31/05/17

Kevätuupumusta ja reissupaineita

9 49

Tänään päässäni hyrrää inspiraatio. Olen jo muutaman päivän miettinyt, kuinka kaipaan taas niitä pohdiskelevampia juttuaiheita ja heittäytymistä jonkun teeman vietäväksi oikein kunnolla. On ihanaa uppoutua mietiskelemään “ääneen” täällä teidän kanssanne jotakin kiinnostavaa aihetta, mutta jotenkin sellaisia juttuja ei ole viime aikoina vain kamalasti syntynyt. Ja ei niitä oikein voi pakottaakaan. Nyt kuitenkin tuntuu, että päässä pyörii tuhat ja yksi ideaa sekä ajatusta odottamassa sopivaa hetkeä, jolloin ehtisin päästää pohdinnat näppiksen äärellä valloilleen.

Olen huomannut, että usein tässä kesän kynnyksellä sitä tajuaa olevansa aika väsynyt. Pitkä talvi on takana ja yleensä vuoden kovin rutistus töiden suhteen osuu juuri tähän huhti-toukokuulle (ja vuosi vuodelta yhä pidemmälle myös kesäkuuhun). Kuvittelin jo tyytyväisenä, että tänä vuonna pyöritys rauhoittuisi kesäkuun alkuun, kunnes nyt kalenteri täyttyy parhaillaan työasioista sellaista tahtia, että mistään loman tapaisesta on edes turha haaveilla ennen heinäkuuta. Jos nyt lomaa maltan pitää. Tänä vuonna on kyllä ensimmäistä kertaa aikoihin sellainen olo, että olen oikeasti vähän loman tarpeessa.

*

Myönnetään, että tämä kevät on muuttorumban ja muun hässäkän keskellä ollut vähän rankka. Toki tunteeseen rankkuudesta vaikuttaa aina se oma mieliala ja mielentila noin muutenkin. Olen yrittänyt ottaa töiden suhteen hieman iisimmin ja sallia itselleni vapauksia, kun mielen päällä on töiden lisäksi ollut paljon muutakin. Kuitenkin samanaikaisesti harmittaa, että en ole pystynyt esimerkiksi täällä blogin puolella antamaan itsestäni ihan niin paljon kuin toivoisin ja haluaisin.

Olen huomannut, että uupuneena ja stressaantuneena ei oikein synny luovaa sisältöä. Ja samanaikaisesti sellaisessa mielentilassa ei myöskään ole oikein energiaa sohia muurahaispesiä ja käydä kriittistä, haastavaa keskustelua. Silloin syvällisemmät ja vaikeammat aiheet jäävät odottamaan otollisempia aikoja.

Muistan vuosien takaa, että eräällä läheiselläni oli useana vuonna pienimuotoinen “kevätmasennus”. En oikein tiedä, mihin se tarkalleen ottaen liittyi, mutta sama ilmiö toistui muutamaan otteeseen – ehkä kyse on jostain muutosvaiheen kuormituksesta? On jotenkin ristiriitainen tunne, että keväällä voi tuntea olonsa uupuneeksi, kun luonto heräilee ympärillä ja lisääntyvä valo enemmänkin buustaa energiatasoja, mutta niin vain olen monena keväänä itsekin kokenut hetkittäin uupuvani. Ehkä se on vain käynnistymisvaikeuksia pitkän pimeän kauden jälkeen? Ehkä sitä menee vain johonkin shokkitilaan, kun sen koomailun jälkeen pitäisikin jälleen herätä eloon ja kukoistukseen?

Jotenkin huomaan, että tunnen keväisistä ja kesäisistä uupumuksen hetkistä ajoittain ihan valtavaa syyllisyyttä. Talvella, kylmän ja pimeän keskellä, on jotenkin sallitumpaa väsyä ja käpertyä omiin oloihinsa, mutta kun aurinko paistaa ulkona kirkkaalta taivaalta, linnut laulavat ja lämpömittari näyttää lempeitä lukemia, on vaikeampi sallia itselleen sellaisia tunteita, että oikeastaan jäisi mieluummin vain punkan pohjalle makaamaan. Että niitä kallisarvoisia, kauniita päiviä ei saisi tuhlata makoiluun ja väsymykseen.

Tuntuu todella rentouttavalta, jos onnistuu vapautumaan siitä ajatuksesta, että hyvällä säällä täytyy väistämättä saada jotain aikaiseksi. Ehkä Suomessa tuo ajattelutapa on iskostunut päähän senkin takia niin syvälle, että täällä niitä kauniita päiviä suodaan niin paljon vähemmän kuin vaikkapa Etelä-Euroopassa. Jos aurinko paistaa joka päivä, ei varmaankaan tunne juuri syyllisyyttä siitä, jos yhtenä tai kahtena kauniina päivänä jää vain kotiin lepäilemään ilman erityistä syytä.

