1/11/17

Harmoniaa mielelle, keholle ja iholle

307 27

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Lumene

(Sisältää kilpailun!)

 

Keskustelin viime viikolla muotisuunnittelijan kanssa trendeistä ja yhtenä tämän hetken merkittävimmistä trendi-ilmiöistä hän nosti levon merkityksen. Unesta on tullut statussymboli ja elämänlaatua mitataan nykyään sillä, kuinka paljon ehtii nukkua ja levätä. Myönnän nyökytelleeni innokkaasti tälle havainnolle: lepo ja uni ovat stressin ja kiireen keskellä korvaamattoman tärkeitä asioita, ja yrittäjälle loma puolestaan tuntuu liki luksukselta. Mutta miten ihanaa onkaan, että levon merkitykseen ja tärkeyteen on viimein kunnolla herätty! On ihan mahtavaa, että lepo ja hyvinvointi ovat nykyään trendikkäitä asioita – maailma on selvästi edes joissakin asioissa menossa oikeaan suuntaan.

Parin viime vuoden aikana oma elämäni on mullistunut monella tapaa. Olen eronnut, hypännyt yrittäjyyden kelkkaan entistäkin täysipainoisemmin, ostanut oman kodin, hetkittäin hukuttanut itseni aivan liian syvälle työntekoon ja samaan aikaan etsinyt hyvää oloa ja sisäistä rauhaa psykoterapian avulla sekä balanssia työ-ja vapaa-ajan välille. Kaikenlaisen tempoilun jälkeen tuntuu, että olen viimein löytänyt arkeeni jonkinlaista tasapainoa ja harmoniaa.

Askeleet kohti parempaa oloa ovat yksinkertaisimmillaan olleet ihan pieniä muutoksia omassa arjessa. Sellaisia, että läppäriä ei naputella enää yömyöhällä, tartutaan kännykän sijaan kirjaan ja raivataan kalenterista aikaa ystäville. Treenataan sellaisia urheilulajeja, jotka oikeasti tuntuvat hyvältä, rauhoitutaan hetki teetä juoden kesken kiireisen päivän ja upotetaan jalat illalla lämpimään kylpyveteen. Mennään metsään kävelylle, priorisoidaan unta silloin, kun oikeasti väsyttää ja pysähdytään kuuntelemaan, mitä mieli ja keho kulloinkin kaipaavat. Nämä asiat voivat tuntua monelle itsestäänselvyyksiltä, mutta minä olen joutunut niitä hetkittäin ihan tietoisesti opettelemaan.

Minulle tärkeää stressin ja ylikuormituksen hallinnassa on myös sellainen tietoinen rauhoittuminen ja hiljentyminen. Olen todella onnellinen, että tämä uusi oma kotini on hyvin hiljainen. Ikkunoista ei kantaudu asuntoon liikenteen melu tai muukaan kaupungin äänisaaste. Sen sijaan voin kesällä kuunnella avonaisista ikkunoista tuulen huminaa ja lintujen laulua sekä hetkittäin läheisessä leikkipuistossa leikkivien lasten ääniä. Kun ikkunat ovat kiinni, kotona on ihan hiljaista. Voi tuntua hassulta, että iloitsen tällaisesta pienestä asiasta, mutta itse asiassa kaupungin melusaaste ja kovat äänet voivat olla merkittäviäkin stressitekijöitä ihmisen keholle ja mielelle. Vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella joskus asuneena tällaista hiljaisuutta osaa arvostaa.

Minulle usein sellaisia arjen ylellisiä rauhoittumisen hetkiä ovat kävely- tai juoksulenkit aikaisin aamulla tai myöhään illalla – silloin saa hetken tuntea, kuin koko kaupunki olisi ihan omani. Tuntuu todella rentouttavalta saada tuntea sellaista rauhaa omassa ympäristössään. Saman tunteen tavoittaa usein metsässä. Uskon, että monille suomalaisille nimenomaan metsässä ja luonnon äärellä rauhoittuminen on omanlaistaan meditaatiota. On itse asiassa ihan tutkittukin, että jo 15 minuutin oleilu luonnossa helpottaa stressiä ja rentouttaa mieltä.

Hetkittäin, kun arkinen kiire uhkaa ottaa vallan, huomaan itse, että stressi ja väsymys näkyvät myös fyysisesti. Kun mieli käy ylikierroksilla ja lepo jää liian vähäiseksi, se heijastuu koko fiilikseen: yleisvire uhkaa herkemmin notkahtaa apean puolelle, silmien alle hiipivät tummat varjot ja kesken päivän uuvuttaa. Stressi ja unen puute vaikuttavat minulla myös hyvin nopeasti ihoon: liian vähän nukkuneena ja ylikuormittuneena iho näyttää samealta ja kukkii epäpuhtauksista. Parhaita kauneustekoja onkin nukkua riittävästi, syödä hyvin, juoda paljon vettä ja pitää aineenvaidunta vauhdissa liikkumalla.

Myös Lumenella on huomattu rauhoittumisen ja kiireettömien hetkien tärkeys nimenomaan ihonhoidon näkökulmasta ja tänä syksynä Lumene onkin lanseerannut ihan uuden Harmonia-ihonhoitosarjan. Suomalaisesta metsästä inspiraationsa saaneella sarjalla halutaan muistuttaa, että myös iho kaipaa rauhoittumista, pysähtymistä ja lepoa.

Harmonia-sarja on saanut inspiraationsa suomalaisesta metsästä, joka tarjoaa rauhaa niin mielelle kuin kehollekin, sillä tuotesarjan pääraaka-aineet ovat peräisin pohjoisista metsistä ja maaperästä. Uudella sarjallaan Lumene on ottanut hurjan harppauksen kohti luonnollisempaa kosmetiikkaa, sillä Harmonia-sarjan raaka-aineista peräti 99% on peräisin luonnosta – se on Lumenelta hieno uudistus! Lisäksi kaikki sarjan tuotteet ovat vegaanisia.

Harmonia-sarjan raaka-aineissa on hyödynnetty pohjoisen omia superfoodeja kuten pakurikääpää, joka puhdistaa, rauhoittaa ja elvyttää ihoa. Lisäksi tuotesarjassa on käytetty mineraali- ja ravinnerikasta turveuutetta sekä pohjoista lähdevettä.

Olen nyt ehtinyt testailla viime viikolla lanseerattua tuotesarjaa hetken aikaa ja ensimmäiset fiilikset uutuuksista ovat varsin positiiviset. Harmonia-sarjan kosteuttava ja ravitseva Nutri-Recharging Kosteusvoide tuntuu iholla todella miellyttävältä, imeytyy nopeasti ja sopii hyvin myös meikin alle.

Oma atooppiseen ihottumaan taipuvainen ihoni on kuitenkin tänä syksynä tuntunut ihan erityisen kuivalta ja ihottumakin on oireillut monen vuoden tauon jälkeen, joten voiteen kosteutusteho ei aina ihan riitä yksinään pelastamaan kaikkein kuivimpia kohtia. Siksi olenkin ollut erityisen innoissani Harmonia-sarjan Nutri-Recharging Kosteusbalsamista, joka on luotu kosteuttamaan juuri niitä ihon kuivimpia kohtia kuten rohtumia tai kuivan talvi-ilman näännyttämiä huulia tai kyynärpäitä. Olen sipaissut balsamia yöksi vähän paksummankin kerroksen kasvoille niihin kaikkein kuivimpiin kohtiin.

Sarjaan kuuluvat kosteusvoiteen ja -balsamin lisäksi myös puhdistusaine, naamio ja seerumi, vartalovoide ja -kuorinta sekä rauhoittumisen hetkiin sopiva tuoksukynttilä. Ihan kaikki tuotteet eivät ole vielä ehtineet kauppoihin, mutta kaikki ilmestyvät myyntiin vielä tämän syksyn aikana.

On pakko mainita ihan erikseen tuo Harmonia-sarjan miedon metsäinen tuoksu, joka on omaan nenääni erityisen mieluinen. Tyylikästä pakkaussuunnittelua arvostavana en voinut myöskään olla huomaamatta, kuinka kauniita nämä sarjan pakkaukset ovat. Kaunis vihreä sävy kullanvärisin yksityiskohdin viehättää kylppärin hyllyllä ja kiva yksityiskohta ovat myös purnunukoiden ja purtiloiden puiset korkit.

Sain yhteistyön myötä mahdollisuuden ilahduttaa myös teitä lukijoita paketilla Lumenen uusia Harmonia-tuotteita. Jos siis haluat voittaa omaksesi ihanan Harmonia-hemmottelupaketin, kerro tämän postauksen kommentissa, miten sinä löydät harmoniaa elämääsi? Olisi myös kiinnostavaa kuulla, miltä tämä uutuussarja teistä vaikuttaa? Onko joku ehtinyt jo testailla? Jätä kommenttisi 7.11.2017 mennessä ja muistathan liittää sen yhteyteen toimivan sähköpostiosoitteen.

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Related posts

4/10/17

Afterwork-podcast: Work hard, play harder

2 30

Haluan alkuun kiittää kaikkia teitä, jotka olette paitsi kuunnelleet uutta Afterwork-podcastiamme, myös antaneet siitä palautetta monissa eri kanavissa. On tosi kiva saada kommentteja tästä uudesta aluevaltauksesta ja käsittelemistämme teemoista! Muutamia aihetoiveita onkin jo esitetty, mutta niitä saa mieluusti myös jatkossa heitellä ilmoille, jos jotakin sellaista tulee mieleen, mistä mieluusti haluaisi kuulla muiden mietteitä tai saada vertaistukea. :)

Tämän viikon jaksossa keskustellaan työn, harrastusten ja vapaa-ajan hupien välillä tasapainottelusta. Nykyään kun ihmisiltä kysyy kuulumisia, yleensä ensimmäisten mainittujen asioiden joukossa on sana “kiire”. Miksi olemme niin kiireisiä? Onko se kaikki itse aiheutettua vai miten suuri osa kiireestä on todellista? Entä miten tunnistaa loppuunpalamisen merkit ja miten pitäisi toimia, ettei kuormita itseään liikaa? Olisi kiinnostavaa kuulla myös teidän mietteitänne asiasta.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa.

 

Related posts

28/09/17

Afterwork-podcast: kehopositiivisuus ja keskustelua ulkonäköpaineista

4 20

Viikon podcast-jakso on taas julkaistu ja tällä kertaa Afterwork-porukalla keskustellaan kehopositiivisuudesta ja ulkonäköpaineista. Kehopositiivisuus on terminä jakanut ihmisiä kahteen leiriin: osa ihmisistä kuvittelee sen kannustavan epäterveellisiin elämäntapoihin, vaikka kysehän on itsensä hyväksymisestä. Millaisia epävarmuuksia AW-mimmit ovat kokeneet omien kroppiensa suhteen ja miksi termiä laihaläski ei kenenkään pitäisi koskaan käyttää? Kuuntele tämän viikon jakso ja kerro, mitä mietteitä keskustelumme herätti. :)

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa.

Related posts

15/09/17

Hyvät eväät ja parempi mieli

11 31

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia ja Lejos

Olen huomannut, että omassa elämässäni hyvä olo alkaa hyvistä yöunista, järkevästä mutta stressittömästä syömisestä, sopivasta annoksesta liikuntaa sekä riittävästä määrästä omaa työstä ja paineista vapaata aikaa. Minussa on sellaista suorittajan ja työnarkomaanin vikaa, että joudun säännöllisin väliajoin muistuttelemaan itselleni, miten mielestä ja kehosta pidetään huolta.

Pieni stressi parantaa usein tehokkuutta, mutta stressistä puhuttaessa voisi soveltaa sitä vanhaa suomalaista sananlaskua: stressi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Kun mopo alkaa keulia ja stressi vie naista eikä nainen stressiä, ollaan matkalla vikasuuntaan.

Omassa arjessani ei oikeastaan ole sellaista selkeää rytmiä, joten minun pitää olla erityisen tarkkana siitä, että saan nukkumis- ja ruokailurytmin pidettyä aisoissa. Minun tapauksessani epäsäännöllisyys tarkoittaa käytännössä usein sitä, että kukun liian myöhään yöhön ja herään silti ajoissa tekemään töitä eli toisin sanoen nukun liian vähän todelliseen tarpeeseeni nähden.

Ruokailujen suhteen epäsäännöllisyys johtaa taas puolestaan helposti siihen, että nälän tunne tulee milloin sattuu ja luiskahtaa usein sellaisen nälkäkiukkupisteen yli. Onneksi arjessa on harvoin ketään kelle kiukutella, mutta olisi varmasti silti hyvä tankata ravintoa vähän järkevämmin välein, jotta sellaista sisuskaluja raastavaa meganälkää ei pääsisi syntymään. Silloin tulee usein vain ahmittua liian suuria määriä ja vähän mitä sattuu kulloinkin käsiin osumaan.

Olen ylipäänsäkin superlaiska laittamaan ruokaa ihan vain yksin kotona ollessani – olen puhunut tästä ennenkin, mutta jotenkin vain itselle kokkaaminen ei motivoi. Inhoan myös jostain syystä käydä ruokakaupassa. Ehkä siksi, etten oikein koskaan tiedä, mitä ostaisin ja sorrun helposti ihan kummallisiin heräteostoksiin ruokakaupassakin, varsinkin jos eksyn ostoksille nälkäisenä. Tämä on varmasti monille muillekin tuttua. Ja koska syön laiskuuttani tosi paljon ulkona, jääkaappi ammottaa usein tyhjyyttään juuri niillä kriittisillä hetkillä, kun nälkä kurnii mahanpohjassa, mikä taas johtaa siihen, että on pakon edessä vain mentävä ruokakauppaan nimenomaan nälkäisenä.

Toinen syömiseen liittyvä haasteeni on, että työpäivät hujahtavat usein niin vauhdilla ohi ja minulla on paha tapa uppoutua töihini niin, että syöminen vain vähän kuin unohtuu. Lykkään ruokailuhetkeä hieman edemmäs, jotta saisin “vielä tämän yhden jutun” hoidettua valmiiksi keskeytyksittä. Lopputuloksena ovat usein juuri se järkyttävä supernälkä ja mitä kummallisimmat mieliteot hillosipuleista maitosuklaavanukkaisiin. Sekä tietenkin aina niihin sipseihin, jotka ovatkin heikkouteni. Eikä siinä mitään, kaikkia mainitsemiani ruokia voi huoletta syödä toisinaan, mutta onko oikeiden aterioiden korvaaminen niillä järkevää? Ei ole.

Viime aikoina olen alkanut suosia taktiikkaa, että ostan jo valmiiksi kaappiin kaikenlaisia terveellisiä välipaloja ja eväitä sen sijaan, että hamstraisin ruokakaupassa nälkääni epäterveellistä hömppää tai sortuisin kertaheitolla syömään liki tajuni kankaalle. Tällaisia hyviä välipalaeväitä ovat esimerkiksi smoothiet, pähkinät ja kuivatut hedelmät. Pidän huolen, että kaapissa on aina tuollaisia hyvin säilyviä välipaloja, joita voi nappailla ensihätiin kesken kiireen tai kun jääkaapissa pilkistää vain valo (ja se iänikuinen ketsuppipurkki). Niillä saa vähintäänkin siirrettyä nälkää sen verran, että kiukku ei ehdi iskeä eikä tule sitten ahmittua liikaa, kun pääsee itse aterian kimppuun.

Yleensä napostelen näitä terveellisempiä välipaloja ihan kotona, mutta ne ovat käteviä myös mukana lennossa, kun päivän varalle on luvassa tiukka aikataulu ja juoksemista paikasta toiseen ilman kunnollisia taukoja. Valmispakattu smoothie-annos, pussillinen kuivattuja hedelmiä tai vaikkapa pähkinärasia kulkee laukussa mukana – kun sen vain muistaa aamulla ottaa mukaan. Näiden kanssa ei myöskään tule ongelmia, jos eväät jäävät syömättä ja unohtuvat laukkuun, verrattuna vaikkapa siihen, että kassiin jemmattu eväsbanaani unohtuukin sinne määrittelemättömäksi ajaksi ja loppu on historiaa… Myönnetään vain, että olemme kaikki joskus olleet siinä tilanteessa. :D

On tässä kohtaa myönnettävä, että kuivatuista hedelmistä etenkin luumut ovat olleet minulle ihan pienestä lapsesta lähtien suuri heikkous. Äitini on kertonut, että jopa silloin ihan vauvana lempiherkkuani oli luumusose. Sittemmin olen nauttinut luumuni lähinnä tuoreina tai hillon muodossa joulutorttujen välissä, mutta muutama vuosi sitten keksin yhtäkkiä, että niitähän saa myös kuivattuina. Sain jonkun käsittämättömän pakkomielteen kuivatuista luumuista ja sen jälkeen sille himolle ei ole loppua näkynyt.

Entinen poikaystäväni katseli joskus vierestä, millä tahdilla tuhosin luumupussia ja puuttui puolivälissä peliin. Uhkaili takavarikoivansa pussin, ellen itse ymmärtäisi omaa parastani ja lopettaisi hyvän sään aikana. Hän intti, että menee vatsa moisesta sekaisin ja oli kaiketi oikeassa – onneksi älysin kiltisti alistua uhkailuun ja lopettaa, ennen kuin tilanne riistäytyi käsistä. Mutta sen päähänpiston jälkeen olen pitänyt huolen, että kaapeissani on aina kuivattuja luumuja. Kummalliset mielitekonsa kullakin, minulla ne ovat luumut. Olisipa muuten hauska kuulla muiltakin tunnustuksia, mitä omituisuuksia tulee ahmittua!

Kuulostaa ehkä huvittavalta, mutta olin aivan naurettavan innoissani, kun pääsin yhteistyöhön kotimaisen elintarvikkeiden maahantuojan Lejoksen kanssa, jonka valikoimaan kuuluvat muun muassa juuri Sunsweetin kuivatut luumut. :D Luumujen lisäksi Lejos maahantuo kaikenlaisia muitakin näpsäköitä välipalaherkkuja, mutta maahantuonnin ohella firma valmistaa myös nykyisin oman Lagom-brändinsä alla käteviä luomu-smoothieita ja pikku-eväsrasioita, jotka näyttävät karkkiaskeilta, mutta kätkevät sisäänsä terveellisempiä herkkuja kuten kuivattuja marjoja ja manteleita.

Edellä mainitut eivät muuten ole yhtään hassumpia eväitä pidemmälläkään reissulla. Smoothieta ei ehkä saa viedä lentokoneeseen (laskettaneen nesteeksi?), mutta kuivatut hedelmät ja marjat sekä pähkinät ovat hyviä hätäeväitä vaikkapa pitkälle lennolle, jos ei halua ostaa kalliita välipaloja lentokentältä tai -koneesta tai sortua nälissään suklaapatukoihin.

Myönnän hieraisseeni silmiäni muutaman kerran, kun tänne New Yorkiin lentäessäni käytävän toisella puolen istunut mies kaivoi kesken matkan kassistaan meetvurstirasian ja pisteli koko reilun 200g painoisen paketin tyynesti poskeensa siellä yläilmoissa. Mutta herra oli kuitenkin varautunut omin eväin! Olisin nälissäni kadehtinut, ellei olisi ollut laukussa paketti luumuja ja pähkinöitä mukana.

Nämä jutun kuvat on napattu Fort Greenessä Brooklynissa, New Yorkin orastavassa alkusyksyssä ja on muuten suositeltava visiittiä tuonne kaupunginosaan lämpimästi. Nimensä mukaisesti hirmuisen vehreää ja kaunista aluetta täynnä kivoja kuppiloita ja ravintoloita. Ihana paikka!

Photos: Elisa Lepistö & Jenni Rotonen

Related posts