4/11/13

Arjen parhaat hyvän olon vinkit

14 26

Huh, mikä sää. Tämä aamu näyttää vähän siltä, että voisi olla paikallaan jakaa jotain piristävää! Kyselin jokin aika sitten Gloria Blog Awards -lippujen jakamisen yhteydessä, että millaisista pienistä asioista te löydätte iloa ja hyvää oloa arjessa ja miten hemmottelette itseänne. Kommenteissa tuli vastaan niin ihania juttuja, että päätin julkaista joitakin niistä ihan omassa postauksessaan. Millaisilla jutuilla muun muassa tätäkin harmaata sadepäivää voisi piristää? Kurkatkaa alta lukijoiden vinkit! Minua hymyilyttivät jo pelkät ideatkin. :)

  • Klassikkojen klassikko ei ole sitä syyttä: käpertyminen kotisohvalle tai sänkyyn lämpimän viltin alle villasukat jalassa hyvän kirjan tai lehden pariin kynttilöiden loimottaessa ikkunalaudalla on rentoutusta parhaimmillaan. Komboon sopii mainiosti myös kupillinen kuumaa teetä tai lasillinen viiniä.
  • Kata pöytä kauniisti aterialle servetteineen päivineen, vaikka söisitkin vain yksin pakastepizzaa. Ruokahetki tuntuu heti paljon erityisemmältä ja sen äärelle malttaa rauhoittua.
  • Herää arkiaamuna hiukan aikaisemmin ja laita meikki tai hiukset erityisen kauniisti. Koko päivä saa pientä ekstrabuustia huolitellusta olemuksesta ja peiliin vilkaisu ilahduttaa poikkeuksellisella tavalla, kun on panostanut vähän ekstraa.
  • Kävely tai juoksulenkki luonnossa kirpeää syysilmaa nuuhkien rauhoittaa mielen ja tuo hyvää oloa. Myös uni tulee illalla paremmin, kun on ulkoillut. Ylipäänsä luonnossa oleilu on rauhoittavaa ja rentouttavaa. Neljä vuodenaikaamme ovat rikkaus, joten koleasta syyssateestakin voi löytää romantiikkaa, kun vain asennoituu oikein.
  • Hemmottele itseäsi vaahtokylvyllä, pitkän kaavan mukaisella saunahetkellä, kuumalla suihkulla tai vaikkapa itse tehdyllä jalkakylvyllä ja kasvonaamiolla. Hyväntuoksuiset ja -tuntuiset kauneustuotteet täydentävät elämyksen ja piristävät arjessa muutenkin.
  • Uhraa hetki kodin siivoamiseen. Siivous itsessäänkin voi olla terapeuttista puuhaa jollekulle, mutta parasta on luonnollisesti se lopputulos. Siistissä kodissa mieli lepää.
  • Kokkaa jotakin aivan erityisen ihanaa ja hyvää tekevää ruokaa kotona. Voit nostaa herkullisen ateriahetken vielä uudelle tasolle kutsumalla ystävän luoksesi syömään.
  • Vietä työmatkalla bussissa, junassa tai raitiovaunussa istuessasi pieni rauhoittumisen hetki itseksesi silmät suljettuina. Ajattele jotakin pientä asiaa, josta olet kiitollinen tai joka on saanut sinut hymyilemään – tällainen pieni rutiini nostattaa mainiosti mieltä, kun sen tekee joka päivä.
  • Kunnon yöunet ovat hyvän olon perusta. Jos unet tuppaavat jäädä liian lyhyiksi, kokeile panostaa asiaan oikein erikseen ja mennä ajoissa nukkumaan rauhoittuen ennen nukahtamista esimerkiksi kirjaa lukien. Aamulla tunne on takuuvarmasti palkitseva.
P1011412.JPG
  • Neulominen, käsityöt tai vaikkapa tuunausprojektit ovat mukavaa puuhaa arki-iltaisin. Piristä itseäsi tai kotiasi jollakin itse tehdyllä tai tehtaile käsitöinä esimerkiksi joululahjoja läheisille.
  • Riko rutiineja ja tee jotakin yllättävää. Poikkea aamun työmatkalla kahvilaan ja hae mukaan joku ihana erikoiskahvi, varaa ylellinen ravintolailta maanantai-illaksi tai sovi aamupalatreffit kahvilaan arkiaamuna ystävän kanssa. Myös visiitti taidenäyttelyyn, konserttiin tai elokuvateatteriin toimii mainiosti arki-illan piristyksenä.
  • Suklaa auttaa aina, etenkin raakasuklaa!
  • Varpaankynsien huolellinen lakkaaminen tai muu pikkutarkka hömppäpuuha on täydellinen tapa lepuuttaa hermoja, kun ajatukset rauhoittuvat johonkin tarkkaan puuhaan keskittyessä. Myös kaunis lopputulos piristää pitkään.
  • Liikuntahetki ja harrastukset tuovat usein hyvää mieltä ja oloa arjen keskelle. Tanssitunti, huhkiminen salilla tai pitkä joogahetki auttavat viemään ajatukset pois stressaavista jutuista ja vapauttavat kehon endorfiineja.
  • Vääntäydy arkiaamuna ylös hiukan normaalia aikaisemmin ja nauti kiireettömästä aamuhetkestä herkullisen aamupalan merkeissä vaikkapa sanomalehteä tai blogeja lukien. Toisaalta toisina aamuina pari torkkunapin painallusta voi olla yhtä lailla luksusta… 
P6027374.JPG
  • Arjen hemmottelua voi olla myös ihan vain kauniiden asioiden katseleminen, edes hetken verran. Lukija kertoi kulkevansa aina metroon Helsingin Kaisaniemessä Kodin Ykkösen kautta saadakseen hetken katsella kauniita kankaita, värejä, kynttilöitä ja valojen kimallusta. 
  • Leipominen on siinä mielessä loistavaa puuhaa, että itse tekeminen nollaa mainiosti ajatuksia ja lopulta saa nauttia sitten omien kätösten loihtimista herkuista. Kokeile myös ilahduttaa kollegoita, opiskelukavereita tai ystävää itse leivotulla yllätyksellä – parasta on nähdä ilo toisissa, kun heidät yllättää jollakin pienellä herkulla.
  • Järjestä treffit johonkin kivaan kahvilaan ystävän, rakkaan tai ihan vain hyvän kirjan kanssa. Nauti tunnelmasta, herkuttele vaikkapa kakkupalalla ja katsele ihmisiä – ei siihen oikeastaan sen enempää tarvita.
  • Kukkien ostaminen kotiin on ihanaa pientä arjen luksusta. Etenkin syksyllä ja talvella kukkakimppu pöydällä tai ikkunalaudalla kaunistaa kotia ja piristää fiilistä.
  • Pidä ystävän kanssa kotoisa hömppäleffailta keskellä viikkoa herkkujen kera. Samaan iltaan voi yhdistää myös esimerkiksi pyjamapartyt tai yökyläilyn ja seuraava aamukin saa sitä kautta piristystä, kun aamurutiineista voi nauttia yhdessä kaverin kanssa.
P1012251.JPG
  • Hyvää oloa saa myös hidastamalla tahtia – aina ei tarvitse olla pää kolmantena jalkana menossa kaikkialle. Kun välillä pysähtyy katsomaan elämää tarkemmin ja keskittyy vain itselle tärkeisiin asioihin, voi paremmin. Joskus on kaikkein parasta hemmottelua olla vain tekemättä mitään ja vaikka vain maata sohvalla tai piikkimaton päällä hiljaisuudessa ja tuijottaa kattoa. Pieniä hemmotteluhetkiä tärkeämpää on pystyä nauttimaan arjesta jatkuvasti ihan sellaisenaan. 
  • Salli itsellesi pientä herkuttelua ja nauti myös arkihetkenä jälkiruokaa. Se voi olla vaikkapa vain yksi pala suklaata, hedelmä, crème brûlée, leivos tai ylenpalttinen jätskiannos. Yksi lukija kertoi syövänsä jonkun pienen jälkiruokaherkun joka päivä.
  • Astetta ylellisempää arjen luksusta on varata aika hierontaan, kosmetologille, jalkahoitoon tai vaikkapa ripsi- tai kynsihuoltoon. Vaikka tällaiseen ylellisyyteen ei olisikaan varaa joka kuukausi, se piristää aivan mahtavasti vaikkapa muutaman kuukauden välein tai kerran puolessa vuodessa.
  • Päiväunet ovat täydellinen rentoutushetki keskellä arkipäivää. Pienet torkut viltin alla tekevät joskus todella hyvää – tai voihan niistä tehdä myös päivittäisen jutun, jos aikataulu sallii ja yöunet eivät mene siitä pilalle.
  • Piristä itseäsi arkiaamuna jollakin vähän erityisemmällä aamupalaherkulla. Tee uunissa paistovalmiita croissantteja, valmista itsellesi kotona jokin ihana erikoiskahvi tai hurauta blenderillä aamupalaksi ihana hedelmäinen tai marjaisa smoothie. Vaihtelu virkistää!
  • Upgreidaa työmatkasi nappaamalla mukaan jokin hyvä kirja tai uutuuttaan kiiltelevä lehti ja uppoudu siihen matkan ajaksi. 
P5207259.JPG
  • Salli itsellesi palkkapäivänä jokin pieni hemmotteluostos kuten uusi kynsilakka. Vaikka budjetti olisi pienikin, kynsilakan kaltaiseen mieltä nostattavaan pikkuostokseen useimmilla on varaa vaikka joka kuukausi.
  • Viikonloppuaamuina haahuilu pyjamassa puoleen päivään ja loikoilu sängyssä pitkään on täysin sallittua. Linnoittaudu sänkyyn muoti- tai sisustuslehtikasan kanssa ja nautiskele aamusta pitkän kaavan mukaan.
  • Joskus parasta on vain uppoutua illalla tai viikonloppuna oman lempparisarjan pariin sohvalla löhöten. Uusien löytöjen lisäksi klassikkosarjat kuten Frendit, Sex and the city ja Frasier toimivat aina.
  • Pidä arkipäivän keskellä pieni tauko nautiskellen jotakin aivan erityisen hyvää teetä. Hetki höyryävän kuuman teekupposen äärellä katkaisee kiireisenkin päivän edes 10 minuutin ajaksi ja auttaa kehoa ja mieltä rauhoittumaan. 

Toivottavasti saitte näistä ideoista buustia omiin arkipäiviinne! :)

PB011879.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

12/10/13

Kylässä Johanilla ja Nyströmillä

8 12 P9144874.JPG

Ajattelin nyt tämän lihattoman lokakuun ja maidottoman kokeiluviikkoni (siitä luvassa vielä juttua) kunniaksi kirjoitella vähän muutakin ruoka-asiaa. Kävin nimittäin hiljattain testaamassa raakakakkua! :) En ole kovin perehtynyt erilaisiin raakaruokiin, mutta raakakakkua olen maistanut kerran ennenkin, kun ystäväni Santeri teki sellaista kerran jälkkäriksi. Pakko sivujuonteena mainita, että Santeri on siis vanha koulukaverini ja aivan huipputyyppi, ja luotsaa nykyään tv-kanava Foxilla omaa kokkiohjelmaa! On niin mahtavaa nähdä, että lahjakkaat ja mahtavat tyypit lähelläni pääsevät toteuttamaan unelmiaan. Eli tsekatkaahan joskus Kapinakokki Santeri Hämäläinen Foxilla arkisin klo 17 – siinä paneudutaan nimenomaan siihen, miten arkisista aineksista voi tehdä entistä laadukkaampaa ruokaa. :) 

P9144873.JPG

Mutta takaisin asiaan eli siihen raakakakkuun… Jos jollekulle raakakakkujen idea ei ole tuttu, niin homman nimi on siis se, että raakakakkua ei laisinkaan kypsennetä ja sen tehdään mahdollisimman terveellisistä ja hyvistä raaka-aineista. Yleensä raakakakuissa sokerit korvataan esimerkiksi luomuhunajalla, stevialla tai ihan vain makeilla hedelmillä tai marjoilla. Perinteisten viljojen sijaan käytetään puolestaan siemeniä, pähkinöitä, kuivahedelmiä ja tattaria ja maito- ja soijatuotteet puolestaan korvataan esimerkiksi pähkinöillä tai kookoksella. Tavallisen suklaan sijaan käytetään raakasuklaata tai kaakaonibsejä, ja niin edelleen. Ymmärtänette idean. :) Itse en voisi kuvitella siirtyväni täysin raakaravintoon, koska kuten olen aiemminkin todennut, olen vähän sellainen kultaisen keskitien kulkija näissä ruokajutuissa ja haluan voida syödä kaikkea, kunhan teen sen kohtuudella. Mutta raakakakut ovat kyllä aika mielenkiintoisia maisteltavia – suosittelen testaamaan ainakin joskus! Parastahan raakakakussa on se, että sitä voi todellakin syödä hyvin mielin, koska se on oikeasti terveellistä. Raaka-aineet ovat laadukkaita ja ravintorikkaita ja kaikki sellainen “turha” on karsittu pois. Jos ei ole sellaisten aivan ällömakeiden herkkujen ystävä muutenkaan, niin raakakakun maut ovat yleensä vähän kirpsakampia ja makeus ei ole sellaista päällekäyvää, kun sokeria ei käytetä.

P9144875.JPG

Piipahdin jokin aika sitten Katajanokalla sijaitsevassa Johan & Nyström -kahvilassa, jonka spesialiteettina ovat nimenomaan erilaiset raakakakut. Kahveihin erikoistuneella Johan & Nyströmillä on oma paahtimo ja uutta näkökulmaa kahvilakulttuuriin he tuovat nostamalla esille myös kahvintuotannon eettistä puolta. Kun eettisyys ja ekologiset arvot ovat korkealla firman filosofiassa, jotenkin nuo terveelliset raakakakutkin sopivat mainiosti konseptiin. Itsellä tulee harvoin eksyttyä Katajanokan suuntaan ihan vain kahville, mutta kaverini sai minut hiljattain houkuteltua mukaansa käymään. Tai siis “kahville”, koska minähän en juo kahvia, mutta myös Johan & Nyströmin teet ovat herkullisia – niitä olinkin maistanut jo muissa kahviloissa aiemmin. Esimerkiksi mango-sitrus-tee on ihanaa ja samoin nuo Pour Ten luomujääteet (erityisesti minttu-bergamotti – ne tosin eivät ole Johan & Nyströmin omaa tuotantoa), vinkiksi muille teenjuojille! :) Mutta tulipa nyt sitten testattua samalla reissulla tuota raakakakkuakin. Kokeilin tällä kertaa karpalo-raakkakkua, joka oli kyllä tosi hyvää. Pidän sellaisista kirpeistä mauista ja tuossa kakussa oli juuri sopivassa suhteessa makeutta ja kirpsakkuutta. :) Itse kahvilakin on tosi viihtyisä eli käykää joskus kurkkaamassa, jos satutte tuolle suunnalle!

P9144872.JPG

Related posts

6/10/13

Miten minusta tuli ammattibloggaaja, osa 2

29 19 celestine1.jpg

Tiedän, että monet ovat odottaneet tämän jutun toista osaa todella hartaasti, ja pahoittelut siitä, että olette joutuneet odottamaan näin kauan. :) Tällaisten pohdiskelevampien  ja pidempien tekstijuttujen kirjoittaminen on aina aikamoinen prosessi ja jotenkin tässä viime aikojen kiireessä ei ole ollut sellaista hetkeä, että olisin ehtinyt istua alas ja syventyä tällaisen enemmän miettimistä ja aikaa vaativan jutun äärelle. Jutun ensimmäisessä osassa valotin hiukan opiskelutaustojani ja blogini alkuaikoja ja tässä toisessa osassa olisi tarkoitus sukeltaa enemmän tähän blogimaailmaan ja siihen, miten olen päätynyt siihen, missä olen nyt. Mainittakoon, että kirjoitan juttua nimenomaan muotiblogien näkökulmasta, sillä se on minulle itselleni tuttu genre. Luvassa on piiii-itkä juttu, joten tässä riittää lukemista sunnuntaipäivän ratoksi. ;)

Ihan alkuun haluaisin sanoa muutaman sanan blogimaailmasta yleisellä tasolla tai lähinnä sen eroista nyt ja silloin 6,5 vuotta sitten, kun aloitin. Olen pohdiskellut paljon sitä, että nykypäivänä bloggaamisen aloittavat hyppäävät blogimaailmaan hyvin erilaisista lähtökohdista kuin kukaan silloin vuosia sitten. Silloin tuskin kellään oli aavistustakaan siitä, millaiseksi ilmiöksi muotiblogit vielä paisuisivat, saati siitä että blogia kirjoittamalla voisi joskus saada rahaa tai tavaralahjoituksia. Itse aloitin blogini, koska olin aidosti kiinnostunut käsittelemistäni aihepiireistä, rakastin kirjoittamista ja nautin täysin uudenlaisen sosiaalisen verkoston löytämisestä. Bloggaamistani ajoi eteenpäin aito into tekemääni asiaa kohtaan, eivät haaveet maineesta tai mammonasta – en yksinkertaisesti edes tullut ajatelleeksi, että blogin kautta voisi sellaisia asioita saavuttaa.

