28/10/18

Hormonaalinen akne: miten aikuisiän aknesta pääsee eroon?

5 28

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: DR. HAUSCHKA

Finnit ja näppylät kuuluvat monella teini-ikään, kun hormonit myllertävät kehittyvässä kropassa. Mutta entä jos näppyjä alkaakin puskea aikuisella iällä? Yhtäkkiä villiksi äityvä iho voi aikuisella olla merkki hormonaalisesta aknesta, joka on tyypillisimmillään 27-35-vuotiaiden naisten ikävä riesa. Olen itsekin kamppaillut nuoruusiässä sekä ikävaiheelle tyypillisen aknen että myöhemmin hormonaalisen aknen kanssa. Nykyään iho on todella hyvässä kunnossa ja näppyjä tulee vain satunnaisesti harvakseltaan. Huomaan kuitenkin, että kuukauden kierto vaikuttaa jonkin verran myös ihoon ja toisinaan juuri kuukautisten edellä saattaa tulla sellaisia kipeitä hormonifinnejä, mutta niitäkin puskee iholle jatkuvasti harvemmin. Moni on kaipaillut akneen ja ihonhoitoon liittyvää postausta jo pitkään, ja nyt odotuksenne viimein palkitaan!

Jos peilataan vähän omaa iho-historiaani, niin käytin siis itse e-pillereitä noin 10 vuoden ajan suunnilleen 21-vuotiaasta kolmekymppiseksi ja hormonaalista ehkäisyä käyttäessäni ihoni oli sileä ja näpytön. Kun lopetin pillereiden käytön kolmekymppisenä, osasin jo odottaa jonkinlaista hormonaalista sekasortoa vähintäänkin siirtymävaiheen ajan. Reilu kuukausi pillereiden lopettamisesta iho alkoikin rasvoittua ja naamaan puski epäpuhtauksia. Hetkellisesti tuntui kuin olisin palannut ihoni kanssa teini-ikäiseksi jälleen. Ajan kanssa hormonit tasaantuivat ja iho palautui vähitellen normaalimpaan tilaan, joskaan ei se ihan yhtä virheetön ollut kuin pillereitä napsiessani.

*

Moni yhdistää hormonaalisen aknen puhkeamisen nimenomaan e-pillereiden lopettamiseen, mutta syy-yhteys ei välttämättä ole niin selvä kuin pelkällä maalaisjärjellä ajatellen voisi päätellä. Naisen hormonitoiminta käy ylipäänsäkin kolmenkympin tuntumassa läpi muutoksia ja pillerit usein tasaavat näitä muutoksia. Voi siis olla myös mahdollista, että e-pillereiden lopettamisen jälkeen paljastuukin vain se ihon oma luonnollinen tilanne, jota e-pillereiden hormonit ovat vain tasoittaneet ja rauhoittaneet. On siis mahdollista, että iho saattaisi olla siinä hetkessä samankaltainen, vaikka pillereitä ei olisi koskaan syönytkään. Minulla itselläni on ollut aknea myös teini-iässä, mutta hormonaalisesta aknesta voivat kärsiä sellaisetkin, joilla ei nuoruusvuosina ole ollut minkäänlaisia iho-ongelmia. Myös esimerkiksi raskaus tai imetys voivat laukaista hormonaalisen aknen, mutta näissä tapauksissa tilanne voi helpottua itsekseen raskauden edetessä tai imetyksen loppuessa.

Olen kuullut e-pillereiden lopettamisen ja hormonaalisen aknen välisestä yhteydestä monia teorioita, mutta yksi on, että koska iho-ongelmia korjaavat e-pillerit myös kuivattavat ihoa, ihon oma luontainen talin tuotanto vilkastuu, jotta iho ei kuivuisi pillereiden seurauksena liikaa. Kun pillerit sitten lopetetaan ja keho on mitoittanut talintuotantonsa e-pillereiden mukaiseen tilaan, elimistöllä kestää hetken aikaa tottua uuteen tilanteeseen ja löytää taas luonnollinen tasapaino. Tässä kohtaa monilla ilmenee ihon ja hiusten runsasta rasvoittumista sekä mahdollisia epäpuhtauksia muutaman kuukauden ajan pillereiden lopettamisesta.

Oli syy iho-ongelmien taustalla mikä tahansa, vaiva on todella ikävä ja hormonaalisesta aknesta voi olla hyvin vaikeakin päästä eroon. Lohdutuksen sanaksi kuitenkin voi sanoa, että koska tämä riesa liittyy yleensä juuri tiettyyn ikävaiheeseen, useimmilla se myös helpottaa viimeistään 35 vuoden ikää lähestyttäessä. Olen itsekin huomannut, että ihoni on selvästi muuttunut muutaman viime vuoden aikana paremmaksi, vaikka en ole muuttanut ihonhoitorutiineissani mitään kovin radikaalisti. Enemmän tilanteeseen tuntuu vaikuttavan kehon oma sisäinen tasapaino. Kaikki tämä viittaa siihen, että minunkin tapauksessani kyse on ollut nimenomaan hormonaalisesta aknesta ja nyt 35 vuoden ikää lähestyessäni kehon oma hormonitasapaino on vihdoin alkanut palautua normaalitilaan.

Omalla kohdallani ihon tilanne oli pahimmillaan noin kuukausi-pari e-pillereiden lopettamisen jälkeen ja sitten tilanne alkoi hiljalleen tasaantua. 1,5 vuotta lopettamisen jälkeen koin, että iho oli viimein aika hyvässä kunnossa ja tasapainossa. Kunnes huonolla tuurilla juuri silloin iski perioraalidermatiitti, jonka olin vuosia sitten jo kertaalleen käynyt läpi ja saanut taltutettua. Se sai ihon niin epätasapainoon, että hormonaalinen aknekin villiintyi uudelleen. Löysin itseni tilanteesta, jossa iho oli niin ärtyneessä, reaktiivisessa, tulehtuneessa ja tukkoisessa tilassa, että se paitsi näytti kamalalta, myös sen hoitaminen tuntui todella hankalalta, koska samassa naamassa oli yhtäaikaisesti herkän ihon reaktiivisuutta, atooppisen ihon kuivuutta, perioraalidermatiittia sekä aikuisiän aknea.

Hakeuduin ihon-ongelmieni kanssa lääkäriinkin, mutta yleislääkäri ei jostain syystä tunnistanut ongelmaani perioraalidermatiitiksi, vaikka itse tiesin, mistä oli kyse, kun olin saman vaivan kanssa tuskaillut jo aiemminkin. Kun en saanut lääkäristä apua tilanteeseeni ja kunnallisella puolella jono ihotautilääkärille oli kuukausien mittainen, hakeuduin iho-ongelmien hoitoon erikoistuneen kosmetologin pakeille Ihohoitola Lupaukseen. Kosmetologin ja Dr. Hauschkan valikoimasta löytyneiden sopivien tuotteiden avulla tilanne alkoi viimein helpottaa ja noin puolen vuoden sisällä hoidon aloittamisesta saatiin ensin rauhoitettua sekä POD että sen jälkeen lopulta myös hormonaalinen akne.

Hormonaalisen aknen hoidossa puhutaan myös paljon ruokavaliomuutoksista, mutta itse en koskaan tehnyt ruokavaliooni mitenkään suuria muutoksia kamppaillessani iho-ongelmien kanssa. Viljoja ja maitotuotteita olen aina käyttänyt maltilla, enkä koskaan ole luopunut niistä kokonaan, mutta vaihdoin jossain vaiheessa kokeilumielessä suurimman osan maitotuotteista kasvikunnan vaihtoehtoihin ja jäin sille tielle – ihan jo ympäristösyistä. Moni hormonaalisesta aknesta kärsivä on kuitenkin kokenut saavansa apua myös ruokavaliota muuttamalla ja jättämällä vähemmälle viljoja, maitotuotteita ja sokereita. Omalla kohdallani suurin apu löytyi kuitenkin kosmetologin hoidoista, Dr. Hauschkan ihonhoitotuotteista sekä oman ihon tilanteeseen ja tarpeisiin räätälöidyistä hoito-ohjelmasta.

Ihmeidentekijä oman ihokriisini taltuttamisessa oli Dr. Hauschka –kosmetologi Tarja Kivinen, joka ehti ennen kosmetologiksi ryhtymistään opiskella kemiaa sekä toimia 20 vuotta erityisesti ihonhoitoon erikoistuneena farmaseuttina. Tarjasta on vuosien varrella kehkeytynyt suoranainen guru haastavien iho-ongelmien hoitamisessa ja moni matkustaa Helsinkiin Tarjan hoitoihin Ihohoitola Lupaukseen pitkienkin matkojen takaa. Tuoreimpana aluevaltauksena Tarja loikkasi nyt vielä syvemmälle ihonhoidon maailmaan, kun Ihohoitola Lupaus otti tässä syksyllä haltuunsa Dr. Hauschkan maahantuonnin.

Haastattelin Tarjaa liittyen ihonhoitoon ja erityisesti hormonaaliseen akneen ja toivon, että tämän ikävän vaivan kanssa kärsivät voivat saada tästä jutusta ideaa siihen, miten ongelmaa voisi lähteä hoitamaan. Jutun lopussa on myös ihan konkreettisia tuotevinkkejä Dr. Hauschkan valikoimasta nimenomaan hormonaalista aknea ajatellen, joskin voin lämpimästi suositella, että kannattaa aina miettiä hoitosuunnitelma yhdessä Dr. Hauschka -kosmetologin kanssa ihon yksilölliset tarpeet ja haasteet huomioiden, jotta hoitotuloksesta saadaan paras mahdollinen.

Mitä hormonaalinen akne on? Millaisia syitä sen taustalla voi olla?

Tavallinen akne saa tavallisimmin alkunsa teni-iässä, kun hormonaalinen akne puolestaan on yleisimmin aikuisten naisten vaiva ja puhkeaa tyypillisesti 27-35 vuoden iässä. On toisinaan haastavaa eritellä, milloin on kyse tavallisesta ja milloin hormonaalisesta aknesta, mutta selkein viite on juuri ikä: hormonaalinen akne puhkeaa usein juuri kolmenkympin paikkeilla ja se saattaa iskeä myös sellaiselle, jolla ei teini-iässä ole iho-ongelmia ollut koskaan. Monella hormonaalinen akne alkaa oireilla juuri e-pillereistä luopuessa, mutta toisaalta e-pillereistä luovutaan tyypillisesti juuri kolmenkympin tietämissä, jolloin hormonitasapaino käy läpi muutoksia muutenkin. On myös hyvin tyypillistä, että juuri tässä iässä eletään ruuhkaista arkea ja moni kärsii stressistä ja uupumuksesta, jotka osaltaan vaikuttavat myös hormonitasapainoon.

”Hormonaalinen akne on edelleenkin ihonhoidon saralla melkoinen mysteeri ja sen taustalla olevan syyt ovat hyvin moninaisia, mikä myös tekee sen hoidosta haastavaa. Vaiva on kuitenkin niin yleinen, että se ansaitsisi ehdottomasti tulla tutkituksi enemmän”, Tarja pohtii. Hän kertoo, että osalla asiakkaista on taustallaan esimerkiksi lapsettomuuteen liittyviä hormonihoitoja, osalla puolestaan kilpirauhasen toimintaan liittyviä sairauksia tai muita terveysongelmia, jotka voivat kaikki vaikuttaa hormonaalisen aknen syntyyn.

Tarja on huomannut hoitolaan tulevien asiakkaiden tarinoista, että hormonaalisen aknen taustalla voi usein olla myös henkiseen hyvinvointiin liittyviä syitä. Monella aknen takia hoitoon hakeutuvalla on kovaa stressiä esimerkiksi työelämässä. ”Ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vaikuttavat niin henkiset kuin fyysisetkin asiat. Ja kun ihminen voi henkisesti huonosti se voi oireilla myös kehossa esimerkiksi hormonaalisena epätasapainona”, Tarja kertoo. ”Mielen hyvinvoinnin vaikutusta ihoon olisi kiinnostavaa tutkia lisää, mutta uskon siihen, että tämän ajan hektinen ja stressaava rytmi vaikuttavat merkittävästi ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Stressin ja paineen allakin pitäisi pystyä löytämään keinoja tasapainottaa elämää.”

Joskus ihoa voi myös hoitaa liikaa. Tarja kertoo huomanneensa, että tällä hetkellä ihonhoidossa on trendikästä, että kokeillaan paljon kaikenlaista uutta. Jatkuvasti on tarjolla uudenlaisia tuotteita ja osa tuotteista saattaa olla ihoa voimakkaastikin stimuloivia. Liiallinen into kokeilla uusia ihonhoitotuotteita saattaa saada ihon oireilemaan, jos sitä kuormitetaan liian suurella määrällä erilaisia tuotteita tai jos käytettävät tuotteet ovat iholle liian voimakkaita tai sisältävät kovasti aktivoivia ainesosia. Iho ajautuu epätasapainoon, kun sitä stimuloidaan liikaa. ”Monella iholle päivittäin ladattava kemikaalikuorma voi olla aikamoinen ja ihonhoidosta puuttuu suunnitelmallisuus. Moni ei juuri mieti, miten erilaiset tuotteet vaikuttavat ihoon yhdessä ja pelkästään huonosti yhteensopiva tuote-cocktail voi olla omiaan aiheuttamaan ihossa epätasapainoa”, Tarja valaisee.

*

”Ihonhoidon näkökulmasta koen hormonaalisen aknen jopa vielä haastavammaksi kuin perioraalidermatiitin, jota perinteisesti pidetään varsin hankalana vaivana. Hormonaalisesta aknesta tekee haastavan hoitaa juuri se, että syyt sen taustalla ovat vieläkin yksilöllisempiä ja monisyisempiä. Myös PODin hoito on hyvin yksilöllistä, mutta se tuntuu olevan hoidolla hormonaalista aknea paremmin hallittavissa”, Tarja kertoo. ”Hormonaalisen aknen kohdalla selkeitä syitä ja vastauksia ei oikein tunnu löytyvän oppikirjoista. Sen sijaan syy-yhteydet löytyvät usein konkreettisesti hoitotyön kautta.”

Tarja kertoo huomanneensa, että esimerkiksi kehon eri osissa ilmenevät oireet viestivät usein siitä, missä myös ongelman alkulähde saattaisi lymyillä. Esimerkiksi leuassa ja leukaperissä oireileva hormonaalinen akne liittyy usein lihasjännitykseen ja stressiin – kun leuan alueen lihakset ovat kireät ja jumissa, myös kehon normaali nestekierto kasvojen alueella häiriintyy. Kun nesteet eivät pääse kiertämään jumiutuneiden lihasten takia, eivät myöskään kuona-aineet pääse poistumaan kehosta normaalisti. Tällöin ratkaisu iho-ongelmiin saattaakin löytyä esimerkiksi hierojan, rentoutumisen tai lymfahoidon avulla. Joskus niinkin yllättävä ja yksinkertainen asia saattaa helpottaa leuan alueen aknea kuin hammaskisko, joka estää hampaiden puremisen yhteen ja leukojen jännittämisen nukkuessa. Tarja kertoo ohjanneensa joskus iho-ongelmista kärsiviä asiakkaita hammaslääkärin vastaanotolle, jos on herännyt epäilys, että ongelman alkulähde saattaisikin olla purennassa. Kun lihasjäykkyydet saa katoamaan, myös nestekierto normalisoituu ja iho voi taas hengittää.

”Olen kehittynyt itse hoitajana nimenomaan haastavien asiakkaiden myötä, sillä moniin tapauksiin ei löydy vastauksia oppikirjoista. Niinpä olen joutunut itse pohdiskelemaan ja selvittelemään mahdollisia ratkaisuja kunkin asiakkaan yksilölliseen tilanteeseen. Erityisesti hormonaalisen aknen kohdalla olen törmännyt, mitä moninaisimpiin syy-seuraus-suhteisiin”, Tarja kertoo.

Tarja korostaa, että iho-ongelmat tai hormonaalinen akne eivät todellakaan ole mikään väheksyttävä juttu. Hormonaalinen akne voi olla hyvin kivuliaskin, mutta fyysisten oireiden ohella moni Tarjan asiakkaista on kertonut kolmekymppisenä iskeneen aknen vaikuttavan jopa sosiaalisiin suhteisiin. Pahimmillaan iho-ongelmat voivat saada aikaa itsetunto-ongelmia, masennusta ja häpeää. ”Näitä oireita ei missään nimessä tule väheksyä”, Tarja sanoo. ”Osa asiakkaista on pahimmillaan saanut apua hakiessaan vain neuvoksi laittaa näppyihin peitevoidetta sen sijaan, että ongelmaan olisi yritetty etsiä kestävämpää ratkaisua. Törmään asiakkaiden tarinoiden kautta harmillisen usein siihen, että iho-ongelmia on vähätelty eikä moni koe saavansa niihin apua oikein mistään.”

Tarjan mukaan ihonhoitoa pitäisi aina tarkastella kokonaisuutena, jossa huomioidaan fysiologiset seikat, valitaan iholle sopivat tuotteet sekä tasapainotetaan kehon luontaista rytmiä sopivilla hoidoilla. Yleensä parhaat hoitotulokset saavutetaan nimenomaan kokonaisvaltaisella hoitosuunnitelmalla. ”Keski-Euroopassa ollaan valtavasti Suomea edellä ja siellä ihminen nähdään eri tavalla kokonaisuutena. Suomessa moni ei vielä ymmärrä esimerkiksi kehoa tasapainottavaa rytmistä hierontaa hoitomenetelmänä. Varsinkaan moni lääketieteen alalla ei ota tällaisia hoitomuotoja tosissaan, mutta ajatusmaailma on selvästi tällä hetkellä murroksessa. Osa lääkäreistä ja farmaseuteistakin on alkanut ymmärtää, että asiakas saa parhaan avun ja hyödyn kokonaisvaltaisesta hoidosta”, Tarja miettii.

Tarjan haaveissa onkin jatkossa pystyä yhdistämään eri alojen osaajia parhaan hoitotuloksen takaamiseksi asiakkaalle. Esimerkiksi hormonaalisen aknen hoidossa ihanteellinen hoitokokonaisuus voitaisiin luoda yhdessä kosmetologin, puremalihaksiin erikoistuneen hierojan ja lääkärin yhteistyönä. ”Eri alojen välinen yhteistyö on vielä tällä alalla melko vierasta, mutta uskon, että sen avulla voisimme myös kaikki kehittää omaa ammatillista osaamistamme”, hän pohtii. ”On ollut hienoa huomata, että myös osa lääkäreistä näkee, kuinka potilas voisi hyötyä tällaisesta kokonaisvaltaisemmasta hoidosta ja muutama lääkäri onkin lähettänyt potilaitaan tapaamaan minua. ”

Miten hormonaalista aknea hoidetaan? Voiko siitä päästä eroon ilman lääkehoitoa? 

Dr. Hauschka on luonnonkosmetiikan saralla aika erityinen tapaus jo siitäkin syystä, että Walan tehtaalla Saksassa, missä tuotteet valmistetaan, kasvatetaan raaka-aineita myös lääkevalmisteisiin. Koska samalla tehtaalla valmistetaan myös lääkkeitä, kaikki Dr. Hauschkan tuotteet ja niiden raaka-aineet käyvät läpi lääketieteellisen tarkan seulan ja testauksen. Kaikki merkin tuotteet siis käytännössä tutkitaan lääketieteellisin standardein ennen lanseerausta. Tämä on yksi suurimmista syistä, miksi Dr. Hauschkan tuotevalikoimaan tulee uusia tuotteita vain hyvin harvakseltaan: yksittäistä tuotetta saatetaan kehitellä ja tutkia kymmenenkin vuotta ennen kuin se pääsee myyntiin.

Korkeat laatustandardit ja lääketieteellinen tutkimus olivat myös niitä syitä, miksi farmaseuttina 20 vuotta ennen kosmetologiksi ryhtymistään työskennellyt Tarja kiinnostui nimenomaan Dr Hauschkasta. ”Olin kiinnostunut luonnonkosmetiikasta ja farmasian näkökulmasta Dr. Hauschkan tuotteet vakuuttivat juuri siksi, että ne todellakin tutkitaan ja valmistetaan lääketieteellisin standardein”, hän sanoo. ”Opiskelu Dr. Hauschka –kosmetologiksi syvensi vielä omaa osaamistani kosmetologin työssä valtavasti.”

Tarja kertoo lähtevänsä yleensä hormonaalisen aknen hoidossa liikkeelle kokonaistilanteen kartoituksesta: tutkitaan hiukan asiakkaan taustoja ja selvitetään, mitä tähän mennessä tilanteen hyväksi on jo tehty. Jos iho on kovin pahassa tulehdustilassa tai siinä on oikein syviä paiseita, Tarja ohjaa yleensä asiakkaan tapaamaan lääkäriä ennen varsinaisten hoitojen aloittamista. Hoitosuunnitelmaa ja sopivia hoitotuotteita voi miettiä ja tehdä jo ensitapaamisella, mutta on hyvä hoitaa ihon pahin tulehdustila parempaan kuntoon ensin, ennen kuin ryhdytään tekemään mitään muuta.

”Tilanteesta riippuen saatan yhdessä asiakkaan kanssa pohtia myös ruokavaliota ja sen mahdollisia vaikutuksia ihon kuntoon. Tutkailemalla yhdessä kokonaisuutta, pystyn jo usein päättelemään, missä ongelman ydin saattaisi olla. Jos asiakkaalla on esimerkiksi leuan ja leukaperien alueella aknea, mutta syy ei vaikuta olevan lihasjumeissa, ongelman aiheuttaja saattaa hyvinkin löytyä suolistosta. Jos puolestaan on selvää, että leuan alueen lihakset ovat jumissa, kannattaa se tutkia ensin, ennen kuin lähdetään puuttumaan ruokavalioon”, Tarja selventää.

Hormonaalisesta aknesta tai muista haastavista iho-ongelmista kärsivän kannattaa varautua siihen, että paranemisprosessi voi olla pitkä. ”Henkisesti asiakkaalle voi olla kuitenkin tärkeää, että tilanteeseen saa edes jonkinlaista apua ja helpotusta melko nopeasti, sillä se yleensä auttaa hoidon etenemisessä laajemminkin”, Tarja toteaa. Hän kertoo pohtivansa aina jokaisen tilannetta yksilöllisesti ja käyvänsä asiakkaan kanssa läpi myös kotihoitorutiinit siltä varalta, että niissä kaivattaisiin jotakin muutosta. ”Ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja hoitaa ihoaan ja on tärkeää, että asiakkaan omaa ihonhoitorutiinia ei muuteta liian paljon yhdellä kertaa. Jos kotihoito tuntuu liian työläältä ja mutkikkaalta, se jää helposti tekemättä ja siksi yritetään jokaisen kanssa löytää se itselle sopiva tapa hoitaa ihoa myös kotona.”

Tarja kertoo, että hormonaalisen aknen takia hoitoon hakeutuvat asiakkaat ovat usein hyvin stressaantuneita omasta tilanteestaan. Hoitolaan tullessa on ehditty kokeilla jo aivan kaikki mahdollinen, joten kosmetologi on monelle se viimeinen oljenkorsi. Moni tietää hormonaalisesta aknesta hyvinkin paljon ja on jo ehkä kokeillut erilaisia ruokavaliomuutoksia. Jotkut noudattavat omia rutiinejaan ja dieettejään hyvinkin tiukasti, mikä hieman ristiriitaisesti saattaa lisätä stressin määrää entisestään ja sitä kautta peräti pahentaa ihon tilannetta.

”Huomaan joskus, että asiakas on niin stressaantunut tiukkojen rutiiniensa noudattamisesta, että saatan neuvoa hellittämään hiukan ja sallimaan itselleen enemmän. Joskus tarvitaan ulkopuolinen ihminen huomaamaan, kuinka pakotettua ja stressaavaa elämä voi tarkkojen sääntöjen kanssa olla. Toisinaan jo tämä huomio auttaa eteenpäin ja seuraavalla kerralla hoitolaan palaakin olemukseltaan rennompi ja iloisempi ihminen”, Tarja kertoo. ”Moni tajuaa, että kovin tarkkojen sääntöjen noudattaminen ei välttämättä lopulta olekaan hyvinvoinnin kannalta mielekästä. Vaikka ruokavaliomuutoksissa voi olla paljon hyvääkin, äärimmäisyyksiin menevä pingottaminen ja ylisuorittaminen useammin jopa pahentaa ihon tilannetta. Uskon kokonaisvaltaiseen elämänhallintaan, mutta ihonhoidosta tai ruokavaliosta ei saa tulla yhtä stressinaiheuttajaa lisää.”

Tarja kertoo oppineensa loppujen lopuksi iho-ongelmien hoidosta kaikkein eniten käytännön hoitotyössä: asiakkaat ovat kosmetologille kaikkein parhaita opettajia. Kun työssä kohtaa oikeasti haastavia ihonhoidollisia ongelmia, se pakottaa miettimään ratkaisuja valmiiden oppien ulkopuolelta. ”Olen persoonana sellainen, että haluan selvittää asioiden syitä ja seurauksia ja todella ratkaista ongelmat juuriaan myöten. Tällä alalla olisi vielä valtavasti tutkimuspotentiaalia, koska moniin iho-ongelmiin ei löydy mitään valmista patenttiratkaisua”, Tarja miettii.

Tarja kertoo, että on varsin tavallista, että asiakkaan oma tulkinta omasta iho-ongelmasta ei osukaan ihan nappiin. Hänen arvionsa mukaan jopa 30-50% aknen takia hoitoon hakeutuvista asiakkaista kärsiikin todellisuudessa perioraalidermatiitista. ”Kosmetologi ei virallisesti saa tehdä diagnoosia asiakkaan iho-ongelmista, joten en periaatteessa saisi sanoa, että asiakkaalla on esimerkiksi perioraalidermatiitti, vaikka tunnistaisin sen aivan selvästi ihoa tutkimalla. Se tuntuu joskus hiukan ristiriitaiselta, sillä kosmetologien joukossa on todella kokeneita ja osaavia ihonhoidon ja iho-ongelmien asiantuntijoita.”

Perinteisesti lääkärit ja kosmetologit toimivat hyvin selkeästi erillään, mutta Tarja haluaisi rikkoa näitä rajoja eri ammattikuntien välillä. Esimerkiksi Ihohoitola Lupaus olisi kiinnostunut tekemään tiiviimpää yhteistyötä lääkäreiden kanssa, mutta ensin pitäisi löytää yhteistyöhön sopivat kumppanit. ”Ensisijainen tavoitteemme on tarjota aina asiakkaalle paras mahdollinen apu ja useimmiten se löytyy useamman eri alan ammattilaisten osaamista yhdistelemällä. Moni asiakkaistani kaipaa lääkärikäyntien lisäksi konkreettisempaa opastusta ja neuvontaa ihonhoidossa sekä tavoitteellista hoitosuunnitelmaa ja apua itselle sopivien tuotteiden valinnassa. Etenkin hyvin haastavien tapausten yhteydessä, jolloin ihossa saattaa yhtäaikaisesti olla useampikin ongelma, pelkkä lääkehoito ilman räätälöityä ihonhoitosuunnitelmaa ei yleensä riitä avuksi.”

Millaiset Dr. Hauschka –tuotteet sopivat hormonaalisen aknen hoitoon? Entä mitä akneihon hoidossa kannattaa välttää?

Dr. Hauschkan tuotevalikoimasta löytyy loistavia täsmätuotteita monenlaisten iho-ongelmien ratkomiseen. Olen itse henkilökohtaisesti saanut näillä tuotteilla nitistettyä niin perioraalidermatiitin kuin hormonaalisen aknenkin. Tarja kuitenkin korostaa tuotteiden valinnassa yksilöllisen hoitosuunnitelman tekemistä, sillä eri ihotyypeille ja eri tilanteisiin soveltuvat parhaiten hieman erilaiset tuotteet.

Hieman yllättäen Tarja suosittelee hoitojen osalta iho-ongelmien lievittämiseen nimenomaan vartalohoitoja. Harva lähtisi välttämättä hoitamaan kasvojen iho-ongelmia vartalohoidon kautta, mutta jos iho-ongelmat juontavat juurensa esimerkiksi stressiin, vartalo voikin olla juuri se kohta, mistä on järkevintä lähteä liikkeelle. ”Yleensä paras hoitotulos saavutetaan sillä, että räätälöidään asiakkaalle sopiva kotihoito-ohjelma tuotteineen mutta yhdistetään siihen myös säännöllisiä hoitolakäyntejä. Yleensä tämä yhdistelmä antaa kaikkein nopeimmin tuloksia. Uskon vahvasti kohtaamiseen ja näkemiseen osana hoitoa, ja usein asiakas itsekin hoidon koettuaan ymmärtää sen merkityksen ja vaikutuksen koonaisuuden kannalta”, Tarja kertoo. Hormonaalisesta aknesta kärsivälle Tarja suosittelee erityisesti Dr. Hauschkan klassista kahden tunnin hoitoa, jossa hoidetaan sekä kasvoja että kehoa tai rytmistä kokovartalohierontaa – ne rauhoittavat ja rentouttavat koko kehoa sekä auttavat tasapainottamaan kehon omaa rytmiä.

Tarjan mukaan hoitotuotteet kannattaa aina valita yhdessä asiantuntijan kanssa. Joskus kuulee ihmisten sanovan, että Dr. Hauschkan tuotteet eivät ole sopineet heille, mutta Tarja arvelee, että usein näissä tapauksissa tuotteita ei todennäköisesti ole valittu ja räätälöity itselle yhdessä ammattilaisen kanssa. Monien Dr. Hauschka -tuotteiden toimivuudessa olennaista on myös se tekniikka ja tapa, miten tuotetta käytetään.

Jos iho on selvästi epätasapainossa, Tarja neuvoo hakeutumaan Dr. Hauschka -kosmetologille keskustelemaan yhdessä hoidosta. Moni hoitola tarjoaa konsultaatioaikoja, joiden yhteydessä katsotaan ihon lähtötilanne ja mietitään hoitosuunnitelma sekä sopivat tuotteet sekä mahdollisesti varataan aika varsinaiseen hoitoon. ”Joskus joudun jopa kieltäytymään tekemästä hoitoa asiakkaalle, jos iho on esimerkiksi niin tulehtunut, että hoidon tekeminen siinä tilanteessa vain pahentaisi tilannetta. Tällöin mietitään ratkaisuja, miten tulehduksen saisi ensin rauhoitettua ja sitten voisi ryhtyä hoitamaan ihoa kunnolla”, Tarja kertoo. Hän muistuttaa, että myös monissa Dr. Hauschkaa myyvissä tavarataloissa on henkilökuntaa, joka osaa paitsi neuvoa tuotteiden valinnassa, osaa myös ohjata joko hoitolaan tai lääkärin pakeille tarvittaessa.

Dr. Hauschkan tuotevalikoimassa on todella hyvin juuri tällaisten haastavien iho-ongelmien hoitoon soveltuvia tuotteita. On kuitenkin hyvä huomioida, että yksinään mikään tuote ei pysty ihmeisin, vaan parhaan hoitotuloksen saa nimenomaan yksilöllisen hoitosuunnitelman kautta, jossa on mietitty, kuinka sen eri osat ja vaiheet tukevat toisiaan ja paranemisprosessia. Sama hoitosuunnitelma ei myöskään välttämättä päde hoitoprosessin alusta loppuun, vaan yksilöllisessä hoidossa huomioidaan esimerkiksi vuodenaikojen ja sään vaikutus ihon tilanteeseen. Ihonhoidon ammattilanen osaa parhaiten arvioida, missä vaiheessa hoitoa, mitäkin tuotetta kannattaa käyttää. Loistavakin tuote voi väärällä hetkellä käytettynä jopa ärsyttää ihoa entisestään.

