6/05/20

Helppoa arkiruokaa: herkullinen kasvispasta

52

Onko nälkä ja mielikuvitus vähissä? Huomaan itse arjessa, kuinka helppoa on jumiutua tuttuihin ja turvallisiin kaavoihin ruoanlaitossa. Omat arkikokkailuni ovat yleensä oikein maistuvia, mutta vaihtelu virkistää. Olen joskus jakanut kavereiden kanssa niitä omia arjen helppoja “go to” -sörsseleitä ja on aina ilahduttavaa huomata, miten erilaisia muiden kiirehetkien perussapuskat ovat. Toisten yksinkertaisistakin ruokaideoista saa usein uutta ajatusta omiinkin arkisiin kiirekokkailuihin.

Ajattelin, että tänään voisi olla hyvä hetki laittaa taas jakoon yksi tällainen oma helppo ja arkinen resepti, joka syntyi yksi päivä vain yhdistelemällä jääkaapista löytyneitä raaka-aineita. Ja koska tuli tosi hyvää, niin tätä on tullut tehtyä sen jälkeen jo monen monta kertaa. Simppeli pasta-ateria on nopea kokata eikä siinä ole mitään ihmeellistä, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä ovat maut täydellisesti kohdallaan ja tuoreista raaka-aineista valmistettuna se maistuu erityisen hyvältä.

Instagramin puolelle ideoimani hömelö #teknokeittiö live -konsepti saa tällä viikolla jatkoa, mutta sipsien syömisen sijaan tällä kertaa tehdään ihan oikeasti ruokaa. Jos siis haluat huomenna torstaina 7.5. klo 19 osallistua IG liven puolella kanssani rentoon kokkailuhetkeen, jossa tehdään tätä helppoa pastaa, niin tästä löydät raaka-aineet ja helpot ohjeet jo etukäteen. Ja tiedoksi teille, jotka mieluummin mussutatte vain sipsejä, lauantaina 9.5. klo 19 on tulossa jälleen myös sipsi-live. Jos haluat virittäytyä tunnelmaan jo etukäteen, niin tsekkaa Spotifysta viime live-tuokion soittolista. Laitan jälleen näiden uusien lähetysten soittolistat jakoon, kun live on ohi.

Laitoin muutaman raaka-aineen sulkuihin reseptin loppuun, koska ne eivät ole mitenkään välttämättömiä ja ruoasta tulee herkullista ilmankin, mutta noita suluissa olevia voi oman maun (ja jääkaapin sisällön) mukaan lisäillä sekaan halutessaan. Valkosipulin määrä reseptissä saattaa kuulostaa suurelta, mutta lupaan teille, että määrästä huolimatta lopullisessa annoksessa valkosipuli maistuu hämmästyttävän vähän. Hyviä kokkailuhetkiä!

Herkullinen ja helppo kasvispasta

(2 henkilön annos)

 

300g täysjyväspagettia

ruokaöljyä

1 iso sipuli

5-7 valkosipulin kynttä

1 kesäkurpitsa

1 chili

rasia kirsikkatomaatteja (250g)

suolaa

pippuria

+

(pinjansiemeniä)

(parmesan-juustoa)

(1-2 tomaattia)

(6-7 herkkusientä)

 

Laita pastavesi kiehumaan. Paloittele sipuli pieneksi sekä siivuta valkosipuli ohuiksi lastuiksi. Leikkaa chili pituussuunnassa kahtia ja poista siemenet (tai jos haluat tulisempaa, jätä siemenet mukaan). Leikkaa chili ohuiksi siivuiksi ja paloittele kesäkurpitsa “tikuiksi”. Jos käytät myös herkkusieniä, paloittele ne ohuiksi siivuiksi. Lisää kaikki ainekset pannulle, lorauta reilusti öljyä ja anna ruskistua.

Laita spagetti kiehumaan. Kun pannulla paistuvat vihannekset ovat mukavasti ruskistuneet, lisää halutessasi joukkoon pinjansiemenet ja anna niiden ruskistua hiukan. Leikkaa kirsikkatomaatit kahtia ja lisää pannulle. Anna niiden pehmetä pannulla ja sekoittele kasviksia. Jos haluat pastasta vielä tomaattisemman, voit halutessasi paloitella sekaan myös tavallisen tomaatin tai pari. Kun tomaatit ovat kypsyneet, rouhi lopuksi sekaan merisuolaa ja mustapippuria.

Kun spagetti on kypsynyt ja sopivasti “al dente”, valuta keitinvesi pois ja annostele pasta lautasille. Annostele päälle pannulta kasvikset ja sekoita. Voit halutessasi raastaa päälle parmesania makua antamaan.

*

Lisää helppoja ja herkullisia ruokaideoita löydät täältä. Kokeile myös PPP-pastaa! :)

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

2/04/20

Helppoa arkiruokaa: PPP+ eli pestoa, pastaa ja parsakaalia plus vähän muutakin

4 45

Aloitan varmaan kaikki ruoka-aiheiset postaukseni (ne harvat) kertomalla, kuinka laiska ja mukavuudenhaluinen kokki olen. Asiaa on tarpeen toistella, koska se on niin totta. Minun keittiössäni ruoan pitää paitsi olla hyvää myös mieluiten helppoa ja nopeaa valmistaa. Pidän yksinkertaisista mauista ja arkisen konstailemattomasta ruoasta, enkä niinkään innostu erikoisista kokeiluista ja fine dining -kikkailusta. Lempiraaka-aineitani ovat peruna, sipuli, pasta ja parsakaali. Parsakaalia rakastan niin palavasti, että syön sitä jossain muodossa lähes päivittäin.

Rakkaus parsakaaliin leimahti oikeastaan kunnolla vasta pari vuotta sitten, kun bongasin Maria Veitolan kirjasta PPP:n eli Marian opiskeluaikaisen luottoruoan, johon tuli pestoa, pastaa ja parsakaalia. Vaikka opiskeluajoista on jo pieni ikuisuus, uteliaisuuteni heräsi. En olisi itse koskaan hoksannut yhdistää pestoa ja parsakaalia samaan ruokaan, joten päätin kokeilla. Ja hitto vie, se ruoka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan niin hyvää, että sittemmin olen syönyt sitä varmaan joka viikko. Joinakin viikkoina tulee syötyä useammankin kerran.

Tämä resepti on sellainen for dummies -ateria, että onnettominkin kokki kykenee suoriutumaan tehtävästä. Olen vähän jatkojalostanut tätä simppeliä ja herkullista arkiruokaa lisäämällä siihen kaikenlaista pientä. Ihan ensin lisäsin sipulin, koska paistettu sipuli nyt vain on hyvää. Sitten keksin lisätä joukkoon cashew-pähkinöitä – toimii! Vitsikkäästi mietin, että jos haluaisi pitäytyä P-teemassa, voisi pannulle heittää parsakaalin lisäksi punasipulia ja pähkinöitä. PPP laajeni meikäläisen käsittelyssä siis PPPPP:ksi, hah. Joskus ripottelen päälle vielä parmesania ja pinjansiemenetkin toimisivat…  Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana.

Sittemmin olen itse lisännyt raaka-aineita joukkoon myös P-teeman ulkopuolelta: kesäkurpitsan ja lehtikaalin. Ne toimivat kokonaisuudessa mahtavasti! Kesäkurpitsa saa makua, kun sen ruskistaa kunnolla ja lehtikaali on pannulla paistettuna kiva ja melko huomaamaton terveellinen lisä seassa. Joskus olen heittänyt lautasen reunalle silmusalaattia tai avokadoa. Valkosipulikin voisi olla herkullinen lisä pannulla paistettavien joukkoon. Laiska kokki (= minä) käyttää kaupan valmispestoa, mutta peston voi toki tehdä myös itse. Parasta tässä ruoassa on maun ja helppouden lisäksi se, että se valmistuu niin vikkelästi: nopeimmillaan olen tainnut saada ruoan lautaselle noin vartissa.

Pakko muuten kysyä, että onko teillä muilla joitakin tiettyjä pastalaatuja, mitä haluatte käyttää aina johonkin tiettyyn ruokaan? Minulla on ihan selvästi muutama suosikki ja tässä ruoassa (sekä muutamassa muussakin) suosin aina pientä ja pyöreää täysjyvä-cappellia. Sen suutuntuma on jotenkin mukava ja pesto tarttuu kivasti pastapalleroiden kierteisiin. Suositus siis erityisesti sille tätä ruokaa tehdessä! :)

PPP+ (eli pestoa, pastaa ja parsakaalia plus vähän muutakin)

2 hengen annos

 

1 parsakaali

1 kesäkurpitsa

1 sipuli

150g pastaa (tai oman nälän mukaan)

3-4 rkl pestoa

pari kourallista cashew-pähkinöitä

suolaa

pippuria

(parmesan-juustoa)

 

Laita pastavesi kiehumaan. Pilko sipulit pieneksi ja paloittele parsakaali sekä kesäkurpitsa ja ruskista ne öljyssä pannulla. Hyödynnä myös parsakaalin varsi: leikkaa kovettuneet “kuoret” pois paloittele varsi ja heitä pannulle muiden ainesten sekaan.

Laita pasta kiehumaan. Kun pannulla paistuvat vihannekset alkavat olla mukavasti ruskistuneet, revi joukkoon lehtikaali pieninä palasina ja heitä sekaan pari kourallista cashew-pähkinöitä. Anna lehtikaalin pehmetä ja pähkinöiden ruskistua hiukan. Rouhi sekaan merisuolaa ja mustapippuria.

Kun pasta on kypsynyt, valuta keitinvesi pois ja annostele pasta lautasille. Lisää joukkoon pesto ja sekoita. Lopuksi annostele lautasille pannulta vihannekset. Voit halutessasi raastaa päälle parmesania makua antamaan.

Related posts

20/03/20

Maailman paras pannukakku

2 45

Milloinkahan olen viimeksi syönyt hernekeittoa? Tai pannukakkua? Siitä on aikaa, vaikka itse asiassa tykkään todella paljon molemmista. Pidimme eilen täällä kotitoimistolla torstain kunniaksi hernekeittopäivän ja keksimme tehdä asiaankuuluvasti myös jälkiruoaksi pannaria. Pannukakku on varmaan maailman helpoimpia asioita valmistaa, mutta jostain syystä jännitti, koska tajusin, etten ole ikinä (?!) tainnut tehdä sitä itse. Googlailin netistä erilaisia pannarireseptejä, mutta nopealla haulla löytyneistä tuloksista mikään ei tuntunut suoraan täydelliseltä. Niinpä ryhdyin sooloilemaan…

Varoitin vielä poikakaveria siinä vaiheessa, kun työnsin pellin uuniin, ettei odottaisi suuria. Päätin nimittäin taikinaa tehdessä vähän soveltaa ja yhdistin lopulta kaksi ohjetta ja muuttelin vielä mieleni mukaan muutamia juttuja. Säädin ainemääriä ja korvasin maidon kauramaidolla, joka loppui kesken. Niinpä jatkoin sitä mantelimaidolla, joka sekin loppui kesken. Lopulta huuhtaisin molemmat tölkit vedellä ja täydensin puuttuvan desilitran nesteestä niillä tölkkien huuhteluvesillä. Luovuus kunniaan! Viimeistään tämän jälkeen olin rehellisesti sanottuna hyvin epäluuloinen pannukakkuni onnistumisesta, kun työnsin sitä uuniin. Itsevarmuuttani ei varsinaisesti nostattanut, että molempien yhdistelemieni reseptien alla oli kommentteja keskeltä raa’aksi jääneistä ja muuten epäonnistuneista pannariyrityksistä.

Mutta mitä vielä! Siitä tuli runsaine kumpuineen komein pannari, mitä olen ikinä nähnyt ja makunsa puolesta paras, mitä olen kuunaan maistanut. Päältä ja pohjasta rapsakka, mutta keskeltä juuri sellainen kiinteä mutta sopivan kostea. Pannukakku nautittiin äidin tekemän omenahillon ja viinimarjamehun kera – täydellistä!

Koska tästä todellakin tuli aivan uskomattoman hyvää ja moni ehti jo eilen Instagram storyyn postaamani kuvan pohjalta kysellä reseptiä, päätin kirjata tämän oman versioni ylös ja laittaa jakoon. Olin niin hätäinen, etten tajunnut ottaa kokonaisesta pannarista tuota kännykkäräpsyä kummempaa kuvaa ennen kuin puolet siitä oli jo syöty, mutta eipä tuo niin vakavaa. Ihania herkutteluhetkiä teille muillekin!

