19/07/17

Ihohoitola Lupaus – hyvinvointia ja apua haastaviinkin iho-ongelmiin

2 45

Kaupallinen yhteistyö: Ihohoitola Lupaus

Olen painiskellut kinkkisen ihon kanssa lähes koko pienen ikäni ja enpä olisi vielä viitisen vuotta sitten arvannut, että yhä kolmekymppisenä pitäisi tuskailla aikuisiän aknea ja taistella POD-hirvityksen kanssa. Mutta niin vain meni iho ihan uuteen uskoon, kun joitakin vuosia sitten jätin hormonaalisen ehkäisyn pois käytöstä. E-pillereistä luovuttuani hipiän kanssa on ollut jos jonkinlaista vaivaa, mutta tällä hetkellä tilanne on kohtalaisen vakaa, vaikka silkinsileää hipiää saan enää tuskin koskaan ilman hormoneja.

Onnekseni löysin kuitenkin 1,5 vuotta sitten melkoisen ihmeidentekijän, jonka taidoilla on taiottu kadoksiin muun muassa se viheliäinen perioraalidermatiitti antibioottien suuntaan vilkaisemattakaan. Ja tämä ihmeidentekijä on kosmetologi ja farmaseutti Tarja Kivinen, joka perusti Ihohoitola Lupauksen aikanaan nimenomaan siksi, että halusi auttaa erilaisten iho-ongelmien kanssa painiskelevia. Ja sen hän on totisesti tehnyt. Innokkaimmat ovat saapuneet Tarjan hoteisiin peräti toiselta puolen Suomea asti, kun hänen maineensa on ehtinyt kiiriä pitkälle. Ihohoitola Lupaus onkin erikoistunut erityisen kinkkisiin ihonhoidon haasteisiin kuten perioraalidermatiittiin, rosacceaan, akneen ja atopiaan. Itse voin ruksia tuosta listasta peräti kolme kohtaa, joten olen tosi onnellinen, että löysin aikanaan Lupauksen.

Olen käynyt tässä menneiden parin vuoden aikana hurjan mielenkiintoisia keskusteluita Tarjan kanssa ihonhoidosta yleensäkin ja juttutuokioidemme perusteella olen vakuuttunut täysin hänen osaamisestaan. Tarjalla on hyvin mielenkiintoinen tausta ihonhoidon ammattilaisena sillä hän on työskennellyt kauan farmaseuttina ennen kouluttautumistaan Dr. Hauschka -kosmetologiksi. Alanvaihtoon rohkaisi kiinnostus ihonhoitoa kohtaan sekä se, että Tarja ei täysin uskonut farmasia-alan oppeihin ihonhoidollisissa asioissa. Nyt hän yhdistelee työssään osaamistaan kummaltakin osa-alueelta ja uskoo, että ihotautilääkäreiden ja ihonhoitoon erikoistuneiden kosmetologien pitäisi ehdottomasti tehdä yhteistyötä.

Oman ihohistoriani valossa olen täysin samaa mieltä, ja toivon todella, että tulevaisuudessa näiden kahden ammattikunnan osaamista osataan paremmin hyödyntää yhdessä kokonaisuutena. Lääkärit määräävät iho-ongelmien hoitoon yleensä lähinnä lääkekuureja, mutta tottakai lääkkeiden rinnalle on löydettävä myös ne oikeat hoitotuotteet ja -menetelmät, jotta saadaan aikaiseksi todellisia, pysyviä tuloksia. Ihohoitola Lupauksessa juuri pyritäänkin yhdistämään hoitojen osana sekä lääketieteellinen että ihonhoidollinen osaaminen – tällä tavoin asiakasta voidaan palvella parhaalla mahdollisella tavalla ja saadaan yleensä parhaita tuloksia aikaiseksi.

Moni ei tule ajatelleeksi, että iho on ihmisen suurin elin ja sen hyvinvointi todella vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun. Olen itse selvinnyt ärsyttävimpienkin ihovaivojeni kanssa vähällä siihen nähden, miten hankalien ongelmien kanssa jotkut joutuvat kamppailemaan. Pahalla ihosairaudella saattaa olla sosiaalisestikin rajoittavia vaikutuksia, joten minusta jokainen ansaitsee apua iho-ongelmiinsa. Pidän Ihohoitola Lupauksen filosofiassa siitä, että ihonhoitoa ajatellaan osana ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia – se ei ole turhamaista tai pinnallista, vaan hyvinvoiva iho on myös osa kokonaisvaltaista terveyttä.

En ole itse mikään luonnonkosmetiikkauskovainen, mutta olen iloinen, että Lupauksen avulla löysin minulle sopivia ja omaa ihoani tasapainottavia tuotteita. Luonnonkosmetiikka itsessään ei ole mikään ihmeitä tekevä taivaan lahja ihonhoidolle, vaan myös tuon kategorian alta löytyy tuotteita hyvin laidasta laitaan. Ja luonnonkosmetiikkatuotteetkin voivat ärsyttää tai allergisoida ihoa ihan yhtä lailla kuin mikä tahansa kosmetiikka. Tarjan osaaminen farmasian ja kemian alalta takaa kuitenkin sen, että Lupaukseen valitut luonnonkosmetiikkatuotteet on seulottu todella huolellisesti ja hän osaa valita kullekin asiakkaalleen juuri ne oikeat hoitotuotteet.

Luonnonkosmetiikka ei Suomessa vielä oikein osata hyödyntää lääketieteen piirissä, mutta itse sain omakohtaisesti kokea, että esimerkiksi POD:sta on mahdollista päästä eroon ilman lääkehoitoa ihan vain ihonhoidollisin menetelmin ja luonnonkosmetiikan avulla. Toki tämän kaiken mahdollisti Lupauksen raudanluja ammattitaito, jonka avulla räätälöitiin minulle yksilöllinen hoito-ohjelma moni-ammatillista tietotaitoa hyödyntäen.

Lupauksen osaaminen ulottuu paljon kosmetologiaa syvemmälle juuri vankan monialaisen taustan ansiosta: Tarjalla on taustaa niin kosmetologia, kemian kuin farmasiankin alalta ja hiljattain tiimiin liittynyt Ida on kouluttautunut sekä kosmetologiksi että sairaanhoitajaksi. Myös hoitolan tuotesuosituksissa hyödynnetään Tarjan laaja-alaista raaka-aineosaamista nimenomaan kemian saralta – en ole varmaan koskaan kohdannut kosmetologia, joka ymmärtäisi tuotteiden raaka-aineista yhtä paljon.

