15/08/15

Flow-tunnelmia perjantailta

1 93 flow11.jpg

Se taitaa olla vähän niin, että festareille ja juhlimaan taitaa olla kaikkein paras tilanne lähteä täysin vailla odotuksia. Olin eilen todella väsynyt ja Flow-festareiden perjantain ohjelmassa ei ollut niin montaa minua etukäteen kiinnostanutta artistia, joten odotukset eivät varsinaisesti olleet korkealla. Loppujen lopuksi minulla oli yksi kaikkien aikojen hauskimmista festari-illoista ja artistikattauskin yllätti lopulta pelkästään positiivisesti. 

Sää helli festariyleisöä ja tunnelma oli tapahtuma-alueella huipussaan. Olin vähän odottanut Lianne La Havasin keikkaa, mutta jotenkin tuntui, että tämänkaltainen musiikki olisi todennäköisesti päässyt paremmin oikeuksiinsa teltassa. Jotenkin päälava oli tällaiselle lempeälle tunnelmoinnille vähän liian levoton areena. Sen sijaan Major Lazer ja CHIC vetäisivät päälavalla sellaiset setit, että ei ollut vaikea löytää bilefiilistä yleisössä. CHICin keikka oli aivan uskomaton hittiparaati – on melkein epätodellista, että yksi mies on voinut tehdä lähes KAIKKI hittibiisit tietyltä ajanjaksolta. :D Myös Major Lazer villitsi yleisöä kiitettävästi pimenevässä illassa. Yksi illan kivoimmista yllättäjistä oli Back Yardilla esiintynyt Dixon, jonka dj-setti vei niin mennessään, että olin jättää Major Lazerin väliin. Kuulin myöhemmin muiltakin yhtä ylistäviä sanoja Dixonin keikalta eli en tainnut olla yksin mielipiteineni, että siinä oli yksi perjantain kovimmista keikoista.

flow20.jpg

Oikeastaan onkin ehkä otollisin mieliala mennä nauttimaan festareiden tunnelmista on juuri sellainen avoin mieli, ettei ole miettinyt liian tarkkaa minuuttiaikataulua, mitä keikkoja haluaa nähdä. Usein paikan päällä tulee vastaan hauskoja yllättäjiä ja aikataulut pettävät muutenkin, kun joka toisella askeleella vastassa on joku tuttu, jonka kanssa on ihan pakko jäädä vaihtamaan muutama sana. Kertakaikkisen hauska ilta – jos loppufestarit ovat edes puoliksi yhtä onnistuneet kuin eilispäivä, niin hyvä tulee. :)

Mitkäs olivat teidän suosikkejanne eilen? Ja jos törmätään, niin tulkaahan rohkeasti vain nykimään hihasta!

flow17.jpgflow12.jpgflow1.jpgflow3.jpgflow2.jpg flow7.jpg flow9.jpgflow4.jpg flow15.jpgflow14.jpg flow16.jpg flow18.jpg flow19.jpg flow21.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

14/08/15

Elämänhallintaa ja ohariärsytys

20 23 asu-marimekko2.jpg

Minun pitäisi vähän opetella elämän- ja etenkin ajanhallintaa. Viimeiset kaksi viikkoa meininki on ollut vähän sellaista, että aika tuntuu vain valuvan jonnekin ja takaraivossa jyskyttää koko ajan, miten montaa hommaa pitäisi hoidella, mutta minuutit vain loppuvat kesken. Pitäisi vain osata priorisoida ja “EI” on sellainen sana, mitä minun tulee vielä harjoitella. Olen monta viikkoa suunnitellut, että tekisin esimerkiksi Flow-festareita varten sellaisen ennakkokatsauksen, jossa vinkkaisin omia artistisuosituksiani kinkereihin ja sellaista on lukijoidenkin puolelta toivottu. Olen syvästi pahoillani, mutta tänään festareiden alkajaispäivänä tilanne on se, että olen hädin tuskin ehtinyt edes vilkaista esiintyjälistaa. :D Taidetaan siis mennä Flow aika spontaaneissa tunnelmissa.

Mutta ajankäytöstä puheen ollen… Eilen kyllä ärsytti harvinaisen paljon (tilitinkin jo asiaa Snapchatissa), kun olin lupautunut antamaan haastattelun erääseen tutkimusprojektiin ja minulle tehtiin klassiset oharit. Tai toinen osapuoli myöhästyi tapaamisesta niin paljon, että se alkoi ainakin tuntua jo ohareilta. Olimme sopineet tapaavamme klo 10 kahvilassa ja menin ajallaan paikalle. On muuten aina hassua, kun tapaa jonkun ihmisen, josta ei tiedä etukäteen, miltä tämä näyttää. Niinpä istuin alas ja katselin uteliaana jokaista kahvilaan kävelevää tyyppiä, että olisikohan se tuo – ja toivoin, että haastattelija tunnistaisi minut. 

asu-marimekko5.jpg

Ihmettelin hiukan, kun ketään ei alkanut kuulua ensimmäisten 10 minuutin aikana. Siinä vaiheessa, kun 15 minuuttia oli kulunut, ryhdyin miettimään, olenko tullut tapaamiseen vääränä päivänä tai väärään paikkaan. Tarkistin sähköpostista kännykällä, että aika ja paikka olivat oikeat. Ihmettelin, ettei toinen osapuoli ollut laittanut mitään viestiä tai soittanut kertoakseen myöhästyvänsä ja hetken jo mietin, että onkohan hänelle sattunut jotakin matkalla tapaamiseen.

20 minuutin odottelun jälkeen minua alkoi jo oikeasti vähän ärsyttää – se on jo melkoisen pitkä aika odotuttaa toista ilman minkäänlaista ilmoitusta ja pahoittelua myöhästymisestä. Tarkistin vielä sähköpostikirjeenvaihdosta, olisiko minulla haastattelijan puhelinnumeroa, jotta voisin soittaa ja kysellä perään, mutta hän ei ollut antanut minulle numeroaan, enkä ollut hoksannut sitä itse kysyä. Päätin, että odotan puoleen asti ja että jos tyyppi ei siihen mennessä olisi saapunut, lähtisin pois. Minulla oli sovittu toinen tapaaminen klo 11, joten lopulta päädyin kuitenkin istuskelemaan kahvilassa noin 40 minuuttia ennen kuin lähdin. 

asu-marimekko8.jpg

Olin hämmentynyt ja ärsyyntynyt ja ajattelin yhä, että ehkä tässä on tapahtunut jokin inhimillinen erehdys. Ehkä haastattelija on merkinnyt tapaamisen kalenteriinsa väärin tai jotain, mutta ärsyttihän tuollainen tunnin hukkaaminen kiireisenä työpäivänä ihan todella paljon. Etenkin kun projekti ei ollut mikään minulle tärkeä tai hyödyllinen, vaan olin vain lupautunut hyvää hyvyyttäni auttamaan tuntematonta ihmistä.

Noin tunti sovitun tapaamisajan jälkeen haastattelija soitti minulle. Hän aloitti kertomalla, että olisi nyt paikalla kahvilassa, mihin minä ihmettelin, että emmekö sopineet tapaamisen klo 10. Hän mutisi, että eikös se ollut klo 10.30 (hän oli siis siitäkin siis jo puoli tuntia myöhässä), mihin totesin, että ei, kyllä se oli klo 10. Hän ei pahoitellut asiaa millään tavalla, vaan tokaisi vain, että noh, hän oli kyllä Helsingissä jo klo 10, muttei muistanutkaan, että täällä on niin vaikea löytää parkkipaikkaa.

Huomautin ystävällisesti, että tällaisessa tilanteessa olisi kohteliasta soittaa ja ilmoittaa myöhästyvänsä. Että nyt nökötin siellä kahvilan pöydässä puoli tuntia tietämättä, oliko hän edes tulossa. Kommenttini kuitattiin vain tokaisulla, että ei hän nyt pystynyt sieltä autoa ajaessa minulle ryhtyä soittelemaan. Hmm, siinä vaiheessa kun on tunnin (!) myöhässä sovitusta aikataulusta, luulisi, että voisi vaikka hetkeksi ajaa auton tien sivuun näpytelläkseen tekstiviestin tai soittaakseen sen minuutin mittaisen puhelun. 

asu-marimekko4.jpg

Eniten minua ärsytti tilanteessa se, että haastattelija ei todella vaikuttanut olevan lainkaan pahoillaan eikä vaikuttanut myöskään ajattelevan tehneensä itse mitään väärää. Hän vain selitteli ja syytteli tilanteesta Helsingin liikennettä ja heitti ylimalkaisesti, että no, näitä sattuu! En ole itsekään aina maailman täsmällisin ihminen, mutta minusta kuuluu aivan perustavanlaatuisiin käytöstapoihin, että jo muutaman minuutin myöhästymistä pahoitellaan, puhumattakaan sitten siitä, jos odotuttaa toista kokonaisen tunnin. Tapahtuneesta ei olisi jäänyt niin huono maku, jos tyyppi olisi vilpittömästi osoittanut olevansa pahoillaan tai olisi myöntänyt toimineensa tökerösti. Sain kyllä myöhemmin kahden lauseen mittaisen sähköpostin, jossa hän pahoitteli, että olin joutunut odottamaan turhaan, mutta jotenkin tämä jälkikäteen lähetetty viesti ei enää onnistunut pyyhkimään pois sitä huonoa fiilistä, joka tilanteesta jäi. EI NÄIN!

Sutjakkaalla aasinsillalla esittelen tässä samassa yhteydessä päivän asun eiliseltä – tällaiset kamppeet oli päällä siellä kahvilassa odotellessani. ;) Ja hei, jos on lyömättömiä artistivinkkauksia Flowhun, niin saa huudella kommenttiboksissa. <3

asu-marimekko9.jpg

Silkkipaita // silk blouse Marimekko (kuvauslainassa), nahkashortsit // leather shorts Only, kengät // shoes & Other Stories, aurinkolasit // sunglasses Monki, sormus // ring vintage

asu-marimekko3.jpg

Photos: Vesa Silver

Related posts

11/08/15

Loppukesän ilta-auringossa

5 23 ilta1.jpg

Lempiaikaani vuodesta on ehdottomasti loppukesä ja alkusyksy. Nyt tuntuu vielä ihan kesältä, mutta jotenkin ilmassa väreilee silti sellainen aavistus syksystä – jos ei vielä tuulessa ja tuoksussa, niin vähintään omassa mielialassa. Jotenkin tähän loppukesän lempeän haikeaan sävyyn sopii täydellisesti se, että olemme pian viikon saaneet nauttia täydellisistä auringonlaskuista – vaaleanpunaiseksi värjäytyvästä taivaasta, joka saa iltaunisenkin notkumaan rannoilla ja kallioilla nukkumaanmenon aikoihin asti. 

Eilen illalla jo vähän väsytti, kun suuntasimme iltakävelylle, mutta kauniissa säässä intouduimme vaeltamaan Eiranrantaan asti. Vanhat kotikulmat herättävät aina muistoja ja etenkin juuri näin loppukesän aikaan muistelen vähän haikein mielin, miten mukavaa oli asua niin lähellä rantakallioita. Toisaalta, nyt meren äärelle kipittäessään tulee vähän huomaamattakin tehneeksi ihan oivan iltalenkin. 

ilta3.jpg

Piipahdimme eilisen iltakävelyn lomassa Birgitassa istumassa, koska minulle iski nälkä kesken kävelyn. Haaveilin salaa paistetuista perunoista, joita tiesin kahvilan listalla olevan. Surkeudekseni kuulin hetken jonotettuani, että keittiö oli jo ehtinyt mennä kiinni, mutta pienellä onnenkantamoisella paistinpannulta saatiin vielä raavittua minulle kasaan se haaveilemani peruna-annos. Paistetut uudet perunat. <3

Poikakaveri intoutui siinä muistelemaan hauskoja iltakävelyillämme tapahtuneita sattumuksia – yllättäen nuo kaikki episodit ovat olleet minun aikaansaannoksiani. Hän naureskeli, että kesken sporttisen (hah, minulla oli kuvan mekko ylläni, että nyt kyllä käytettiin hiukan värikynää) iltalenkin minun oli saatava perunaa ja lenkki keskeytyi minun ruokataukooni. Toisen kerran taas, joskus aivan suhteemme alkuaikoina, jouduimme pistäytymään kesken lenkin marketissa ostamassa minulle pitkät kalsarit, kun tulikin vilu. Puin kalsarit sovituskopissa päälleni ja kiikutin kassalle tyhjän pakkauksen. Myyjän ilme oli näkemisen arvoinen, kun ilmoitin, että nämä ovat jo päällä.

ilta2.jpg

Hauskaa seuraa tuo miekkonen on kyllä, vaikka vitsit menevätkin välillä viisastelun puolelle. ;) Illan kruunasi hänen kommenttinsa, kun annoin valokuvatessani naisellisen käsilaukkuni hänen kannettavakseen. Hän ehti kanniskella laukkua olallaan hyvän tovin, kunnes pahoittelin, että hän on joutunut kiikuttamaan ei-niin-miehekästä veskaani ja otin sen taas kantaakseni. Mies vain tokaisi: “Ei mua haittaa, sehän on nätti laukku!” Ihana mies. :D

Translation: August evening sun in Helsinki. Thank you summer for finally coming. <3

ilta4.jpg

Photos: Pupulandia

Related posts

3/08/15

Jäätelö sulaa

131 43 aino4.jpg

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Aino-jäätelö

Muistatteko viime keväänä, kun neljä suomalaista suunnittelijaa pääsi suunnittelemaan Aino-jäätelölle uuden pakkauskuosin. Yleisö sai äänestää kuoseista suosikkiaan, joka tulisi myöhemmin koristamaan 10-vuotissyntymäpäiviään juhlistavan Ainon pakkausta. No nyt on yleisön äänet laskettu ja aika julkistaa, mikä kuosi sulatti kansa sydämet. :) Vihje voittajasta sisältyi jo tuohon edelliseen lauseeseen, sillä äänestäjien lempparikuosiksi nousi Maija Louekarin herkullisen valuva “Jäätelö sulaa”-niminen printti, joka pienen sulattelun (hehee) jälkeen nousi muuten omaksikin suosikikseni. Jos kiinnostaa lukea Maijasta tekemäni haastattelu printtisuunnittelijan työhön liittyen, niin se löytyy täältä.

Tänä syksynä voitte siis löytää kauppojen pakastealtaista tällä uudella kuosilla kuvitettuja jätskipakkauksia. Uusiin juhlapukuihin puetaan klassikkomaut Karpalo & Kinuski, Ihana Maitosuklaa sekä Lumoava Lakritsi, joista näitä erikoispakkauksia on saatavilla rajoitettu erä. Tosin jos minulta kysytään, jätskialtaasta sopisi löytyä tällaista hauskempaa pakkaussuunnittelua vaikka ihan pysyvämminkin.

aino1.jpg

Olen itse asiassa aina ihmetellyt, miksi monet arkiset tuotteet pakataan niin tylsiin paketteihin? Esteetikon silmää hivelee, kun pakkaussuunnittelussa on otettu huomioon myös visuaaliset arvot eikä aina tehdä niitä kaikkein ilmeisimpiä ja helpoimpia ratkaisuja. Omia suosikkipakkauksia löytyy esimerkiksi teevalmistajilta, sillä Clipperin ja Pukkan teepaketit ovat niin kauniita, että niitä pitää vaikka ihan mielellään esilläkin keittiön hyllyllä tai pöydän kulmalla. Olen jopa vähän sellainen pakkausintoilija, että saatan hyvinkin valita kalliimman tuotteen ihan vain siksi, että pakkaus miellyttää enemmän silmää. Entäs te muut? Onko sillä väliä, millaiseen rasiaan tai kääreeseen tuote on paketoitu?

Uuden juhlakuosin julkistuksen kunniaksi sain myös mahdollisuuden ilahduttaa teitä pienellä yllätyksellä. :) Saan nimittäin jakaa 10 kommentoijalle uudella hauskalla Aino-kuosilla koristetun kangaskassin, joista yksi kätkee sisäänsä 4 valkoista KoKo-astiaston täydellisesti jäätelöhetkiin sopivaa kulhoa. Arabian KoKolla on muuten myös tänä vuonna 10-vuotisjuhlat, joten näitä tuplakekkereitä sopii mainiosti juhlistaa jäätelöä herkuttelemalla. Olisi hauska kuulla teidän muiden mietteitä pakkaussuunnittelusta, joten avatkaahan sanainen arkkunne kommenttiboksissa. Jaan kangaskassit sekä tuon yhden kulhosetin pe 7.8.2015 mennessä kommentoiden kesken. Muistathan jättää kommenttisi yhteyteen toimivan sähköpostiosoitteen.

aino5.jpg aino6.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts