28/05/19

Tyyli-inspiraatiota menneiltä vuosilta: toukokuu 2010-2018

3 50

Tänään on luvassa taas historian lehtien havinaa (haha), kun kurkistetaan menneiden vuosien toukokuisiin asukuva-arkistoihin. Olen jakanut tänä keväänä jo asuja vuosien 2010-2018 maaliskuulta ja huhtikuulta ja lupasin, että tehdään tästä vuoden varrelle jokakuukausittainen perinne, joten nyt olisi sitten vuorossa toukokuu.

Totesin jo aiemmassa postauksessa, että on erittäin mielenkiintoista tutkailla oman tyylin kehitystä näin jälkikäteen. Suuren osan ikuistetuista asuista muistan yhä, mutta aina joukkoon mahtuu sellaisiakin, jotka ovan vuosien saatossa vaipuneet unholaan ennen näiden kuvatodisteiden näkemistä. Parhaimmillaan omista vanhoista tyyleistä saa uudelleen inspiraatiota, kun vaatteet ovat tuttuja ja moni niistä löytyy yhä kaapista – tavat yhdistellä vain ovat saattaneet vuosien saatossa muuttua. On kuitenkin ilo huomata, että todella suuri osa noista vanhoissakin postauksissa näkyvistä vaatteista on yhä vaatekaapissani ja monet noista muinaisistakin asuista voisin yhä kuvitella pukevani melkein sellaisenaan päälleni.

Hiukan yllättäen kyllä, olen alkanut näitä kuvia katsellessa myös haikailla taas pidempien ja luonnollisen väristen hiusten perään. Todellisuudessa pitkät hiukset olivat tällä hiustyypillä kaikkea muuta kuin helppohoitoiset: helposti takkuuntuvat, latvoista aina huonokuntoiset ja luonnonvärisenä äärettömän liukkaat ja vaikeasti hallittavat. Siitä huolimatta nostalgia uhkaa ottaa vallan!

Mitenkäs te muut? Muistatteko näitä asuja vuosien takaa? Entä onko joukossa joitakin lemppareita?

TOUKOKUU 2018

Arelan luotto-t-paita ja Samujin hame – tämä yhdistelmä on yksi kaikkien aikojen suosikeistani. T-paita on palvellut vaatekaapissa jo 4-5 vuotta ja hame löytyi joskus heräteostoksena alennusmyynnistä. Rakastan juhlavan hameen kaunista kuosia, joka käy niin arkeen kuin juhlaankin vähän eri tavoin yhdisteltynä.

Tässä asussa jalassa ovat yhdet absoluuttisista lempifarkuistani: Weekdayn leveät, hitusen vajaamittaiset farkut imartelevat jalkoja eivätkä laahaa maassa matalienkaan kenkien kanssa – ja ovat vielä luomupuuvillaa kaiken huipuksi. Paris-college on joku ikivanha sample Cubukselta ja palvelee yhä vaatekapissa mahtavasti. Jalassa ovat lempparikengät, jotka ostin muistaakseni vuonna 2014 ja joiden pohjat on kohta kävelty puhki – pitänee teettää niihin suutarilla pian uudet puolipohjat, niin saan kengilleni lisää käyttövuosia myös tulevaisuuteen. Kainalossa keikkuu Marimekon Karla-laukku, kuinkas muuten, ja myös SANDin villa-kashmir-takki on palvellut jo vuosia. 

Twist & Tangon silkkitoppi on blogin kautta joskus 5 vuotta sitten saatu sample ja edelleen yksi vaatekaapin lemppareista – se oli päälläni muun muassa eilen. Hauska epäsymmetrinen kukkahame on puolestaan Ellokselta. ATP Atelierin lempparisandaalit ovat palvelleet myös vaatekaapissa jo 5 vuotta. On vähän vaikea tajuta, mihin nämä vuodet vierivät! Olen kovin surullinen, että merkkiä myynyt Minimal Nordic sulki ovensa Kämp Galleriassa. Olen todellakin jäänyt kaipaamaan!

Marimekon raitamekko oli itse asiassa minulla vain kuvauslainassa, mutta liitinpä silti tämänkin kuvan osaksi kokoelmaa, koska on jäänyt itselle niin elävästi mieleen. Harkitsin pitkään, pitäisikö ostaa Marianne-karkkia muistuttava mekko omaksi, mutta päätin, että voin ihailla sitä muidenkin yllä eikä ihan kaikkea ihanaa tarvitse omistaa. Epäilen, että olisin jatkuvassa käytössä kyllästynyt sen raitakuosiin, joten parempi näin. Punaiset Acnen nilkkurit sen sijaan eivät kyllästytä, vaikka ovat palvelleet jo vuodesta 2011 tai 2012.

Zaran puuterinen vekkihame on ollut yksi vaatekaapin lemppareista jo vuosikausia. Taisin ostaa sen joskus 5 vuotta sitten ja se ei ole mennyt vuosien saatossa ja ahkerassa käytössä miksikään. Klassinen midimitta, vintage-henkinen tyyli sekä neutraali väri toimivat aina! Nätti valkoinen perustoppi on Samsøe & Samsøen mallistosta ja jalassa ovat maailman mukavimmat Marimekko-ballerinat. Harmi kyllä nuo kengät ovat kestäneet erittäin ahkeraa käyttöä vähän huonosti ja näyttävät jo vuoden jälkeen aika elähtäneiltä. Pitää kysellä, pystyisikö suutari tekemään niille jotakin. 

Tämän lookin loihdin kuvausprojektia varten oman vaatekaapin aarteista. Yllä on viime vuoden Samsøe & Samsøe -mallistoa sekä A+more-silkkihuivi ja -aurinkolasit. Tykkään tämän lookin klassisesta ja vintage-henkisestä fiiliksestä. Hyvännäköinen bleiseri, herrainhousut ja pitsisomisteiset topit ovat vaatekaappini luottovaatteita ja kulmakiviä.

Myös nämä tyylit on stailattu kuvauksia varten, mutta kaikki vaatteet ovat oman vaatekaapin aarteita. Persikkainen vintage-mekko löytyi parilla eurolla UFFin tasarahapäiviltä ja valkoinen trenssi on saatu muutama vuosi sitten SANDilta. Valkoinen takki on aina hiukan haastava ja arka, mutta jos uskaltaa hankkia, niin pakko sanoa, että se on kyllä todella upea! Viehättävästi maksamakkaratakiksi nimeämäni kesähuitulatakki on myös yksi vaatekaapin kesälemppareista. 

TOUKOKUU 2017

Kalpeakoipisen kesäneidon ruudullinen pikkumekko löytyi yhdistetyn työ- ja lomareissun yhteydessä Barcelonan Zarasta ja on ollut käytössä sittemmin ahkerasti. Liilat sandaalit ovat Maryam Nassir Zadehin ja sain ne aikanaan sieltä ihanasta Minimal Nordic -kenkäkaupasta, jota niin kovin ikävöin. Todella monet ihanimmista kengistäni on ostettu sieltä. 

Punaisen kesämekon ostin spontaanina heräteostoksena Kööpenhaminan & Other Storiesilta alkusyksystä 2016 ja sitä olen käyttänyt aivan valtavasti. Tämä mekko on sellainen vaate, että aina ollessani pukeutunut siihen, joku kyselee, mistä mekkoni on ostettu. Jalassa ovat samaisesta kaupasta ostetut, maailman parhaat ja kauneimmat avokkaat, joita käytän kesäisin aivan koko ajan. Onneksi ne ovat hyvää tekoa, sillä ovat kestäneet erittäin kovassa käytössä jo yli 5 vuotta.

Myös postauksen ykköskuva Marimekon Juliaana-mekossa on vuodelta 2017. Mekko on yksi suosikkivaatteistani ja siihen on tainnut ihastua moni muukin, sillä sitä yritetään jatkuvasti ostaa päältäni. Viimeksi se oli ylläni pari viikkoa sitten Marimekon kesänäytöksissä ja taas olisi ollut monta ottajaa mekolleni, kun se vilahti IG-storyssani

TOUKOKUU 2016

Vuonna 2016 olen näemmä suosinut melko androgyynia tyyliä ja biker-takki on ollut suosiossa. Pari vuotta aiemmin Jean Paul Gaultierin Lindexille suunnittelema biker-nahkatakki on ollut yksi vaatekaapin helmi, joka on vain parantunut vuosien saatossa patinoituessaan kauniisti. Molempien tyylien t-paidat kuuluvat vaatekaapin luottovaate-osastoon: Filippa K:n harmaa-pellavapaita ja Arelan valkoinen t-paita ovat molemmat yhä paitahyllyn lemppareita. Myös molempien kuvien farkut löytyvät yhä kaapista – ehkä pitäisikin vetää taas tänä kesänä ylle haalarit! Samaten kumpaisetkin kengät ovat palvelleet todella uskollisesti: herrainkengät ovat ne uskolliset Filippa K -aarteet ja loaferit ovat & Other Storiesilta. Tunnun aina löytävän sieltä ihan mielettömän hyviä kenkiä, jotka palvelevat todella kovassa käytössä vuosia eteenpäin. Nämäkin loaferit ovat joka kesä käytössä harva se päivä – viimeksi eilen.

COSin pitkä bleiseritakki on yksi vaatekaapin ikilemppareista. Siniset perusfarkut ja valkoinen t-paita ovat myös sellaisia helppoja klassikoita. Nuo Eccon ruskeat avokkaat olen löytänyt joskus melkein 15 vuotta sitten Jyväskylästä kirpputorilta yhdellä eurolla. Ne ovat vähän reissussa matkan varrella rähjääntyneet, mutta suutarin hellässä huomassa elinikää on saatu pidennettyä tähän päivään asti.

Luumunsävyisen nahkahameen ostin joskus keväällä 2013 ja maaliskuun asuja esitelleessä postauksessa taisinkin juuri pohtia, että mahtuisikohan se yhä päälle. Mahtuu! Testasin sittemmin. :) Tuo kaunis neule oli vuoden 2014 ylivoimainen lempparineule ja löytyy samaten vaatekaapista edelleen.

TOUKOKUU 2015

Myös keväällä 2015 ylläni on nähty melko androgyyniä tyyliä. Kaikki kuvien vaatteet ovat yhä vaatekaapissani ja muun muassa tuo Filippa K:n bomber-takki vuodelta 2013 on ollut yksi parhaista hankinnoistani, sillä se todella on tälläkin hetkellä käytössä joka viikko, viimeksi eilen. Samat lempparikengät näkyvät myös tässä postauksessa ja niistäkin molempia olen käyttänyt viimeksi viikon sisään. Boyfriend-farkkuja ei ole tullut puettua ylle hetkeen kuten ei klassista raitaneulettakaan, mutta kumpainenkin on yhä tallessa.

Androgyynimmän tyylin vastapainoksi yllä nähtiin vuonna 2015 myös vaaleanpunaista. Ostin vaaleanpunaisen kevättakin SANDin sample salesta ja tässä olen yhdistänyt sen valkoiseen silkkipaitaan, pillifarkkuihin, lempparikenkiin ja Väskan ihanaan laukkuun, joka on yhä yksi suosikeista. Päätin tänä keväänä, että on aika luopua tästä takista, joten jos olet kiinnostunut, niin huikkaa!

Hauska R-mekko löytyi Tokiosta vintage-putiikista ja itse asiassa kuvakin on napattu Tokiossa. Myös kultainen vyö on kirpparilöytö. Tähän kuvaan liittyykin aika hauska tarina, joten kannattaa kurkata se alkuperäinen postaus. Olisivatpa hiukset joka päivä yhtä hyvin kuin tässä kuvassa! Tällä kertaa ne olikin kyllä stailannut huippukampaaja, joten ei ihme, että oli hyvä tukkapäivä.

Uskollinen biker-takki palveli vuonna 2015 ahkeraan. Tuo Satu Maarasen Petit Bateaulle kuvittama t-paita taisi olla jokin muotiviikkolahja ja olen käyttänyt raikkaan väristä paitaa ihan valtavan paljon. Valkoiset herrainhousut löytyivät jo vuosia aiemmin Gina Tricot’sta (ei uskoisi!) ja kaikki asun vaatteet ovat vaatekaapissa yhä.

Valkoinen silkkipaita, musta trenssi, herrainhousut ja herrainkengät – klassikkoja kaikki. Hauskat raidalliset housut ostin kesällä 2012 Berliinistä ja ne taitavat olla ensimmäisiä Sessùn-merkiltä hankkimiani vaatteita. Sittemmin brändistä on tullut yksi luottosuosikki, jonka liikkeessä piipahdan aina Berliinissä käydessäni (vaikka itse merkki onkin siis ranskalainen).

TOUKOKUU 2014

Vincen 70-lukua huokuva minimittainen silkkimekko löytyi aikanaan nyt jo edesmenneestä Gaudete-putiikista. On sääli nähdä näiden lemppariliikkeiden poistuvan katukuvasta yksi toisensa jälkeen… Mekko on kaapissa edelleen, mutta sen helmasta on toinen sauma hiukan ratkennut – pitäisi vain kaivaa esiin neula ja lankaa.

Musta kirpparihame on yksi vaatekaapin luottovaatteita. Tämän hameen olen tainnut ostaa suunnilleen samoihin aikoihin, kun aloitin blogini eli joskus 12 vuotta sitten! Kainalossa keikkuu lempparilaukku, joka samaten on kirpparilöytö ja josta tein viime syksynä Stockmannille uuden version. Kauniilla pääntiellä varustettu pusero puolestaan on löytö Lontoosta vuodelta 2011. Molemmissa kuvissa näkyvät lempparikorkonilkkurit unohtuivat kerran squash-hallin pukukoppiin ja harmikseni ne oli kähvelletty sieltä, joten sille tielle jäivät.

Hah! Huomaa, mikä on ollut vakioposeeraus ja lempihame vuonna 2014. Zaran vekkihametta on käytetty paljon sen jälkeenkin ja kaikki kuvissa näkyvät vaatteet löytyvät yhä vaatekaapista. Vasemmanpuoleisessa asussa yllä on Sandron musta toppi, jossa on kaunis yksityiskohta selkäpuolella, Samujin villatakki, Väskan laukku sekä ne huono-onniset varastetut nilkkurit. Oikealla puolestaan ylläni on kirpputorilta löytynyt silkkitoppi (jonka olen tainnut ostaa jo vuonna 2009), R/H:n hauska bomber-takki sekä Zaran sandaalit, jotka ovat myös palvelleet vaatekaapissa jo jostakin vuodesta 2011. Myös nuo Weekdayn aurinkolasit ovat yhä erittäin ahkerassa käytössä – ostin ne muistaakseni vuonna 2010. Muistan, että tykkäsin itse tästä asusta ihan erityisesti tuolloin.

TOUKOKUU 2013

Toukokuussa 2013 ei tullut ikuistettua kovinkaan montaa asua, mutta nämä lookit ovat osa matkagarderobiani, kun lähdin vapuksi ystäväni kanssa Pariisiin. Oikeanpuoleiseen asuun voisin pukeutua yhä, ja kaikki nuo vaatteetkin ovat yhä vaatekaapissa kenkiä lukuunottamatta. Ne olivat vuosien erittäin innokkaan käytön jälkeen niin elähtäneet, ettei niitä enää voinut pelastaa – sääli, koska rakastin niitä todella!

Tuossa vasemmanpuoleisessa lookissa on näemmä tullut vähän leikiteltyä kuoseilla ja noiden aikojen näyttävä kaulakorutrendi tuli myös otettua haltuun. Sekä korun että puseron olen tainnut vuosien saatossa myydä eteenpäin, mutta vuonna 2011 Latviasta löytyneet maailman mukavimmat housut ovat yhä vaatekaapin lemppareita.

TOUKOKUU 2012

Biker-takki, pillifarkut, ratsastuskegät ja pilottilasit – käyttäisin (ja käytänkin) kaikkia edelleen. Nuo nimenomaiset farkut ja takki ovat löytäneet sittemmin uuden kodin, mutta kaikki muu löytyy yhä vaatekaapista ja on käytössä.

Tähän lookiin voisin hyvin pukeutua edelleen ja kaikki vaatteetkin taitavat yhä olla tallessa. Kirpparihame on löytynyt jo joskus blogin perustamisen aikoihin 12 vuotta sitten, kauniit nilkkurit ovat outlet-löytö New Yorkista ja oi tuota tukkaa, kun se olikin pitkä vuonna 2012.

Toukokuussa 2012 yllä on nähty paljon väriä. Näistä vaatteista kaikki ovat (glitter-kenkiä, alustoppia ja aurinkolaseja lukuunottamatta) tainneet löytää uuden kodin vuosien saatossa, mutta eipä kummassakaan asussa sinänsä mitään suurta vikaa ole. Silkkipaidat, väljät neuleet ja pillifarkut toimivat edelleen.

TOUKOKUU 2011

Näissä kuvissa on nostalgiaa – muistan elävästi nämä ajat, kun asuin Eirassa ja kävin töissä Hietsuntorin kupeessa (ainakin tuo oikeanpuoleinen kuva on todennäköisesti napattu joskus lounastauolla työpäivän lomassa). Vaaleansinisiä farkkuja sekä mustia kiilakorkonilkureita lukuunottamatta kaikki vaatteet ovat yhä tallessa ja suosiossa. Kummitätini vanha Mallimarin bleiseri, ikivanha kirppishame, vaalea neule sekä Lumin sample salesta löytyneet laukut. Noita ratsastuskenkiä muuten metsästettiin vuotta aiemmin kissojen ja koirien kanssa, koska kyseinen malli ei ollut silloin vielä mitenkään erityisen trendikäs. Lopulta löysin kenkäni ulkoilulle, ratsastukselle ja erähenkisille vaatteille omistetusta liikkeestä.

TOUKOKUU 2010

Näissä kuvissa näkyy alkukesän eleganssia vuodelta 2010. CTRL:n henkselishortsit, röyhelöpaita ja ballerinat olivat ihan lemppareita tuolloin, mutta kaikki ovat jatkaneet matkaansa uusiin koteihin vuosien varrella. Käytin tuota Lumin XXL-kokoista laukkua todella paljon aikanaan, mutta sekin on löytänyt uuden rakastavan kodin sittemmin. Myöskään sininen kukkamekko tai nuo ruskeat buutsit eivät lymyile enää meikäläisen vaatekaapissa, vaikka niitä aikanaan paljon käytinkin. 

Näiden lookien tyylit koostuvat sellaisista klassikkoelementeistä, että voisin mainiosti nähdä pukeutuvani ihan identtisiin asuihin tänäkin päivänä. Siniset farkut ovat väistyneet korkeavyötäröisempien mallien tieltä vuosien saatossa, mutta kaikki muut vaatteet ovat yhä tallessa ja käytössä.

 

Photos: Vesa SilverAnnika OllilaLiisa Kivi, Sara Vanninen & Anna Stolzmann

Related posts

22/05/19

Afterwork-podcast: Saako rupsahtaa rauhassa?

19

Harmaantuvat hiukset, rypyt ja kasvava nenä – vanhuus ei tule yksin! Iän karttuessa muutokset kropassa ja kasvoilla ovat väistämättömiä. Mitä Afterworkin äärellä tuumaillaan vanhenemisesta ja aiheuttavatko ikääntymisen merkit ahdistusta?

Afterwork-podcast on muuten nykyään myös Instagramissa, joten tule ystäväksemme myös siellä. Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Lilli Salminen

Related posts

21/05/19

Pupulandia 12 vuotta!

7 88

Niin se aina tuppaa hujahtamaan ohi jotenkin ihan huomaamatta – blogisynttärit nimittäin! Todellisuudessa niitä vietettiin viikko sitten, mutta nyt vasta ehdin paneutua asian äärelle täällä itse blogissakin! Joka vuosi ihmettelen, kuinka nämä vuodet vain vierivät, mutta tosiaankin Pupulandia täytti viime viikolla jo 12 vuotta… Ensi vuonna ollaan jo teini-iässä!

Näin merkkipäivän tuoksinassa on aina hauska muistella vähän menneitä. Voin kertoa, että niiltä ensimetreiltä on tultu tähän päivään aikamoinen matka. Meininki oli tuolloin vähän toinen:

♥ Blogikuvat olivat postimerkin kokoisia nykyiseen verrattuna (ja laadultaan aika karmeita, haha).

♥ Kasvot rajattiin yksityisyyttä suojellakseen kuvien ulkopuolelle eli toisin sanoen, blogit olivat täynnä päättömiä kuvia.

♥ Muiden blogeja luettiin ja kommentoitiin ahkerasti, ja niitä kyllä olikin silloin vain muutama hassu.

♥ Muistan sen hetken, kun joku ensimmäistä kertaa oli tunnistanut minut kaupungilla vaatteistani (kun tämä tosiaan oli sitä päätöntä aikaa), ja olin kauhuissani. :D

♥ Ihmisten reaktiot blogiharrastukseen olivat hyvin vaihtelevia: vaikka yleisö koostui lähinnä naisista, yllättävän moni naispuolinen kaveri pyöritteli silmiään ja tuhahteli ja yllättävän moni miespuolinen kaveri puolestaan oli todella innoissaan ja kiinnostunut tästä uudesta jutusta.

♥ Nykyään suosituista blogeista hyvin harva oli olemassa silloin keväällä 2007, mutta jo ennen Pupulandiaa olivat olemassa muun muassa Tyyliä metsästämässä ja Focus on Favorites (joka tosin silloin tunnettiin nimellä Focus on Fashion). Yksi sen hetken suosittu blogi oli Precious Girl, jonka perään moni jäi haikailemaan, kun blogi lopetti toimintansa jo silloin vuonna 2007 (ellen ihan väärin muista). Muistaako joku muu tätä?

Olin blogin aloittaessani 23-vuotias viestinnän vaihto-opiskelija Brysselissä. Nyt olen 35-vuotias helsinkiläinen, jonka harrastus muuttui työksi jo liki 8 vuotta sitten. Samat asiat ovat kuitenkin edelleen bloggaamisen ytimessä tärkeimpiä: inspiroituminen ja inspiroiminen, keskustelut ja vuorovaikutus, visuaalisuus ja kirjoittaminen. Niitä rakastan ja niistä ammennan vielä 12 vuodenkin jälkeen innostukseni tätä hommaa kohtaan.

En olisi arvannut, että blogista tulisi niin olennainen osa minun urapolkuani, mutta olen tosi iloinen ja kiitollinen siitä, että asiat menivät juuri näin. Blogi on tuonut mukanaan valtavan paljon muutakin: liudan ihania ystäviä, superkiinnostavia työprojekteja, mahtavia reissuja, unohtumattomia kohtaamisia ja keskusteluita sekä lukemattomia pieniä hetkiä ja muistoja, joita on mahdotonta listata, saati edes muistaa kerralla. Olen tosi iloinen, että niin moni teistä jaksaa roikkua mukana menossa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Paras synttärilahja on aina palaute elisana on nyt teidän: muistuuko mieleen jotakin yhteiseltä matkaltamme? Tai tekeekö mieli antaa ruusuja, risuja, kehitysideoita tai postaustoiveita? Nyt on juuri hyvä hetki sille! :)

Kiitos teistä jokaiselle – teette tästä kaikesta tekemisen arvoista.

Photos: Liisa Kivi

Related posts

16/05/19

Elämäni paras päivä

3 59

*RETKEN ALPAKKAFARMILLE TARJOSI ACO

Eilen oli ehkä elämäni paras päivä, koska pääsin seikkailemaan alpakka-agilityn parissa! Moni teistä ehkä kysyy tässä kohtaa, että mitä hemmettiä on alpakka-agility, mutta se on siis juuri sitä, miltä se kuulostaakin: laitetaan alpakat talutushihnaan ja kirmataan esteradalla temppuilemassa. :D Unelmanpehmeät ja melkoisen itsepäiset kaverit tykkäävät, yllättävää kyllä, harrastaa agilitya ja tällaista aktiviteettia on mahdollista päästä kokeilemaan Ali-Ollin alpakkatilalla Klaukkalassa, minne ihonhoitobrändi ACO vei meidät nauttimaan vähän erilaisesta päivästä. Voin kertoa, etten olisi kiireisen työviikon keskelle voinut kuvitella hauskempaa ja rentouttavampaa keskeytystä omista arkirutiineista.

Ensin vähän tutustuttiin varovasti alpakoihin ja valittiin mieluisin oma partneri agilityhommiin. Minä sain kaverikseni Toivon, joka on ihmisrakas ja tykkää halailusta mutta varsin laiska temppuradalla. Minua varoiteltiin valmiiksi, että Toivoa saattaa joutua vetämään perässään, mutta yllättävän kiltisti se kulki rinnallani. Kunnes saavuttiin estehyppytehtävän äärelle ja Toivo tyynesti vain käveli esteitä päin edes yrittämättä hypätä ja pudottaen puomit maahan. Parin harjoituskierroksen jälkeen hyppääminenkin jo sujui mallikkaasti.

En muista, milloin olisin viimeksi tuntenut yhtä lapsekasta ja vilpitöntä riemua kuin tuolla alpakkatilalla pehmoisia alpakoita paijatessani. Mieleen muistuivat lapsuuden kesät, kun olin Pohjois-Suomessa tuttaviemme maatilalla lehmiä hoitamassa – ne ovat parhaita lapsuusmuistoja. Kyselinkin jo, että voisikohan alpakkafarmille päästä kesätöihin ja lupasivat, että saa tulla. :D Ehkä menenkin kesällä Klaukkalaan alpakkahommiin, haha.

Näistä kuvista taitaa näkyä, miten onnellinen olin tuolla alpakoiden keskellä. Siellä unohtuivat kyllä kaikki maailman murheet ja stressi! Olisi tehnyt mieli napata Toivo matkaan ja tuoda mukanani tänne Helsinkiin, jotta voisi paijailla joka päivä. Sen sijaan ostin Toivon villasta tehnyt villasukat, jotka jalassa voin sitten yhteisiä hetkiämme muistella.

Ja tiedoksi kiinnostuneille, että Ali-Ollin alpakkatilalla asustaa yhteensä muun muassa 27 alpakkaa, hevosia ja kaneja, ja jos nyt iski heti aivan kaamea kateus tästä alpakkapäivästä, niin minulla on teille ilouutisia. Alpakkafarmilla on nimittäin sunnuntaisin avoimet ovet ja muutaman euron maksua vastaan voi mennä ihastelemaan pörröisiä alpakoita ihan itse. Kaikenlaisia vierailuja ja aktiviteetteja järjestetään kuitenkin tilalla myös sopimuksen mukaan muina ajankohtina.

Kiitos vielä tuhannesti ACO, Ali-Ollin alpakkatila ja koko porukka maailman parhaasta päivästä!

Photos: Jenni Rotonen & Heini Pekkala / Marsaana

Related posts