23/03/18

Maaginen valo ja maailman parasta matkaseuraa

1 44

Eilisten Sessùn-kevätinspisten jälkeen ajattelin, että voisin jakaa yhden omankin keväisemmän tyylini Barcelonan reissulta. Noihin alkukevään päiviin sai pukeutua toden totta kerrostamalla: auringossa tuli hiki ohuessakin takissa ja pimeän tullen piti kaivaa kevyttoppatakkia varsinaisen takin alle laukusta ja kietoa huivia kaulaan. Nautin kuitenkin täysin siemauksin siitä, että keväisemmissä keleissä tarkeni ilman sukkahousuja ja uskaltauduinpa muutaman päivänä auringonpaisteeseen ulos jopa sandaaleissa.

Olimme oikeastaan jo napanneet kuvat tästä asusta ja olimme kävelemässä kotiin, kun Liisa yhtäkkiä kiljaisi jotain täydellisestä valosta ja käski minua pysymään paikoillani. Ja kappas vain, aika täydellinenhän tuo tuntui olevan, kun ylläolevaa kuvaa katsoo. Liisa on yksi niistä kuvaajista, joilla on aina ihan mahtava kyky tallentaa hetkiä. Totesinkin reissukuvia katsellessani, että minusta ei varmaan koskaan ole otettu niin montaa aitoa hammashymykuvaa kuin tuolla reissulla Liisan toimesta. Toisaalta, sen ihmisen kanssa on hymy niin herkässä, ettei ihme, jos muutama leveä hymy tallentui kameraankin.

Saatamme jonkun silmään olla Liisan kanssa epätavallinen parivaljakko, mutta kun olemme yhdessä, niin ikäerolla tai muillakaan asioilla ei ole mitään merkitystä. Juuri kukaan ei saa minua nauramaan kuin hän ja Liisan kanssa reissaaminen on niin hauskaa ja rentoa, että olemme jo puhuneet, että tästä pitänee tehdä vuotuisa perinne. Tämä oli jo kolmas matkamme ja reissuvuotemme yhdessä – hullua huomata, miten nopeasti aika kuluu!

On kiinnostavaa, että jonkun kanssa voi olla vaikka miten hyvä ystävä, mutta silti kemiat ja rytmi eivät matkalla jotenkin osu yksiin. Jonkun toisen kanssa ei välttämättä edes vietä arjessa niin paljon aikaa, mutta matkalla sitä vain solahtaa johonkin samaan yhteiseen tilaan, jossa on helppo elää hetkessä ja löytää yhteinen tapa tehdä asioita. Liisan kanssa on juuri tällä tavalla helppoa, että asiat vain loksahtavat paikoilleen kuin itsestään. Niin, että kiitos Liisa taas ihanasta matkaseurasta ja mahtavista kuvista! :) On onnea, että elämässä on sinun kaltaisesti ystävä.

mekko // dress Monki*

sandaalit // sandals Terhi Pölkki*

hattu // hat H&M

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Liisa Kivi

Related posts

21/03/18

Afterwork-podcast: Kauniita unia, oman kullan kuvia?

2 39

Tänään on Afterworkin äärellä luvassa melkoinen paljastusjakso… Tänään nimittäin keskustellaan unista sekä siitä, millaista yöllistä elämää me Afterworkin mimmit vietämme. Alitajunta on mitä kuumottavin paikka ja sinne kätkeytyy toinen toistaan oudompia ajatuksia, joista osa ilmenee sitten öisin unien muodossa. Tämänkertaisessa jaksossa tulkitaan muun muassa sitä, mitä toistuvat unet mahtavat tarkoittaa sekä tehdään tunnustuksia siitä, keistä on nähty kiihkeitä unia – joskus kohteet voivat hämmentää unien näkijää itseäänkin. Minun yleisin seksiunteni kohde ainakin on sellainen, että saatatte yllättyä!

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi iTunesin sekä erilaisten podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Jenny Jungell

Related posts

20/03/18

Urpo ja Turpo Barcelonassa, osat 1 & 2

5 28

Muistatteko viime keväänä, kun reissasimme Liisan kanssa Barcelonassa ja Lissu ikuisti reissumeininkejämme videolle? No eihän siltä paparazzi-meiningiltä ole vältytty tälläkään reissulla. Tässä siis hölmöilyjämme viimeisen viikon varrelta täällä reissussa videomuotoon tallennettuna. :) Liisan muita omia videoita pääsette katsomaan hänen Youtube-kanavaltaan.

Related posts

18/03/18

Kohtaamisia Meksikossa

2 35

(Matkan sponsoroi Aurinkomatkat)

 

Puerto Vallartan lämpö on jo jäänyt taakse, mutta mieli on yhä Meksikon tunnelmissa sekä etenkin siellä käydyissä keskusteluissa. Mietin näin matkan jälkeen, miten reissua summaisin ja aina vain päällimmäiseksi nousevat niiden kuvankauniiden auringonlaskujen, lämpimässä tuulessa huojuvien palmupuiden ja runsaiden värien lisäksi ne paikalliset ihmiset. Olen toistellut tätä vain postauksesta toiseen, mutta jotenkin tuo meksikolainen mentaliteetti vain teki vaikutuksen. Ja aiempiin Meksiko-postauksiini tulleiden kommenttien perusteella en ole ollut ainoa, joka on tehnyt samanlaisia havaintoja paikallisesta elämänmenosta.

Voin siis lämmöllä suositella jututtamaan rohkeasti paikallisia, sillä he todennäköisesti kyllä tulevat ennemmin tai myöhemmin juttusille. Ihmisten ystävällisyys, avoimuus, myönteinen elämänasenne sekä huumorinpilke silmäkulmassa näkyvät ihan kaikessa kanssakäymisessä. Oli myös mielenkiintoista huomata, miten huumori näkyy myös esimerkiksi presidentti Trumpia koskevissa kannanotoissa, jotka osuivat silmään katukuvassa. Yhdessä putiikissa myytiin Trumpin näköistä piñataa ja erään ravintolan seinässä taas kehotettiin olemaan huoletta, sillä olimmehan “sillä hauskemmalla puolella Trumpin kaavailemaa muuria”. Samaisen ravintolan miestenhuoneen oveen oli vitsikkäästi kirjoitettu “bad hombres”.

Meksiko on suosittu turistikohde ja varsinkin yhdysvaltalais- ja kanadalaisturisteja näkyy Puerto Vallartassakin valtavasti. Eikä se toisaalta ole ihme, sillä Kanadasta pääsee Puerto Vallartaan 6 tunnissa ja Yhdysvalloista vieläkin paljon nopeammin. Eurooppalaisia paikan päällä on vähemmän, mutta uskallan ennustaa Meksikon kasvattavan jatkuvasti suosiotaan matkakohteena myös eurooppalaisten keskuudessa. Tuntuu jotenkin ristiriitaiselta, millaisessa suosiossa Meksiko on matkakohteena amerikkalaisturistien keskuudessa ja samanaikaisesti puolet Yhdysvaltojen kansasta kuitenkin kannatti Trumpia muureineen… Ehkä se on juuri se toinen puoli kansasta, joka matkailee Meksikossa.

Pääsin kiinnostavalla tavalla kurkistamaan myös laittoman maahanmuuton todellisuutta Meksikon ja Yhdysvaltain välillä, sillä tapasin Sayulitassa paikallisen surffaripojan, joka on elänyt aika rankan elämän ja kertoi minulle omaa elämäntarinaansa, kun lyöttäydyimme spontaanisti samaan seurueeseen viettämään iltaa. Hänen vanhempansa olivat kuljettaneet hänet laittomasti Yhdysvaltoihin pikkulapsena ja siellä hän oli kasvanut, varttunut ja käynyt peruskoulua, kunnes kävi vähän köpelösti…

Teini-ikäisenä tyypille oli tullut humalassa kahnausta virkavallan kanssa, minkä jälkeen hän oli joutunut vankilaan odottamaan varsinaista tuomiota, joka sillä erää olisi voinut olla 10 vuotta vankilassa. Vankilassa nuorukainen oli tutustunut mieheen, joka oli auttanut häntä ja neuvonut pyytämään vapaaehtoista karkoitusta, jolloin vankilatuomiota ei voitaisi panna toimeen. Poika välttyi vankilalta 4 kuukauden tutkintavankeutta lukuunottamatta, mutta joutui karkoituksen myötä 17-vuotiaana tyhjän päälle takaisin maahan, josta oli muuttanut pois 4-vuotiaana ja jossa hänellä ei ollut minkäänlaista kontaktiverkostoa. Luonnollisesti se oli silti 10 vuoden vankilatuomiota pienempi paha ja tokihan tämä kohtalo oli osin itse aiheutettua, mutta eipä sitä etuoikeutettuna länsimaalaisena aina ihan ymmärrä, millaisista oloista moni tulee laittomasti maahan paremman elämän toivossa ja miten haavoittuvaisessa asemassa esimerkiksi juuri nämä kahden maan välissä vailla virallista asemaa kasvaneet nuoret ovat.

Yhdysvaltoihin jäi karkoituksen myötä siis perhe sekä noihin aikoihin teinisuhteesta syntynyt lapsi, jota hän ei ole nähnyt sittemmin. Vapaaehtoisen Meksikoon paluun ja nykyhetken väliin mahtuu monenlaisia vaiheita sekä yksi uusikin yritys päästä laittomasti perheen pariin Yhdysvaltoihin, mutta nyt tyyppi asuu Sayulitassa, toimii surffiopettajana ja hänellä menee ihan hyvin. Suurin osa lähisukulaisistakin on muuttanut Yhdysvalloista takaisin Meksikoon ja on asettunut hänen perässään nimenomaan tuonne Sauylitaan, joten perhe on pääpiirteittäin jälleen yhdessä.

Turismi on Meksikossa tärkeä elinkeino ja moni ansaitsee elantonsa nimenomaan turismin parissa tavalla tai toisella: ravintola-alalla, hotellibisneksessä, surffiopettajana, hierojana tai käsitöitä tekemällä ja myymällä. Monen elämä on vaatimatonta ja varsinkin käsityöläisyrittäjiä tuli halu tukea ostamalla heiltä jotakin kotiinviemisiksi.

Juttelin pitkät pätkät rannalla paahtavassa auringossa sympaattisia pehmoeläimiä myyneen miehen kanssa, joka kertoi eläinten olevan hänen ja hänen perheensä itse valmistamia. Ostin pitkien keskusteluiden jälkeen lopulta kolme. Mies toivotti lämpimästi tervetulleeksi uudelleen Puerto Vallartaan, antoi käyntikorttinsa ja pyysi laittamaan viestiä, jos palaisin Meksikoon. Toiselta kaupustelijalta ostin pienen käsinmaalatun kulhon. Paljon toki Meksikossakin myydään kaikenlaista huonolaatuista roinaa ja tusinakrääsää kuten kaikkialla maailmassa, mutta etenkin sellaisia itse tehtyjä käsitöitä oli ilo ostaa tuliaisiksi.

Paikallisten kanssa käydyt keskustelut jäävät varmasti pitkäksi aikaa ajatuksiin pyörimään. Samankaltaisia tarinoita voisi varmasti kuulla missäpäin maailmaa tahansa, mutta koskaan en ole kokenut missään paikallisten olevan turisteille yhtä avoimia kuin Meksikossa. Eikä tullut tunne, että tarinoita olisi kerrottu vain jonkun roposen ja almun toivossa, vaan ihmiseltä ihmiselle, tutustuakseen ja jakaakseen itsestään jotain.

Kerjäläisiä Puerto Vallartassa tai Sayulitassa ei juurikaan näkynyt, vaan kaikilla tuntuu olevan jokin oma tapansa yrittää ansaita elantoa työn kautta. Eivätkä myyjät tungettele väkisin tekemään kauppoja, vaan kaikissa tilanteissa tuntui vallitsevan sellainen molemminpuolinen kunnioitus. Ehkä juuri se jäi päällimmäisenä mieleen meksikolaisista ihmisistä: kaikista kohtaamisistani paikallisista huokui kunnioitus, huomaavaisuus ja kohteliaisuus muita ihmisiä kohtaan. Sama mentaliteetti ja pariin otteeseen mainittu huumorintaju näkyy monin paikoin myös asiakaspalvelussa.

Aiemmat Meksiko-aiheiset jutut löydät tämän linkin takaa.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts