23/10/18

Dear Eki, milloin olisi hyvä mennä gynekologille?

30 76

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & MEHILÄINEN

Jokainen tietää, miten kiusallista omien vanhempien kanssa voi olla keskustella kaikenlaisista intiimiasioista, kukista ja mehiläisistä, menkoista… Meillä ei jostain syystä koskaan juteltu näistä asioista kauhean avoimesti – kenties vanhemmat kokivat nuo keskustelut yhtä vaivaannuttaviksi kuin teini-ikäinen tytärkin. Onneksi olennaisimmat perustiedot tarttuivat mukaan koulusta sekä Suosikki-lehden Bees & Honey –palstan legendaariselta Eki-tohtorilta.

Nykynuorilla lienee netti apunaan ja tietenkin kavereilta on kyselty kautta aikojen – joskin netistä löydettyyn tai kavereilta saatuun tietoon ei välttämättä aina voi ihan luottaa. Suosittelen siis lähdekritiikkiä ja faktan tarkistusta, jos tiedon alkuperä on yhtään epämääräinen. Eikä ainakaan kannata ryhtyä itsekseen tai kavereiden kanssa diagnosoimaan itseään… Aika usein siitä seuraa vain turhaa huolta ja vainoharhoja.

*

Olen nyt aikuiseen ikään ehdittyäni huomannut, että tietämyksessäni on edelleen aukkoja. Heräsin jossain vaiheessa hämmentyneenä siihen, että monella ystävälläni tuntuu olevan joku luottogynekologi, jolla on käyty jo vuosia. Olen tietysti itsekin käynyt vastaanotolla silloin, kun selkeää tarvetta on ilmennyt, mutta näin jälkikäteen mietittynä en ole varma, olenko koskaan päätynyt saman gynekologin pöydälle kahdesti. Ketään luottotyyppiä minulla ei todellakaan siis ole, enkä vielä pari vuotta sitten edes tajunnut, että ehkä sellainen voisi olla ihan kiva. Yhtenä päivänä myös havahduin siihen, etten oikeastaan edes tiedä, miten usein gynekologin vastaanotolla kuuluisi käydä.

En osaa sanoa, olenko itse vain jäänyt johonkin mystiseen informaatiokuoppaan vajavaisine tietoineni vai onko siellä joku muukin yhtä onneton, joka on onnistunut elämään kolmekymppiseksi asti yhtä tietämättömänä. Päätin kuitenkin, että tyhmiä kysymyksiä ei olekaan ja kaikkein fiksuinta on myöntää, ettei tiedä. Niinpä hyödynsin yhteistyöni Mehiläisen kanssa ja marssin gynekologin vastaanotolle hölmöine kysymyksineni, jotta kenenkään teistä ei tarvitsisi joutua näitä kyselemään tai yksin pähkäilemään. Ei sillä, kuten sanottua, kysyminen ei ole koskaan typerää – kysymättä jättäminen sen sijaan saattaa ollakin.

Lähdin liikkeelle ihan perusjutuista ja kyselin asiantuntijalta, millaisissa asioissa sinne gynekologin vastaanotolle sitten pitäisi mennä, miten usein siellä olisi hyvä käydä ja onko jotain muutakin, mitä olisi vielä hyvä tietää? Mehiläisen gynekologi Mira Töyli vastaili kärsivällisesti kysymyksiini ja tässä siis haastattelun pohjalta kokoamani pieni infopaketti gynehommista.

Milloin ihan ensimmäistä kertaa gynekologille?

Monesti nuoren tytön ohjaa ensimmäiselle gynekologikäynnille oma äiti. Mitään kiirettä gynekologin pakeille ei ole, jos kuukautiset alkavat normaalisti eikä niiden kanssa ole mitään ongelmia. On tyypillistä, että kuukautiset saattavat teini-iässä olla epäsäännölliset, mutta yleensä teini-iästä päästessä ne säännöllistyvät parin vuoden sisällä. Mikäli kuukautisia ei kuitenkaan 16 ikävuoteen mennessä ala kuulua ollenkaan, on hyvä selvittää yhdessä gynekologin kanssa, mistä viivästyminen johtuu. Toinen aiheellinen syy hakeutua gynekologin vastaanotolle voivat olla kovin kivuliaat tai runsaat kuukautiset. Jos tarvitsee pelätä läpivuotoja tai kivut aiheuttavat poissaoloja koulusta tai harrastuksista, ei kannata jäädä kärsimään tilanteesta yksin. Gynekologin vastaanotolla voidaan miettiä tilanteeseen ratkaisuja ja apukeinoja. Ja jos ensimmäinen gynekäynti jännittää tai pelottaa, vastaanotolle voi tulla myös äidin kanssa yhdessä.

Monelle teini-ikäiselle ensimmäinen kerta gynekologilla liittyy sopivan ehkäisyn valitsemiseen, kun seksielämä on alkanut ja kaivataan jotakin pitkäaikaisempaa ratkaisua tai vaihtoehtoa kondomeille.

Gynekologin kommentti:

Vanhemmille antaisin vinkiksi, että teinien kanssa kannattaa jutella näistä asioista avoimesti, vaikka he eivät aina vaikuttaisikaan niin vastaanottavaisilta. Vanhempien neuvoista jää aina silti jotakin korvan taakse ja on tärkeää, ettei nuori jää askarruttavien kysymystensä kanssa yksin. Netistä löytyy kyllä tietoa mutta myös paljon virheellistä informaatiota, joten vanhemman rooli tiedon suodattajana voi olla tärkeä. Toisaalta myös gynekologi voi olla nuorelle sellainen turvallinen ja neutraali aikuinen, jonka kanssa voi jutella esimerkiksi seksielämän aloittamisesta ja seksiin liittyvistä kysymyksistä, jos omien vanhempien kanssa keskusteleminen tuntuu vaikealta.

Tuleeko gynekologilla käydä säännöllisesti? Miten usein olisi hyvä käydä perustarkastuksessa?

Moni on opetettu siihen, että kerran vuodessa olisi hyvä käydä gynekologin vastaanotolla tarkistamassa perusasiat. Tästä on alalla hiukan vaihtelevia näkemyksiä ja Töylin mukaan perustarkastusta ei välttämättä tarvitse tehdä ihan näinkään usein. Hän neuvoo, että kerran 1,5-2 vuodessa riittää useimmille, mutta mikäli omassa terveydentilassa tapahtuu selkeitä muutoksia tai ilmenee oireita, ne on tietenkin hyvä käydä läpi ja tarkistaa ongelmien ilmetessä. Esimerkiksi oman verenpaineen yleinen taso on sellainen asia, mistä kannattaa olla tietoinen, jotta muutoksia siinä on helpompi tarkkailla. Verenpaineen lisäksi muun muassa vuoto-ongelmat, kivut tai toistuvat päänsäryt ovat sellaisia asioita, joiden tiimoilta on aina hyvä hakeutua tarkistukseen. Myös voimakkaisiin kuukautiskipuihin kannattaa hakea apua.

Ehkäisystä keskustellessa käydään aina melko tarkasti läpi myös sukutaustaa: onko tukoksille altistavia tekijöitä tai sydän- ja verisuonitauteja, naistenalueen syöpiä tai migreeniä. Tällaiset tekijät vaikuttavat sopivan ehkäisymenetelmän valintaan. Kaikille ei siis automaattisesti määrätä e-pillereitä, vaikka tällaisia harhaluuloja joskus kuuleekin. On olemassa tilanteita, joissa yhdistelmäehkäisypillerit voivat aiheuttaa veritulpan ja sen myötä hengenvaaran, mikäli geeniperimässä on tukoksille altistavia tekijöitä. On siis hyvä olla tietoinen, jos omassa suvussa on tällaisia riskitekijöitä.

Millaisissa tilanteissa olisi hyvä hakeutua gynekologin pakeille?

VOIMAKKAAT KUUKAUTISKIVUT TAI RUNSAAT KUUKAUTISET

Kovista kivuista tai todella runsaista vuodoista ei tarvitse kärsiä yksin. Gynekologin kanssa voidaan miettiä yhdessä vaihtoehtoja tilanteen helpottamiseksi.

KUUKAUTISET PUUTTUVAT

Jos kuukautiset jostain syystä jäävät pois yli kolmen kuukauden ajaksi, vaikka et käytä e-pillereitä ja raskauden mahdollisuus on poissuljettu testillä, on tärkeää käydä gynekologin pakeilla ja selvittää, mistä tilanne johtuu. Syitä kuukautisten pois jäämiseen voi olla monia: kilpirauhasen vajaatoiminta, korkea maitohormonitaso, ylipaino, alipaino tai esimerkiksi liiallinen treenaaminen. Vaikka urheilijat saattavat treenata todella kovaa, myös terveellä urheilijanaisella tulisi lääkärin mukaan olla kuukautiset, kun keho toimii niin kuin sen pitää.

Yleensä kuukautisten puuttuminen kertoo matalasta estrogeenitasosta, mikä kielii siitä, että munasarjoissa on jokin ongelma. Matala estrogeenitaso vaikuttaa varsin lyhyelläkin aikavälillä esimerkiksi luuston tiheyteen ja jo puolen vuoden tauko kuukautisissa näkyy luuston tiheysmittauksessa alenemana. Jos kuukautiset jäävät pois pitkäksi aikaa, altistaa luuntiheyden aleneminen jopa osteoporoosille. Vaikka kuukautisten poisjääminen ei välttämättä tunnu niin isolta jutulta, sillä todellakin voi olla kauaskantoisia terveysvaikutuksia, joten siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Silloin kun naisen keho toimii kuten sen kuuluisi, kuukautiskierto tapahtuu automaattisesti. Jos näin ei tapahdu, on asia syytä tutkia.

VUOTOHÄIRIÖT TAI PITKITTYNEET KUUKAUTISET

Jos kuukautiset pitkittyvät tai niiden välillä tai yhdynnöissä ilmenee ylimääräistä vuotoa, on tilanne hyvä tarkistaa. Välivuodot voivat olla harmittomia ovulaatiovuotoja, joita joillakin saattaa ilmetä munasolun irtoamisen yhteydessä, mutta aina paras tutkia, ettei kohdussa ole mitään vikaa. Joskus välivuotoja saattavat aiheuttaa myös polyypit, myoomat, endometrioosi tai esimerkiksi emätintulehdus, johon voi verenvuodon lisäksi liittyä myös normaalista poikkeavaa, epämiellyttävän hajuista ja koostumukseltaan oudon näköistä valkovuotoa. Joskus vuoto (etenkin yhdynnän jälkeen) voi viitata myös solumuutoksiin kohdunkaulalla, mikä on aina syytä tarkistaa papakokeella. Välivuotoja saattavat aiheuttaa myös kilpirauhasen vajaatoiminta, jotkut muut sairaudet tai lääkitykset. Myös epämiellyttävä tuoksu tai outo koostumus valkovuodossa voi olla hyvä syy piipahtaa gynekologin vastaanotolla tarkistuksessa.

SOPIVAN EHKÄISYTAVAN TAI E-PILLERIMERKIN VALINTA

Jos kaipaat pitkäaikaisempaa ehkäisyvaihtoehtoa, kannattaa asiasta aina neuvotella gynekologin kanssa. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi e-pillerit, minipillerit, kupari- tai hormonikierukka sekä ehkäisykapseli.

Yleisin ja suosituin ehkäisymenetelmä ovat e-pillerit, mutta joskus sopivaa pillerimerkkiä saattaa joutua etsiskelemään kokeilujen kautta. E-pillereiden hormonipitoisuuksissa voi olla suuriakin eroja ja on hyvin yksilöllistä, mikä kenellekin sopii parhaiten. Estrogeeni-, testosteroni- ja keltarauhashormonimäärien keskinäiset suhteet vaihtelevat eri valmisteissa ja tästä syystä myös eri merkkien välisissä sivuvaikutuksissa voi eri ihmisillä ilmetä suuriakin eroja. On täysin mahdollista, että toisen unelmapillerit voivat olla toiselle kauhistus. Yleensä kolmen kuukauden kokeilujakso riittää kertomaan, sopiiko merkki itselle.

Itselle sopimattomien e-pillereiden kanssa ei kannata jäädä kärvistelemään, vaan jutella gynekologin kanssa vaihtoehdoista. Itselle sopimaton pillerimerkki voi esimerkiksi aiheuttaa voimakkaita mielialanvaihteluita, mutta vastaavasti sopiva valmiste puolestaan saattaa tasoittaa selvästi PMS-oireilua. E-pillereiden ei-toivottuja sivuvaikutuksia voivat olla myös esimerkiksi haluttomuus tai limakalvojen kuivuminen (joka puolestaan voi aiheuttaa yhdyntäkipuja).

Jos saat e-pillereitä käyttäessäsi aurallisia migreenikohtauksia, jo yksi kohtaus on syy tulla gynekologin vastaanotolle ja tarkistaa tilanne, sillä aurallisen migreenin kanssa ei saisi lainkaan käyttää yhdistelmäehkäisypillereitä. Tällöin on tarpeen vaihtaa ehkäisymenetelmä johonkin toiseen. Vaikka sinulla ei olisikaan aurallista migreeniä, ehkäisymenetelmän vaihtamista kannattaa harkita, jos saat päänsärkyjä tiheästi ja toistuvasti.

KYHMY RINNASSA

Jos havaitset rinnoissasi jotakin poikkeavaa, muutoksia tai jonkinlaisen patin, mitä et ole aiemmin huomannut, kannattaa tarkistuttaa tilanne gynekologilla. Rinnat voi tutkia myös itse kotona noin 2-3 kuukauden välein ja paras hetki tarkistukselle on noin viikko kuukautisten jälkeen. Rintoja tutkiessa kannattaa kiinnittää huomiota muutoksiin. Jos rintaan ilmestyy jokin kova pahkura, joka ei oikein kunnolla liiku tai on kivulias, on gynekologin syytä tutkia rinnat. Myös ärhäkän näköinen punoitus rintojen iholla tai jos rinnoista alkaa erittyä veristä vuotoa tai maitoa, on tilanne hyvä tarkistaa. Maitoa voi tulla rinnoista myös synnyttämättömillä naisilla – se voi olla merkki esimerkiksi aivolisäkkeen kasvaimesta, mutta myös jotkut lääkeaineet voivat aiheuttaa sitä.

Jotkut gynekologit tutkivat automaattisesti rinnat aina muun tarkastuksen yhteydessä, mutta jos lääkärisi ei näin tee, rintojen tutkimusta voi myös erikseen pyytää lääkärikäynnin yhteydessä.

ENDOMETRIOOSI-EPÄILY

Jos epäilet, että sinulla saattaisi olla endometrioosi, tauti pystytään yleensä toteamaan ultraäänitutkimuksella ja sisätutkimuksella gynekologin vastaanotolla. Voit lukea tarkemmin endometrioosista tästä aiemmin tekemästäni jutusta.

VAIHDEVUODET

Tyypillisesti 45-55 ikävuoden haarukassa nainen alkaa siirtyä kohti vaihdevuosia, jolloin hedelmällisyys ja kuukautiset lakkaavat. Tähän prosessiin voi liittyä erilaisia oireita, joihin voi myös hakea helpotusta gynekologin vastaanotolta. Tyypillisiä vaihdevuosioireita ovat esimerkiksi vuotohäiriöt ja mielialanvaihtelut. Kuukautisten epäsäännöllisyys on tavallista niin kuukautiskierron alkuvaiheessa teini-ikäisenä kuin sen loppuvaiheessakin ennen kuukautisten loppumista kokonaan. Yleisin aika vuotohäiriöille on muutama vuosi ennen kuin ne jäävät kokonaan pois ja häiriöitä voi olla monenlaisia: tiputteluvuotoa, todella runsaita kuukautisia tai joskus jopa hyvin pitkittyneitä kuukautisia, että ne jäävät ikään kuin ”päälle”. Gynekologi voi auttaa pohtimaan ratkaisuja näiden oireiden helpottamiseksi.

LAPSIHAAVEET

Jos suunnitelmissa tai haaveissa on perustaa perhe, asiasta voi olla hyvä jutella myös gynekologin kanssa. Aihe on monelle hyvin herkkä ja riippuu hieman gynekologista, miten tottuneita he ovat keskustelemaan ja ottamaan esille tällaista teemaa. Jotkut gynekologit saattavat kysyä asiasta oma-aloitteisestikin. Useimmat naiset tiedostavat ajan rajallisuuden lasten hankkimisen näkökulmasta, joten on hyvä jossain vaiheessa käydä itsekseen läpi se ajatusprosessi ja miettiä, mikä on tilanne omalla kohdalla toiveiden ja elämäntilanteen osalta. Gynekologin kanssa kannattaa jutella lapsihaaveista ainakin, jos oma hedelmällisyys mietityttää tai lasten hankkimisen kanssa alkaa jo olla iän puolesta kiire.

Todennäköisyyksiä oman hedelmällisyyden tilanteesta voi pienillä helpoilla keinoilla selvitellä hiukan itsekin tutkimalla oman suvun historiaa sukupolven tai parin verran taaksepäin. Ovatko oma äiti tai isoäiti tulleet raskaaksi helposti? Onko suvussa paljon lapsia pari sukupolvea taaksepäin (aikana, jolloin ehkäisyä ei juuri ollut käytössä)? Minkä ikäisenä suvussa on saatu viimeiset lapset? Entä minkä ikäisenä äiti tai isoäiti ovat saaneet viimeiset kuukautisensa? Nämä kysymykset saattavat auttaa hahmottamaan, miten pitkään itsellä on mahdollisesti vielä aikaa miettiä perheenlisäystä.

Nykyään on myös mahdollista pakastaa munasoluja mahdollista tulevaa tarvetta varten. Se on kallis prosessi ja sen yhteydessä käydään läpi koeputkihedelmöityksen hoito, mutta tällä menetelmällä on mahdollista säilyttää nuorempia ja parempikuntoisia munasoluja, jos elämäntilanne ei juuri nyt tunnu lasten hankkimiselle sopivalta tai tulevaisuus on tältä osin vielä avoinna. Munasolut säilyvät pakastettaessa sen ikäisinä kuin itse on niiden talteenoton hetkellä ollut.

Gynekologin kommentti:

Naiset ovat kyllä tietoisia iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen – samaa ei voi sanoa miehistä. Naisia syyllistetään toisinaan siitä, että lapsia ei tänä päivänä hankita ajoissa, kun nykynaiset haluavat vain luoda uraa ja valitsevat työn, matkustelun ja itsenäisen, vapaan elämän perheen sijaan. Oma kokemukseni kuitenkin vastaanotolla kuulemieni tarinoiden pohjalta on, että monella on haaveissa oma perhe, mutta sopivan kumppanin löytäminen voi olla todella vaikeaa. Monilla on takanaan pitkiäkin parisuhteita, mutta kun pitäisi ryhtyä miettimään perheen perustamista, toinen ei olekaan siihen valmis ja suhde kariutuu tästä syystä. Moni päälle 35-vuotiaskin saattaa löytää itsensä tällaisesta tilanteesta.

Moni alkaa miettiä näitä asioita kolmekymppisenä, kun usein perinteisesti aletaan vakiintua, mutta ihan kenen tahansa kanssa tällaiseen suureen sitoumukseen ei haluta ryhtyä. Kohtaan vastaanotolla naisia, joilla on kova kaipuu omalle perheelle, mutta sopivaa kumppania ei meinaa löytyä. Moni haluaa lapsen ensisijaisesti parisuhteessa, mutta osalla on myös haaveissa oma lapsi johonkin tiettyyn ikään mennessä – oli suhdetta tai ei. Näissä tilanteissa on monenlaisia ratkaisuja: jotkut päätyvät raskaaksi kotikonstein esimerkiksi ystävän avulla, mutta osa naisista hakeutuu myös yksin hedelmällisyyshoitoihin. Tämä päivänä ei ole enää mikään tabu, että itsenäinen nainen hankkii lapsen yksin. Moni hedelmöityshoitoihin hakeutuva on jo valmiiksi miettinyt, millaisia turvaverkkoja läheltä löytyy tueksi tarvittaessa. Hedelmöityshoidon onnistumiseksi tarvitaan tietenkin lahjasolu, mutta sen lisäksi naisen terveydentila käydään läpi niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Kuinka usein papakokeessa tulisi käydä?

Papakokeella tutkitaan ja ennaltaehkäistään kohdunkaulansyöpää ja nykysuositus papakokeelle on viiden vuoden välein. Jos kuitenkin on korkean riskin papilloomaviruksen kantaja, on papakoe syytä ottaa tiheämmin. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä kantavansa papilloomavirusta, joten on tärkeää käydä säännöllisesti testeissä.

Jos aiemmassa papakokeessa on havaittu jotakin poikkeamaa, seuraava koe on syytä ottaa pikemmin, yleensä noin vuoden päästä edellisestä. Jos muutoksia puolestaan on useana vuonna peräkkäin, saatetaan tehdä kolposkopia, mikä tarkoittaa kohdukaulan ja emättimen tarkempaa tutkimusta. Kunnallisella puolella yleensä postiluukusta tipahtaa automaattisesti seuraavana vuonna kutsu seulontoihin, jos edellisvuoden tuloksessa on ollut jotakin poikkeamaa, mutta tilanteesta on hyvä pysytellä kartalla myös oma-aloitteisesti, jos ei kuulu automaattisten seulontojen piiriin. Suomessa kohdunkaulan syöpien määrä on tehokkaalla seulonnalla saatu merkittävästi laskuun ja tässä tärkeimpänä tekijänä ovat nimenomaan säännölliset papakokeet.

Onko tärkeää olla oma luottogynekologi?

Harva käy aina säännöllisesti samalla yleislääkärillä, mutta monella naisella on oma tuttu gynekologi, jonka luona on saatettu käydä vuosia vuosia ja joskus jopa koko perheen naiset saattavat käydä saman luottolääkärin vastaanotolla. Myös gynekologeja on moneen lähtöön: toiset pitäytyvät napakasti asialinjalla ja toisilla on kokonaisvaltaisempi lähestymistapa, eträ ”alapään lisäksi hoidetaan myös yläpäätä”. Tärkeintä on löytää se itselle sopiva henkilö, jonka kanssa kemiat kohtaavat.

Onko oma tuttu gynekologi sitten hoidon näkökulmasta tärkeä asia? Ei ole mikään välttämättömyys käydä aina saman henkilön vastaanotolla, mutta omalle luottogynekologille on usein helpompi jutella kaikenlaisista elämän varrella kohdalle osuvista pulmatilanteista. Hyvä asia tutussa ja pitkäaikaisessa gynekologissa on se, että hän tuntee historiasi eikä hänen kanssaan tarvitse aina aloittaa alusta asti. Toisaalta, kun gynekologi tietää jo mahdolliset riskit, hän osaa huomioida herkemmin erilaisia muutoksia kehon toiminnassa. Joskus myös kehon muitakin ongelmatilanteita saatetaan havaita gynekologin vastaanotolla.

Tärkeitä vinkkejä gynekologikäynneille

Gynekologille SAA mennä, vaikka kuukautiset olisivatkin päällä. Joskus ongelmatilanne voi vaatia selvittelyä myös kuukautisten aikana. Jos ongelmana on esimerkiksi se, että vuoto ei ota loppuakseen, niin missään nimessä ei tarvitse tai pidä odottaa vuodon loppumista ennen lääkärille tulemista. Kuukautiset eivät estä tutkimuksen tekemistä – ainoastaan papakoetta ei pystytä välttämättä ottamaan kuukautisten aikana.

Moni on opetettu siihen, että gynekologille mentäessä pitäisi aina olla täysin puhdas ja puunattu (ja ehkä sheivattukin). Gynekologi kuitenkin kehottaa tulemaan ujostelematta sellaisena kuin on! Joskus esimerkiksi tulehdustapauksissa näytteen ottaminen on helpompaa, jos alapäätä ei ole jynssätty aivan puhtaaksi, koska pestessä häviää iholta ja limakalvolta myös osa niistä bakteereista, joita saatetaan tarvita diagnoosia varten näytteeseen.

Gynekologi muistuttelee, että on todennäköisesti nähnyt jo ihan kaiken, joten noloiltakaan tuntuvia vaivoja tai tilanteita ei tarvitse häpeillä. On esimerkiksi ihan tavallista, että tamponi, kondomi tai kuukuppi voi jäädä jumiin. Kannattaa siis vain rohkeasti mennä käymään, jos jokin askarruttaa!

*

Toivottavasti tästä tietopaketista oli teille iloa ja hyötyä, ja mukana oli edes jokin ihan uusi tiedonmurunen. Itse opin gynevisiitin aikana montakin uutta asiaa ja sain paljon tarkennusta hiukan hämäräksi jääneisiin asioihin! Kiitos vielä Mehiläisen omalle gynekologille huiman kiinnostavasta keskustelusta!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

16/10/18

Pari sanaa alkoholista…

66 115

Lasillinen hyvää viiniä rentouttaa joskus ihanasti pitkän päivän tai viikon päätteeksi tai antaa ruokaelämykselle sen täydellisen loppusilauksen. Olen aina käyttänyt alkoholia varsin kohtuudella ja opiskeluvuosinakin bailasin pääasiassa vesiselvänä. Mutta turha sitä on kieltää, pienessä hiprakassa voi olla tosi hauskaa ja joskus drinkki tuo tunnelmaan juuri sen hippusen kaivattua nostetta.

Vaikka olen kohtuukäyttäjä, matkan varrelle on mahtunut myös satunnaisia ylilyöntejä – kellepä ei. Vaarallisimpia minulle ovat sellaiset illat, kun istun tyynesti paikoillani koko illan rupattelemassa mukavia ja joku täyttää koko ajan lasia huomaamattani. Lasillisten määrästä ei pysy kartalla eikä humaltumista huomaa, kun kourassa on koko ajan se yksi ja sama loppumaton lasi. Toisaalta olen myös huomannut, että vanhuus ei tule yksin ja kolmenkympin paremmalla puolen pienestäkin alkoholimäärästä toipuminen voi kestää kauan ja vaatia veronsa.

*

Nykyään jätän aika usein ottamatta sen yhden tai kaksikin lasillista siksi, etten vain kaipaa sitä. Olen lukenut alkoholin vaikutuksista yöunen laatuun ja uniongelmista kärsineenä (ja ajoittain vieläkin kärsivänä) hyvä lepo painaa vaakakupissa usein enemmän. Toisaalta en myöskään kaipaa sitä seuraavan päivän väsynyttä ja tunkkaista oloa, mikä jo paristakin lasillisesta saattaa tulla, puhumattakaan varsinaisesta krapulasta. Olen joskus sanonut, että arvostan sitä seuraavaa päivää (etenkin viikonloppuisin) liikaa, että haluaisin viettää sen itse aiheutetusta päänsärystä kärsien. Olen myös huomannut, että vähäisestäkin määrästä alkoholia saattaa nykyään aiheutua seuraavana päivänä sellaista epämääräistä alakuloa. Tutkimustulokset puoltavat tätä havaintoa – alkoholi todellakin vaikuttaa aivokemiaan.

Viime aikoina on erityisesti ollut sellainen fiilis, että alkoholi ei ole maistunut. Olen sellaisessa työssä, jossa kutsuja kaikenlaisiin kissanristiäisiin satelee sähköpostiin päivittäin ja kilistellä voisi vaikka joka päivä, mutta yhä useammin valitsen sen alkoholittoman vaihtoehdon. Usein työpäivää pitäisi vielä jatkaa tilaisuuksien jälkeen ja yksikin lasillinen vaikuttaa välittömästi keskittymiskykyyn ja vireystilaan. Työhön liittyvissä tilaisuuksissa juomattomuus yleensä ymmärretään, mutta ymmärrys ei aina ulotu vapaa-aikaan asti…

On oikeastaan aika kummallista, miten paljon muiden ihmisten juominen ja etenkin juomattomuus tuntuu kiinnostavan muita. En tiedä, onko kysessä varsinaisesti suomalainen ilmiö, mutta olen kokenut, että ainakin Suomessa moni avoimesti kummastelee tai jopa paheksuu, jos joku illaninstujaisten seurueessa päättääkin pysytellä alkoholittomalla linjalla ilman “pätevää syytä”. Selvin päin juhliva saatetaan leimata ilonpilaajaksi tai tylsäksi, vaikka hän itse olisi mukavissa juhlatunnelmissa myös ilman humalaa. Ihan fiksutkin kohtuukäyttäjät sortuvat joskus painostamiseen ja maanitteluun: “Ottaisit nyt! Aina sitä voi lasillisen tai pari juoda!”

Päteviksi syiksi täydelliseen juomattomuuteen kelpaavat usein vain raskaus tai alkoholin käytön estävä lääkitys. Raskauden mahdollisuutta epäillään vähintäänkin omissa ajatuksissa, jos sopivan ikäinen nainen valitsee alholittoman vaihtoehdon, mutta tökeröimmät saattavat kysellä suoraankin. Lääkekuuri puolestaan kuulostaa tekosyyltä, mutta vaikea siihen on vastaankaan väittää. Syiksi alkoholittomuudelle saattavat myös kelvata seuraavan päivän aikainen herätys, työvelvollisuudet tai se, että saapui paikalle autolla. Olen kuitenkin lukemattomat kerrat todistanut tilanteita, joissa nämä perustelut kaikuvat kuuroille korville. Auton voi aina hakea seuraavana aamuna ja tuskinpa muutama lasillinen haittaa töitä tai herätystä…

Yksi hyväksyttävä selitys alkoholittomuudelle on myös jonkinlainen tilapäinen lakko kuten tipaton tammikuu. Pohdimme tätä erään kaverini kanssa ja hän mietti, voisiko lakko olla selityksenä siksi monelle helpompi niellä, koska sitä leimaa aina ajatus tilapäisyydestä. Kaveri heitti kärjistetyn ajatuksen: ei tarvitse ajatella omaa juomista kriittisesti niin kauan, jos ihmiset ympärilläkään eivät tee niin. Lakon kohdalla voi ikään kuin tuudittautua ajatukseen, että toinen vielä palaa normaaleihin juomatapoihinsa kokeilun päätyttyä.

On olemassa myös yksi selitys, joka todennäköisimmin vetää vastapuolen hiljaiseksi: alkoholismi. Toipuvaa alkoholistia toivottavasti kukaan ei yllytä juomaan. Vaikka ei olisi kyse alkoholismista, joissakin alkoholi saattaa nostaa pintaan sellaisia piirteitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti sekä omaan itseen että lähimmäisiin. Tällöin on hyvä miettiä, tekeekö satunnainenkaan juominen hyvää itselle tai omille ihmissuhteille. Yksi tuttuni lopetti alkoholin käytön, kun tajusi käyttäytyvänsä humalassa aina kuin idiootti. Humala nosti pintaan aggressioita ja alkoholin vaikutuksen alaisena hän tuli rähisseeksi turhista ja pahoittaneeksi läheisten mieliä. Oli hienoa, että hän otti vastuun käytöksestään ja jätti alkoholin, kun se ei selvästikään hänelle sopinut.

Olen miettinyt viime aikoina paljon, miksi ihmeessä minun pitäisi selitellä juomattomuuttani yhtään kenellekään. Miksi asialle pitäisi olla jokin selitys? Miksi vastaukseksi ei riitä, että tänään ei maistu tai nyt en halua? Tai miksi minun pitäisi ylipäänsä puolustella tai selitellä alkoholitonta juomaani yhtään mitenkään? Miksi ihmisiä kiinnostaa, mitä minun lasissani on? En minäkään kysy oluen tai viinilasillisen tilaavalta tuttavaltani, miksi hän juo. Jos nyt vertailua halutaan tehdä, niin useammin olen kohdannut alkoholin käytöstä koituvia ongelmia kuin sen käyttämättömyydestä johtuvia.

Alkoholittomuutta valintana todennäköisesti olisi helpompi kunnioittaa, jos julistautuisin absolutistiksi. Tosin silloinkin saisin varmasti selitellä päätöstäni, koska ihmisiä kiinnostaa, miksi joku luopuu alkoholista kokonaan. En kuitenkaan koe tällaista periaatepäätöstä tarpeelliseksi, koska edelleenkin on niitä hetkiä, joissa drinkki maistuu ja tuo tilanteeseen sopivaa nostetta tai rentoutta. Alkoholi ei kuitenkaan ole minulle synonyymi hauskanpidolle.

Kun olen keskustellut asiasta tuttujeni kanssa, osa innostuu antamaan vinkkejä, miten alkoholittoman juoman voi tilata huomaamattomasti tai millaiset juomat näyttävät hämäävästi alkoholilta lasissa. Omenamehu tai ginger ale menee tuopissa helposti siideristä ja pitkässä lasissa kivennäisvesi lime-lohkolla näyttää erehdyttävästi drinkiltä. Myös olutta saa nykyään useista baareista alkoholittomana ja tietysti baarissa voi aina tilata myös alkoholittoman mocktailin. Vinkit voivat helpottaa alkoholittomasti juhlivan iltaa ainakin siinä määrin, että muut eivät kiinnitä huomiota lasin sisältöön. Mietin silti, miksi vesilinjalla pysyttelevän pitäisi joutua piilotelemaan juomattomuuttaan tai tilaamaan alkoholilta näyttäviä juomia, jotta muille ei tulisi paha mieli?

Ystäväpiiriini kuuluu monia, jotka eivät käytä alkoholia lainkaan tai käyttävät sitä hyvin vähän. Siitä huolimatta kohtaan usein vähintäänkin kummastelua tilanteissa, joissa en halua juoda. Puolituttujen porukassa joku haluaa tarjota juoman minullekin ja kieltäydyn kohteliaasti. Hän kohottaa kulmiaan ja kysyy kummastuneena, enkö tosiaan halua mitään? Kiitän ja vastaan, että tämä vesi riittää hyvin. Ota nyt, kun tarjotaan! Lopulta vastaan, että jos hän välttämättä haluaa tuoda jotakin, voin ottaa limun. Sekin tuntuu vähän turhalta, mutta koen pääseväni tilanteessa helpommalla. Myöhemmin samantyyppinen näytelmä käydään läpi vielä pariin otteeseen samana iltana muutaman eri ihmisen kanssa. Voi tietysti olla, että tässä tilanteessa ihmiset ovat vain yrittäneet olla kohteliaita ja luulevat minun kainouttani kieltäytyneen ilmaisesta juomasta.

Poikaystäväni ei käytä päihteitä ollenkaan eikä ole koskaan edes kokeillut. Minusta se on pelkästään mahtavaa, että hän on rohkeasti pitänyt nuoresta lähtien oman linjansa. Hänen kaveripiirissään kyllä juodaan alkoholia, mutta hän itse ei vain koskaan ole tuntenut asiaa kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa. Hän sanoo, ettei pidä ajatuksesta, että menettäisi tilanteessa hallinnan omaan itseensä. Ja todistettavasti osaa pitää hauskaa siinä, missä hekin, jotka tykkäävät tunnelmaa vauhdittaakseen nautiskella muutaman lasillisen. Poikakaverini ei myöskään paheksu tai puutu muiden juomiseen – hänen mielestään se on henkilökohtainen valinta ja muut tehkööt, mitä haluavat. Samaa asennetta toivoisin muiltakin.

Juttelin viime keväänä yhden tuttavani kanssa juomattomuudesta. Päädyimme keskustelemaan asiasta monen mutkan kautta, kun pohdiskelimme, millaiset asiat deittailumaailmassa lässäyttävät oman mielenkiinnon. Molemmat nostivat yhdeksi kiinnostusta laimentavaksi tekijäksi liiallisen päihteiden käytön. Kukin tehköön omalla elämällään mitä haluaa eikä alkoholissa ole mitään pahaa, mutta jos meininki alkaa olla sitä, että juominen kuuluu olennaisena osana kaikkeen hauskanpitoon, myönnän, että se on minulle suuri turn off.

Keskustelumme rönsyili alkoholin käyttöön yleisemmälläkin tasolla ja kaverini kertoi muuttaneensa elämäntapojaan hiljattain monessa mielessä terveellisempään suuntaan. Haasteeksi ovat kuitenkin muodostuneet työpaikan kulttuuriin kuuluvat kosteat juhlat, joissa muut helposti painostavat tai leimaavat ilonpilaajaksi, jos yhdelle ei maistu. Hän myös harmitteli, että joitakin ystäviä ei saa enää seuraksi istumaan iltaa, jos ei ole itsekin valmis juomaan. Moni ei halua ottaa skumppalasillista yksin, jos kaveri juokin vain teetä. Onko ystävän juomattomuus jonkinlainen ikävä muistutus siitä, että itsellä samanlaista itsekontrollia ei ehkä olekaan? Vai mistä tällainen ajatus kumpuaa?

Juttelin äskettäin myös erään toisen kaverini kanssa alkoholista. Hän kertoi huomanneensa, että miesten kesken alkoholi kuuluu usein illanviettoihin kuin oletusarvona. Hänen kaveriporukassaan yhteinen tekeminen on melkein aina sitä, että mennään oluelle. Hän oli havahtunut tähän jokin aika sitten, kun oli miettinyt, mitä itse yleensä tekee kavereidensa kanssa. Kun porukkaa ei yhdistä mikään yhteinen harrastus, ainoa luonteva aktiviteetti on istua tuopilliselle. Mietimme yhdessä, että tämä tilanne on varmaan monella muullakin miehellä, jolla ei esimerkiksi ole jotakin aktiivista harrastusta, jonka parissa tapaisi ystäviä.

Eräs tuttavani kertoi hiljattain olleensa nyt 100 päivää juomatta. Kokeilu alkoi pyrkimyksestä terveellisempään arkeen ja samalla kun liikunnan määrä lisääntyi ja ruokailutottumukset saivat päivityksen terveellisempään suuntaan, tuntui luonnolliselta myös vähentää tuntuvasti alkoholin käyttöä. Hän on kertonut olevansa todella iloinen kokeilustaan ja havainneensa, että suurimmassa osassa illallisjuhlia, after workeja, kilistelytilanteita ja muita juhlia voi aivan hyvin kohottaa maljaa myös alkoholittomalla versiolla. Eräs havainto kuitenkin pysäytti: hän huomasi juoneensa aiemmin usein vain siksi, että muut eivät loukkaantuisi. Miten hullua se onkaan! Miksi meitä kiinnostaa niin paljon, mitä toisen ihmisen lasissa on? Ja kaverin juomattomuus vaikuttaa kielteisesti omaan juhlatunnelmaan?

Kaverini myös iloitsi siitä, että kokeilun jälkeen punaviinilasillinen maistui erityisen hyvältä. Hän kertoi pyrkivänsä jatkossa terveelliseen arkeen, johon myös alkoholi voi kuulua mutta maltilla käytettynä muutaman kerran kuussa. Terveellisempää elämää tavoitellessaan hän oli mielestäni oivaltanut elämästä jotakin olennaista: loppujen lopuksi ei tarvitse luopua mistään, kunhan vain vähentää hiukan. Paitsi liikuntaa – sitä voi lisätä.

*

Alleviivaan nyt vielä tämän postauksen lopuksi, että kerron tietenkin tässä jutussa vain minun henkilökohtaisen kokemukseni sekä parin tuttavani tarinoita, mutta varmasti kokemuksia voi olla myös toisenlaisia. Ilmiö ei välttämättä ole vain suomalainen, mutta täällä se tuntuu kuitenkin olevan monelle valitettavan tuttu. Tarkoitukseni ei myöskään ole tuomita kenenkään alkoholin käyttöä eikä demonisoida satunnaisia viinilasillisia. Alkoholilla (tai ainakin punaviinillä) voi pieninä annoksina ja kohtuulla käytettynä olla positiivisiakin terveysvaikutuksia ja itsekin mielelläni nautiskelen joskus lasin viiniä tai hyvän drinkin.

Pyydän kuitenkin, että voitaisiinko lakata kyttäämästä muiden juomalasien sisältöä? Jos huomaat ärsyyntyväsi tai pettyväsi siitä, että kaverisi ei haluakaan tilata seuraksesi drinkkiä, toivon, että pysähdyt miettimään, miksi toisen juomattomuus häiritsee. Jos joku haluaa olla juomatta, hän tuskin kaipaa osakseen raskausepäilyjä, painostusta, syyllistämistä tai muutakaan erityistä huomiota valintansa takia. Eikä hänen varsinkaan tarvitse selitellä sitä sinulle tai kenellekään muullekaan.

Photos: Jenni Rotonen

Related posts

10/10/18

Maailman mielenterveyspäivä – tukea masentuneelle ja masentuneen läheisille

8 56

Tiesitkö, että tänään vietetään maailman mielenterveyspäivää? Siitä on nyt vajaat kolme vuotta, kun raotin blogissa omaa taustaani masennuksen parissa ja kerroin käyväni läpi psykoterapiaa. Kolme vuotta kestäneen ja viime keväänä päättyneen psykoterapiaprosessin aikana aloin kirjoittaa mielenterveydestä myös blogissa ja sosiaalisessa mediassa ja saamani palautteen perusteella pidin koko ajan tärkeämpänä sitä, että näistä asioista puhutaan avoimemmin ja säännöllisesti. Ajattelin, että jos esimerkkini saa yhdenkin ihmisen hakemaan apua tilanteeseensa ajoissa, on avoimuus ja rohkeus ollut kaiken arvoista.

Pohdintani ja tekstini masennuksesta ja mielenterveydestä ovat vuosien varrella herättäneet kovasti kiinnostusta ja huomiota myös blogini ulkopuolella. Moni ei ehkä olisi arvannut, että mukavasti menestynyt ja pinnallisin puolin unelmaelämääelävä bloggaaja voisi masentua tai “joutua” psykoterapiaan. Haastattelupyyntöjä on vuosien varrella sadellut monelta suunnalta, olen tehnyt paljon mielenterveystyöhön liittyviä hyväntekeväisyysprojekteja ja viime vuoden lopulla sain kiinnostavan viestin. Kehitteillä oli masennuksesta kärsiville ja heidän läheisilleen tarkoitettu verkkopalvelu, johon myös minua pyydettiin mukaan.

*

Yhteydenottaja oli kolmekymppinen start up -yrittäjä Jasu Koponen, joka ehdotti minulle tapaamista kertoakseen konseptista lisää. Lähdin tyypin kanssa teelle ja sain kuulla ideasta enemmän. Ja tarina oli aika pysäyttävä. Jasun oma isä teki itsemurhan vuonna 2016 ja asia tuli melkoisena yllätyksenä koko lähipiirille. Läheiset ymmärsivät vasta jälkikäteen isän olleen masentunut, koska tämä ei koskaan puhunut läheisilleen asiasta eikä hakenut ulkopuolista apua. Isä ei ollut tainnut ymmärtää itsekään, mistä oma paha olo johtui. Tapahtunut jätti Jasulle tunteen, että hän olisi toivonut ymmärtäneensä isän tilannetta aikanaan paremmin, jotta olisi osannut tarjota apuaan ajoissa ja olla paremmin tukena.

Tapahtuneen seurauksena syttyi ajatus siitä, miten muita masentuneita ja heidän läheisiään voisi yrittää auttaa. Koska masentuneelle avun hakeminen voi olla vaikeaa ja samalla moni läheinenkään ei välttämättä tunnista masennuksen oireita tai tiedä miten tukea sairastunutta, Jasu lähti rakentamaan videopohjaista matalan kynnyksen verkkopalvelua, joka tarjoaa sekä tietoa, konkreettisia oppeja ja työkaluja että vertaistukea. Lifeclass.fi-verkkokurssi auttaa sekä masentunutta itseään että hänen lähipiiriään kohtaamaan paremmin sairauden mukanaan tuomat haasteet ennen kuin tilanne pääsee vakavaksi.

*

Paitsi masentuneelle itselleen, Jasu on halunnut palvelun kautta tarjota tukea myös masentuneen läheisille, jotka jäävät lähes poikkeuksetta kaiken avun ulkopuolelle. Lähipiirin rooli toipumisessa on merkittävä – ja samalla raskas. Ja tästä syystä läheisillä on tästä syystä kohonnut riski uupua tai sairastua masennukseen myös itse.

Olin liikuttunut Jasun omasta tarinasta ja tietysti mietin myös oman historiani pohjalta, millaista tukea olisin itse aikanaan saattanut kaivata. Kun hän pyysi minua mukaan palveluun jakamaan oman tarinani videomuodossa vertaistueksi muille, suostuin epäröimättä. Verkkopalvelua on työstetty viime vuoden puolelta lähtien ja tänään on koittanut se hetki, kun palvelu on avattu yleisölle. En ole vielä itse uskaltanut katsoa omaa tunnepitoista haastatteluvideotani, mutta ehkä uskaltaudun tekemään sen vielä tänään illalla. Jo pelkästään tuon alle liitetyn esittelyvideon katsominen nostattaa kyyneleet silmiin.

*

Tämä mielenterveysteema on erityisen ajankohtainen tänään maailman mielenterveyspäivänä (WHO), mutta aihe ei vanhene koskaan. Vaikka oma masennukseni on näillä näkymin historiaa, lähimpieni joukossa on tälläkin hetkellä masennuksesta kärsiviä ja kaipaan ajoittain itsekin tukea siihen, miten voisin parhaiten olla apuna ja tukena läheisilleni.

Masennustilastot kertovat karuja lukemia: joka viides suomalainen sairastuu elämänsä aikana masennukseen ja lähes jokainen kohtaa masennusta ystävän tai läheisen roolissa. Masennuslääkkeitä syö vuosittain 400 000 suomalaista, joista noin puolella on masennusdiagnoosi. Suomessa tapahtuu vuosittain noin 800 itsemurhaa, joista 2/3 masennus on mukana kuviossa. Lisäksi arvioidaan, että jokaista aikuisen tekemää itsemurhaa kohti tapahtuu yli 20 itsemurhayritystä. Masennus on myös suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Vuonna 2017 masennuksen takia eläkkeelle jäi noin yhdeksän henkilöä päivässä.

Masentuneen ja hänen läheistensä tueksi kehitettyä Lifeclass.fi-verkkokurssia on ollut mukana tekemässä psykologeja, psykiatreja, terapeutteja ja muita alan asiantuntijoita esimerkiksi Suomen mielenterveysseurasta ja Mielenterveysomaisten Keskusliitosta Finfamista. Kurssin voi aloittaa ilmaiseksi ja halutessaan lisäsisältöjä saa käyttöönsä maksua vastaan. Palvelua ei ole tarkoitettu korvaamaan varsinaista hoitoa, mutta sen avulla voi saada tukea ja apua omaan tilanteeseensa. Jos epäilet itselläsi tai läheiselläsi masennusta, voit tehdä asiantuntijoiden luoman masennustestin ilmaiseksi osoitteessa masennustesti.fi.

Lifeclass.fi-palvelusta on tänään uutisoitu laajasti suomalaismediassa. Mikäli haluat lukea palvelusta ja sen taustoista sekä perustajasta Jasu Koposesta lisää, kurkkaa esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkeli, Huomenta Suomen haastattelu, Ilta-Sanomien haastattelu (jossa minäkin olen mukana), Kauppalehden artikkeli sekä MeNaisten juttu.

 

 

Pupulandiassa mielenterveys- ja masennusteemaa on käsitelty muun muassa näissä jutuissa:

Omia kokemuksia psykoterapiasta

Minun masennustarinani

♥ Puhetta masennuksesta

Mielenterveys-tabua rikkomassa

Nuorten mielenterveys ja Sekasin-kampanja

Avointa keskustelua mielenterveydestä, osa 1

Avointa keskustelua mielenterveydestä, osa 2

Uskalla hakea apua

 

Olen puhunut lisäksi mielenterveydestä ja masennuksesta esimerkiksi näissä artikkeleissa ja haastatteluissa:

Bloggaaja Jenni Rotonen: “Selvisin masennuksesta” (Kauneus & Terveys)

Jenni Rotonen: “Terapia oli paras lahja itselleni” (Suomen Mielenterveysseura)

Bloggaja kertoo masennuksestaan: “Päällepäin varmaan kukaan ei arvaisi” (MTV3)

Jenni Rotonen tuo esiin, että paha olo voi piillä kiiltävänkin kuoren alla (Tunne & Mieli)

 

 

Tilastojen tietolähteet: Tilastokeskus, Eläketurvakeskus, Suomen Mielenterveysseura & WHO

Related posts

24/09/18

Viikon ajatus: parhaansa tekemisestä

35

Ystävällinen muistutus:

“parhaansa tekeminen” ei tarkoita sitä,

että raataa itsensä

henkiseen romahduspisteeseen asti.

 

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts