6/05/18

Leveitä hymyjä, leffasuositus ja kevään odotusta

9 36

Tämä mennyt viikko on ollut jotenkin erityisen mukava. Tässä muutamia mietteitä sekä asu kuluneen viikon varrelta!

♥ Tänä vuonna vappu sujui rauhallisissa merkeissä kotosalla poikaystävän kanssa. Kävimme piipahtamassa ystävän luona juhlissa, mutta suurimmaksi osaksi vappu koostui tänä vuonna vain rentoilusta ja herkuttelusta kotisohvalla. Tein elämäni ensimmäistä kertaa vapuksi simaa ihan itse ja se onnistui mahtavasti. Teen varmasti myös jatkossakin, kun tuli todettua, ettei se itse valmistusprosessikaan vienyt aikaakaan kuin noin vartin!

♥ Olen kuullut viime aikoina näyttäväni kovin onnelliselta ja rakastuneelta – ja sitä olenkin. :) Minulla ei useinkaan ole ollut tapana hymyillä valokuvissa hammashymyä, koska jos se ei tule luonnostaan, se ei vain näytä aidolta. Tänä vuonna on kuitenkin hymy ollut herkässä ja tuumasin tuossa eilen kaverilleni, että luulenpa koko Instagram-historiani hammashymykuvista noin 90% olevan julkaistu tämän vuoden puolella. Kertoo jotakin sekä siitä, että missä tunnelmissa tätä alkuvuotta on vietetty, että siitä, miten harvoin olen hampaitani menneinä vuosina vilautellut.

♥ En tiedä, mitä oikein on tapahtunut, mutta tuomipäivän tarhurin kuolettava kosketus on käynyt selvästi yhden kaktuksistani ruukulla. Olen murheen murtama, kun suurin kaktuskaverini on yhtäkkiä alkanut näyttää hyvin huonovointiselta. Elvytystoimet lienevät tässä vaiheessa toivottomia, kun kasviin vain yhtäkkiä ilmestyi keskelle vartta sellainen mädäntyneen näköinen läntti, joka sitten levisi sekä vartta ylös- että alaspäin. Yhtäkkinen tuupertuminen tuli yllätyksenä, sillä en ole millään tavoin muuttanut hoitotapoja tai sijaintia, ja tähän mennessä hän ehti jaksella hyvin monta vuotta. Vielä en ole raaskinut heittää heikossa hapessa olevaa kasviani pois, mutta mitään ei taida enää olla tehtävissä. Yhyy!

♥ Olen tyystin unohtanut vinkata aivan ihanasta leffasta, jonka kävin hiljattain katsomassa kaverini kanssa. Sympaattinen ja humoristinen Lady Bird kertoo teini-ikäisestä Christinestä, joka painiskelee kaikenlaisten nuoruuteen, itsenäistymiseen ja tulevaisuudenhaaveisiin liittyvien murheiden keskellä. Elokuvan pääroolissa nähtävä Saroise Ronan on loistava ja sivuroolissa nähdään myös Call Me By Your Name -elokuvasta tuttu hurmuri Timothée Chalamet. Tässä elokuvassa on jotain todella liikuttavaa ja inhimillistä. Vahva suositus! Ja muistuttelenpa samalla, että Lady Birdiä esittävät Finnkinon isojen leffateattereiden lisäksi Helsingissä myös pienet itsenäiset leffateatterit kuten Kino Engel ja Riviera Kallio.

♥ Suosituksista puheen ollen… Jos ette ole vielä katsoneet aina maanantaisin ilmestyvää “Mitä mietit, Ronja Salmi?” -sarjaa, niin suosittelen! Keskusteluohjelmassa sukelletaan mielenkiintoisten teemojen ja tabujen syövereihin, ja kysytään juuri ne kysymykset, jotka kaikkien huulilla pyörivät, mutta kukaan ei kehtaa ääneen kysyä. Tähän mennessä ilmestyneissä jaksoissa on keskusteltu muun muassa riittämättömyyden tunteesta, pillusta, maailmanlopusta, naimisiinmenosta, someriippuvuudesta ja yksinäisyydestä. Kaikki jaksot ovat nähtävissä YLE Areenassa.

♥ Nyt on aika kääntää katseet ylös, sillä näinä päivinä puhkeaa luonto viimein vehreänä kevääseen. Olen jo bongaillut monista puista silmuja ja hiirenkorvia. Ja jos ei halua missata tätä suloista hetkeä, niin nyt on juuri se aika tähyillä ulkona kävellessään puiden latvoihin. Veikkaan, että ensi viikon loppuun mennessä on Helsingissä jo ihan vihreää ja vehreää!

♥ Kaikki blogiani pidempään seuraavat tietävät, että meikäläinen on intohimoinen sipsien ystävä. Nyt olisi jaossa pari ihan lyömätöntä vinkkiä ja suositusta siihen osastoon liittyen! Ensinnäkin, Oats Arrabbiata -kaurasipsit ovat aivan törkeän hyviä. Myös Estrellan linssisipsit ovat aivan törkeän hyviä. Molemmat näistä: vaarallisen hyviä. Oikeastaan, älkää sittenkään maistako, koska saattaa tulla vakavanlaatuinen himo. Ja sitten vielä yksi vinkki (jota ei edellä mainitusta syystä kannata kokeilla): jos preferoit maidotonta ruokavaliota, dippikastikkeista ei silti tarvitse luopua. Nimittäin Oatlyn crème fraiche toimii kermaviilin korvikkeena täydellisesti ja koostumus on paksuudessaan ja täyteläisyydessään jopa kermaviiliä parempi. Nam.

♥ Näissä kuvissa näkyvät farkut ovat maailman parhaat. Löysin ne alkuvuodesta Kööpenhaminan Weekdaysta. Itse asiassa olen kuullut juoruja, että Weekday on palaamassa takaisin Suomeen, mutta sitä odotellessa kerrottakoon, että nämä täydelliset luomupuuvillaiset farkut löytyvät myös merkin verkkokaupasta. Malli on nimeltään ACE ja jos harkitset kahden koon välillä, ota se pienempi.

takki // coat The Lab Copenhagen*

paita // sweater Cubus*

farkut // jeans Weekday

laukku // bag Marimekko*

kengät // shoes Filippa K

aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Sara Vanninen

Related posts

3/05/18

Lakritsia ja mustavalkoinen tyyli-inspiraatio (+ KISA)

231 32

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Fazer

En ole koskaan ollut mikään älytön karkkihiiri, mutta silloin kun karkki minulle maistuu, se on yleensä aina lakritsia ja salmiakkia. Muistan lapsena kuinka säästelin karkkejani niin, että pikkuveljeä aina ärsytti, kun minulla oli vielä paljon jäljellä hänen ahmittuaan jo omansa. Kävipä kerran niinkin, että ”tonttu” oli kuulemma syönyt säästämäni suklaat. Kappas vain, kun veljeni oli tilanteen ainoa avaintodistaja ja silminnäkijä. :D

Se on jännä, kuinka ulkomailla ollessaan kaipaa aina niitä Suomi-herkkuja, joita sieltä ei saa, vaikka kotimaassa asustellessa niitä ei mitenkään hirvittävän usein söisikään. Kun asuin Brysselissä puolisen vuotta opiskeluaikoina, kaipasin nimenomaan lakritsia ja salmiakkia, joita ei suklaan luvattuna maana tunnetusta Belgiasta harmikseni löytynyt. Kaverit ja vanhemmat sitten toivat niitä tuliaisina kylässä käydessään.

Pidän lakritsissa eniten ihan siitä perinteisestä, mutta on sanottava, että nyt kun olen maistellut Fazer Lakritsin eri makuvaihtoehtoja, myös tuo Soft Caramel -maku on herkullinen. Lisäksi pussissa on saatavilla suklaapäällysteisiä lakupaloja. Täytelakujen ystäville tiedoksi, että Fazerilla on lakupatukoita ainakin kolmessa makuvaihtoehdossa: sitruuna, vadelma ja suklaa – meikäläisen lempparimaku näistä on sitruuna, joka herättää nostalgioita lapsuusvuosilta.

Fazer Lakritsi sai uudet tyylikkäät pakkauksensa muutama vuosi sitten ja ylpeänä voin kertoa, että yksi rakkaista ystävistäni on ollut mukana suunnittelemassa tuota uutta uljasta ulkoasua, joka todella erottuu edukseen minimalistisella ilmeellään kaupan karkkihyllyllä. Tyylikäs uusi ilme ei ole jäänyt huomaamatta muiltakaan ja nyt ihan hiljattain on lanseerattu Vero Moda-, Vila- ja Jack&Jones-myymälöihin Fazer Lakritsista inspiraationsa saanut hauska keväinen vaatemallisto. Mustavalkoinen toimii aina!

Omia suosikkejani mallistosta ovat nämä kuvissakin näkyvät vajaamittaiset ja leveät culottes-housut rypytetyllä vyötärölllä, kesäinen pallopaita sekä klassinen raitapaita. Raitojen ystäviä tässä kokoelmassa kyllä hemmotellaan, sillä mukana kokoelmassa on myös kaksi hihatonta raitapooloa sekä raidallinen mekko. Myös miestenmalliston vaatteet näyttivät niin kivoilta, että olisin voinut kokeilla itsekin. Erikoismallisto on saatavilla rajatun ajan Vero Moda-, Vila- ja Jack&Jones-liikkeissä ympäri Suomen.

Saan arpoa kolmelle onnelliselle vaate- ja lakupaketin, joten jos sinäkin olet lakritsin ystävä ja tykkäsit mallistosta, niin ilman muuta kannattaa osallistua. :) Ota osaa kisaan kertomalla, mikä on sinun lempparilakusi tai jakamalla joku lakritsiin liittyvä muisto. Olisi myös kiva kuulla, mikä näistä tyyleistä on sinun suosikkisi. Jätä kommenttisi 11.5.2018 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite, sillä kontaktoin voittajia sähköpostitse.

PS. Myös malliston oman sivuston kautta voi voittaa yksittäisiä tuotepalkintoja!

Photos: Viena K.

Related posts

2/05/18

Afterwork-podcast: Uskonto ja kulttuurierot ihmissuhteissa

12 37

Kuinka suuri merkitys uskonnolla tai kulttuurilla on ihmissuhteissa? Afterworkin äärellä pohdiskellaan tällä kertaa uskontoa, elämänarvoja sekä kulttuurieroja blogimaailmastakin tutun vieraan kanssa, sillä studioon istahti tällä kertaa kanssamme vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kasvanut ihana bloggaajaystäväni Viena. Poikkeavatko Vienan kokemukset omistamme? Entä voiko esimerkiksi eri uskontokunnista tulevilla olla sittenkin aika paljon yhteistä? Noin puolen tunnin mittainen juttutuokio jää usein vähän pintaraapaisuksi ja tästä aiheesta olisi voinut jutella vaikka tuntitolkulla, mutta keskusteluahan voi hyvin jatkaa kommenttiboksin puolella ja vaikkapa vielä jossakin toisessa jaksossa myöhemmin!

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi iTunesin, Acastin sekä erilaisten podcast-sovellusten kautta. :)

Related posts

1/05/18

Introvertin elämää: tasapainoilua sosiaalisten odotusten ja yksinolon välillä

19 88

Ensinnäkin, iloista vappua kaikille! Olen moneen otteeseen maininnut, että yleensä en oikein pidä näistä “pakollisista” juhlapyhistä, mutta tänä vuonna vappu sujuu mukavissa merkeissä poikaystävän kainalossa ja ystävien kanssa brunssin äärellä, joten enpä kaiken tämän mukavuuden keskellä edes ehdi angstata. :D

Haluaisin vielä kiittää kaikkia keskusteluun osallistuneita parin viikon takaisessa yksinäisyyteen liittyneessä postauksessani. Se jätti monenlaista ajatushyrrää takaraivoon pyörimään ja jotenkin jäi vielä tarve sanoa jotakin siitä omasta introverttiluonteesta sekä oman ajan tärkeydestä, vaikka tällä kertaa vietänkin vappua seurassa. Viime vuonna vappu hurahti muuttoa tehdessä ja hyvällä omatunnolla yksinään laatikoita purkaessa. Juhannukseksi karkasin yksin matkalle ja uutta vuotta puolestaan juhlistin ihan vain itsekseni kotona jäätelöpaketti, sipsipussi ja Netflix seuranani – enkä oikeastaan kaivannut yhtään mitään enempää.

Olen viime aikoina miettinyt aika paljon sitä, millaista oikeasti toivoisin elämäni olevan. Ehkä tämä on tuon viime viikolla päättyneen kolmen vuoden terapiajaksoni jatkumoa, että olen kriittisesti tarkastellut omaa elämääni pohdiskellen, millaiset asiat ovat elämässäni kohdallaan ja mitä vielä haluaisin jollain tapaa muuttaa. Koko kolmen vuoden prosessi on auttanut minua kuuntelemaan itseäni ja omia tarpeitani, olemaan hieman vähemmän vaativa itseäni kohtaan ja laskemaan standardejani vähäsen. Kukaan muu ei aseta minulle niin kovia kriteerejä kuin minä itse. Ja nyt kun olen viimein alkanut osata vähän hellittää, olen ryhtynyt miettimään, olisiko vielä joitakin elämän osa-alueita, joita olisi syytä rauhoittaa.

Kiire on suurelta osin itse aiheutettua, mutta viime aikoina se on myös osin ollut olosuhteiden sanelemaa. Kun deadlinet vain kertyvät samaan sumaan ja kaikki yksinkertaisesti tapahtuu yhtäaikaa, on aikatauluja vaikea organisoida järkeviksi paremmalla suunnittelulla. Perus-työarjen rullaamiseen sujuvasti olen kuitenkin kehittänyt viimeisen vuoden aikana ihan yksinkertaisia työkaluja, jotka ovat helpottaneet elämää kummasti. Lisäksi olen miettinyt, että mikäli en pysty vaikuttamaan työstä johtuvaan kiireeseen, voin silti vaikuttaa siihen vapaa-ajallani. Ja siihen olenkin nyt tarttunut…

Millaisista asioista kalenterini oikein täyttyy? Varsinaisten töiden kuten kirjoittamisen ja valokuvaamisen sekä tapaamisten ja pakollisten tai minulle vähintäänkin hyödyllisten työhön liittyvien tilaisuuksien lisäksi kalenterini on täyttynyt kaikenlaisesta ohjelmasta: on urheilua, treffejä ystävien kanssa, jokaviikkoinen tapaaminen mummoystävän kanssa, terapiatapaaminen, juhlia, tapahtumia, mitä milloinkin. Minulla on hyvin harvoin kalenterissani sellaisia päiviä, että niiden varalle ei ole yhtäkään merkintää. Ja tähän olen halunnut muutosta.

Olen huomannut reissujeni aikana nauttivani siitä tunteesta, että matkoilla kalenteri on likimain aina tyhjä. Vaikka tekisin matkan aikana töitäkin, kaikki ylimääräinen ikään kuin karsiutuu agendasta pois. Niin paljon kuin rakastankin ystäviäni, jokaiset sovitut treffit kalenterissa ovat pieni kuormitus takaraivossa ja pois siitä ajasta, mitä minulla on vain yksinololle ja rauhoittumiselle, mitä introverttinä koen tarvitsevani yllättävänkin paljon. Rakastan sitä, että matkoilla ja varsinkin yksin matkatessa saan ikään kuin hyvällä omatunnolla olla ihan rauhassa. Arjessa sosiaaliset paineet ja odotukset ovat ihan toisella tavalla läsnä. Tämän kanssa moni introvertti kertoikin yksinäisyys-postaukseni yhteydessä kipuilevansa: kaivatun yksinolon ja sosiaalisten paineiden ristitulessa tasapainoilu voi olla haastavaa ja herättää ristiriitaisiakin ajatuksia.

Poikakaverini on monessa mielessä kaltaiseni introvertti, vaikka hänellä on todella laaja ja aktiivinen ystäväpiiri. Jossain vaiheessa hän ahdistui toden teolla sosiaalisista velvoitteista, jotka täyttivät hänen kalenteriaan niin, ettei hän tuntenut enää olevan aidosti oman elämänsä ja ajankäyttönsä herra. Pettymysten tuottaminen ystäville ja sosiaalisen paineen alla omien tarpeiden kunnioittaminen tuntui niin vaikealta, että hän päätti lopulta muuttaa pariksi kuukaudeksi ulkomaille, osittain pakoon omaa liian ylikuormittavaksi käynyttä sosiaalista elämäänsä. Se oli kuin äärimmäinen keino ottaa oma aika ja oma elämä haltuun jälleen.

Ulkomaille lähtiessään hän ilmoitti ottavansa taukoa kaikesta somesta eikä yksinkertaisesti jaksanut pitää yhteyttä juuri keneenkään. Hän ei tosin muutenkaan ole mikään aktiivinen someihminen tai ahkera yhteydenpitäjä, ja hänen ystävänsä tietävät tämän, mutta nyt poissaolo antoi hyvän tekosyyn pidättäytyä yhteydenpidosta vähän kuin luvan kanssa. Kotiinpaluun lähetessä häntä alkoi jo valmiiksi ahdistaa se viesti- ja puhelutulva, joka puhelimessa räjähtäisi, kun hän palaisi takaisin tuttuihin maisemiin. Kun hän tuskaili pahantuulisena ja ahdistuneen oloisena tilannettaan minulle, ripitin häntä, että pakenemisen sijaan hänen olisi itse otettava oma sosiaalinen elämänsä hallintaansa ja valikoitava, keiden ihmisten kohtaamisista hän saa energiaa ja keiden tapaaminen vain ahdistaa ja syö voimia. Ja sitten olisi vain tehtävä priorisointia oman hyvinvoinnin tähden. Eihän kenenkään tulisi voida pahoin vain siksi, ettei kehtaa kieltäytyä tapaamisista silloin, kun oikeasti tarvitsisi omaa aikaa. Introverttiluonteelle laajan ystäväpiirin kanssa toimiminen voi olla toisinaan todella uuvuttavaa, jos muiden odotukset yhteydenpidon määrästä ja tapaamisten tiheydestä ylittävät totaalisesti oman kapasiteetin.

Vaikka minun tilanteeni sosiaalisten paineiden ristitulessa on huomattavasti kevyempi, ryhdyin toiselle antamieni neuvojeni myötä miettimään, miten itse hoidan omaa tilannettani ja elämääni tältä osin. Miksi ihmeessä minun pitäisi lähteä ulkomaille reissuun asti saadakseni sitä kipeästi kaivattua omaa aikaa ja rauhaa? Rakastan ystäväni ja minusta on ihanaa viettää heidän kanssaan aikaa, mutta jossain vaiheessa olen vain huomannut täyttäväni kalenterini liian tukkoon unohtaen siinä samalla kokonaan itseni.

Tajuttuani tämän ryhdyin tarkoituksellisesti jättämään kalenteriini täysin merkinnöistä vapaita päiviä. Arkena se on harvoin mahdollista, mutta edes yksi tai kaksi ihan vapaata arki-iltaa viikossa tekee jo toisinaan ihmeitä. Isoin juttu on kuitenkin ollut, että olen nyt viettänyt muutaman viikonlopun ihan yksin omassa rauhassani ja on tuntunut, kuin jokin rauha astuisi sisimpääni samantien, kun tiedän, että minulla on pari päivää ihan vain itselleni. Oivallus voi tuntua ihan naurettavalta ja yksinkertaiselta, mutta kun on tottunut sopimaan ystävien kanssa kaikkia mukavia menoja melkein viikon jokaiselle päivälle ja yhteistä aikaa on muutenkin rajallisesti, on ollut aiemmin tosi vaikeaa lykätä treffejä viikon-parin päähän, jos kalenterissa periaatteessa olisi kuitenkin tilaa. Nyt en kuitenkaan ole potenut tarpeestani syyllisyyttä, vaan olen yksinkertaisesti vain ottanut tarvitsemani ajan. Ja välittömästi tuntuu, että elän enemmän omannäköistäni elämää, kun suon aikaa myös yksinololle.

Yksinolo on antanut mahdollisuuden latailla akkuja rauhassa, lueskella, kuunnella podcasteja, siivoilla ajan kanssa (minkä olen havainnut ihan uskomattoman meditatiiviseksi puuhaksi), käydä urheilemassa ja toisinaan olla vain. Ja olen jo nyt huomannut, että se ruokkii paitsi omaa jaksamista myös luovuutta ja intoa olla paremmin läsnä niissä viikon varrelle sovituissa sosiaalisissa kohtaamisissa.

On tottakai tärkeää huomioida ystäviään ja juuri tuon viimekertaisen yksinäisyys-postauksen yhteydessä mietin myös sitä, kuinka tärkeää on välillä uhrautua ja olla mukana niissä ystävien tärkeissä hetkissä ja merkkipäivissä, jotta kukaan ei sellaisella merkittävällä hetkellä joutuisi tahtomattaan olemaan yksin. Mutta samaan aikaan on muistettava huolehtia myös itsestä, ja jos on kaltaiseni introverttiluonne, joskus se tarkoittaa muutamia treffejä vähemmän ystävien kanssa ja kalenteriin tietoisesti raivattuja hetkiä yksinololle.

Photos: Liisa Kivi

Related posts