18/12/17

Top 5 kosmetiikkasuosikit itselle ja lahjapakettiin

52

Yhteistyössä: KICKS

Joulu on rentoutumisen ja rauhoittumisen ja myönnän, että odotan itse joulussa tänä vuonna kaikkein eniten sitä, että saan vain levätä ja nukkua – jouluruokien ja perheen lautapelisessioiden lisäksi tietysti. Muutama vapaapäivä ovat myös otollista aikaa pienelle hemmottelulle: saunomista, kasvonaamioita ja itsensä hoitamista.

Kokosin tähän juttuun muutamia uusia ja vanhoja kosmetiikkasuosikkejani menneen vuoden varrelta vinkiksi teille paitsi ihanaan joululomahemmotteluun myös lahjapaketteihin itselle tai muille, jos pukinkontissa on vielä tilaa. Kaikki jutun ihanat tuotteet löydät Kicks-myymälöistä ja -verkkokaupasta.

Starskin-kasvonaamiot

Aloitetaan vaikka sillä, että minä rakastan kasvonaamioita. Etenkin talviaikaan tai vaikkapa ennen jotakin erityistä juhlahetkeä on ihanaa hemmotella hipiää tehohoidolla. Tykkään itse napata esimerkiksi matkoille mukaan jonkun tällaisen kangasnaamion, joka kulkee näppärästi mukana myös käsimatkatavaroissa eikä vaikuta nesterajoituksiin.

Maailmalla kasvonaamioiden ykkössuosikiksi on noussut Starskin, jonka naamioilla ilmeisesti useampikin Hollywood-stara valmistautuu gaalailtoihin – ja nyt tätä supertähtienkin rakastamaa naamiota saa myös Kicksistä. Omat lempparini tälle herkälle iholle ovat kosteuttava ja ravitseva naamio, mutta valikoimasta löytyy vaihtoehtoja moneen eri tarpeeseen ja eri ihotyypille. Varoituksen sananen: tuo kangasnaamio kasvoilla saattaa näyttää pahaa aavistamattoman läheisen silmissä vähän sellaiselta kauhuleffojen monsterilta, joten suosittelen varoittamaan samassa taloudessa asuvia etukäteen, ellei sitten tieten tahtoen halua säikytellä. :D

Hinta: Starskin-naamio 10,50-16,50€, KICKS

Elizabeth Arden 8 hour cream

Klassikkojen klassikko eli Elizabeth Ardenin 8 hour cream on ollut luottoystäväni meikkipussissa jo vuosikausia. Tämä ihmevoide kosteuttaa rohtuneet huulet ja pelastaa muutkin talvi-ihon kuivat kohdat. Levitän aina yöksi huulille tätä voidetta kunnon kerroksen sekä sipaisen sitä muuallekin kasvoille erityisen kuiviin kohtiin ja aamulla huulet ovat aina unelmanpehmeät. Päiväsaikaan 8-hour-cream ajaa huulirasvan ja vähän huulikiillonkin asemaa. Voiteen tuoksu jakaa mielipiteitä, mutta itse tykkään! Tiedoksi kuitenkin heille, jotka eivät tuoksusta välitä, että tästä on olemassa myös tuoksuton versio.

Tänä talvena klassikkovoide on saanut perinteisen valkoisen pakkauksen rinnalle värikkäämmän sesonkivärityksen, mutta sisältö on siis vanha tuttu.

Hinta: Elizabeth Arden 8 hour cream 41€, KICKS

Buxom-luomiväripaletti

Tämän vuoden yksi ehdottomasti parhaista meikkilöydöistäni on ollut luomiväri, jota en oikeastaan aiemmin ole arkimeikissäni osannut käyttää lainkaan. Innostuin syksyllä Urban Decayn terrakotta-sävyisestä Naked Heat -paletista niin, että sittemmin olen käyttänyt luomiväriä melkein joka päivä. Se on aikamoinen muutos ihmiselle, joka ei aiemmin käyttänyt luomiväriä koskaan. Nyt kun olen innostunut luomiväreistä, yksi ehdottomasti mainitsemisen arvoinen vinkki on kosmetiikkamerkki Buxom, joka on tunnettu paitsi huulia turvottavista huulikiilloistaan, myös kustomoiduista luomiväripaleteistaan.

Buxomilla on olemassa luomiväripaletteja niin valmiiksi koottuina kuin tyhjinäkin ja tyhjään palettiin voit siis itse valita mieleisesi sävyt tarjolla olevista vaihtoehdoista. Kokosin itse oman palettini Naked Heatin inspiroimana tuollaisessa punertavan ja oranssinhehkuvassa värimaailmassa. Idea on sinänsä loistava myös lahjaksi, että voit ostaa ystävälle vaikkapa tyhjän luomivärikotelon, valita siihen muutaman värinapin ja antaa ystävän täyttää loppuosa paletista itse valitsemillaan suosikkisävyillä.

Hinta: Buxom tyhjä luomivärirasia 15€ ja värinapit 11€/kpl, KICKS

Tromborg Facial Mist -kasvosuihke

Olen tänä vuonna löytänyt kunnolla käyttöön erilaiset kasvosuihkeet ihonhoidon tueksi. Facial mist -kasvovettä voi käyttää ihan normaaliin tapaan pumpulin avulla kasvojen puhdistuksen viimeistelyssä tai suihkuttelemalla sitä kosteusvoiteen alle tai päivän mittaan meikin päälle ekstrakosteutta antamaan. Itselle kasvosuihkeista on tullut olennainen osa päivittäistä kauneusrutiinia: suihkautan aina kasvopesun jälkeen puhtaalle iholle pullosta hieman kosteutusta ennen ihoöljyn ja kosteusvoiteen levittämistä.

Tanskalainen Tromborg on selektiivinen ja ammattilaiskäyttöön tarkoitettu luonnonkosmetiikkasarja, joka on erikoistunut hellävaraisiin ja tehokkaisiin eteerisiin öljyihin, jotka sopivat kaikille ihotyypeille. Itse olen ihastunut erityisesti herkälle ja kuivalle iholle sopivaan kehäkukkasuihkeeseen, joka jättää iholle tosi ihanan tunnun.

Hinta: Tromborg Calendula Water Facial Mist 32€, KICKS

100BON -tuoksut: Naranga & Santal Citronné ja Ecru de Thé & Gingembre

100BON on ranskalainen parfyymivalmistaja, jonka kaikki tuoksut on valmistettu täysin luonnollisista ainesosista. 100BONin tuoksuvalikoima sisältää kivalla tavalla persoonallisia parfyymeja, joiden joukosta omiksi suosikeiksini nousivat sitruksinen Naranga & Santal Citronné sekä inkiväärinen Ecru de Thé & Gingembre. Tykkään siitä, että tuoksut on valmistettu luonnonmukaisesti sekä siitä, että niissä on vähän perinteisiä kukkais- ja vesituoksuja jännittävämpiä tuoksumaailmoja.

Tuotteet ovat ekologisia, pakkaukset uudelleen täytettäviä sekä kierrätettäviä ja pulloja on olemassa useampaa eri kokoa, joista pienin on paitsi ystävällinen myös pienemmälle lahjabudjetille, erittäin näpsäkkä matkakoko mukaan reissuun.

Hinta: 100BON-tuoksut 50ml 47,40€ & 10ml 15,80€, KICKS

Bongasitteko vinkeistäni vanhoja tuttuja suosikkeja? Entä mitkä kosmetiikkatuotteet ovat teidän parhaita vinkkejänne joulun hemmotteluhetkiin ja lahjapaketteihin? Huikattakoon tässä vielä, että KICKS-verkkokaupassa valikoima on jonkin verran itse myymälöitä laajempi ja vain verkkokaupassa myydään esimerkiksi Byredon tuoksuja, Urban Decayn meikkejä, Kiehlsin ihonhoitotuotteita sekä monia monia muita brändejä. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

10/12/17

Mielen, kehon ja ihon hyvinvointia: mitä on holistinen ihonhoito?

3 48

Kaupallinen yhteistyö: Ihohoitola Lupaus

Millaiset kaikki asiat vaikuttavat ihoomme? On selvää, että se miten ja millaisilla tuotteilla hoidamme ihoa, vaikuttaa konkreettisesti sen vointiin. Yhä enemmän puhutaan myös ruokavalion vaikutuksista ja merkityksestä ihonhoidossa. Mutta voiko ihonhoito olla vielä jotain muutakin?

Olen kirjoittanut aiemmin useampaan otteeseen Ihohoitola Lupauksesta ja sen taustavoimasta Tarja Kivisestä, joka on ollut oman elämäni haastavimmissa iho-ongelmissa todellinen pelastava enkeli. Olemme parin yhteisen vuotemme aikana käyneet lukemattomia mielenkiintoisia keskusteluita Tarjan kanssa ihonhoidosta ja olen pitkään halunnut kirjoittaa keskusteluissamme sekä Lupauksen ihonhoitofilosofiassa esiin nousevasta holistisesta näkökulmasta ihonhoitoon.

Mitä se holistisuus ihonhoidossa sitten oikein tarkoittaa? Kuten itse sanakin ehkä jo kertoo, holistinen lähestymiskulma tarkoittaa juuri sitä, että ihmistä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti eikä vain ihon pintaa tutkien: miten hoidat ihoasi, millaisia tuotteita käytät ja mitä syöt, mutta myös miten voit henkisesti ja miten kokonaisvaltainen hyvinvointi (tai sen puute) vaikuttaa ihoon. Tämä juttu pureutuu holistiseen ihonhoitoon juuri tuon henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Juttu on pitkä, mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan etenkin tuon alla olevan haastattelun, mikäli ihonhoitoasiat kiinnostavat. :)

Ihohoitola Lupauksen ihonhoitofilosofiasta ja omista kokemuksistani voi lukea aiemmin tekemistäni postauksista, joissa olen esitellyt itse hoitolaa ja sen osaamista, kertonut lymfahieronnan vaikutuksista ihonhoidossa sekä avannut omaa historiaani pirullisen perioraalidermatiitin (suunympärysihottuma) kanssa ja kertonut, miten pääsin Tarjan ja Lupauksen avulla siitä eroon ilman lääkehoitoa. En siis mene niihin aiheisiin tässä jutussa sen tarkemmin, mutta kerrottakoon Lupauksesta sen verran, että hoitola on siis erikoistunut erityisen haastaviin ihonhoidon ongelmiin ja asiakkaiden joukossa on paljon esimerkiksi aknesta, rosacceasta, perioraalidermatiitista ja atooppisesta ihottumasta kärsiviä ihmisiä.

Lupauksella on aina ollut hyvin omanlaisensa linja ihonhoidossa ja edustamassaa arvomaailmassa: jokainen asiakas kohdataan tässä hoitolassa arvokkaana yksilönä ja kunkin tarpeita kuunnellen. Lupauksen arvot näkyvät hoitolassa myös sisustusta myöten: esimerkiksi kaikki sisustustavarat ja tarvikkeet ovat suomalaisten käsityöammattilaisten käsialaa ja ekologiset sekä eettiset arvot ovat hoitolalle tärkeitä.

Hoitolan perustajan Tarja Kivisen oma tausta ja ammattitaito onkin varsin mielenkiintoinen paketti, sillä hän on aikanaan toiminut pitkään farmaseuttina ja opiskellut myös kemiaa mutta sittemmin kouluttautunut Dr. Hauschka –kosmetologiksi. Tarjan maine haastavien iho-ongelmien eksperttinä on ehtinyt lyhyessä ajassa kiiriä laajalle (ja syystä!), mikä on johtanut luonnollisesti myös siihen, että tulijoita olisi enemmän kuin yksi ihminen ehtii hoitaa. Niinpä Lupaus on hiljalleen laajentanut sekä tilojaan että toimintaansa ja mukaan ammattitaitoiseen joukkoon on liittynyt Tarjan rinnalle muitakin erityisen osaavia ja Lupauksen arvot jakavia ihonhoidon ammattilaisia.

Lupauksen riveissä toimii nykyään upea ja monipuolisella osaamispaletilla varustettu tiimi: kaikilla hoitolan kosmetologeilla on varsin mielenkiintoinen tausta, sillä jokaisella heistä on myös ihonhoito-osaamisen lisäksi jokin ihonhoidollista osaamista täydentävä muun alan koulutus.

Ensimmäisenä Lupauksen tiimiin liittyi Ida-Maria Rantala, joka on koulutukseltaan sekä sairaanhoitaja että kosmetologi. Vaikka Ida on rautainen terveydenhuollon ammattilainen, hän luottaa kosmetologin työssä myös omaan intuitioon ja uskoo siihen, että ihonhoidon ongelmatapaukset eivät aina parane suoraan oppikirjan mukaisesti tekemällä, vaan työssä tarvitaan laajempaa näkemystä ja kokemusta, luovuutta sekä kykyä hahmottaa kokonaisuuksia juuri tällaisesta holistisesta lähestymiskulmasta, jota Lupauksessa painotetaankin.

Lupauksen kosmetologeista juuri Tarja ja Ida ovat erikoistuneet erityisen haastavien iho-ongelmien hoitoon ja Ida on todennut haluavansa, että myös ulkonäöstään ja ihostaan epävarmojen ihmisten olisi helppo lähestyä häntä – ja siksi hän ei asiantuntijuudestaan huolimatta koskaan halua asettua asiakkaan yläpuolelle, vaan miettii yhdessä kullekin asiakkaalle toimivia ratkaisuja kuunnellen myös tämän omia mielipiteitä. Hän on todennut, että haluaa kohdata asiakkaansa kuten haluaisi itsekin tulla kohdatuksi ja saada jokaisen tuntemaan itsensä kauniiksi.

Uusin tulokas Lupauksen tiimissä on virolaissyntyinen Kati Saira, jonka tausta onkin hyvin kiinnostava, sillä hän on tehnyt ensin pitkän akateemisen uran sosiologian parissa ennen kosmetologiksi kouluttautumistaan. Jos Tarjalla ja Idalla on ihonhoitoon monipuolista näkemystä myös farmasian ja terveydenhoidon puolelta, niin Katilla puolestaan on vahvaa holistista näkemystä ihonhoitoon myös henkisen hyvinvoinnin kautta oman ammattihistoriansa myötä. Kati on myös persoonana aivan suunnattoman valloittava – olen saattanut sanoa sen ennenkin, mutta Lupaukseen mennessään saa usein ihonhoidon lisäksi sielunhoitoa, ja tämä henkinen puoli on erityisesti Katin vahvuus.

Koska Kati on porukan uusin jäsen ja hänellä on ihonhoitoon niin mielenkiintoinen ja uniikki lähestymiskulma, haastattelin häntä tähän juttuun ja kyselin, miten yhdistää sosiologian ja ihohoidon osaaminen? Mitä lisäarvoa sosiologiasta voi ammentaa kosmetologin työssä?

Kerro hieman omasta taustastasi ja työhistoriastasi? Mitä olet tehnyt ennen kuin päädyit kosmetologiksi?

Oma ammattitaustani on kriisityön parissa ja olen työskennellyt pitkään turvakodeissa perheväkivaltaa kokeneiden uhrien, erityisesti naisten ja lasten kanssa. Työskentelin alalla Tallinnassa 10 vuoden ajan ja sosiologian maisteritutkintoa viimeistellessäni asuin Oslossa ja tein myös siellä paikallisessa kriisikeskuksessa töitä. Muutin Suomeen 4,5 vuotta sitten ja sain myös heti täällä turvakodista töitä.

Jos mietin omaa työhistoriaani, niin olen välillä tehnyt töitä todella haastavissa tilanteissa olevien ihmisten kanssa. Reilut kolme vuotta sitten ryhdyin miettimään, onko tämä todella sitä, mitä tahdon tehdä kokoaikaisesti. Jos olen aivan rehellinen, niin näkemykseni ja kokemukseni mukaan Suomessa tämä ala on suoraan sanottuna melkoisessa kaaoksessa: jatkuvasti yritetään tehdä kovasti uudistuksia ja luoda lisää palveluita, mutta tuntuu, että prosessissa unohtuu toisinaan se itse asiakas ja mitä hän tarvitsisi. Etenkin maahanmuuttajaperheiden ongelmat saattavat olla todella vaikeita ja rajujakin. Nykyisen järjestelmän puitteissa en itse kokenut pystyväni todella auttamaan näitä ihmisiä niin paljon kuin haluaisin. Ja sitä oli alan ammattilaisena hyvin vaikea kestää ja hyväksyä.

Näiden asioiden äärellä mietin, että minun pitää olla rehellinen sekä itseäni että asiakkaitani kohtaan. Ryhdyin opiskelemaan töitteni ohella taideterapiaa ja joogasin paljon. Luulen, että kaikki nämä asiat herättivät minut tutkailemaan sisintäni syvemmin: miettimään, kuka minä oikein olen ja mitä minä haluan? Ja viimein tuntui, että pystyin olemaan itselleni rehellinen. Löysin jälleen kosketuksen itseeni ja se tuntui kuin herätykseltä, että ehkä tämä ala ei olekaan minua varten. Teen yhä kuukausittain Naisten Linjan päivystäjänä vapaaehtoistyötä, mutta varsinaiselta uraltani kaipaan jotakin muuta.

Miten sitten päädyit kosmetologi-opintojen ja ihonhoidon pariin?

Olen aina rakastanut kauneutta ja olen sellainen esteetikko. Tein jopa nuoruusvuosina äidilleni kotona kauneus- ja jalkahoitoja. Muistan jo niiltä ajoilta sen kosketuksen merkityksen, kuinka se tuntui erityiseltä ja tärkeältä. Ja täällä Helsingissä turvakodissa työskennellessäni jotenkin muistin juuri tuon kosketuksen tärkeyden.

Hain ja pääsin opiskelemaan SKY-opistoon aikuislinjalle ja tunsin heti opinnot aloitettuani, että wau, nyt taisi löytyä se oma juttu. Pidin siitä, että sain uuden alan myötä jotenkin kosketuksen itseeni – se tuntui mahtavalta. Uskon myös siihen, että jokainen pystyy vaikuttamaan toiseen ihmiseen ja opintojen kautta tämä tunne vain vahvistui.

On usein ison kynnyksen takana, että ihminen ylipäänsä tulee kosmetologille hoitoon: tavallisesti hänellä on tällöin jokin kysymys tai ongelma, mihin hän kaipaa apua ja vastausta. Minulla on valtava kunnioitus jokaista kohtaan, joka haluaa ja päättää tulla minun hoidettavakseni. Että wow, minä pystyn kuuntelemaan, olemaan läsnä hänelle ja auttamaan.

Tässä työssä toiselle annettu apu on hyvin konkreettista ja nautin siitä, että pystyn ottamaan alusta loppuun asti itse vastuun hoidosta. Annan omat taitoni asiakkaan käyttöön ja prosessi saatetaan käynnin aikana alusta loppuun. Hoito voi toki jatkua useankin tapaamisen tai pidemmän hoitojakson verran, mutta tässä työssä pystyn eri tavalla ottamaan vastuun prosessista verrattuna aiempaan työhöni. Turvakeskuksessa työskennellessä tuntui raskaalta, etten usein pystynyt olemaan asiakkaan tukena alusta loppuun asti, vaikka olisin halunnutkin. Kosmetologin työssä pidän juuri siitä konkreettisuudesta ja siitä että työnkuvani ja vastuuni on selkeä.

Millaista on ollut siirtyä akateemisesta maailmasta ihan toisenlaisten töiden pariin?

Rakensin pitkään itseäni luullen, että olen todella akateeminen ihminen. Ja pitkään se varmasti olikin ihan totta. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa, että vahva ohjautumiseni nimenomaan akateemiseen yliopistomaailmaan tuli varmasti jossain määrin kuin automaattisesti saneltuna oman perhetaustani kautta: akateemisten vanhempien lapsena tuntui, että yliopisto oli tavallaan ainoa vaihtoehto ja siskonikin oli valinnut sen tien. Ajattelin, että pitää olla se maisteritutkinto ja tunsin painetta siihen suuntaan. Käsillä tekemistä puolestaan ei ehkä koskaan meillä ole pidetty niin tärkeänä.

Vaikka pitkään uskottelinkin itselleni olevani henkisesti todella akateeminen ihminen, en ehkä loppujen lopuksi kokenutkaan sitä kutsumuksekseni. Jotakin jäi aina puuttumaan. Yritin ylläpitää sitä tietynlaista roolia todella kauan ja onnistuinkin siinä todella hyvin, mutta loppujen lopuksi on tärkeintä, että pystyy olemaan itselleen rehellinen.

Kosmetologin uralle heittäytyessä suurin ero entiseen on ollut se, että loikkasin sieltä akateemisesta maailmasta sellaiseen työhön, jota teen käsilläni. Pidän tässä työssä siitä, että saan loputtomiin haastaa itseäni ja osaamistani. Oppiminen ei tässä työssä lopu ikinä – se on samanaikaisesti haastavaa ja ihanaa. Valmistuin opinnoistani 1,5 vuotta sitten ja siitä lähtien olen työskennellyt alalla. Tämän työn oppii vain tekemällä.

Miten päädyit mukaan Lupauksen tiimiin?

Olen todella vitaalinen ihminen ja on hyvin tavallista, että minulla on kaksikin työpaikkaa yhtä aikaa. Olen tehnyt töitä pariisilaisella kosmetiikkasarjalla Yon-kalla, jolle myös Lupauksen Ida on työskennellyt. Olemme aina tulleet Idan kanssa hyvin juttuun ja hän kävi usein asiakkaanani jo silloin opiskeluaikoina. Huomasimme jo tuolloin, että meillä oli hyvin samankaltainen tapa käsittää ja ymmärtää maailmaa.

Olin usein puhunut Idalle siitä, että haluaisin tehdä töitä paikassa, jossa hoitoja voi tehdä täydellisessä hiljaisuudessa. Halusin, että asiakkaalla olisi oikeus olla hiljaa, ilman taustamusiikkia tai hälyä. Koen sen asiakkaan kunnioittamisena. Ajattelen, että hoito on hänen aikaansa, jossa jokainen sekunti on niin tärkeä, ettei saa olla kiireen tunnetta.

Kerroin Idalle lukeneeni eräästä virolaisesta mutta minun tapaani Suomessa opiskelleesta kosmetologista, jolla on Tallinnassa hoitola, missä hän ottaa asiakkaan ihan rauhassa vastaan. Siellä juodaan ensin teetä, sitten tehdään hoito hiljaisuudessa ja sen jälkeen tarjotaan asiakkaalle ehkä vielä jokin pieni välipala tai smoothie. Minulle tuli hoitolasta lukiessani olo, että juuri tuollaisessa paikassa haluaisin itsekin olla töissä – missä asiakasta todella kunnioitetaan. Ida kertoi tuolloin, että hän tuntee täällä Suomessa jonkun, jonka hoitolassa on hyvin samankaltainen filosofia.

Olen aika varhaisesta vaiheesta alalle siirryttyäni jo tiennyt Lupauksen ja Tarjan olemassaolosta ja seuraillut hoitolaa netissä. Ja kun Ida aloitti itse jossain vaiheessa työt Lupauksessa, minulle vasta selvisi, että hän olikin aiemmin tarkoittanut juuri Tarjaa kertoessaan tästä suomalaisesta hoitolasta. Yritin ensin tulla Lupaukseen ihan vain asiakkaaksi, mutta lopulta päädyinkin tänne töihin.

Millä tavalla kohtaat itse asiakkaan? Millaiset asiat koet asiakkaan ja kosmetologin välisessä kohtaamisessa tärkeiksi? Millainen on oma lähestymiskulmasi holistiseen ihonhoitoon?

Kun asiakas tulee tänne hoitolaan, tutkailen häntä aina hiukan ja mietin tarkkaan, miten ja mitä sanon hänelle. Joskus voi olla, etten juttele ensimmäisellä hoitokerralla juuri mitään ja seuraavalla kerralla ehkä jo puhunkin enemmän. Jotenkin sen vain kyllä huomaa, kuka toivoo keskustelua ja kuka ei. Tietenkin kerron aina, jos on jotakin tärkeää ihonhoidollista asiaa, mikä olisi hyvä mainita.

Lähestyn itse ihonhoitoa kokonaisvaltaisesta näkökulmasta ja mielestäni on aina hyvä miettiä, jos kasvojen ihossa on ongelmia (erityisesti aknea), että onko asiakkaan elämässä vaikeuksia niiden ihmisten kanssa, jotka ovat hänen kanssaan läheisesti tekemisissä. Jos on ongelmia äidin, lapsen, poikaystävän tai miehen kanssa, nämä asiat voivat heijastua myös ihoon. Olen varsin usein huomannut, että kun ihmissuhteet saa kuntoon, niin ihokin alkaa voida paremmin.

Iho reagoi stressiin ja jos joku ihminen ärsyttää sinua joka päivä, on vain luonnollista, että myös iho reagoi siihen jatkuvasti negatiiviseen mielentilaan. Iho on ihmiskehon suurin elin ja ihonhoito on hyvin kokonaisvaltaista. Sitä ei voi vain lokeroida johonkin muusta elämästä irralleen. Näen usein jo heti asiakkaan ihosta, miten hän voi henkisesti. Kohtaan toisinaan esimerkiksi nuoria tyttöjä, joilla on vaikeita tilanteita kotona äidin kanssa – ja usein kodin huono ilmapiiri näkyy hyvinvoinnissa sekä ihossa. Kun ymmärtää ja tiedostaa, mitä omassa elämässä on meneillään ja miten kokonaisvaltaisesti se voi vaikuttaa hyvinvointiin, on myös helpompi tehdä näissä asioissa muutoksia ja korjata tilannetta.

Olennaista ihonhoidossa on tietenkin myös se, että ihminen löytää itselleen ja omalle iholleen sopivat, laadukkaat tuotteet, jotka tukevat ihon paranemista ja rauhoittavat sen tilannetta. Ennen kaikkea pidän kosmetologin ja asiakkaan välisessä kohtaamisessa tärkeänä kosketusta sekä sitä, että hoidon aikana asiakkaalla on joku, jonka kautta peilata omia tuntemuksia. Moni kaipaa paitsi kosketusta, myös sitä peilaamista, että joku muu osaa kertoa, mitä ihossa tapahtuu.

On monille todella tärkeää voida esimerkiksi kuulla ammattilaiselta, että ihossa ja hyvinvoinnissa todella tapahtuu parantumista hoitojen myötä – ei ihan luoteta siihen omaan arviointikykyyn. Usein jo ammattilaiselta saatu vahvistus omille ajatuksille saa asiakkaissa aikaan oivalluksia ja vie hoitoprosessia harppauksia eteenpäin.

Täällä Lupauksessa läsnäolon lisäksi tosi tärkeässä roolissa on rehellinen vuorovaikutus asiakkaan kanssa. Jokainen tarvitsee peilausta, minäkin kaipaan sitä. Sitä haluaa kuulla joltakulta toiselta, että kyllä, ihosi todella on nyt paremmassa kunnossa. Vastaavasti monelle on tärkeää kuulla hoitajalta myös rehellisesti se, mikäli ihon kunto on syystä tai toisesta huonontunut.

Konkreettisuus, suoruus ja rehellisyys ovat tässä työssä ja vuorovaikutuksessa tärkeintä. Jos huomaan, että ihminen pystyy ottamaan rehellistä palautetta vastaan, annan sitä hänelle. Tämä työ on sillä tavalla hyvin intuitiivista, että pitää pystyä lukemaan ihmisten pienistä eleistä ja kehonkielestä, mitä kukin tarvitsee. Pitää myös itse olla todella auki, että kykenee lukemaan toista. Kosmetologikoulussa siitä ei juurikaan puhuta, mutta loppujen lopuksihan kyse on energioiden kohtaamisesta: asiakas tulee tänne oman energiansa kanssa ja kohtaa minun energiani ja on aina yhtä mielenkiintoista nähdä, mitä niiden yhteissummana syntyy.

Millä tavalla oma taustasi sosiologian parissa näkyy työssäsi kosmetologina tai siinä, miten kohtaat asiakkaan?

Olen sellainen positiivinen ja konkreettinen ihminen. Asiakas saattaa kysyä minulta tosi rehellisesti, että onko minulla mitään toivoa tämän ihoni kanssa? Minun tehtäväni on kannustaa, kun näen, että tilanteessa on potentiaalia. Silloinkin, kun asiakas ei itse pysty sitä näkemään, minä näen sen. En koskaan valehtele asiakkaalle, vaan olen todella rehellinen. Tässä työssä ollaan todella lähellä ihmisiä ja jos näen, että asiakas voisi itse tehdä esimerkiksi ihonhoidollisesti paljon enemmän ja pitää itsestään parempaa huolta, annan hänelle konkreettisia neuvoja sen suhteen, mitä voisi ja ehkä pitäisi tehdä toisin.

Joskus näen ihan selvästi, että asiakkaan pitäisi esimerkiksi pestä hiuksia useammin ja puhdistaa korvat, joten saatan kysyä ihan suoraan, että miten on hygienian laita? Että näen, ettei se ole sinulla nyt ihan hallinnassa. Kerron rehellisesti mutta kannustavasti, että voisit tehdä tämän asian ehkä vähän paremminkin ja näen, että pystyt siihen. Kyllä sinä pystyt, sillä olet jo tullut tänne ja sinulla on jokin ongelma, johon etsit ratkaisua. Pystyt vielä laittamaan hiukan lisää energiaa itseesi ja omaan hyvinvointiisi.

Yritän nähdä asiakkaan pintaa syvemmältä ja tarkkailla, millainen persoona hän on ja millaisia asioita hänelle voi sanoa. Haluan kehottaa jokaista hoitamaan itseään ja minä kyllä annan asiakkaan käyttöön kaikki ne konkreettiset vinkit ja neuvot, jotka vain suinkin osaan. Samalla annan vastuuta oman tilanteen parantamisesta myös asiakkaalle itselleen. Tein samaa myös turvakodissa työskennellessäni: kyselen oikeat, konkreettiset kysymykset oikealla hetkellä, olen läsnä ja kuuntelen, kuuntelen ja kuuntelen. Yritän aina kuulostella ja selvittää, mitä kaiken taustalla ja takana oikein mahtaa olla. Näytän kädestä pitäen, miten ihoa hoidetaan oikein ja annan neuvot kotihoitoon. Ja minun luokseni saa aina palata pyytämään apua ja neuvoa, jos on kysymyksiä tai epäselvyyksiä.

Uskon siihen, että hyvinvoinnin näkökulmasta ihmisen pitää vaatia itseltään enemmän. Huomaan usein, että moni ei yksinkertaisesti laita riittävästi energiaa ja aikaa itseensä ja tällöin myös iho saattaa alkaa oireilla. Perusjuttujen pitää olla kunnossa, jotta ihokin voisi hyvin. Joskus kehotan jotakuta vaikka heräämään aamulla hetken aikaisemmin tai illalla lisäämään ihonhoitoon käytettyyn tuokioon pienen hetken lisää aikaa, jotta ehtii tehdä kaiken tarvittavan oman hyvinvoinnin eteen. Se on todella panostus itseen, koska kun iho voi hyvin, koko ihminen voi paremmin ja on positiivisempi. Kehotan vaikka käymään saunassa rentoutumassa ja höyryttelemässä ihoa sekä hankkimaan laadukkaat tuotteet ihonhoitoon.

Kun iho voi huonosti, niin sehän kertoo siitä, että jotakin on mennyt pieleen. Iho voi olla epätasapainossa, koska omalle hyvinvoinnille ja ihonhoidolle ei ole ehkä antanut riittävästi aikaa ja rakkautta. Kaikki alkaa itsestä: priorisoi itseäsi. Yksi iso teko on jo se, että hakeutuu hoitolaan ja pyytää apua, eikä jää asian kanssa yksin.

Jos antaisit vielä jonkun neuvon ihonhoitoon ja hyvinvointiin, mikä se olisi?

Tee töitä oman kehosi kanssa, esimerkiksi joogaa tai jotakin muuta fyysistä. Löydä jokin sellainen intohimo, sillä se tuo valtavasti voimaa. Olen itse huomannut, että joogalla on ollut todella suuri merkitys omassa hyvinvoinnissani.

Koen valtavan tärkeäksi sen, että ihminen tuntee oman itsensä. Teen työssäni myös lempeän lymfaattisia aromaterapeuttisia hoitoja Eve Taylorin tuotteilla ja olen saanut näihin hoitomenetelmiin oppini Suomen parhailta opettajilta, Elina Taavitsaiselta ja Marjo Väisäseltä. Jo 40 vuotta alalla vaikuttanut Elina on joskus sanonut, että kosmetologin pitäisi ensin tuntea itsensä, jotta voi todella auttaa myös asiakasta. Se saattaa kuulostaa hyvin yksinkertaiselta perusasialta, mutta kosmetologikoulussa huomasin itse, kuinka hukassa moni opiskelukavereistani tuntui olevan itsensä kanssa. On hyvin vaikea auttaa muita, jos ei itse tunne itseään tai ole sinut itsensä kanssa.

Yritän itse jatkuvasti kehittää itseäni, opiskella ja oppia lisää. Minulle on tullut taaksi käydä kesäisin Tanskassa taideterapiainstituutissa tutkailemassa ja virkistämässä yhteyttä omaan itseeni. Ja kaikki tämä, kehon ja mielen hyvinvointi liittyvätkin tavallaan yhteen: kun keho voi hyvin, mielikin voi hyvin. Kun olet itse tasapainossa, pystyt ottamaan vastaan myös toisen ihmisen.

Tarjan, Idan ja Katin rinnalle Lupauksen porukkaan on lähitulevaisuudessa liittymässä myös neljäs osaaja, kun Tuija Tilander antaa ammattitaitonsa hoitolan ja sen asiakkaiden käyttöön. Tuija ei ole kosmetologi, mutta hän on koulutukseltaan proviisori ja joogaopettaja, joka on tehnyt pitkän työuran apteekkimaailmassa ja päätyönsä ohella opettaa joogaa. Vuosien varrella kiinnostus kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan on jatkuvasti vain kasvanut ja Tuija uskoo, että vaikka lääkkeillä voidaan hoitaa sairauksia ja niille on aikansa ja paikkansa, monia sairauksia voidaan ennaltaehkäistä ja terveyttä ylläpitää myös monilla muillakin tavoilla.

Tuija on erityisesti kiinnostunut funktionaalisesta lääketieteestä, joka tutkii eri sairauksien syitä ja syntyä sekä pureutuu siihen, miten esimerkiksi ruokavaliolla, lisäravinteilla, lääkehoidolla sekä elämäntapamuutoksilla voidaan hoitaa tai jopa ennaltaehkäistä niitä. Lisäksi hän on täydentänyt tietämystään ravitsemustieteen perusopinnoilla sekä osallistumalla erilaisiin farmaseuteille tarkoitettuihin ravitsemuksen ja lisäravinteiden täydennyskoulutuksiin. Hän pitää myös luentoja näistä aiheista ja uskoo, että pienilläkin elämäntapamuutoksilla voidaan edistää matkaa mielen ja kehon tasapainoon. Tuija tulee jatkossa järjestämään Lupauksen tiloissa esimerkiksi ravitsemusiltoja sekä ravitsemukseen liittyvää konsultaatiota.

Jos haluat päästä tutustumaan ja juttelemaan Lupauksen asiantuntijoiden kanssa ihan livenä, niin lauantaina 16.12. vietetään hoitolassa klo 11-18 avointen ovien päivää, jolloin koko tiimi on paikalla ja tavattavissa. Kannattaa myös seurata Lupauksen nettisivuja sekä Facebook-sivuja, koska siellä informoidaan hoitolan tulevista tempauksista sekä Tuijan ravitsemusilloista.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä mietteitä tämä juttu ja tässä esitetyt ajatukset teissä herättävät? Olen itse huomannut tosi konkreettisella omakohtaisella tavalla kuinka kokonaisvaltaisesta asiasta ihon hyvinvoinnissa on kyse, joten olen täysin vakuuttunut esimerkiksi Lupauksen kosmetologien ammattitaidosta ja voin lämmöllä suositella kaikkia iho-ongelmien kanssa painiskelevia varamaan ajan näiltä ihmeidentekijöiltä – koska siltä se todella on omakohtaisesti hetkittäin tuntunut: he tekevät ihmeitä.

Lupauksella on myös yhdessä luonnonkosmetiikkaguru Katja Kokon kanssa suunniteltu oma Flumine-keramiikkasarja, joka sisältää pieniä keraamisia ihonhoitoon soveltuvia astioita ja välineitä kuten naamio- ja höyrytyskulhoja sekä spaatteleita. Niitä voi ostaa hoitolasta.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

6/12/17

Satunnaisia mietteitä viikon varrelta

11 42

Tätä postausta ei voi aloittaa kuin yhdellä lauseella: HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ 100-VUOTIAS SUOMI! <3 On jännittävää, miten pitkältä ja lyhyeltä tuo 100 vuotta samanaikaisesti tuntuu. Niin lyhyeltä, että omat isovanhempanikin ovat ehtineet elää aikana ennen Suomen itsenäistymistä, mutta niin pitkältä, että nuoremmat sukupolvet ehkä pitävät itsenäisyyttä jollain tapaa itsestäänselvyytenä.

Olen itse saanut lukea todella mielenkiintoisia tarinoita sota-ajoista sekä sukuni historiasta, sillä isomummini on aikaan kirjoittanut tarinansa ja muistelmansa talteen jälkipolville. Lisäksi suvustamme on tehty myös sukututkimus joka olisi kiinnostavaa jossain vaiheessa kahlata läpi. Omat juureni ovat osaltaan Karjalassa ja on aika mieletöntä, että isoisoäitini on hoksannut tallentaa muistoja niiltä ajoilta. Se auttaa ymmärtämään, että 100 vuoden itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.

Tuntuu, että tänään kuitenkin on joka kanava täynnä itsenäisyyspäivään liittyviä tarinoita, niin tuumasin, että jos tekee välillä mieli lukea ja miettiä jotain ihan muutakin, nyt olisi luvassa taas satunnaisia mietteitä viikon varrelta.

Kuvituksena on jälleen yksi arkistoihin unohtunut asu alkusyksyltä. En varsinaisesti ole omistanut ollenkaan pikkumustaa ja tämä mekko on lähin minun kaapistani löytyvä versio klassikkomekosta, vaikka avoimine selkineen se ei ihan joka tilaisuuteen sovikaan. Ajattelin kuitenkin, että jonkinlainen juhlatyyli voisi tänään olla paikallaan. :)

♥ On jotenkin liikuttavaa, että tässä joulun alla siitä on nyt jo muodostunut jonkinlainen perinne, että minä autan mummokaveriani hakemaan vintiltä hänen joulukranssinsa ja -kynttelikkönsä. Tämä tehtiin yhdessä viime vuonna ja nyt viime viikolla kävimme taas penkomassa vinttiä yhdessä. <3

♥ En oikein tiedä, onko naapurini vain todella syvästi nukkuvaa tyyppiä vai onko hänellä kenties unohtunut joku herätyskello herättämään vääränä ajankohtana, sillä JOKA PÄIVÄ naapurissa pauhaa sellainen vanhan koulun piipittävä herätyskello helposti noin tunninkin putkeen. Ehkä tämä on hänen analoginen versionsa torkutuksesta? Onneksi infernaalinen piipitys ei kuulu makuualkoviini, vaan raikaa vain eteisessä sekä rappukäytävässä. Olisipa minullakin moiset unenlahjat…

♥ Nukkumisesta puheen ollen… Mainitsin jo viime viikolla, että herääminen on talven myötä vaikeutunut ja olen isosta työmäärästä johtuen yksinkertaisesti vain aika väsynyt. Siitä huolimatta herään usein aamulla jo hiukan ennen herätyskelloa enkä välttämättä saa unta enää uudelleen. Saatan siis aloittaa työt melkein heti herättyäni, mutta koska en ole nukkunut ihan riittävästi, niin monesti tunnin-parin työskentelyn jälkeen tulee ikään kuin uusi väsymys, joka saattaa olla niin voimallinen, että nuokahtelen tietokoneeni äärellä. No, muutamana harvinaisena aamuna, kun siihen on ollut mahdollisuus, olen tässä vaiheessa laittanut läppärin hetkeksi pois ja antanut itseni nukahtaa uudelleen. Ai hemmetti, miten tyydyttävää se onkaan! Ja sitten olen herännyt ehkä puolisen tuntia tai tunnin myöhemmin huomattavasti pirteämpänä uuteen päivään taas. :D

♥ Olen ollut mukana viemässä eteenpäin Vaakakapinan sanomaa ja tänä syksynä telkkariin rantautunut Jenny+ -ohjelma on yksi kiinnostavimmista aikoihin. En ole katsonut säännöllisesti ihan joka jaksoa, mutta viime viikolla, kun näin Saara Sarvaksen videopätkän äitinsä kanssa, en voinut kuin itkeä. Saara on ystäväni, joten tietysti tarina tuntui sitä varten ehkä tavallistakin koskettavammalta, mutta pätkää katsoessaan kyllä tiedostaa, että tätä tapahtuu joka päivä jollekulle. On ihan todella hyvä, että kaikesta tästä vihdoin puhutaan rakentavasti ja armollisesti sekä kestäviä ratkaisuja sekä toimintamalleja tavoitellen.

♥ En ole varsinaisesti koskaan ollut mikään ihmelapsi viherkasvien hoidossa, mutta nyt olen selvästikin onnistunut tekemään edes jotain oikein, sillä valtavan kokoinen kumisutipuuni puskee uutta hentoisen vihreää lehteä aivan periksiantamattomalla innolla. Jee!

♥ Ei jotain hyvää, ellei jotain vähän huonompaakin… Nimittäin vaikka kumisutipuuni kukoistaa täyttä häkää, se veikeä ananas corona sekä ihastuttava käpypalmu ovat huolestuttavasti vähän ruskistuneet lehdiltään. Jos joku osaa neuvoa, mikä on ongelma, niin please share! Valon puute? Liikaa/liian vähän kastelua? Kasvit ovat molemmat asunnon valoisimmassa paikassa, mutta tähän vuodenaikaan voi olla, että sekään ei riitä.

♥ En koskaan muista juoda päivän aikana tarpeeksi vettä ja olen kokeillut kaikkea mahdollista muistuttelevista kännykkäsovelluksista lähtien. Ainoa toimiva keino minulla on pitää jatkuvasti vesipulloa vierellä. Ja olennaista on, että vesi on nimenomaan pullossa, ei lasissa. Minä en osaa juoda vettä lasista kuin ruoan kanssa. Siinä nimittäin käy aina niin, että otan vain hörpyn ja loput jäävät juomatta. Pullosta juodessaan saa ikään kuin “pakotettua” nestettä kurkusta alas enemmän kerrallaan, joten toimii juuri tällaiseen pakkojuottamiseen, jota joudun itse harrastamaan. :D

Kauppojen muovipullot käyvät aina jossain vaiheessa jotenkin ällöttäviksi ja inhoan juoda sellaisesta “pillillä” varustetusta treenipullosta. Keksin hiljattain, että olen jostain saanut joskus lasisen juomapullon ja nyt olen sittemmin käyttänyt kotona sitä aivan innoissani. Kätevää on se, että pullon voi pestä tiskikoneessa ja onpa se paljon kauniimpikin kuin perus-muovipullo. Suosittelen, jos riittävä nesteytys on jollekulle muullekin haaste!

♥ Pizzan intohimoisena rakastajana minulla on tässä kaupungissa muutamia ylivoimaisia suosikkipaikkoja, joista Tenho on yksi ja Putte’s toinen. Muitakin on eli pitää varmaan joku kerta tehdä juttu omista lempparipizzerioistani Helsingissä. :) Mutta nyt on koittanut pienimuotoinen tragedia, sillä olen aina tykännyt ihan erityisesti Putte’sin gluteenittomasta pizzapohjasta, vaikka en gluteenitonta ruokavaliota noudatakaan. Olen siis jopa maksanut ekstraa siitä, että saan vain sen gluteenittoman pohjan, koska se on minusta paremman makuinen. Ajatus saattaa kuulostaa kummalliselta, sillä yleensä gluteenittomat leipomotuotteet ovat mitä ovat, mutta tämä ihastus löytyi ja syntyi ihan vahingossa, kun maistoin kaverini pizzaa (tietämättä, että siinä oli gluteeniton pohja) ja välittömästi tuohtuneena puuskahdin, että miksi hänen pizzapohjansa maistui paljon paremmalta kuin omani. :D

No se tragedia on siis se, että tuon kyseisen gluteenittoman pizzapohjan valmistaja on lopettanut tyystin sen tekemisen eikä sitä nimenomaista herkkua siis enää saa Putte’sista! Toivottavasti saavat tilalle keksittyä pian jotakin vähintään yhtä hyvää, koska ikävä niitä ekstrahyviä pohjia kohtaan on kova.

♥ Ajaudun aina välillä kaikenlaisiin omituisiin ja ilahduttaviin spontaaneihin tilanteisiin ja keskusteluihin, kun menen avaamaan suuni milloin missäkin. Viime viikolla olin iltamyöhällä tulossa kotiin raitiovaunussa, kun viereen pöllähti hieman tuiskeessa oleva tyttöjoukko. Kuuntelin vierestä tyttöjen juttuja ja nauratti, kun yksi mimmeistä löysi punaviinitahran pipostaan (!). Se oli jo taitavasti sotkettu! Ajauduin tyttöjen kanssa juttusille ja kaksi heistä jäi sattumalta samalla pysäkillä poiskin. Koska tunnelma oli niin mahtava, päätimme hetken mielijohteesta lähteä kolmen kesken vielä jonnekin “yksille”. No, ravintolan ovelle päästessämme selvisi, että se oli sulkeutumassa jo puolen tunnin kuluttua, joten luovuimme ajatuksesta. Päätimme kuitenkin, että tämä idea pitää toteuttaa ja vaihdoimme yhteystietoja uudet illanistujaiset sopiaksemme. Haha. Terkkuja Annika ja Marianne – vaikutitte molemmat ihan huipuilta eli siitä uusintaa odotellessa!

mekko // dress H&M

kengät // shoes Terhi Pölkki

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Johanna Piispa

Makeup: Sanna Riikonen / Armani / Stockmann

Related posts

29/11/17

Afterwork-podcast: Puolukkapäivät

11 39

Pienen syyslomatauon jälkeen Afterwork-podcast tekee jälleen paluun. :) On ollut ihana saada viestejä, että moni siellä on jo malttamattomana odotellut uusia jaksoja. Saamanne pitää!

Tällä kertaa afterwork-tuokion aikana puhutaan menkoista. Kuukautiset ovat jokaista naista koskettava riesa, mutta silti niihin liittyy kaikenlaista ujostelua ja mystiikkaa. Nyt nostetaan kuukuppi pöydälle ja pureudutaan naiseuden ytimeen.

Olen itse monet kerrat miettinyt, että haluaisin kirjoittaa esimerkiksi kuukupista (koska se on niin FANTASTINEN keksintö), mutta aihe on aina jäänyt pyörimään luonnosvihkoon, sillä näin intiimiin teemaan tarttuminen on ujostuttanut. Tätä podcastia tehdessä halusin ensisijaisesti haastaa itseäni: kavereiden kesken menkat ovat ihan tavallinen keskustelunaihe, mutta miksi kuukautisista puhuminen tuntuu niin kiusalliselta ja jotenkin leimaavalta tällaisessa julkisessa kanavassa kuten blogissa tai podcastissa? Totesin, että koska aihe tuntui vaikealta, juuri siksi siitä pitää puhua. Ja juuri siitä syystä myös tämän keskustelun innoittamana päätin, että se kuukuppijuttukin on vielä jossain vaheessa tulossa.

Eli tänään siis podcastissa rehellistä puhetta, vertaistukitarinoita ja yleistä pohdiskelua naisellisen elämämme kuukausittaisesta “kohokohdasta”. Toisen kauden avajaisjakso on hieman normaalia pidempi, mutta tulevien jaksojen pituus vaihtelee 20 ja 40 minuutin välillä. :)

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa.

Related posts