celestine4.jpg

Aloitin blogini ollessani Brysselissä opiskelijavaihdossa vuonna 2007. Suomalaisten muotiblogien piirit olivat keväällä 2007 hyvin pienet ja jotain kertoo blogien määrästä, että löytäessäni blogimaailman kunnolla ensimmäistä kertaa, luin kaikkien blogilistalta löytämieni muotiblogien kaikki postaukset kertaheitolla. Siihen meni aikaa ehkä viikko-pari. Nyt en usko, että kukaan pystyisi tekemään samaa – tai siinä projektissa menisi todennäköisesti vuosikausia. Voi olla, että monen nykypäivänä bloggaajaksi ryhtyvän motivaatiot tähän hommaan ovat melko erilaiset, koska sivusta on nähty, mitä bloggaamisella voi saavuttaa. Toki varmasti tämä kehitys on jollain tapaa muokannut omaakin suhtautumistani bloggaamiseen, mutta ensisijaisesti minua ajaa yhä eteenpäin se aito into tehdä tätä juttua. :) En usko, että kukaan jaksaisi kirjoittaa blogia tällä aktiivisuudella 6,5 vuotta, ellei oikeasti tykkäisi siitä, mitä tekee. Hassua on, etten ole ihan vakavissani oikeastaan koskaan edes miettinyt blogin lopettamista. Olen kasvanut sen kanssa siinä määrin yhteen, että olisi aika mahdotonta edes kuvitella olemista ja elämää ilman sitä. Aika saa näyttää, miten asiat kehittyvät ja vieläkö Pupulandia on olemassa seuraavien 6,5 vuoden päästä. :)

On varmaan yksi lukijoita eniten kiinnostavia asioita, että miten ammattibloggaajaksi tullaan? Ja miten blogilla voi ansaita rahaa? Entä miten lukijamäärää saa kasvatettua? Noihin asioihin ei valitettavasti ole olemassa helppoja ja yksiselitteisiä vastauksia. Nykyään on mahdollista ponnahtaa blogimenestykseen myös ihan tuntemattomuudesta, mutta toisaalta blogien määrä on kasvanut niin valtavasti, että joukosta on vaikeampi erottua ja nousta esiin. Minun aloittaessani blogeja oli niin vähän, että varmaan melkein kaikki seurailivat toisiaan ja muotiblogien pariin eksyneet lukijatkin todennäköisesti seurasivat useimpia olemassa olevia blogeja. Nykyään minulla ei ole hajuakaan siitä, kuinka paljon muotiblogeja on olemassa, enkä ole enää aikoihin kyennyt, ehtinyt tai jaksanut seurata kovin monia muita blogeja. Kai se tuppaa vähän menemään niin, että mitä aktiivisemmin omaa blogiaan kirjoittaa, sitä vähemmän jää aikaa muiden seuraamiselle. Vähän minua joskus harmittaa, että aikaa ja energiaa seurata muiden blogeja ei enää samalla tavalla ole kuin ennen, mutta toisaalta olen tuumannut, että ainakin teen aidosti ihan omaa juttuani, kun olen autuaan tietämätön siitä, mitä muut tekevät. :D

celestine7.jpg

Blogimaailman kannalta ensimmäinen merkittävä virstanpylväs on ollut se, kun mainostajat ja PR-ihmiset havahtuivat jossain vaiheessa muotiblogien suosioon. Se on ollut ensimmäinen askel kohti ammattimaisempaa bloggaamista. Muistan, että olin kirjoittanut Pupulandiaa noin vuoden, kun keväällä 2008 sain ensimmäisen kaupallisen yhteydenoton. Olin yhtä aikaa hyvin hämmentynyt ja samaan aikaan vähän innoissani: “Mitä ihmettä tämä oikein tarkoittaa?” Yhteydenottoja tuli aluksi melko harvakseltaan – ne olivat yleensä kutsuja jonkinlaisiin tilaisuuksiin, mutta pian bloggaajille alettiin tarjota kokeiluun myös erilaisia tuotenäytteitä. Mainostajat olivat yhtäkkiä hoksanneet, että muotiblogeissa pyörii aika hitsin paljon porukkaa ja erittäin selkeästä kohderyhmästä. Tämä oli ensimmäinen askel kohti sitä, että aloin ymmärtää, mikä potentiaali blogeissa oikeastaan piilikään. Siinä missä alati kasvavat kävijämäärät olivat alkuun ehkä vähän kauhistuttaneetkin, tajusin nyt, että ne voisivat myös avata blogin kautta aivan uudenlaisia ovia, joita en blogia aloittaessani ollut osannut kuvitellakaan.

celestine6.jpg

Olin itse muuttanut reilu vuosi takaperin Helsinkiin ja työskentelin osa-aikaisissa hommissa Sanomilla freelancerina, kuten aiemmassa jutussa kerroinkin. Tuolloin Digitytöt-nimistä videoprojektia luotsannut Helene Auramo halusi tehdä minusta haastattelun ja videohaastattelun lopussa mainitsin olevani vähitellen etsimässä uudenlaisia työhaasteita. Enpä tuolloin arvannut, että tuo puolihuolimaton kommentti toisi minulle vielä kuukausia myöhemmin työpaikan. Helene nimittäin muisti kommenttini myöhemmin, kun hän oli syksyllä 2009 ryhtynyt pienellä porukalla ideoimaan puhtaasti blogeihin keskittyvää portaalia ja mediaa. Suunnitelmat blogimediasta olivat edenneet siihen pisteeseen, että projektiin oltiin rekrytoimassa työntekijöitä. Opiskelutaustani ja blogimaailman tuntemukseni ansiosta Helene ajatteli, että olisin täydellinen tyyppi työskentelemään tuon kaltaisessa yrityksessä ja kontaktoi minut yrityksen perustajan kanssa. Työsopimus solmittiin ja muutaman kuukauden päästä oli aika julkistaa uusi blogiportaali Indiedays, jonka alle loikkasin työntekijä-roolin lisäksi myös bloggaajana. Viestinnän ja markkinoinnin parissa tehty työ vastasi hyvin koulutustaustaani ja kokemustani, joten työpaikka sopi sisällöllisesti minulle kuin nenä päähän.

Indiedaysin myötä moni suomalainen muotibloggaaja pääsi ensimmäistä kertaa kokemaan, millaista oli tienata bloggaamisella rahaa. Lukijoiden suunnalta tämä uudistus otettiin vastaan ristiriitaisin tuntein – osa näytti peukkua ja osa vastustaa muotiblogien kaupallistumista vielä tänäkin päivänä. Minulle valinta oli selkeä: rakastin bloggaamista, mutta se vei tolkuttoman paljon aikaa ja energiaa, joten miksi en hyödyntäisi sen tarjoamia mahdollisuuksia, jos sellaisia kerran oli olemassa. Niin kivaa kuin bloggaaminen olikin, tuntui silti perustellummalta käyttää siihen tuntikausia päivittäin, kun siitä sai vastineeksi pientä rahallista korvausta. Blogipalkkioni oli tuolloin ihan tuntuva lisä varsinaisen palkkani päälle, mutta ei kuitenkaan sellainen summa, että olisin mitenkään pystynyt elättämään sillä itseäni – vähän kuin sellainen kiva reiluhko bonus siitä hyvästä, että uhrasin blogille lähes kaiken vapaa-aikani, vaikka teinkin sen ihan mielelläni. :) Siinä sivussa Pupulandian ohelle syntyi myös pienempiä sivuprojekteja kuten Fit-lehden sivuille perustettu liikuntablogi Treenikassialma ja myöhemmin minut rekrytoitiin tekemään myös Elle-lehden nettisivuille ja printtiin pientä ekstrasisältöä. Rautoja oli siis tulessa, mutta nautin tekemistäni jutuista kovasti.

celestine5.jpg

Vähitellen ID alkoi saada kilpailijoita ja markkinoille putkahteli muitakin blogiportaaleja ja printtimedia ymmärsi ryhtyä rekrytoimaan bloggaajia enemmänkin omille tonteilleen. Tämä näkyi jossain määrin myös ID:n riveissä, sillä jotkut bloggaajat loikkasivat palvelusta jossain vaiheessa muualle, kuka mistäkin syystä – osa paremman palkkion perässä, osa kaiketi koki jonkun toisen portaalin enemmän omanlaisekseen, jne. Olin itse kokenut jo pitkään tasapainottelun bloggaaja-roolin ja työntekijä-roolin välillä vaikeaksi enkä tuntenut, että olisin pystynyt täysin seisomaan joidenkin portaalissa tehtyjen linjausten takana, kun lopulta irtisanouduin yrityksestä pari vuotta sitten. Syitä irtisanoutumiseeni oli useita ja olenkin sanonut, etten halua niitä eritellä julkisesti täällä blogissa, mutta yksi merkittävä syy oli sen mittakaavan työuupumus, että koin oman henkisen ja fyysisen terveyteni kannalta parhaaksi tehdä tuollaisen ratkaisun. Työni oli monella tapaa todella kuormittavaa ja kun siihen yhdistettiin henkilökohtaisen elämän varsin raskaat murheet ja totaalinen vapaa-ajan puute blogin ja muiden sivuprojektien myötä, aloin olla sen verran lähellä burnoutia, että oli yksinkertaisesti aika pysähtyä. Koska koin päivätyön tuossa yhtälössä suurimmaksi syylliseksi olooni sekä minulle vähiten rakkaaksi ja eniten kuormittavaksi asiaksi, oli luontevinta luopua siitä.

Irtisanoutumispäätös oli suunnattoman vaikea ja kuten olen sitä aiemminkin kuvaillut, se oli melkoinen hyppy tuntemattomaan ja tietyllä tavalla tyhjän päälle, vaikka olinkin laskenut pärjääväni taloudellisesti ainakin jonkin aikaa. Olin kuitenkin taloudellisesti siinä tilanteessa, että minulla oli mukavasti säästöjä ja olimme juuri muuttaneet asuntoon, joka laski elinkustannuksiamme entiseen nähden merkittävästi. Tienasin lisäksi blogista sellaista palkkiota, että pystyin kattamaan sillä pääosin elämiseni. Tarkoitukseni oli siinä kohtaa yksinkertaisesti ottaa vähän iisimmin, keskittyä bloggaamiseen ja elämästä nauttimiseen hetkeksi ja mietiskellä, mitä haluaisin jatkossa tehdä – ja tietenkin toipua hetken aikaa siitä ylikuormituksesta, jonka alle olin ajautunut.

celestine10.jpg

Seuraava vuosi ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä kaikessa hiljaisuudessa ystäväni Federicon kanssa suunnittelemamme REVS Magazine -lehtiprojekti ottikin tuulta alleen ja löysin yhtäkkiä itseni tilanteesta, että pari kuukautta irtisanoutumiseni jälkeen olimme julkaisseet printtilehden. Vaikka olin toinen lehden perustajista, olin alusta asti tehnyt selväksi, että olisin valmis työskentelemään projektin parissa vain osa-aikaisesti. Toisin kävi, sillä hommaa oli paljon ja jonkun oli se hoidettava, joten lopputuloksena jouduin työuupumukseni kanssa vähän ojasta allikkoon. Nyt jälkikäteen kun mietin asiaa, ihmettelen, miten olen pystynyt pitämään blogiani yllä kaiken tuon ajan sillä intensiteetillä. Ja kuinka henkilökohtaisen elämäni vaikeudet ja burnoutin rajoilla keikkuminen ei juurikaan näy blogini sisällössä mitenkään. Paiskin käytännössä lehtiprojektin parissa töitä 8-10 tuntia päivässä ilman palkkaa (harvoissa start up -projekteissa on mahdollista alkuvaiheessa maksaa palkkaa kenellekään ellei yrityksellä ole mukana sijoittajia, starttirahaa tai jonkinlaisia apurahoja), minkä lisäksi kirjoitin 2-3 blogipostausta päivässä. Lisäksi minulla oli satunnaisia työprojekteja myös REVS Magazinen ja blogin lisäksi. Tein edelleen vähän laiskanpulskeasti Fit-lehdelle treeniblogiani, kirjoitin Elle-lehteen pikkuruista palstaani sekä kevään aikana olin myös aloittanut uudelleen viestintäpuolen freelance-hommat Sanomille, kun sieltä oli pyydetty minua jeesaamaan ja pienituloisena minulla ei vain ollut varaa sanoa ei lisätuloille. Jokainen voi mielessään kuvitella ja laskeskella tuon yhtälön pohjalta, millaisia työpäiviä olen tuolloin paiskinut. Enää en ehkä tuollaiseen ryhtyisi tai pystyisi, vaikka olenkin ahkera ja aktiivinen tyyppi. :)

Kaiken tämän keskellä olin jo pitkään kokenut, että ID ei ollut enää aikoihin tuntunut oikealta paikalta blogilleni, mutta olin toisaalta myös riippuvainen sieltä saamastani palkkiosta. Katsoin sivusta hiukan kaiholla, kuinka monia arvostamiani blogeja rekrytoitiin sinne ja tänne, mutta minä olin varmaankin entisestä työpaikastanikin johtuen vähän naimisissa tuon tietyn portaalin kanssa. Koin myös, ettei saamani palkkio ollut enää oikein linjassa kävijämäärieni ja tuottamani sisällön kanssa. Olen kuitenkin aina uskonut omaan juttuuni ja jotenkin luottanut siihen, että jos muut uskovat minun juttuuni yhtälailla, se kyllä poikii hedelmää jossain vaiheessa. En halunnut itse lähestyä kilpailevia tahoja, koska ajattelin, että jos joku kokee minun blogini rekrytoimisen arvoiseksi, hän kyllä itse lähestyy minua asian tiimoilta ennemmin tai myöhemmin. Yritin siis pysyä kärsivällisenä ja tehdä sinnikkäästi omaa juttuani tavalla, johon itse uskoin. Ja lopulta noin puoli vuotta työpaikasta irtisanoutumiseni jälkeen se tuotti tulosta, sillä minuun otti muutaman viikon sisään yhteyttä peräti kaksi tahoa, jotka olivat kiinnostuneita rekrytoimaan Pupulandian omille sivuilleen. Molemmat vaihtoehdot olivat loistavia, joten tiesin heti, että paluuta entiseen ei olisi, mutta nyt piti vain puntaroida huolella, kumman vaihtoehdon puoleen kääntyisin. Neuvotteluita käytiin pitkään ja lopulta päätin lähteä Trendin matkaan, mikä tuntuikin minusta todella luontevalta, koska olin ollut lehden innokas lukija jo lähes vuosikymmenen ajan. Vaikka en ole koskaan haaveillut toimittajan töistä tai työskentelystä printtipuolella sen suuremmin, oli myös kivaa päästä laajentamaan omaa tekemistä printin puolelle. Olin todella onnellinen tästä käänteestä ja koin vihdoin pääseväni jollain tapaa blogiurallani mittavan askeleen eteenpäin. Huomionarvoista kuitenkin on, että uuden sopimuksen solmimisen aikoihin olin blogannut jo 5 vuoden ajan eli ihan hetkessä nämä asiat eivät tapahtuneet. :)

celestine8.jpg

Niin minulla oli siis takataskussani uusi blogisopimus, jonka olisi määrä astua täytäntöön seuraavan syksyn alussa. Kevät 2012 oli muutenkin blogini kannalta varsin merkittävää aikaa, koska sain paljon todella kiinnostavia yhteydenottoja: olin muun muassa mukana YLEn tekemässä Blogistania-dokumenttisarjassa, olin kommentaattorina Nelosen studiossa suorassa Oscar-gaalalähetyksessä sekä vierailin Idols-kauden jaksossa muutaman muun bloggaajan kanssa. Noihin aikoihin minua pyydettiin myös mukaan Huippumalli haussa -sarjan yhteen jaksoon vieraaksi. Tuntui, että yhtäkkiä tapahtui ihan valtavan paljon ja kaikki medianäkyvyys tuntui tuovan lisää näkyvyyttä.

Kesällä oli sitten aika rauhoittua ja hiukan pohtia tulevia kuvioita ajatuksen kanssa. Minulle oli selvää, että Trendin alle siirtyessäni minun olisi luovuttava REVS-projektista, koska se yksinkertaisesti vei aikaani niin paljon, etten pystynyt panostamaan blogiini siinä määrin kuin oikeasti halusin. Lisäksi olin edelleenkin siinä samassa jamassa uupumukseni kanssa, koska rautaa oli taottu sen ollessa kuuma vähän liiankin pitkään. Niin mielettömän ylpeä ja iloinen kuin olenkin ollut REVS Magazinesta, totesin tuolloin, että en voisi enää Trendissä aloittaessani jatkaa REVSin parissa. Päätös oli tavallaan haikea, mutta samaan aikaan suunnattoman helpottava. Ensimmäistä kertaa vuosiin minusta tuntui siltä, että saatoin taas hengittää vapaasti ja että minulla oli oikeasti aikaa myös itselleni aina silloin tällöin. Ensimmäistä kertaa vuosiin pystyin aloittamaan harrastuksia ja pitämään niistä kiinni. Tuntui myös helpottavalta, että ensimmäistä kertaa elämässäni sain nyt myös bloggaamisesta sellaista palkkiota, joka oli verrattavissa “oikeasta työstä” saatavaan kuukausipalkkaan. Yksi mieleen jäänyt hetki tuolta syksyltä 2012 oli se, kun istuin makuuhuoneessani ja tuijotin täytenä pursuilevaa kirjahyllyäni ja totesin kuin suurenakin oivalluksena, että “Niin, sitähän voisi lukea vaikka kirjan!” Minulle ei ollut vuosiin juolahtanut mieleen, että voisin lukea hyllyssäni lukemattomina odottavia kirjoja, koska en ollut ehtinyt hetkeksikään pysähtyä miettimään sellaista tai nauttimaan siitä, että minulla olisi aikaa syventyä lukemaan romaania. Se oli valaiseva hetki ja tajusin viimeistään silloin, miten oikeaan suuntaan olin vihdoin menossa.

celestine3.jpg

Siirryttyäni Trendin alle bloggaamaan syksyllä 2012 asiat tuntuivat vihdoin loksahtelevan paikoilleen. Olin ehtinyt viimeisten vuosien aikana tehdä valtavan paljon, mutta vihdoin minulla oli aikaa keskittyä kunnolla siihen, mitä rakastin eniten: bloggaamiseen. Ja viimein minulla oli myös mahdollisuus ottaa aikaa itselleni. Aloitin tuolloin balettiharrastuksen ja jo kesällä olin löytänyt racketballin. Syksy hurahti ohi vauhdilla, mutta ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan koin, että aloin pikkuhiljaa saada elämäni takaisin ja löytää kaiken kiireen keskeltä oman itseni jälleen. Nyt kun mietin, en jostain syystä muista tuosta viime syksystä paljoakaan. Elämä rullasi tasaista tahtia eteenpäin, mutta päällimmäisenä muistan tuosta syksystä sellaisen tietynlaisen helpotuksen ja rauhan, joka mielessäni vallitsi. Enkä minä tuossakaan vaiheessa paikoilleni jäänyt, vaan tein aktiivisesti kaikenlaista koko ajan – en taida vain osata olla toimettomana. :) Mutta sellainen negatiivinen stressi ja lamauttava uupumus jäi vihdoin viime syksyn myötä pois.

Sen jälkeen bloggaaminen on jatkunut Trendin leivissä ja olen ollut todella tyytyväinen päätökseeni siirtyä tänne. Viime keväänä kaikki Trendin blogit loikkasivat Lilyn puolelle nettisivujen yhdistymisen myötä, mutta bloggaajan näkökulmasta se ei muuttanut kovinkaan paljon. Samojen ihmisten kanssa työskentelen edelleen ja viihdyn myös Lilyssä mainiosti. :) Perustin viime vuoden lopulla toiminimen, jonka kautta pyöritän blogiani ja muita työelämän projektejani. Blogin ohella teen freelance-pohjalta monenlaisia töitä – osaa satunnaisemmin ja osaa säännöllisemmin. Teen freelancerina jonkin verran viestintään liittyviä projekteja ja sen lisäksi olen tehnyt jonkin verran opetus- ja luennointikeikkoja sekä enenevässä määrin blogin kautta tulee myös erilaisia esiintymiskeikkoja esimerkiksi tapahtumien yhteydessä. Elämäntilanteeni muuttui paljon viime keväänä myös raha-asioiden osalta, kun muutin yksin asumaan ja elinkustannukset kasvoivat valtavasti sen myötä, joten olen tyytyväinen, että blogin ohella minulla on mahdollisuus tehdä vapaasti myös muita satunnaisia työjuttuja. Joku kyseli kysymyspostauksen yhteydessä myös siitä, että mitä freelancerin työ oikein on. Freelancerina työskentely tarkoittaa käytännössä siis vain sitä, että en ole varsinaisessa työsuhteessa työnantajaan. En siis saa säännöllistä kuukausipalkkaa keneltäkään tietyltä työnantajalta, vaan toimin yrittäjänä, myyn palveluitani muille yrityksille ja laskutan sitten heiltä laskun muodossa tekemästäni työstä. Freelancer maksaa myös itse omat eläkemaksunsa, yms. pakolliset lakisääteiset maksut kuten yrittäjät yleensäkin. Usein freelancerit tekevät siis monelle eri yritykselle töitä joko säännöllisesti tai projektiluontoisesti. Toivottavasti tämä selvensi asiaa hämmentyneille. :)

celestine9.jpg

Mitä tulee blogien kaupallisuuteen ja kaikenlaisiin markkinointiyhteistöihin, niin olen itse todennut jo kauan sitten, että paluuta entiseen ei ole. On bloggaajia, jotka tekevät tietoisen valinnan, etteivät halua olla tekemisissä minkäänlaisten kaupallisten yhteistöiden kanssa, mutta suurin osa suosituista ja menestyvistä blogeista on antanut periksi kehitykselle ja hyväksynyt erilaiset yhteistyöt osana nykyistä muotiblogimaailmaa. Itse pyrin pitämään tasapainon kaupallisen ja muun sisällön välillä ja valitsemaan yhteistyökumppaneiksi vain sellaisia tahoja, joista aidosti kuvittelen lukijoittenikin mahdollisesti saavan jotain irti. Jossain määrin kaupalliset yhteistyöt ovat myös tällä hetkellä elinehto blogilleni ja toimeentulolleni, mutta yhtälailla teen paljon yhteistöitä, joista en välttämättä saa mitään korvausta tai hyvitystä. Nostan erityisen mielelläni esille nimenomaan kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä aiheita ja tekijöitä sekä muotialan tuoreita tulokkaita, joten on ollut ihana huomata, että myös lukijat pitävät näistä jutuista. Oma linjani yhteistöiden suhteen on aina ollut hyvin selkeä – lähden mukaan vain sellaisiin juttuihin, jotka tuntuvat aidosti itsestä hyvältä ja kiinnostavalta. Piilomainontaa ei blogissani ole harjoitettu koskaan, enkä aio harjoittaa sitä tulevaisuudessakaan. Välillä harmittaa ja turhauttaa, että jotkut lukijat ovat jatkuvasti epäilemässä bloggaajaa kaikenlaisesta salamyhkäisyydestä, keplottelusta ja jopa suoraan valehtelusta. Se tuntuu kurjalta, kun itse on pitänyt aivan alusta alkaen hyvin rehellistä ja avointa linjaa kaiken suhteen. Mutta bloggaajana sitä saa tottua kaikenlaiseen. :)

Jos mietin tätä hetkeä ja miten olen päätynyt tähän, niin matka on ollut todella pitkä. Omassa elämässäni on tapahtunut monenlaisia mullistuksia kuluneen vuoden aikana, mutta on ollut suunnattoman helpottavaa, että työelämän osalta minulla viimein on ollut hyvä olla. Monenlaisista tilanteista olen vuosien varrella selviytynyt, mutta olen kiitollinen, että pahin burnout-vaihe oli siinä vaiheessa jo selätetty, kun kuviot menivät henkilökohtaisessa elämässä alkuvuodesta uusiksi. Tiedän, että olen todella onnekas, että saan tehdä tätä työkseni, mutta sen voin kertoa, että ilmaiseksi en ole tähän päässyt. Olen tehnyt 6,5 vuotta lakkaamatta töitä päästäkseni siihen, missä olen nyt ja käynyt todella lähellä loppuunpalamista pitäessäni kiinni niistä asioista, jotka ovat minulle tärkeitä. Välillä lukijoiden kommenteista huokuu se, että osa ei yksinkertaisesti ymmärrä, miten paljon työtä ja panostusta monet bloggaajat laittavat siihen omaan juttuunsa, joka ikinen päivä. Joka tapauksessa olen todella kiitollinen kaikista niistä upeista mahdollisuuksista, joita olen blogini kautta saanut ja onnellinen siitä, saan tehdä työkseni jotain, mitä rakastan näin paljon, mutta kyllä tämän eteen on töitä myös tehty. :) 

Toivottavasti tämä postaus vastasi monen teistä kysymyksiin! :) Ja koska tämä juttu ehti taas venähtää noin kilometrin mittaiseksi, niin jatkoa on yhä luvassa. Ajattelin nimittäin tehdä vielä postauksen ainakin siitä, millaisista asioista koostuu ammattibloggaajan työpäivä, koska siitäkin ovat monet kyselleet.

celestine2.jpg

Photos: Celestine Rioux by Nikolai de Vera (via Fashion Gone Rogue)

Related posts

5/10/13

Vesi vanhin voitehista

21 19 PA035459.JPG

Ehkä olette Lilyn yläbannerista huomanneetkin, että täällä on tällä viikolla startanut yhteistyökamppis Soda Streamin kanssa. :) Myös minut haastettiin mukaan tähän vesiaiheiseen kampanjaan ja tuumasin, että kun tämän lihattoman lokakuun myötä tulee mietittyä ruoka-asioita vähän normaalia enemmän, niin tähän samaan syssyyn sopivat hyvin myös juomiseen liittyvät pohdinnat. Sain kotiin Soda Stream -laitteen ja olen sitä nyt tässä testaillut ja siinä sivussa miettinyt vedenjuontia muutenkin. 

PA035453.JPG

Minut on lapsesta asti opetettu siihen, että vesi on paras janojuoma ja loppujen lopuksi juon hyvin vähän mitään limppareita ja mehuja. Toisaalta olen aina ollut vähän huono juomaan siinä mielessä, että jotenkin vain “unohdan” juoda. En vain hoksaa päivän mittaan juoda tarpeeksi ja äitini havahtui tähän jossain vaiheessa, kun minulla alkoi olla iltaisin omituisia päänsärkyjä. Äiti keksi kysäistä, että olenko juonut päivän aikana riittävästi vettä ja vasta silloin tajusin itsekin, että minähän en ollut juonut päivän aikana suunnilleen mitään! Pitäisi aina kuljettaa vesipulloa matkassa ja hörppiä siitä päivän mittaan, ja itse asiassa niin tuleekin usein tehtyä, jos olen liikkeellä. Jos kuitenkin istun kotona tai toimistossa, se juominen vain helposti unohtuu. 

PA035467.JPG

Olen miettinyt, että minun pitäisi kotonakin pitää työpöydällä koko ajan vesilasia, -kannua tai -pulloa, että muistaisin ajoittain hörpätä siitä. Pulloa tai kannua olen miettinyt siksi, että sen kautta olisi helppo seurata, että kuinka paljon olen juonut päivän mittaan. Nyt syksyn mittaan tulee kuin itsestään juotua vähän enemmän, koska vilukissana tykkään usein juoda teetä. Olen ajatellut sellaistakin vaihtoehtoa, että tekisi siitä juomahetkestä astetta erityisemmän – laittaisi kannuun tai vesilasiin vähän sitruunaa, limeä tai jotakin muuta raikasta makua antamaan ja/tai suihkauttaisi veden sekaan vähän hiilihappoja, niin siitä vesilasillisesta tulisi sellainen tietoinen pieni nautintohetki ja ehkä sen juomisen myös sitä kautta muistaisi paremmin. 

PA035469.JPG

Mitä veteen tulee noin yleensä, niin yleensähän kaikki julkkiskaunottaret hehkuttavat sitä, että yksi heidän kauneutensa salaisuuksista on riittävä vedenjuonti. Vesi onkin oikeastaan ihmisen hyvinvoinnin peruspilari: se poistaa kuona-aineita kropasta ja kosteuttaa kehoa sisältä käsin. Olen lukenut, että riittävä vedensaanti on esimerkiksi hyvänkuntoisten hiusten, kynsien ja ihon lähtökohta. Jos ei muuten, niin kyllähän noista kauneusväitteistäkin voi löytää motivaatiota siihen, että yrittäisi muistaa juoda riittävästi. Periaatteessa kai suositellaan, että ihminen joisi 1-2 litraa vettä päivässä, tosin siitä osa tulee luonnollisesti ruoan sekä muiden päivän aikana juotujen juomien mukana myös. Överiksi vedellä lotraamisessa ei kuitenkaan kannata mennä, sillä liika on liikaa veden kanssakin. Pahimmillaan liiallisesta veden juomisesta voi seurata vesimyrkytys, kun veren natriumpitoisuus pääsee laskemaan liian alhaiseksi. Eli kohtuus mukana vedenjuonnissakin ja muista kuunnella omaa kroppaasi. :)

PA035479.JPG

Jos nyt muutaman sanan sanon tuosta testailemastani laitteesta, niin Soda Stream itsessäänhän on tosi kätevä ja helppokäyttöinen: se ei tarvitse toimiakseen sähköä, vaan ainoastaan sellaisen hiilihapposäiliön, joka asennetaan laitteen sisälle. Hiilihapotuksen määrän voi itse päättää ja tiiviissä pullossa veden voi laittaa jääkaappiin odottamaan seuraavaa juomahetkeä. Tykkään itse juoda paljon kuplavesiä ja kampanjan mainoslauseessa piilee minusta aika hyvä pointti: Suomessa tosiaankin on maailman puhtain pohjavesi, joten hölmöähän se on kaupasta kantaa vettä kotiin, kun maailman parasta vettä tulee suoraan keittiön hanasta. Lilyn kamppiksen kautta on nyt mahdollista voittaa Soda Stream -laite omakseen, joten käykäähän osallistumassa kisaan TÄÄLLÄ! :)

PA035501.JPG PA035462.JPG

Related posts