Olen yrittänyt soveltaa tätä sallivaa ajattelutapaa myös lomailuun ja matkailuun. Monesti reissun päällä mielen valtaa tunne, että pitää yrittää nähdä, tehdä, kokea ja ELÄÄ mahdollisimman paljon uudessa ympäristössä ja ottaa matkasta kaikki irti. Kotiinpaluun hetki häämöttää horisontissa ja joskus reissussa ollessaan tuntee jopa stressiä siitä, että ehtisi tehdä ja nähdä matkallaan kaiken mahdollisen. Tai koska olen enemmän sellainen tarkkoja etukäteissuunnitelmia kaihtava hetkessä eläjä, tunnen välillä lomailevani “väärin”, jos ulkomaanreissulla tekeekin mieli jäädä vain hotellihuoneeseen päiväksi nukkumaan.

Olen yrittänyt pyristellä turhista reissupaineista eroon. Maailma ei karkaa mihinkään ja mielelle parasta on, että kunnioittaa sitä kulloistakin tunnetta, mitä keho ja pää tuntuvat tarvitsevan. Pääseehän sinne reissuun sitten aina uudelleen, jos tuntuu siltä, että nähtävyydestä toiseen syöksyily ei juuri sillä erää sytytä.

Tällä viimeisimmällä Barcelonan reissulla pääsin lähimmäs tunnetta lomasta pitkään aikaan, vaikka kyseessä olikin työhön liittyvä reissu. Päätin matkan varrella, että on ihan ok tehdä hotellihuoneessa syyllisyyttä tuntematta töitä iltapäivään ja lähteä tutkiskelemaan kaupunkia vasta vähän myöhemmin. Onneksi maailman rennoin reissuseuralainen oli ihan samoilla linjoilla, joten ei tarvinnut senkään takia stressata rytmistä.

*

Olen miettinyt sitäkin, että miksi olen nyt niin uuvuksissa, vaikka juuri olin ihanalla matkalla, joka ainakin tuntui vähän lomalta, vaikkei sitä täysin ollutkaan. Tajusin, että taas vasta päästettyäni itseni siihen lomavireeseen, huomasin, miten loman tarpeessa taisinkaan olla. Eli kyllä tätä tekstiä kirjoittaessa nyt on vahvistunut se ajatus, että tänä vuonna on vielä oikeasti pidettävä jonkinlainen kunnollinen loma työasioista. Ehkä sitten heinäkuussa…

Mutta olisipa kiinnostavaa kuulla, onko kevätuupumus muille tuttu ilmiö? Tai onko joku muu samanlainen reissupaineiden kokija kuin minä?

Photos: Liisa Kivi

Related posts

28/05/17

Barcelonan tunnelmia videolla

5 27

Taas olisi luvassa fiiliksiä ja tunnelmia Barcelonan reissultamme à la Liisa, joka videonikkarina kuvaili reissumme aikana samalla videomatskua. Matkan varrelta olisi tarkoitus tulla vielä toinen my day -tyyppinen video, mutta ensin vähän tällaista fiilistelymeininkiä – vähän kuin asupostaus videomuodossa. Heiluvia helmoja, Barcelonan ilta-aurinkoa ja kesäisiä tunnelmia ihanassa seurassa. :)

Translation: A sneak peek to the Barcelona vibes from our trip earlier this week by Liisa

Related posts

24/05/17

Nuija ja tosinuija Barcelonassa – VIDEO

7 33

Millaista jälkeä seuraa, kun kaksi pöljää lähtee yhdessä reissuun? Muun muassa tällaista alla olevan videon kaltaista. :D Lissu on tehnyt täältä matkan varrelta vlogia ja tarkoituksena olisi julkaista jokaiselta reissupäivältämme myös videopostaus. Eli olkaahan hyvät, tässä reissutunnelmia ja sekoiluamme myös vähän Snapchatia viimeistellymmässä videomuodossa!

Translation: Video update from our first Barcelona day by my dear Liisa Kivi. :)

Related posts

23/05/17

Terkut Barcelonasta!

3 30

Terkkuja lämpimästä Barcelonasta! Reissasin tänne sunnuntaina yhteistyöprojektin merkeissä ja lisää siitä myöhemmin tällä viikolla. Mutta täällä siis ollaan ja elämä hymyilee seurassa maailman parhaan matkaseuralaisen eli Liisa Kiven aka Liza Stonen. Seikkailujamme voitte seurata myös Liisan Training Drama -blogista. Mutta ennen kaikkea suosittelen seuraamaan Snapchat-tilejämme, joilta löytyvät reissun parhaat sekoilut: @jennipupulandia ja @liisakivi. Liisan snäpistä löytyy muun muassa meikäläisen flamenco-show eilisillalta.

Moni ehkä ihmettelee, mitä minä ja minua melkein 13 vuotta nuorempi Liisa teemme yhdessä matkalla, mutta jos jotain olen tässä vuosien varrella saanut huomata, niin ikä on monessa mielessä todellakin vain numero. Tutustuimme Liisan kanssa viime kesänä yhteisellä pressireissulla Bilbaoon ja totesin pian, etten tainnut ajatella matkan aikana mimmin ikää kertaakaan. Kun jonkun kanssa vain viihtyy, niin numerot menettävät siinä kohtaa merkityksensä.

Ryhdyimme jo viime talvena Liisan kanssa miettimään, että pitäisikö lähteä uudelleen yhdessä reissuun, koska matkaseuralaisina olimme ihan huipputiimi. Suunnittelemamme talvimatka ei sitten koskaan päässyt toteutukseen asti, joten kun minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä kaverin kanssa nyt tässä kesän kynnyksellä matkalle, pyysin Liisaa messiin.

On jotenkin jännä, miten eri ihmisten kanssa matkakemiat toimivat. Voi olla, että jonkun ihmisen kanssa tulee toimeen loistavasti normaaleissa arkioloissa, mutta reissun päällä homma ei toimikaan yhtään. Jotkut haluavat suunnitella kaiken etukäteen ja noudattaa tarkkaa matkasuunnitelmaa, toiset elää spontaanisti hetkessä. Jotkut rakastavat lomalla hitaita aamuja ja toiset haluaisivat singahtaa heti aikaisin aamulla tutkimaan uusia kulmia. Jotakuta kiinnostaa lomalla lähinnä rantalöhöily, toista museoiden koluaminen ja kolmatta ensisijaisesti shoppailu. Yksi tykkää hengailla symbioottisesti yhdessä koko ajan ja toinen kaipaa välillä vähän omaa tilaa ja aikaa.

Joskus vasta reissun päällä paljastuu, että hyvänkin kaverin kanssa on aivan erilaiset intressit lomailun suhteen. Ehkä tärkeintä menestyksekkäässä reissukumppanuudessa on silti minusta se, että kahden ihmisen rytmi on jotenkin samanlainen. Olen huomannut, että vaikeinta harmoniseen reissufiilikseen on päästä ihmisen kanssa, joka haluaa aina eri asioita ja eri aikaan kuin itse, ja joskus vieläpä eri vauhdilla. Mukavinta on matkata ihmisen kanssa, joka on toiveissaan joustava ja jonka kanssa rytmit jotenkin solahtavat automattisesti synkroniaan. Lomalla sitä ei haluaisi joutua stressaamaan mistään ylimääräisestä, joten reissuseurana parasta on sellainen ihminen, jonka kanssa ei tarvitse tuntea joutuvansa tekemään kompromisseja ihan kaikessa.

Ja oikeasti en voisi kuvitella parempaa reissuseuraa kuin Liisa. En muista milloin olisin nauranut niin paljon kuin näiden parin päivän aikana. Ja mikä parasta, vielä pari reissupäivää on jäljellä! On jo nyt sellainen olo, että en haluaisi tulla täältä pois ollenkaan – en itse kaupungin enkä huipun seuran takia. :)

Kävimme ensimmäisenä reissupäivänä seikkailemassa El Bornen kapeissa kortteleissa vaihdettuamme ensin hotellilla matkustuskamppeet loma-lookeihin. Päälle valikoituivat sattumalta punaisiset tiimiasut ja ikuistimme ensimmäiset lomatyylit rauhallisella kujalla. Aurinkolasit pelastivat paljon, sillä epäinhimillisen aamulennon takia päätimme skipata yöunet kokonaan ja takana oli vain noin kolme tuntia unta lentokoneessa. Siihen nähden olo oli hämmentävän freessi.

Huomatkaa muuten kuvissa pienen väripäivityksen saanut tukkani! Hiuksissa on nyt vaalean seassa hiuksenhieno (pun intended, hehee) aavistus liilaa, joka tosin varmaan kaikkoaa parissa ensimmäisessä pesussa. Mutta näyttää hauskalta silti!

Translation: Greetings from Barcelona!

mekko // dress & Other Stories

aurinkolasit // sunglasses Lindex

laukku // bag Topshop (Zalando)*

kengät // shoes & Other Stories

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Liisa Kivi

Related posts