2/02/18

Prinsessapaita ja mietteitä tyylin merkityksestä

1 33

Toisinaan vaatteen voima on ihan mieletön. Huonosti istuva ja ei-ihan-omalta-tuntuva asu voi pahimmillaan saada olon tuntumaan todella epävarmalta ja suorastaan rumalta. Jos taas yllä on lempiasu, jokin arkityylistä piristävästi poikkeava löytö tai tilanteeseen täydellisesti sopiva aarre, voi tyyli buustata itsetuntoa ja omaa mielialaa ihan huimalla tavalla. Ei ole siis ollenkaan yhdentekevää, mitä aamulla vetää ylleen, jos on huomannut vaatteiden ylipäänsä vaikuttavan omaan mielentilaan.

Olen itse opiskellut viestintää ja olen monet kerrat ihmetellyt, miksi vaatteita ja tyyliä monesti halveksutaan turhanpäiväisenä hömppänä ja pinnallisena kaakatuksena. Vaatteillahan on ihan valtava kulttuurinen merkitys ja ihmiset ovat koristautuneet erilaisin tavoin ihan historiansa alusta asti. Juuri viestinnällisestä näkökulmasta vaatteet ovat itse asiassa yksi tärkeimmistä ja näkyvimmistä keinoista viestiä jotain meistä itsestämme sanomatta sanaakaan.

Ihmiset haluavat kertoa pukeutumisellaan erilaisia asioita: joku tahtoo viestiä kapinahenkeä, toinen sulautua huomaamattomasti tapettiin, kolmas nauttii huomion herättämisestä ja neljäs arvostaa käytännöllisyyttä. Tietenkään pukeutumisesta ei voi tehdä mitään yksiselittäisiä johtopäätöksiä, mutta kaikki me valitsemme vaatteemme jollakin perusteella kaikkien tarjolla olevien vaihtoehtojen massasta. Jopa he, jotka kokevat vaatteet vain käytännöllisenä pakkona, tekevät vähintäänkin uusia vaatteita hankkiessaan jonkinlaisia tyylivalintoja. Joillekin meistä näillä valinnoilla on enemmän merkitystä kuin toisille.

Juttelin joskus ystäväni kanssa siitä, että vaikka moni väittää, ettei vaatteilla tai tyylillä ole heille mitään merkitystä, on aivan varmaa, että useat heistä eivät silti suostuisi pukemaan ylleen ihan mitä tahansa. Eli ei se tyyli sittenkään ole edes heille ihan niin yhdentekevä asia kuin he haluaisivat ajatella?

Minulle tyyli on nimenomaan keino ilmaista itseäni ja leikitellä omalla identiteetilläni. Se on kuin sanaton kieli, jolla voin kommunikoida ympäristön kanssa. Aina kaikista tyylikokeiluista ei tule lemppareita, mutta kun tyyliä on pyöritellyt ja pohdiskellut koko aikuisikänsä, on se oman pukeutumisidentiteetin syvin olemus tullut aika tutuksi. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että kun tunnen tyylini ja oman makuni, ei tule juurikaan tehtyä hutiostoksia.

Ostan uusia vaatteita nykyisin todella harvoin ja useimmiten, kun hankin jotain uutta, teen sen spontaanisti hetken mielijohteesta. Heräteostoksista usein varoitellaan, mutta sanoisin, että jos oikeasti tuntee oman tyylinsä, osaa suhtautua löytöihin yleensä melko realistisesti ja kriittisesti: silloin ei tule osteltua vaatteita haave-minälle tai seilailtua ihan päämäärättömästi laidasta laitaan tyyliasioissa. Sama koskee myös blogin kautta saatavia vaatteita. Jätän suosiolla sellaiset erikoisuudet muille löydettäviksi, joille en usko olevan itsellä pitkäaikaisempaa käyttöä.

Koen, että minulla on ollut oma minun näköiseni tyyli jo vuosia ja siksi vaatekaapissani ei juurikaan ole sellaisia sesonkihaihatuksia, joihin kyllästyisin trendien ailahdellessa. Olen toki kiinnostunut muodista ja seuraan myös trendejä, mutta kuten varmasti olette huomanneetkin, en todellakaan lähde mukaan jokaiseen trendivillitykseen. Perustyylini on aika klassinen ja selkeä, jota maustan sitten erikoisemmilla elementeillä ja muutamilla tarkkaan valikoiduilla trendijutuilla, joiden arvelen kestävän myös aikaa. Uskoisin, että kaikki tämä näkyy myös blogissani tietynlaisena johdonmukaisuutena: moni lukija onkin sanonut, että minulla on oma, tunnistettava tyyli, jossa on aina jotain tutulla tavalla “jennimäistä”, vaikka leikittelenkin erilaisilla nyansseilla ja kokeilen välillä uutta.

Olenkin monesti sanonut, että paras pukeutumisvinkkini on tutustua oikeasti itseensä ja löytää oma tyylinsä ja tarvittaessa pyytää vaikka asiaan ulkopuolista apua ystävältä tai pukeutumisneuvojalta, sillä arkiaamut, vaateostoksilla käyminen ja stressaavammatkin pukeutumistilanteet helpottuvat valtavasti, kun omasta tyylistä, kropasta ja vaatekaapista on jokin selkeä näkemys. Kun perushommat ovat kunnossa, on myös helpompi välillä tietoisesti poiketa tutuista kaavoista,  leikitellä omalla tyylillä ja tehdä onnistuneita kokeiluja tyylin parissa.

Tämä röyhelöinen pusero on yksi kokeiluistani, jotka eivät ehkä ensisilmäyksellä ole sitä ominta itseä, mutta päälle puettuna tuntuu silti niin täydellisen sopivalta juuri minulle. Tässä puserossa fiilis on kuin prinsessalla tai Marie Antoinettella, ja se ei voi olla huono tunne. Varsinkaan harmaana maanantaipäivänä, jolloin nämä kuvat napattiin. Jalassa ovat yhdet lempifarkuistani sekä lempikengistäni – niistä kummatkin tuntuvat sopivan tyyliin kuin tyyliin. Ja prinsessapusero on täydellinen vaate niihin päiviin, kun arkeen kaipaa ripauksen ylellisyyttä. :)

Translation: Let me present you the shirt that would probably make anyone feel like a princess! Well, at least it makes me feel like one – and what could be a better feeling on a rainy Monday, like the day when these photos were taken. 

paita // shirt Les Coyotes de Paris (Gaudete)*

farkut // jeans COS

nilkkurit // boots A Pair (Minimal Nordic)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Johanna Piispa

Related posts

31/01/18

Afterwork-podcast: Madame Kriselda ja tarot-ennustus

2 29

Tämän viikon Afterworkilla on vähän poikkeuksellisempi ohjelma, sillä meillä on poikkeuksellisesti mukanamme vieraileva tähti. Ihana Kriselda Mustonen eli Madame Kriselda lukee meille tarot-kortteja ja kurkistetaan tulevaisuuteen. Itsehän en ollut koskaan ollut minkäänlaisella ennustajalla ennen tätä eli jännityksellä katsotaan, mitä kortit lupaavat. :D Kumpi voittaa vuonna 2018: intuitio vai järki? Onko joku teistä käynyt ennustajalla, ja miten kävi?

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa.

Related posts

26/01/18

Kroppa Suomessa, mieli Afrikassa

4 43

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Tämä viikko taitaa mennä totutellessa taas pohjoiseen ilmastoon, normaaleihin nukkumaanmenoaikoihin ja siihen, että sukkia on pakko käyttää. Olen antanut itselleni armon aikaa maanantaihin asti: vasta ensi viikon alussa aivojen tarvitsee olla taas täysillä mukana menossa. Haha.

Vaikka olin vielä muutama päivä sitten Afrikassa, nämä kuvien shortsitunnelmat tuntuvat juuri nyt hurjan kaukaisilta, vaikka ajatukset käyvät yhä päivittäin läpi kaikkea reissun aikana nähtyä ja koettua. Voisi sanoa, että matka jätti jäljen. Valtavasti kuvia, muistoja ja tarinoita on yhä matkalta jaettavaksi. Toivottavasti ette ole hetkeen kyllästymässä näihin Gambia-höpinöihin ja -kuviin, sillä on niin paljon juttuja, joita vielä niin mielelläni teidän kanssanne jakaisin. :)

Haluaisin vielä jälkikäteen kiittää kaikista ihanista, kannustavista kommenteista, joita jätitte taannoiseen bikinipostaukseen sekä kaikista muistakin mietteistä, joita reissuni aikaan kävitte jättämässä blogiini. Jokainen viesti on ajatuksella luettu, mutta halusin matkan aikana antaa itselleni lomaa enkä siksi vastaillut tuolloin tulleisiin kommentteihin. Yritän jossain vaiheessa käydä niitä uudemman kerran läpi vähintäänkin kysymysten osalta ja vastailla parhaani mukaan. :)

Gambiassa pääsi kyllä irti arjen kuvioista kiitettävällä tavalla. Sinne ei kiire ulotu. Monessa mielessä on yksinkertaisesti luovuttava suomalaisesta aikakäsityksestä ja selkeistä aikaan sidotuista suunnitelmista. Rytmi on monessa mielessä siellä niin erilainen.

Tottakai Gambiassakin noudatetaan aikatauluja tietyissä asioissa – eihän koko systeemi pyörisi muuten lainkaan – mutta jotenkin siellä ihmiset tuntuvat elävän paljon enemmän hetkessä. Omia suunnitelmia sai pistää uusiksi ja heittää romukoppaan muun muassa siksi, että koko illan ja yön mittaiset sähkökatkot ovat ihan tavallisia. Silloin ei ole valoja, ei virtaa, ei nettiä eikä välttämättä edes suihkuvettä, joten mitä ikinä olitkin suunnitellut tekeväsi (kuten blogipostauksen, haha), siitä on turha haaveilla ja projekti saa jäädä odottamaan määrittelemättömäksi ajaksi otollisempia olosuhteita. Se, jos mikä, pakotti irti liiallisesta suunnittelusta ja turhasta stressailusta. Tekisi ehkä ihan hyvää joskus joutua sähköjen ja yhteyksien ulottumattomiin pakon edessä ihan täällä Suomessakin…

Aikatauluista, rutiineista ja stressistä luopumisen lisäksi en voi kieltää kaipaavani Afrikasta tuota säätä, joka mahdollisti sen, ettei tarvinnut palella käytännössä lainkaan. Tai no, +30 asteen helteeseen ehti tottua niin, että kun lämpötila iltaisin laski noin +20:een, oli pakko vetää pitkähihaista ylle. Haha. Mutta paljaita varpaita rakastavan ei tarvinnut koko matkan aikana pukea mitään muuta ylleen kuin varvassandaalit ja hellemekko tai shortsit ja bikinit. Ja se tuntui todelliselta ylellisyydeltä pohjoisen talven keskellä.

Sinisempää taivasta en ole nähnyt missään ja aurinko paahtoi täydellä teholla päivästä toiseen saaden kaikki värit hehkumaan. Shortsit voi nyt paketoida takaisin kaappiin odottamaan sopivampia sääolosuhteita, mutta olipa ihanaa voida hillua paljain säärin ja varpain aurinkolasit nenällä pieni hetki.

Nämä kuvissa näkyvät aurinkolasit ovat Specsaversille ilmestynyttä uutta Karl Lagerfeld -kokoelmaa, joten jos joku ihastui kuvien pohjalta, niin siellä voi käydä sovittelemassa. Muistuttelen myös tässä yhteydessä, että Specsavers tekee itse asiassa aktiivista hyväntekeväisyystyötä Afrikassa nimenomaan silmien hyvinvoinnin puolesta.

Specsavers tekee vuosittain hyväntekeväisyysreissun Gambiaan nähden ihan Afrikan toiselle laidalle Tansaniaan vapaaehtoisten optikoiden voimin. Vuoden 2017 lopussa tehdyn matkan aikana ryhmä tarkisti 800 ihmisen näön Sansibarilla ja jakoi yhteensä noin 1200 paria ihmisten lahjoittamia vanhoja silmä- ja aurinkolaseja niitä tarvitseville. Saari on yksi Tansanian köyhimmistä alueista ja miljoonan asukkaan kansoittamalla alueella on vain yksi optikko, joten apu tuli todella tarpeeseen. Ihan kuka tahansa suomalainen voi olla mukana auttamassa lahjoittamalla omat vanhat silmä- tai aurinkolasinsa Specsaversille, joka taas jakaa niitä Afrikassa näiden vuosittaisten matkojen myötä tarvitseville. Hyväkuntoisia laseja otetaan ympäri vuoden ajan ja niitä voi tuoda kaikkiin Specsavers-liikkeisiin!

uimapuku // swimsuit Monki*

farkkushortsit // denim shorts Monki

aurinkolasit // sunglasses Karl Lagerfeld (Specsavers)

* saatu blogin kautta / gifted

** kuvauslainassa / borrowed

Related posts

25/01/18

Having trouble breathing in

1 23

Eilen koitti paluu arkeen loman jälkeen ja myönnän, että paluu arkirutiineihin ja töiren pariin tänne lumen ja kylmyyden keskelle ei ollut ihan kivuton. Onneksi eilen oli erityisen kiva työpäivä kuvausten parissa ja Wolt toimitti lomalta palaajalle pizzaa, kun jääkaappi ammotti tyhjyyttään, enkä jaksanut vielä raahautua lähikauppaan. Kunhan ehdin käydä läpi valtavaa Afrikka-kuvien kokoelmaani viimeisten parin viikon ajalta, toivon mukaan jo viikonloppuna on luvassa lisää postaus reissukuulumisista. :)

Ajattelin, että tähän väliin voisi olla hyvä hetki laittaa jakoon pitkästä aikaa musiikkisuositus. Gordin cover-versio Avant Gardener-biisistä. Alun perin Courtney Barnettin kappale on laitettu Gordin hyppysissä aivan uuteen uskoon, ja henkilökohtaisesti sytyn tälle coverille noin miljoona kertaa alkuperäistä enemmän. Niin kaunis! Gordin omakaan tuotanto ei ole yhtään hassumpaa – suosittelen tutustumaan.

Translation: Some beautiful music for your Thursday.

Related posts