18/08/14

How the sun sees you

7 8 aurinko.jpg

Kokosin aiemmin kesällä aikamoisen tietopaketin siitä, kuinka tärkeää on suojata ihoa auringon UV-säteilyltä. Koska ihan lähipiiriini kuuluu useita ihmisiä, joilta on löydetty ihosta melanoomaa (ja kaikki heistä nuoria, alle kolmekymppisiä), koen ettei tätä asiaa voi painottaa liikaa. Bongasin tänään ihan mielettömän videon, jolla havainnollistetaan aurinkosuojan konkreettinen vaikutus aivan uudella tavalla. Bonusta vielä siitä, että video on visuaalisesti todella kaunis ja taustalla soiva biisikin ihastuttava. :)

Translation: If you’re still wondering whether you really have to protect your skin from the sun, check out this beautiful video and it will give you the answer.

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

1/07/14

Elämänohjeita 10 vuotta nuoremmalle itselleni

9 32 pikkujenni2.jpg

Trendin ja Lilyn toimitus heitti viime viikolla lilyläisille haasteen antaa elämänviisautta 10 vuotta nuoremmalle itselle. Millaisia neuvoja tai millaista rohkaisua olisin 10 vuotta sitten kaivannut? Päätin tarttua haasteeseen, sillä mietin tätä asiaa sattumalta muutenkin juuri jokin aika sitten. Minulta nimittäin kysyttiin eräässä haastattelussa sama kysymys. Kuvitukseksi juttuun kaivelin arkistojeni kätköistä kuvia noin 10 vuoden takaa, kuten Trendin haasteeseen kuului. En oikein tiedä, mihin olen suurimman osan tuon aikakauden kuvistani kätkenyt, mutta tässä löytämiäni parikymppisen pikku-Jennin herutteluselfieitä jostain vuodelta 2005, oh my. :D 

Minä olen joutunut monessa elämän käännekohdassa hiukan hakemaan omaa suuntaani. Ihailen ihmisiä, jotka tuntuvat älyttömän varmasti tietävän, mitä haluavat elämältä ja uralta – ja sitten vain määrätietoisesti tavoittelevat haaveitaan. Minä olen aina ollut toisenlainen. En ole koskaan osannut laatia viisivuotissuunnitelmia, puhua ääneen haaveistani tai suunnitella elämää kamalan pitkälle eteenpäin. Jotenkin tuntuu, että tämän tyyppisessä maailmasssa odotetaan ihmiseltä jonkinlaista selkeyttä noissa asioissa. Että pitäisi tietää, mitä haluaa. Pitäisi olla selkeitä unelmia ja tavoitteita, joita kohti purjehtia elämän aallokossa.

pikkujenni4.jpg

Olen aina kokenut sellaisen vahvasti eteenpäin katsovan ja tulevaisuuteen haikailevan ajatustavan todella vieraaksi itselleni. Joillekin ihmisille haaveilu ja tavoitteiden asettaminen on varmasti täysin luonnollinen tapa miettiä elämää eteenpäin, mutta minulle se ei ole ollut sitä koskaan. Välillä suorastaan ahdistun, kun minulta kysellään tulevaisuudesta. Osaan piirtää suurpiirteisiä suuntaviivoja, mutta harvemmin osaan nimetä mitään kovin konkreettista. Joillekin ihmisille tämä tuntuu olevan täysin käsittämätöntä ja joillekin jopa sietämätöntä. Jotkut eivät vain ymmärrä tai hyväksy vastaukseksi tulevaisuuden haaveista ja suunnitelmista, että en tiedä. Välillä tuntuu, että pitäisi vain valehdella ja keksiä päästään jotakin vain, jotta muut saisivat mielenrauhan, mutta sekään ei tunnu hyvältä. Olen ehkä monissa muissa asioissa poikkeuksellisen avoin, mutta unelmani (jos niitä edes on) pidän mieluiten itselläni, mutta kuten sanottua, en yleensä osaa nimetä haaveikseni mitään kovin kouriintuntuvaa.

Toisaalta, elämäni on edennyt hyvin minun itseni näköistä polkua tähän asti. Ei minulla ole oikeastaan koskaan ollut mitään selkeää suunnitelmaa esimerkiksi uran suhteen, mutta olen silti äärettömän tyytyväinen siihen, missä olen juuri nyt. On vaatinut melkoista luottamusta itseen (sekä aimo annoksen rohkaisua läheisiltä), että olen tässä, missä olen nyt. En varmasti ole valinnut niitä perinteisimpiä reittejä edetä urallani, mutta olen iloinen, että olen kuunnellut oikeissa paikoissa sydäntäni. Vaikka varsinkin työelämässä on helppo ajautua toimimaan sen mukaan, mitä minulta odotetaan, olen oikeasti aika ylpeä siitä, että olen uskaltanut luottaa omaan intuitiooni. Ja todella kiitollinen siitä, että ympärilläni on ihmisiä, jotka ovat uskoneet omaan arviointikykyyni ja kannustaneet minua oikeaan suuntaan. Irtisanoutuminen päivätyöstäni vajaat kolme vuotta sitten on ollut ehkä pelottavimpia koskaan tekemiäni asioita, mutta samalla en ole monesta tekemästäni päätöksestä elämässäni ollut yhtä onnellinen.

pikkujenni6.jpg

Tavassani elää tätä elämää ei ole kyse siitä, että ajelehtisin täysin päämäärättä ja vailla tavoitteita tai suunnitelmia, vaan pointti on ehkä enemmän siinä, että luotan omaan intuitiooni ja elän enemmän tässä hetkessä kuin tulevaisuuteen tähyillen. En välttämättä osaa etukäteen luetella tavoitteitani ja suunnitelmiani, mutta tunnen, mitä haluan, kun oikea hetki koittaa. On vaatinut paljon itseluottamusta ja rohkaisua, että olen uskaltanut heittäytyä noiden omien intuitiivisten ajatusteni vietäväksi, koska varsin usein ne eivät välttämättä ole olleet ihan linjassa sen kanssa, mitä ihmisiltä yleensä työelämässä odotetaan. Silti pitää uskaltaa valita se oma ja omannäköinen polku. Valmiiksi tallattujen reittien kulkeminen on varmasti turvallisempaa ja helpompaa, mutta itse en ole katunut hetkeäkään, että lähdin tutkimaan tuntematonta.

Jos nyt tämän pohdiskelun tuloksena summataan, että millaisia neuvoja haluaisin 10 vuotta nuoremmalle itselleni antaa, niin niitä tulisi tässä:

Kuuntele viisaampiasi ja kokeneempiasi, mutta uskalla luottaa itseesi ja omaan vaistoosi. Sinun ei tarvitse tietää tarkalleen mitä tai minne haluat, vaan riittää, että mietit ennemmin, mistä nautit, mistä olet kiinnostunut, mikä herättää sinussa paloa ja intohimoa. Anna niiden tuntemusten ja intuition johdattaa oikeaan suuntaan ja keskity nauttimaan hetkestä – määränpää selviää kyllä matkan varrella. Kaikki järjestyy. 

pikkujenni1.jpg

Näitä samoja neuvoja toistelen yhä 30-vuotiaalle itselleni, kun ajatukset uhkaavat ryhtyä kiertämään vääriä kehiä. En edelleenkään osaa tehdä suunnitelmia tulevaisuuden varalle enkä osaa sanoa, missä näen itseni viiden vuoden päästä. Tai edes vuoden päästä. Mutta luotan siihen, että osaan loikata oikealle polulle sitten, kun se osuu eteen. Tavallaan voisi sanoa, että ajelehdin, mutta jos siinä samaan aikaan teen lujasti töitä ja uskon omaan juttuuni, luotan siihen, että ajelehdin eteenpäin ja juuri sinne, minne kuuluukin. :)

Millaisia neuvoja te muut antaisitte 10 vuotta nuoremmalle itsellenne? Entä samaistuuko joku mietteisiini?

Translation: If I was able to give advice to myself 10 years ago, I would probably say something like this: Listen to the older and the wiser, but trust yourself and own instict. That gut feeling, you know. It’s ok not to know what you want and where you belong. Instead try to figure out what you love, what interests you and what brings out the passion in you. Let those feelings lead you forward and focus on the moment – you will find your destination along the way. And you will do great. :) 

I’m in my 30’s now and I still need reminding of all this sometimes. But I believe there is a seed of truth in those lines, since it has worked out pretty well for me so far.

pikkujenni5.jpg

Photos: Jenni Rotonen (about 10 years ago, haha)

Related posts

18/04/14

Herkulliset viljattomat aamiaispannukakut

6 19 P4181365.JPG

Ystäväni Krista oli viime viikonloppuna yökyläilemässä luonani ja aamupalalla minua hemmoteltiin nenän eteen kannetuilla ihanilla aamiaispannukakuilla. Kiitos Krista! :) Erityistä näissä pannareissa oli kuitenkin se, että niiden valmistuksessa ei käytetty laisinkaan jauhoja, vaan taikinan pohjana toimivat kananmunat ja banaani. En olisi arvannut, että noista aineksista saisi tehtyä niin “oikean” makuisia ja tuntuisia lettuja. Innostuin herkusta niin paljon, että kokeilin tänään tehdä niitä itsekin ja jopa ensikertalainen onnistui tehtävässä mahtavasti! :) Niinpä ajattelin laittaa hyvän kiertämään ja reseptin jakoon. Suosittelen, ovat todella maukkaita!

P4181380.JPG

Näihin pannareihin tarvitaan siis vain banaaneja (mahdollisimman kypsiä eli pehmeitä) ja kananmunia sekä ripaus kanelia. Tarkkoja ainemääriä on vaikea antaa, koska pannaritaikinan koostumus riippuu paljon banaanien koosta. Silmämääräisesti ja näppituntumalla on kuitenkin helppo arvioida, milloin taikina on sopivan paksua – sen tulee olla sellaista paksuhkoa ja hiukan jähmeästi valuvaa, niin että sitä pystyy kuitenkin vaivatta kaatamaan astiasta pannulle. Taikinan sekoittamiseen parhaiten soveltuu sauvasekoitin tai blenderi – käsin sekoittamalla koostumuksesta voi olla vaikea saada riittävän tasaista ja kuohkeaa. 

P4181375.JPG

Paistinpannulle kannattaa kaataa vain aika pieni nokare taikinaa kerrallaan (halkaisijaltaan 7-8 cm) ja hiukan kallistella pannua sitten puolelta toiselle, niin että nokare leviää tasaiseksi letuksi. Totesin itse pannareita paistellessani, että ne on helpompi saada käännettyä ehjänä, kun ovat vähän ohuempia. Kannattaa myös varoa, ettei pannu pääse kuumentumaan liian kuumaksi, koska pannarit kärähtävät pinnasta helposti – jäähdyttele pannua välillä, jos pinnasta näyttää tulevan liian tumma.

P4181385.JPG

BANAANI-PANNUKAKUT

(taikinasta syntyy noin 12-15 pientä pannukakkua)

3 kypsää banaania

2 kananmunaa

1 tl kanelia

(ripaus vaniljasokeria – voi jättää myös pois)

öljyä paistamiseen

Sekoita banaanit ja kananmunat sauvasekoittimella tai blenderillä kuohkeaksi taikinaksi. Ohjeen ainemäärät ovat siis vain suuntaa antavia eli tutkaile itse sekoittaessasi taikinaa, milloin koostumus on sopivan paksu. Kun taikina tuntuu sopivalta, sekoita mukaan kanelia sekä halutessasi ripaus vaniljasokeria.

Kuumenna paistinpannu, lorauta siihen pieni tilkka öljyä ja kaada nokare taikinaa pannulle. Paista kullanruskeaksi molemmilta puolilta. 

Tarjoile esimerkiksi tuoreiden marjojen ja vaahterasiirapin kera.

P4181371.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

15/04/14

Vielä kerran hammashommia!

7 10 P1217459.JPG

On ollut ihan tosi mielenkiintoista kirjoitella viime aikoina kaikenlaisista hampaisiin liittyvistä asioista ja vielä kiehtovampaa on ollut se keskustelu, joka aiheiden tiimoilta on kommenttiboksin puolella heräillyt. Kiitos siis kaikille hammaskeskusteluihin osaa ottaneille. Olen oppinut valtavasti uutta ja on ollut ilo huomata, että postaukset selvästi ovat antaneet teille muillekin paljon. :) Huippua!

P4061112.JPG

Vielä on sen verran luvassa hammasjuttuja, että viisi onnekasta ovat voittaneet itselleen Yotuel-tuotepaketit ja nyt olisi aika kertoa, keiden puolella onnetar on tällä kertaa ollut. :) Annanpa sitä ennen vielä pari pientä Yotuel-vinkkiä, jotka olen itse saanut parhaan (eli valkoisemman) lopputuloksen saavuttamiseksi: hampaita kannattaa pestä kolme kertaa päivässä vähintään kolmen minuutin ajan. Kahdellakin pesukerralla saa tuloksia, mutta ehkä hiukan hitaammin. Tuo kolmen minuutin vaikutusaika on silti tärkeä, sillä optimaalisen tuloksen saavuttamiseksi hammastahnan on hyvä päästä vaikuttamaan hampaiden pinnoilla mahdollisimman kauan. Sain myös vinkin, että suuta ei välttämättä kannata huuhtoa pesun jälkeen. Minulle tuo on kyllä vaikea noudattaa, koska suu vain jotenkin tuntuu raikkaammalta, jos sen saa huuhdella pesun jälkeen.

P1217551.JPG

Mutta nyt siis ne voittajat! :)

N-ennu

Kuuden vuoden tupakointi teki omat merkkinsä hampaisiini. Juuri nyt keväällä tulee kolme vuotta täysin savutonta elämää mittariin, mutta lukuisat markettien valkaisevat hammastahnat eivät ole auttaneet hävittämään tummentumia. Hampaiden valkaisu on ollut haaveissa jo jonkun aikaa, mutta opiskelijan budjetti ei siihen veny.. Olisi mahtavaa voittaa ja päästä kokeilemaan olisiko tästä paljon kehutusta Yotuelista apua!

kakku

Kuulostaapas hyvältä tuotteelta! En ole kokeillut valkaisevia hammastahnoja, mutta tällä hetkellä menossa on kotivalkaisu Crest Whitestrips-liuskoilla. Eroa entiseen en ainakaan vielä näin viikon käytön jälkeen huomaa, vaikka olen lukenut muiden hyvistä kokemuksista. Tämän jälkeen taidan kääntyä suosituksesi myötä Yotueliin ;)

Miumaunmukkaan

Pitääpä lueskella, että mikä on tuotteen teho hammaskiveä vastaan, sitä kun tulee sen verran paljon vaikka kovasti koetan hammaslankainta ja -väliharjaa käyttää. Minulla on myös hampaissani ikävät tummat jäljet jo aikaa sitten poistetuista hammasraudoista, joten olisi ihana kokeilla Yotuelia. Osallistun siis innolla.

Neelia

Hampaat on minulle vähän kuin pakkomielle. Yritän hoitaa hampaitani mahdollisimman hyvin, ja tarkastutan ne usein. Valitettevasti juon paljon, eli päivittäin, Coca Colan zeroa, ja pelkään joka päivä, mitä se tekee hampailleni. Hampaani ovat kyllä, ainakin vielä, kunnossa, eikä colan juonnilla ole ainakaan vielä ollut kiilteelle haittaa. Hammaslääkärikin neuvoi olemaan panikoimatta! :)

Hampaanpesun yhteydessä käytän AINA lankaimia! Olen todennut ne hirvittävän hyviksi, sillä olen vähän neuroottinen hammavälien puhtauden kanssa. Hammastahnana olen käyttänyt Pepsodentin micro granule -tahnaa. Minulla se on toiminut tosi hyvin ja lisäksi se on hyvänmakuista.

Kerran olen valkaissut hampaani tuolla samalla menetelmällä kuin sinä. Se toimi aika hyvin, vaikka omat hampaani ovat melko valkoiset. Vaikutus kesti jonkun aikaa, mutta mielestäni hampaani “tummuivat” vähitellen entisen värisiksi.

Olisi todella kiva kokeilla Yotuelin valkaisevaa tahnaa, etenkin kun olen menossa naimisiin kesällä ja kuvissa olisi hyvä olla valkoisin mahdollinen hymy! :)

Lumimarja

Voi että nyt kyllä kiinnostaa kisa ja kovasti! Minulla on hammaslääkärin mukaan “hyvät ja vahvat eli hieman kellertävät hampaat”, minkä vuoksi minulla ei ole koskaan ollut reikiä. Miinuksena onkin sitten tuo keltaisuus… En ole juuri valkaisevia hammastahnoja kokeillut, koska hampaiden suojaaminen ja fluori on ollut se ykköskriteeri tahnan valinnassa. Käytin noin puolen vuoden ajan yhtä valkaisevaa tahnaa, enkä huomannut sen valkaisutehoa. Tätä on pakko kokeilla! Eikä tarvitsisi miettiä, suojaako tahna tarpeeksi, kun kerran hammaslääkärisikin suosittelee.

Pari ksylitolipastillia aina ruoan jälkeen :) Ja hampaiden pesu aamulla ENNEN sitruunavettä ja aamupalaa! Siinä tärkeimmät ohjenuorani. Hammaslankaa pitäisi käyttää (hammaslääkäri sanoo siitä aina), mutta jotenkin se aina unohtuu, ja kylmät väreet tulee pelkästä lanka-ajatuksestakin… Voisi nostaa sen paketin nyt johonkin esille, että tulisi käytettyä.

Kiitos kaikille kisaan ja keskusteluun osallistuneille ja onnea voittajille! Sähköpostissa odottaa lisäinfoa. :)

P4061119.JPG

Related posts