Etenkin jos ihossa on useampia ongelmia yhtäaikaisesti, voidaan joutua hoitamaan ongelmia yksi kerrallaan. Oman ihoni tapauksessa aikanaan oli tärkeää rauhoittaa iho ensin ja hoitaa pois perioraalidermatiitti ennen kuin pystyttiin ryhtyä hoitamaan hormonaalista aknea. Tällainen oireyhdistelmä on Tarjan mukaan varsin yleinen, että iholla on yhtäaikaisesti sekä POD että hormonaalinen akne, ja tällöin kannattaa pyytää apua tilanteen ratkaisemiseksi kosmetologilta. Tarja suosittelee kääntymään Dr. Hauschka -kosmetologin puoleen erityisesti siksi, että koska tutkinto on varsin vaativa, koulutuksen pariin hakeutuvat yleensä vain sellaiset henkilöt, joilla ovat erityisen kiinnostuneita ymmärtämään ihonhoitoa syvällisemmällä tasolla.

Dr. Hauschkan valikoimasta hormonaalisen aknen hoitoon soveltuvat erityisen hyvin muun muassa nämä tuotteet:

Dr. Hauschka -ihokuurit

Dr. Hauschkan ihokuurit ovat luonnonosmetiikan ”lääkkeitä” ja valikoiman todellisia helmiä, joissa näkyy brändin vahva osaaminen vaikuttavimmillaan. Niiden avulla pystytään hoitamaan esimerkiksi perioraalidermatiittia ja hormonaalista aknea. Rauhoittavat S-ampullit ovat tehokkaita PODin hoitamisessa ja Dr. Hauschkalla on myös erityinen +25-hoitosuihke, joka on kehitelty nimenomaan hormonaalisen aknen hoitoon.

Dr. Hauschka puhdistava savinaamio

Ihonhoidossa käytettäviä savia on hyvin erilaisia. Esimerkiksi vihreä savi ja kaoliini saattavat kuivattaa ihoa liikaakin ja viedä siitä viimeistekin kosteuden rippeet. Dr. Hauschkan savinaamio on kuitenkin sekoitus erilaisia savilatuja yhdistettynä rohdosuutteisiin, joten tuote myös hoitaa ihoa puhdistavan vaikutuksensa lisäksi. Savi kuitenkin toimii parhaiten nimenomaan yhdistettynä toiseen tuotteeseen. Toisin sanoen, yksinään siitä ei juuri ole hyötyä, vaan se tarvitsee tuekseen toisen naamion, joka rauhoittaa ja kosteuttaa. Tämä toinen tuote valitaan sitten aina ihon yksilöllisen tilanteen mukaan ja sen valinnassa osaa parhaiten auttaa Dr. Hauschka –kosmetologi.

Dr. Hauschka kirkastava naamio

Kirkastava naamio sopii hyvin käytettäväksi esimerkiksi puhdistavan savinaamion jälkeen. Jos ihossa on syviä ja tulehtuneita paiseita, kirkastava naamio auttaa rauhoittamaan niitä, mutta lisäksi se ehkäisee aknearpien syntymistä ja vaalentaa jo olemassa olevia arpia.

Akneihoa hoitaessa kannattaa varoa kuivattamasta ihoa liikaa. Monesti juuri näppyläiselle ja rasvaiselle iholle tarkoitetut tuotteet saattavat olla liian kuivattavia, ihoa ärsyttäviä tai stimuloivia. Kannattaa olla tarkkana käyttämiensä tuotteiden kanssa ja myös meikkipussi kannattaa käydä kriittisellä silmällä läpi, sillä jopa meikkivoiteissa saattaa olla erilaisia aktivoivia ainesosia, jotka ärsyttävät herkkää ja tulehdustilassa olevaa ihoa. Tarja neuvoo välttämään hormonaalisen aknen hoidossa erityisesti salisyylihappoa ja aha-happoja sekä kaikenlaisia aktivoivia ainesosia. Yleisenä vinkkinä hän myös neuvoo karsimaan liiallista tuotearsenaalia ja valtavaa raaka-ainekuormitusta – sellainen usein saa vain ihon stressaantumaan entisestään.

Liian pitkäksi aikaa iho-ongelmien kanssa ei kannata jäädä kärsimään yksin. Moni hakeutuu ammattilaisen pakeille vasta sitten, kun on jo kokeillut ihan kaikkea ja ongelmat sekä stressitaso ovat ehtineet äityä jo kovin pahoiksi. Kannattaa siis rohkeasti pyytää neuvoa ja apua ammattilaiselta.

On hyvä muistaa, että hormonaalisen aknen (kuten monen muunkin iho-ongelman) hoitamisessa tarvitaan malttia. Ihosolujen uusiutuminen kestää suunnilleen kuukauden verran, joten yleensä minkäänlaisten muutosten havaitsemisessa menee vähintään 1,5-2 kuukautta. Oikein haastavissa tapauksissa tuloksia saattaa joutua odottelemaan puolikin vuotta, mutta kärsivällisyys ja systemaattisuus usein palkitaan. Ja lohdun sanana mainittakoon, että yleensä sitkeinkin hormonaalinen akne paranee vähitellen iän myötä viimeistään 35 ikävuoden kieppeillä.

Tsemppiä hurjasti kaikille iho-ongelmien kanssa kamppaileville!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

23/10/18

Dear Eki, milloin olisi hyvä mennä gynekologille?

27 61

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & MEHILÄINEN

Jokainen tietää, miten kiusallista omien vanhempien kanssa voi olla keskustella kaikenlaisista intiimiasioista, kukista ja mehiläisistä, menkoista… Meillä ei jostain syystä koskaan juteltu näistä asioista kauhean avoimesti – kenties vanhemmat kokivat nuo keskustelut yhtä vaivaannuttaviksi kuin teini-ikäinen tytärkin. Onneksi olennaisimmat perustiedot tarttuivat mukaan koulusta sekä Suosikki-lehden Bees & Honey –palstan legendaariselta Eki-tohtorilta.

Nykynuorilla lienee netti apunaan ja tietenkin kavereilta on kyselty kautta aikojen – joskin netistä löydettyyn tai kavereilta saatuun tietoon ei välttämättä aina voi ihan luottaa. Suosittelen siis lähdekritiikkiä ja faktan tarkistusta, jos tiedon alkuperä on yhtään epämääräinen. Eikä ainakaan kannata ryhtyä itsekseen tai kavereiden kanssa diagnosoimaan itseään… Aika usein siitä seuraa vain turhaa huolta ja vainoharhoja.

*

Olen nyt aikuiseen ikään ehdittyäni huomannut, että tietämyksessäni on edelleen aukkoja. Heräsin jossain vaiheessa hämmentyneenä siihen, että monella ystävälläni tuntuu olevan joku luottogynekologi, jolla on käyty jo vuosia. Olen tietysti itsekin käynyt vastaanotolla silloin, kun selkeää tarvetta on ilmennyt, mutta näin jälkikäteen mietittynä en ole varma, olenko koskaan päätynyt saman gynekologin pöydälle kahdesti. Ketään luottotyyppiä minulla ei todellakaan siis ole, enkä vielä pari vuotta sitten edes tajunnut, että ehkä sellainen voisi olla ihan kiva. Yhtenä päivänä myös havahduin siihen, etten oikeastaan edes tiedä, miten usein gynekologin vastaanotolla kuuluisi käydä.

En osaa sanoa, olenko itse vain jäänyt johonkin mystiseen informaatiokuoppaan vajavaisine tietoineni vai onko siellä joku muukin yhtä onneton, joka on onnistunut elämään kolmekymppiseksi asti yhtä tietämättömänä. Päätin kuitenkin, että tyhmiä kysymyksiä ei olekaan ja kaikkein fiksuinta on myöntää, ettei tiedä. Niinpä hyödynsin yhteistyöni Mehiläisen kanssa ja marssin gynekologin vastaanotolle hölmöine kysymyksineni, jotta kenenkään teistä ei tarvitsisi joutua näitä kyselemään tai yksin pähkäilemään. Ei sillä, kuten sanottua, kysyminen ei ole koskaan typerää – kysymättä jättäminen sen sijaan saattaa ollakin.

Lähdin liikkeelle ihan perusjutuista ja kyselin asiantuntijalta, millaisissa asioissa sinne gynekologin vastaanotolle sitten pitäisi mennä, miten usein siellä olisi hyvä käydä ja onko jotain muutakin, mitä olisi vielä hyvä tietää? Mehiläisen gynekologi Mira Töyli vastaili kärsivällisesti kysymyksiini ja tässä siis haastattelun pohjalta kokoamani pieni infopaketti gynehommista.

Milloin ihan ensimmäistä kertaa gynekologille?

Monesti nuoren tytön ohjaa ensimmäiselle gynekologikäynnille oma äiti. Mitään kiirettä gynekologin pakeille ei ole, jos kuukautiset alkavat normaalisti eikä niiden kanssa ole mitään ongelmia. On tyypillistä, että kuukautiset saattavat teini-iässä olla epäsäännölliset, mutta yleensä teini-iästä päästessä ne säännöllistyvät parin vuoden sisällä. Mikäli kuukautisia ei kuitenkaan 16 ikävuoteen mennessä ala kuulua ollenkaan, on hyvä selvittää yhdessä gynekologin kanssa, mistä viivästyminen johtuu. Toinen aiheellinen syy hakeutua gynekologin vastaanotolle voivat olla kovin kivuliaat tai runsaat kuukautiset. Jos tarvitsee pelätä läpivuotoja tai kivut aiheuttavat poissaoloja koulusta tai harrastuksista, ei kannata jäädä kärsimään tilanteesta yksin. Gynekologin vastaanotolla voidaan miettiä tilanteeseen ratkaisuja ja apukeinoja. Ja jos ensimmäinen gynekäynti jännittää tai pelottaa, vastaanotolle voi tulla myös äidin kanssa yhdessä.

Monelle teini-ikäiselle ensimmäinen kerta gynekologilla liittyy sopivan ehkäisyn valitsemiseen, kun seksielämä on alkanut ja kaivataan jotakin pitkäaikaisempaa ratkaisua tai vaihtoehtoa kondomeille.

Gynekologin kommentti:

Vanhemmille antaisin vinkiksi, että teinien kanssa kannattaa jutella näistä asioista avoimesti, vaikka he eivät aina vaikuttaisikaan niin vastaanottavaisilta. Vanhempien neuvoista jää aina silti jotakin korvan taakse ja on tärkeää, ettei nuori jää askarruttavien kysymystensä kanssa yksin. Netistä löytyy kyllä tietoa mutta myös paljon virheellistä informaatiota, joten vanhemman rooli tiedon suodattajana voi olla tärkeä. Toisaalta myös gynekologi voi olla nuorelle sellainen turvallinen ja neutraali aikuinen, jonka kanssa voi jutella esimerkiksi seksielämän aloittamisesta ja seksiin liittyvistä kysymyksistä, jos omien vanhempien kanssa keskusteleminen tuntuu vaikealta.

Tuleeko gynekologilla käydä säännöllisesti? Miten usein olisi hyvä käydä perustarkastuksessa?

Moni on opetettu siihen, että kerran vuodessa olisi hyvä käydä gynekologin vastaanotolla tarkistamassa perusasiat. Tästä on alalla hiukan vaihtelevia näkemyksiä ja Töylin mukaan perustarkastusta ei välttämättä tarvitse tehdä ihan näinkään usein. Hän neuvoo, että kerran 1,5-2 vuodessa riittää useimmille, mutta mikäli omassa terveydentilassa tapahtuu selkeitä muutoksia tai ilmenee oireita, ne on tietenkin hyvä käydä läpi ja tarkistaa ongelmien ilmetessä. Esimerkiksi oman verenpaineen yleinen taso on sellainen asia, mistä kannattaa olla tietoinen, jotta muutoksia siinä on helpompi tarkkailla. Verenpaineen lisäksi muun muassa vuoto-ongelmat, kivut tai toistuvat päänsäryt ovat sellaisia asioita, joiden tiimoilta on aina hyvä hakeutua tarkistukseen. Myös voimakkaisiin kuukautiskipuihin kannattaa hakea apua.

Ehkäisystä keskustellessa käydään aina melko tarkasti läpi myös sukutaustaa: onko tukoksille altistavia tekijöitä tai sydän- ja verisuonitauteja, naistenalueen syöpiä tai migreeniä. Tällaiset tekijät vaikuttavat sopivan ehkäisymenetelmän valintaan. Kaikille ei siis automaattisesti määrätä e-pillereitä, vaikka tällaisia harhaluuloja joskus kuuleekin. On olemassa tilanteita, joissa yhdistelmäehkäisypillerit voivat aiheuttaa veritulpan ja sen myötä hengenvaaran, mikäli geeniperimässä on tukoksille altistavia tekijöitä. On siis hyvä olla tietoinen, jos omassa suvussa on tällaisia riskitekijöitä.

Millaisissa tilanteissa olisi hyvä hakeutua gynekologin pakeille?

VOIMAKKAAT KUUKAUTISKIVUT TAI RUNSAAT KUUKAUTISET

Kovista kivuista tai todella runsaista vuodoista ei tarvitse kärsiä yksin. Gynekologin kanssa voidaan miettiä yhdessä vaihtoehtoja tilanteen helpottamiseksi.

KUUKAUTISET PUUTTUVAT

Jos kuukautiset jostain syystä jäävät pois yli kolmen kuukauden ajaksi, vaikka et käytä e-pillereitä ja raskauden mahdollisuus on poissuljettu testillä, on tärkeää käydä gynekologin pakeilla ja selvittää, mistä tilanne johtuu. Syitä kuukautisten pois jäämiseen voi olla monia: kilpirauhasen vajaatoiminta, korkea maitohormonitaso, ylipaino, alipaino tai esimerkiksi liiallinen treenaaminen. Vaikka urheilijat saattavat treenata todella kovaa, myös terveellä urheilijanaisella tulisi lääkärin mukaan olla kuukautiset, kun keho toimii niin kuin sen pitää.

Yleensä kuukautisten puuttuminen kertoo matalasta estrogeenitasosta, mikä kielii siitä, että munasarjoissa on jokin ongelma. Matala estrogeenitaso vaikuttaa varsin lyhyelläkin aikavälillä esimerkiksi luuston tiheyteen ja jo puolen vuoden tauko kuukautisissa näkyy luuston tiheysmittauksessa alenemana. Jos kuukautiset jäävät pois pitkäksi aikaa, altistaa luuntiheyden aleneminen jopa osteoporoosille. Vaikka kuukautisten poisjääminen ei välttämättä tunnu niin isolta jutulta, sillä todellakin voi olla kauaskantoisia terveysvaikutuksia, joten siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Silloin kun naisen keho toimii kuten sen kuuluisi, kuukautiskierto tapahtuu automaattisesti. Jos näin ei tapahdu, on asia syytä tutkia.

VUOTOHÄIRIÖT TAI PITKITTYNEET KUUKAUTISET

Jos kuukautiset pitkittyvät tai niiden välillä tai yhdynnöissä ilmenee ylimääräistä vuotoa, on tilanne hyvä tarkistaa. Välivuodot voivat olla harmittomia ovulaatiovuotoja, joita joillakin saattaa ilmetä munasolun irtoamisen yhteydessä, mutta aina paras tutkia, ettei kohdussa ole mitään vikaa. Joskus välivuotoja saattavat aiheuttaa myös polyypit, myoomat, endometrioosi tai esimerkiksi emätintulehdus, johon voi verenvuodon lisäksi liittyä myös normaalista poikkeavaa, epämiellyttävän hajuista ja koostumukseltaan oudon näköistä valkovuotoa. Joskus vuoto (etenkin yhdynnän jälkeen) voi viitata myös solumuutoksiin kohdunkaulalla, mikä on aina syytä tarkistaa papakokeella. Välivuotoja saattavat aiheuttaa myös kilpirauhasen vajaatoiminta, jotkut muut sairaudet tai lääkitykset. Myös epämiellyttävä tuoksu tai outo koostumus valkovuodossa voi olla hyvä syy piipahtaa gynekologin vastaanotolla tarkistuksessa.

SOPIVAN EHKÄISYTAVAN TAI E-PILLERIMERKIN VALINTA

Jos kaipaat pitkäaikaisempaa ehkäisyvaihtoehtoa, kannattaa asiasta aina neuvotella gynekologin kanssa. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi e-pillerit, minipillerit, kupari- tai hormonikierukka sekä ehkäisykapseli.

Yleisin ja suosituin ehkäisymenetelmä ovat e-pillerit, mutta joskus sopivaa pillerimerkkiä saattaa joutua etsiskelemään kokeilujen kautta. E-pillereiden hormonipitoisuuksissa voi olla suuriakin eroja ja on hyvin yksilöllistä, mikä kenellekin sopii parhaiten. Estrogeeni-, testosteroni- ja keltarauhashormonimäärien keskinäiset suhteet vaihtelevat eri valmisteissa ja tästä syystä myös eri merkkien välisissä sivuvaikutuksissa voi eri ihmisillä ilmetä suuriakin eroja. On täysin mahdollista, että toisen unelmapillerit voivat olla toiselle kauhistus. Yleensä kolmen kuukauden kokeilujakso riittää kertomaan, sopiiko merkki itselle.

Itselle sopimattomien e-pillereiden kanssa ei kannata jäädä kärvistelemään, vaan jutella gynekologin kanssa vaihtoehdoista. Itselle sopimaton pillerimerkki voi esimerkiksi aiheuttaa voimakkaita mielialanvaihteluita, mutta vastaavasti sopiva valmiste puolestaan saattaa tasoittaa selvästi PMS-oireilua. E-pillereiden ei-toivottuja sivuvaikutuksia voivat olla myös esimerkiksi haluttomuus tai limakalvojen kuivuminen (joka puolestaan voi aiheuttaa yhdyntäkipuja).

Jos saat e-pillereitä käyttäessäsi aurallisia migreenikohtauksia, jo yksi kohtaus on syy tulla gynekologin vastaanotolle ja tarkistaa tilanne, sillä aurallisen migreenin kanssa ei saisi lainkaan käyttää yhdistelmäehkäisypillereitä. Tällöin on tarpeen vaihtaa ehkäisymenetelmä johonkin toiseen. Vaikka sinulla ei olisikaan aurallista migreeniä, ehkäisymenetelmän vaihtamista kannattaa harkita, jos saat päänsärkyjä tiheästi ja toistuvasti.

KYHMY RINNASSA

Jos havaitset rinnoissasi jotakin poikkeavaa, muutoksia tai jonkinlaisen patin, mitä et ole aiemmin huomannut, kannattaa tarkistuttaa tilanne gynekologilla. Rinnat voi tutkia myös itse kotona noin 2-3 kuukauden välein ja paras hetki tarkistukselle on noin viikko kuukautisten jälkeen. Rintoja tutkiessa kannattaa kiinnittää huomiota muutoksiin. Jos rintaan ilmestyy jokin kova pahkura, joka ei oikein kunnolla liiku tai on kivulias, on gynekologin syytä tutkia rinnat. Myös ärhäkän näköinen punoitus rintojen iholla tai jos rinnoista alkaa erittyä veristä vuotoa tai maitoa, on tilanne hyvä tarkistaa. Maitoa voi tulla rinnoista myös synnyttämättömillä naisilla – se voi olla merkki esimerkiksi aivolisäkkeen kasvaimesta, mutta myös jotkut lääkeaineet voivat aiheuttaa sitä.

Jotkut gynekologit tutkivat automaattisesti rinnat aina muun tarkastuksen yhteydessä, mutta jos lääkärisi ei näin tee, rintojen tutkimusta voi myös erikseen pyytää lääkärikäynnin yhteydessä.

ENDOMETRIOOSI-EPÄILY

Jos epäilet, että sinulla saattaisi olla endometrioosi, tauti pystytään yleensä toteamaan ultraäänitutkimuksella ja sisätutkimuksella gynekologin vastaanotolla. Voit lukea tarkemmin endometrioosista tästä aiemmin tekemästäni jutusta.

VAIHDEVUODET

Tyypillisesti 45-55 ikävuoden haarukassa nainen alkaa siirtyä kohti vaihdevuosia, jolloin hedelmällisyys ja kuukautiset lakkaavat. Tähän prosessiin voi liittyä erilaisia oireita, joihin voi myös hakea helpotusta gynekologin vastaanotolta. Tyypillisiä vaihdevuosioireita ovat esimerkiksi vuotohäiriöt ja mielialanvaihtelut. Kuukautisten epäsäännöllisyys on tavallista niin kuukautiskierron alkuvaiheessa teini-ikäisenä kuin sen loppuvaiheessakin ennen kuukautisten loppumista kokonaan. Yleisin aika vuotohäiriöille on muutama vuosi ennen kuin ne jäävät kokonaan pois ja häiriöitä voi olla monenlaisia: tiputteluvuotoa, todella runsaita kuukautisia tai joskus jopa hyvin pitkittyneitä kuukautisia, että ne jäävät ikään kuin ”päälle”. Gynekologi voi auttaa pohtimaan ratkaisuja näiden oireiden helpottamiseksi.

LAPSIHAAVEET

Jos suunnitelmissa tai haaveissa on perustaa perhe, asiasta voi olla hyvä jutella myös gynekologin kanssa. Aihe on monelle hyvin herkkä ja riippuu hieman gynekologista, miten tottuneita he ovat keskustelemaan ja ottamaan esille tällaista teemaa. Jotkut gynekologit saattavat kysyä asiasta oma-aloitteisestikin. Useimmat naiset tiedostavat ajan rajallisuuden lasten hankkimisen näkökulmasta, joten on hyvä jossain vaiheessa käydä itsekseen läpi se ajatusprosessi ja miettiä, mikä on tilanne omalla kohdalla toiveiden ja elämäntilanteen osalta. Gynekologin kanssa kannattaa jutella lapsihaaveista ainakin, jos oma hedelmällisyys mietityttää tai lasten hankkimisen kanssa alkaa jo olla iän puolesta kiire.

Todennäköisyyksiä oman hedelmällisyyden tilanteesta voi pienillä helpoilla keinoilla selvitellä hiukan itsekin tutkimalla oman suvun historiaa sukupolven tai parin verran taaksepäin. Ovatko oma äiti tai isoäiti tulleet raskaaksi helposti? Onko suvussa paljon lapsia pari sukupolvea taaksepäin (aikana, jolloin ehkäisyä ei juuri ollut käytössä)? Minkä ikäisenä suvussa on saatu viimeiset lapset? Entä minkä ikäisenä äiti tai isoäiti ovat saaneet viimeiset kuukautisensa? Nämä kysymykset saattavat auttaa hahmottamaan, miten pitkään itsellä on mahdollisesti vielä aikaa miettiä perheenlisäystä.

Nykyään on myös mahdollista pakastaa munasoluja mahdollista tulevaa tarvetta varten. Se on kallis prosessi ja sen yhteydessä käydään läpi koeputkihedelmöityksen hoito, mutta tällä menetelmällä on mahdollista säilyttää nuorempia ja parempikuntoisia munasoluja, jos elämäntilanne ei juuri nyt tunnu lasten hankkimiselle sopivalta tai tulevaisuus on tältä osin vielä avoinna. Munasolut säilyvät pakastettaessa sen ikäisinä kuin itse on niiden talteenoton hetkellä ollut.

Gynekologin kommentti:

Naiset ovat kyllä tietoisia iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen – samaa ei voi sanoa miehistä. Naisia syyllistetään toisinaan siitä, että lapsia ei tänä päivänä hankita ajoissa, kun nykynaiset haluavat vain luoda uraa ja valitsevat työn, matkustelun ja itsenäisen, vapaan elämän perheen sijaan. Oma kokemukseni kuitenkin vastaanotolla kuulemieni tarinoiden pohjalta on, että monella on haaveissa oma perhe, mutta sopivan kumppanin löytäminen voi olla todella vaikeaa. Monilla on takanaan pitkiäkin parisuhteita, mutta kun pitäisi ryhtyä miettimään perheen perustamista, toinen ei olekaan siihen valmis ja suhde kariutuu tästä syystä. Moni päälle 35-vuotiaskin saattaa löytää itsensä tällaisesta tilanteesta.

Moni alkaa miettiä näitä asioita kolmekymppisenä, kun usein perinteisesti aletaan vakiintua, mutta ihan kenen tahansa kanssa tällaiseen suureen sitoumukseen ei haluta ryhtyä. Kohtaan vastaanotolla naisia, joilla on kova kaipuu omalle perheelle, mutta sopivaa kumppania ei meinaa löytyä. Moni haluaa lapsen ensisijaisesti parisuhteessa, mutta osalla on myös haaveissa oma lapsi johonkin tiettyyn ikään mennessä – oli suhdetta tai ei. Näissä tilanteissa on monenlaisia ratkaisuja: jotkut päätyvät raskaaksi kotikonstein esimerkiksi ystävän avulla, mutta osa naisista hakeutuu myös yksin hedelmällisyyshoitoihin. Tämä päivänä ei ole enää mikään tabu, että itsenäinen nainen hankkii lapsen yksin. Moni hedelmöityshoitoihin hakeutuva on jo valmiiksi miettinyt, millaisia turvaverkkoja läheltä löytyy tueksi tarvittaessa. Hedelmöityshoidon onnistumiseksi tarvitaan tietenkin lahjasolu, mutta sen lisäksi naisen terveydentila käydään läpi niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Kuinka usein papakokeessa tulisi käydä?

Papakokeella tutkitaan ja ennaltaehkäistään kohdunkaulansyöpää ja nykysuositus papakokeelle on viiden vuoden välein. Jos kuitenkin on korkean riskin papilloomaviruksen kantaja, on papakoe syytä ottaa tiheämmin. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä kantavansa papilloomavirusta, joten on tärkeää käydä säännöllisesti testeissä.

Jos aiemmassa papakokeessa on havaittu jotakin poikkeamaa, seuraava koe on syytä ottaa pikemmin, yleensä noin vuoden päästä edellisestä. Jos muutoksia puolestaan on useana vuonna peräkkäin, saatetaan tehdä kolposkopia, mikä tarkoittaa kohdukaulan ja emättimen tarkempaa tutkimusta. Kunnallisella puolella yleensä postiluukusta tipahtaa automaattisesti seuraavana vuonna kutsu seulontoihin, jos edellisvuoden tuloksessa on ollut jotakin poikkeamaa, mutta tilanteesta on hyvä pysytellä kartalla myös oma-aloitteisesti, jos ei kuulu automaattisten seulontojen piiriin. Suomessa kohdunkaulan syöpien määrä on tehokkaalla seulonnalla saatu merkittävästi laskuun ja tässä tärkeimpänä tekijänä ovat nimenomaan säännölliset papakokeet.

Onko tärkeää olla oma luottogynekologi?

Harva käy aina säännöllisesti samalla yleislääkärillä, mutta monella naisella on oma tuttu gynekologi, jonka luona on saatettu käydä vuosia vuosia ja joskus jopa koko perheen naiset saattavat käydä saman luottolääkärin vastaanotolla. Myös gynekologeja on moneen lähtöön: toiset pitäytyvät napakasti asialinjalla ja toisilla on kokonaisvaltaisempi lähestymistapa, eträ ”alapään lisäksi hoidetaan myös yläpäätä”. Tärkeintä on löytää se itselle sopiva henkilö, jonka kanssa kemiat kohtaavat.

Onko oma tuttu gynekologi sitten hoidon näkökulmasta tärkeä asia? Ei ole mikään välttämättömyys käydä aina saman henkilön vastaanotolla, mutta omalle luottogynekologille on usein helpompi jutella kaikenlaisista elämän varrella kohdalle osuvista pulmatilanteista. Hyvä asia tutussa ja pitkäaikaisessa gynekologissa on se, että hän tuntee historiasi eikä hänen kanssaan tarvitse aina aloittaa alusta asti. Toisaalta, kun gynekologi tietää jo mahdolliset riskit, hän osaa huomioida herkemmin erilaisia muutoksia kehon toiminnassa. Joskus myös kehon muitakin ongelmatilanteita saatetaan havaita gynekologin vastaanotolla.

Tärkeitä vinkkejä gynekologikäynneille

Gynekologille SAA mennä, vaikka kuukautiset olisivatkin päällä. Joskus ongelmatilanne voi vaatia selvittelyä myös kuukautisten aikana. Jos ongelmana on esimerkiksi se, että vuoto ei ota loppuakseen, niin missään nimessä ei tarvitse tai pidä odottaa vuodon loppumista ennen lääkärille tulemista. Kuukautiset eivät estä tutkimuksen tekemistä – ainoastaan papakoetta ei pystytä välttämättä ottamaan kuukautisten aikana.

Moni on opetettu siihen, että gynekologille mentäessä pitäisi aina olla täysin puhdas ja puunattu (ja ehkä sheivattukin). Gynekologi kuitenkin kehottaa tulemaan ujostelematta sellaisena kuin on! Joskus esimerkiksi tulehdustapauksissa näytteen ottaminen on helpompaa, jos alapäätä ei ole jynssätty aivan puhtaaksi, koska pestessä häviää iholta ja limakalvolta myös osa niistä bakteereista, joita saatetaan tarvita diagnoosia varten näytteeseen.

Gynekologi muistuttelee, että on todennäköisesti nähnyt jo ihan kaiken, joten noloiltakaan tuntuvia vaivoja tai tilanteita ei tarvitse häpeillä. On esimerkiksi ihan tavallista, että tamponi, kondomi tai kuukuppi voi jäädä jumiin. Kannattaa siis vain rohkeasti mennä käymään, jos jokin askarruttaa!

*

Toivottavasti tästä tietopaketista oli teille iloa ja hyötyä, ja mukana oli edes jokin ihan uusi tiedonmurunen. Itse opin gynevisiitin aikana montakin uutta asiaa ja sain paljon tarkennusta hiukan hämäräksi jääneisiin asioihin! Kiitos vielä Mehiläisen omalle gynekologille huiman kiinnostavasta keskustelusta!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

16/10/18

Pari sanaa alkoholista…

66 107

Lasillinen hyvää viiniä rentouttaa joskus ihanasti pitkän päivän tai viikon päätteeksi tai antaa ruokaelämykselle sen täydellisen loppusilauksen. Olen aina käyttänyt alkoholia varsin kohtuudella ja opiskeluvuosinakin bailasin pääasiassa vesiselvänä. Mutta turha sitä on kieltää, pienessä hiprakassa voi olla tosi hauskaa ja joskus drinkki tuo tunnelmaan juuri sen hippusen kaivattua nostetta.

Vaikka olen kohtuukäyttäjä, matkan varrelle on mahtunut myös satunnaisia ylilyöntejä – kellepä ei. Vaarallisimpia minulle ovat sellaiset illat, kun istun tyynesti paikoillani koko illan rupattelemassa mukavia ja joku täyttää koko ajan lasia huomaamattani. Lasillisten määrästä ei pysy kartalla eikä humaltumista huomaa, kun kourassa on koko ajan se yksi ja sama loppumaton lasi. Toisaalta olen myös huomannut, että vanhuus ei tule yksin ja kolmenkympin paremmalla puolen pienestäkin alkoholimäärästä toipuminen voi kestää kauan ja vaatia veronsa.

*

Nykyään jätän aika usein ottamatta sen yhden tai kaksikin lasillista siksi, etten vain kaipaa sitä. Olen lukenut alkoholin vaikutuksista yöunen laatuun ja uniongelmista kärsineenä (ja ajoittain vieläkin kärsivänä) hyvä lepo painaa vaakakupissa usein enemmän. Toisaalta en myöskään kaipaa sitä seuraavan päivän väsynyttä ja tunkkaista oloa, mikä jo paristakin lasillisesta saattaa tulla, puhumattakaan varsinaisesta krapulasta. Olen joskus sanonut, että arvostan sitä seuraavaa päivää (etenkin viikonloppuisin) liikaa, että haluaisin viettää sen itse aiheutetusta päänsärystä kärsien. Olen myös huomannut, että vähäisestäkin määrästä alkoholia saattaa nykyään aiheutua seuraavana päivänä sellaista epämääräistä alakuloa. Tutkimustulokset puoltavat tätä havaintoa – alkoholi todellakin vaikuttaa aivokemiaan.

Viime aikoina on erityisesti ollut sellainen fiilis, että alkoholi ei ole maistunut. Olen sellaisessa työssä, jossa kutsuja kaikenlaisiin kissanristiäisiin satelee sähköpostiin päivittäin ja kilistellä voisi vaikka joka päivä, mutta yhä useammin valitsen sen alkoholittoman vaihtoehdon. Usein työpäivää pitäisi vielä jatkaa tilaisuuksien jälkeen ja yksikin lasillinen vaikuttaa välittömästi keskittymiskykyyn ja vireystilaan. Työhön liittyvissä tilaisuuksissa juomattomuus yleensä ymmärretään, mutta ymmärrys ei aina ulotu vapaa-aikaan asti…

On oikeastaan aika kummallista, miten paljon muiden ihmisten juominen ja etenkin juomattomuus tuntuu kiinnostavan muita. En tiedä, onko kysessä varsinaisesti suomalainen ilmiö, mutta olen kokenut, että ainakin Suomessa moni avoimesti kummastelee tai jopa paheksuu, jos joku illaninstujaisten seurueessa päättääkin pysytellä alkoholittomalla linjalla ilman “pätevää syytä”. Selvin päin juhliva saatetaan leimata ilonpilaajaksi tai tylsäksi, vaikka hän itse olisi mukavissa juhlatunnelmissa myös ilman humalaa. Ihan fiksutkin kohtuukäyttäjät sortuvat joskus painostamiseen ja maanitteluun: “Ottaisit nyt! Aina sitä voi lasillisen tai pari juoda!”

Päteviksi syiksi täydelliseen juomattomuuteen kelpaavat usein vain raskaus tai alkoholin käytön estävä lääkitys. Raskauden mahdollisuutta epäillään vähintäänkin omissa ajatuksissa, jos sopivan ikäinen nainen valitsee alholittoman vaihtoehdon, mutta tökeröimmät saattavat kysellä suoraankin. Lääkekuuri puolestaan kuulostaa tekosyyltä, mutta vaikea siihen on vastaankaan väittää. Syiksi alkoholittomuudelle saattavat myös kelvata seuraavan päivän aikainen herätys, työvelvollisuudet tai se, että saapui paikalle autolla. Olen kuitenkin lukemattomat kerrat todistanut tilanteita, joissa nämä perustelut kaikuvat kuuroille korville. Auton voi aina hakea seuraavana aamuna ja tuskinpa muutama lasillinen haittaa töitä tai herätystä…

Yksi hyväksyttävä selitys alkoholittomuudelle on myös jonkinlainen tilapäinen lakko kuten tipaton tammikuu. Pohdimme tätä erään kaverini kanssa ja hän mietti, voisiko lakko olla selityksenä siksi monelle helpompi niellä, koska sitä leimaa aina ajatus tilapäisyydestä. Kaveri heitti kärjistetyn ajatuksen: ei tarvitse ajatella omaa juomista kriittisesti niin kauan, jos ihmiset ympärilläkään eivät tee niin. Lakon kohdalla voi ikään kuin tuudittautua ajatukseen, että toinen vielä palaa normaaleihin juomatapoihinsa kokeilun päätyttyä.

On olemassa myös yksi selitys, joka todennäköisimmin vetää vastapuolen hiljaiseksi: alkoholismi. Toipuvaa alkoholistia toivottavasti kukaan ei yllytä juomaan. Vaikka ei olisi kyse alkoholismista, joissakin alkoholi saattaa nostaa pintaan sellaisia piirteitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti sekä omaan itseen että lähimmäisiin. Tällöin on hyvä miettiä, tekeekö satunnainenkaan juominen hyvää itselle tai omille ihmissuhteille. Yksi tuttuni lopetti alkoholin käytön, kun tajusi käyttäytyvänsä humalassa aina kuin idiootti. Humala nosti pintaan aggressioita ja alkoholin vaikutuksen alaisena hän tuli rähisseeksi turhista ja pahoittaneeksi läheisten mieliä. Oli hienoa, että hän otti vastuun käytöksestään ja jätti alkoholin, kun se ei selvästikään hänelle sopinut.

Olen miettinyt viime aikoina paljon, miksi ihmeessä minun pitäisi selitellä juomattomuuttani yhtään kenellekään. Miksi asialle pitäisi olla jokin selitys? Miksi vastaukseksi ei riitä, että tänään ei maistu tai nyt en halua? Tai miksi minun pitäisi ylipäänsä puolustella tai selitellä alkoholitonta juomaani yhtään mitenkään? Miksi ihmisiä kiinnostaa, mitä minun lasissani on? En minäkään kysy oluen tai viinilasillisen tilaavalta tuttavaltani, miksi hän juo. Jos nyt vertailua halutaan tehdä, niin useammin olen kohdannut alkoholin käytöstä koituvia ongelmia kuin sen käyttämättömyydestä johtuvia.

Alkoholittomuutta valintana todennäköisesti olisi helpompi kunnioittaa, jos julistautuisin absolutistiksi. Tosin silloinkin saisin varmasti selitellä päätöstäni, koska ihmisiä kiinnostaa, miksi joku luopuu alkoholista kokonaan. En kuitenkaan koe tällaista periaatepäätöstä tarpeelliseksi, koska edelleenkin on niitä hetkiä, joissa drinkki maistuu ja tuo tilanteeseen sopivaa nostetta tai rentoutta. Alkoholi ei kuitenkaan ole minulle synonyymi hauskanpidolle.

Kun olen keskustellut asiasta tuttujeni kanssa, osa innostuu antamaan vinkkejä, miten alkoholittoman juoman voi tilata huomaamattomasti tai millaiset juomat näyttävät hämäävästi alkoholilta lasissa. Omenamehu tai ginger ale menee tuopissa helposti siideristä ja pitkässä lasissa kivennäisvesi lime-lohkolla näyttää erehdyttävästi drinkiltä. Myös olutta saa nykyään useista baareista alkoholittomana ja tietysti baarissa voi aina tilata myös alkoholittoman mocktailin. Vinkit voivat helpottaa alkoholittomasti juhlivan iltaa ainakin siinä määrin, että muut eivät kiinnitä huomiota lasin sisältöön. Mietin silti, miksi vesilinjalla pysyttelevän pitäisi joutua piilotelemaan juomattomuuttaan tai tilaamaan alkoholilta näyttäviä juomia, jotta muille ei tulisi paha mieli?

Ystäväpiiriini kuuluu monia, jotka eivät käytä alkoholia lainkaan tai käyttävät sitä hyvin vähän. Siitä huolimatta kohtaan usein vähintäänkin kummastelua tilanteissa, joissa en halua juoda. Puolituttujen porukassa joku haluaa tarjota juoman minullekin ja kieltäydyn kohteliaasti. Hän kohottaa kulmiaan ja kysyy kummastuneena, enkö tosiaan halua mitään? Kiitän ja vastaan, että tämä vesi riittää hyvin. Ota nyt, kun tarjotaan! Lopulta vastaan, että jos hän välttämättä haluaa tuoda jotakin, voin ottaa limun. Sekin tuntuu vähän turhalta, mutta koen pääseväni tilanteessa helpommalla. Myöhemmin samantyyppinen näytelmä käydään läpi vielä pariin otteeseen samana iltana muutaman eri ihmisen kanssa. Voi tietysti olla, että tässä tilanteessa ihmiset ovat vain yrittäneet olla kohteliaita ja luulevat minun kainouttani kieltäytyneen ilmaisesta juomasta.

Poikaystäväni ei käytä päihteitä ollenkaan eikä ole koskaan edes kokeillut. Minusta se on pelkästään mahtavaa, että hän on rohkeasti pitänyt nuoresta lähtien oman linjansa. Hänen kaveripiirissään kyllä juodaan alkoholia, mutta hän itse ei vain koskaan ole tuntenut asiaa kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa. Hän sanoo, ettei pidä ajatuksesta, että menettäisi tilanteessa hallinnan omaan itseensä. Ja todistettavasti osaa pitää hauskaa siinä, missä hekin, jotka tykkäävät tunnelmaa vauhdittaakseen nautiskella muutaman lasillisen. Poikakaverini ei myöskään paheksu tai puutu muiden juomiseen – hänen mielestään se on henkilökohtainen valinta ja muut tehkööt, mitä haluavat. Samaa asennetta toivoisin muiltakin.

Juttelin viime keväänä yhden tuttavani kanssa juomattomuudesta. Päädyimme keskustelemaan asiasta monen mutkan kautta, kun pohdiskelimme, millaiset asiat deittailumaailmassa lässäyttävät oman mielenkiinnon. Molemmat nostivat yhdeksi kiinnostusta laimentavaksi tekijäksi liiallisen päihteiden käytön. Kukin tehköön omalla elämällään mitä haluaa eikä alkoholissa ole mitään pahaa, mutta jos meininki alkaa olla sitä, että juominen kuuluu olennaisena osana kaikkeen hauskanpitoon, myönnän, että se on minulle suuri turn off.

Keskustelumme rönsyili alkoholin käyttöön yleisemmälläkin tasolla ja kaverini kertoi muuttaneensa elämäntapojaan hiljattain monessa mielessä terveellisempään suuntaan. Haasteeksi ovat kuitenkin muodostuneet työpaikan kulttuuriin kuuluvat kosteat juhlat, joissa muut helposti painostavat tai leimaavat ilonpilaajaksi, jos yhdelle ei maistu. Hän myös harmitteli, että joitakin ystäviä ei saa enää seuraksi istumaan iltaa, jos ei ole itsekin valmis juomaan. Moni ei halua ottaa skumppalasillista yksin, jos kaveri juokin vain teetä. Onko ystävän juomattomuus jonkinlainen ikävä muistutus siitä, että itsellä samanlaista itsekontrollia ei ehkä olekaan? Vai mistä tällainen ajatus kumpuaa?

Juttelin äskettäin myös erään toisen kaverini kanssa alkoholista. Hän kertoi huomanneensa, että miesten kesken alkoholi kuuluu usein illanviettoihin kuin oletusarvona. Hänen kaveriporukassaan yhteinen tekeminen on melkein aina sitä, että mennään oluelle. Hän oli havahtunut tähän jokin aika sitten, kun oli miettinyt, mitä itse yleensä tekee kavereidensa kanssa. Kun porukkaa ei yhdistä mikään yhteinen harrastus, ainoa luonteva aktiviteetti on istua tuopilliselle. Mietimme yhdessä, että tämä tilanne on varmaan monella muullakin miehellä, jolla ei esimerkiksi ole jotakin aktiivista harrastusta, jonka parissa tapaisi ystäviä.

Eräs tuttavani kertoi hiljattain olleensa nyt 100 päivää juomatta. Kokeilu alkoi pyrkimyksestä terveellisempään arkeen ja samalla kun liikunnan määrä lisääntyi ja ruokailutottumukset saivat päivityksen terveellisempään suuntaan, tuntui luonnolliselta myös vähentää tuntuvasti alkoholin käyttöä. Hän on kertonut olevansa todella iloinen kokeilustaan ja havainneensa, että suurimmassa osassa illallisjuhlia, after workeja, kilistelytilanteita ja muita juhlia voi aivan hyvin kohottaa maljaa myös alkoholittomalla versiolla. Eräs havainto kuitenkin pysäytti: hän huomasi juoneensa aiemmin usein vain siksi, että muut eivät loukkaantuisi. Miten hullua se onkaan! Miksi meitä kiinnostaa niin paljon, mitä toisen ihmisen lasissa on? Ja kaverin juomattomuus vaikuttaa kielteisesti omaan juhlatunnelmaan?

Kaverini myös iloitsi siitä, että kokeilun jälkeen punaviinilasillinen maistui erityisen hyvältä. Hän kertoi pyrkivänsä jatkossa terveelliseen arkeen, johon myös alkoholi voi kuulua mutta maltilla käytettynä muutaman kerran kuussa. Terveellisempää elämää tavoitellessaan hän oli mielestäni oivaltanut elämästä jotakin olennaista: loppujen lopuksi ei tarvitse luopua mistään, kunhan vain vähentää hiukan. Paitsi liikuntaa – sitä voi lisätä.

*

Alleviivaan nyt vielä tämän postauksen lopuksi, että kerron tietenkin tässä jutussa vain minun henkilökohtaisen kokemukseni sekä parin tuttavani tarinoita, mutta varmasti kokemuksia voi olla myös toisenlaisia. Ilmiö ei välttämättä ole vain suomalainen, mutta täällä se tuntuu kuitenkin olevan monelle valitettavan tuttu. Tarkoitukseni ei myöskään ole tuomita kenenkään alkoholin käyttöä eikä demonisoida satunnaisia viinilasillisia. Alkoholilla (tai ainakin punaviinillä) voi pieninä annoksina ja kohtuulla käytettynä olla positiivisiakin terveysvaikutuksia ja itsekin mielelläni nautiskelen joskus lasin viiniä tai hyvän drinkin.

Pyydän kuitenkin, että voitaisiinko lakata kyttäämästä muiden juomalasien sisältöä? Jos huomaat ärsyyntyväsi tai pettyväsi siitä, että kaverisi ei haluakaan tilata seuraksesi drinkkiä, toivon, että pysähdyt miettimään, miksi toisen juomattomuus häiritsee. Jos joku haluaa olla juomatta, hän tuskin kaipaa osakseen raskausepäilyjä, painostusta, syyllistämistä tai muutakaan erityistä huomiota valintansa takia. Eikä hänen varsinkaan tarvitse selitellä sitä sinulle tai kenellekään muullekaan.

Photos: Jenni Rotonen

Related posts

10/10/18

Maailman mielenterveyspäivä – tukea masentuneelle ja masentuneen läheisille

6 49

Tiesitkö, että tänään vietetään maailman mielenterveyspäivää? Siitä on nyt vajaat kolme vuotta, kun raotin blogissa omaa taustaani masennuksen parissa ja kerroin käyväni läpi psykoterapiaa. Kolme vuotta kestäneen ja viime keväänä päättyneen psykoterapiaprosessin aikana aloin kirjoittaa mielenterveydestä myös blogissa ja sosiaalisessa mediassa ja saamani palautteen perusteella pidin koko ajan tärkeämpänä sitä, että näistä asioista puhutaan avoimemmin ja säännöllisesti. Ajattelin, että jos esimerkkini saa yhdenkin ihmisen hakemaan apua tilanteeseensa ajoissa, on avoimuus ja rohkeus ollut kaiken arvoista.

Pohdintani ja tekstini masennuksesta ja mielenterveydestä ovat vuosien varrella herättäneet kovasti kiinnostusta ja huomiota myös blogini ulkopuolella. Moni ei ehkä olisi arvannut, että mukavasti menestynyt ja pinnallisin puolin unelmaelämääelävä bloggaaja voisi masentua tai “joutua” psykoterapiaan. Haastattelupyyntöjä on vuosien varrella sadellut monelta suunnalta, olen tehnyt paljon mielenterveystyöhön liittyviä hyväntekeväisyysprojekteja ja viime vuoden lopulla sain kiinnostavan viestin. Kehitteillä oli masennuksesta kärsiville ja heidän läheisilleen tarkoitettu verkkopalvelu, johon myös minua pyydettiin mukaan.

*

Yhteydenottaja oli kolmekymppinen start up -yrittäjä Jasu Koponen, joka ehdotti minulle tapaamista kertoakseen konseptista lisää. Lähdin tyypin kanssa teelle ja sain kuulla ideasta enemmän. Ja tarina oli aika pysäyttävä. Jasun oma isä teki itsemurhan vuonna 2016 ja asia tuli melkoisena yllätyksenä koko lähipiirille. Läheiset ymmärsivät vasta jälkikäteen isän olleen masentunut, koska tämä ei koskaan puhunut läheisilleen asiasta eikä hakenut ulkopuolista apua. Isä ei ollut tainnut ymmärtää itsekään, mistä oma paha olo johtui. Tapahtunut jätti Jasulle tunteen, että hän olisi toivonut ymmärtäneensä isän tilannetta aikanaan paremmin, jotta olisi osannut tarjota apuaan ajoissa ja olla paremmin tukena.

Tapahtuneen seurauksena syttyi ajatus siitä, miten muita masentuneita ja heidän läheisiään voisi yrittää auttaa. Koska masentuneelle avun hakeminen voi olla vaikeaa ja samalla moni läheinenkään ei välttämättä tunnista masennuksen oireita tai tiedä miten tukea sairastunutta, Jasu lähti rakentamaan videopohjaista matalan kynnyksen verkkopalvelua, joka tarjoaa sekä tietoa, konkreettisia oppeja ja työkaluja että vertaistukea. Lifeclass.fi-verkkokurssi auttaa sekä masentunutta itseään että hänen lähipiiriään kohtaamaan paremmin sairauden mukanaan tuomat haasteet ennen kuin tilanne pääsee vakavaksi.

*

Paitsi masentuneelle itselleen, Jasu on halunnut palvelun kautta tarjota tukea myös masentuneen läheisille, jotka jäävät lähes poikkeuksetta kaiken avun ulkopuolelle. Lähipiirin rooli toipumisessa on merkittävä – ja samalla raskas. Ja tästä syystä läheisillä on tästä syystä kohonnut riski uupua tai sairastua masennukseen myös itse.

Olin liikuttunut Jasun omasta tarinasta ja tietysti mietin myös oman historiani pohjalta, millaista tukea olisin itse aikanaan saattanut kaivata. Kun hän pyysi minua mukaan palveluun jakamaan oman tarinani videomuodossa vertaistueksi muille, suostuin epäröimättä. Verkkopalvelua on työstetty viime vuoden puolelta lähtien ja tänään on koittanut se hetki, kun palvelu on avattu yleisölle. En ole vielä itse uskaltanut katsoa omaa tunnepitoista haastatteluvideotani, mutta ehkä uskaltaudun tekemään sen vielä tänään illalla. Jo pelkästään tuon alle liitetyn esittelyvideon katsominen nostattaa kyyneleet silmiin.

*

Tämä mielenterveysteema on erityisen ajankohtainen tänään maailman mielenterveyspäivänä (WHO), mutta aihe ei vanhene koskaan. Vaikka oma masennukseni on näillä näkymin historiaa, lähimpieni joukossa on tälläkin hetkellä masennuksesta kärsiviä ja kaipaan ajoittain itsekin tukea siihen, miten voisin parhaiten olla apuna ja tukena läheisilleni.

Masennustilastot kertovat karuja lukemia: joka viides suomalainen sairastuu elämänsä aikana masennukseen ja lähes jokainen kohtaa masennusta ystävän tai läheisen roolissa. Masennuslääkkeitä syö vuosittain 400 000 suomalaista, joista noin puolella on masennusdiagnoosi. Suomessa tapahtuu vuosittain noin 800 itsemurhaa, joista 2/3 masennus on mukana kuviossa. Lisäksi arvioidaan, että jokaista aikuisen tekemää itsemurhaa kohti tapahtuu yli 20 itsemurhayritystä. Masennus on myös suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Vuonna 2017 masennuksen takia eläkkeelle jäi noin yhdeksän henkilöä päivässä.

Masentuneen ja hänen läheistensä tueksi kehitettyä Lifeclass.fi-verkkokurssia on ollut mukana tekemässä psykologeja, psykiatreja, terapeutteja ja muita alan asiantuntijoita esimerkiksi Suomen mielenterveysseurasta ja Mielenterveysomaisten Keskusliitosta Finfamista. Kurssin voi aloittaa ilmaiseksi ja halutessaan lisäsisältöjä saa käyttöönsä maksua vastaan. Palvelua ei ole tarkoitettu korvaamaan varsinaista hoitoa, mutta sen avulla voi saada tukea ja apua omaan tilanteeseensa. Jos epäilet itselläsi tai läheiselläsi masennusta, voit tehdä asiantuntijoiden luoman masennustestin ilmaiseksi osoitteessa masennustesti.fi.

Lifeclass.fi-palvelusta on tänään uutisoitu laajasti suomalaismediassa. Mikäli haluat lukea palvelusta ja sen taustoista sekä perustajasta Jasu Koposesta lisää, kurkkaa esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkeli, Huomenta Suomen haastattelu, Ilta-Sanomien haastattelu (jossa minäkin olen mukana), Kauppalehden artikkeli sekä MeNaisten juttu.

 

 

Pupulandiassa mielenterveys- ja masennusteemaa on käsitelty muun muassa näissä jutuissa:

Omia kokemuksia psykoterapiasta

Minun masennustarinani

♥ Puhetta masennuksesta

Mielenterveys-tabua rikkomassa

Nuorten mielenterveys ja Sekasin-kampanja

Avointa keskustelua mielenterveydestä, osa 1

Avointa keskustelua mielenterveydestä, osa 2

Uskalla hakea apua

 

Olen puhunut lisäksi mielenterveydestä ja masennuksesta esimerkiksi näissä artikkeleissa ja haastatteluissa:

Bloggaaja Jenni Rotonen: “Selvisin masennuksesta” (Kauneus & Terveys)

Jenni Rotonen: “Terapia oli paras lahja itselleni” (Suomen Mielenterveysseura)

Bloggaja kertoo masennuksestaan: “Päällepäin varmaan kukaan ei arvaisi” (MTV3)

Jenni Rotonen tuo esiin, että paha olo voi piillä kiiltävänkin kuoren alla (Tunne & Mieli)

 

 

Tilastojen tietolähteet: Tilastokeskus, Eläketurvakeskus, Suomen Mielenterveysseura & WHO

Related posts