17/05/17

Testissä: hampaiden valkaisu ja valkaiseva hammastahna

172 41

Kaupallinen yhteistyö: Yotuel

Olen ihan valtavan hymyileväinen ja nauravainen ihminen, mutta jostain syystä valokuvissa minun on aina ollut vaikea hymyillä sellaista oikein leveää hammashymyä. Hampaissani ei ole mitään vikaa enkä tietoisesti mitenkään piilottele niitä, mutta olen huomannut, että hampaita väläytän esiin vain riemun ollessa oikeasti aitoa.

Minusta ei olisi missiksi, ei monistakaan syistä, mutta ei varsinkaan siksi, että en osaa hymyillä leveästi hampaat loistaen pakon edessä. Minun tapauksessani se näyttää vain feikiltä ja teennäiseltä. Niinpä tyydyn usein valokuvissa maltillisempaan hymyyn, koska se tulee luonnollisemmin ja helpommin. Tai jos naurattaa ja hampaat näkyvät itsestään, silloin ne saavatkin näkyä.

Myönnän, että minulla on silti ollut elämässäni myös sellaisia hetkiä, jolloin olen hävennyt luonnollista leveää hymyäni. Teini-iässä sain purentaa korjaamaan sellaiset oikein perinteiset telaketjuhammasraudat ja 14-vuotiasta teiniä ei noihin aikoihin paljon naurattanut. Koska etuhampaani näkyvät luonnostaan puhuessa ja hymyillessä, huomasin välillä häpeileväni metallinhohtoista hymyäni. Pääsin raudoista eroon kohtalaisen lyhyessä ajassa ja muistan sen vapauden tunteen, kun katselin ensimmäistä kertaa raudatonta hymyäni peilistä: hampaat tuntuivat niin isoilta ja valkoisilta 1,5 vuoden jälkeen.

Sittemmin ei ole tarvinnut hymyä häpeillä – eikä sitä toki olisi tarvinnut silloinkaan, mutta teininä sitä nyt häpeää ihan kaikkea. Huomasin silti jossain vaiheessa olevani varsin tietoinen siitä, että kulmahampaat olivat selvästi muuta purukalustoa kellertävämmät. Minulla on luonnostaan kellertävä hammasluu, josta en ole erityisemmin universumia ja geenejä kiitellyt, kunnes kuulin, että se on vahvempaa ja kestää paremmin reikiintymättä.

Tämän tiedon myötä löytyneestä kiitollisuudestani huolimatta päätin nelisen vuotta sitten kokeilla ensimmäisen kerran hampaiden valkaisua. Hymy kirkastui silmissä ja huomasin, että kyllä sillä vain oli kuin olikin vaikutusta omaan olemukseen ja itsevarmuuteen, kun hampaat olivat puhtaamman ja valkoisemman näköiset ja hammashymy irtosi entistäkin herkemmin. Samana vuonna päädyin blogiyhteistyöhön turvallisesti valkaisevia hammastahnoja valmistavan Yotuelin kanssa ja tykästyin merkkiin kovin. Peräti siinä määrin, etten ole sen koommin muihin hammastahnoihin koskenutkaan.

Kun minulle tarjoutui nyt vuosia myöhemmin uudelleen mahdollisuus yhteistyöhön Yotuelin kanssa, niin se tuntui kovin luontevalta – olenhan luottanut merkkiin jo neljä vuotta. :) Viimeviikkoinen reissuni Madridiin liittyi nimenomaan Yotueliin, sillä merkin kotimaa on Espanja ja sain kutsun päästä tutustumaan perheyrityksen taustoihin ihan paikan päälle.

Reissun agendalla oli myös päästä testaamaan hampaiden valkaisua Yotuelin omalla klinikalla Madridissa. Olin tästä erityisen utelias siksi, että Yotuelin hammastahnat ovat hyvin hellävaraisia omille hampaille valkaisutehostaan huolimatta ja varsinainen valkaisuoperaatio on siis Yotuelilla hyvin hellä hampaille. Olen itse hurjan tarkka hampaitteni suhteen enkä haluaisi riskeerata niiden hyvinvointia turhamaisista syistä, joten on mukavaa, että tällaisia turvallisia vaihtoehtoja on tarjolla valkoisemman hymyn edesauttamiseksi.

Olen huomannut, että neljän vuoden takaisen valkaisun jälkeen kulmahampaat eivät ole samalla tavoin kellastuneet kuin ennen ja hampaiden väri on muutenkin ollut raikkaampi, vaikka toki vuosien varrella se on hivenen ehtinyt tummua. Ennen hampaiden valkaisua pitäisi aina käydä tarkistuttamassa hampaat reikien varalta sekä poistattamassa kertynyt hammaskivi, jotta valkaisuprosessi olisi tehokas ja turvallinen. Piipahdin puhdistuttamassa ja tarkastuttamassa hampaani ennen reissua ja tuntui, että jo pelkkä ammattilaisen tekemä puhdistuskin kirkasti hymyä.

Madridissa klinikalla tehty hampaiden valkaisu oli erittäin miellyttävä kokemus. Silloin neljä vuotta sitten muistan, että operaatio vihloi hampaita melkoisesti, mutta nyt en tuntenut koko suunnilleen tunnin kestäneen toimenpiteen aikana kuin yhden tai kaksi lyhyttä vihlaisua. Olin toimenpidetuolissa peräti niin rentoutunut, että nukahdin kesken operaation ja torkuin lopulta melkein sen koko keston. Se kertonee, että kaikki meni aika miellyttävästi. Itse asiassa klinikalla kerrottiin, että Yotuelin valkaisu on peräti niin hellävarainen ja hoitava, että se itse asiassa vahvistaa hampaiden omaa kiillettä – samoin kuin merkin hammastahnatkin.

En hoksannut paikan päällä ottaa ennen- ja jälkeen -kuvia, mutta hymy kirkastui silmin nähden – siitäkin huolimatta, että en kokenut sen mitenkään erityisesti kaipaavani valkaisua etukäteen. Varmasti omaa vuosien takaista valkaisutulosta on ylläpitänyt se, että olen käyttänyt Yotuelia kaikki nämä vuodet ja sen avulla ylläpitänyt valkaisutulosta, mutta kyllä eron ennen ja jälkeen valkaisun silti huomasi ihan silmämääräisestikin arvioituna.

Vaikka hymy on jälleen entistä valkoisempi, silti lopputulos on ihanan luonnollinen. Hampaat näyttävät luonnollisen vaaleilta ja puhtailta, eivätkä oikeastaan milään tavalla keinotekoisesti valkaistuilta. Sain klinikalta myös mukaani minulle siellä tehdyt hammasmuotit, joilla voin valkaisevan geelin avulla kotona vielä edesauttaa ja ylläpitää hoitolassa tehdyn valkaisun tuloksia. Tietenkin myös valkaisevan hammastahnan käyttö parantaa lopputulosta ja sillä voi yksinäänkin saada tuloksia aikaan. Jos kuitenkin haaveilee ihan selkeästi valkoisemmasta hymystä ja nopeasta lopputuloksesta, niin suosittelen ammattilaisen tekemää valkaisua (Yotuelin valkaisuja tekevät toimipisteet Suomessa löydät linkin takaa).

Monen valkaisevan hammastahnan teho perustuu siihen, että niissä on hankaavia ainesosia, jotka mekaanisesti puhdistavat ja ikään kuin hiovat hampaan pintaa. Se voi saada aikaan kirkkaamaat hampaat, mutta hankaavat ainesosat myös vahingoittavat hammaskiillettä, mikä voi olla hampaiden hyvinvoinnille todella kohtalokasta. Siksi kannattaa miettiä tarkoin, millaisia tuotteita purukalustonsa huollossa käyttää. Yotuelin hammastahnat paitsi poistavat ulkoisia värjäymiä, myös valkaisevat itse hammasluuta – turvallisesti.

On myös mainitsemisen arvoista, että Yotuel on todellakin perheyritys, jonka tuotekehityksestä vastaavat hammaslääkärit. Oli hauskaa tavata yrityksen omistajaperhe, jotka ovat tosiaan hammaslääkäreitä ja hampaidenhoidon ammattilaisia monessa polvessa. Yotuelin koko filosofia on nimenomaan hoitaa hampaita ja valkaisu tulee sitten siinä sivussa, mutta Yotuel on onnistunut 20-vuotisen historiansa aikana kehittelemään hoitoteholtaan aika upeita ja mullistavia tuotteita. Ja koska tuotteet nimenomaan hoitavat hampaita, niitä voi käyttää vaikka päivittäin.

Vaikka fluorista puhutaan kaikenlaista, niin hampaiden hyvinvoinnin kannalta se on oikeasti olennainen ainesosa. Yotuelin hammastahnat sisältävät fluoria ja ksylitolia, jotka ovat reikiintymisen estämisessä elintärkeitä. Opin tämän itse kantapään kautta joitakin vuosia sitten, kun käytin muutaman vuoden fluoritonta luomuhammastahnaa ja sain tuona aikana kauhukseni hampaisiini lukuisia reikiä – never again.

Oli ihan kamalaa kuulla hammaslääkärin vastaanotolla tämä tuomio, kun oli aina saanut aiemmin “puhtaat paperit” ja reikiä nolla. Onneksi ongelman syy selvisi hammaslääkärin kanssa keskustellessa. Sittemmin olen kuullut monelta muultakin samanlaisia kokemuksia fluorittomista hammastahnoista, joten tuon asian kanssa ei oikeasti kannata leikkiä, mikäli kantaa huolta hampaistaan. Yotuel on palvellut sittemmin ja reikiä ei ole enää tullut.

Plussaa on annettava Yotuelille myös hammastahnojen vaahtoamattomasta koostumuksesta, joka ei aiheuta aftoja ja jättää jälkeensä suuhun todella miellyttävän tuntuman. En enää osaa Yotueliin totuttuani ollenkaan käyttää sellaisia tavallisia vaahtoavia hammastahnoja – ne kuivattavat suuta ihan hurjasti, mitä en oikeastaan edes tajunnut, ennen kuin tauon jälkeen yritin taas kokeilla. Tiedoksi Yotuelista kiinnostuneille, että merkin hammastahnoja myydään siis apteekeissa, hammaslääkäreiden vastaanotoilla sekä Sokos- ja Stockmann-tavarataloissa ja Emotion-liikkeissä.

Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä muilta kokemuksia hampaiden valkaisusta ja hampaidenhoidosta. Onko Yotuel monelle merkkinä tuttu? Entä onko siellä moni kokeillut hampaiden valkaisua ja millaisia kokemuksia jäi?

Sain Yotuelilta teille lukijoilla arvottavaksi kolme runsasta tuotepakettia Yotuelin valkaisevia hammastahnoja. Kommentoimalla tätä juttua olet mukana kisassa, joten kerrohan, mitä mietteitä postaus herätti! Osallistu kisaan 23.5.2017 mennessä ja muista jättää kommenttisi yhteyteen toimiva sähköpostiosoite.

Related posts

3/05/17

Miltä burnout tuntuu?

23 93

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Mehiläinen

Olen miettinyt vuosia, että haluaisin kirjoittaa burnoutista ja työuupumuksesta jotakin. Valehtelematta olen aloittanut tämän postauksen ainakin 5 kertaa, mutta jostain syystä jättänyt sen aina vielä hautumaan. Uupumus on vähän samankaltainen aihe kuin masennus tai yksinäisyys: vaikka siitä haluaisi puhua avoimesti ääneen, jotenkin julkinen ulostulo ahdistaa ja pelottaa silti hieman.

Kokeilin uteliaisuuttani etsiä blogini luonnoksia vuosien varrelta hakusanalla burnout – löysin kolme. Pala on aina tuntunut liian suurelta haukattavaksi ja on siitä syystä jäänyt kesken. Nyt kuitenkin, kun Mehiläinen-yhteistyön myötä minut haastettiin kirjoittamaan työhyvinvoinnista, päätin, että on aika kohdata möröt ja tarttua tuumasta toimeen.

*

Kirjoitin vajaa kuukausi sitten uniongelmista vierailtuani työterveyspsykologi Miia Rautiaisen vastaanotolla ja huomasin tuolloin, kuinka työhyvinvointi ja uniongelmat linkittyvät toisiinsa. Uniongelmille voi toki olla muitakin syitä kuin ylikuormitus ja stressi, mutta työuupumuksesta harvoin selviää ilman uniongelmia. Ja aika usein uniongelmienkin taustalla on nimenomaan työhyvinvointiin liittyviä haasteita.

Omalla kohdallani univaikeudet olivat oikeastaan se viimeinen niitti, kun uupumukseni alkoi oireilla hälyttävällä tavalla vuosia sitten. Olisi varmaankin pitänyt herätä tilanteeseen jo paljon aiemmin, mutta siinä vaiheessa, kun en enää saanut öisin kunnolla nukuttua, tuntui itsestäkin siltä, etten enää voinut pakoilla asian kohtaamista. Ahkera ja tunnollinen ihminen jättää usein vaaran merkit huomiotta ja painaa sinnikkyydellä eteenpäin, vaikka viitteitä uupumuksesta ja liiallisesta stressistä voisi havaita jo paljon ennen tilanteen eskaloitumista, jos vain malttaisi pysähtyä kuuntelemaan itseään.

*

Olen vuosien varrella huomannut, etten itse ole kamalan hyvässä kosketuksessa omaan kehooni. Tarkoitan tällä sitä, että en usein osaa kuulla tai kuunnella, mitä kehoni yrittää hienovaraisesti kertoa minulle. Jääräpäisesti pidän kiinni suunnitelmista ja aikatauluista, otan vastuulleni enemmän hommia kuin ehkä olisi järkevää ja unohdan sen kaiken keskellä kaikkein tärkeimmän: oman terveyteni. Tämä näkyy muun muassa juuri sellaisissa pienissä asioissa kuten säännöllisessä ruokailu- ja unirytmissä, joita laiminlyön vähän huomaamattani, kun “on pakko tehdä ensin loppuun vielä tämä yksi homma”.

Kun juttelin Mehiläisen työterveyspsykologin Miia Rautiaisen kanssa ja kertoilin siinä sivussa omista kokemuksistani työuupumuksesta, sysäys kertoa asiasta henkilökohtaisemmin tuli itse asiassa psykologilta itseltään. Hän rohkaisi minua puhumaan avoimesti omista kokemuksistani, koska usein juuri näiden esimerkkitarinoiden kautta moni muukin ymmärtää herätä omaan tilanteeseensa – toivottavasti jo vähän ennemmin kuin vasta siinä burnoutin partaalla.

Jos pelkästään lyhyestä stressijaksosta kestää esimerkiksi unen näkökulmasta toipua varsin kauan, ei ole vaikea uskoa, että ihmisiä saattaa jäädä työuupumuksen tai burnoutin takia todella pitkille sairaslomille. Olen kuullut, että kunnon burnoutista toipuminen voi viedä vuosia. Siksi olisi oikeasti syytä kuunnella sitä omaa kehoa ja kiinnittää huomiota niihin hälytysmerkkeihin, joita oma sisäinen systeemimme meille lähettää.

Oma burnout-tarinani

Palataan hetkeksi niihin tunnelmiin, joissa olin vuonna 2011, kun tilanne oli kaikkein pahimmillaan. Löysin ehkä osuvimmat kuvaukset mietteistäni ja tilanteestani niihin aikoihin juuri noista blogini luonnoksiin vuosien mittaan tallentamistani tekstipätkistä.

Ensimmäisen kerran kolkutellessani burnoutin portteja, tilanne johti omaan irtisanoutumiseeni. En yksinkertaisesti nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lopulta lähteä työpaikasta, jossa ei ollut hyvä olla. Työmäärä ei kyseisessä työpaikassa ollut tunneissa mitattuna normaalista poikkeava, mutta työpäivien aikana oli poikkeuksetta infernaalinen kiire ja tein joka päivä käytännössä varmaankin kahden ihmisen työtaakkaa vastaavan määrän duunia. Myös työilmapiiri oli ahdistava ja arvaamaton, ja koin, etten saanut juuri koskaan työstäni kiitosta, vaikka paiskin hommia joka päivä otsa hiessä ja hoidin hommani todella hyvin.

Päivät kuluivat, viikot kuluivat ja kuukaudet kuluivat. Kaiken sen kiireen keskellä en oikeastaan edes ehtinyt pysähtyä miettimään, onko tämä todella sitä, mitä työelämältä haluan? Tiesin koko ajan sisimmässäni, että ei tämän kuuluisi tuntua tältä, mutta toisaalta ajattelin, etten varmaankaan löytäisi muualta töitä, jotka tuntuisivat yhtä mielekkäiltä sisällön näkökulmasta. Tuntui kaikesta huolimatta arvokkaalta, että sain tehdä sellaista työtä, joka tuntui aidosti kiinnostavalta ja mieluisalta nimenomaan sisällöllisesti.

*

Vaikka olin töissä hurjan kuormituksen alla, pidin tiukasti kiinni siitä, etten pääsääntöisesti halunnut tehdä ylitöitä. Minulla oli blogi, parisuhde, ystäviä, harrastuksia ja muita freelance-työprojekteja – ja koko tuon sirkuksen pyörittäminen olisi käynyt mahdottomaksi, jos olisin istunut työpaikalla aamusta iltaan. Niinpä yritin vain suoriutua työpäivistäni entistäkin tehokkaammin.

Välillä ihmettelen nyt, miten pystyin sellaiseen työtahtiin kuukaudesta toiseen: lyhyttä lounastaukoa lukuunottamatta en pitänyt päivien mittaan lainkaan pausseja ja paukutin tietokoneen näppäimistöä kuin viimeisessä hädässä. Joka päivä. Työpöydällä odotti loppumaton TO DO -lista, johon lisäsin uusia kohtia useammin kuin sain viivattua vanhoja yli.

Samaan aikaan henkilökohtaisessa elämässä tuntui kaikki kaatuvan niskaan. Parisuhteessa oli vaikeuksia ja tuntui, että edes koti ei ollut turvallinen paikka rentoutumiselle. Elämä oli yhtä tsemppaamista aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Tuntui, etten päässyt pakenemaan stressiä edes vapaa-ajalla, koska kotona odottivat toisenlaiset murheet. Ei vain auttanut kuin olla vahva ja sinnitellä – ja niin minä sinnittelin.

*

Tuntuu ehkä nyt jälkikäteen hullulta, mutta en oikeastaan edes tajunnut olevani uupunut, ennen kuin jäin ansaitulle kesälomalle. Kaikki vyöryi ylitseni yhtäkkiä, kun maltoin viimein pysähtyä hetkeksi. Halusin totaalisesti eroon työmoodista, joten varasin heti loman alkuun matkan, jotta pääsisin kunnolla irti arjen kuvioista. Pomo soitteli ja viestitteli minulle työasioissa lomallakin ja tuntui mahdottomalta vaihtaa täydellisesti vapaalle, kun jouduin miettimään työjuttuja lomamatkallani.

Palattuani reissusta iski hillitön ahdistus. Olin niin ahdistunut, että heräsin aamuisin itkuisena kurkkua kuristavaan tunteeseen, vaikka lomaa oli jäljellä vielä kolme viikkoa. Ajatus töihin palaamisesta ahdisti niin paljon, että loma meni paljolti sen murehtimiseen. Silloinen poikaystäväni yritti kannustaa minua irtisanoutumaan, mutta ajatus tuntui minusta mahdottomalta. Periaatteessa pidin työstäni enkä tunnollisena työntekijänä halunnut jättää pomoani pulaan irtisanoutumalla lomani aikana.

Kun palasin lopulta takaisin töihin, ei työnteko enää tuntunutkaan samalta kuin ennen. Aiemmin olin nauttinut työstäni, mutta nyt kaikki motivaatio tuntui olevan kateissa. En saanut iltaisin ajatushyrrää pysäytettyä ja minulla oli vaikeuksia nukahtaa, nukuin levottomasti, heräilin kesken unien ja tunsin itseni niin stressaantuneeksi, että työasiat tulivat jopa uniini. Heräsin aamuisin aivan uuvuksissa, sillä en tuntunut saavan vapautusta duunikuvioista edes nukkuessani.

Kun tätä oli töihinpaluun jälkeen jatkunut pari viikkoa, irtisanouduin työstäni. Vielä siinäkin hetkessä lupauduin kiltteyttäni antamaan aikaani irtisanomisaikaa enemmän, koska en halunnut aiheuttaa kenellekään muulle hankaluuksia. Työsuhteen päättymisen aikoihin samaan syssyyn osui vielä muutto, joka stressasi jo valmiiksi kuormittavassa tilanteessa entisestään. Kun pahin paine laukesi muuton jälkeen, sain seuraavana päivänä elämäni ensimmäisen migreenikohtauksen.

*

Maltoin olla aloillani hetken ja ajauduin sen jälkeen puolivahingossa vielä entistäkin kuormittavampaan työprojektiin, kun ystäväni kanssa suunnittelemamme REVS Magazine yhtäkkiä ottikin tuulta siipiensä alle ja realisoitui suunnitelmista toteutuksen asteelle. Fiksu ihminen olisi tässä kohtaa ottanut aidosti aikaa itselleen ja toipumiselle ja antanut itselleen hengähdystauon miettiä, mitä oikeasti elämältä haluaa. Koin kuitenkin, että oli taottava, kun rauta oli kuuma – olisihan ollut mahdollista, että lehtiprojektin momentum ei olisi enää myöhemmin toistunut.

Nyt puistelen päätäni hämmentyneenä paristakin syystä… En todellakaan tiedä, miten aikani, saati energiani on mitenkään voinut riittää tuohon kaikkeen – noihin aikoihin päivitin vielä blogiakin 2-3 kertaa päivässä! En rehellisesti sanottuna ymmärrä, miten nuppi on kestänyt poksahtamatta. Tai no, eipä kai se ihan kestänytkään. En ehkä joutunut aivan totaalisen burnoutin syövereihin, mutta kaukana se ei ollut.

Muistan erään sellaisen illan, kun olin niin hajoamispisteessä, että ajatukset lähentelivät jo itsetuhoista meininkiä. Muistan ajatelleeni, että nyt en vain jaksa enää, hyppään vain tuosta ikkunasta. Vielä tuon hetkenkin jälkeen jatkoin entiseen malliin puolen vuoden ajan.

Missä olen nyt?

Vaikka en ole enää myöhemmin saanut itseäni ihan niin toivottomaan jamaan, olen käynyt lähellä uupumista monia kertoja sen jälkeenkin. On suorastaan hämmästyttävää, miten vaikeaa niitä hälytysmerkkejä uupumisen edellä onkaan tunnistaa ja myöntää itselleen. Tunnollinen suorittaja laiminlyö ennemmin itseään kuin työtehtäviä, valitettavasti.

On ollut aika mielenkiintoista heittäytyä satunnaisista freelance-hommista täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Rakastan olla oman itseni pomo ja vaikka yrittäjän rooli ei Suomessa ole helpoimmasta päästä, en ole katunut hetkeäkään päätöstäni ryhtyä yrittäjäksi. Omanlaisensa haasteen hyvinvoinnille aiheuttaa kuitenkin se, että nykyään kukaan muu ei vahdi työtuntejani tai työmärääni – hyvässä tai pahassa. Toisaalta voin myös vapaammin määrittää omat rajani ja työaikani ja työilmapiiriin liittyvät ongelmat loistavat poissaolollaan.

*

Olen aina ollut vähän sellainen suorittaja-persoona ja sisälläni vallitsee jatkuva ristiriita: tunnen usein olevani laiska, vaikka loppujen lopuksi saan todella paljon aikaan ja paiskin töitä varsin ahkerasti. Vaikka nykyään sallin itselleni paljon vapaita ja joutilaita hetkiä, löydän itseni liian usein miettimästä, että mitä minun kulloinkin pitäisi tehdä. Sitä taitaa aika moni viime kädessä kuitenkin olla oman itsensä pahin orjapiiskuri.

Ehkä minulle juuri se suurin haaste on opetella pitämään parempaa huolta itsestäni: nukkua enemmän, syödä paremmin ja raivata kalenteriin aikaa sekä liikkumiselle että pelkälle ansaitulle rentoutumiselle. Sallia itselleni ajatus, että on jopa tarpeellista olla joskus joutilas eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Kun harrastuksesta tulee ammatti, työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät ja työaikojen puuttuessa on vaikea tehdä selkeää eroa sille, missä työaika päättyy ja oma aika alkaa. Siispä yritän nyt harjoitella ihan olemista vain, ilman syyllisyydentunteita.

Työterveyspsykologin vinkit työuupumuksen ehkäisemiseksi

Työhyvinvoinnista puhutaan nykyään paljon myös mediassa: on keskustelua johtamisesta, alaistaidoista ja itsehuollon keinoista. Olen varoittava esimerkki siitä, kuinka tärkeää on tunnistaa uupumuksen merkit hyvissä ajoin ennen kuin tilanne pääsee liian pahaksi, mutta työhyvinvointia voi edistää ja huoltaa myös ennaltaehkäisevästi. Työterveyspsykologi Miia Rautiaisen vastaanotolla keskustelun ytimeen nousi termi resilienssi. Käytännössä kestävyyttä ja sitkeyttä tarkoittava termi merkitsee työelämän kontekstissa sitä, miten ihminen voi itse kehittää sitkeyttä kestää työelämään liittyviä pettymyksiä.

Työelämä on lyhyessä ajassa käynyt läpi ihan valtavan muutoksen ja 90-luvun kasvattien siirryttyä työelämään koko työn kulttuuri on muuttunut hurjasti. Rautiaisen mukaan tämän päivän nuoret työntekijät eivät ole niin ylikilttejä ja kuuliaisia kuin edeltäjänsä. He osaavat vaatia ja neuvotella sekä tuntevat oman arvonsa.

Muutosta ja kehitystä on mahdotonta estää ja ennusteet kertovat, että työelämän muutos jatkuu nykytilanteen viitoittamaan suuntaan: tulevaisuudessa todennäköisesti pitkät työsuhteet käyvät yhä harvinaisemmiksi ja työ tehdään enemmänkin pätkissä, koska ihmiset haluavat enemmän vapautta ja mahdollisuuksia esimerkiksi matkustella.

Vaikka uudenmuotoisessa työelämässä on myös paljon hyviä puolia, vakaisiin ja pitkiin työsuhteisiin tähtäävässä ilmapiirissä se voi aiheuttaa huolta ja ahdistusta, kun kaksi työelämän sukupolvea ovat murrosvaiheessa. Uudenlainen työkulttuuri vaatii myös työntekijöiltä myös uudenlaisia taitoja. Miia Rautiainen listasi asioita, jotka nousevat tulevaisuuden työelämässä entistäkin suurempaan rooliin:

Sosiaaliset taidot

Kun työntekijöissä on paljon vaihtuvuutta, jyvät erottuvat akanoista. Ja kun kilpailu työpaikoista on jatkuvaa, sosiaalisten taitojen merkitys korostuu. Ihminen, jonka kanssa on miellyttävää työskennellä ja joka osaa myydä omaa osaamistaan, pärjää tulevaisuuden työelämässä.

Nopeus ja tehokkuus

Työsuhteiden ollessa vaihtuvia ja töiden muodostuessa lähinnä lyhytkestoisista projekteista, on työntekijän pystyttävä hahmottamaan nopeasti kokonaisuuksia ja löytämään oma paikkansa ja roolinsa työpaikalla. Tulevaisuuden työelämä suosii nopeita ja tehokkaita tekijöitä, mutta toisaalta selkeästi alkavat ja loppuvat projektit tuovat työntekoon mielekkyyttä ja tyydytystä siitä, että asioita saadaan saatettua tehokkaasti alusta loppuun.

Vahva osaaminen

Pitkissä työsuhteissa on totuttu siihen, että työpaikka kouluttaa työntekijän tehtäväänsä, mutta tulevaisuudessa odotetaan yhä enemmän, että työntekijä astuu projektiin mukaan melko valmiina tekijänä. Kun projektit ja työsuhteet ovat lyhyitä, ei aikaa tai motivaatiota työntekijöiden kouluttamiselle enää ole samalla tavoin. Työntekijän kannalta olennaista luonnollisesti on, että osaamistaan osaa myös tuoda esiin ja markkinoida.

Mitä resilienssi käytännössä on ja miksi se on tärkeää?

Miia Rautiainen käyttää resilienssistä puhuessaan englanninkielistä ilmaisua “bounce back ability”. Tämä taito koostuu esimerkiksi tällaisista osasista:

Pettymysten sietokyky

Pärjääminen työelämässä edellyttää erityisesti sellaista harmaan alueen sietokykyä. Myös epävarmuus tulevasta ja pettymykset ovat toisinaan osa työelämää, mutta pettymyksiin takertumisen sijaan on syytä miettiä, miten pettymyksestä jatkaa eteenpäin. YT-neuvotteluiden ollessa arkipäivää voi esimerkiksi käydä niin, että esimiesasemasta tulee alennetuksi. Muutoksen kohdatessa ei välttämättä ole tarjolla minkäänlaista kompensaatiota ja yksi resilienssin avainajatuksista onkin, että joskus pärjääminen voi vaatia myös oman oikeuskäsityksen muuttamista. Älä antaudu ahdistukselle, vaan harjoita kykyäsi löytää ja keksiä uusia ratkaisuja.

Esimerkiksi Amerikassa asenteet työelämässä ovat hyvin erilaisia Suomeen nähden. Oman kohtalon surkuttelu tai häpeä esimerkiksi konkurssista ei kuulu sikäläiseen työkulttuuriin, vaan pettymyksetkin nähdään usein uutena alkuna ja mahdollisuutena. Suomalaisessa työelämässä on perinteisempää turvallisuushakuinen ajattelutapa ja muuttuvassa työelämässä tarvitaan enemmän rohkeutta nähdä mahdollisuuksia myös pettymyksissä ja uskallusta heittäytyä omiin projekteihin.

Toimijuus

Muista, että sinun ei tarvitse olla vain työmarkkinoiden pelinappula, vaan voit myös itse määritellä omaa arvoasi, hyödyntää osaamistasi ja käydä keskustelua työn ehdoista. Notkeat tavat ja luovat keinot kartuttaa omaa osaamista ovat työelämässä monella alalla muodollisen koulutuksen ohella vähintään yhtä tärkeitä. Etsi itse ratkaisuja ja ole joustava. Mieti, miten voisit toisella tavalla yrittää lähestyä samaa asiaa. Aseta järki ja tunteet tasapainoon: älä anna liikaa valtaa omille tunteille ja loukkaantumiselle. Niihin käytetty energia on usein työelämän tavoitteiden kannalta hukkaan heitettyä energiaa.

Terve kyky suojautua

Oma jaksaminen ja terveys sekä elämänhallinta ovat monelta osin loppujen lopuksi omissa käsissä. Muista siis pitää huolta itsestäsi ja mieti, mikä on oikeasti sinulle hyväksi pitkällä tähtäimellä. Hyvän ja tyydyttävän työnkuvan koostumuksen voi oikeastaan tiivistää kolmiosaiseen piirakkamalliin, joka havainnollistaa sitä, miltä mielekkään työn pitäisi tuntua: noin 30% työstä pitäisi olla olla mielekästä ja antoisaa, noin 40% ns. peruskauraa ja maksimissaan 30% työstä saisi olla epämieluisaa.

Mikään duuni ei ole aina mahtavaa ja antoisaa ja jokaiseen työhön kuuluu paljon myös sitä perustason suorittavaa tekemistä tai ikävämpiä hommia.  Jos kuitenkin enemmän kuin 30% työstä tuntuu kurjalta ja kuormittavalta, kannattaa miettiä, onko juuri tämä työ sinua varten tai voisiko asiasta keskustella työnantajan kanssa. Mieti, miten huonoihin puitteisiin suostut? Mitkä ovat omat rajasi? Tee itsesi kanssa psykologinen sopimus, mitä suostut ja olet valmis antamaan työlle ja mitä siltä vastaavasti odotat. Kun olet miettinyt näitä asioita etukäteen ja olet tietoinen omista rajoistasi, on helpompi pitää huolta itsestä, jos tilanne menee huonompaan suuntaan.

Miten omaa resilienssiä voi kehittää?

Työterveyspsykologi Miia Rautiainen antoi keskustelussamme myös vinkkejä, miten työelämän kannalta tärkeää resilienssiä voi kehittää ja parantaa.

Mindfulness

Meditaatio ja mindfulness-harjoitukset auttava puhdistamaan mielentilaa, huuhtelemaan pois tunnekuormia sekä tyhjentämään mieltä tunnekokemuksista. Älä kerää tunnekuormaa liian pitkää aikaa kerrallaan, vaan kevennä painolastia välillä rentoutusharjoitusten avulla. Ne auttavat neutraloimaan ajatuksia, vähän kuin inkivääriviipale sushipalojen välissä palauttaa makuaistin terävimmilleen.

Puhu ystäville

Asiat saavat usein pään sisällä yksin pohdiskellessa melkoisia mittasuhteita. Tällöin yleensä tehokkainta apua on yksinkertaisimmillaan purkaa ajatuksia esimerkiksi kaverille ja keskustellessa asioihin saa perspektiiviä. Moni unohtaa vaikeiden asioiden kanssa kamppaillessaan, ettei ihmistä ole tarkoitettu pärjäämään yksin – me olemme laumaeläimiä. Kannattaa muistaa, että yksin pärjäämisen taito ei ole mikään itseisarvo.

Hahmota oma markkina-arvosi

Muiden kanssa jutustelu auttaa myös tarkistamaan omaa markkina-arvoa. Hae viitteitä ja peilaa vaihtoehtoja omaan tilanteeseesi. Toisinaan tekee ihan hyvää miettiä, miten pärjäisi vaikka jossakin toisessa työpaikassa. Vaatisiko se toisenlaisia taitoja tai uudenlaista osaamista vai riittäisivätkö nykyiset kyvyt myös toiseen työtehtävään? Joskus voi jopa tehdä ihan hyvää testata omaa markkina-arvoa käytännössä ja hakea muita töitä kokeen vuoksi. Se auttaa hahmottamaan omia vahvuuksia ja kehityskohteita, sillä käsitys omista taidoista saattaa vääristyä (kumpaan suuntaan tahansa), jos ei ole viitteitä, mihin peilata.

Esimiesasemassa olevat jaksavat usein työntekijöitä paremmin osin siitä syystä, että heillä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä. Sama logiikka toimii kuitenkin myös työntekijöillä – jos koet, että sinulla on mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tilanteeseesi työelämässä, se auttaa jaksamaan myös hankalampien vaiheiden yli. Tekeminen tuntuu vapaammalta, jos ei koe, että on kahlittu samaan työpaikkaan eikä sen tarvitse tarkoittaa, ettei ole sitoutunut työhönsä. Se tarkoittaa vain, ettei laita itseään liian tiukkaan lokeroon.

Puutu rohkeasti

On normaalia, että työelämässä koetut pettymykset voivat pyöriä mielessä 3-4 viikon ajan tapahtuneesta, mutta jos harmistus jatkuu tätä pidempään, on asiaan syytä puuttua. Jos et pääse yli työelämään liittyvästä pettymyksestä tai huonon fiiliksen aiheuttajasta, hakeudu työnohjaukseen ja keskustele asiasta joko työterveyspsykologin ja/tai esimiehesi kanssa. On tärkeää ottaa asiat puheeksi, jotta et joudu alistumaan samanlaiselle kohtelulle jatkuvasti tai uudelleen. Voit olla työelämässä aktiivisen toimijan roolissa eikä sinun tarvitse työntekijänäkään alistua vain passiivisen vastaanottajan asemaan. Muista kuitenkin suhtautua harmistuksiin ennemmin oireina kuin totuutena ja pohdiskele asiaa kriittisesti eri näkökulmista. Onko tämä totta? Tarvitseeko minun ajatella tästä juuri näin? Tällaisilla pienillä teoilla huollat omaa fiilistäsi, ja Miia Rautiaisen sanoin työhyvinvointi on nimenomaan fiilis.

Milloin on syytä huolestua?

Kokosimme työterveyspsykologin kanssa muutamia kohtia, mihin kannattaa kiinnittää omassa arjessa huomiota, jotta uupumus tai huono fiilis työelämässä ei pääsisi pahenemaan burnoutiksi. Jos töihinlähtö aamuisin ahdistaa, työasiat pyörivät mielessä yötä myöten ja tunkevat uniin tai tuntuu vaikealta irroittautua työroolista, on syytä painaa jarrua.

Jos toistuvasti tunnet aamulla olosi kurjaksi ja tämä tila jatkuu yli viikon, olisi hyvä miettiä syitä olon taustalla. Yritä ottaa etäisyyttä ja mieti, mikä työssä aiheuttaa harmistusta. Pohdi, onko työn sisällössä jotakin, mistä voisit työnantajan kanssa neuvotella.

Herätteleviä oireita voi olla myös se, että puhut koko ajan työstäsi. Tai vielä pahempana se, että työstä puhuminen ahdistaa. Jos työstä keskusteleminen herättää ärtymystä ja ahdistusta, on se merkki siitä, että et enää kuuntele omaa sisäistä ääntäsi ja toimit sitä vastaan. Tällöin on todella syytä pysähtyä miettimään, mikä työssä ahdistaa ja mitä sille voisi tehdä.

Vaikka työelämän taitona resilienssi on tärkeä, kannattaa muistaa, että liiallinen sinnikkyys ja sietokyky on myös pahasta. Pahimmillaan liian sitkeä sissi vaientaa omat sisäiset hälytysmerkkinsä ja päästää tilanteen liian pitkälle. Ole siis valppaana oman hyvinvointisi suhteen ja muista kuunnella kehon ja mielen viestejä. Työterveyspsykologin vastaanotolta voi aina hakea perspektiiviä omille tuntemuksille sekä avaimia ratkoa pulmatilanteita, jos tuntuu, että omat keinot korjata tai muuttaa tilannetta eivät riitä.

Related posts

18/04/17

Kiireisten arkihetkien kaveri

4 33 olvi4

Kaupallinen kampanja: Asennemedia & Olvi Health Lab

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin arkeni on tällä hetkellä kutakuinkin yhtä kaoottista kuin tämä muuton alla tavarapaljoudesta räjähtänyt asuntoni. En ole koskaan ollut mikään maailman järjestelmällisin ihminen ja varsinkin kiireen keskellä arjen hallinta lipsuu vähän joka suuntaan.

Minulle ei ole ollenkaan tavatonta, että unohdan vauhdissa syödä tai varsinkin juoda. Jostain syystä minulle on erityisen vaikeaa muistaa nesteytys ja löysinkin itseni jossain vaiheessa tilanteesta, jolloin kärsin joka ilta kamalista päänsäryistä. Vasta kun mainitsin äidilleni asiasta, hän hoksasi kysyä, olinko juonut päivän aikana riittävästi. Olin paahtanut niin vauhdilla eteenpäin, että juominen unohtui päivän mittaan kokonaan. Noista hetkistä on tultu pitkälle, mutta vielä 9 vuotta myöhemminkin joudun jatkuvasti muistuttelemaan itseäni asiasta. Ja yhä tulee päiviä, jolloin tajuan illalla juoneeni koko päivän aikana vain yhden pienen vesilasillisen.

olvi6

Olen huomannut, että kaikkein paras kikka minulle edesauttaa juomista päivän aikana, on juoda pullosta. En tiedä miksi näin on, mutta minun on huomattavasti helpompi juoda suuria määriä, jos neste on pullossa. Lasista otan vain hörpyn eikä uppoa enempää. Pullosta puolikin litraa humahtaa alas hetkessä. Olen yrittänyt saada juomatottumuksia kuntoon jopa vedenjuonnista muistuttavalla kännykkäsovelluksella, mutta ensimmäisen viikon jälkeen siitäkään ei ollut mitään hyötyä. Paras tapa minulle on pitää vain vesipullo jatkuvasti käden ulottuvilla ja näköpiirissä.

Moni ajattelee, että syömistä ei ainakaan voi unohtaa, kun nälkä kurnii vatsanpohjassa, mutta voi kuulkaa, kyllä sekin onnistuu. Olen sellainen tyyppi, että uppoudun työntekoon usein niin täysipainoisesti, että siinä katoaa ympäriltä aika, paikka, nälkä, jano ja pissahätä. Saatan tuntea välillä jonkun pienen murahduksen mahanpohjassa, kun vatsa ilmoittelee ruoan tarpeestaan, mutta jos työntekoa ei malta juuri siinä hetkessä keskeyttää, havahdun usein vasta tunteja myöhemmin, että hups, se syöminen unohtuikin kokonaan.

olvi8

Kun nälän huomaamaton lykkääminen yhdistetään laiskan kotikokin ja huonon ruokakaupassa kävijän ominaisuuksiin, mietin välillä, miten saan yhtään mitään syödyksi. Moni turvautuu nälissään suklaapatukoihin ja muihin epäterveellisiin mutta nopeasti verensokeria nostaviin herkkuihin, mutta minä olen ryhtynyt pitämään huolen, että kaapeissa on aina kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä ja puuroainekset – ne auttavat yleensä pahimpaan hätään, kun nälkä pääsee yllättämään.

Tiedän, että toimintatapani ei missään nimessä ole parhaasta päästä ja terveyden nimissä kaikkein parasta olisi säännöllinen tankkaus sekä ruoan että juoman kannalta. Kuitenkin niin kauan, kun arkirytmini on näin epäsäännöllinen, eikä yrittäjällä kukaan ole vahtimassa, pidänkö lakisääteisiä ruoka- ja kahvitaukoja, epäilen suuresti, mahtavatko tapani muuttua mihinkään ilman täydellistä elämäntapamuutosta tai uran vaihtoa.

olvi10

Join aiemmin päivän mittaan paljon mehuja siitä syystä, että mehu tuntui nesteenä menevän vettä paremmin alas, mutta sittemmin olen oikeastaan luopunut mehuista kotioloissa melkein kokonaan. Saatan joskus hemmotella itseäni vitamiini- tai makuvesillä, jos tuntuu, että tekee mieli jotain muuta kuin kraanavettä mutta silti limua terveellisempää. En silti oikein tykkää siitä, että monissa makuvesissä on lisättyä sokeria tai keinotekoisia makeutusaineita.

Pääsin yhteistyön tiimoilta maistelemaan uutta hiilihapotonta Olvi Health Lab chia-siemenjuomaa, jossa ei ole lisättyä sokeria – ja yllätyin iloisesti. Makunsa juoma saa granaattiomenasta ja valkoisesta teestä, ja vaikka granaattiomenan oma sokeri tietysti tuo juomaan hieman makeutta, juoma ei ole lainkaan liian makea. Se ei siis ole varsinaisesti makuvesi muttei mehukaan, vaan jotain siltä väliltä ja oikeasti aika hyvää. Ja ison plussan annan siitä, että pieni 0,33l muovipullo on muodostaan ja ulkonäöstään huolimatta ihan tavallinen kierrätettävä panttipullo.

olvi12

Chia-siemenet juoman seassa tuovat siihen hauskaa tekstuuria ja tekevät siitä yllättävän ruokaisan – tämä on juuri sellainen näpsäkkä välipalajuoma, jollaisia olen huitaissut kurkusta alas jo useamman niissä tilanteissa, kun työprojektin kuumotellessa niskassa olen lykännyt syömistä vähän vielä eteenpäin. Tai kun ennen tai jälkeen squash-pelin tarvitsen pientä nopeaa buustia ennen varsinaista ateriaa.

Health Lab -juoma on todellisuudessakin vähän täyttävämpää tavaraa, sillä chia-siemenet sisältävät paljon proteiinia ja kuitua, minkä lisäksi niissä on hyviä Omega-3-rasvahappoja. Jos hyytelömäiset chia-siemenet taas eivät koostumuksensa puolesta tunnu mielestäsi mukavalta suussa, tämä juoma ei ehkä ole sinua varten – minusta tuo koostumus on kuitenkin miellyttävä ja huomattavasti kivempi suutuntumaltaan kuin esimerkiksi joissakin juomissa lymyilevät aloe vera -palaset. Tosin tiedän, että niistäkin monet tykkäävät.

Tunnustaako kukaan olevansa yhtä holtiton syömistensä ja juomistensa kanssa kuin minä? Millaisia keinoja olette itse keksineet tilanteen helpottamiseksi?

olvi2olvi7olvi14olvi13olvi11 olvi1

Photos: Arttu Mustonen & Jenni Rotonen

 

Related posts

9/04/17

Univaikeudet, unettomuus ja väsymys – ammattilaisen neuvot uniongelmien hallintaan

24 70

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Mehiläinen

Pyörin sängyssä uskaltamatta katsoa kelloa. Seuraava aamu ja päivä ahdistavat, koska tarkistamattakin tiedän, että unen määrä jää aivan liian vähäiseksi. Yritän lukea, laskea lampaita, tehdä hengitysharjoituksia ja rentoutua, mutta uni ei vain tule. Ajatus siitä, että koko perhe/talo/kaupunki nukkuu ympärilläni, aiheuttaa entistä enemmän ahdistusta ja painetta nukahtaa.

Varmasti jokainen on joskus tuskaillut unettomana sängyssään pikkutunteina. Jo yksikin uneton yö sotkee päivärytmiä ja haittaa jaksamista, mutta pidempään jatkuneina uniongelmat vaikuttavat mielialaan, arjen toimintakykyyn ja terveyteen merkittävästi.

Kävin vierailemassa Mehiläisen uneen erikoistuneen työterveyspsykologin Miia Rautiaisen vastaanotolla ja keskustelimme unesta ja nukkumisesta hyvän tovin. Kokosin ammattilaisen opeista teille muhkean tietopaketin, jossa toivon mukaan tulee teille yhtä paljon uutta ja kiinnostavaa asiaa kuin minulle itselleni. Varoituksen sananen: juttu on pitkä, joten kannattaa varata siihen uppoutumiselle hetki aikaa. Mutta takaan, että tämän jälkeen moni teistä näkee unen ja nukkumisen ihan uusin silmin.

Stressi vei yönunet

En ole itse koskaan kärsinyt pitkäaikaisesta unettomuudesta, mutta kausittain minulla on ollut uniongelmia. Etenkin stressi näkyy yöunissani varsin nopeasti: nukahtamisvaikeuksina, kesken yötä heräilynä, rauhattomuutena, ahdistavina unina ja etenkin liian aikaisin heräämisenä. Kun olin joitakin vuosia sitten viittä vaille burnoutin partaalla, vasta vakavat uniongelmat ja yhtäkkiä alkaneet migreenikohtaukset herättivät minut ymmärtämään tilanteen vakavuuden.

Iltaisin stressi oireili minulla nukahtamisvaikeuksina, kun tuntui, että päässä juoksi tauottomalla tahdilla niin monta asiaa ja muistettavaa tehtävää, että en saanut tuota hyrrää pysäytettyä edes pääni tyynyyn painaessani. Nukkumaanmeno ahdisti jo valmiiksi, kun tiesin makaavani laukkaavien ajatusteni kanssa valveilla vielä tunteja nukkumaanmenon jälkeenkin.

Yritin vapauttaa mieltäni stressin kierteestä kirjoittamalla aina ennen nukkumaanmenoa muistilistan päässä vellovista ajatuksista, jotta minun ei tarvitsisi aktiivisesti yrittää pitää niitä mielessä. Parhaiten nukahtamisvaikeuksiin auttoi tuolloin kuitenkin ajatushyrrän keskeyttäminen keskittymällä johonkin aivan muuhun. Silloinen poikakaverini ryhtyi kertomaan minulle pahimman stressin keskellä iltasatuja kuin lapselle ja se auttoi. Kun keskityin kuuntelemaan rauhoittavaa ääntä, en voinut ajatella samanaikaisesti muuta. Usein nukahdin kesken tarinan.

Toinen, jopa vielä pahempi unioire oli se, että vaikka nukahtamisen hetkellä olinkin saanut hyrrän pääni sisällä hetkeksi pysähtymään, se käynnistyi itsekseen uudelleen kesken unien. Saatoin herätä helposti tunnin-pari ennen herätyskellon soittoa siihen tunteeseen, että unessa olin tehnyt töitä pääni sisällä jo hyvän aikaa ennen kuin olin edes hereillä, ja herättyäni en saanut enää nukahdettua uudelleen. Olin periaatteessa virkeä ja täysin uupunut yhtä aikaa. En saanut lepoa ajatuksiltani ja stressiltäni unessakaan, vaan heräsin väsyneenä kuin olisin työskennellyt yön läpi – ja niinhän tavallaan olinkin.

Kun näitä pahempia uniongelmia oli jatkunut muutaman viikon ajan, totesin, etten voisi jatkaa samoin. Pienen harkinnan jälkeen päätin irtisanoutua työstäni, joka oli vienyt minut burnoutin partaalle. Tarkoituksenani oli toipua hetken aikaa rauhassa kuormituksesta, mutta jotenkin päädyin mukaan entistäkin vaativampaan työprojektiin ja jouduin oikeastaan vähän ojasta allikkoon. Koko vuosi meni vähän kuin sumussa – ja voin aivan uskomattoman huonosti. Työkuormituksen lisäksi kotonakin oli vaikeaa. Mietin tuolloin, että jos tilanne ei pian helpota, joudun todennäköisesti sairaalaan. Lopulta sain vihellettyä pelin poikki, mutta tuosta kaikesta toipuessa meni kauan.

Mistä tekijöistä muodostuu laadukas uni?

Uniongelmien taustalla voi olla monenlaista, mutta aika monella nukkumispulmat liittyvät stressiin ja ylikuormitukseen. Huomaan yhä stressaavien elämäntilanteiden vaikutukset unenlaadussa. Juttelin Mehiläisessä työskentelevän ja pitkään uniasioiden kanssa työskelevän työterveyspsykologi Miia Rautiaisen kanssa unesta ja uniongelmista ja sain paitsi kiinnostavaa tietoa, myös konkreettisia vinkkejä siitä, miten nukahtamiseen liittyviä ongelmia voisi yrittää ratkoa. Oli aika hämmästyttävää, miten paljon itselleni ihan uutta tietoa sain psykologin vastaanotolla ja totesin siinä keskustellessamme, että itselläni olisi selvästi unen näkökulmasta todella paljon parantamisen varaa.

Yleensä unesta puhuttaessa painotetaan riittävän unen määrää, mutta mitä jos nukkuu riittävästi, mutta on silti väsynyt? En ollut itse ehkä koskaan tullut ajatelleeksi asiaa sen enempää, mutta myös unen laatu tai unesta palautuminen voivat olla ongelma. Vaikka saisi unta suositellun tuntimäärän yössä, saattaa silti tuntea olonsa aamulla uupuneeksi, jos keho ja mieli eivät unen aikana pääse kunnolla lepoon tai palaudu siitä herätessä. Koin niin suuria valaistumisen hetkiä psykologin pakeilla, että haluan jakaa näitä oivalluksia ja faktoja teillekin.

Vaikka uni onkin ihmiselle elintärkeä asia, olisi ehkä parempi puhua riittävästä levosta, sillä palautuakseen ja virkistyäkseen ihmisen keho ja mieli tarvitsevat palautumisen hetkiä myös muulloin kuin yöllä. Työterveyspsykologi totesikin ensi töikseen, että univaikeuksista keskusteltaessa kannattaa oikeastaan pelkän yön ja nukkumisen sijaan tarkastella vuorokautta kokonaisuutena: saatko riittävästi palautumisaikaa jo päivällä ja millainen päivärytmi sinulla on?

Kolme tärkeää unihormonia

Unen anatomian keskeisessä roolissa ovat käytännössä kolme hormonia, joiden kulloinenkin määrä elimistössämme säätelee nukahtamista, unta ja heräämistä. Näistä kolmesta melatoniini onkin varmasti monelle tuttu, mutta sen lisäksi unen kannalta tärkeitä vaikuttavia hormoneja ovat kortisoli ja adenosiini. Kerron seuraavaksi hieman tarkemmin, miten nuo kolme hormonia vaikuttavat uneen ja miten unihormonien tasapainoa on mahdollista parantaa omilla päivärytmiin liittyvillä toimilla.

KORTISOLI

Kortisolin määrä on kehossa kaikkein korkeimmillaan aamuisin ja juuri se herättää meidät aamulla unen jälkeen virkeinä. Kortisolista puhutaan joskus stressihormonina, mutta sopiva määrä kortisolia veressä on ihmiselle tarpeen nimenomaan aamuisin: se tarjoaa sellaisen hyvän lähtölaukauksen päivälle.

Ongelmaksi kortisoli voi muodostua, jos hormonin määrä kehossa on liian koholla illalla nukkumaan mennessä, sillä tällöin se estää nukahtamista ja palautumista. Kortisolin määrä veressä laskee iltaa kohden ja lähtee uuteen nousuun unen ja levon aikana. Jotta kortisoliarvo laskisi iltaa kohden unen kannalta optimaaliseksi, on tärkeää pitää myös pitkin päivää pieniä taukoja kuormituksesta, jotta kortisolin määrä ei pääse kohoamaan päivän aikana liian korkeaksi. Kortisolin tuotantoa päivän aikana rauhoittavat esimerkiksi rentoutusharjoitukset sekä palauttava liikunta.

Miten esimerkiksi stressi sitten näkyy kortisolilukemissa? Uupumus ja pitkään jatkunut stressi nostavat kortisolilukemat pysyvästi korkealle, jolloin vuorokauden normaalia vaihtelua ei enää tapahdu. Jo lyhyestäkin erityisen stressaavasta hetkestä palautumiseen voi mennä useampi viikko. Ihmisen vireystila näkyy hormonien lisäksi myös aivosähkössä. Paineistettu ja stressaantunut tila sähköistää aivojen oikeaa lohkoa, mutta aktivoimalla itseään muilla tavoin, auttaa ohjaamaan sähköä aivoissa muualle ja helpottaa tilan laukeamista.

MELATONIINI

Melatoniini on monille tuttu hormoni, vähintäänkin unensaantia auttavien kapseleiden kautta. Se on kolmesta unihormonista juuri se, joka auttaa nukahtamaan ja pitämään ihmisen unessa aamuun asti. Jos kortisolivarastot täyttyvät nimenomaan levossa, melatoniinia alkaa kehittyä kehossa iltaa kohden, ja se kuluu yön aikana levossa pois. Kirkasvalolamppua suositellaan käytettäväksi aamuisin juuri siksi, että se käytännössä polttaa kehosta viimeisetkin melatoniinin rippeet aamulla ja tästä syystä virkistää.

On kuitenkin joitakin tekijöitä, jotka haittaavat melatoniinin tuotantoa päivän mittaan ja voivat täten vaikeuttaa nukahtamista tai haitata unenlaatua. Esimerkiksi kahvi, led-valot ja sininen valo pilkkovat melatoniinia, joten niitä kannattaa vältellä ilta-aikaan ennen nukkumaanmenoa jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi niistä sovelluksista, jotka muuttavat tietokoneen tai kännykän valon väriä iltaisin, on siis ihan oikeastikin hyötyä nukahtamisen ja unen kannalta.

ADENOSIINI

Itselleni tuntemattomin unihormoneista on adenosiini, jonka vaikutus käytännössä väsyttää ihmistä. Adenosiinia kerääntyy kehoon päivän mittaan ja väsymyshormoni pilkkoutuu pois unessa ja levossa yön aikana. Käytännössä adenosiini siis kertoo keholle, milloin olisi syytä levätä ja auttaa nukahtamaan. Tämän väsymystä aiheuttavan hormonin tuotantoa edistää se, että rasittaa itseään päivän mittaan myös fyysisesti esimerkiksi liikkumalla.

Unen anatomia

Mistä sitten tunnistaa, onko unta ollut riittävästi ja onko sen laatu ollut hyvä? Uni on ollut palauttavaa silloin, kun aamulla herää virkeänä, kesken päivän ei tunne väsymystä ja mieliala on korkealla.

Uni koostuu käytännössä kolmesta asiasta: nukahtamisesta, heräämisestä ja unen laadusta. Palauttavan REM-unen sykli kestää kerrallaan noin 1,5 tuntia eikä välttämättä ole aina niin olennaista, että ihminen saa yhtäjaksoisena pötkönä 8 tunnin paketin unta. Tärkeämpää on, että unta kertyy päivän mittaan hyviä pätkiä, vaikka sitten osissa yön aikana.

Ihmisen vuorokausirytmi muuttuu iän myötä ja on tavallista, että esimerkiksi vanhemmiten rytmi herkistyy ja ihminen heräilee yön aikana unesta helpommin. Toisaalta vanhemmiten unta myös tarvitsee vähemmän, joten heräilystä ei välttämättä tarvitse olla huolissaan. Melatoniinikapselit voivat auttaa nukkumaan sikeämmin, jos uni häiriintyy herkästi yön aikana. Melatoniinia ei tarvitse ottaa kuin aivan pieni 0,2 mg ”ärsykeannos”, joka herättää kehon tuottamaan melatoniinia itse.

Päiväunien ottaminen herättää usein keskustelua ja periaatteessa myös aikuinen voi hyvin ottaa nokoset päivän aikana, jos tuntee tarvitsevansa lepoa. Ihanteellisin kesto päiväunille on 15 minuuttia, josta vireystilaan on vielä helppo palautua.

Miten määritellä laadukas uni?

Käynti työterveyspsykologin pakeilla herätti minussa oikeastaan sekä huojennusta että kauhua. Ammattilaisen neuvoja kuunnellessa mietin, että olen tehnyt elämässäni todennäköisesti ihan kaiken väärin unen näkökulmasta, mutta toisaalta konkreettiset neuvot antoivat näkökulmaa, miten tilannetta voisi pienillä teoilla parantaa.

Myönnän, että olen pitänyt kaiken maailman univouhotusta vähän turhana. Koska meditoiminen, tietoinen rauhoittuminen ja työtahdin hillitseminen on minulle, sataa palloa ilmassa yhtä aikaa heittelevälle sähköjänikselle liki mahdoton ajatus, olen antanut neuvojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen uskonut vakaasti uniasioiden olevan ihan hyvässä jamassa, kun nukahdan tällä hetkellä iltaisin ongelmitta ja herään kohtalaisen virkeänä aamulla. Oli kuitenkin aika pysäyttävää nähdä psykologin itse tekemä unitutkimus omasta unestaan. Yhtäjaksoisesti nukuttu yö ei nimittäin välttämättä vielä kerro paljoakaan unen laadusta.

Käytännössä unenlaatua voidaan mitata sydämen sykeväleissä tapahtuvaa värähtelyä tutkimalla. Kuulostaa ehkä sekavalta, mutta tarkoittaa käytännössä sitä, että kun sydän pompottaa rinnassa, jokaisen sykähdyksen välillä tapahtuu värähtelyä, jos ihminen on levollinen ja rentoutunut. Jos uni ja lepo ei puolestaan ole laadukasta, sydän ei jaksa värähdellä sykäystensä välillä. Itseäni auttoi asian hahmottamisessa mielikuva iloisesti hyppelevästä sydämestä, joka poukkoilee metsätietä eteenpäin vihellellen. Huonosti levänneen ihmisen sydän ei jaksa hypähdellä: vaikka se kyllä liikkuu, askel on raskas ja jähmeä.

Psykologi Miia Rautiainen oli itse testannut oman unensa laatua tätä sykevälin värähtelyä tutkimalla ja kun pääsin katselemaan tutkimuksen seurauksena syntyneitä kaavioita ja käyriä, oli näky aika pysäyttävä. Tutkimusjakso osoitti konkreettisesti, kuinka unta voi kertyä ajallisesti riittävästi, mutta laadukkaan levon määrä voi silti jäädä lähes nollaan – ja tästä kieli tutkimusjakson aikana tuon sykevälin värähtelyn puute.

Oli helppo huomata kaaviosta todella konkreettisella tavalla, kuinka kesken päivän pidetty tauko puutarhatöiden parissa tai tietoinen rentoutusharjoitus näkyivät selvästi paitsi kyseisen hetken käyrissä mutta myös seuraavana yönä unen laadussa. Oli mielenkiintoista myös havaita, kuinka esimerkiksi alkoholi vaikuttaa unen laatuun: se saattaa auttaa nukahtamaan, mutta unen laatua jo yksikin alkoholiannos heikentää merkittävästi.

Näihin kaavioihin tutustuminen oli minulle itselleni varsin pysäyttävä kokemus. Tuli tunne, että vaikka nukun ehkä määrällisesti riittävästi (enkä aina sitäkään), en nykyisellään ainakaan päivän aikana edistä uneni laatua omilla toimillani. Pisti toden totta miettimään ja sai ensimmäistä kertaa ihan vakavissaan harkitsemaan, että tarttis tehdä jotain.

Millaisin toimin univaikeuksia voi estää tai helpottaa?

Yksi olennaisimmista asioista uniongelmien ehkäisyssä on pitää päivän mittaan taukoja työnteosta ja tehdä töiden ja velvollisuuksien lomassa myös mukavia asioita, jotka tuottavat mielihyvää. Fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja kehon sopiva väsyttäminen auttavat myös ehkäisemään univaikeuksia.

Kun puhutaan, että olisi hyvä pitää lepohetkiä päivän aikana, se ei välttämättä tarkoita nukkumista tai paikoillaan olemista. Palauttava toiminta voi yhtälailla olla aktiivista tekemistä, kunhan se vain on jotakin muuta kuin kuormittavaa ajattelua. Esimerkiksi puutarhatyöt, kävelylenkki tai vaikkapa sudokun ratkominen aktivoi aivoja ihan eri tavalla kuin työpulmien pohdiskelu.

Ylipäänsä liian paljon yhtä ja samaa asiaa on kehon ja aivojen kannalta huono asia. Kaikkein parhaiten mieli ja keho voivat, kun ne saavat vaihtelua: vuorotellen lepoa ja aktiivisuutta, istumista, seisomista ja liikkumista.

Psykologi puhuu unihygieniasta, mikä tarkoittaa sitä, että illalla tietynlaiset toistuvat, tutut rituaalit ja rutiinit auttavat rauhoittumaan uneen. Esimerkiksi unihypnoosi tai delta-aaltoa toistava ääninauha voi auttaa nukahtamaan. Muita hyviä unta edistäviä rituaaleja voisivat olla esimerkiksi lämmin suihku tai venyttely, jotka viestivät aivoille, että nyt on lupa relata.

Yksi myös jännityksen hallinnassa käytetty rauhoitusmetodi on 4-7-8-hengitysharjoitus, jossa hengitetään ensin sisään 4 sekunnin ajan, pidätetään hengitystä 7 sekunnin ajan ja hengitetään ulos 8 sekunnin ajan. Tämä rytmi muistuttaa hengitystämme unen aikana ja toimii tehokkaana rauhoittajana myös valveilla ollessa, kun mieli kaipaa rentoutusta.

Ota rennosti

Tapaamisemme aikana mietin vain koko ajan, kuinka olen tehnyt elämässäni tähän asti suunnilleen KAIKEN ihan väärin unen kannalta. Työterveyspsykologi Miia Rautiainen kuitenkin muistuttaa, että oikeaoppisesta nukkumisestakaan ei ole syytä ottaa paineita tai stressiä. Elimistö kestää kyllä huonojakin unijaksoja ja monenlaista kuormitusta.

Kiireisen ihmisen voi olla mahdotonta muuttaa elämäänsä unen näkökulmasta kaikilta osin ihanteelliseksi, mutta koko elämää ei levon nimissä välttämättä tarvitsekaan rauhoittaa – riittää, että muistaa rauhoittaa aivojaan säännöllisesti. Stressaavassa elämäntilanteessa voi esimerkiksi auttaa se, että skannaa läpi kaikki mieltä painavat huolet ihan tarkoituksella ennen nukkumaanmenoa ja päättää palata niihin myöhemmin.

Ennen kaikkea psykologi muistuttaa kuuntelemaan omaa itseä. Tutki, mikä toimii sinulle ja opi omasta elimistöstäsi. Ei kannata nojata liikaa tutkimuksiin, sillä ne ovat käytännössä todennäköisyysteorioita, joiden tulokset pitävät paikkansa monessa tapauksessa mutta eivät kaikissa. Käytännön kokeilujen kautta löytyy yleensä se itselle sopivin olemisen tapa.

Älä yritä muuttaa koko unitottumuksiasi yhdellä kertaa, vaan kokeile vaikka yhtä asiaa kerrallaan kolmen viikon jaksoissa. Yksi tapa ei välttämättä toimi kaikille eikä itselle joskus tepsinyt keino tehoa välttämättä koko loppuelämää. Psykologi neuvoo suhtautumaan uniasioihin uteliaisuudella ja rohkeasti kokeillen sekä pohdiskellen, mikä tuntuu itsestä toimivalta ja hyvältä. Rentoutta ja hyvinvointia ei voi painostaa tai pakottaa, sitä voi vain sallia ja tehdä mahdolliseksi.

Uniongelmien kanssa ei onneksi tarvitse jäädä yksin, vaan yhdessä asiantuntijan kanssa on mahdollista pureutua ongelmakohtiin ja siihen, miten tilannetta voisi auttaa. Moni pystyy saamaan univaikeudet hallintaan ilman lääkkeitä, joten jos unesta on tullut ongelma tai mietit, miten voisit tuntea itsesi virkeämmäksi, ei välttämättä ole ollenkaan huono ajatus käydä juttelemasta asiasta vaikkapa työterveyspsykologin vastaanotolla.

Juttu on ollut pitkä kuin nälkävuosi, mutta olisipa mielenkiintoista kuulla teiltä, jotka jaksoitte lukea loppuun asti, että tuliko tässä mitään uutta asiaa tai herättikö juttu ajatuksia?

Photos: Vesa Silver

Related posts