31/05/13

Ystävyydestä: parhaat kaverit, bestikset vai jotain muuta?

77 30 pullbear.jpg

Sivusin hiljattain blogissani ystävyyssuhteita ja totesin, että niiden päättyminen on suorastaan jonkinasteinen tabu, josta ei juurikaan puhuta. Kyselin, olisiko ihmisillä kiinnostusta lukea aiheesta enemmänkin, jos intoutuisin pohdiskelemaan tätä syvemmin ja todella moni kertoi kokevansa samoin kuin minä, ettei aiheesta puhuta tarpeeksi ja toivoi minun ottavan teeman käsittelyyn. Olin tätä juttua tehdessäni aikeissa kirjoittaa juuri tuosta aiheesta, mutta ajauduinkin huomaamattani pohtimaan ihan toista näkökulmaa ystävyyssuhteisiin liittyen. Palaan siis tuohon ystävyyden päättymiseen vielä jossain vaiheessa myöhemmin ja heräsipä tässä pohdiskellessa vielä muutama muukin ystävyyssuhteisiin liittyvä ajatus, mutta pureudutaan nyt tällä kertaa enemmänkin siihen, miten ihmiset määrittelevät ystävyyssuhteitaan, sillä huomasin, että etenkin käsite bestis hämmentää minua välillä kovasti.

pullbear1.jpg

Maria Veitola kirjoitti taannoin Trendin kolumnissaan minusta hyvin siitä, kuinka erilaisilla ystävillä on erilaisia merkityksiä ihmisen elämässä. Ihan kaikkien kanssa ei ole edes kiinnostusta jakaa niitä kaikkein syvimpiä tuntoja, vaan jotkut ovat esimerkiksi enemmänkin vain viihdyttävää seuraa. Ystävyys ei mielestäni välttämättä tarvitse mitään erityisiä määrittelyitä, vaan jokainen ystävyyssuhde saa olla omanlaisensa. Olen silti miettinyt esimerkiksi omia ystävyyssuhteitani ja niiden laajaa skaalaa. On sydänystäviä, sielunsiskoja, läheisiä ystäviä, keveämpiä ystävyyssuhteita, kavereita ja tuttuja…

pullbear2.jpg

Minulla on sydänystäviä, joiden kanssa jaan lähes kaiken ja joiden kanssa pidän hiukan muita tiiviimmin yhteyttä. Toisaalta minulla on myös sydänystäviä, joiden kanssa ei tule pidettyä niin usein yhteyttä, mutta joiden vain tiedän ja tunnen pysyvän siellä elämänmenossa mukana, vaikka välissä ehtisi olla pitkiäkin aikoja ilman yhteydenpitoa. Tällaiset ystävät eivät koskaan loukkaannu siitä, jos minusta ei ole kuulunut, koska jotenkin yhteytemme on sellaisen yläpuolella ja molemmilla riittää ymmärrystä sille, että aikuisen ihmisen elämässä on monenlaisia kiireitä ja velvoitteita, joiden välillä sitä yrittää tasapainoilla. On sielunsiskoja, joiden kanssa välillämme vain vallitsee jonkinlainen mystinen yhteisymmärrys vähän kaikesta – osa sydänystävistäni on tällaisia, osa ei.

pullbear3.jpg

Läheisimpien ystävyyssuhteiden ohella on sellaisia kevyempiä ystävyyssuhteita, jotka ovat minulle tärkeitä ja periaatteessa osa näistä ihmisistä voisi olla vieläkin läheisempiä, mutta yhteistä aikaa esimerkiksi ei ole vielä löytynyt riittävästi, jotta ystävyys olisi edennyt syvemmälle asteelle. Toisaalta sitten on myös niitä ystäviä, jotka ovat jossain vaiheessa olleet todella läheisiä, mutta joiden kanssa suhde on taantunut hiukan etäisemmälle tasolle ilman mitään sen kummempaa dramatiikkaa. Ja sitten on kavereita, jotka ovat mukavia tyyppejä, mutta joiden kanssa tavataan ehkä vähän harvemmin tai tuttuja, joihin törmätään usein sattumalta jossakin.

pullbear5.jpg

Olen joskus miettinyt naisten tarvetta sille, että pitäisi olla yksi ystävä yli muiden. Minusta tuntuu jotenkin hassulta, että vielä aikuisiälläkin monet naiset pitävät todella tärkeänä mainita jonkun ystävänsä kohdalla, että tämä on se paras kaveri tai bestis. Ymmärrän kyllä, jos kyseinen parivaljakko todella on selvästi läheisempi keskenään kuin muiden ystäviensä kanssa, mutta erityisen hassulta se tuntuu, jos ympärillä on useampi todella läheinen ystävä. Ehkä olen outo, mutta minä jotenkin miellän tuollaiset määrittelyt sellaisiksi kouluaikojen jutuiksi, kun oli enemmän tarvetta sellaiseen “me ja muu maailma”-henkeen. Niihin aikoihin elettiin toisinaan kuin symbioosissa, oltiin kuin paita ja peppu, ja tehtiin kaikki yhdessä, mikä ei aikuisiällä ole enää oikeastaan tarpeen tai mahdollistakaan. Olen itse ehkä onnekas, että minulla on monta tosi läheistä ystävää, mutta totta puhuen en edes osaisi arvottaa omia rakkaimpiani ystäviä mihinkään tärkeysjärjestykseen. Olisi kiinnostavaa kuulla teidän muitenkin mietteitä tästä!

pullbear6.jpg

On ihmisiä, joilla ei koskaan ole ollut bestistä ja se voi tuntua aika raastavaltakin. Etenkin nuorempana tuntui, että oli kamalan tärkeää olla se joku yksi erityinen, jonka kanssa voisi jakaa asioita aivan erilaisella tasolla kuin muiden kavereiden. Sitä tunsi toisinaan jopa olonsa vähän ulkopuoliseksi, jos sellaista yhtä ystävää ylitse muiden ei sillä hetkellä elämässä ollut. Aikuisuuden myötä tuo tarve on jotenkin vähentynyt, mutta vieläkin mietin joskus, että haluaisinko tulla kutsutuksi jonkun ihmisen parhaaksi ystäväksi. Sehän on vähän kuin kunnianimi – tuo ihminen on nostanut minut jalustalle, jolla seison tärkeämpänä kuin yksikään muu hänen ystävänsä.

pullbear9.jpg

Joskus tällainen määrittely voi jopa loukata, jos itse kokee jonkun ihmisen läheisimmäksi ystäväkseen, mutta tämä jatkuvasti puhuukin jostakusta ihan toisesta parhaana ystävänään. Tämä kuulostaa suorastaan naurettavalta, mutta en usko sen loppujen lopuksi olevan kovin epätavallista. Myönnän itsekin joskus pahastuneeni hiukan siitä, että yksi minun parhaista ystävistäni jaksaa aina korostaa erästä toista ystäväänsä bestiksekseen. Tiedän olevani tämän ihmisen kanssa aivan yhtä läheinen tai jopa läheisempi kuin tämä hänen “paras ystävänsä”, mutta koska tämä toinen ihminen on ehtinyt astua ystäväni elämään vuosia aiemmin, hän on aikanaan ansainnut parhaan ystävän kunnianarvoisan aseman. Loppujen lopuksi asialla ei ole mitään merkitystä, mutta huomaan silti joskus harmistuvani, kun ystäväni esimerkiksi jonkun kolmannen osapuolen läsnäollessa puhuu tästä parhaasta ystävästään, sillä siitä herkästi tulee tunne kuin se laskisi minut automaattisesti johonkin “vähäpätöisempien ystävien” kategoriaan. Fiilikseni olisi ehkä eri, jos tietäisin ystäväni olevan tuon toisen kaverinsa kanssa selvästi läheisempi kuin minun. Totuus kuitenkin on, että olemme ystäväni kanssa kuin perhe toisillemme, niin läheisiä. On selvää, että minulla on aivan erityinen asema hänen elämässään ja hän jakaa kanssani varmaan lähes kaiken. Siksi tuntuu hassulta, että hän edelleen pitää kiinni tästä yhden yli muiden nousevan bestiksen käsitteestä. Ehkä tämän koko asian miettiminen on naurettavaa ja kertoo vain omasta pikkumaisuudestani, mutta siitä huolimatta jaksan välillä ihmetellä asiaa. Miksi ei voisi puhua parhaista ystävistä monikossa? Miksi on oltava se yksi ja ainoa Paras?

pullbear12.jpg

Kuten sanoin yllä, en osaisi itse määritellä läheisimmistä ja rakkaimmista ystävistäni yhtä jotenkin tärkeämmäksi kuin muita, vaikka toki rakkaimpienkin ystävieni kanssa jokainen suhde on yksilöllinen. Ehkä olen onnekas, mutta olen löytänyt ympärilleni ainakin 5 ihmistä, joista jokainen voisi täyttää parhaan ystävän tuntomerkit. Toisaalta on varmaankin ihan ymmärrettävää käyttää bestis-termiä, jos todella ystäväpiirissä on vain yksi erityisen läheinen ihminen. 

pullbear13.jpg

Miten te muut määrittelette ystävyyssuhteitanne? Onko teillä joku yksi ainoa Erityisen Tärkeä Bestis vai kuuluuko lähipiiriinne useita yhtä erityisen tärkeitä ystäviä? Onko siellä joku, jolla ei ole koskaan ollut bestistä? Miltä se tuntuu tai on tuntunut? Entä onko kukaan muu harmistunut siitä, ettei olekaan itse saanut joltakulta tuota bestiksen titteliä? Heräsikö jotain muita ajatuksia ystävyydestä tai ystävyyssuhteista yleensä? Sana on vapaa ja olisi tosi kiinnostavaa päästä lukemaan teidän mietteitänne. :)

pullbear7.jpg pullbear8.jpg pullbear10.jpg pullbear11.jpg pullbear14.jpg pullbear15.jpg

Kuvat: PULL & BEAR SPRING 2011 CAMPAIGN BY TXEMA YESTE

Related posts

30/05/13

Prosenttilukuja elämästä

19 23

Päätin, että koska esittelyt on nyt hoidettu pois alta, voidaan ryhtyä suoraan tositoimiin eli varsinaiseen bloggailuun! :) Trendin puolelta tutut lukijat tietävät, että minulla on sellainen hauska KotonaDesignin magneetti-liitutaulu, johon minulla on ollut tapana aina kirjoitella erilaisia mietelauseita, aforismeja, sitaatteja ja muita sen sellaisia ajatuksia, jotka kulloinkin ovat tuntuneet tärkeiltä, piristäviltä tai muuten vain ajankohtaisilta. Täällä uudessa kodissa en ole vielä ehtinyt tauluuni kirjata yhtään mietettä, joten nyt päätin korjata tilanteen.

P5307369.JPG

Elämän vastoinkäymisten ja onnenhetkienkin keskellä olen todennut, että yksi sitaatti kuvastaa omaa elämänfilosofiaani todella osuvasti. Tämän hienon lauseen löysin itse asiassa erään minulle ihanan sähköpostin kirjoittaneen lukijan viestistä ja tunsin sen heti jotenkin omakseni. Kyseessä on Lou Holtzin lausahdus: “Life is 10 % what happens to you and 90% how you respond to it.”

Uskon vakaasti oman asenteen ja positiivisuuden voimaan, ja tuossa lauseessa se ajatus tiivistyy aika hyvin. Että meillä on jokaisella vapaus valita, miten kohtaamme elämässämme tapahtuvat asiat. Ja se loppujen lopuksi määrittelee myös paljolti sitä, miten onnellisia olemme. Takertumalla epäonnistumisiin ja vastoinkäymisiin ja jäämällä niihin vellomaan, teemme ainoastaan itsemme onnettomiksi. Tietysti on aikoja, jolloin on vaikeaa ja myös murheille on osattava antaa tilaa, mutta uskon itse siihen, että onni on loppupeleissä asennekysymys. Ja omat kokemukseni ovat sitä uskomusta kyllä myös kovasti vahvistaneet. :) Tästä aiheesta voisin ehkä joskus kirjoittaa lisääkin, koska näistä omien tämän kevään varrelle osuneiden vastoinkäymisteni ja surujeni kautta tuntuu, että olen oivaltanut elämästä Suuria Asioita. 

P5307370.JPG

Mutta loikatakseni ihan toiseen asiaan, joskin postauksen aiheeseen liittyvään seikkaan silti… Innoittajana postaukseen ja uuden mietelauseen ylös kirjaamiseen nimittän toimi niinkin hassu pieni asia kuin liitutussi! Olen tuskaillut, miten vaikeaa on saada kirjoitettua kaunista käsialaa liidulla ja joku kerta minulle selvisi, miksi ravintoloiden mainos- ja lista-taulut näyttävät niin paljon paremmilta kuin omat liitutuherrukseni. On siis olemassa sellainen kynä, josta käytännössä tulee liitua tussimaisessa muodossa! Olin aivan ällistynyt, kun kuulin tästä. Onko tämä vain jokin ravintoloiden ja liitutauluja käyttävien putiikkien tarkoin varjeltu salaisuus? :D No eilen avattiin Helsinkiin se ihana ruotsalainen sisustusketju Granit ja visiitilläni bongasin sieltä tämän loistokeksinnön. Ja pakkohan se oli ostaa ja testata heti tänään. Toimii kuin häkä! Ja jälki pyyhkiytyy pois ihan samaan tapaan kuin tavallinenkin liitu eli kostealla rätillä. Fantastista!

Related posts

30/05/13

Kukkuu Lily!

29 19 Jenni (27).jpg

Täällä sitä nyt ollaan ja ihmetellään – ihan uutukaisena tulokkaana Lilyssä! :) Tuumasin, että voisi näin ensialkuun olla kohteliasta esittäytyä, sillä epäilen, että ihan kaikki täällä Lilyn puolella eivät vielä minua tai Pupulandia-blogiani entuudestaan tunne. Olen siis tällainen 29-vuotias tyttönen, joka on puuhaillut tämän blogin parissa jo yli 6 vuotta. Ja kyllä, nimenomaan tyttönen, vaikka jotkut yrittävät aina toisinaan huomautella, että pitäisiköhän tuo sivupalkin kuvausteksti päivittää “ajan tasalle”, kun ei kuulemma 29-vuotias enää mikään tyttönen ole. Mutta minä kyllä uskon sitä olevani, sekä henkisesti että olemukseltani. Se taitaa olla omalla kohdallani enemmänkin mielentila ja se oikeanlainen pilke silmäkulmassa kuin niinkään ikää määrittävä sana. Mahdollisesti kuvailen itseäni tyttöseksi vielä 10 vuoden päästäkin, kuka tietää. ;)

P1012519.JPG

Pupulandia-blogi on tosiaan ollut olemassa jo yli kuuden vuoden ajan – aika hurjaa. :) Perustin blogini aikanaan ollessani Brysselissä opiskelijavaihdossa keväällä 2007. Löysin vähän puolivahingossa suomenkieliset muotiblogit, joita oli tuolloin vain kourallinen ja innostuin aloittamaan myös omani. Ja tuolla tiellä ollaan yhä, joskin pitkälle on tultu. Blogini aihepiirit käsittelevät aika monipuolisesti omia kiinnostuksiani laidasta laitaan: muotia, tyyliä, kauneutta, sisustusta, kulttuuria, hyvinvointia, musiikkia ja aina välillä intoudun pohdiskelemaan asioita vähän syvällisemminkin. Sisustusaiheet ovat olleet erityisen paljon pinnalla viime aikoina, koska muutin hiljattain uuteen kotiin ja kämpän sisustusprojekti on käynnissä parhaillaan.

P9059750.JPG

Aloitin Trendin bloggaajana viime elokuussa ja siitä lähtien olen kirjoitellut blogiani Trendin nettisivuilla. Nyt kuitenkin koko Trendin pieni suuri blogijoukko loikkaa tänään Lilyn puolelle, joten jatkossa törmäämme täällä. :) Yli kuuden vuoden mittavien arkistojen siirtämisessä uudelle alustalle vierähtää pieni hetki, joten nyt heti nuo vanhat sisällöt eivät vielä siirry mukana tänne uuteen osoitteeseen, mutta ei hätää, ne ovat kyllä tulossa perästä! Muutamia käytännön juttuja myös vielä fiksaillaan täällä Lilyn puolella pari viikkoa sitten tehdyn ison sivu-uudistuksen jälkimainingeissa, joten raportoittehan minulle, jos huomaatte, että jokin ei toimi, kuten kuuluisi!

Ennen kaikkea Pupulandia taidetaan tuntea sellaisesta hyväntuulisesta ja oikeaan, fiksuun keskusteluun kannustavasta ilmapiiristään, joten toivottavasti tuo sama tuttu ja mainioksi todettu meno jatkuu täällä Lilynkin puolella. Eli tervetuloa vanhat ja uudet tutut! :)

P5055458.JPG

Ja loppuun vielä muutama vinkki, miten pysyt jatkossakin mukana Pupulandian menossa! Pupulandiaa pystyy jatkossakin seuraamaan tutuilla tavoilla Blogilistan, Bloglovinin, Facebookin, Twitterin ja RSS-feedien avulla (kaikki nämä linkit löytyvät jo tuosta sivupalkista). Myös Bloggerin kautta seuraaminen onnistuu kuten ennenkin. Bloglovinin ja Blogilistan päivittyminen ajan tasalle uuden osoitteen suhteen voi viedä tovin, mutta homman pitäsi toimia pian kuten kuuluukin. Ja lisäksihän Lilyssä voi seurata omia suosikkiblogejaan kätevästi oman seurantalistan kautta, jonka pitäisi piakkoin tulla toimintaan. Muistakaa myös tallentaa kirjanmerkkeihin ja muualle tämä uusi osoite, sillä tosiaan tästä hetkestä alkaen jutut päivittyvät tänne Lilyyn. :) Jos sinulla on mitään ongelmia näiden seuranta-juttujen kanssa, niin kyselehän tuolla kommenttiboksissa ja laitetaan viisaat päät yhteen.

PSST, Arkistoja pääsee lukemaan ti 4.6. asti vielä vanhan blogin puolella, minkä jälkeen sivulta tulee automaattinen uudelleenohjaus tänne uudelle tontille. :) Blogiarkiston saapumisessa tänne uudelle pohjalle voi tosiaan vierähtää hetki, joten jos siellä on jotakin, minkä haluat merkitä muistiin, kannattaa tallentaa se omiin muistiinpanoihin NYT!

Jenni (117).jpg

Postauksen ensimmäinen ja viimeinen kuva: Susanna Suominen / Pisara Photography

Related posts

24/05/13

Tarinoita lapsuudesta

28 25 jaimemoore1.png

Lilyn puolella käydään hulvatonta keskustelua siitä, millä nimillä vauvoja on kutsuttu niiden ollessa vielä mahassa. Tästä muistui mieleeni hauska “työnimi”, joka oli pikkuveljelläni ennen syntymäänsä. Vanhempani keksivät syntymättömälle vauvalleen huvittavan lempinimen, joka sopi mainiosti sekä tytölle että pojalle, koska sukupuoli ei ollut vielä tiedossa. Vauva sai aikakauden poliitikon mukaan lempinimekseen Ulpu-Iivari. :D

jaimemoore2.png

Keskustelun rönsyillessä tuolla vauva-postauksen kommenttiosiossa päädyin muistelemaan omaa lapsuuttani ja muistin sieltä aika huvittavan tarinan. En muista, olenko jakanut tämän jo aimminkin, mutta kerrotaan nyt uudelleen, kun on tämä sen verran legendaarista settiä, haha. Jostain syystä inhosin lapsena nimeäni ja tästä syystä esiinnyin sujuvasti erilaisissa tilanteissa väärillä identiteeteillä. 4-vuotiaana alter egojani olivat muun muassa Leena Tossavainen, Sanna Vuorimaa, Leila sekä Minna. :D Olen kuullut tarinan, että marssin joskus postissa jonkun vieraan naisen luo ja esittelin itseni Sanna Vuorimaaksi. Tämän jälkeen kerroin iloisena, että tässä on pikkuveljeni Kalle. Vielä puhetaidoton veljeni ei kyennyt puolustautumaan ja kertomaan, että oikeastihan hänen nimensä oli Ossi. Ja äitiä hävetti! :D Pidin kuulemma myös tiukasti kiinni näistä keksimistäni nimistä, enkä suostunut tottelemaan mitään muuta kuin aamulla äidille itse ilmoittamaani nimeä. Oli turha huudella Jenniä, jos olin sinä päivänä päättänyt olla Leila. Äiti-parka.

Nämä kaikenlaiset lapsuustarinat ovat niin hauskoja, että laittakaahan omannekin jakoon! :D

jaimemoore3.png

Jutun kuvat ovat valokuvaaja Jaime Mooren projektista “Not just a girl”, jossa hän kuvasi 5-vuotiasta tytärtään historian merkittävien naisten inspiroimana. Valokuvasarjalla hän halusi osoittaa, että tytöille löytyy muitakin roolimalleja kuin Disneyn prinsessat ja Barbie-nuket – ihan ne oikeat, hienoja asioita saavuttaneet naiset. Lisää kuvia ja tarinaa kuvasarjan taustalta löydätte Jaime Mooren nettisivuilta. :)

Related posts