Maailman paras pannukakku

3 kananmunaa

8 dl kauramaitoa

3 ½ dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

75-100 g sulatettua voita tai margariinia

Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää joukkoon kauramaito. Lisää mukaan sekoittaen jauhot ja muut kuivat ainekset. Kannattaa lisätä jauhot vähitellen, jotta taikinaan ei tule paakkuja. Sekoita lopuksi joukkoon sulatettu voi/margariini. Anna taikinan turvota 30 minuuttia. Kaada taikina pellille leivinpaperin päälle ja paista 225 asteessa (tai 200 asteessa kiertoilmalla) noin 30 minuuttia, kunnes pannukakun pinta on saanut kauniin värin.

Related posts

16/02/20

Hyvän mielen teehetki

30 56

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: CLIPPER

Suomalaiset ovat kahvinjuojakansaa ja moni ei ole uskoa korviaan, kun paljastan, etten ole eläissäni juonut kuppiakaan kahvia. Tee sen sijaan on kuulunut elämääni melkein niin kauan kuin saatan muistaa. Olen kertonut aiemminkin, että kun olin pieni, perheemme kokoontui aina päivän päätteeksi yhdessä iltateen äärelle. Iltapalapöydässä oli aikaa vaihtaa kuulumisia ja jutella rauhassa koko perheen voimin. Rakastin tätä yhteistä iltatuokiota, ja ehkä rakkauteni teetä kohtaan kumpuaa juuri noista muistoista.

Teehetket kuuluvat edelleen olennaisena osana arkeeni ja nyt aikuisena olen luonut teen ympärille ihan omia traditioitani: meillä on poikaystävän kanssa tapana juoda aina iltaisin yhdessä iltateet ja pelata siinä samalla erä tai pari yatzya. Loppumattoman turnauksen tulokset kirjataan huolellisesti yatzy-tilastoille omistettuun vihkoseen ja kilpaillaan samalla kaikkien aikojen ennätystuloksesta (tällä hetkellä minä johdan 325 pisteellä).

Teetä keitetään tässä taloudessa usein myös aamuisin, mutta arkiaamujen kiireessä ei ole aikaa noppapeleille. Monesti tuntuu, ettei olisi aikaa sille teellekään, sillä kuuman juoman pitää antaa jäähtyä hetki ennen kuin sen voi kulauttaa kurkusta alas. Toisaalta luulen, että juuri se hetken hiljentyminen aamupalan ja teekupillisen äärelle on erinomaisen hyvä aloitus päivälle – että malttaa aamuisen hoppuilun keskellä istua hetkeksi alas ja antaa itselleen aikaa edes sen teekupillisen verran. Viikonloppuaamuisin sen sijaan on aikaa nautiskella oikein ajan kanssa ja heittää noppaakin vaikka useampi erä.

Vaikka suomalaiset rakastavat kahvia, niin en ole teerakkauteni kanssa yksin: tee on itse asiassa maailman suosituin juoma heti veden jälkeen. Jos jonkinnäköistä teetä elämän varrella maistelleena olen todennut, ettei ole ihan sama, millaista teepussia kupissaan hauduttelee. Ilahdun joka kerta, kun huomaan, että sen kaikkein halvimman teepussin sijaan kahvilassa tai ravintolassa on tarjolla jotakin vähän parempaa – tietenkin mieluiten lemppariani Clipperiä.

Siihen on syynsä, miksi Clipper on suosikkini, eikä se ole pelkästään maku, joka erottuu kyllä todellakin edukseen joukosta. Tykkään Clipperistä erityisesti myös siksi, että vastuullisesti viljeltyä ja valmistettua Reilun kaupan luomuteetä voi juoda hyvällä mielellä ja omatunnolla. No mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, että tee on vastuullista, luomua ja Reilua kauppaa? Minäpä kerron.

Miksi Clipper? Ja miksi teeostoksilla kannattaa suosia luomua ja Reilua kauppaa?

Vastuullisuus on tällä hetkellä kuuma peruna lähes jokaisella bisnesmaailman osa-alueella ja tästä syystä jokainen yritys haluaa luonnollisesti brändätä itsensä eettiseksi ja ekologiseksi – oli se sitä sitten oikeasti tai ei. Vastuullisuuskysymyksistä on puhuttu paljon erityisesti vaateteollisuuden kohdalla, mutta myös elintarvikepuolella on omanlaisiaan haasteita.

Finnwatch selvitti viime vuonna nimenomaan teenviljelyyn ja -tuotantoon liittyviä haasteita Intiassa ja Sri Lankassa sekä pureutui erilaisiin tee-sertifiointeihin sekä niiden vastuullisuuteen. Teetä ilman sympatiaa -nimeä kantavasta raportista selviää, että ongelmia on etenkin työntekijöiden oikeuksien toteutumisessa ja pienviljelijöiden toimeentulossa. Monilla teeplantaaseilla on vakavia puutteita työturvallisuudessa, asuinolot ovat surkeita, saniteettitilat ja terveydenhoitopalvelut puutteellisia, työntekijöillä ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa eikä heille välttämättä ole tarjolla edes puhdasta juomavettä tai riittävästi ruokaa. Useissa Afrikan maissa ja Vietnamissa teetiloilla käytetään myös lapsityövoimaa. Jos et jaksa kahlata läpi koko raporttia, Noora Shingler on tehnyt siitä omassa blogissaan hyvän yhteenvedon.

Joka tapauksessa selvää on, että teen tuotantoon liittyy vakavia ongelmia ja näistä vastuullisuusongelmista huolimatta vain 13% teen tuotannosta oli vastuullisuussertifioitua vuonna 2016. Finnwatchin raportin mukaan Reilu kauppa on teen sertifiointijärjestelmistä kaikkein kunnianhimoisin ja jo senkin takia sitä suositellaan ensisijaiseksi vaihtoehdoksi sekä kuluttajille että yrityksille.

Teemerkki Clipper on yksi niistä brändeistä, jotka ovat pyrkineet vastuullisuuteen ja läpinäkyvyyteen alusta lähtien, ennen kuin ilmastokriisi oli uutisotsikoissa ja vastuulliset arvot valintakriteerien kärkisijoilla ostopäätöksiä tehdessä. Clipperin teellä on ollut Reilun kaupan sertifikaatti jo vuodesta 1994 – brändi oli aikanaan Britannian ensimmäinen Reilun kaupan teetalo. Nyt 26 vuotta myöhemmin se on myös maailman suurin Reilun kaupan teen ostaja ja tukee tuotantonsa myötä aktiivisesti 114 000 teenviljelijää ja heidän perheitään.

Reilu Kauppa tukee työntekijöiden oikeuksia ja varmistaa, että viljelijöille maksetaan reilu korvaus työstään. Reiluun kauppaan kuuluvilla teetiloilla työntekijöille on maksettava vähintään lain edellyttämää ja asteittain nousevaa palkkaa, työntekijöillä pitää olla oikeus järjestäytyä ja oikeus saada työsopimus ja palkkakuitit kirjallisina. Lisäksi työntekijöillä on oltava oikeus lomaan, sairauslomaan ja äitiyslomaan. Lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty. Tuotannossa on noudatettava tiukkoja ympäristösäännöksiä, joilla suojataan sekä työntekijöitä että luontoa.

Koska Clipper on asettanut tuotteilleen niin korkeat laatustandardit ja ostaa teensä vain luomuna ja Reilu Kauppa -sertifioituna, se tarkoittaa käytännössä sitä, että firma pystyy ostamaan teetä vain 44 tilalta maailman tuhansista teetiloista. Esimerkiksi Assamin alueella, jossa tuotetaan valtaosa maailman teestä, Clipper ostaa teetä vain seitsemältä tarkkaan valitulta kumppanilta. Tämä johtuu siitä, että Clipperille on tärkeä toimia vain niiden kumppanien kanssa, jotka sitoutuvat paitsi suojelemaan ympäristöä myös edistämään työntekijöidensä ja heidän perheidensä elämänlaatua.

Clipperin arvomaailma näkyy ihan kaikessa yrityksen toiminnassa tuotteiden yksityiskohtia myöten: kaikki tuotteissa käytetyt materiaalit ovat kierrätettäviä ja luomua teepussin langasta lähtien ja itse pussit ovat valkaisemattomia, muovittomia ja biohajoavia. Ne voi siis laittaa huoletta biojätteeseen sellaisenaan. Myös luomutuotanto itsessään torjuu ilmastonmuutosta, sillä se tukee luonnollisia ekosysteemejä ja elävä maaperä sitoo viisinkertaisesti hiiltä metsään verrattuna.

Lisäksi Clipperin mustan teen tuotanto on 100% hiilineutraalia. Finnwatchin raportin mukaan ilmastokriisi on uhka myös teenviljelylle, sillä perinteiset tuotantoalueet ovat ilmastonmuutoksen myötä vaarassa muuttua teen viljelyyn sopimattomiksi. Tämä tietäisi katastrofia sekä teen laadulle,  saatavuudelle ja hinnoittelulle, teestä elantonsa saavien miljoonien ihmisten toimeentulolle sekä tuotantomaiden taloudelle. Tästä syystä raportti peräänkuuluttaa teentuottajien vastuuta hiilijalanjälkensä minimoimisessa.  Raportin mukaan teetä tuottavien yritysten tulee arvioida teetuotteiden hiilijalanjälki ja laatia suunnitelma hiilijalanjäljen minimoimiseksi. Clipper on tässäkin asiassa ollut aikaansa edellä, sillä se kompensoi kaikki päästönsä.

ARJEN HELPPO HYVÄ TEKO JA KOLME KLASSIKKOA

Monesti tällaisia asioita ei tule edes ajatelleeksi arkisia elintarvikkeita ostaessa eikä moni varmasti ole kuullutkaan teen tuotantoon liittyvistä ongelmista. Iltateensä voi kuitenkin hörppiä hyvällä omatunnolla, kun valitsee kaupan hyllystä ostoskoriin Clipperiä, johon ainakin meikäläisen kaltainen esteetikko tarttuisi helposti jo pelkästään kauniiden ja erottuvien pakkaustensa ansiosta. Olen itse juonut Clipperin teetä jo yli 10 vuoden ajan ja omasta kaapistani löytyy melkoinen arsenaali erilaisia vaihtoehtoja: on mustaa, vihreää ja valkoista teetä sekä liuta erimakuisia herkullisia yrtti-, marja- ja hedelmähaudukkeita, joissa teelehtiä ei ole lainkaan. Myönnän, että ensisijaiset syyt sille, että olen alun perin päättänyt suosia juuri tätä brändiä, ovat olleet nimenomaan maku ja kaunis pakkausdesign. On siis ollut suuri ilo myöhemmin todeta, että myös brändin arvomaailma on kohdallaan.

Näissä jutun kuvissa näkyy kolme Clipperin suosituimpiin kuuluvaa klassikkomakua: Lemon & Ginger infusion, Nighty Night infusion ja Pure Green tea. Yksi omistakin suosikeistani on juuri inkivääri-sitruuna-hauduke, joka sopii kofeiinittomana hyvin iltateehetkiin sekä on juuri passeli juoma tähän flunssakauteen. Kamomillaa ja sitruunamelissaa sisältävä “unitee” on suunniteltu nimenomaan iltahetkien juomaksi rauhoittamaan mieltä ja kehoa ennen nukkumaanmenoa. Ja klassinen maustamaton vihreä tee tunnetaan terveysvaikutuksistaan ja sisältää juuri sopivasti kofeiinia, jos joskus tarvitsee pienen tujauksen piristystä. Mikä klassikkomauista on sinun suosikkisi? Entä onko Clipperin valikoimassa muita lemppareita? Ja millaisia teehetkiä teillä on tapana viettää? Onko joku onnistunut päihittämään minun yatzy-ennätykseni?

Reilun kaupan luomuteen valitseminen sertifioimattoman sijaan on sellainen helppo arjen ekoteko, josta saa itselleen hyvän mielen. Olisi hauska kuulla, millaisia muita pieniä hyviä valintoja ja tekoja te teette omassa arjessanne? Sain Clipperiltä kaksi ihana teepakettia teille seuraajille jaettavaksi, joten kerro vastauksesi kommenteissa 23.2.2020 mennessä, niin olet mukana kilpailussa.

 

Lisätietoa kiinnostuneille:

Clipper – vasteellisuusraportti

Clipper – arvot

Finnwatch – Teetä ilman sympatiaa (6/2019)

Reilu Kauppa – tee

Reilu kauppa – paras serfitiointijärjestelmä (10/2019)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts