23/04/19

Kiireestä ja elämän tärkeysjärjestyksestä

5 74

“It’s not about having time, it’s about making time.” Eilinen viikon ajatus oli mielestäni aika osuva miete ajankäytöstä ja prioriteeteista. Vetoamme usein kiireeseen ja osin se on myös opittu tapa, mutta yleensä aikaa kyllä löytyy, jos sitä oikeasti haluaa löytää. Tai ainakin sitä löytyy niille ihmisille ja asioille, jotka ovat itselle oikeasti tärkeitä.

Monesti kuulee sanottavan, että kiire on paljolti itse aiheutettua, joten aika usein voimme syyttää kinkkisistä tilanteista lähinnä itseämme. Toisaalta kiireestä puhumisen ajatellaan symboloivan menestystä ja tärkeyttä – ja vastaavasti siihen vetoavia näkee joskus syytettävän pelkästään huonosta elämänhallinnasta ja turhantärkeydestä. Omakohtaisesti kuitenkin tiedän, että aktiivisella ja paljon tekevällä ihmisellä yksinkertaisesti on usein vähän kiire. Kun tarttuu innolla asioihin, suhtautuu tekemiseensä suurella palolla ja sanoo useammin kyllä kuin ei, kalenteri tuppaa täyttymään. On kuitenkin totta, että hyvään elämänhallintaan kuuluu, että ei kalenteriaan täytä aivan äärimmilleen, muistaa joskus levätä sekä malttaa (tai uskaltaa) sanoa myös ei silloin, kun aikataulu ei oikeasti anna myöten.

*

Vaikka viikon ajatuksessa on vahvasti totuuden siemen, tietenkään tällaiset yleistykset eivät aina päde ja toisaalta priorisointia on pakko tehdä jo elämänhallinnan näkökulmasta. Eivätkä prioriteetit elämän kaikissa hetkissä ole samat. On pelkästään ymmärrettävää, että ruuhkavuosien keskellä väsyneenä omaa yritystään pyörittävän ystävän ajankäytöstä leijonaosan nielaisevat lapset ja perhe, työ sekä arkiset velvollisuudet. Puhumattakaan siitä, että joskus olisi varmasti ihana saada se pieni lepohetki ihan yksinkin, ehkä jopa harrastaa jotakin. Arkivelvollisuudet on kuitenkin hoidettava, ennen kuin alkaa se varsinainen valinnanvapaus.

Eräs tällaisessa elämäntilanteessa painiskeleva ystäväni totesi, että ystävien tapaaminen on nykyisin arjen luksusta. Hän on aina ollut supersosiaalinen ja hänen ystäväpiirinsä on valtavan laaja, mutta perhearjen myötä aika on niin kortilla, että myös ystävyyssuhteissa on ollut pakko tehdä priorisointia. Kun vapaata aikaa on käytössä vain hyvin rajallisesti ja satunnaisesti, tulee mietittyä aika tarkkaan, ketkä ovat ne tärkeimmät ihmiset ja keiden tapaamisesta saa itse energiaa.

Viikon ajatus herätti erityisesti Instagramin puolella keskustelua niin kuvan kommenteissa kuin yksityisviesteilläkin. Joku kommentoi ajatusta myötäillen ja heitti ilmoille ajatuksen, että meidän pitäisi alkaa kiireeseen vetoamisen sijaan ennemmin sanoa vain suoraan, että “tämä ei vain ole minulle prioriteetti”. Olen itse asiasta oikeastaan aika eri mieltä. Ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia, enkä oikeastaan ymmärrä, mitä sillä voittaisi, että tokaisisi toiselle päin näköä, ettei jokin hänelle tärkeä asia vain ole sitä itselle. Pahimmillaan tällaisella tulisi vain tarpeettomasti loukanneeksi muita. Ja vaikka uskon vahvasti tuohon viikon ajatuksen toteamukseen, en silti ajattele, että sitä voi aukottomasti yleistää tai yksinkertaistaa tällä tavoin.

Jos mietin asiaa omalla kohdallani, moni ihminen ja asia ovat minulle elämässä tärkeitä, mutta minulla yksinkertaisesti on vain rajallinen määrä aikaa ja tunteja vuorokaudessa, joiden puitteissa on toimittava ja yritettävä siinä sivussa kunnioittaa vielä omiakin tarpeita ja omaa hyvinvointia. Uskon, että moni löytää itsensä tilanteesta, jossa kaikkien velvollisuuksien jälkeen aika ei vain riitä kaikille niille ihmisille ja asioille, joille sitä mielellään soisi. Tai ainakaan sitä ei ole käytössä niin paljon kuin toivoisi. Toisaalta jonkin sortin introverttinä sitä tarvitsee myös yksinoloa ja sillekin on tärkeää pyhittää kalenteriin oma aikansa.

*

Ristiriitoja ajankäytön tiimoilta muodostuu helposti silloin, kun esimerkiksi joku ihminen on itselle prioriteettisijalla, mutta hän itse selkeästi priorisoi muita asioita ja ihmisiä omassa ajankäytössään korkeammalle. Tällöin on ehkä hyvä arvioida kriittisesti, saako itse toiselta sen verran kuin tarvitsee tai kokee ansaitsevansa. Melkeinpä kaikissa muissa tilanteissa kiire tai ajanpuute on tiettyyn pisteeseen asti vain ikään kuin hyväksyttävä osana arkea ja elämää.

Toki omaa elämäänsä voi muuttaa, jos itse ei ole tilanteeseensa tyytyväinen, mutta esimerkiksi yrittäjänä olen hyväksynyt sen, että vastuu työhommien hoitamisesta on aina minulla itselläni. Niinpä en voi delegoida töitä muille tai hoitaa hommiani vähän sinne päin, jos haluan, että töitä riittää vielä huomennakin. Toisaalta rakastan työtäni ja se on korkealla prioriteettieni listalla, joten voisi olla vaikeaa esimerkiksi seurustella ihmisen kanssa, joka ei pystyisi ymmärtämään tätä tai joka itse ei olisi intohimoinen jotakin omaa juttuaan kohtaan.

On myös hyvä tiedostaa, että eri ihmisillä on hyvin erilaisia tarpeita. Ystävyyssuhteessa toiselle voi riittää, että jutellaan kerran kuussa ja toinen haluaisi pitää yhteyttä päivittäin – tällöin on ymmärrettävää, että ristiriitoja ja väärinkäsityksiäkin saattaa syntyä. Olen itse onnekkaassa tilanteessa, sillä minulla on useita läheisiä ja rakkaita ystäviä, mutta ajankäytön näkökulmasta laaja ystäväpiiri on toisinaan haaste, etenkin kun ystäväni eivät juurikaan tunne toisiaan ja viihdyn paremmin itsekin kahden kesken rauhassa keskusteluun syventyen kuin isommalla porukalla kerrallaan.

Tutustun mielelläni uusiin ihmisiin, mutta kun kalenterissa on haasteita löytää vapaita kolosia edes niille kaikkein rakkaimmille ystäville, priorisoin usein niitä tuttuja rakkaita uudempien ja kevyempien tuttavuuksien sijaan, ja se lienee ymmärrettävää. Tärkeimmille ihmisille löytyy (tai ainakin pitäisi löytyä) aina aikaa, kun sille on oikeasti tarve. Elämän prioriteetit mukautuvat tilanteiden mukana, ja kun ystävällä on hätä tai ikävä yltyy liian kovaksi, hänelle raivataan tilaa kalenterista vaikka väkisin ja luovuutta käyttäen, jos ei muuten onnistu. Toisaalta kaikkein tutuimpien tyyppien kanssa on helppo joustaa, kun kaveri voi tulla kylään hikisenä suoraan treeneistä myöhään illalla teelle tai makaamaan sohvalle samalla, kun siivoan. Hiukan etäisemmän ihmisen kanssa tällaista vaihtoehtoa tuskin tulisi edes ajatelleeksi.

Saattaa kuulostaa hiukan karulta, mutta olen joskus todennut, että voin olla tyytyväinen, jos ehdin nähdä niitä kaikkein rakkaimpia ja läheisimpiä ystäviäni edes kerran kuussa tai kahdessa. Ja siinä välissä akuuteimpia kuulumisia ja asioita päivitetään sitten satunnaisesti viestein ja puhelimitse. Onneksi (?) suurin osa läheisistänikin on aika kiireistä ja menevää porukkaa, joten he ymmärtävät oman hektisen arkensa keskellä olla pahastumatta siitä, jos yhteistä aikaa ei aina ole niin usein kuin toivoisi. Toisaalta ystävyys on aina kahden kauppa: jos molemmat ovat joustavia, yhteistä aikaakin yleensä löytyy helpommin. En itse odota ystäviltäni, että he olisivat aina saatavilla tai pahastu siitä, jos kiireinen hetki elämässä sysää tapaamista pitkälle kalenterissa, joten kokisin vaikeaksi myös sen, jos toinen ottaisi herkästi itseensä minun ajankäytölliset haasteeni. Kokemukseni mukaan parhaita ystävyyssuhteita ovat juuri ne, joissa juttu jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin, oli välissä kulunut aikaa sitten vuorokausi tai vuosi.

Romanttisissa suhdetilanteissa ja etenkin uuden suhteen alkuvaiheessa prioriteeteilla ja niihin liittyvällä tasapainolla on usein kriittisempi merkitys kuin ystävyydessä. Yleistyksiä on tarpeetonta tehdä, koska ihmiset ovat erilaisia persoonineen ja tarpeineen, mutta olennaista on, tulevatko omat tarpeet tyydytetyiksi ja löytyykö toisen ihmisen kanssa sellainen tasapaino, jossa molemmat voivat olla onnellisia.

Eräs kommentoida totesi Instagramin puolella osuvasti, että on tärkeää uskaltaa pysähtyä ja katsella omaa elämää ikään kuin ulkopuolelta aina silloin tällöin ja miettiä, että käyttääkö aikaansa sellaisiin asioihin jotka tekevät onnelliseksi. Mitä saan? Mitä annan? Tätä ajatusta voi soveltaa ihan kaikilla elämän osa-alueilla työstä ihmissuhteisiin. Jos toisella ihmisellä kaikki muu menee aina yhteisenajan edelle (puhutaan sitten ihmisistä, harrastuksista, ystävistä tai työstä), tilanne ei ehkä ole silloin ihan tasapainossa. Jokainen haluaa voida tuntea olevansa toiselle tärkeä.

On tärkeää oppia päästämään rohkeasti irti, koska sitä kautta antaa myös toiselle mahdollisuuden tarkastella ja ymmärtää, mikä hänelle on oikeasti tärkeää. Asian tai toisen ihmisen merkityksen kun valitettavasti usein tajuaa vasta silloin, kun sen on vaarassa menettää (tai jo menettänyt). Joskus tällainen rajanveto tarjoaa konkreettisen mahdollisuuden tehdä tarvittavia muutoksia tai vaihtoehtoisesti antaa tilaa jollekin uudelle. Luopuminen tai omien rajojen asettaminen ei ole helppoa, mutta se on vapauttavaa, vie kohti onnellisempaa elämää ja on ennen kaikkea osoitus siitä, että arvostaa omaa itseään.

*

Aina on poikkeustilanteita ja joskus olosuhteet pakottavat prioriteetit tiettyyn järjestykseen. Ylipäänsä ihmisten kapasiteetti käsitellä erilaisia tilanteita, kiirettä, stressiä ja paineita vaihtelee ihan valtavasti. On helppoa ajautua sellaiseen suoritusmoodiin, jossa putkikatseella kiikaroiden ei enää näe metsää puilta. Siksi on tärkeää pysähtyä silloin tällöin kuulostelemaan, tekevätkö omat valinnat onnelliseksi. Ja saavatko ne itselle tärkeimmät ihmiset ja asiat todella omasta ajasta ansaitsemansa siivun.

Ajattelen itse tuota viikon ajatusta siten, että se kehottaa paitsi omien prioriteettien tarkasteluun, myös oman arvonsa kunnioittamiseen. Jos esimerkiksi ihmissuhteessa vallitsee selkeä epätasapaino, voi tehdä hyvää ottaa askel sivuun ja antaa sitä kautta myös toiselle mahdollisuus miettiä uudelleen omia prioriteettejaan. Yleensä se auttaa molempia arvioimaan, onko suhde kummallekin tasa-arvoisen tärkeä.

Myös oman elämän tärkeysjärjestyksen pohdiskelu on hyvä juttu nimenomaan hyvinvoinnin näkökulmasta. Helposti arkea tulee kuormitettua ja elämäänsä haalittua kaikkea sellaista, mikä lopulta ei ole kokonaisuuden näkökulmasta kovinkaan olennaista. Joskus suoritusmoodista irti pääseminen (ja päästäminen) voi vaatia ulkopuolistakin tukea: itse kävin hakemassa jeesiä asiaan terapiasta. Itse asiassa tämä postaus voisikin olla hyvä päättää tarinaan, jonka terapeuttini kertoi minulle ja jonka uskon osuvan ja uppoavan aika monelle kalenteriaan ylibuukkaavalle oman elämänsä supersankarille.

Iäkästä professoria pyydettiin pitämään luento tehokkaasta ajankäytöstä ryhmälle suurten yritysten johtajia. Professori aloitti luentonsa nostamalla pöydälle suuren lasipurkin ja sanoi tekevänsä pienen testin. Seuraavaksi hän täytti purkin suurilla kivillä, kunnes sinne ei enää mahtunut enempää. Hän kysyi yleisöltä: “Onko purkki nyt täynnä?” Yleisö vastasi myöntävästi. Hetken kuluttua professori kysyi uudelleen: “Oletteko aivan varmoja?” Hän otti esiin pienemmän purkin, joka oli täynnä soraa. Hän kaatoi soran kivien päälle ravistellen sitä kevyesti niin, että sora solahti isojen kivien väliin. “Onko purkki nyt täynnä?”, hän kysyi. Yleisö alkoi ymmärtää pelin hengen ja yksi vastasi: “Todennäköisesti ei.” Professori oli tyytyväinen vastaukseen ja nosti pöydälle vielä pienen rasiallisen hiekkaa. Kun hän kaatoi suureen purkkiin, se valui kivien ja soran jättämiin rakosiin.“Entä onko purkki nyt viimein täynnä?” professori kysyi jälleen. Kuulijat vastasivat epäröimättä: “Ei!”

Seuraavaksi professori otti esiin kannullisen vettä, jolla täytti purkin ääriään myöten. Sitten hän kysyi: “Mikä on totuus, jonka tämä testi meille opettaa?” Yksi osallistujista vastasi: “Se osoittaa, että vaikka kalenteri näyttäisi aivan täydeltä, sinne pystyy aina mahduttamaan vielä jotakin.” Professori vastasi: “Ei, se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka voimme tästä oppia on se, että jos emme ensin laita suuria kiviä purkkiin, emme saisi niitä kaikkia mitenkään mahtumaan sinne. Kehotan teitä miettimään, mitkä ovat näitä suuria kiviä elämässänne? Terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Velvollisuudet? Opiskelu? Rentoutuminen? Tai jokin muu? Nämä suuret kivet täytyy muistaa laittaa purkkiin ensimmäisenä, koska jos laitamme sinne ensin soran ja hiekan, täytämme elämänne merkityksettömillä pikkuseikoilla, eikä aikaa jää enää niille todella tärkeille asioille. Muistakaa siis kysyä itseltänne, mitkä ovat teidän elämässänne niitä suuria kiviä ja laittakaa ne purkkiin ensin.”

Heräsikö mietteitä? Olisi kiinnostavaa kuulla teidän ajatuksianne!

Photos: Viena K

Related posts

20/03/19

Afterwork-podcast: Parisuhdeväkivallan uhrit – yksi meistä

46

Puhuin blogissa pari viikkoa sitten naisten kohtaamasta väkivallasta ja mainitsin, että kolmasosa suomalaisnaisista on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa, ja tämä prosenttiluku toteutuu myös Afterworkin äärellä: yksi meistä on ollut väkivaltaisessa suhteessa. Tässä jaksossa pohditaan, mikä saa jäämään väkivaltaiseen suhteeseen? Mikä lopulta katkaisi kierteen? Entä millaisia neuvoja väkivaltaa kokenut antaisi muille uhreille sekä heidän läheisilleen?

Afterwork-podcast on muuten nykyään myös Instagramissa, joten tule ystäväksemme myös siellä. Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast. Tällä viikolla tilillämme arvotaan kahden hengen lippupaketteja ensi viikolla järjestettävälle Season Film Festivalille, joten käy ihmeessä osallistumassa kisaan!

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Janita Autio

Related posts

5/03/19

Biologisen kellon tikitystä: tiukkaa faktaa hedelmällisyydestä

28 99

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: MEHILÄINEN FELICITAS & ASENNEMEDIA

Reilu kuukausi sitten avauduin poikkeuksellisen henkilökohtaisesta aiheesta ja poikkeuksellisen avoimesti. 35 vuotta täyttäessäni (ja jo hiukan sitä ennen) iski yhtäkkiä tajuntaan voimalla ajan rajallisuus. En ole koskaan tuntenut biologisen kellon tikitystä vauvakuumeen muodossa, mutta yhtäkkiä se maagiselta tuntuva 35 vuoden rajapyykki olikin todellisuutta, enkä käytännössä ollut vielä juuri sen lähempänä perheen perustamista kuin aiemminkaan elämässä. Kun olen vierestä seurannut minua hieman vanhempien ystävieni tilanteita sekä myös vaikeuksia raskaaksi tulemisessa, tajusin ehkä ensimmäistä kertaa jotenkin kouriintuntuvammin, ettei lapsen saaminen todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Enää asiaan ei voi suhtautua ihan niin huolettomasti ja tietoisuus oman iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen on läsnä hyvin monissa mietteissä tulevaisuuteen liittyen.

Uskon, että valtavan moni kolmekymppinen nainen voi samaistua takaraivossa tykyttävään ahdistukseeni hedelmällisyyden romahduksesta. Tuntuu suorastaan absurdilta, että luonto on järjestänyt asian näin. Päällisin puolin sitä tuntee elävänsä elämänsä parasta aikaa ja olevansa kukkeimmillaan, ja samanaikaisesti munasarjat rapistuvat kovaa vauhtia. Jokainen elämäntilanne on omanlaisensa ja oli todella kiinnostavaa lukea myös muiden kokemuksia ja tarinoita tästä aiheesta omien pohdintojeni jälkeen.

*

Postauksen ja sen kommenttiboksissa virinneen keskustelun myötä minulle heräsi ajatus, että ehkä voisin ihan oikeasti tutkituttaa oman hedelmällisyyteni, jotta tietäisin missä mennään ja paljonko tässä mahdollisesti on vielä pelivaraa. Olen myös ollut kiinnostunut tietämään lisää munasolujen pakastamisesta, sillä sekä lääkäriystäväni että hedelmöityshoitojen kautta lopulta 40-vuotiaana raskaaksi tullut ystäväni ovat vakavasti suositelleet harkitsemaan sitä vaihtoehtona.

Tiedän, että nämä asiat kiinnostavat minun lisäkseni monia muitakin, joten päätin kysyä asiaan ihan ammattilaisnäkökulmaa. Olen tehnyt jo pitkään yhteistyötä Mehiläisen kanssa ja sen alaisuudessa toimii myös nimenomaan lapsettomuus- ja hedelmällisyyshoitoihin erikoistunut Felicitas. Niinpä sovin tapaamisen lääkärin kanssa, jotta voisin kysellä sekä omaa että mahdollisesti teidänkin mieltänne askarruttavia kysymyksiä asiantuntijalta. Jutussa asiantuntijana on toiminut Felicitaksessa työskentelevä gynekologi Tiina Hakala-Ala-Pietilä, joka on erikoistunut nimenomaan hedelmällisyysasioihin ja lapsettomuushoitoihin.

*

Juttelimme lääkärin vastaanotolla siitä, että on oikeasti hiukan huolestuttavaa, kuinka moni ei tajua, miten radikaalisti ikä todella vaikuttaa hedelmällisyyteen. Moni viivyttelee lapsihaaveiden kanssa puhtaasti tietämättömyyttään, vaikka tulevaisuuden toiveissa on oma perhe ja elämäntilanne sallisi helpostikin jo konkreettiset askeleet prosessissa eteenpäin. Gynekologi Tiina Hakala-Ala-Pietilän mukaan monella on hedelmällisyydestä myös paljon ihan väärää tietoa. Tutkimuksen mukaan jopa yli puolet 35-vuotiaista miehistä luulee, että naisen hedelmällisyys alkaa heiketä vasta 40 ikävuoden jälkeen. Myös osa naisista erehtyy luulemaan näin. Ei siis ole ihme, että osa herää perheenperustamissuunnitelmiin vasta varsin myöhään. Tietenkin monella syynä on esimerkiksi sopivan kumppanin puute, mutta paljon on myös vakaassa parisuhteessa olevia pariskuntia, jotka odottelevat asian kanssa suotta, kunnes tuleekin jo kiire.

Todellisuudessa naisen hedelmällisyyden lasku alkaa näkyä jo 30 ikävuoden tuntumassa ja 35 ikävuoden jälkeen se on jo erittäin huomattavaa. Viihdeuutisten Hollywood-tarinat reilusti päälle nelikymppisten naisten ensiraskauksista tukevat harhakäsityksiä, sillä useimmiten siinä iässä raskaus on mahdollinen vain luovutetun munasolun avulla. Kuitenkin tästä puhutaan vain äärimmäisen harvoin, joten moni elää uskossa, että raskaaksi tuleminen ja lapsen saaminen omilla munasoluilla on vielä täysin realistinen haave reilusti yli nelikymppiselle (43+). Hakala-Ala-Pietilän mukaan harhakäsitykset näkyvät myös klinikalla: moni ei todella tiedä, että on vaikeaa tulla omilla munasoluilla raskaaksi, jos ikä alkaa olla muutamankin vuoden päälle neljänkymmenen. Poikkeuksia toki on, mutta ne ovat tilastojen valossa harvinaisia.

Jäin lääkärin kanssa juteltuani miettimään, mistä johtuu, että tieto ei tavoita ihmisiä. Tulin siihen tulokseen, että ihmiset, jotka eivät koe lasten hankkimista ajankohtaiseksi juuri nyt, eivät yksinkertaisesti hakeudu tiedon äärelle. Biologian tunneista koulussa on jo pieni ikuisuus ja toisaalta lasten hankkimiseen tai vaihdevuosiin liittyvät asiat tuntuvat vielä niin kaukaisilta teini-iässä, ettei ole ihme, jos osa faktoista unohtuu matkan varrella. Enkä ole ihan varma, miten perusteellisesti näitä asioita edes käydään läpi siellä koulun biologian tunneilla muutenkaan. Oli miten oli, moni havahtuu ymmärtämään hedelmällisyyttä koskevat realiteetit vasta siinä vaiheessa, kun perheen perustaminen alkaa tuntua ajankohtaiselta – usein vasta kolme- tai nelikymppisenä. Ja valitettavasti se voi tietyissä tilanteissa olla silloin jo aika myöhäistä. Juuri siksi on minusta erityisen tärkeää, että tämä tieto tuodaan tällaisiin kanaviin, jotka eivät ole ensisijaisesti suunnattu nimenomaan lapsen hankkimista suunnitteleville. Ehkä tätä kautta se tavoittaa sellaistakin yleisöä, joka ei muuten tulisi varta vasten hakeutuneeksi tiedon äärelle. Yleisestikin hedelmällisyydestä tulisi nykyisenlaisen elämäntyylin ja -rytmin puitteissa puhua enemmän, niin naisille kuin miehillekin.

Kaikkihan eivät toki lapsia edes halua, mutta lapsettomuuslääkäri toteaa, että on silti tärkeää olla tietoinen hedelmällisyyden kehityksestä. Toisinaan mieli saattaa myös matkan varrella muuttua: jotkut tietävät vakaasti jo nuoresta lähtien, etteivät halua lapsia, mutta osalla mielipide muuttuu, kun kriittinen 40 vuoden merkkipaalu alkaa lähestyä. ”Jos on epävarma siitä, haluaako tulevaisuudessa lapsia, mutta haluaisi pitää tämän mahdollisuuden avoimena, kannattaa miettiä asia itsekseen läpi, olisiko ennakoiva munasolujen pakastus vaihtoehto, jota haluaisi harkita”, Hakala-Ala-Pietilä toteaa.

*

Lääkäri kertoo kohtaavansa hedelmällisyyskeskustelun ympärillä samanlaisia huolia ja murheita, jotka nousivat esille monien kommenteissa myös oman kirjoitukseni yhteydessä pari kuukautta sitten: ”Moni herää näihin asioihin aika myöhään. Käytännön kysymykset ja työhön sekä rahatilanteeseen liittyvät asiat huolettavat kovasti, mutta toisaalta samanlaisten huolten kanssa on kamppailtu kautta aikojen, ja jotenkin ne asiat aina ovat järjestyneet. Moni pelkää vähän turhaankin ja rakentaa elämää hurjan pitkään valmiiksi lapsen tuloa ajatellen, ja huomaa vasta sitten, ettei raskaaksi tuleminen onnistukaan enää niin helposti.”

Oman postaukseni kommenteissa olikin ihanan kannustavia ja rohkaisevia tarinoita, joissa raskaus on yllättänyt ei-niin-otollisessa elämäntilanteessa ja kaikki on lopulta mennyt tosi hyvin, vaikkei ehkä juuri niin kuin elämäänsä oli alun perin suunnitellut. Toisaalta, harvoinpa tätä elämää niin kamalan tarkkaan voikaan (tai edes kannattaa) suunnitella: yllätykset ja odottamattomat käänteet kuuluvat asiaan. Olenkin joskus miettinyt, että yllätysraskaus saattaa jopa olla monelle lopulta se ”helpoin” vaihtoehto, koska se tavallaan vain pakottaa järjestelmään elämän tilanteen ympärille sen sijaan, että jäisi loputtomiin odottelemaan sitä ”oikeaa hetkeä”, jota ei koskaan tunnu tulevan.

*

Näin henkilökohtaisista aiheista julkisesti puhuminen on aina vähän pelottavaa. Perheasioihin ja lapsen saamiseen liittyy voimakkaita tunteita, ja toisinaan ihmiset ovat aika herkkiä neuvomaan muita omien kokemustensa pohjalta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kukaan meistä ei tunne toisen (varsinkaan ihan vieraan) tilannetta niin hyvin, että muita kannattaisi kovin hanakasti lähteä opastamaan. Onkin ollut hienoa huomata, kuinka hienotunteisesti ja muita kunnioittavasti tätä keskustelua on aiheen ympärillä käyty juuri täällä blogin puolella. Lämmin kiitos siitä.

Mutta siis, jos hedelmällisyysasiat mietityttävät, niin niistä voi käydä juttelemassa myös lääkärin kanssa. Oman hedelmällisyyden tilaa on myös mahdollista tutkia. Kävin itse tosiaan jututtamassa lääkäriä näistä asioista ja samalla tehtiin myös minulle tämä hedelmällisyystutkimus, jonka tuloksia vielä odottelen. Sen pohjalta mietin sitten, annanko asioiden vain edetä omalla painollaan vai harkitsenko mahdollisesti ennakoivaa munasolujen pakastusta vaihtoehtona. Prosessi on todella kallis, joten sekin hiukan mietityttää, mutta tulosten saaminen varmasti selkiyttää omia ajatuksia. Voi olla, että lopulliset päätökset asiasta pidän omana tietonani, mutta kokosin tähän juttuun tietopaketin hedelmällisyyden testaamisesta ja ennakoivasta munasolujen pakastuksesta, joten voitte tältä pohjalta sitten miettiä, voisivatko ne olla konkreettisia keinoja tuoda mielenrauhaa tai selvitellä tilannetta myös omalla kohdalla.

Hedelmällisyyden testaaminen

Naisen hedelmällisyyttä on mahdollista mitata muun muassa munasarjoja ja tiettyjä veriarvoja tutkimalla. On olemassa myös uusi geenitesti, jonka perusteella löydetään 65% niistä naisista, joilla vaihdevuodet uhkaavat alkaa ennenaikaisesti ja joiden hedelmällisyys heikkenee jo paljon aiemmin kuin normaalisti. Koska testitulos saadaan geeniperimää tutkimalla, se voidaan tehdä jopa vastasyntyneelle tytölle. Vaihdevuosien alkamiselle etuajassa voi olla muitakin syitä kuin puhtaasti geneettinen alttius: esimerkiksi tupakointi ja jotkut autoimmuunisairaudet (kuten diabetes ja reuma) saattavat altistaa ennenaikaisille vaihdevuosille, heikentää munasarjojen toimintaa tai tuhota munasoluja. Myös oman äidin ja isoäitien ikä vaihdevuosien alkaessa antaa usein osviittaa siitä, milloin omia vaihdevuosia voi odottaa alkaviksi, vaikka tietysti tilanne on jokaisella yksilöllinen. Joka tapauksessa kaikki nämä tekijät yhdistämällä, saadaan yleensä aika hyvin tietoa naisen hedelmällisyyden tilasta sekä siitä, ovatko vaihdevuodet vaarassa alkaa piankin. Myös monenlaiset muut syyt voivat vaikeuttaa raskaaksi tulemista kuten endometrioosi tai kilpirauhasongelmat.

MUNASARJAT

Ultraäänitutkimuksen avulla tutkitaan, kuinka paljon munasarjoissa on lähteviä pieniä munarakkuloita. 35-vuotiaalla hyvä tulos on vähintään 5 rakkulaa munasarjaa kohden eli yhteensä MINIMISSÄ 10 rakkulaa. Se kertoo, että munasarjat eivät ole lähteneet vanhenemaan ennenaikaisesti.

S-FOLLIKKELIA STIMULOIVA HORMONI

Vaihdevuosihormoniksi kutsuttu hormoni indikoi sitä, miten lähellä vaihdevuosien alkaminen on. Normaaliarvo on alle 9, mikä tarkoittaa, että vaihdevuodet eivät todennäköisesti ole vielä lähitulevaisuudessa alkamassa. Jos arvo puolestaan on 9-14 välillä, se tarkoittaa, että toiminta alkaa jo heiketä, mutta voidaan vielä hyvin saada raskaus onnistumaan. Kun luku alkaa olla 14 tuntumassa tai sen yli, niin raskaustulokset huononevat merkittävästi.

S-ANTI-MULLERIAN-HORMONI

Tämä veriarvo kertoo samaa kuin ultraäänitutkimus eli kuinka paljon munasarjoissa on lähteviä munarakkuloita eli sen avulla voidaan arvioida, kuinka monta munasolua voitaisiin saada talteen yhdellä keräyskerralla ennakoivaa munasolun pakastusta ajatellen. Normaaliarvo on yli 2, jolloin munarakkuloita on saatavilla vielä hyvin. Lukeman ollessa 0,7-2 välillä kannattaa jo miettiä raskautta. Jos tulos on alle 0,7, niin alkaa jo olla kiire, sillä munasoluja on enää vähän jäljellä.

Ennakoiva munasolujen pakastus

Ennakoiva munasolujen pakastaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että naiselta kerätään punktion avulla talteen hyväkuntoisia munasoluja mahdollista myöhempää käyttöä varten, sillä sekä niiden määrä vähenee että laatu huononee iän myötä. Yleensä 35 on järkevä yläikäraja munasolujen pakastamiseen, sillä sen jälkeen niiden laatu alkaa olla sen verran huono, ettei onnistunutta raskautta voida kovin suurella varmuudella taata. Hedelmöityshoitoja ilman muuta tehdään vielä yli 35-vuotiaillekin, mutta ennakoivaa pakastusta ei siinä vaiheessa yleensä enää suositella.

Ennakoivasta munasolujen pakastuksesta on käyty paljon keskustelua ja Suomen Fertiliteettiyhdistys (SFY) on laatinut hyvän toimintatavan periaatteet, joita hoitoja tehdessä noudatetaan. Ennakoivalla munasolun pakastamisella voidaan siis käytännössä siirtää lapsen hankkimista muutamalla vuodella eteenpäin, mutta on tärkeää muistaa, että tietenkään hoito ei automaattisesti takaa raskaaksi tulemista tai lapsen saamista. On kuitenkin melko todennäköistä, että jos munasoluja on ja veriarvot ovat kohdallaan, saadaan talteen hyviä munasoluja, joilla raskaaksi tuleminen on mahdollista. Yleensä pakastamista varten otetaan talteen noin 20-25 munasolua, jotta varmistetaan yksi onnistunut raskaus. Nykyinen uusi pakastusmenetelmä vitrifikaatio on todettu varsin menestyksekkääksi ja se säilyttää munasolut paljon parempikuntoisina kuin aiemmat menetelmät, jolloin myös raskaaksi tuleminen pakastetuilla munasoluilla on nykyisin hyvin paljon todennäköisempää.

On hyvin yksilöllistä, mikä määrä munasoluja saadaan kultakin asiakkaalta talteen yhdellä hoitokerralla. Jos kuitenkin kaikki on kunnossa, keskimäärin munasoluja saadaan yleensä kerättyä yhdellä kertaa noin 10. Yleensä tarvitaan kuitenkin kolme hoitokertaa, jotta saadaan talteen 20-25 munasolua, joiden avulla yksi raskaus voi olla mahdollinen. Toisinaan vielä 40-vuotiaaltakin voidaan saada kerättyä paljon munasoluja, mutta niiden laatu on yleensä jo sen verran heikentynyt, että suurin osa on käyttökelvottomia. Osa iäkkäämmistä asiakkaista voi joutua käymää läpi useampiakin keräyskierroksia, jos munasolujen laatu on kovin heikko. Iäkkäämmän naisen munasolut eivät myöskään kestä yhtä hyvin pakastusta.

Naisen hedelmällisyys alkaa jyrkemmin laskea 30 ikävuoden jälkeen ja erittäin jyrkästi 35 ikävuoden jälkeen. ”Jos katsotaan ikäryhmää 35-39 ja lasta aletaan yrittää siinä iässä, niin noin 30% ei tule saamaan biologista lasta. Jos alkaa yrittää raskautta vasta 40-44 vuoden iässä, niin riski jäädä lapsettomaksi on 64%. Toki raskaaksi voi tulla myös lahjoitetulla munasolulla, jos se tuntuu sopivalta vaihtoehdolta”, hedelmällisyyshoitoihin erikoistunut gynekologi Tiina Hakala-Ala-Pietilä kertoo. ”Tänä päivänä monet alkavat yrittää lasta vasta nelikymppisenä ja haluaisivat useampia lapsia. Joissakin paikoin se on mahdollistakin. Esimerkiksi USA:ssa on klinikoita, jotka toimivat niin, että nelikymppiseltä kysytään heti alkuun, montako lasta tämä haluaisi saada ja kerätään ensin talteen riittävästi alkioita, jotta on mahdollista yrittää raskautta useampi kerta. Vasta sen jälkeen aletaan siirtää alkio yksi kerrallaan kohtuun. Toisin sanoen alkiota ei siis siirretä heti, vaan kerätään suurempi määrä viidennen päivän alkioita pakkaseen, jolloin on hyvin todennäköistä, että sieltä saa myös toisen lapsen. Kaikki tämä kertoo maailman muutoksesta.

Muutoksesta kielivät myös tilastot, sillä vielä 4 vuotta sitten yli 40-vuotiaiden asiakkaiden osuus Felicitas-klinikan koeputkihoidossa olevista potilaista oli 19% luokkaa, mutta tänä päivänä lähes 50 % on yli nelikymppisiä. Neljässä vuodessa on siis tapahtunut suuri muutos, joka heijastelee niin epävarmuutta työmarkkinoilla kuin suurempiakin muutoksia asenteissa ja elämäntyylissä. Väestöliiton toteuttamaa Perhebarometriä varten tehdyn kyselyn mukaan varsin suuri osa ihmisistä lykkää lapsihaaveita nykyään siksi, että haluaa nauttia elämästä ja matkustella.

*

Joskus käy niin, että hoitoja läpikäynyt kohtaa sopivan kumppanin yllättäen melko piankin ja Hakala-Ala-Pietilä neuvoo tällöin pohtimaan huolellisesti omia vaihtoehtoja. ”Jos munasoluja on pakastanut jo aiemmin ja tapaakin potentiaalisen kumppanin, riippuen hieman iästä ja tilanteesta kannattaa miettiä, kannattaisiko raskautta ensin yrittää luonnollisin keinoin. Pakastettuja munasoluja voi hyödyntää mahdollisesti sitten myöhemmin, jos näyttää siltä, että on tarvetta tai haluaisi vielä useammankin lapsen”, hän neuvoo. ”On kuitenkin tärkeää muistaa, että myöhemmällä iällä myös raskauteen liittyy erilaisia riskejä. Kannattaa keskustella oman hoitavan lääkärin kanssa, mikä on järkevin ratkaisu omassa tilanteessa.”

On myös hyvä tiedostaa, että Kela ei korvaa näitä hoitoja, joten asiakas maksaa kaikki lääkkeet ja hoidot täysimääräisesti itse. Ja se ei ole ihan halpaa lystiä, sillä prosessiin hoitoineen, lääkkeineen ja tapaamisineen saattaa helposti mennä keskimäärin jopa 10 000 euroa kaiken kaikkiaan, ja tämä summa kattaa siis vain munasolujen pakastuksen. Itse hedelmöitys on sitten ihan oma erillinen prosessinsa. On tärkeää myös muistaa, että munasolujen pakastaminen ei itsessään ole vielä lupaus, että niitä voidaan välttämättä käyttää. Jos hedelmällisyyshoitolain mukaan ilmenee jokin este, voi hedelmöityshoito olla mahdoton tästä näkökulmasta. Tällaisia esteitä voivat olla esimerkiksi se, että raskaus olisi äidille vaarallinen, mikä voi olla seurausta esimerkiksi liian korkeasta iästä tai esimerkiksi jostakin kroonisesta sairaudesta. Myös ongelmat huumeiden tai alkoholinkäytön kanssa ovat painavia esteitä hedelmöityshoidoille. Jokaisen tilanne tutkitaan aina henkilökohtaisesti ja samalla arvioidaan myös lapsen kasvuolosuhteita. Lapselle pitää pystyä takaamaan kohtalaisen normaali kasvuympäristö, joten esteitä hedelmöityshoidoille voi olla esimerkiksi perheväkivalta tai toisen vanhemman vakava psyykkinen sairaus, joka ei pysy hallinnassa. Lapsen oikeudet menevät aina vanhempien oikeuksien edelle. ”Useimmiten kaikki on kunnossa, mutta toisinaan tällaisia tilanteita tulee vastaan”, lääkäri kertoo.

*

Hedelmällisyystestien tulosten saamisessa vierähtää pari viikkoa, minkä jälkeen on mahdollista katsoa, haluaako asiakas edetä hoitoon asti ja mikä ajankohta voisi olla hoidolle sopiva. Ennakoiva munasolujen pakastusprosessi suunnitellaan yhdessä lääkärin kanssa ja siihen kuuluvat samat säännöllisesti otettavat pistokset kuin hedelmöityshoitoihinkin. Pistosten avulla pidetään huoli siitä, että kypsiä munarakkuloita on keräysvaiheessa riittävästi saatavilla. Hoito suoritetaan kierron kahden ensimmäisen viikon aikana ja yleensä toisena vuotopäivänä aloitetaan pistokset. Keskimääräinen stimulaatioaika on 11 päivää, mikä tarkoittaa, että sen jälkeen munarakkulanesteet kerätään talteen punktion avulla. Munarakkulanesteiden joukosta etsitään laboratoriossa mikroskoopin alla munasolut, jotka voidaan pakastaa. Itse punktio kestää vain noin 5-15 minuuttia ja se on yleensä erittäin tehokkaan kivunlievityksen ansiosta melko kivuton. Punktio voidaan tehdä tarvittaessa myös nukutuksessa, mutta sitä ei yleensä tarvita.

Yleensä munasolujen keräysprosessi kestää 4-6 kuukautta, sillä kunkin hoitokerran välissä pidetään 1-2 välikiertoa ja keräyskertoja joudutaan yleensä tekemään kaksi tai kolme. Harva saa pistoksista minkäänlaisia mainittavia oireita, sillä ne sisältävät vain kehon omaa aivolisäkehormonia. ”Et tunnista lääkettä, mutta tunnistat sen vaikutukset. Toisin sanoen vatsa voi olla hiukan kipeä tai turvonnut, mutta fyysisesti kaikki menee tavallisesti todella hyvin. Enemmän ihmiset taitavat jännittää operaatiota siksi, että toivotaan esimerkiksi kovasti raskautta. Pari päivää punktion jälkeen vatsa voi tuntua aralta, mutta muutamassa päivässä pitäisi jo olla normaali olo”, Hakala-Ala-Pietilä rauhoittelee.

Munasoluja voi siis pakastaa nuorempanakin, mutta jos arvot ovat hyvät, niin vielä 35-vuotiaana pakastus voi onnistua. Neljänkympin tuntumassa pakastamista kannattaa kuitenkin harkita tarkoin, sillä munasolujen laatu ja määrä on yleensä siihen mennessä jo alkanut heikentyä, jolloin kallis prosessi voi olla turha.

*

Onko kukaan teistä pakastanut munasoluja tai käynyt tutkituttamassa hedelmällisyyttään? Tai kiinnostaisiko tämä vaihtoehto? Olisi kiinnostavaa kuulla mietteitänne!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

3/02/19

Luonnonkosmetiikkaa ja vinkkejä ihonhoitoon: 5 + 1 suosikkia Dr. Hauschkalta

1 31

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: DR. HAUSCHKA

Jos mietin, milloin ihan ensimmäisen kerran kuulin Dr. Hauschkan tuotteista, se taisi olla 90-luvulla legendaarisesta Suosikki-lehdestä, kun luin haastattelua nuoruudessani maailman kauneimpana naisena pitämästäni näyttelijästä Julia Robertsista. Hän mainitsi kauneutensa salaisuudeksi Dr. Hauschkan kosmetiikan ja vaikka meni vielä pari vuosikymmentä, ennen kuin itse kokeilin Dr. Hauschkan tuotteita, hauska nimi jäi mieleen.

Dr. Hauschkan tuotteet tulivat peruttamattomaksi osaksi meikkipussiani, kun päädyin vuosia sitten hoitamaan pahasti ärtynyttä ihoani ja toistamiseen jo piinannutta perioraalidermatiittia kosmetologin pakeille. Iho saatiin tasapainotettua ja POD rauhoitettua säännöllisten hoitokäyntien, lymfahieronnan ja sopivien hoitotuotteiden avulla. En joutunut syömään antibiootteja tai käyttämään lääkkeitä, vaan iho saatiin entiselleen Dr. Hauschkan luonnonkosmetiikan avulla.

*

Tässä kohtaa tuntuu tarpeelliselta muistuttaa, että myös luonnonkosmetiikan tuotteissa ja merkeissä on aivan yhtä suuria eroja kuin tavallisenkin kosmetiikan puolella. En itse ole mitenkään ”luonnonkosmetiikkauskovainen”, vaan käytän sen rinnalla myös muuta herkälle iholle tarkoitettua kosmetiikkaa ja apteekkikosmetiikkaa, joista niistäkin jotkut tuotteista sopivat herkälle, kuivalle, atooppiselle ja hiukan epäpuhtaalle iholleni paremmin kuin toiset.

Jostain syystä monella tuntuu olevan luonnonkosmetiikasta sellainen ”pyhä” mielikuva, että se on aina automaattisesti paras ja turvallinen vaihtoehto, mutta on hyvä muistaa, että jokaisen iho on yksilöllinen ja myös luonnonkosmetiikassa oleville ainesosille voi herkistyä tai allergisoitua. Vaikka oma perioraalidermatiittini saatiin hoidettua juuri Dr. Hauschkan luonnonkosmetiikalla, itse ihottuman laukaisi alun alkaen toisen merkin luonnonkosmetiikkatuote. On siis aina hyvin yksilöllistä, mikä tuote tai merkki kenenkin iholle sopii, mutta sen uskallan sanoa, että Dr. Hauschka on myös luonnonkosmetiikan saralla ihan omaa luokkaansa niin laadun, tutkimuksen kuin turvallisuudenkin osalta

Siinä missä jotkut uskovat luonnonkosmetiikan mahtiin absoluuttisena totuutena, jotkut myös karttelevat lonnonkosmetiikkaa nimenomaan allergisten reaktioiden pelossa. Dr. Hauschkan tuotteet ovat kuitenkin tarkoin tutkittuja ja erittäin hyvin siedettyjä ja Saksassa Walan tehtalla tarkkaillaan tiiviisti sitä, tuleeko tietoon minkäänlaisia allergisia oireita tai vakavia yliherkkyysreaktioita, ja ne otetaan välittömästi huomioon tuotekehittelyssä. Tästä syystä tuotteet ovat erittäin turvallisia, eikä esimerkiksi Suomessa ole menneen vuoden aikana tullut tietoon ainoatakaan reaktiota.

Yksilötasolla on toki mahdollista allergisoitua jollekin tietylle ainesosalle, mutta Dr. Hauschkalla kaikki maailmalla työskentelevät kosmetologit ovat tiiviissä yhteistyössä emoyrityksen kanssa ja kaikki havaitut reaktiot raportoidaan tehtaalle ja tutkitaan hyvin tarkkaan. Dr. Hauschkan tuotteet käyvät käytännössä läpi kaikki lääketieteellekin tyypilliset kliiniset kokeet, sillä Walan tehtaalla valmistetaan myös lääkkeitä. Uskallan siis luvata, että Dr. Hauschkan kosmetiikka on erittäin turvallista, mikä on myös omakohtaisesti erittäin herkän ja reaktiivisen ihon kanssa tullut todettua.

Se, millä Dr. Hauschka erottuu luonnonkosmetiikkabrändien joukossa, on siis nimenomaan pitkä historia tutkimustyön parissa ja sitä kautta syntynyt osaamisen syvyys, johon myös tuotteiden teho ja turvallisuus perustuu. Dr. Hauschkan hyödyntämä rytminen menetelmä, vankka rohdososaaminen, huolellinen tuotekehittely, erittäin paneutunut tutkimustyö sekä lääketeollisuudessakin käytetyt raaka-aineet ja rohdosuutteet ovat salaisuus menestyksen taustalla.

Kun kirjoitin joulun alla Dr. Hauschkan filosofiasta ja taustoista, moni kommentoi postaukseen olevansa kiinnostunut merkistä ja vaikuttunut lukemastaan, muttei ollut vielä koskaan kokeillut Dr. Hauschkan tuotteita. Merkin filosofia tuotteineen ja spesifeine käyttötapoineen saattaakin tuntua alkuun hiukan vaikeasti lähestyttävältä, mutta hoitofilosofiaa voi hyvin myös soveltaa omien tarpeidensa mukaan. Yleensä parhaan tuloksen (ja oikeasti omalle iholle sopivat tuotteet) saa varmimmin kysymällä Dr. Hauschka -kosmetologilta suoraan juuri omiin tarpeisiin sopivia tuotevinkkejä sekä käyttöohjeita.

Aina ei kuitenkaan tarvita erillistä kosmetologikäyntiä, varsinkaan jos ihossa ei ole mitään erityistä akuuttia ongelmaa. Niinpä olen nyt koonnut tähän postaukseen Dr. Hauschkan valikoimasta sellaisia helposti lähestyttäviä, omia suosikkituotteitani, joita kuka tahansa voi ihotyypistä riippumatta kokeilla. Ja haluan ehdottomasti rohkaista kokeilemaan, koska nämä todella ovat aivan fantastisia tuotteita ja todellisia meikkipussin helmiä, joiden tehon olen saanut useampaan otteeseen omakohtaisestikin todeta.

Dr. Hauschka Ruusuvoide

Dr. Hauschka -sarjan klassikoksi ja suosikkituotteeksi tituleerattu ruusuvoide on kosmetologien suosikki, jota kutsutaan leikkisästi ”villapaitavoiteeksi”. Tällä tarkoitetaan sitä, että kun sää muuttuu sellaiseksi, että on aika kaivaa villapuserot esiin, on myös aika ryhtyä suojaamaan ihoa kylmältä. Farmaseutti, kosmetologi ja Dr. Hauschkan maahantuoja Tarja Kivinen vinkkaa, että tämä tuote jos mikä on kuin tehty tänne Suomen ilmasto-olosuhteisiin. Etenkin syys-talvikaudella voide suojaa hyvin ihoa lämpötilan vaihteluilta, jotka rasittavat ihoa monella tavalla.

Ruusuvoide sopii kaikille ihotyypeille hoitamaan ja antamaan suojaa, mutta erityisen hyvin se soveltuu nimenomaan herkälle, herkistyneelle ja reagoivalle iholle (esimerkiksi couperosa tai perioraalidermatiitti). Tämä tuubi löytyy myös monen maailman huippumeikkaajan tuotepakista: tämän tehokosteuttajan alla iho ei taatusti hilseile ja meikki saadaan näyttämään kauniilta.

Voiteen koostumus saattaa ensin säikäyttää, sillä se on varsin tuhti ja rasvainen, mutta tuotteen juju piilee käyttötekniikassa: pyöräytä ja lämmitä voidetta ensin sormissa ja taputtele sen jälkeen kevyesti kasvoille. Hyvin pieni, herneen kokoinen nokare riittää koko kasvoille ja painelutekniikka auttaa tuotetta levittymään.

Ruusuvoiteesta on myös olemassa hieman kevyempi light-versio, jossa on vähemmän vahoja ja rasvoja, mikäli tuhdimpi tuote tuntuu omalle iholle liian raskaalta. Dr. Hauschka –kosmetologi kannustaa kuitenkin rohkeasti kokeilemaan nimenomaan tuota paksumpaa klassikkoa, sillä siinä myös tehoaineita on kevyempää voidetta enemmän. Olennaisinta käyttömukavuuden kannalta on nimenomaan levitystekniikka ja se saattaa vaatia hiukan harjoittelua. Jos voide tuntuu liian tuhdilta, sitä voi laittaa vieläkin ohuemmin ja taputella jopa toisen kosteuttavan tuotteen päälle vain antamaan suojaa. Etenkin pakkasella poskipäät sekä kasvojen herkimmät alueet kannattaa suojata kylmältä. Voidetta valitessa kannattaakin ottaa huomioon oma ihotyyppi ja vuodenaika: rasvaisemmalle iholle tai kesäkaudella voi kokeilla myös light-versiota.

Dr. Hauschka Silmäluomibalsami

Atoopikkona kärsin etenkin talvisin hyvin kuivista silmänympäryksistä ja silmäluomista, joita harva tavallinen silmänympärysvoide tuntuu kosteuttavan riittävästi. Dr. Hauschkan valikoimasta löytyvä, melkeinpä huulirasvaa koostumukseltaan (ja pakkaukseltaan) muistuttava silmäluomibalsami on rutikuivan talvi-ihon pelastus. Tuote on Suomen pohjoisiin olosuhteisiin aivan loistava, sillä se suojaa ihoa sekä kylmältä että kuivumiselta.

”Tässä tuotteessa on oikeasti todella mieletöntä rohdososaamista”, mainitsee farmaseutti ja Dr. Hauschka -kosmetologi Tarja Kivinen. Hän kertoo, että tuotetta myydään jopa apteekeissa, koska se hoitaa niin hyvin esimerkiksi atooppista ihoa – tähän tuotteeseen hän on itsekin atoopikkona luottanut, kun iho on ollut talvikautena kuivimmillaan. Balsami sopii jopa pahasti oireileville silmäluomille sekä aknepotilaille, jotka joutuvat syömään ihoa kuivattavia lääkkeitä. Kivinen vinkkaa, että tuotteesta voivat hyötyä myös kuivasilmäiset, sillä koska voidetta voi levittää myös liikkuvalle luomelle, sillä voi kosteuttaa myös kyynelkanavia, mikä puolestaan ehkäisee silmien kuivumista ja sitä kautta vuotamista. Voide soveltuu siis erityisen hyvin kuivalle iholle, mutta sitä voi käyttää ihan kuka tahansa. Dr. Hauschkalla on kuitenkin olemassa myös perinteisempi ja kevyempi silmänympärysvoide.

Koska balsamin koostumus on paksu, myös tässä tuotteessa levitystekniikka on olennainen (sekä hyvin samankaltainen kuin ruusuvoiteessa): lämmitä ensin balsamia hiukan sormissa ja painele se sitten hellästi silmänympärysiholle ja silmäluomille. Hyvin pieni määrä balsamia riittää: vain noin riisin kokoinen nokare on tarpeeksi. Voide soveltuu niin yö- kuin päiväkäyttöönkin ja myös meikin alle, kunhan sen antaa hetken imeytyä.

Dr. Haushcka Kirkastava Naamio

Dr. Hauschkan kirkastavalla naamiolla on myös tehokkaasti rauhoittava vaikutus: tuote toimii rauhoittamaan esimerkiksi kaikenlaista punoitusta ja laikkuisuutta. Lisäksi voide on erinomainen apu aknearpien tai muiden arpeutumien hoitoon, joskin todellisten tulosten saavuttaminen vaatii arpien hoidossa hiukan pidempiaikaista käyttöä. Tuote on yksi Tarja Kivisen omista suosikeista: naamion ansiosta iho pehmenee kimmoisammaksi ja vaikuttavat ainesosat vaalentavat ja madaltavat arpia. Ylipäänsäkin tämä tuote on tehokas apu hyperpigmentaation eli ihon erilaisten värimuutosten hoitoon, oli kyse sitten arvista tai esimerkiksi maksaläiskistä. Kosmetologi kertoo monikäyttöisen tuotteen osoittautuneen aarteeksi myös perioraalidermatiitin ja aknen hoidossa, joista kumpaiseenkin vaivaan olen myös itse sitä käyttänyt.

Paras teho naamiolla on, kun sitä levittää iholle vähän paksummin ja jättää vaikuttamaan mahdollisimman pitkäksi aikaa. Kosmetologin niksi on, että naamion käyttö kannattaa ajoittaa iltaan, jolloin sen voi jättää kasvoille vaikka koko yöksi ja aamulla puhdistaa lempeästi. Tätä kikkaa hyödynsin itse silloin, kun perioraalidermatiitti oli vaikeassa vaiheessa ja huomasin tehon melko nopeastikin. Kirkastavaa naamiota voi käyttää toisinaan myös iholle jäävänä voiteena ihan päiväkäytössä riippuen hiukan vuodenajasta ja ihon tilanteesta, mutta tähän kannattaa kysyä konsultaatiota Dr. Hauschka -kosmetologilta.

Dr. Hauschka Ihokuuri S

Ihokuurit ovat yksi Dr. Hauschkan vankimmista taidonnäytteistä ihonhoidon saralla. Rytmisesti valmistetuissa, vesipohjaisissa tuotteissa on hyödynnetty Walan tehtaan lääkeosaamista ja rauhoittavista S-ampulleista voi saada apua esimerkiksi perioraalidermatiittiin (kuten minä!), couperosaan, ruusufinniin tai auringonpolttamiin. Ihokuuri S on turvallinen tuote, jota voi kokeilla myös itsenäisesti ja se on mainio kumppani esimerkiksi mukaan matkalle, sillä se on kirkastavan naamion ohella hyvä apu ihon rauhoittamiseen sekä hoitaa erittäin tehokkaasti esimerkiksi auringonpolttamia. Yleensä jo kymmenen ampullin kuurilla saa tilanteen rauhoitettua, jos iho reagoi yllättävästi johonkin, uusi kosmetiikkatuote herättääkin ihossa ärsytystä tai iho on päässyt palamaan auringossa. S-ampullit ovat myös mainio tehohoito esimerkiksi yksittäisen finnin nitistämiseen.

Pidempiaikaisessa käytössä S-ampulleja hyödynnetään myös rosaccean ja couperosan hoidossa, sillä tuote vahvistaa verisuonia, poistaa tukkeumia laajentuneista pintaverisuonista sekä lievittää punoitusta. Tuote on nimensä mukaisesti tarkoitettu kuuriluontoiseen käyttöön, mutta sitä voi tarvittaessa käyttää pitkiäkin aikoja kerrallaan ja vaativammissa ihonhoidollisissa haasteissa kuurin pituus määräytyy aina ihon tilanteen mukaan yksilöllisesti. Dr. Hauschka -kosmetologi Tarja Kivinen kuitenkin kertoo, että yleensä jo kuukaudessa voidaan havaita iholla pysyvämpiä muutoksia, minkä jälkeen hoidon jatko kannattaa katsoa yhdessä kosmetologin kanssa. Selkeisiin täsmäoireisiin (tilapäiset ärsytykset, auringonpolttamat ja finnit) voi kuitenkin riittää 10 päivän kuuri tai ihan muutamankin päivän hoito. Jos kuitenkin kyseessä on jokin vaativampi ongelma, kannattaa aina konsultoida ensin Dr. Hauschka -kosmetologia ennen käytön aloittamista.

Lasinen ampulli sisältää pienen määrän tehoainetta, mutta yhdestä kapselista voi riittää kahteenkin käyttökertaan. Ampulli kannattaa aina rikkoa esimerkiksi vessapaperinpalan sisällä, jotta terävät reunat tai mahdollisesti irtoilevat pienet sirut eivät vahingoita ihoa. Neste levitetään taputtelemalla puhtaalle iholle ennen kosteusvoidetta. Vaativampia ihonhoidollisia ongelmia

Dr. Hauschka Puhdistusemulsio + puhdistussieni

Dr. Hauschkan puhdistusemulsiossa on pehmeän kermainen ja hellävarainen koostumus, joka sopii erinomaisesti myös hyvin herkän ihon puhdistukseen. Myös puhdistus voi olla osa ihon hoitoprosessia ja tämä tuote rauhoittaa herkkää ja punoittavaa ihoa jo puhdistusvaiheessa. Puhdistusemulsio sopii aivan kaikille ihotyypeille eikä ole oikeastaan mitään sellaista iho-ongelmaa, minkä hoitoon tätä tuotetta ei voisi käyttää. Se on myös hinta-laatu-suhteeltaan aivan loistava!

Välillä hellävaraisista puhdistusemulsioista saattaa herätä epäilys, mahtavatko ne puhdistaa kunnolla myös meikin, mutta tämä tuote soveltuu myös meikin poistamiseen. Dr. Hauschkan puhdistusemulsio on käytössä jopa Kansallisteatterissa, missä esiintymismaskit ovat erittäin voimakkaita ja meikkiä käytetään paljon, jotta se näkyisi lavalta katsomon viimeisille riveille saakka. Olennaista puhdistuksessa on tuotteen lisäksi käyttötekniikka: puhdistusemulsio toimii parhaiten, kun sitä käyttää yhdessä Dr. Hauschkan oman puhdistussienen kanssa. Ilman sientä kasvoille jää helposti jäämiä meikistä.

Levitä puhdistusemulsio kostutetuille kasvoille ja käy ne hellästi läpi kostealla puhdistussienellä. Sieni kannattaa huuhdella jokaisen pesun jälkeen, mutta kerran viikossa sen voi myös laittaa pyykkikoneeseen puhdistumaan perusteellisemmin. Jos sienen haluaa desinfioida, sen voi myös keittää. Sopiva vaihtoväli sienelle on noin 3kk, mutta käyttöaika riippuu hieman siitä, millaista meikkiä käyttää. Käytössä voi olla yhtä aikaa useampikin sieni, jolloin yksi on varmasti aina puhdas. Kosmetologi vinkkaa, että Sonettin sappisaippualla sieni lähtee hohtavan puhtaaksi, kun käsittelee sen saippualla ennen pesukoneeseen laittamista.

Moni käyttää suotta liian voimakkaita tuotteita ihon puhdistamiseen, koska ihmisillä on harhaluuloja, että vain mahdollisimman voimakas tuote pesee kasvot oikeasti puhtaiksi. Tarja Kivinen kuitenkin muistuttaa, että jo puhdistustuote voi olla iso ja olennainen osa kasvojen hoitoa ja sopivan puhdistustuotteen valinnalla on suuri merkitys ihon kokonaishyvinvoinnille. ”Yksi tärkeimpiä valintoja ihonhoidossa on nimenomaan oikeanlainen puhdistustuote eikä sen merkitystä nimenomaan hoidollisesta näkökulmasta tule aliarvioida”, kosmetologi muistuttaa. ”Moni tajuaa vasta hellempää tuotetta kokeiltuaan, että puhdistustuotteen vaikutus voikin olla suuri ja aiemmin käytössä ollut tuote on saattanut olla iholle aivan liian voimakas, kuivattava ja ärsyttävä.”

+ Dr. Hauschka Savinaamio

Dr. Hauschkan savinaamio on tehokas tuote kotikäytössä muun muassa ihon epäpuhtauksiin, akneen sekä hormonaaliseen akneen ja se soveltuu käytettäväksi erityisen hyvin yhdessä kirkastavannaamion kanssa. Kosmetologi vinkkaa, että tämä on myös hänen salainen aseensa mustapäiden hoitoon. Monissa savinaamioissa voi olla liian paljon jotakin tiettyä savityyppiä, minkä seurauksena koostumus voi olla liian kuivattava, mutta Dr. Hauschkan savi on tasapainoinen yhdistelmä eri savilaatuja sekä rohdosuutteita eli se ei kuivata ihoa. Tämä tuote sopii myös hyvin herkälle, ärtyneelle ja jopa tulehtuneelle iholle ja sen vaikutus on rauhoittava.

Kosmetologi suosittelee tätä naamiota käytettäväksi kerran kahdessa viikossa. Jauhe sekoitetaan ohjeiden mukaan ja levitetään puhtaalle iholle meikkisiveltimellä otsasta kaulalle asti. Suositeltu vaikutusaikaon noin 5-10 minuuttia ja hoidon voi tehdä vaikkapa ennen suihkua, sillä savinaamio peseytyy kasvoilta helposti pois. Tämä on farmaseutti ja kosmetologi Tarja Kivisen mukaan sellainen tuote, jota voi hyvin turvallisesti kokeilla kotona ilman pelkoa mistään yllättävistä reaktioista.

Olennaista Dr. Hauschkan savinaamion käytössä on kuitenkin se, että sen jälkeen on tärkeää laittaa kasvoille myös hoitotuotteeksi jokin toinen naamio. Erityisen hyvin tarkoitukseen sopivat kirkastava tai rauhoittava naamio, mutta Dr. Hauschkan valikoimaan kuuluvat myös kiinteyttävä sekä kosteuttava naamio.

Toivottavasti vinkeistä on teille iloa ja Dr. Hauschkan tuotteita voi tosiaan ostaa Dr. Hauschka –hoitoloista, Sokokselta, Emotion-myymälöistä, Stockmannilta sekä Ruohonjuuresta. Huikkaanpa tässä samalla myös, että ensi viikolla vietetään Helsingin Sokoksella Hyvän olon viikkoa, jossa mukana on myös Dr. Hauschkan konsulentti antamassa ihonhoitovinkkejä. Lisäksi paikan päällä on erikoistarjouksia sekä Dr. Hauschka –kosmetologi tekemässä ihoanalyyseja ti-pe klo 11-19 sekä la klo 11-17. Jos siis jokin vielä askarruttaa tai kaipaat ammattilaisen näkemystä sopivan tuotteen valintaan, niin kannattaa ensi viikolla piipahtaa Sokoksella.

LISÄÄ LUETTAVAA:

Luonnonkosmetiikkamerkki Dr. Hauschka – mistä hypessä on kyse?

Mielen, kehon ja ihon hyvinvointia: mitä on holistinen ihonhoito?

♥ Apua iho-ongelmiin lymfahieronnasta

♥ Ihohoitola Lupaus – hyvinvointia ja apua haastaviinkin iho-ongelmiin

♥ Pirun perioraalidermatiitti – tarinaa suunympärysihottumasta

♥ Kuinka nitistää perioraalidermatiitti?

♥ Hormonaalinen akne: Miten aikuisiän aknesta pääsee eroon?

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Related posts