvokkaampia tuoksukynttilöitä ostelevaa ihmistyyppiä, mutta voitte olla varmoja, että kun tuo lahjaksi saatu on poltettu loppuun, marssin saman tien Gaudeteen ostamaan uuden. 40 euroa on pieni hinta 40-60 tunnista silkkaa onnea aisteille.

♥ On ollut ihanaa nautiskella tänään tällaisesta rauhallisesta aamusta ilman aikatauluja tai ylimääräistä ohjelmaa. Uskon siihen, että satunnainen joutilaisuus on ihmismielelle tärkeää. Vielä tärkeämpää siitä tulee, jos kalenteri on arjessa muuten buukattu aamusta iltaan. On ihan maailman parasta, että silloin tällöin on mahdollisuuksia vain olla kuten juuri nyt.

♥ Keittiön maalausprojekti on nyt viimein toteutettu ja esittelen teille ensi viikolla lopputuloksen, josta tuli NIIN onnistunut! On ihan mykistävää, miten paljon yksi maalipurkillinen voi kodin tunnelmalle tehdä. En malta odottaa, että pääsen esittelemään teille uuden vihreäsävyisen keittiöni. :)

♥ Seinien maalaaminen tuntui kaiken ajatustyön ja tietokoneella istumisen jälkeen suorastaan todella terapeuttiselta puuhalta. Siinä on jotakin uskomattoman palkitsevaa, kun näkee omien kättensä työn konkreettisesti siinä suoraan nenänsä edessä. Tämä pieni maalausprojekti herätti mietiskelemään, että ehkä pitäisi kehitellä itselle jokin kiva harrastus, missä pääsisi tekemään käsillä – esimerkiksi joku taidekurssi, tms.? Jos on hyviä suosituksia kursseista tai paikoista, mistä kannattaisi katsella, niin saa ilomielin vinkkailla kommenttiboksin puolella!

♥ Pääsin tällä viikolla kurkistamaan vähän ennakkoon Helsinki Contemporaryn uutta näyttelyä ja tuli taas mieleen, kuinka paljon enemmän pitäisi vain ottaa arjen keskellä aikaa taiteelle ja kulttuurielämyksille. Kun sitä paahtaa laput silmillä fokus tiukasti määränpäässä pitkin kotikaupungin katuja, unohtuu täysin, että joskus vähemmän kiireisenä hetkenä voisi ihan hyvin pitää vartin tauon ja poiketa galleriaan tai museoon (varsinkin, kun on se museokortti!). Helsinki Contemporaryssa on tällä hetkellä meneillään Maiju Salmenkiven Happy Garden -näyttely, jonka värikäs fantasiamaailma on kuin ihana eksoottinen lomamatka harmaan sadesään keskellä. Tykkäsin erityisesti tilaan rakennetusta taiteilijan “kasvihuoneesta”, jossa voi kokea kuin olevansa jossain mökillä muuten melko kliinisen galleriatilan keskellä.

♥ Aloitin eilen pienimuotoisen suursiivouksen – kuulostaa paradoksaaliselta, mutta on minusta oikein hyvä kuvaus tästä projektista. Ihminen on ehkä siinä vaiheessa saavuttanut jonkinlaisen lakipisteen aikuisuudessa, kun tuntee jopa pientä kutkuttavaa odotusta siitä, että saa viettää perjantai-illan ylhäisessä yksinäisyydessään siivoten. Mutta kun ei tässä kiireisessä arjessa oikein ehdi paneutua asiaan ja siististä kodista tulee kuitenkin niin rauhallinen ja harmoninen fiilis, että vähintäänkin se lopputulos motivoi. Ja koska tällainen prosessi vaatii aikaa, olen aina vähän innoissani, kun on sellainen mielentila ja rako kalenterissa, että ehtii paneutua siivous- ja järjestelyprojektille vaikkapa kokonaisen vuorokauden verran kerrallaan.

Vieläkin täällä kämpässä on aika paljon sellaisia kaappeja, laatikoita ja nurkkia, joihin on vain muuton yhteydessä tungettu tavaroita suurpiirteisesti pois silmistä ja ne pitäisi vain käydä uudemman kerran ajatuksella läpi. Tuollaisessa tunkemisessa on se hyvä puoli, että tulee nopeasti siistiä noin niin kuin silmämääräisesti, mutta todellisuudessa aika moni tavara on sitten hukassa, kun niitä tarvitsisi ja olemassaolevaa säilytystilaakaan ei ole hyödynnetty ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Ja meikäläisen tyyli organisoida on sellainen, että ensin riivitään kaikki kaapista ulos ja ruvetaan pähkäilemään. Nyt olen prosessin siinä vaiheessa, että suunnilleen puolet omaisuudestani on olohuoneen lattialla… Tämä on myös se vaihe, missä siivousmotivaatio yleensä äkillisesti romahtaa. :D Mutta onneksi on selkeä motivaatio saada projekti jonkinlaiseen edes puolivalmiiseen vaiheeseen vielä tässä seuraavien tuntien aikana, koska…

♥ … Ystäväni Netta on tulossa tänään Turusta luokseni kylään! Tutustuimme Netan kanssa reilu vuosi sitten yhteisellä Los Angelesin reissulla ja tunsimme sen sortin sielunsiskoutta 11 vuoden ikäerostamme huolimatta, että sovimme pitävämme yhteyttä ja tapaavamme uudelleen vielä matkan jälkeenkin. Emme ole pitäneet loppujen lopuksi yhteyttä mitenkään kamalan tiiviisti, mutta tiedättekö, kun joidenkin ihmisten kanssa ei tavallaan tarvitse. Kun tietää, että se henkinen yhteys säilyy, vaikka puhelin ei koko ajan pirisisikään. Netta kävi luonani viime keväänä kylässä ja on ihanan aktiivinen kutsumaan itse itseään vierailulle, jos en itse tajua sitä tehdä. Alkusyksystä puhelin piippasi taas viestin merkiksi, että milloin saisi tulla kylään? <3 Ja tänään koittaa vihdoin taas iloinen jälleennäkemisen hetki!

♥ Minun absoluuttinen lohturuokani syksyllä ja talvella on kermainen sienipasta, jota eilen illalla kokkasin jälleen itseäni hemmotellakseni. Paras kastike syntyy tietysti ihan itse poimituista sienistä, joita minulla on vielä jemmassa muutama pussi pakasteessa. Tänä vuonna sienisato meni vähän ohi omalta osaltani, koska reissailin juuri parhaan sienisesongin aikaan toisella puolen maapalloa. Onneksi intohimoisena sienestäjänä tunnettu äitini on pitänyt huolen, että tyttärellekin riittää sadosta jaettavaa.

Äitini lyömätön vinkki on muuten pakastaa pilkotut ja ryöpätyt sienet litteiksi levyiksi minigrip-pusseihin, koska tällöin niitä ei tarvitse sulatella pakasteesta ottaessa pitkään, vaan ohut levy sulaa hetkessä kuuman hanan alla ja sitten pannulla. Ja yhdestä tuollaisesta pikkulevystä riittää mainiosti kahden hengen annokseksi. Jos metsäsieniä ei ole tarjolla, niin herkullinen sienikastike syntyy varmasti myös kaupassa myytävistä viljellyistä sienistä. :) Olen joskus jakanut tuon oman simppelin herkkureseptini täällä blogin puolella, mutta se on tainnut jäädä blogin muuttaessa arkistojen kätköihin. Pitää siis laittaa joku päivä uudelleen TBT-hengessä jakoon!

♥ Yksi muuton jälkeen edelleen odottamassa oleva sisustusprojekti on ollut sommitella taulut seinille. Koska minulla on paljon tauluja ja ripustukseen tarvitaan tässä kämpässä ehkä vähän järeämpiä aseita (kuten porakone), niin asia on jäänyt roikkumaan ja odottamaan parempaa hetkeä. Nyt kuitenkin päätimme ystäväni Sannan kanssa, että hän saa taiteen asiantuntijana tulla viikonloppuna kanssani suunnittelemaan kotigalleriani ripustusta. Ehkä sen myötä saan vähitellen siirryttyä suunnitelmista toteutukseen asti…

♥ Juuri kun pääsin kehuskelemasta Mua lemmitkö vielä, Kustaa? -blogia yhdeksi suosikikseni, Tiia päräytti pihalle postauksen siitä, millaisia muusikoita hänen mielestään erinäiset bloggaajat olisivat ihan vain mielikuviin ja valokuviin perustuen. Vaikutin ehkä vähän hullulta, kun luin juttua eilen kännykästäni ja nauroin ääneen kadulla kävellessäni. Suosittelen! Pitäneekin aloittaa tässä heti soittotunnit ja ryhtyä Tiian inspiroimana harjoittelemaan.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

Related posts

Related posts

15/09/17

Hyvät eväät ja parempi mieli

11 35

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia ja Lejos

Olen huomannut, että omassa elämässäni hyvä olo alkaa hyvistä yöunista, järkevästä mutta stressittömästä syömisestä, sopivasta annoksesta liikuntaa sekä riittävästä määrästä omaa työstä ja paineista vapaata aikaa. Minussa on sellaista suorittajan ja työnarkomaanin vikaa, että joudun säännöllisin väliajoin muistuttelemaan itselleni, miten mielestä ja kehosta pidetään huolta.

Pieni stressi parantaa usein tehokkuutta, mutta stressistä puhuttaessa voisi soveltaa sitä vanhaa suomalaista sananlaskua: stressi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kun mopo alkaa keulia ja stressi vie naista eikä nainen stressiä, ollaan matkalla vikasuuntaan.

Omassa arjessani ei oikeastaan ole sellaista selkeää rytmiä, joten minun pitää olla erityisen tarkkana siitä, että saan nukkumis- ja ruokailurytmin pidettyä aisoissa. Minun tapauksessani epäsäännöllisyys tarkoittaa käytännössä usein sitä, että kukun liian myöhään yöhön ja herään silti ajoissa tekemään töitä eli toisin sanoen nukun liian vähän todelliseen tarpeeseeni nähden.

Ruokailujen suhteen epäsäännöllisyys johtaa taas puolestaan helposti siihen, että nälän tunne tulee milloin sattuu ja luiskahtaa usein sellaisen nälkäkiukkupisteen yli. Onneksi arjessa on harvoin ketään kelle kiukutella, mutta olisi varmasti silti hyvä tankata ravintoa vähän järkevämmin välein, jotta sellaista sisuskaluja raastavaa meganälkää ei pääsisi syntymään. Silloin tulee usein vain ahmittua liian suuria määriä ja vähän mitä sattuu kulloinkin käsiin osumaan.

Olen ylipäänsäkin superlaiska laittamaan ruokaa ihan vain yksin kotona ollessani – olen puhunut tästä ennenkin, mutta jotenkin vain itselle kokkaaminen ei motivoi. Inhoan myös jostain syystä käydä ruokakaupassa. Ehkä siksi, etten oikein koskaan tiedä, mitä ostaisin ja sorrun helposti ihan kummallisiin heräteostoksiin ruokakaupassakin, varsinkin jos eksyn ostoksille nälkäisenä. Tämä on varmasti monille muillekin tuttua. Ja koska syön laiskuuttani tosi paljon ulkona, jääkaappi ammottaa usein tyhjyyttään juuri niillä kriittisillä hetkillä, kun nälkä kurnii mahanpohjassa, mikä taas johtaa siihen, että on pakon edessä vain mentävä ruokakauppaan nimenomaan nälkäisenä.

Toinen syömiseen liittyvä haasteeni on, että työpäivät hujahtavat usein niin vauhdilla ohi ja minulla on paha tapa uppoutua töihini niin, että syöminen vain vähän kuin unohtuu. Lykkään ruokailuhetkeä hieman edemmäs, jotta saisin “vielä tämän yhden jutun” hoidettua valmiiksi keskeytyksittä. Lopputuloksena ovat usein juuri se järkyttävä supernälkä ja mitä kummallisimmat mieliteot hillosipuleista maitosuklaavanukkaisiin. Sekä tietenkin aina niihin sipseihin, jotka ovatkin heikkouteni. Eikä siinä mitään, kaikkia mainitsemiani ruokia voi huoletta syödä toisinaan, mutta onko oikeiden aterioiden korvaaminen niillä järkevää? Ei ole.

Viime aikoina olen alkanut suosia taktiikkaa, että ostan jo valmiiksi kaappiin kaikenlaisia terveellisiä välipaloja ja eväitä sen sijaan, että hamstraisin ruokakaupassa nälkääni epäterveellistä hömppää tai sortuisin kertaheitolla syömään liki tajuni kankaalle. Tällaisia hyviä välipalaeväitä ovat esimerkiksi smoothiet, pähkinät ja kuivatut hedelmät. Pidän huolen, että kaapissa on aina tuollaisia hyvin säilyviä välipaloja, joita voi nappailla ensihätiin kesken kiireen tai kun jääkaapissa pilkistää vain valo (ja se iänikuinen ketsuppipurkki). Niillä saa vähintäänkin siirrettyä nälkää sen verran, että kiukku ei ehdi iskeä eikä tule sitten ahmittua liikaa, kun pääsee itse aterian kimppuun.

Yleensä napostelen näitä terveellisempiä välipaloja ihan kotona, mutta ne ovat käteviä myös mukana lennossa, kun päivän varalle on luvassa tiukka aikataulu ja juoksemista paikasta toiseen ilman kunnollisia taukoja. Valmispakattu smoothie-annos, pussillinen kuivattuja hedelmiä tai vaikkapa pähkinärasia kulkee laukussa mukana – kun sen vain muistaa aamulla ottaa mukaan. Näiden kanssa ei myöskään tule ongelmia, jos eväät jäävät syömättä ja unohtuvat laukkuun, verrattuna vaikkapa siihen, että kassiin jemmattu eväsbanaani unohtuukin sinne määrittelemättömäksi ajaksi ja loppu on historiaa… Myönnetään vain, että olemme kaikki joskus olleet siinä tilanteessa. :D

On tässä kohtaa myönnettävä, että kuivatuista hedelmistä etenkin luumut ovat olleet minulle ihan pienestä lapsesta lähtien suuri heikkous. Äitini on kertonut, että jopa silloin ihan vauvana lempiherkkuani oli luumusose. Sittemmin olen nauttinut luumuni lähinnä tuoreina tai hillon muodossa joulutorttujen välissä, mutta muutama vuosi sitten keksin yhtäkkiä, että niitähän saa myös kuivattuina. Sain jonkun käsittämättömän pakkomielteen kuivatuista luumuista ja sen jälkeen sille himolle ei ole loppua näkynyt.

Entinen poikaystäväni katseli joskus vierestä, millä tahdilla tuhosin luumupussia ja puuttui puolivälissä peliin. Uhkaili takavarikoivansa pussin, ellen itse ymmärtäisi omaa parastani ja lopettaisi hyvän sään aikana. Hän intti, että menee vatsa moisesta sekaisin ja oli kaiketi oikeassa – onneksi älysin kiltisti alistua uhkailuun ja lopettaa, ennen kuin tilanne riistäytyi käsistä. Mutta sen päähänpiston jälkeen olen pitänyt huolen, että kaapeissani on aina kuivattuja luumuja. Kummalliset mielitekonsa kullakin, minulla ne ovat luumut. Olisipa muuten hauska kuulla muiltakin tunnustuksia, mitä omituisuuksia tulee ahmittua!

Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta olin aivan naurettavan innoissani, kun pääsin yhteistyöhön kotimaisen elintarvikkeiden maahantuojan Lejoksen kanssa, jonka valikoimaan kuuluvat muun muassa juuri Sunsweetin kuivatut luumut. :D Luumujen lisäksi Lejos maahantuo kaikenlaisia muitakin näpsäköitä välipalaherkkuja, mutta maahantuonnin ohella firma valmistaa myös nykyisin oman Lagom-brändinsä alla käteviä luomu-smoothieita ja pikku-eväsrasioita, jotka näyttävät karkkiaskeilta, mutta kätkevät sisäänsä terveellisempiä herkkuja kuten kuivattuja marjoja ja manteleita.

Edellä mainitut eivät muuten ole yhtään hassumpia eväitä pidemmälläkään reissulla. Smoothieta ei ehkä saa viedä lentokoneeseen (laskettaneen nesteeksi?), mutta kuivatut hedelmät ja marjat sekä pähkinät ovat hyviä hätäeväitä vaikkapa pitkälle lennolle, jos ei halua ostaa kalliita välipaloja lentokentältä tai -koneesta tai sortua nälissään suklaapatukoihin.

Myönnän hieraisseeni silmiäni muutaman kerran, kun tänne New Yorkiin lentäessäni käytävän toisella puolen istunut mies kaivoi kesken matkan kassistaan meetvurstirasian ja pisteli koko reilun 200g painoisen paketin tyynesti poskeensa siellä yläilmoissa. Mutta herra oli kuitenkin varautunut omin eväin! Olisin nälissäni kadehtinut, ellei olisi ollut laukussa paketti luumuja ja pähkinöitä mukana.

Nämä jutun kuvat on napattu Fort Greenessä Brooklynissa, New Yorkin orastavassa alkusyksyssä ja on muuten suositeltava visiittiä tuonne kaupunginosaan lämpimästi. Nimensä mukaisesti hirmuisen vehreää ja kaunista aluetta täynnä kivoja kuppiloita ja ravintoloita. Ihana paikka!

Photos: Elisa Lepistö & Jenni Rotonen

Related posts