24/09/15

Jätskihommia

8 53 jaatelo3.jpg

Kaupallinen yhteistyö: Aino-jäätelö

Käsi ylös kaikki te, jotka tykkäätte jäätelöstä? Sain pari viikkoa sitten kokea jokaisen lapsen (ja varmaan aika monen aikuisenkin) unelman ja pääsin tutustumaan jäätelötehtaaseen! Pääsin nimittäin visiitille Turengin jäätelöhtehtaalle, missä valmistetaan valtava määrä suomalaisia, kotimaisesta maidosta ja kermasta tehtäviä jäätelöitä – niiden joukossa myös herkulliset Aino-jätskit, joiden tiimoilta reissuun pääsinkin. 

Mahdollisuus oli oikeasti aika erityinen, sillä jäätelötehtaalle ei äärimmäisen tarkan hygienian takia päästetäkään kovin usein ylimääräistä väkeä. Mekin jouduimme käymään läpi tarkat proseduurit ennen tehdastiloihin astumistamme: oli turvakengät, hiusverkot, suojapäähineet, hansikkaat, suojatakit ja tarkka järjestys, missä kaikki suoritettiin. Kävi selväksi, että Turengin jäätelötehtaalla todella huolehditaan sekä hygieniasta että turvallisuudesta erittäin säntillisellä tarkkuudella: sääntöjä muun muassa ovat, että portaita kävellessä tulee AINA pitää kaiteesta kiinni ja tehdasalueella ei saa koskaan juosta. Tuo kaidesääntö kannattaa muuten pitää mielessä ihan muuallakin – luin nimittäin jostain, että jos en ihan väärin muista, niin peräti 80-90% portaissa tapahtuvista onnettomuuksista vältettäisiin, jos ihmiset vain pitäisivät kaiteesta kävellessään kiinni.

jaatelo4.jpg

Mutta hitsi vie, että jätskitehtaalla oli tiukasta toimintakaavasta huolimatta jännää ja mielenkiintoista! Harmi, ettei itse tehtaassa saanut ottaa valokuvia – muuten olisin ikuistanut teille muun muassa sellaisen liikuttavan inhimilliseltä näyttävän laitteen, joka läpsäyttää “pikku-kätösillä” litran jäätelöpakettien pahviläpät kiinni. Voin muuten kuvitella, että itselleni tulisi jätskitehtaalla aika nopeasti jäätelö-överit, koska ilmassa leijuu joka puolella sellainen makeahko jäätelön tuoksu. Sinänsähän jäätelö ei oikein tuoksu miltään, mutta siellä tehtaalla silti tuoksuu. 

Oli mahtavaa päästä maistamaan aivan tuoretta, suoraan koneesta tullutta jäätelöä, koska se maistuu aivan erilaiselta kuin paketissa kököttänyt jätski. Kuvittele joku ihana jätskikioskista ostettu pehmis ja miltä se maistuu. Sitten kerro sen herkullisuus, samettisuus ja pehmeys kymmenellä, niin pääset ehkä jotakuinkin ajatuksissasi siihen, miltä maistuu suoraan tehtaasta tullut jäätelö. NAM! Pääsimme myös testailemaan samalla Ainon uutuusmakuja  Laktoositonta Aino Mansikkaa sekä Aino Suolainen Kinuski -jäätelöä. Tykkään itse erityisesti tuosta suolaisen ja makean yhdistelmästä.

jaatelo6.jpg

Tehdaskierroksen jälkeen pääsimme harjoittelemaan jäätelöpallon pyöritystä jäätelöakatemiaan, jonka rehtori Armi on kouluttanut jätskikioskien myyjiä Suomessa vuosikymmenten ajan. Olikohan se jopa 30 vuotta, minkä hän on jäätelöpallon pyöritystä jo ehtinyt opettaa – ja toki tehnyt valtavasti muutakin urallaan jäätelön parissa. Miettikää, että joku oikeasti tekee tuollaista työkseen! Miten mahtavaa. :D Mutta jos Armilla on mahtava työ, niin Aino-jäätelöllä on töissä myös sellainen ihminen, jonka tehtävänä on kehittää ja maistella uusia jäätelömakuja – miettikääpä sitä hommaa… Ammatti vaihtoon?

Armilla oli heti antaa selkeät opit, miten täydellinen jätskipallo syntyy. Itsehän olin kauhan varressa ihka ensimmäistä kertaa ikinä, joten jäätelökaukaloon kajoaminen hiukan jännitti. Armin ohjeilla kuitenkin onnistui! Ensinnäkin, kauhan tulee olla metallia ja jäätelön huoneenlämmössä hetken verran sulanutta. Metalli lämpenee käden otteessa, jolloin se luistaa jäätelön pinnalla sulavammin. Pakastinkylmä jäätelö puolestaan on aivan liian kylmää pallojen pyörittelyyn – sitä saa siis huoletta sulattaa jääkaapissa ainakin 10-15 minuuttia (riippuen toki hiukan siitä, miten kylmänä pakastin sitä pitää.

jaatelo9.jpg

Sitten vain käsi ja ranne suoraksi ja jämäkkä mutta rento ote kauhasta. Kauha kyljelleen jäätelöastian äärelle ja kevyesti rullaamaan. Olin suorastaan hämmentynyt, miten helposti homma sujui, kun tekniikka oli kunnossa. Armi vinkkasikin, että useimmiten homma menee pieleen nimenomaan väärän tekniikan takia. Oikealla tyylillä ranteenkaan ei pitäisi pallojen pyörittelystä kipeytyä. :)

Lopuksi saimme itse loihtia mieleisemme jäätelöannoksen erilaisia jätskimakuja testailemalla sekä lisukkeita ja kastikkeita lisäilemällä. Olen jäätelöasioissa vähän sellainen tylsän perinteinen, että pidän yleensä eniten marjaisista, suklaisista ja joistakin kinuskisista mauista ja tällä kertaa oli jotenkin marjaisa fiilis. Niinpä lähdin rakentamaan jäätelöannostani ihan klassisesta vaniljajäätelöstä, lisäsin sekaan oikeista vadelmista tehtyä marjakastiketta, tuoreita marjoja sekä vähän marenkia ja kuivattuja vadelman palasia. Herkkua tuli! Oli muuten eri raaka-aineita yhdistellessä hauska todeta, että kaikki maut eivät todellakaan sovi yhteen, vaikka on vaikea kuvitella, että noista ihanista lisukkeista kaikki ei sopisikaan kaiken kanssa.

Jos teille koskaan tarjoutuu tilaisuus päästä kyläilemään jätskitehtaalla niin suosittelen! Se oli huiman mielenkiintoista, mutta väitän, että jäätelö-överit tulevat kyllä aika nopeasti. Karkki- ja limutehtailla vierailleet taitavat tietää. :D

jaatelo1.jpg
jaatelo5.jpg
jaatelo8.jpg jaatelo2.jpg

Related posts

14/09/15

New York, I think I love you

17 71 ny3.jpg

Blogissa vietettiin viime viikolla pientä hiljaiseloa, sillä meikäläinen lennähti rapakon taakse New Yorkiin muotiviikkotunnelmia haistelemaan – kiitos Gantin, joka kutsui minut mukaan tilaisuuteensa. Olen kerran aiemmin päässyt käymään Nykissä ja tykästyin kyllä kaupunkiin kovasti, mutta tällä reissulla sain viimein tuntuman siitä, mistä New Yorkiin täysin hurahtaneet ihmiset oikein meuhkaavat. Taisin rakastua…

Sää helli Atlantin toisella puolen vielä kesäisissä lukemissa, sillä lämpöasteita oli vähintään +25 joka päivä. Ensimmäiset päivät oli vähän sateista, joten kuvia tuli otettua melko vähän, mutta onneksi keli kirkastui reissun loppua kohden. Minunhan oli alun perin määrä palata jo lauantaina, mutta en malttanut ja siirsin paluulentoani päivällä eteenpäin. Liekö se sitten tuo ihanan kesäinen sää vai mikä, mutta tällä matkalla katselin kaupunkia vaaleanpunaisten lasien läpi. En olisi halunnut palata kotiin ollenkaan ja mietin ihan tosissani, että tänne voisin haluta joskus muuttaa.

ny4.jpg

Snapchatin ja Instagramin (@jennipupulandia molemmissa) puolella minua seurailevat saivatkin jo viime viikolla vähän kurkistusta muotiviikkotunnelmiin, mutta lähipäivinä olisi tarkoitus jakaa kuvasatoa reissun päältä täällä bloginkin puolella. Tässä siis yleistä kuvafiilistelyä Nykistä, mutta pian luvassa ensimmäisiä välähdyksiä itse muotiviikolta! Onko siellä linjoilla muita Nykiin rakastuneita, jotka jakavat tämän hekuman ja palon? ;)

Translation: Greetings from the New York Fashion Week! :) I’ve been to NYC once before but this time I truly fell in love with the city – I really didn’t want to leave. I could even see myself living there. Hmm… But hey, here are some snapshots of the city but later on today you’ll get a sneak peek to the actual fashion week business.

ny1.jpg ny6.jpg ny8.jpg ny9.jpgny7.jpg ny10.jpg ny11.jpg ny12.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

25/08/15

Parempaa seurattavaa Snapchatissa x 5

10 45 Näyttökuva 2015-8-25 kello 12.43.40.png

Nyt on kyllä saavutettu some-elämässä aivan uusi virstanpylväs! Kiitos Kuriolle, joka listasi meikäläisen snäppitileineen 101 suuren suomalaisen snäppääjän joukkoon. :D Olen nyt snäppäillyt aktiivisemmin ehkä noin 1,5 kuukauden ajan ja hurahtanut siihen hommaan aivan täysin. Tykkään ihan älyttömästi sovelluksen rennosta, spontaanista, aidosta ja hauskasta meiningistä, joka ei ole liian harkittua tai viimeisteltyä.

Snäpissä kiinnostavat nimenomaan persoonat, tarinat ja ajatukset, spontaanit tilanteet, hauskat läpät, arkiset hulluttelut ja rehelliset avautumiset. Satunnaiset maisemavideot tai kuvat ruoka-annoksista eivät välttämättä toimi snäppeinä, vaikka ne voivatkin toimia Instagramissa. Meikäläisen neuvo kiinnostavan snäppisisällön luomiseen onkin, että laita itsesi aidosti likoon! On ollut tämän vajaan parin kuukauden aikana hauska huomata, kuinka kynnys esimerkiksi videosisällön tuottamiseen on laskenut aivan hurjasti. Esiinnyn snäppitililläni lähes päivittäin meikittä, hölisen niitä näitä, tilitän maailman mitättömimpiä juttuja ja olen ennen kaikkea juuri se aito tyyppi, joka täällä blogin takana luuraa. 

Minulle itselleni koukuttavinta Snapchatissa on juuri ollut kiinnostavien ja hauskojen seurattavien löytäminen. Voin kuvitella, ettei sovelluksen idea ehkä aukene, jos ei ole onnistunut löytämään sellaisia seurattavia, joiden juttuihin voisi kiintyä.Minun suosikkiseurattavani höpöttävät rohkeasti kameralle ja keksivät jatkuvasti luovia tapoja käyttää palvelua. Snäppäys oikeastaan on vähän kuin vloggausta mikrotasolla, kun yksi video voi kestää vain 10 sekuntia. En oikein koskaan ole (vielä) päässyt sisälle vlogi-skeneen, mutta snäppäyksen kautta olen saanut välähdyksen siitä, miksi ihmiset ovat niin innoissaan vlogeista.

Kurion eilisessä listauksessa on monia kiinnostavia snäppinimiä, mutta suurin osa meikäläisen suosikeista on julkimoiden sijaan ihan tavallisia tyyppejä. Ajattelin laittaa siis hyvän kiertoon ja jakaa muutamat omat suosikkini, jotta tekin saisitte parempaa snäppiseurattavaa. ;) Kertauksen vuoksi vielä, että minua voi siis seurata nimellä @jennipupulandia. :)

Näyttökuva 2015-8-25 kello 12.37.37.png

@mieskettu

Snäppilemppareitteni ykkönen on jo liki legendaarista mainetta niin somepiireissä kuin oikeassakin elämässä nauttiva Konsta Kettunen eli @monsieursatan (instagram), joka löytyy Snapchatista nimellä @mieskettu. Ihanan hullu tyyppi opetti minut snäppäämään ja sai minut omalla tilillään koukuttumaan sovellukseen alun alkujaan. Aivan hemmetisti kiharaa punaista tukkaa, naurua, hassuja juttuja ja vauhdikasta meininkiä. Tätä on karisma, ystävät.

Näyttökuva 2015-8-25 kello 12.01.00.png

@pajupurovuo

Ihana taskuvenus Paju saattaa olla joillekin jo tuttu bloginsa ja insta-tilinsä kautta. Paitsi että Pajulla on niin söpö naama, että sitä voisi ihan ilokseen katsella vain päivät pitkät, mimmin jutut, avautumiset ja hölmöilyt naurattavat aina. Kertakaikkiaan hurmaava nainen! Pajun snäpit ovat myös yleensä visuaalisesti poikkeuksellisen kivan näköisiä.

Näyttökuva 2015-8-25 kello 12.38.54.png

@arman.alizad

No Arman lienee kaikille tuttu jo entuudestaan sekä telkkarista että aktiivisesta some-elämästä, mutta myös herran tuore snäppitili on seuraamisen arvoista kamaa. Parasta Armanin snäpissä on hänen fantastinen julkisuudenkipeä ja Hollywoodia ihannoiva alter egonsa Shakke, jonka elämää ja mietteitä saamme iloksemme seurata videoiden kautta usein.

Näyttökuva 2015-8-25 kello 12.40.27.png

@minnihei

Yksi minulle uusi some-lemppari Snapchatin puolella on sympaattinen Minni, jonka elämästä löytyy upeaa arjen dramatiikkaa joka päivälle. Arvostan Minnin rehellisiä tilityksiä lapsiarjen pyörityksestä sekä eritoten sitä, että hän omisti jossain vaiheessa lukemattomia snäppejä muun muassa nenässään olevalle ruvelle. :D Lapsiperheen arkista sähellystä hauskalla otteella, väsyneenäkin lumoavan kaunis äiti ja visuaalisesti kivannäköistä sisältöä.

Näyttökuva 2015-8-25 kello 12.41.53.png

@pesojoonas

Täällä blogin puolellakin joskus viime talvena vilahtanut ystäväni Joonas on ottanut haltuun myös Snapchatin ja heti ryminällä aloittanut muun muassa filosofisen elämänhallintakurssin, jota voi seurata erissä iltaisin snäppitilin kautta. :D Joonas on kuin tehty kameran eteen sekä juttujensa että naamansa puolesta – suosittelen. Mahtava tyyppi sekä somessa että oikeassa elämässä.

Kuvat napattu suositeltavien Instagram-profiileista. :)

Related posts

20/08/15

Semihallittu kaaos elämässä ja inboxissa

20 54 inbox.jpg

Haluaisin tähän väliin pahoitella, että kommentteihin vastailu on viime aikoina ollut vähän puutteellista. Syksy on jotenkin lähtenyt hiukan kaoottisissa merkeissä liikkeelle ja elämässä myllertää parhaillaan monellakin osa-alueella. Tässä päänsisäisessä ja vähän minua ympäröivässäkin pienimuotoisessa kaaoksessa olen vain yrittänyt pitää pakan joten kuten kasassa, ja siinä yhtälössä kommentteihin vastailu on jäänyt. Haluan kuitenkin tähdentää, että jokainen kommentti on ajatuksella luettu ja kiitän jokaisesta viestistä kauniisti. Ne ovat todellinen ilo ja piristys, kiitos. :)

Tästä kaaoksen hallinnasta tulikin mieleeni, kuinka monenlaisia tapoja ihmisillä on toimia vaikkapa juuri viestiliikenteen suhteen. Kaverini vilkaisi hiljattain kännykkääni, jonka aloitusnäkymässä oli sähköpostiohjelman kuvake hirvittävän suurella lukemalla varustettuna. Tuo lukema merkitsee tietysti lukemattomia sähköposteja – ja minun tapauksessani se liikkuu kymmenten sijaan tuhansissa. :D

Kaverini oli silminnähden kauhuissaan. Hän kysyi silmät suurina, että onko minulla tosiaan TUHANSIA lukemattomia sähköposteja inboxissani. Myönsin vähän huvittuneena, että kyllä näin on. Hänellä tavoitteensa kuulemma on, että luku pysyisi aina nollassa. Okei, minäkin pyrin ehkä joskus samaan – siis joskus vajaat 10 vuotta sitten. Olen yrittänyt hallita sähköpostiani luomalla muutamia eri osoitteita eri tarkoituksiin: on henkilökohtainen sähköposti, työsähköposti ja hömppäsähköposti. Siitä huolimatta tilanne on mikä on.

En syytä tilanteesta pelkästään itseäni, vaikka voisin toki yrittää hoitaa tilanteen paremminkin. Fakta vain on, että saan NIIN valtavasti sähköpostia päivittäin, etten ehtisi tehdä päivän aikana muuta kuin aukoa niitä, jos ottaisin tavoitteekseni pitää lukeman nollassa. Vaikka olen yrittänyt hallita sähköpostin määrää noilla eri tarkoituksiin tehdyillä sähköpostiosoitteilla, tilanne on jo aikapäiviä sitten riistäytynyt käsistä.

Nykyään työsähköpostiin pukkaa päivittäin kymmeniä tiedotteita, uutiskirjeitä, kutsuja, sosiaalisen median ilmoituksia ynnä muuta. Klikkailen aina kaiken maailman turhat postituslistat ja sosiaalisen median ilmoitukset pois päältä, mutta siitä huolimatta viestitulva tuntuu aivan hallitsemattomalta. Tiedotesuman joukossa on aina silloin tällöin aidosti kiinnostavaakin asiaa, mutta suurin osa on tasoa grillimakkaran pakkausuudistus. Valitettavasti se tuppaa vähän menemään niin, että jos haluaa ne kiinnostavat tiedotteet, niin on otettava vastaan myös ne ei-niin-kiinnostavat, koska lähettäjäpäässä ei yksilöidä. Sekin on ihan ymmärrettävää – ja ymmärrettävistä syistä monin paikoin hankalaa. Onneksi Gmailin inbox tuntuu olevan loputtoman suuruinen. :D

Tilanteen hallinta vaatisi kaiketi sitä, että kaikki sähköpostit pitäisi aika ajoin merkitä luetuiksi ja inboxia pitäisi oikein ajatuksen kanssa siivota päivittäin tai vähintään muutaman päivän välein. Itse olen kuitenkin priorisoinut ajankäytössäni muita juttuja. Minulla on myös esimerkiksi sellainen tapa, että jos en ehdi reagoida viestiin nyt, jätän sen usein lukematta odottamaan parempaa hetkeä, jotta huomaisin helpommin viestiryppään joukosta, mitkä sähköpostit ovat vielä vastaamatta. Ongelmaksi tässä muodostuu se, että kun postia tulee kovempaa vauhtia kuin ehdin sumaa purkaa, osa lukemattomista viesteistä valuu seuraavalle sivulle ja unohtuu sinne.

Henkilökohtaisesti minulle osoitetut sähköpostit luen aina ensimmäiseksi, mutta ei ole kerta taikka kaksi, kun olen lukenut viestin vaikkapa kännykällä jossain tien päällä ja ajatellut vastaavani siihen sitten paremmalla hetkellä rauhassa kotona. Ja kiireen keskellä kotiin päästyäni asia on unohtunut täysin. Mitä syvimmät pahoitteluni siis kaikille teille, joiden viesteihin olen vuosien varrella unohtanut vastata tai joiden viesteihin olen vastannut aivan tolkuttoman pitkällä viiveellä. Älkää ottako sitä henkilökohtaisesti, sillä lupaan teille, että se ei ole sitä. Ja suurkiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet viestitellä ja kysellä perään, lähetelleet muistutuskutsuja ja olleet kärsivällisiä. Sähköpostilaatikkoni olisi nykyistäkin pahemmassa jamassa ilman teitä. Tarvitsisin kaiketi ihan oman managerin sähköpostielämälleni. :D

Ehkä sähköpostilaatikkoni heijastelee sitä, etten välttämättä kaikilla muillakaan elämän osa-alueilla ole se maailman järjestelmällisin ihminen. En ole ollenkaan pahimmasta päästä, mutten toden totta parhaastakaan. Kumpaan koulukuntaan sinä kuulut? Inboxin lukemat nollassa vai taivaissa? Ja jos jollakulla on aivan lyömättömiä vinkkejä sähköpostikaaoksen (tai elämän muunkin kaaoksen, heh) hallintaan, niin saa vinkkailla kommenttiboksissa.

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts