16/01/13

Eilen, tänään ja huomenna

66 28

Eilinen oli minulle kaikella tapaa aika vaikea päivä. En yleensä avaa henkilökohtaisia asioitani täällä blogin puolella, mutta joskus elämän vaikeimpien hetkien edellä on vain pysähdyttävä ja on osattava antaa tilaa suremiselle, kun sen aika on. Ehkäpä joku samankaltaisia asioita kokenut voi saada mietteistäni myös jotain lohtua omaan tilanteeseensa. Murheistani vähäpätöisin on tämä sitkeänä yhä edelleen jatkunut sairastelu, joka onneksi näyttää vähitellen olevan menossa parempaan suuntaan.

Viheliäisinkin flunssa on kuitenkin mitätöntä hyttysen hyrinää niiden muiden asioiden rinnalla, joita olen eilen joutunut kohtaamaan. Sain nimittäin kuulla erään ihanan ihmisen yllättävästä poismenosta. Emme olleet tämän ihmisen kanssa erityisen läheisiä, mutta hän ehti kovin lyhyeksi jääneen elämänsä aikana tehdä minuun lähtemättömän vaikutuksen aurinkoisuudellaan, sydämellisyydellään ja lämmöllään. Harvoin olen kohdannut ihmistä, joka säteilisi samalla tavoin energiaa ja lämpöä lähelleen. Toivon surun keskellä suunnattomasti voimia ja jaksamista hänen läheisilleen sekä kaikille, jotka häntä jäivät kaipaamaan. Tällaiset suru-uutiset ovat aina lohduton muistutus elämän arvaamattomuudesta ja hauraudesta – koskaan emme voi tietää, milloin tuo lopullinen lähdön hetki koittaa. Haluan tämän menetyksen koskettamana muistuttaa teitä kertomaan läheisillenne, kuinka rakkaita ja tärkeitä he teille ovat. Antakaa heille aikaanne, kertokaa että välitätte. Se on loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä maailmassa.

Henkilökohtaisemmalla tasolla minulla on elämässäni meneillään todella vaikea tilanne, jota en halua tässä kohtaa oikeastaan sen tarkemmin eritellä. Tilanteeseen liittyy kuitenkin paljon surua, huolta, pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta. On otettava päivä kerrallaan, koska en tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Olen joskus sanonut, etten inhoa mitään tunnetta niin paljon kuin epävarmuutta ja epätietoisuutta. Koen, että kielteisiä ja kurjiakin tuntemuksia on helpompi käsitellä kuin sitä, ettei tiedä mitä on tulossa, varsinkaan jos tilanne on jollain tapaa pahaenteinen. Epätietoisuudessa jää helposti vain spekuloimaan loputtomiin, murehtimaan huonoimpia mahdollisia vaihtoehtoja tai pahimmillaan toivomaan parasta joutuakseen vain lopulta pettymään. On vaikeaa tasapainoilla kaikkien noiden ajatusten välillä, olla vaipumatta epätoivoon, yrittää pitää pää kylmänä ja edetä päivä kerrallaan, etenkin jos tilanne ei lähtökohtaisesti vaikuta kovin lupaavalta. Näin jokin aika sitten Pinterestissä mietelauseen, joka kosketti minua syvästi ja antoi toisenlaista, rohkaisevaa näkökulmaa epävarmuuden ja -tietoisuuden sietämiseen. Vaikka tuosta ajatuksesta ei totisesti ole helppo pitää kiinni vaikealla hetkellä, se on jättänyt minuun jälkensä. Se luo toivoa epätoivoiseltakin näyttäviin hetkiin.

Iso halaus jokaiselle. Saattaisin tänään itsekin olla sellaisen tarpeessa. <3

everything-is-possible.jpg

Kuva: Pinterest (alkuperäinen lähde ei tiedossa)

Related posts

13/01/13

Tuliaisia maailmanmatkaajalta

14 41 P1132188.JPG

Ystäväni Anna palasi vihdoin kolme viikkoa kestäneeltä matkaltaan Aasiaan ja kun tänään näimme ensimmäistä kertaa reissun jälkeen, hän kantoi minulle kassillisen pieniä hassuja paketteja, jotka kätkivät sisäänsä sitäkin hassumpia tuliaisia matkan varrelta. :) Kyseessä on siis se ihana graafikko-tyttö, jonka tyyliä esittelin kesällä ja joka oli sen hurmaavan vuosikalenterin takana myös. Lahjakääreistä paljastui muun muassa purkkaa, kertakäyttöiset sadeviitat ihanissa väreissä, karamellia, tiikeribalsamia, mystinen pikku-suitsukesetti sekä maailman toiselta puolelta asti salakuljetettu orkidean oksa. Kaikenlaista mahtavaa ja erikoista siis, ja tiikeribalsami tuli tänne flunssaiseen kotiimme kuin tilauksesta. Pakko muuten ihastella, miten kaunis pakkaus tuolla tuotteella on – se taisikin olla osasyy siihen, miksi Anna koko purnukan minulle osti. :) 

P1132189.JPG

Lisäksi tuliaisten joukossa oli niiden ihanien vuosikalentereiden jämämateriaaleista tehty vieläkin ihanampi muistikirja. Nuo Annan tekemät kalenterit myytiin kuulemma hetkessä loppuun, mutta suunnittelimme, että ensi vuodeksi tehdään sitten isompi erä ja voitaisiin laajentaa valikoimaa myös tuollaisilla muistivihkoilla sekä mahdollisesti joillakin muillakin tuotteilla. Aion ottaa tämän sateenkaaren väreissä loistavan muistivihkon heti käyttöön! :)

PS. En vieläkään ole löytänyt kivaa yhden-kolmen kukan maljakkoa, joten nyt vaasin virkaa pääsi toimittamaan kauniilla etiketeillä varustettu pullo. Bongasin Happy Joe -siiderin jokin aika sitten alakerran Alepasta ja hurmaannuin etiketistä niin, että oli pakko kokeilla. Oli se sisältökin ihan hyvää. :) Taidanpa säilyttää tuon pullon maljakon korvikkeena tuleviakin aikoja varten.

P1132197.JPG P1132193.JPG P1132194.JPG P1132199.JPG P1132195.JPG

Related posts

11/01/13

KIITOS

3 44 thanks.jpg

Voi kuinka tuonne synttäripostaukseen jättämänne tervehdykset ovat kirjollaan ilahduttaneet, liikuttaneet, naurattaneet ja yllättäneet! KIITOS! Ja erityiskiitos niille, jotka kainon toiveeni myötä innostuivat kommentoimaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tai jopa koskaan. On aivan mahtavaa aina välillä tulla muistutetuksi siitä, miten mielettömiä tyyppejä siellä ruutujen toisella puolen lymyilee. :)

On ollut jotenkin suorastaan hykerryttävää, miten erilaisia viestejä olette innostuneet jättämään sanan ollessa vapaa – jokainen on kirjoittanut itsensä näköisen viestin ja tuota aivan laidasta laitaan ulottuvaa viestitulvaa on ollut ihana lukea. Piristitte synttäripäivääni suunnattomasti! <3 Palaan varmasti lukemaan noita viestejänne vielä monta kertaa, ja yritän tässä lähiviikkoina tsekkailla uteliaisuudesta viestien mukaan linkatut blogit myös. Jos joku ei vielä ehtinyt jättää merkkiä itsestään, niin vaikka synttärit tulivat ja menivät, niin luen suurella ilolla vähän "myöhässäkin" tulevat tervehdykset eli oikein mielellään saa yhä kommentoida sinne! Se on jopa suotavaa ja toivottavaa! :)

Kuva: Emily Winfield Martin

Related posts

10/01/13

Vielä vuoden verran parikymppinen

232 43 balloons1.jpg

Niin ne vuodet vain vierivät ja tänään starttaa minulla viimeinen vuosi kaksikymppisenä! Täytän nimittäin tänään 29 vuotta, vaikka ei aina juttujen tai naamankaan perusteella uskoisi. Joku kommentoi hiljattain sitä, kuinka kovasti tyylini on muuttunut blogin alkuajoista ja ryhdyin itsekin muistelemaan, että totta tosiaan siitä on jo melkein kuusi vuotta, kun aloitin blogini. Ehkä jopa ihan suotavaa, että siinä ajassa edes jokin on muuttunut. On oikeastaan aika mielenkiintoista, että blogiin on tavallaan ikuistettu kasvuni tyttösestä naiseksi, 23-vuotiaasta opiskelijasta 29-vuotiaaksi aikuiseksi. Tosin tyttönen aion olla vielä pitkään – se on elämänasenne. En tiedä, miten pitkälle blogi minua vie, mutta uskon, että saan tulevaisuudessakin muistella tätä kautta vielä monia elämäni menneitä vaiheita.

En yleensä kauheasti perusta synttäreistä, enkä ajatellut juhlistaa tätä merkkipäivää millään tavalla. Juttelin juuri eilen yhden tuttavani kanssa, jolla on myös tänään syntymäpäivä ja häntä kummastutti suuresti tämä minun tapani “jättää synttärit väliin”. Hänen filosofiansa kun on, että mikä tahansa merkkihetki on hyvä syy järjestää juhlat. Itse taas koen, että merkkipäiviin ja kaikenlaisiin pakollisiin juhlapyhiin liittyy usein paljon odotuksia, joita on sitten lopulta kuitenkin vaikea täyttää ja fiilis jää latteaksi. Parhaat juhlat ja hetket syntyvät omalla kohdallani yleensä spontaanisti, juuri niinä iltoina kun meinasi jäädä kotiin, muttei sitten jäänytkään. Oikeastaan itse jopa nautin siitä, että kuin kapinallisena tekona vietän merkkipäivää ihan kuten mitä tahansa muutakin päivää. Tämä 29. syntymäpäivä nyt muutenkin on vähän sellainen väliinputoajavuosi – katsotaan sitten ensi vuonna uudestaan!

Jollain tapaa tämä syntymäpäivä kuitenkin minuun vaikuttaa. Tuntuu kuin sitä pitäisi täällä jollain tapaa kommentoida tai ainakin edes mainita – kuten nyt olen tehnytkin. Mutta eipä minulla tänään oikein mitään sen kummempaa sanottavaa ole, tai ainakaan tästä päivästä. Sen sijaan ajattelin toivoa teiltä synttäritytön etuoikeudella pientä lahjaa. :) Ja arvatkaapa, mitä haluaisin synttärilahjaksi teiltä! Olisi aivan mahtavaa, jos mahdollisimman moni jättäisi jonkun merkin itsestään. Kertokaa, keitä olette, mistä tulette, mitä mietitte, mitä toivotte tai oikeastaan ihan mitä vain. Sana on vapaa! Ja jos teillä sattuu olemaan omia blogeja, niin linkkailkaa niitäkin mukaan. Olisipa kiva niitäkin tässä synttäri-illan ja tulevan viikonlopun aikana selailla! :)

Kuva: Luis Monteiro

Related posts