18/08/14

Kroppakritiikin kultakausi

23 25 P8183475.JPG

Lihava, laiha, pitkä, lyhyt, rehevä, lanteikas, siro, poikamainen, ruipelo, muodokas, läski, ylväs, hento, kookas, hintelä, vahva, tanakka, luiseva, pullea, lihaksikas, sopusuhtainen, uhkea, lauta, timmi, löysä, ryhdikäs… Tässä joitakin sanoja, joilla ihmiset (etenkin naiset) kuvailevat itseään ja toisiaan. Osa niistä on melko neutraalisti kuvaavia, osa kohdettaan imartelevia ja osalla ei juuri muuta sävyä olekaan kuin loukkaava.

Olen viime aikoina pohtinut paljon kehoa ja mieltä…  Miten monin eri tavoin samaa ihmisvartaloa voidaankaan kuvailla! Yksi ja sama kroppa voi jonkun sanoissa olla pehmeä, muodokas tai rehevä, kun toinen lyttää sen läskiksi. Usein taidamme itse olla oman kehomme kriittisimpiä tarkastelijoita, mutta olen suoraan sanottuna hiukan kauhuissani myös siitä, miten rumasti muista ihmisistä kuulee nykyään puhuttavan. Tuntuu, ettei mikään kelpaa ja lähes kaikki vartalotyypit saavat dissauksesta osansa. Hoikka ihminen on liian laiha, luiseva, epänaisellinen, muodoton, laihaläski, hintelä tai vain epämääräisesti sairaalloinen. Treenaamisesta innoistuneiden kropat puolestaan tuomitaan miesmäisiksi, lihakset rumiksi ja itse tyypit fanaattisiksi ortoreksikoiksi, joilla ei ole elämässään syvällisempää sisältöä. Missä vaiheessa meininki on muuttunut tällaiseksi? Vai onko se ollut sitä aina, mutten vain ole huomannut?

P8183468.JPG

Minulle on aina jäänyt vähän hämärän peittoon, millä nuo muiden ulkonäköä kritisoivat tyypit oikein perustelevat kannanottojaan. Ei, kaikesta ei tarvitse pitää ja ulkonäköasioissakin mielipiteitä ja makuja on laidasta laitaan, mutta älä nyt hyvä ihminen töksäyttele ääneen niitä tympeimpiä mielipiteitäsi. Joskus tölväisyt verhotaan näennäiseen huoleen toisen terveydestä, mutta ihan oikeasti, kuvitteletko tosissasi, että epäkohteliaasti muotoiltu anonyymikommentti auttaa edes niitä, joiden kohdalla huoli olisi aidosti aiheellinen? Useimmitenhan tällä kommentoidulla huolestuneisuuden kohteella ei ole minkään valtakunnan hätää, ja jos olisikin, sitä harvemmin pystyy päättelemään pelkistä kuvista. Kateus puolestaan on nettikeskusteluissa nykyään kielletty sana, sillä minkään dissauksen taustalla ei koskaan ole kateutta, mikäli kateuskortin osakseen saamaa tuohtumusta on uskominen. 

P8183471.JPG

Kaikkein suurin synti internetin aikakaudella tuntuu olevan se, että joku kehtaa olla tyytyväinen itseensä ja omaan kroppaansa. Mitä se muka luulee olevansa? Normaali, terveen positiivinen suhtautuminen omaan kehoon leimataan herkästi itserakkaudeksi ja auta armias, jos julkeat ääneen puhua vartalostasi lempeästi tai myöntää peräti pitäväsi siitä. Minua ilahduttaa, kun ihmiset hyväksyvät itsensä ja löytävät kehoistaan kauniita piirteitä – netissä käytävien keskusteluiden perusteella monia asia ilmeisesti enemmänkin ärsyttää. 

Uskallan veikata, että lähes jokaisella meistä on kropassamme sellaisia piirteitä, joista emme erityisesti pidä – jopa niillä, jotka päällisin puolin vaikuttavat oloonsa melko tyytyväisiltä. Olen itse tehnyt sen tietoisen päätöksen, että yritän tarkastella itseäni lempein silmin ja hyväksyen, keskittyen ennemmin niihin kohtiin, joista pidän kuin sättien niitä, jotka eivät ole mieleeni. Suosittelen samaa myös muille. Yhtälailla olen päättänyt tietoisesti yrittää hyväksyä kehossani myös ne asiat, joista en niin erityisesti pidä. Ja siinä asiassa sanavalinnoilla on valtava merkitys: valitsen kuvailla kehoani kauniisti, jopa niitä ei-niin-mieluisia kohtia. Se ei kaikkina päivinä ole helppoa, mutta mielestäni olen onnistunut pitämään mietteeni myönteisinä melkoisen hyvin.

P8183470.JPG

Elämme pinnallisessa ja ulkonäkökeskeisessä maailmassa, joten on ihan normaalia miettiä ja murehtia näitä juttuja välillä. Monelta tuntuu kuitenkin unohtuvan oman kropan pieniä epäkohtia vatvoessa se tärkein: mitä kaikkea terve keho mahdollistaa. Voin kävellä, juosta, urheilla, tanssia ja liikkua vapaasti. Jo se on etuoikeus. Elämässä on aika hitsin paljon enemmänkin kuin ne oman kehon kuvitellut puutteet. Ja ihmisessä aika hitsin paljon enemmän kuin se pelkkä keho.

Ja mitä tulee muiden ihmisten vartaloihin, niiden kommentoiminen millään muotoa kriittisin äänensävyin on AINA epäkohteliasta – oli motiivi kommentin taustalla mikä hyvänsä. Joten mitäpä jos puhuttaisiin kauniisti sekä itsestämme että toisistamme, ja voitaisiin sitten keskittyä niihin paljon tärkeämpiin asioihin. :)

PS. Jos aiemmin aiheesta kirjoittelemani jutut kiinnostavat, niin vartalojuttuja on ruodittu aiemmin ainakin TÄÄLLÄ, TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ

P8183474.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

18/08/14

How the sun sees you

7 7 aurinko.jpg

Kokosin aiemmin kesällä aikamoisen tietopaketin siitä, kuinka tärkeää on suojata ihoa auringon UV-säteilyltä. Koska ihan lähipiiriini kuuluu useita ihmisiä, joilta on löydetty ihosta melanoomaa (ja kaikki heistä nuoria, alle kolmekymppisiä), koen ettei tätä asiaa voi painottaa liikaa. Bongasin tänään ihan mielettömän videon, jolla havainnollistetaan aurinkosuojan konkreettinen vaikutus aivan uudella tavalla. Bonusta vielä siitä, että video on visuaalisesti todella kaunis ja taustalla soiva biisikin ihastuttava. :)

Translation: If you’re still wondering whether you really have to protect your skin from the sun, check out this beautiful video and it will give you the answer.

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

1/07/14

Elämänohjeita 10 vuotta nuoremmalle itselleni

9 32 pikkujenni2.jpg

Trendin ja Lilyn toimitus heitti viime viikolla lilyläisille haasteen antaa elämänviisautta 10 vuotta nuoremmalle itselle. Millaisia neuvoja tai millaista rohkaisua olisin 10 vuotta sitten kaivannut? Päätin tarttua haasteeseen, sillä mietin tätä asiaa sattumalta muutenkin juuri jokin aika sitten. Minulta nimittäin kysyttiin eräässä haastattelussa sama kysymys. Kuvitukseksi juttuun kaivelin arkistojeni kätköistä kuvia noin 10 vuoden takaa, kuten Trendin haasteeseen kuului. En oikein tiedä, mihin olen suurimman osan tuon aikakauden kuvistani kätkenyt, mutta tässä löytämiäni parikymppisen pikku-Jennin herutteluselfieitä jostain vuodelta 2005, oh my. :D 

Minä olen joutunut monessa elämän käännekohdassa hiukan hakemaan omaa suuntaani. Ihailen ihmisiä, jotka tuntuvat älyttömän varmasti tietävän, mitä haluavat elämältä ja uralta – ja sitten vain määrätietoisesti tavoittelevat haaveitaan. Minä olen aina ollut toisenlainen. En ole koskaan osannut laatia viisivuotissuunnitelmia, puhua ääneen haaveistani tai suunnitella elämää kamalan pitkälle eteenpäin. Jotenkin tuntuu, että tämän tyyppisessä maailmasssa odotetaan ihmiseltä jonkinlaista selkeyttä noissa asioissa. Että pitäisi tietää, mitä haluaa. Pitäisi olla selkeitä unelmia ja tavoitteita, joita kohti purjehtia elämän aallokossa.

pikkujenni4.jpg

Olen aina kokenut sellaisen vahvasti eteenpäin katsovan ja tulevaisuuteen haikailevan ajatustavan todella vieraaksi itselleni. Joillekin ihmisille haaveilu ja tavoitteiden asettaminen on varmasti täysin luonnollinen tapa miettiä elämää eteenpäin, mutta minulle se ei ole ollut sitä koskaan. Välillä suorastaan ahdistun, kun minulta kysellään tulevaisuudesta. Osaan piirtää suurpiirteisiä suuntaviivoja, mutta harvemmin osaan nimetä mitään kovin konkreettista. Joillekin ihmisille tämä tuntuu olevan täysin käsittämätöntä ja joillekin jopa sietämätöntä. Jotkut eivät vain ymmärrä tai hyväksy vastaukseksi tulevaisuuden haaveista ja suunnitelmista, että en tiedä. Välillä tuntuu, että pitäisi vain valehdella ja keksiä päästään jotakin vain, jotta muut saisivat mielenrauhan, mutta sekään ei tunnu hyvältä. Olen ehkä monissa muissa asioissa poikkeuksellisen avoin, mutta unelmani (jos niitä edes on) pidän mieluiten itselläni, mutta kuten sanottua, en yleensä osaa nimetä haaveikseni mitään kovin kouriintuntuvaa.

Toisaalta, elämäni on edennyt hyvin minun itseni näköistä polkua tähän asti. Ei minulla ole oikeastaan koskaan ollut mitään selkeää suunnitelmaa esimerkiksi uran suhteen, mutta olen silti äärettömän tyytyväinen siihen, missä olen juuri nyt. On vaatinut melkoista luottamusta itseen (sekä aimo annoksen rohkaisua läheisiltä), että olen tässä, missä olen nyt. En varmasti ole valinnut niitä perinteisimpiä reittejä edetä urallani, mutta olen iloinen, että olen kuunnellut oikeissa paikoissa sydäntäni. Vaikka varsinkin työelämässä on helppo ajautua toimimaan sen mukaan, mitä minulta odotetaan, olen oikeasti aika ylpeä siitä, että olen uskaltanut luottaa omaan intuitiooni. Ja todella kiitollinen siitä, että ympärilläni on ihmisiä, jotka ovat uskoneet omaan arviointikykyyni ja kannustaneet minua oikeaan suuntaan. Irtisanoutuminen päivätyöstäni vajaat kolme vuotta sitten on ollut ehkä pelottavimpia koskaan tekemiäni asioita, mutta samalla en ole monesta tekemästäni päätöksestä elämässäni ollut yhtä onnellinen.

pikkujenni6.jpg

Tavassani elää tätä elämää ei ole kyse siitä, että ajelehtisin täysin päämäärättä ja vailla tavoitteita tai suunnitelmia, vaan pointti on ehkä enemmän siinä, että luotan omaan intuitiooni ja elän enemmän tässä hetkessä kuin tulevaisuuteen tähyillen. En välttämättä osaa etukäteen luetella tavoitteitani ja suunnitelmiani, mutta tunnen, mitä haluan, kun oikea hetki koittaa. On vaatinut paljon itseluottamusta ja rohkaisua, että olen uskaltanut heittäytyä noiden omien intuitiivisten ajatusteni vietäväksi, koska varsin usein ne eivät välttämättä ole olleet ihan linjassa sen kanssa, mitä ihmisiltä yleensä työelämässä odotetaan. Silti pitää uskaltaa valita se oma ja omannäköinen polku. Valmiiksi tallattujen reittien kulkeminen on varmasti turvallisempaa ja helpompaa, mutta itse en ole katunut hetkeäkään, että lähdin tutkimaan tuntematonta.

Jos nyt tämän pohdiskelun tuloksena summataan, että millaisia neuvoja haluaisin 10 vuotta nuoremmalle itselleni antaa, niin niitä tulisi tässä:

Kuuntele viisaampiasi ja kokeneempiasi, mutta uskalla luottaa itseesi ja omaan vaistoosi. Sinun ei tarvitse tietää tarkalleen mitä tai minne haluat, vaan riittää, että mietit ennemmin, mistä nautit, mistä olet kiinnostunut, mikä herättää sinussa paloa ja intohimoa. Anna niiden tuntemusten ja intuition johdattaa oikeaan suuntaan ja keskity nauttimaan hetkestä – määränpää selviää kyllä matkan varrella. Kaikki järjestyy. 

pikkujenni1.jpg

Näitä samoja neuvoja toistelen yhä 30-vuotiaalle itselleni, kun ajatukset uhkaavat ryhtyä kiertämään vääriä kehiä. En edelleenkään osaa tehdä suunnitelmia tulevaisuuden varalle enkä osaa sanoa, missä näen itseni viiden vuoden päästä. Tai edes vuoden päästä. Mutta luotan siihen, että osaan loikata oikealle polulle sitten, kun se osuu eteen. Tavallaan voisi sanoa, että ajelehdin, mutta jos siinä samaan aikaan teen lujasti töitä ja uskon omaan juttuuni, luotan siihen, että ajelehdin eteenpäin ja juuri sinne, minne kuuluukin. :)

Millaisia neuvoja te muut antaisitte 10 vuotta nuoremmalle itsellenne? Entä samaistuuko joku mietteisiini?

Translation: If I was able to give advice to myself 10 years ago, I would probably say something like this: Listen to the older and the wiser, but trust yourself and own instict. That gut feeling, you know. It’s ok not to know what you want and where you belong. Instead try to figure out what you love, what interests you and what brings out the passion in you. Let those feelings lead you forward and focus on the moment – you will find your destination along the way. And you will do great. :) 

I’m in my 30’s now and I still need reminding of all this sometimes. But I believe there is a seed of truth in those lines, since it has worked out pretty well for me so far.

pikkujenni5.jpg

Photos: Jenni Rotonen (about 10 years ago, haha)

Related posts

18/04/14

Herkulliset viljattomat aamiaispannukakut

6 20 P4181365.JPG

Ystäväni Krista oli viime viikonloppuna yökyläilemässä luonani ja aamupalalla minua hemmoteltiin nenän eteen kannetuilla ihanilla aamiaispannukakuilla. Kiitos Krista! :) Erityistä näissä pannareissa oli kuitenkin se, että niiden valmistuksessa ei käytetty laisinkaan jauhoja, vaan taikinan pohjana toimivat kananmunat ja banaani. En olisi arvannut, että noista aineksista saisi tehtyä niin “oikean” makuisia ja tuntuisia lettuja. Innostuin herkusta niin paljon, että kokeilin tänään tehdä niitä itsekin ja jopa ensikertalainen onnistui tehtävässä mahtavasti! :) Niinpä ajattelin laittaa hyvän kiertämään ja reseptin jakoon. Suosittelen, ovat todella maukkaita!

P4181380.JPG

Näihin pannareihin tarvitaan siis vain banaaneja (mahdollisimman kypsiä eli pehmeitä) ja kananmunia sekä ripaus kanelia. Tarkkoja ainemääriä on vaikea antaa, koska pannaritaikinan koostumus riippuu paljon banaanien koosta. Silmämääräisesti ja näppituntumalla on kuitenkin helppo arvioida, milloin taikina on sopivan paksua – sen tulee olla sellaista paksuhkoa ja hiukan jähmeästi valuvaa, niin että sitä pystyy kuitenkin vaivatta kaatamaan astiasta pannulle. Taikinan sekoittamiseen parhaiten soveltuu sauvasekoitin tai blenderi – käsin sekoittamalla koostumuksesta voi olla vaikea saada riittävän tasaista ja kuohkeaa. 

P4181375.JPG

Paistinpannulle kannattaa kaataa vain aika pieni nokare taikinaa kerrallaan (halkaisijaltaan 7-8 cm) ja hiukan kallistella pannua sitten puolelta toiselle, niin että nokare leviää tasaiseksi letuksi. Totesin itse pannareita paistellessani, että ne on helpompi saada käännettyä ehjänä, kun ovat vähän ohuempia. Kannattaa myös varoa, ettei pannu pääse kuumentumaan liian kuumaksi, koska pannarit kärähtävät pinnasta helposti – jäähdyttele pannua välillä, jos pinnasta näyttää tulevan liian tumma.

P4181385.JPG

BANAANI-PANNUKAKUT

(taikinasta syntyy noin 12-15 pientä pannukakkua)

3 kypsää banaania

2 kananmunaa

1 tl kanelia

(ripaus vaniljasokeria – voi jättää myös pois)

öljyä paistamiseen

Sekoita banaanit ja kananmunat sauvasekoittimella tai blenderillä kuohkeaksi taikinaksi. Ohjeen ainemäärät ovat siis vain suuntaa antavia eli tutkaile itse sekoittaessasi taikinaa, milloin koostumus on sopivan paksu. Kun taikina tuntuu sopivalta, sekoita mukaan kanelia sekä halutessasi ripaus vaniljasokeria.

Kuumenna paistinpannu, lorauta siihen pieni tilkka öljyä ja kaada nokare taikinaa pannulle. Paista kullanruskeaksi molemmilta puolilta. 

Tarjoile esimerkiksi tuoreiden marjojen ja vaahterasiirapin kera.

P4181371.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts