17/04/17

Loma-Jenni ja toisenlainen tyylipersoona

10 25

Kuten totesin jo viikonloppuna, ei ole mitään ihanampaa kuin palata viikon takaisiin reissutunnelmiin, kun todellisuudessa nököttää kotona verkkareissa pahvilaatikkoräjähdyksen keskellä. Tuntuu melkein absurdilta, että reilu viikko sitten kipitin Pariisin katuja pikkukengissä, hihattomassa topissa ja paljain nilkoin, kun Helsingissä yhä sinnikkäästi tupruttaa lunta tasaisin väliajoin.

Olen huomannut reissussa ollessani, että minulla on kaksi erilaista pukeutumispersoonaa: on arki-Jenni ja loma-Jenni, ja nuo kaksi ovat tyylillisesti ihan eri tyyppejä. Toki maku on molemmilla suht samanlainen, mutta pukeutumisfilosofia ihan eri maailmoista. Ja tänään esittelen teille loma-Jennin.

Omaan korvaan loma-Jenni kuulostaa lähinnä siltä, että tyylin puolesta hillutaan jossakin kulahtaneissa college-housuissa ja lörppänöissä kesämekoissa – ja toisinaan se varmasti tarkoittaakin sitä. Mutta etenkin ulkomaanreissuilla loma-Jenni on nimenomaan se fiinimpi pukeutuja, jota ei lainkaan arkailuta laittaa silkkihametta päälle lauantaikävelylle tai huulipunaa ja korkkareita aamiaispöytään. Toki voisin pukeutua näin periaatteessa myös kotona, mutta jostain syystä en silti tee niin.

Koska olen huomannut, että reissussa pukeutumispersoonani on erilainen kuin kotona, otan usein jo lähtökohtaisestikin mielelläni matkaan mukaan kauniita mekkoja ja hameita, asusteita, hattuja ja koruja. Käytän niitä jostain syystä paljon harvemmin kotona, mutta ulkomailla niistä tulee arkipäivää (niin arkipäivää kuin lomalla ollessa nyt voi olla). En tiedä miksi, mutta näin vain on.

Ehkä siellä tuntemattomien ihmisten ja vieraan kulttuurin keskellä tulee vapautuneemmaksi – uskaltaa vielä täysipainoisemmin olla oma itsensä. Suomessa ylipukeutuminen katsotaan helposti hienosteluksi ja huomion hakemiseksi, maailmalla kaunista tyyliä ei tuijotella nenänvartta pitkin ja tyylien kirjo on muutenkin laajempi.

Muistan löytäneeni oman tyylini kunnolla omina vaihto-opiskeluaikoinani Brysselissä, joka ei kaupunkina ole juuri Helsinkiä suurempi, mutta silti siinä paikassa oli enemmän sellaista suuren maailman tuntua. Muistan, miten vapauttavaa oli, että kaduilla näki mitä kummallisimpia asukokonaisuuksia, eikä kukaan jäänyt tuijottamaan, naureskelemaan tai mulkoilemaan perään. Ihmismassaan oli helppo hukkua, hyvässä ja pahassa. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että uskalsin pukeutua kuten itsestä tuntui hyvältä, kun ei tarvinnut pelätä huomiota tai pitkiä katseita.

Huomasin kyllä kulttuurieron Suomeen palatessani, kun katseet polttelivat jälleen selässä opiskelukaupunkini katuja tallaillessa. Eivätkä ne minun tyylikokeiluni edes olleet kovinkaan erikoisia. Helsinkiin muuttaessani olo vapautui taas hiukan – mitä suurempiin ympyröihin mennään, sitä vähemmän ympäristöä tuntuvat kiinnostavan sinun vähäpätöiset tekemisesi.

Tavallaan tuntuu surulliselta, että ulkopuolinen paine vaikuttaa tiedostamattomallakin tavalla niin paljon omaan itseen. Vaikka olen ihan tietoisesti tehnyt valintoja pukeutua juuri kuten haluan ja nykyään koen jo voivani olla tosi rohkeasti oma itseni tyyliasioissa, silti fiilis on ulkomailla aivan toisenlainen.

Jos olen aivan rehellinen, en usko, että pukisin Suomessa tätä ihanaa hametta ylleni ilman jotakin erityistä syytä. Pariisissa se pääsi mukaani ihan tavanomaiselle lauantaikävelylle – siinä ympäristössä ei tuntunut ollenkaan omituiselta pukeutua näin. Siksi olenkin nyt päättänyt haastaa itseni tuomaan vähän enemmän loma-Jenniä myös tänne arkeen ja koto-Suomeen. Lisää kauniita mekkoja, hulmuavia hameita, särmikkäitä hattuja ja kimaltavia koruja myös arjen piristykseksi, kun niitä kerran kaapeissa on! Viimeistään kesällä ainakin…

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko kellään muulla ollut ulkomailla tällaisia samanlaisia havaintoja? Onko teillä muillakin erilainen pukeutumispersoona lomalla ja arjessa? Tai ulkomailla ja Suomessa?

PS. Jos ihastuitte kuvien kauniisiin vaatteisiin, niin tiedoksi, että ne ovat tämän viikon torstaina 20.4. myyntiin tulevaa H&M Conscious Exclusive -mallistoa, josta sain valita muutaman vaatteen ennakkoon itselleni.

Translation: On a casual Saturday walk in Paris a bit over a week ago. Love that skirt from the H&M Conscious Exclusive Collection that is in the stores next Thursday, April 20th. 

Toppi // top H&M Conscious Exclusive*

Silkkihame // silk skirt H&M Conscious Exclusive*

Kengät // shoes Bimba y Lola

Aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

Sormus // ring Monki

* saatu blogin kautta // gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

3/04/17

10 + 1 x parempaa katsottavaa

28 42 sarja-love

En ole omistanut telkkaria enää vuosiin ja myönnän, etten kyllä ole kaivannut. Olen juuri sellaista ihmistyyppiä, joka jumiutuu helposti tuntikausiksi töllön ääreen tuijottamaan toinen toistaan älyttömämpiä tosi-tv-ohjelmia, jos siihen vain on mahdollisuus. Eikä sieltä telkkarista juuri mitään sellaista tulekaan, mitä ei netitse pystyisi katselemaan itselle sopivana ajankohtana. Toisaalta, onhan siinäkin hetkittäin oma viehätyksensä, kun joskus päätyy jonkun ihan ennalta arvaamattoman ohjelman äärelle odottamattomana hetkenä.

Yövyin viime viikon hotellissa ja tottakai piti ihan uteliaisuuttaan kurkata, millaista viihdettä töllöstä tulee lauantai-iltana parhaaseen katseluaikaan (eli meikäläisen tapauksessa juuri siinä puolen yön molemmin puolin). Klassiset Temptation Islandit ja muut tuli luonnollisesti katsastettua, mutta se Gigolot… MITÄ IHMETTÄ? Siis miten tuollaista saa Jenkeissä edes näyttää telkkarissa, kun yleensä joku vilahtava nännikin on täysin no no. Olipahan melkoinen tv-elämys! Sattuiko joku muu katsomaan? Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä tuumitte. :D

Mutta siis… Katselen sarjoja ja leffoja lähinnä suoratoistopalveluiden kautta ja nyt viime aikoina on tullut kunnostauduttua useammalla uudella sarjaihastuksella, joten ajattelin, että laitetaan hyvä kiertoon ja vinkit jakoon. Ikisuosikkejani ovat klassikot kuten Frasier, Sinkkuelämää, Gilmoren tytöt, Frendit ja How I Met Your Mother (jonka tosin katselin alusta loppuun vasta tässä ihan hiljattain), mutta ohella olen löytänyt monta uutta hyvää sarjaa lähiaikoina – osa ihan kokonaan uusia ja osa uusia vain minulle.

Katselen sarjoja tällä hetkellä lähinnä Netflixistä, Areenasta ja Katsomosta. HBO:ta minulla ei tällä hetkellä ole, mutta mitäs tuumitte, onko hankkimisen arvoinen vielä Netflixin rinnalle? Tietysti siellä on sellaisia sarjoja, joita ei muualta näe. Mutta pakko kehaista, että erityisesti Netflixin omat sarjat ovat viime aikoina yllättäneet laadullaan!

Tässä siis muutamia lemppareita viime kuukausilta (ja vuosilta) vinkiksi teille muillekin. :) Eivät ole paremmuusjärjestyksessä! Ja hei, kommenteissa saa ilolla vinkkailla myös uusia suosituksia vastapallona!

love-netflix
♥ LOVE

Uusin sarjaihastukseni on Paul Rustin ja Gillian Jacobsin tähdittämä tarina toivottomien suhteiden runtelemasta kaksikosta, joka tutustuu sattuman summana ja päätyy jonkinlaiseen suhteeseen keskenään. Mutkatontahan se ei tietenkään ole, kun luovitaan kaikenlaisten henkilökohtaisten ongelmien, onnettomien töppäysten, nolojen tilanteiden ja ailahtelevien tunteiden ristiaallokossa. Tämä on jotenkin ihanan lämminhenkistä ja virkistävän erilaista ihmissuhdekuvausta – tykkään! Kyseessä on Netflixin oma sarja, joten katseltavissa vain Netflixissä.

♥ DOWNTON ABBEY

Minulla kesti aikansa ennen kuin päädyin Downtown Abbeyn pariin, mutta sitten kun päädyin, ei paluuta enää ollut. 1900-luvun alun Britteihin sijoittuva sarja vaikutti ensimmäisen jakson perusteella vähän tylsältä, mutta kunhan juonikuvioissa päästiin vauhtiin, en ollut malttaa irtautua tietokoneen ääreltä ollenkaan. Sarjan hahmot ovat ihanan inhimillisiä hyvine ja huonoine piirteineen ja juuri henkilöihin tässä sarjassa kiintyy niin, että viimeisen jakson päättyessä todellakin tuli ikävä. Erityisesti Lady Violetin letkautukset ovat vailla vertaansa. Sarja on katsottavissa ainakin Netflixissä.

sarja-the-crown
♥ THE CROWN

Downton Abbeyn jättämää aukkoa elämässäni saapui kuin tilauksesta täyttämään brittihovin kiemuroita käsittelevä The Crown. Tositapahtumiin pohjaavassa sarjassa sukelletaan kuningatar Elizabeth II:n elämään ja kasvutarinaan nuoresta tytöstä kungingashuoneen pääksi. Tarina on erityisen mielenkiintoinen siksi, että liki kaikki päähenkilöt ovat yhä elossa. Näyttelijöiden roolisuoritukset ovat myös tässä ihan loistavia! Kyseessä on Netflixin oma sarja, joten katseltavissa vain Netflixissä.

♥ RIMAKAUHUA JA RAKKAUTTA

Ysärisuosikki Rimakauhua ja rakkautta yllätti pyöräyttämällä 13 vuoden tauon jälkeen uuden kauden. Myönnän suhtautuneeni monen muun tavoin skeptisesti sarjan uuteen tulemiseen, mutta se on kaikkien näiden vuosien jälkeen ihan yhtä rakastettava kuin aina ennenkin. Tämä on yksi niistä nuoruusvuosien lemppareista, joita on ollut ikävä. Sarja on katsottavissa MTV3:lta ja Katsomosta.

sarja-house-of-cards
♥ HOUSE OF CARDS

Yhdysvaltojen Valkoiseen taloon ja poliittisen pelin syövereihin syöksyvä House of Cards on poliittista draamaa ja juonittelua parhaimmillaan ja haastaa ajatuksia kiinnostavalla tavalla. Sarja koukuttaa älykkäällä dialogillaan, nokkelalla juonellaan ja herkullisilla henkilöhahmoillaan. Frank ja Claire Underwoodin hahmot on rakennettu niin taitavasti, että niihin tavallaan rakastuu sarjan mittaan, vaikka tyyppien moraali on vähän väliä jokseenkin kyseenalaista. Sarja myös herättää mietteitä, kuinka kaukana fiktiiviset käänteet ovat tosielämän jenkkipolitiikasta – epäilen, etteivät äärimmäisyyksistään huolimatta kovin kaukana. Plussaa myös Claire Underwoodin täydellisestä tyylistä! Kyseessä on Netflixin oma sarja, joten katseltavissa vain Netflixissä.

♥ LOVESICK

Ihana humoristinen brittisarja Lovesick kertoo parikymppisestä Dylanista, joka sukupuolitaudin saatuaan alkaa soitella entisille seksikumppaneilleen asiasta ja tulee siinä samalla käyneeksi läpi koko ihmissuhdehistoriansa. Sarja on täynnä hykerryttäviä kohtaamisia, nolostuttavia muistoja, tunteenpaloa ja nostalgisia suhdemuisteloita. Kaikki hahmot ovat jotenkin todella symppiksiä ja tämän on sellaista loistavaa hyvän tuulen viihdettä. Kyseessä on Netflixin oma sarja, joten katseltavissa vain Netflixissä.

sarja-catastrophe
♥ CATASTROPHE

Irlantilaisnainen ja amerikkalaismies päätyvät työmatkaromanssin seurauksena hieman yllättäen parisuhteeseen, kun selviää, että nainen onkin tullut hetken huumasta raskaaksi. Siirappisen romantiikan sijaan tämän sarjan tunnelma on ilahduttavan realistinen, humoristinen ja sarkastinen. Kerrassaan hurmaavaa vaihtelua perinteiselle tv-romantiikalle. Sarja on katsottavissa TV1:llä ja YLE Areenassa.

♥ GAME OF THRONES

Vannoin pienen ikuisuuden, että GOT on suunnilleen maailman viimeinen sarja, josta kiinnostuisin. Keskiaikaa, sotimista, taisteluita, väkivaltaa, lohikäärmeitä, taikuutta ja kauhua – suunnilleen inhoan noista elementeistä jokaista, mutta jostain syystä päädyin silti antamaan sarjalle mahdollisuuden. Kaikesta tästä huolimatta GOT on niin nerokkaasti rakennettu sarja, että jopa skeptisin katselija joutui kääntämään kelkkansa. Todella ennalta arvaamaton juoni, kiinnostavien hahmojen kirjo ja loistonäyttelijät pitävät otteessaan huimalla tavalla. Väkivaltaisuudessaan jaksot ovat välillä herkälle katsojalle vähän liikaa ja White Walkerit uhkaavat viedä yöunet, mutta silti tämä on vain yksi parhaista sarjoista ikinä. Plussaa Jon Snowsta, jota katselee mielellään vaikka painajaisten uhallakin. En ole kuulut vielä kenestäkään, joka ei olisi tykännyt tästä annettuaan mahdollisuuden. Katsottavissa HBO Nordicilla.

sarja-crazy-ex
♥ CRAZY EX-GILFRIEND

Komedienne Rachel Bloom esittää sarjassa menestyksensä huipulla olevaa juristia, joka ei kuitenkaan ole onnellinen elämässään ja hetken päähänpistosta päättää muuttaa toiselle puolen Amerikkaa teiniaikaisen poikaystävänsä perässä. Hömelö sarja yhdistelee komediaa ja musikaalia tavalla, joka toimii hämmentävän hyvin – jopa sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka ei yleensä välitä musikaaleista ainakaan telkkarissa. Tämä sarja jakaa varmasti mielipiteet, mutta minulle tämä on ollut täydellistä aivot narikkaan -viihdettä. Katsottavissa ainakin Netflixissä.

♥ EASTBOUND & DOWN

Parhaat päivänsä nähnyt ja aikamoisessa päihdesumussa päivänsä viettävä entinen baseball-tähti Kenny Powers seikkailee törkyhuumorilla mässäilevässä Eastbound & Downissa. Tyyppi on aivan räävitön, sikailee minkä ehtii ja kuvittelee itsestään aivan liikoja, mutta törkeys vedetään sarjassa niin yli, että siitä tulee jo hauskaa. Päähahmo on aivan raivostuttava ja samanaikaisesti hulvaton (vähän samalla tavalla ristiriitaisia tuntemuksia herättävä kuin legendaarinen David Brent The Officessa) ja jutut koettelevat kaikkia korrektiuden rajoja, joten jakanee mielipiteitä, mutta itse tykkään! Katsottavissa HBO Nordicilla sekä viimeisin kausi myös YLE Areenassa.

+1
♥ SKAM

Jos et ole vielä katsonut SKAMia, niin tee se nyt! Alkuvuoden puhutuin ja jo kulttimaineeseen noussut sarja kertoo norjalaisteineistä niin elämänmakuisella otteella, että aikuisenkin on helppo koukuttua. SKAMia katsellessa muistuvat mieleen elävästi niin omat ensisuudelmat, -kännit, teinidraamat kuin elämää suuremmat tunteetkin. Lisäksi sarjassa käsitellään ilahduttavan luontevasti vaikeitakin aiheita kuten mielenterveysongelmia. Varoituksen sana: tähän TODELLA koukuttuu. Olen kuullut monien katsoneen kaikki kolme kautta yhdessä viikonlopussa ja itsellänikään siinä ei mennyt kuin noin viikko. Sarja on katsottavissa YLE Areenassa.

sarja-skam

Related posts

13/03/17

Bad Face Day

53 bad face day

Olen pitkään selvinnyt terveenä, enkä ole aikoihin ollut tukossa ja kipeänä kuin nyt tässä ärsyttävässä flunssassani. Viime päivät ovat kuluneet lähinnä peiton alla makoillen ja peilistä tuijottaa vastaan pieni punanenäinen ja takkutukkainen peikko, jonka silmien alla on syvät varjot. Kaverini halusi eilen tulla piipahtamaan kylässä ja varoittelin häntä etukäteen, etten ole oikein edustuskunnossa ja naureskelin, että pitäisi varmaan vetää paperipussi päähän, että kehtaan näyttäytyä.

No, kaverini tuli illalla käymään ja toi tuomisinaan pienessä paperikassissa hedelmää ja lääkkeitä. Huomasin, että paperipussiin oli tullut pieni reikä, mutta hetken päästä tajusin, että reikiä oli enemmänkin. Ja kappas, kaverini oli askarrellut minulle tällaisen upean huonojen naamapäivien pelastajan. :D Upealla naamarilla on oikein korvakorukin ja kaikkea! “Huomasitko myös nuo vahvat kulmat?” Joo, kyllä huomasin. On UPEA! Ja sopii hyvin myös jotenkin tällaisiin maanantaitunnelmiin…

Eli tästä eteenpäin voin unohtaa huonot naamapäivät – ja oikeastaan huonot hiuspäivätkin, koska tukkahan peittyy tuonne pussin uumeniin kätevästi samalla. Pitäisiköhän ruveta tehtailemaan näitä innovatiivisia naamioita ihan myyntiin asti? Instagramissa tuntui jo olevan kysyntää. Ihanaa, kun on ympärillä tällaisia luovia ja kekseliäitä tyyppejä!

Translation: The perfect DIY solution to your bad face and/or hair day. 

Related posts

12/03/17

Tabuja rikkomassa

12 62 varjot1

Terkkuja punkan pohjalta! Meikäläisen habitus näyttää tällä hetkellä hyvin pitkälti samalta kuin vuosien takaisessa yleisön suosikkikuvassa ja ihmettelen lähinnä, miten nenä voi yhtäaikaisesti olla täysin tukossa ja vuotaa silti. Onneksi on sunnuntai ja voi luvan kanssa parannella itseään täällä peiton alla.

Olin viime perjantaina aloittanut postauksen, jonka kirjoittaminen jäi kuitenkin lopulta kesken. Tuntui, että halusin sanoa muutaman asian ennen suoraan tv-lähetykseen astumista. Myöntää, että tällä kertaa yleisön eteen asettuminen tuntui erilaiselta. Koska tuo kesken jäänyt alku oli tallessa blogin luonnoksissa, palataan hetkeksi niihin tunnelmiin.

varjot2

Olen nyt nököttänyt tässä koneen äärellä useamman tunnin, mutta perjantaipäivä ja tyhjää lyövä flunssainen pää eivät ole hedelmällinen yhdistelmä. Toivotaan, että ajatus leikkaa edes hivenen terävämmin tänään illalla suorassa lähetyksessä. Jännitän kokeneena konkarina nykyään suoria lähetyksiä varsin harvoin, mutta jostain syystä tämäniltainen saa jännityksen hiukan kihelmöimään vatsanpohjassa.

Ehkä se on se poikkeuksellisen henkilökohtainen teema, josta suorassa tv-lähetyksessä puhuminen tuntuu vähän pelottavalta. Kyyneleet nousevat vieläkin ajoittain silmiin, kun puhun tuosta yli kymmenen vuoden takaisesta masennusperiodistani. Se on hassua. Aihe ei edes herätä minussa tänä päivänä enää tunnekuohuja, mutta kyyneleet tulevan usein kuin refleksinä.

Ei masennuksesta puhuminen silti minulle suoranaisesti vaikeaa ole. Silti sisimmässä kuumottaa pieni jännitys olla asian kanssa jotenkin niin paljaana valtavan yleisön edessä. Internetin maailmassa ihmisen heikkouksista, puutteista ja virheistä on niin helppoa tehdä lyömäase. Toisaalta osittain juuri siksi haluan astua esiin ja puhua niistäkin teemoista, joista moni tuomitsemisen, leimaamisen tai pilkkaamisen pelossa pysyy vaiti.

Flunssassa suoraan lähetykseen osallistuminen jännittää myös. Mitä yskin tai aivastan? Tai joudun niistämään? Ehkä se annetaan minulle anteeksi. :D

varjot5

Tähän asti pääsin tekstissäni, kunnes se jäi kesken. Nyt tuosta tv-lähetyksestä on jo muutama päivä. Kaikki meni hyvin ja vaikka välillä piti yskiä ja niistää, se ei onneksi häirinnyt lähetystä. Aina jälkikäteen tosin tuntuu, että suuri osa niistä tärkeimmistä ajatuksista jäi sanomatta. Niin kai se aina menee, kun lähetysaika on rajallinen.

Moni on kiitellyt minua jälkikäteen rohkeudesta. Siitä, että uskallan antaa tällaiselle asialle kasvot. Asialle, joka kuitenkin on kovin monelle vielä tabu ja jonka julkinen myöntäminen pelottaa. En ole itse osannut pelätä masennuksesta puhumista, mutta myönnän, että mietin perjantaiaamuna herätessäni, olenko nyt ollenkaan miettinyt tätä asiaa loppuun asti. Haluanko todella astua koko kansan eteen tällaisen asian kanssa? Toista ihmistä ja hänen tarinaansa tuntematta on niin helppo lytätä, loukata ja vähätellä. Mitä jos joku nyt kuitenkin tämän perusteella leimaa minut? Samanaikaisesti olen miettinyt, että ei tämä minulta mitään erityistä rohkeutta vaatinut. En häpeä asiaa, koska siinä ei ole mitään hävettävää.

On tärkeää, että masennuksesta ja mielen ongelmista puhutaan. Nostan todella hattua ohjelman toisena vieraana puhuneelle Tapio Suomiselle, joka on paitsi päässyt upealla tavalla jaloilleen sairautensa pahimpien vaiheiden jälkeen, on myös uskaltanut avoimesti kertoa ongelmistaan. Näistä asioista ääneen ja avoimesti puhuminen on paras keino rikkoa tabuja ja stigmoja ihmisten mielissä. Ja koska jonkun on puhuttava, olen todennut, että se voin yhtä hyvin olla minä. Toivon, että esimerkkini innoittamana muutkaan eivät enää vaikene.

varjot3

Mietin pitkään omaa oikeutustani puhua ohjelmassa masennuksesta, sillä minähän pääsin asiassa kuitenkin lopulta melko vähällä. Sain ongelmaani apua ja masennus ei samassa mittakaavassa koskaan sen jälkeen ole uusiutunut muutamia huomattavasti lievempiä alhoja lukuunottamatta. Koen kuitenkin, että on tärkeää tuoda esille monenlaisia masennustarinoita.

Usein julkiseen keskusteluun nousevat masennuksen kohdalla ne kaikkein vaikeimmat ja surullisimmat tarinat ihmisistä, jotka ovat jo todella syvällä masennuksen syövereissä, joiden tila on jo muuttunut jossain määrin krooniseksi tai jotka ovat tilanteensa tähden joko vakavassa syrjäytymisvaarassa tai jo syrjäytyneet. Heidän tilanteensa on vakava ja siitä on tärkeää keskustella, mutta näiden ääritapausten ohella masennusdiagnoosin saavien kirjo on melkoisesti laajempi. Tarvitaan enemmän rohkaisevia tarinoita heistä, jotka ovat selvinneet ja päässeet takaisin jaloilleen.

varjot6

Masennus voi olla myös tilapäinen, elämän onnettomista olosuhteista johtuva tila ja mitä nopeammin apua onnistuu saamaan, sitä paremmat ovat mahdollisuudet ponnistaa sieltä suosta ylös. Olin itse onnekas, sillä sain apua ja terapiaa, jonka avulla selvisin pahimmasta melko nopeastikin eteenpäin. Haluan omalla tarinallani näyttää, että masennuksesta voi selvitä ja elämänsä voi saada masennuksen jälkeen takaisin raiteilleen. Pitkään pelkäsin masennuksen uusiutumista, mutta nyt alan jo olla luottavainen, että olen ns. selviytynyt kuiville. Ja pitkäkestoisen terapiatyöskentelyn ansiosta uskon, että minulla on nykyään paremmat valmiudet käsitellä kaikenlaisia tunteita ja vaikeita tilanteita ja sitä kautta estää tilannetta pääsemästä enää niin pahaksi.

Ehkä haluan vain sanoa teille kaikille, että älkää pelätkö puhua masennuksesta tai mielen ongelmista. Puhuminen on tärkeää ja avoin keskustelu on ainoa keino murtaa tabut ja stigmat. Uskaltakaa hakea apua ja ennen kaikkea muistakaa: kaikesta voi selvitä. Harva meistä kuitenkaan selviää siitä kaikesta yksin, joten ollaan toistemme tukena, muistetaan nähdä ja kuulla läheisiämme ja sekä uskaltaa tarjota apua että ottaa sitä vastaan. <3

Jos missasit Perjantai-ohjelman masennusta ja mielenterveyttä käsittelevän jakson perjantaina, sen voi katsoa myös Yle Areenasta.

Kauniista kuvista kiitos superlahjakkaalle Julia Kivelälle.

varjot4

Photos: Julia Kivelä

Related posts