Moni saattaa säikähtää esimerkiksi Dr. Hauschkaa brändinä, koska heillä on niin omanlaisiaan ihonhoitometodeja, mutta Lupauksessa ei jumiuduta noudattamaan orjallisesti kosmetiikkamerkkien omia ohjeistuksia, vaan räätälöidään aina asiakkaalle juuri hänen tarpeidensa mukainen hoito. Olen itse esimerkiksi todennut, että vaikka Dr. Hauchkan tuotteet sopivat minulle mahtavasti, en voisi kuvitellakaan noudattavani merkin ohjeita kaikilta osin. Hauschkan filosofiaan nimittäin kuuluu, että yöksi iholle ei laiteta lainkaan kosteusvoidetta. Se ei toimi monelle Suomen sääolosuhteissa yhtään eikä varsinkaan, jos ihossa on atooppista taipumusta.

Kokemuksen äänellä voin kertoa, että Ihohoitola Lupauksen hoitotuokio on ehdottomasti kokemisen arvoinen elämys, mutta hoitolaan voi piipahtaa myös ihan vain konsultaatiokäynnille, jonka aikana on mahdollista kartoittaa hoitojen tarvetta sekä käydä läpi, millaisia tuotteita ammattilaiset suosittelisivat kotihoitoon. Vaikka mitään suurempaa pulmaa ei ihossa olisikaan, tällaiselle konsultaatiokäynnille voi varata ajan ihan kuka tahansa. Lupauksesta haluttiin myös muistutella, että miehetkin ovat tervetulleia ja hoitolassa käykin enenevässä määrin myös miesasiakkaita.

Tietysti kaikenlaisten ihonhoidollisten pulmien ratkomisen lisäksi Lupauksessa tehdään myös ihan perinteisiä hemmotteluhoitoja, jotka tekevät ihonhoidon lisäksi hyvää myös henkisesti, kun pääsee hetkeksi rauhoittumaan hektisen arjen keskellä. Jotain hoidoista kertoo se, että POD:n ollessa pahimmillaan kävin hoidossa viikoittain ja rentouduin niin, että nukahdin hoitopöydälle joka ikinen kerta. :D

Punavuoressa Fredantorin kupeessa sijaitseva hoitola sai hiljattain laajennusta, kun Lupaus avasi myös toisen toimipisteen ihan lähelle Ratakadulle. Paikka on todella ihanan kaunis ja harmoninen – eikä ihme, sillä esimerkiksi kaikki huonekalut ja keramiikka on valmistettu ihan varta vasten Lupausta varten. Lisäksi Lupaus on yhdessä Katja Kokon kanssa tehnyt aluevaltauksen myös keramiikan puolelle. Tarja ja Katja kyllästyivät siihen, että kaunista kylppärikeramiikkaa ei tuntunut löytyvän, joten he päättivät ryhtyä valmistuttamaan sitä itse. Kaksikon Flumine-sarjaan kuuluu esimerkiksi keraamiset nenäkannu, naamiokulho ja voiteiden sekä naamioiden levittämiseen tarkoitettu spaatteli. Jos nuo Fluminen kauniit astiat kiinnostavat, niin niitä saa ostaa Lupauksen lisäksi myös Proloque-putiikista.

Haluaisin sanoa kaikille teille iho-ongelmien kanssa kamppaileville, että kannattaa oikeasti käydä ihonhoidon ammattilaisen pakeilla. Olen itse saanut Lupauksesta todella ison avun ihopulmiini ja luotan hoitolan ammattitaitoon kuin kiveen. Älkää siis jääkö kärsimään iho-ongelmista yksin, sillä niihin voi todella saada apua. <3

Olen kirjoitellut ihoasiaa aika paljon viimeisen vuoden aikana, joten iho-teema kiinnostaa, kurkatkaa ihmeessä myös nuo vanhemmat postaukset ja vielä lisää löydät blogin Iho-kategoriasta:

Perioraalidermatiitti eli suunympärysihottuma

Eroon perioraalidermatiitista ilman lääkkeitä

Apua iho-ongelmiin lymfahieronnasta

♦ Iho e-pillereiden lopettamisen jälkeen

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

15/07/17

Magnesia – hyvinvoinnin festarit Lonnan saarella

2 45

Kaupallinen yhteistyö: Magnesia Festival

Harrastin lukiossa muutaman vuoden ajan joogaa ja olen sittemmin kokeillut sitä joitakin kertoja uudelleen, mutta jostain syystä en ole päässyt mukaan siihen intoon, mitä näen monien muiden joogaharrastajien tuntevan. Moni näyttää hurahtavan joogaan sellaisella palolla, että se tuntuu olevan parasta, mitä ihminen voi tehdä (jooga)housut jalassa. Minä olen liian rauhaton keskittymään joogan kaltaiseen lajiin, mikä kertoo juuri siitä, että todennäköisesti nimenomaan minun pitäisi joogata.

Kun joogafestivaali Magnesia otti minuun kesän alussa yhteyttä ja ehdotti yhteistyötä, oli reaktioni lähinnä epäuskoinen. Kysyin suoraan, että ymmärrättekö, että en ole mikään joogaihminen? En harrasta joogaa enkä muutenkaan ole oikein sellaista “jooga-tyyppiä”, vaikka ehkä haluaisinkin olla. Olen notkea kuin rautakanki, voimaa minulla ei ole nimeksikään enkä malta rauhoittua meditoimaan. Ja olen useammin kuin kerran nukahtanut loppurentoutuksen aikana. Ai mitä, eikö sitä ollutkaan tarkoitettu power napeiksi?

Hämmennykseni oli vieläki suurempi, kun näistä lausunnoista huolimatta joogafestareiden järjestäjät olivat sitä mieltä, että olisin täydellinen sanansaattaja heidän tapahtumalleen. He kertoivat, että haluavat Magnesian olevan nimenomaan sellainen paikka, johon myös aloittelijat, jooga-angstaajat ja minun kaltaiseni kömpelöt rautakanget voivat tulla matalalla kynnyksellä kokeilemaan joogaa – ja mahdollisesti löytämään sen ilon.

Kieltämättä tapahtuma kuulostaa aika ihanalta. Viime kesänä debytoinut tapahtuma järjestetään tänä vuonna to-pe 3.-4.8. Lonnan saaressa Helsingin edustalla ja viikonlopun kestävillä festareilla on luvassa joogaa, meditaatiota, musiikkia, tanssia, hyvinvointi-workshopeja, kiinnostavia luentoja, hyvää ruokaa, auringonlaskuja ja paljon kiinnostavia ihmisiä. Koko tapahtuman perimmäinen idea on pitää hauskaa ja nauttia elämästä Lonnan kauniissa puitteissa.

Olen tutkaillut nyt ennakkoon festareiden ohjelmaa ja siellä on ihan hurjan mielenkiintoisia workshopeja ja luentoja nimenomaan mielen hyvinvoinnin näkökulmasta, joten näillä festareilla saa kyllä melkoisen pläjäyksen eväitä hyvän olon löytämiseen ja ylläpitoon niin kehon kuin mielenkin kantilta.

Festareille myydään yhden ja kahden päivän lippuja, joiden hinnat ovat 55€ ja 98€, mutta blogini kautta tuon kahden päivän lipun saa nyt pienellä alennuksella hintaan 92€. Kahden päivän lipun hintaan sisältyy:

♥ Päälavan hyvinvointiohjelma (kaksi joogaa, kaksi ohjattua tanssiworkshopia, kaksi paneelikeskustelua, Liftedin kehopainoharjoitus sekä Maaretta Tukiaisen luento)

♥ Kaksi ennalta varattavaa workshopia yli 50 vaihtoehdon valikoimasta

♥ Mahdollisuus päästä jonottamalla lisäworkshopeihin (jos tilaa on)

♥ Koko festivaalin musiikkitarjonta ja perjantain päätösjuhlat

♥ Oheisohjelma festivaalialueella

♥ JT-Linen lauttalippu Lonnaan ja takaisin (matka taittuu 7 minuutissa)

Yhden päivän lippuun sisältyy yksi ennalta varattava workshop, muuten sama tarjonta yhdelle päivälle.

Osa ohjelman kuvauksista saattaa kuulostaa vähän henkimaailman hommilta tällaiselle ei-yhtään-jooga-orientoituneelle ihmiselle, mutta ajattelin lähteä tutkailemaan tapahtuman workshopeja ja joogatunteja avoimin mielin, omia epämukavuusalueitani haastaen. Ilmoittauduin itse muun muassa workshopeihin, jossa pureudutaan herkkyyteen voimavarana sekä workshopiin, jonka keskiössä on harjoitella tuntemaan myötätuntoa itseä kohtaan ankaruuden ja vaatimusten sijaan. Lisäksi olen ilmoittautunut esimerkiksi räppijoogaan, jossa joogataan 90-luvun räpmusiikin tahtiin.

Koska festareilla tietysti on myös musiikkia, odotan itse erityisellä innolla ihanan Suadin keikkaa perjantaina. Festarit päättyvät perjantai-iltanan juhliin, joissa on mukana niin dj-settejä kuin live-artistejakin. Meikäläisen korvaan kuulostaa aika täydelliseltä paketilta. :)

Jos siis hyvinvointi kiinnostaa ja haluaisit minun tapaani löytää sen joogan hyvää oloa tuovan ilon sekä päästä kuulemaan mielenkiintoisia puhujia erilaisista hyvinvointiteemoista, tule minun kanssani kompuroimaan Lonnaan luonnon keskelle muiden enemmän tai vähemmän kokeneiden joogien sekaan kesän lopulla. Ja lippuja sai siis täältä!

 

Photos: Matti Keski-Kohtamäki

Related posts

17/05/17

Testissä: hampaiden valkaisu ja valkaiseva hammastahna

172 59

Kaupallinen yhteistyö: Yotuel

Olen ihan valtavan hymyileväinen ja nauravainen ihminen, mutta jostain syystä valokuvissa minun on aina ollut vaikea hymyillä sellaista oikein leveää hammashymyä. Hampaissani ei ole mitään vikaa enkä tietoisesti mitenkään piilottele niitä, mutta olen huomannut, että hampaita väläytän esiin vain riemun ollessa oikeasti aitoa.

Minusta ei olisi missiksi, ei monistakaan syistä, mutta ei varsinkaan siksi, että en osaa hymyillä leveästi hampaat loistaen pakon edessä. Minun tapauksessani se näyttää vain feikiltä ja teennäiseltä. Niinpä tyydyn usein valokuvissa maltillisempaan hymyyn, koska se tulee luonnollisemmin ja helpommin. Tai jos naurattaa ja hampaat näkyvät itsestään, silloin ne saavatkin näkyä.

Myönnän, että minulla on silti ollut elämässäni myös sellaisia hetkiä, jolloin olen hävennyt luonnollista leveää hymyäni. Teini-iässä sain purentaa korjaamaan sellaiset oikein perinteiset telaketjuhammasraudat ja 14-vuotiasta teiniä ei noihin aikoihin paljon naurattanut. Koska etuhampaani näkyvät luonnostaan puhuessa ja hymyillessä, huomasin välillä häpeileväni metallinhohtoista hymyäni. Pääsin raudoista eroon kohtalaisen lyhyessä ajassa ja muistan sen vapauden tunteen, kun katselin ensimmäistä kertaa raudatonta hymyäni peilistä: hampaat tuntuivat niin isoilta ja valkoisilta 1,5 vuoden jälkeen.

Sittemmin ei ole tarvinnut hymyä häpeillä – eikä sitä toki olisi tarvinnut silloinkaan, mutta teininä sitä nyt häpeää ihan kaikkea. Huomasin silti jossain vaiheessa olevani varsin tietoinen siitä, että kulmahampaat olivat selvästi muuta purukalustoa kellertävämmät. Minulla on luonnostaan kellertävä hammasluu, josta en ole erityisemmin universumia ja geenejä kiitellyt, kunnes kuulin, että se on vahvempaa ja kestää paremmin reikiintymättä.

Tämän tiedon myötä löytyneestä kiitollisuudestani huolimatta päätin nelisen vuotta sitten kokeilla ensimmäisen kerran hampaiden valkaisua. Hymy kirkastui silmissä ja huomasin, että kyllä sillä vain oli kuin olikin vaikutusta omaan olemukseen ja itsevarmuuteen, kun hampaat olivat puhtaamman ja valkoisemman näköiset ja hammashymy irtosi entistäkin herkemmin. Samana vuonna päädyin blogiyhteistyöhön turvallisesti valkaisevia hammastahnoja valmistavan Yotuelin kanssa ja tykästyin merkkiin kovin. Peräti siinä määrin, etten ole sen koommin muihin hammastahnoihin koskenutkaan.

Kun minulle tarjoutui nyt vuosia myöhemmin uudelleen mahdollisuus yhteistyöhön Yotuelin kanssa, niin se tuntui kovin luontevalta – olenhan luottanut merkkiin jo neljä vuotta. :) Viimeviikkoinen reissuni Madridiin liittyi nimenomaan Yotueliin, sillä merkin kotimaa on Espanja ja sain kutsun päästä tutustumaan perheyrityksen taustoihin ihan paikan päälle.

Reissun agendalla oli myös päästä testaamaan hampaiden valkaisua Yotuelin omalla klinikalla Madridissa. Olin tästä erityisen utelias siksi, että Yotuelin hammastahnat ovat hyvin hellävaraisia omille hampaille valkaisutehostaan huolimatta ja varsinainen valkaisuoperaatio on siis Yotuelilla hyvin hellä hampaille. Olen itse hurjan tarkka hampaitteni suhteen enkä haluaisi riskeerata niiden hyvinvointia turhamaisista syistä, joten on mukavaa, että tällaisia turvallisia vaihtoehtoja on tarjolla valkoisemman hymyn edesauttamiseksi.

Olen huomannut, että neljän vuoden takaisen valkaisun jälkeen kulmahampaat eivät ole samalla tavoin kellastuneet kuin ennen ja hampaiden väri on muutenkin ollut raikkaampi, vaikka toki vuosien varrella se on hivenen ehtinyt tummua. Ennen hampaiden valkaisua pitäisi aina käydä tarkistuttamassa hampaat reikien varalta sekä poistattamassa kertynyt hammaskivi, jotta valkaisuprosessi olisi tehokas ja turvallinen. Piipahdin puhdistuttamassa ja tarkastuttamassa hampaani ennen reissua ja tuntui, että jo pelkkä ammattilaisen tekemä puhdistuskin kirkasti hymyä.

Madridissa klinikalla tehty hampaiden valkaisu oli erittäin miellyttävä kokemus. Silloin neljä vuotta sitten muistan, että operaatio vihloi hampaita melkoisesti, mutta nyt en tuntenut koko suunnilleen tunnin kestäneen toimenpiteen aikana kuin yhden tai kaksi lyhyttä vihlaisua. Olin toimenpidetuolissa peräti niin rentoutunut, että nukahdin kesken operaation ja torkuin lopulta melkein sen koko keston. Se kertonee, että kaikki meni aika miellyttävästi. Itse asiassa klinikalla kerrottiin, että Yotuelin valkaisu on peräti niin hellävarainen ja hoitava, että se itse asiassa vahvistaa hampaiden omaa kiillettä – samoin kuin merkin hammastahnatkin.

En hoksannut paikan päällä ottaa ennen- ja jälkeen -kuvia, mutta hymy kirkastui silmin nähden – siitäkin huolimatta, että en kokenut sen mitenkään erityisesti kaipaavani valkaisua etukäteen. Varmasti omaa vuosien takaista valkaisutulosta on ylläpitänyt se, että olen käyttänyt Yotuelia kaikki nämä vuodet ja sen avulla ylläpitänyt valkaisutulosta, mutta kyllä eron ennen ja jälkeen valkaisun silti huomasi ihan silmämääräisestikin arvioituna.

Vaikka hymy on jälleen entistä valkoisempi, silti lopputulos on ihanan luonnollinen. Hampaat näyttävät luonnollisen vaaleilta ja puhtailta, eivätkä oikeastaan milään tavalla keinotekoisesti valkaistuilta. Sain klinikalta myös mukaani minulle siellä tehdyt hammasmuotit, joilla voin valkaisevan geelin avulla kotona vielä edesauttaa ja ylläpitää hoitolassa tehdyn valkaisun tuloksia. Tietenkin myös valkaisevan hammastahnan käyttö parantaa lopputulosta ja sillä voi yksinäänkin saada tuloksia aikaan. Jos kuitenkin haaveilee ihan selkeästi valkoisemmasta hymystä ja nopeasta lopputuloksesta, niin suosittelen ammattilaisen tekemää valkaisua (Yotuelin valkaisuja tekevät toimipisteet Suomessa löydät linkin takaa).

Monen valkaisevan hammastahnan teho perustuu siihen, että niissä on hankaavia ainesosia, jotka mekaanisesti puhdistavat ja ikään kuin hiovat hampaan pintaa. Se voi saada aikaan kirkkaamaat hampaat, mutta hankaavat ainesosat myös vahingoittavat hammaskiillettä, mikä voi olla hampaiden hyvinvoinnille todella kohtalokasta. Siksi kannattaa miettiä tarkoin, millaisia tuotteita purukalustonsa huollossa käyttää. Yotuelin hammastahnat paitsi poistavat ulkoisia värjäymiä, myös valkaisevat itse hammasluuta – turvallisesti.

On myös mainitsemisen arvoista, että Yotuel on todellakin perheyritys, jonka tuotekehityksestä vastaavat hammaslääkärit. Oli hauskaa tavata yrityksen omistajaperhe, jotka ovat tosiaan hammaslääkäreitä ja hampaidenhoidon ammattilaisia monessa polvessa. Yotuelin koko filosofia on nimenomaan hoitaa hampaita ja valkaisu tulee sitten siinä sivussa, mutta Yotuel on onnistunut 20-vuotisen historiansa aikana kehittelemään hoitoteholtaan aika upeita ja mullistavia tuotteita. Ja koska tuotteet nimenomaan hoitavat hampaita, niitä voi käyttää vaikka päivittäin.

Vaikka fluorista puhutaan kaikenlaista, niin hampaiden hyvinvoinnin kannalta se on oikeasti olennainen ainesosa. Yotuelin hammastahnat sisältävät fluoria ja ksylitolia, jotka ovat reikiintymisen estämisessä elintärkeitä. Opin tämän itse kantapään kautta joitakin vuosia sitten, kun käytin muutaman vuoden fluoritonta luomuhammastahnaa ja sain tuona aikana kauhukseni hampaisiini lukuisia reikiä – never again.

Oli ihan kamalaa kuulla hammaslääkärin vastaanotolla tämä tuomio, kun oli aina saanut aiemmin “puhtaat paperit” ja reikiä nolla. Onneksi ongelman syy selvisi hammaslääkärin kanssa keskustellessa. Sittemmin olen kuullut monelta muultakin samanlaisia kokemuksia fluorittomista hammastahnoista, joten tuon asian kanssa ei oikeasti kannata leikkiä, mikäli kantaa huolta hampaistaan. Yotuel on palvellut sittemmin ja reikiä ei ole enää tullut.

Plussaa on annettava Yotuelille myös hammastahnojen vaahtoamattomasta koostumuksesta, joka ei aiheuta aftoja ja jättää jälkeensä suuhun todella miellyttävän tuntuman. En enää osaa Yotueliin totuttuani ollenkaan käyttää sellaisia tavallisia vaahtoavia hammastahnoja – ne kuivattavat suuta ihan hurjasti, mitä en oikeastaan edes tajunnut, ennen kuin tauon jälkeen yritin taas kokeilla. Tiedoksi Yotuelista kiinnostuneille, että merkin hammastahnoja myydään siis apteekeissa, hammaslääkäreiden vastaanotoilla sekä Sokos- ja Stockmann-tavarataloissa ja Emotion-liikkeissä.

Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä muilta kokemuksia hampaiden valkaisusta ja hampaidenhoidosta. Onko Yotuel monelle merkkinä tuttu? Entä onko siellä moni kokeillut hampaiden valkaisua ja millaisia kokemuksia jäi?

Sain Yotuelilta teille lukijoilla arvottavaksi kolme runsasta tuotepakettia Yotuelin valkaisevia hammastahnoja. Kommentoimalla tätä juttua olet mukana kisassa, joten kerrohan, mitä mietteitä postaus herätti! Osallistu kisaan 23.5.2017 mennessä ja muista jättää kommenttisi yhteyteen toimiva sähköpostiosoite.

Related posts

3/05/17

Miltä burnout tuntuu?

24 108

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Mehiläinen

Olen miettinyt vuosia, että haluaisin kirjoittaa burnoutista ja työuupumuksesta jotakin. Valehtelematta olen aloittanut tämän postauksen ainakin 5 kertaa, mutta jostain syystä jättänyt sen aina vielä hautumaan. Uupumus on vähän samankaltainen aihe kuin masennus tai yksinäisyys: vaikka siitä haluaisi puhua avoimesti ääneen, jotenkin julkinen ulostulo ahdistaa ja pelottaa silti hieman.

Kokeilin uteliaisuuttani etsiä blogini luonnoksia vuosien varrelta hakusanalla burnout – löysin kolme. Pala on aina tuntunut liian suurelta haukattavaksi ja on siitä syystä jäänyt kesken. Nyt kuitenkin, kun Mehiläinen-yhteistyön myötä minut haastettiin kirjoittamaan työhyvinvoinnista, päätin, että on aika kohdata möröt ja tarttua tuumasta toimeen.

*

Kirjoitin vajaa kuukausi sitten uniongelmista vierailtuani työterveyspsykologi Miia Rautiaisen vastaanotolla ja huomasin tuolloin, kuinka työhyvinvointi ja uniongelmat linkittyvät toisiinsa. Uniongelmille voi toki olla muitakin syitä kuin ylikuormitus ja stressi, mutta työuupumuksesta harvoin selviää ilman uniongelmia. Ja aika usein uniongelmienkin taustalla on nimenomaan työhyvinvointiin liittyviä haasteita.

Omalla kohdallani univaikeudet olivat oikeastaan se viimeinen niitti, kun uupumukseni alkoi oireilla hälyttävällä tavalla vuosia sitten. Olisi varmaankin pitänyt herätä tilanteeseen jo paljon aiemmin, mutta siinä vaiheessa, kun en enää saanut öisin kunnolla nukuttua, tuntui itsestäkin siltä, etten enää voinut pakoilla asian kohtaamista. Ahkera ja tunnollinen ihminen jättää usein vaaran merkit huomiotta ja painaa sinnikkyydellä eteenpäin, vaikka viitteitä uupumuksesta ja liiallisesta stressistä voisi havaita jo paljon ennen tilanteen eskaloitumista, jos vain malttaisi pysähtyä kuuntelemaan itseään.

*

Olen vuosien varrella huomannut, etten itse ole kamalan hyvässä kosketuksessa omaan kehooni. Tarkoitan tällä sitä, että en usein osaa kuulla tai kuunnella, mitä kehoni yrittää hienovaraisesti kertoa minulle. Jääräpäisesti pidän kiinni suunnitelmista ja aikatauluista, otan vastuulleni enemmän hommia kuin ehkä olisi järkevää ja unohdan sen kaiken keskellä kaikkein tärkeimmän: oman terveyteni. Tämä näkyy muun muassa juuri sellaisissa pienissä asioissa kuten säännöllisessä ruokailu- ja unirytmissä, joita laiminlyön vähän huomaamattani, kun “on pakko tehdä ensin loppuun vielä tämä yksi homma”.

Kun juttelin Mehiläisen työterveyspsykologin Miia Rautiaisen kanssa ja kertoilin siinä sivussa omista kokemuksistani työuupumuksesta, sysäys kertoa asiasta henkilökohtaisemmin tuli itse asiassa psykologilta itseltään. Hän rohkaisi minua puhumaan avoimesti omista kokemuksistani, koska usein juuri näiden esimerkkitarinoiden kautta moni muukin ymmärtää herätä omaan tilanteeseensa – toivottavasti jo vähän ennemmin kuin vasta siinä burnoutin partaalla.

Jos pelkästään lyhyestä stressijaksosta kestää esimerkiksi unen näkökulmasta toipua varsin kauan, ei ole vaikea uskoa, että ihmisiä saattaa jäädä työuupumuksen tai burnoutin takia todella pitkille sairaslomille. Olen kuullut, että kunnon burnoutista toipuminen voi viedä vuosia. Siksi olisi oikeasti syytä kuunnella sitä omaa kehoa ja kiinnittää huomiota niihin hälytysmerkkeihin, joita oma sisäinen systeemimme meille lähettää.

Oma burnout-tarinani

Palataan hetkeksi niihin tunnelmiin, joissa olin vuonna 2011, kun tilanne oli kaikkein pahimmillaan. Löysin ehkä osuvimmat kuvaukset mietteistäni ja tilanteestani niihin aikoihin juuri noista blogini luonnoksiin vuosien mittaan tallentamistani tekstipätkistä.

Ensimmäisen kerran kolkutellessani burnoutin portteja, tilanne johti omaan irtisanoutumiseeni. En yksinkertaisesti nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lopulta lähteä työpaikasta, jossa ei ollut hyvä olla. Työmäärä ei kyseisessä työpaikassa ollut tunneissa mitattuna normaalista poikkeava, mutta työpäivien aikana oli poikkeuksetta infernaalinen kiire ja tein joka päivä käytännössä varmaankin kahden ihmisen työtaakkaa vastaavan määrän duunia. Myös työilmapiiri oli ahdistava ja arvaamaton, ja koin, etten saanut juuri koskaan työstäni kiitosta, vaikka paiskin hommia joka päivä otsa hiessä ja hoidin hommani todella hyvin.

Päivät kuluivat, viikot kuluivat ja kuukaudet kuluivat. Kaiken sen kiireen keskellä en oikeastaan edes ehtinyt pysähtyä miettimään, onko tämä todella sitä, mitä työelämältä haluan? Tiesin koko ajan sisimmässäni, että ei tämän kuuluisi tuntua tältä, mutta toisaalta ajattelin, etten varmaankaan löytäisi muualta töitä, jotka tuntuisivat yhtä mielekkäiltä sisällön näkökulmasta. Tuntui kaikesta huolimatta arvokkaalta, että sain tehdä sellaista työtä, joka tuntui aidosti kiinnostavalta ja mieluisalta nimenomaan sisällöllisesti.

*

Vaikka olin töissä hurjan kuormituksen alla, pidin tiukasti kiinni siitä, etten pääsääntöisesti halunnut tehdä ylitöitä. Minulla oli blogi, parisuhde, ystäviä, harrastuksia ja muita freelance-työprojekteja – ja koko tuon sirkuksen pyörittäminen olisi käynyt mahdottomaksi, jos olisin istunut työpaikalla aamusta iltaan. Niinpä yritin vain suoriutua työpäivistäni entistäkin tehokkaammin.

Välillä ihmettelen nyt, miten pystyin sellaiseen työtahtiin kuukaudesta toiseen: lyhyttä lounastaukoa lukuunottamatta en pitänyt päivien mittaan lainkaan pausseja ja paukutin tietokoneen näppäimistöä kuin viimeisessä hädässä. Joka päivä. Työpöydällä odotti loppumaton TO DO -lista, johon lisäsin uusia kohtia useammin kuin sain viivattua vanhoja yli.

Samaan aikaan henkilökohtaisessa elämässä tuntui kaikki kaatuvan niskaan. Parisuhteessa oli vaikeuksia ja tuntui, että edes koti ei ollut turvallinen paikka rentoutumiselle. Elämä oli yhtä tsemppaamista aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Tuntui, etten päässyt pakenemaan stressiä edes vapaa-ajalla, koska kotona odottivat toisenlaiset murheet. Ei vain auttanut kuin olla vahva ja sinnitellä – ja niin minä sinnittelin.

*

Tuntuu ehkä nyt jälkikäteen hullulta, mutta en oikeastaan edes tajunnut olevani uupunut, ennen kuin jäin ansaitulle kesälomalle. Kaikki vyöryi ylitseni yhtäkkiä, kun maltoin viimein pysähtyä hetkeksi. Halusin totaalisesti eroon työmoodista, joten varasin heti loman alkuun matkan, jotta pääsisin kunnolla irti arjen kuvioista. Pomo soitteli ja viestitteli minulle työasioissa lomallakin ja tuntui mahdottomalta vaihtaa täydellisesti vapaalle, kun jouduin miettimään työjuttuja lomamatkallani.

Palattuani reissusta iski hillitön ahdistus. Olin niin ahdistunut, että heräsin aamuisin itkuisena kurkkua kuristavaan tunteeseen, vaikka lomaa oli jäljellä vielä kolme viikkoa. Ajatus töihin palaamisesta ahdisti niin paljon, että loma meni paljolti sen murehtimiseen. Silloinen poikaystäväni yritti kannustaa minua irtisanoutumaan, mutta ajatus tuntui minusta mahdottomalta. Periaatteessa pidin työstäni enkä tunnollisena työntekijänä halunnut jättää pomoani pulaan irtisanoutumalla lomani aikana.

Kun palasin lopulta takaisin töihin, ei työnteko enää tuntunutkaan samalta kuin ennen. Aiemmin olin nauttinut työstäni, mutta nyt kaikki motivaatio tuntui olevan kateissa. En saanut iltaisin ajatushyrrää pysäytettyä ja minulla oli vaikeuksia nukahtaa, nukuin levottomasti, heräilin kesken unien ja tunsin itseni niin stressaantuneeksi, että työasiat tulivat jopa uniini. Heräsin aamuisin aivan uuvuksissa, sillä en tuntunut saavan vapautusta duunikuvioista edes nukkuessani.

Kun tätä oli töihinpaluun jälkeen jatkunut pari viikkoa, irtisanouduin työstäni. Vielä siinäkin hetkessä lupauduin kiltteyttäni antamaan aikaani irtisanomisaikaa enemmän, koska en halunnut aiheuttaa kenellekään muulle hankaluuksia. Työsuhteen päättymisen aikoihin samaan syssyyn osui vielä muutto, joka stressasi jo valmiiksi kuormittavassa tilanteessa entisestään. Kun pahin paine laukesi muuton jälkeen, sain seuraavana päivänä elämäni ensimmäisen migreenikohtauksen.

*

Maltoin olla aloillani hetken ja ajauduin sen jälkeen puolivahingossa vielä entistäkin kuormittavampaan työprojektiin, kun ystäväni kanssa suunnittelemamme REVS Magazine yhtäkkiä ottikin tuulta siipiensä alle ja realisoitui suunnitelmista toteutuksen asteelle. Fiksu ihminen olisi tässä kohtaa ottanut aidosti aikaa itselleen ja toipumiselle ja antanut itselleen hengähdystauon miettiä, mitä oikeasti elämältä haluaa. Koin kuitenkin, että oli taottava, kun rauta oli kuuma – olisihan ollut mahdollista, että lehtiprojektin momentum ei olisi enää myöhemmin toistunut.

Nyt puistelen päätäni hämmentyneenä paristakin syystä… En todellakaan tiedä, miten aikani, saati energiani on mitenkään voinut riittää tuohon kaikkeen – noihin aikoihin päivitin vielä blogiakin 2-3 kertaa päivässä! En rehellisesti sanottuna ymmärrä, miten nuppi on kestänyt poksahtamatta. Tai no, eipä kai se ihan kestänytkään. En ehkä joutunut aivan totaalisen burnoutin syövereihin, mutta kaukana se ei ollut.

Muistan erään sellaisen illan, kun olin niin hajoamispisteessä, että ajatukset lähentelivät jo itsetuhoista meininkiä. Muistan ajatelleeni, että nyt en vain jaksa enää, hyppään vain tuosta ikkunasta. Vielä tuon hetkenkin jälkeen jatkoin entiseen malliin puolen vuoden ajan.

Missä olen nyt?

Vaikka en ole enää myöhemmin saanut itseäni ihan niin toivottomaan jamaan, olen käynyt lähellä uupumista monia kertoja sen jälkeenkin. On suorastaan hämmästyttävää, miten vaikeaa niitä hälytysmerkkejä uupumisen edellä onkaan tunnistaa ja myöntää itselleen. Tunnollinen suorittaja laiminlyö ennemmin itseään kuin työtehtäviä, valitettavasti.

On ollut aika mielenkiintoista heittäytyä satunnaisista freelance-hommista täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Rakastan olla oman itseni pomo ja vaikka yrittäjän rooli ei Suomessa ole helpoimmasta päästä, en ole katunut hetkeäkään päätöstäni ryhtyä yrittäjäksi. Omanlaisensa haasteen hyvinvoinnille aiheuttaa kuitenkin se, että nykyään kukaan muu ei vahdi työtuntejani tai työmärääni – hyvässä tai pahassa. Toisaalta voin myös vapaammin määrittää omat rajani ja työaikani ja työilmapiiriin liittyvät ongelmat loistavat poissaolollaan.

*

Olen aina ollut vähän sellainen suorittaja-persoona ja sisälläni vallitsee jatkuva ristiriita: tunnen usein olevani laiska, vaikka loppujen lopuksi saan todella paljon aikaan ja paiskin töitä varsin ahkerasti. Vaikka nykyään sallin itselleni paljon vapaita ja joutilaita hetkiä, löydän itseni liian usein miettimästä, että mitä minun kulloinkin pitäisi tehdä. Sitä taitaa aika moni viime kädessä kuitenkin olla oman itsensä pahin orjapiiskuri.

Ehkä minulle juuri se suurin haaste on opetella pitämään parempaa huolta itsestäni: nukkua enemmän, syödä paremmin ja raivata kalenteriin aikaa sekä liikkumiselle että pelkälle ansaitulle rentoutumiselle. Sallia itselleni ajatus, että on jopa tarpeellista olla joskus joutilas eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Kun harrastuksesta tulee ammatti, työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät ja työaikojen puuttuessa on vaikea tehdä selkeää eroa sille, missä työaika päättyy ja oma aika alkaa. Siispä yritän nyt harjoitella ihan olemista vain, ilman syyllisyydentunteita.

Työterveyspsykologin vinkit työuupumuksen ehkäisemiseksi

Työhyvinvoinnista puhutaan nykyään paljon myös mediassa: on keskustelua johtamisesta, alaistaidoista ja itsehuollon keinoista. Olen varoittava esimerkki siitä, kuinka tärkeää on tunnistaa uupumuksen merkit hyvissä ajoin ennen kuin tilanne pääsee liian pahaksi, mutta työhyvinvointia voi edistää ja huoltaa myös ennaltaehkäisevästi. Työterveyspsykologi Miia Rautiaisen vastaanotolla keskustelun ytimeen nousi termi resilienssi. Käytännössä kestävyyttä ja sitkeyttä tarkoittava termi merkitsee työelämän kontekstissa sitä, miten ihminen voi itse kehittää sitkeyttä kestää työelämään liittyviä pettymyksiä.

Työelämä on lyhyessä ajassa käynyt läpi ihan valtavan muutoksen ja 90-luvun kasvattien siirryttyä työelämään koko työn kulttuuri on muuttunut hurjasti. Rautiaisen mukaan tämän päivän nuoret työntekijät eivät ole niin ylikilttejä ja kuuliaisia kuin edeltäjänsä. He osaavat vaatia ja neuvotella sekä tuntevat oman arvonsa.

Muutosta ja kehitystä on mahdotonta estää ja ennusteet kertovat, että työelämän muutos jatkuu nykytilanteen viitoittamaan suuntaan: tulevaisuudessa todennäköisesti pitkät työsuhteet käyvät yhä harvinaisemmiksi ja työ tehdään enemmänkin pätkissä, koska ihmiset haluavat enemmän vapautta ja mahdollisuuksia esimerkiksi matkustella.

Vaikka uudenmuotoisessa työelämässä on myös paljon hyviä puolia, vakaisiin ja pitkiin työsuhteisiin tähtäävässä ilmapiirissä se voi aiheuttaa huolta ja ahdistusta, kun kaksi työelämän sukupolvea ovat murrosvaiheessa. Uudenlainen työkulttuuri vaatii myös työntekijöiltä myös uudenlaisia taitoja. Miia Rautiainen listasi asioita, jotka nousevat tulevaisuuden työelämässä entistäkin suurempaan rooliin:

Sosiaaliset taidot

Kun työntekijöissä on paljon vaihtuvuutta, jyvät erottuvat akanoista. Ja kun kilpailu työpaikoista on jatkuvaa, sosiaalisten taitojen merkitys korostuu. Ihminen, jonka kanssa on miellyttävää työskennellä ja joka osaa myydä omaa osaamistaan, pärjää tulevaisuuden työelämässä.

Nopeus ja tehokkuus

Työsuhteiden ollessa vaihtuvia ja töiden muodostuessa lähinnä lyhytkestoisista projekteista, on työntekijän pystyttävä hahmottamaan nopeasti kokonaisuuksia ja löytämään oma paikkansa ja roolinsa työpaikalla. Tulevaisuuden työelämä suosii nopeita ja tehokkaita tekijöitä, mutta toisaalta selkeästi alkavat ja loppuvat projektit tuovat työntekoon mielekkyyttä ja tyydytystä siitä, että asioita saadaan saatettua tehokkaasti alusta loppuun.

Vahva osaaminen

Pitkissä työsuhteissa on totuttu siihen, että työpaikka kouluttaa työntekijän tehtäväänsä, mutta tulevaisuudessa odotetaan yhä enemmän, että työntekijä astuu projektiin mukaan melko valmiina tekijänä. Kun projektit ja työsuhteet ovat lyhyitä, ei aikaa tai motivaatiota työntekijöiden kouluttamiselle enää ole samalla tavoin. Työntekijän kannalta olennaista luonnollisesti on, että osaamistaan osaa myös tuoda esiin ja markkinoida.

Mitä resilienssi käytännössä on ja miksi se on tärkeää?

Miia Rautiainen käyttää resilienssistä puhuessaan englanninkielistä ilmaisua “bounce back ability”. Tämä taito koostuu esimerkiksi tällaisista osasista:

Pettymysten sietokyky

Pärjääminen työelämässä edellyttää erityisesti sellaista harmaan alueen sietokykyä. Myös epävarmuus tulevasta ja pettymykset ovat toisinaan osa työelämää, mutta pettymyksiin takertumisen sijaan on syytä miettiä, miten pettymyksestä jatkaa eteenpäin. YT-neuvotteluiden ollessa arkipäivää voi esimerkiksi käydä niin, että esimiesasemasta tulee alennetuksi. Muutoksen kohdatessa ei välttämättä ole tarjolla minkäänlaista kompensaatiota ja yksi resilienssin avainajatuksista onkin, että joskus pärjääminen voi vaatia myös oman oikeuskäsityksen muuttamista. Älä antaudu ahdistukselle, vaan harjoita kykyäsi löytää ja keksiä uusia ratkaisuja.

Esimerkiksi Amerikassa asenteet työelämässä ovat hyvin erilaisia Suomeen nähden. Oman kohtalon surkuttelu tai häpeä esimerkiksi konkurssista ei kuulu sikäläiseen työkulttuuriin, vaan pettymyksetkin nähdään usein uutena alkuna ja mahdollisuutena. Suomalaisessa työelämässä on perinteisempää turvallisuushakuinen ajattelutapa ja muuttuvassa työelämässä tarvitaan enemmän rohkeutta nähdä mahdollisuuksia myös pettymyksissä ja uskallusta heittäytyä omiin projekteihin.

Toimijuus

Muista, että sinun ei tarvitse olla vain työmarkkinoiden pelinappula, vaan voit myös itse määritellä omaa arvoasi, hyödyntää osaamistasi ja käydä keskustelua työn ehdoista. Notkeat tavat ja luovat keinot kartuttaa omaa osaamista ovat työelämässä monella alalla muodollisen koulutuksen ohella vähintään yhtä tärkeitä. Etsi itse ratkaisuja ja ole joustava. Mieti, miten voisit toisella tavalla yrittää lähestyä samaa asiaa. Aseta järki ja tunteet tasapainoon: älä anna liikaa valtaa omille tunteille ja loukkaantumiselle. Niihin käytetty energia on usein työelämän tavoitteiden kannalta hukkaan heitettyä energiaa.

Terve kyky suojautua

Oma jaksaminen ja terveys sekä elämänhallinta ovat monelta osin loppujen lopuksi omissa käsissä. Muista siis pitää huolta itsestäsi ja mieti, mikä on oikeasti sinulle hyväksi pitkällä tähtäimellä. Hyvän ja tyydyttävän työnkuvan koostumuksen voi oikeastaan tiivistää kolmiosaiseen piirakkamalliin, joka havainnollistaa sitä, miltä mielekkään työn pitäisi tuntua: noin 30% työstä pitäisi olla olla mielekästä ja antoisaa, noin 40% ns. peruskauraa ja maksimissaan 30% työstä saisi olla epämieluisaa.

Mikään duuni ei ole aina mahtavaa ja antoisaa ja jokaiseen työhön kuuluu paljon myös sitä perustason suorittavaa tekemistä tai ikävämpiä hommia.  Jos kuitenkin enemmän kuin 30% työstä tuntuu kurjalta ja kuormittavalta, kannattaa miettiä, onko juuri tämä työ sinua varten tai voisiko asiasta keskustella työnantajan kanssa. Mieti, miten huonoihin puitteisiin suostut? Mitkä ovat omat rajasi? Tee itsesi kanssa psykologinen sopimus, mitä suostut ja olet valmis antamaan työlle ja mitä siltä vastaavasti odotat. Kun olet miettinyt näitä asioita etukäteen ja olet tietoinen omista rajoistasi, on helpompi pitää huolta itsestä, jos tilanne menee huonompaan suuntaan.

Miten omaa resilienssiä voi kehittää?

Työterveyspsykologi Miia Rautiainen antoi keskustelussamme myös vinkkejä, miten työelämän kannalta tärkeää resilienssiä voi kehittää ja parantaa.

Mindfulness

Meditaatio ja mindfulness-harjoitukset auttava puhdistamaan mielentilaa, huuhtelemaan pois tunnekuormia sekä tyhjentämään mieltä tunnekokemuksista. Älä kerää tunnekuormaa liian pitkää aikaa kerrallaan, vaan kevennä painolastia välillä rentoutusharjoitusten avulla. Ne auttavat neutraloimaan ajatuksia, vähän kuin inkivääriviipale sushipalojen välissä palauttaa makuaistin terävimmilleen.

Puhu ystäville

Asiat saavat usein pään sisällä yksin pohdiskellessa melkoisia mittasuhteita. Tällöin yleensä tehokkainta apua on yksinkertaisimmillaan purkaa ajatuksia esimerkiksi kaverille ja keskustellessa asioihin saa perspektiiviä. Moni unohtaa vaikeiden asioiden kanssa kamppaillessaan, ettei ihmistä ole tarkoitettu pärjäämään yksin – me olemme laumaeläimiä. Kannattaa muistaa, että yksin pärjäämisen taito ei ole mikään itseisarvo.

Hahmota oma markkina-arvosi

Muiden kanssa jutustelu auttaa myös tarkistamaan omaa markkina-arvoa. Hae viitteitä ja peilaa vaihtoehtoja omaan tilanteeseesi. Toisinaan tekee ihan hyvää miettiä, miten pärjäisi vaikka jossakin toisessa työpaikassa. Vaatisiko se toisenlaisia taitoja tai uudenlaista osaamista vai riittäisivätkö nykyiset kyvyt myös toiseen työtehtävään? Joskus voi jopa tehdä ihan hyvää testata omaa markkina-arvoa käytännössä ja hakea muita töitä kokeen vuoksi. Se auttaa hahmottamaan omia vahvuuksia ja kehityskohteita, sillä käsitys omista taidoista saattaa vääristyä (kumpaan suuntaan tahansa), jos ei ole viitteitä, mihin peilata.

Esimiesasemassa olevat jaksavat usein työntekijöitä paremmin osin siitä syystä, että heillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä. Sama logiikka toimii kuitenkin myös työntekijöillä – jos koet, että sinulla on mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tilanteeseesi työelämässä, se auttaa jaksamaan myös hankalampien vaiheiden yli. Tekeminen tuntuu vapaammalta, jos ei koe, että on kahlittu samaan työpaikkaan eikä sen tarvitse tarkoittaa, ettei ole sitoutunut työhönsä. Se tarkoittaa vain, ettei laita itseään liian tiukkaan lokeroon.

Puutu rohkeasti

On normaalia, että työelämässä koetut pettymykset voivat pyöriä mielessä 3-4 viikon ajan tapahtuneesta, mutta jos harmistus jatkuu tätä pidempään, on asiaan syytä puuttua. Jos et pääse yli työelämään liittyvästä pettymyksestä tai huonon fiiliksen aiheuttajasta, hakeudu työnohjaukseen ja keskustele asiasta joko työterveyspsykologin ja/tai esimiehesi kanssa. On tärkeää ottaa asiat puheeksi, jotta et joudu alistumaan samanlaiselle kohtelulle jatkuvasti tai uudelleen. Voit olla työelämässä aktiivisen toimijan roolissa eikä sinun tarvitse työntekijänäkään alistua vain passiivisen vastaanottajan asemaan. Muista kuitenkin suhtautua harmistuksiin ennemmin oireina kuin totuutena ja pohdiskele asiaa kriittisesti eri näkökulmista. Onko tämä totta? Tarvitseeko minun ajatella tästä juuri näin? Tällaisilla pienillä teoilla huollat omaa fiilistäsi, ja Miia Rautiaisen sanoin työhyvinvointi on nimenomaan fiilis.

Milloin on syytä huolestua?

Kokosimme työterveyspsykologin kanssa muutamia kohtia, mihin kannattaa kiinnittää omassa arjessa huomiota, jotta uupumus tai huono fiilis työelämässä ei pääsisi pahenemaan burnoutiksi. Jos töihinlähtö aamuisin ahdistaa, työasiat pyörivät mielessä yötä myöten ja tunkevat uniin tai tuntuu vaikealta irroittautua työroolista, on syytä painaa jarrua.

Jos toistuvasti tunnet aamulla olosi kurjaksi ja tämä tila jatkuu yli viikon, olisi hyvä miettiä syitä olon taustalla. Yritä ottaa etäisyyttä ja mieti, mikä työssä aiheuttaa harmistusta. Pohdi, onko työn sisällössä jotakin, mistä voisit työnantajan kanssa neuvotella.

Herätteleviä oireita voi olla myös se, että puhut koko ajan työstäsi. Tai vielä pahempana se, että työstä puhuminen ahdistaa. Jos työstä keskusteleminen herättää ärtymystä ja ahdistusta, on se merkki siitä, että et enää kuuntele omaa sisäistä ääntäsi ja toimit sitä vastaan. Tällöin on todella syytä pysähtyä miettimään, mikä työssä ahdistaa ja mitä sille voisi tehdä.

Vaikka työelämän taitona resilienssi on tärkeä, kannattaa muistaa, että liiallinen sinnikkyys ja sietokyky on myös pahasta. Pahimmillaan liian sitkeä sissi vaientaa omat sisäiset hälytysmerkkinsä ja päästää tilanteen liian pitkälle. Ole siis valppaana oman hyvinvointisi suhteen ja muista kuunnella kehon ja mielen viestejä. Työterveyspsykologin vastaanotolta voi aina hakea perspektiiviä omille tuntemuksille sekä avaimia ratkoa pulmatilanteita, jos tuntuu, että omat keinot korjata tai muuttaa tilannetta eivät riitä.

Related posts