28/07/13

Morning Glory

20 23 P7282653.JPG

Olen aina ollut siinä mielessä aamuihminen, että pidän aamuista. Rakastan etenkin viikonloppuaamujen raukeaa ja rauhallista tunnelmaa ja usein menen mielelläni viikonloppuisinkin suht ajoissa nukkumaan, jotta en menettäisi niitä seuraavan aamun kallisarvoisia hetkiä. Jos hukkaan aamun, tuntuu välillä siltä kuin koko päivän tärkein osa olisi mennyt ohi. Omaan kotiini paistaa ihanasti hiukan tuo aikainen aamuaurinko, joka tuo niin kauniin valon mukanaan. Kaikkein eniten rakastan silti niitä hetkiä, kun kävelee aikaisin viikonloppuaamuna ulkona ja saa hetken verran kuvitella, että kaupunki on kokonaan sinun. 

En sinänsä ole arjessa mikään erityinen aamuvirkku, mutta huomaan, että olen silti ehdottomasti tehokkaimmillani aamuisin. Paras työaika minulle on jossain klo 7-13 välillä. Sen jälkeen huomaan työtehokkuuteni ja -motivaationi yleensä laskevan huomattavasti. Rakastankin kotona työskentelyssä juuri sitä, että voin suoraan sängystä istahtaa koneen ääreen tekemään hommia ilman, että tarvitsee heti miettiä päällepantavaa tai lähteä sykkimään jonnekin aamuruuhkaan. Tällainen rytmi sopii minulle aivan ehdottomasti parhaiten.

Uuvuttavan kevään jälkeen tuntui tuossa alkukesästä, että unentarpeeni oli tosi suuri – 8 tuntiakaan ei tuntunut monesti oikein riittävän. Jotenkin se Roskilde-reissu sai minut siinä määrin irti arkisista kuvioista, että sen jälkeen olen kokenut oloni todella paljon rentoutuneemmaksi ja stressittömämmäksi. Ja se myös näkyy. Yhtäkkiä oloni on ollut paljon levänneempi ja huomaan herääväni aamuisin tosi aikaisin ihan itsestään. Tänään silmät aukesivat ensimmäisen kerran 5.30 – se tosin olin vähän liian aikaisin. ;) Mutta suurimpana osana aamuista olen viimeisten 3 viikon ajan herännyt ilman kelloa 7-8 välillä tai jopa aikaisemmin. Pieni lomafiilis tekee selvästi hyvää ihmiselle. <3 Onko siellä ruudun takana muita aamujen rakastajia?

P7282658.JPG

Related posts

22/07/13

M & M

13 32 P7202420.JPG

Kuten jotkut ehkä ovat jo Instagram-profiilistani kurkkineet, niin viikonlopun hiljaiselon syy oli se, että matkasin Kotkaan juhlimaan rakkaan ystäväni Millan häitä. Maailman kaunein morsian sai sulhasensa ja vieraat maailman parhaat bileet. En ole koskaan ollut noin hauskoissa häissä. <3 Hääpäivä meni lähinnä ilman kameraa tunnelmoidessa, mutta juhlapaikka oli laitettu niin kauniiksi, että siitä oli pakko napata pari kuvaa. Tuumailimme naimattomien tyttöjen kesken, että noista häistä tekisi mieli ryöstää idea taikka pari, koska kaikki oli niin kivasti järjestetty. Ehkäpä lähivuosina (hohhoh, toiveajattelua ;)) on siis tiedossa paritkin toisiaan muistuttavat häät. :D

P7202425.JPG

Juhlien teema oli sellainen leikkisän romanttinen ja loppujen lopuksi koristelut olivat aika simppeleitä mutta ideat todella hurmaavia. :) Toistuvina elementteinä näkyi Marianne-raitaa, kierrätyslasia ja hempeän tyttömäisiä kukkia astetta boheemimmalla otteella aseteltuna. Morsiamen oma kimppu oli tehty pelkistä harsokukista ja näytti todella suloiselta. Hihittelimme vain kavereiden kesken, että mitäköhän on mahtanut floristi tuumata tästä päätöksestä, mutta hyvältä näytti. Sama kukkateema toistui myös juhlapaikan koristeluissa, jotka olivat harsokukkaa ja vaaleanpunaisia neilikoita ripoteltuna erinäköisiin ja -kokoisiin lasipurkkeihin ja -pulloihin. Olen pitkään miettinyt, että haluaisin kotonakin hyödyntää tuollaista monen pienen maljakon ideaa ja tässä tuli todettua, että maljakkojen virkaa sopivat mainiosti toimittamaan erilaiset lasipurnukat ja pullot. :)

P7202421.JPG

Juhlapaikalla oli myös vieraille hauska “photobooth”, jota varten ihmisille oli purkillinen kaikenlaista hassunhauskaa rekvisiittaa kuvien ottamiseen. Oli tekoviiksiä, pusuhuulia, hassuja silmälaseja, rusetteja ja vaikka mitä – ja uskallan epäillä, että kuvista tuli mahtavia. :) Kaiken kaikkiaan häät olivat aivan ihanat, morsiusparin rakkaus käsin kosketeltavissa, puitteet kauniit, ruoka hyvää, bändi loistava ja meininki vieläkin loistavampi. Kiitos Milla ja Mikko upeista juhlista ja vielä kerran sylin täydeltä onnea! <3

P7202465.JPG

Myös kaasojen asut olivat ihanat suloisine kukkaseppeleineen. <3

P7202450.JPG P7202473.JPGP7202448.JPG P7202475.JPG P7202476.JPG

Related posts

15/07/13

Lomatunnelmissa

10 20 lifesabeach1.png

Minulla ei varsinaisesti ole tänä kesänä ollenkaan lomaa, mutta Roskilden jälkeen olen ollut varsin rennoissa tunnelmissa niin, että oikeastaan arkikin on tuntunut vähän lomalta. :) Olen viettänyt paljon aikaa ulkona, rentoutunut, hengaillut ystävien kanssa ja ihan vain fiilistellyt kesää. Ja siinä sivussa olen huomannut, että akut ovat latautuneet kuin itsestään, kun mieli on ollut tyyni – olen onnistunut karistamaan kaiken stressin harteiltani kuin vahingossa. Olen herännyt aamuisin aikaisin kuin itsestään ja yhtäkkiä löytänyt aikaa toteuttaa kaikenlaisia pieniä työn alla olleita hommia, jotka ova roikkuneet tekemättöminä ikuisuuden. Tänään suuntasimme ystävän kanssa rakastamaani Suomenlinnaan ja vietimme siellä päivän. Tuumasin, että blogipostauksetkin joutavat odottaa hetken, kun minulla on treffit kesäauringon kanssa. ;) Millainen kesäpäivä teillä on ollut? 

lifesabeach4.png lifesabeach3.pnglifesabeach2.png

Kuvat: Joel Lim for Elle Singapore June 2013

Related posts

11/07/13

Hömppää vai vakavaa?

71 15 steps6.jpg

Kaikki Mitä Rakastin -blogin mainion Eevan kynästä (tai siis näppikseltä) saa usein lukea ihastuttavan teräviä havaintoja elämästä, ihmisistä ja ja kaikesta mahdollisesta ympärillämme. Linkkasin jo eilen Pupulandian Facebookiin Eevan osuvan kirjoituksen siitä, miksi blogien esittelemää mukavaa elämää, kauniita koteja ja positiivista asennetta nykyään usein jopa paheksutaan ja karsastetaan – ja miksi rumaa, homssuista ja likaista pidetään jotenkin aidompana kuin siistiä, kaunista ja onnellista? Eeva aloitti pohdintansa näin: 

“Näin pitkän linjan bloggarina olen huomannut, että blogeista käytävässä keskustelussa toistuu sama teema: blogeissa on aina jotain hirvittävän vaarallista. Se, miksi blogit ovat vaarallisia, vaihtelee vuodesta toiseen, mutta aina ne ovat. Ensin vaarana oli se, että blogit vievät työt toimittajilta, sitten se oli blogien kaupallisuus ja piilomainonta. Nyt se on se, että blogeissa elämä on liian kivaa, ajatukset liian myönteisiä ja kodit liian siistejä. 

Kun bloggarilta kysytään “miltä teillä oikeasti näyttää?” halutaan nähdä nimenomaan sotkua, leivänmuruja ja rumia juttuja.”

steps1.jpg

Suosittelen lukemaan koko postauksen, siinä on todella kiinnostavia mietteitä. :) Usein mielenkiintoiset pohdinnat poikivat myös mielenkiintoista keskustelua ja niin tälläkin kertaa. On kuitenkin todettava, että yksi asia minua jaksaa hämmentää kerta toisensa jälkeen: oli keskustelun aihe mikä tahansa, paikalle löytää yleensä aina joku, joka vie keskustelun siihen, kuinka turhia lifestyle-blogit ylipäänsä ovat ja kuinka huomio tulisi ennemmin kiinnittää yhteiskunnallisesti tärkeämpiin asioihin. Okei, tässä kohtaa hiukan kärjistin, koska Eevan tontilla keskustelua käytiin erittäin fiksussa ja rauhanomaisen sovittelevassa hengessä, eikä kommenteista varmasti tullut kenellekään bloggaajalle dissattu fiilis. Jäin kuitenkin miettimään tätä vastakkainasettelua. 

steps2.jpg

Keskustelussa ihan asialliseen sävyyn ja kenties ihan aiheellisestikin kyseltin, että missä ovat kiinnostavat, vakavampia aiheita käsittelevät blogit? Nimimerkki Juulia esitti pitkässä ja monia kiinnostavia näkemyksiä sisältäneessä kommentissaan tällaisen mietteen: ” — vaikka hömppäblogeilla on varmasti tilansa ja niihin tyytyväinen yleisönsä, olisi kiva lukea myös vakavampia ja yhteiskunnallisesti valveutuneempiakin blogeja (vaikka ihan näistä samoista näennäisesti kevyistäkin aiheista, sillä kuluttaminen ei kuitenkaan ole pelkkää hömppää vaan yhteiskunnallista osallistumista), mutta niitä ei Suomessa valitettavasti taida oikein olla. Ja tämä blogien massa luo tavallaan sellaisen omanlaisensa mediailmaston johon on helppo hukuttautua ja olla lukematta mitään muuta.”

steps4.jpg

Ja tässä päästään nyt sen asian ytimeen, mikä juuri minua mietityttää. Kommentoinkin jo aiheesta tuonne Eevan postaukseen, mutta asia jäi pohdituttamaan siinä määrin, että halusin tuumailla sen tiimoilta vielä ihan täällä omankin blogin puolella. Se mikä minua hämmentää on, että näissä vakavampaa keskustelua peräänkuuluttavissakin kommenteissa se vastuu tunnutaan ulkoistavan jonnekin oman itsen ulkopuolelle. Miksi tällaista keskustelua peräänkuuluttava ei itse aloittaisi sitä vakavahenkisempää ja “tärkeämmistä asioista” keskustelua herättävää blogia? Esimerkiksi tuon siteeraamani kommentin jättäneessä Juuliassakin selvästi olisi ainesta sellaisen kirjoittajaksi – kuten monessa muussakin blogosfäärissä kriittisesti kommentoivassa. Miksi siis surkutella sitä, että lifestyle-blogien suosio jyllää ja jotkut nauttivat sellaisten kepeämpien aiheiden käsittelystä, jos ei kuitenkaan sitten olisi itsekään valmis heittäytymään ja ryhtymään tuumasta toimeen?

 
steps3.jpg

Itse koen osaltani kuten joku myös Eevan postaukseen kommentoi, että en olisi valmis asettamaan itseäni siihen asemaan, että jakaisin poliittisia mietteitäni yhteiskunnallisista asioista, koska en ole valmis lukemaan päivittäin sitä jatkuvaa kritiikkiä itsestäni ja mielipiteistäni. Toisaalta en olisi valmis siihen siksi, etten koe tietäväni asioista tarpeeksi, jotta voisin uskottavasti tehdä sitä, sillä julkisessa poliittisessa keskustelussa vallitsee Suomessa (ja etenkin netissä) sellainen lynkkaus-ilmapiiri, että minua ainakin kauhistuttaa pelkkä ajatuskin. Samaistun hyvin nimimerkin Norppa kommenttiin, jossa hän totesi näin: “Ja toisaalta moni ehkä kokee, ettei tällaisista vakavammista aiheista sovi kirjoittaa, jos niistä ei tiedä paljon. Äänessä ovat siis kärjistetysti tyhmät ja äänekkäät, joilla ei ole mitään kynnystä julkaista (think vauvapalsta ja Suomi24) ja sitten ovat asiaan perehtyneet älyköt, joiden keskustelu on tosi korkealentoista. Taviksille ja ei niin hiotuille näkemyksille ei oikein ole tilaa? Siihen kun yhdistetään meidän perinteet siitä, ettei just omia poliittisia kantoja kerro muut kuin aktiivisesti politiikassa toimivat (vrt. vaalisalaisuuden pyhyys), niin koko sellainen keskustelu on vielä vierasta.”

steps5.jpg

Vaikka on ihan kiinnostavaa tarttua toisinaan vakavampiinkin aiheisiin, minulle blogi on kuitenkin ensisijaisesti mukavaa ajanvietettä, jolla toivon antavani hyvää mieltä sekä itselleni että ympärilläni oleville ihmisille. Ahdistun jo pelkästään uutisten kommenttiosioita lukiessani, koska kaikkeen polittiseen keskusteluun netissä tuntuu liittyvän niin valtavasti vihamielisyyttä ja negatiivisuutta. Se ei tietenkään tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut myös yhteiskunnallisesti merkittävämmistä aiheista, mutta minun herkkä sieluni ei ole valmis heittäytymään susien raadeltavaksi vapaaehtoisesti. Vaikka kyllä sitä ihan riittämiin saa toisinaan kuraa niskaan lifestyle-bloggaajanakin. :) En vain ole sellainen ihminen, joka lähtökohtaisesti nauttisi konflikteista tai väittelyistä, joten mieluummin pysyttelen sopuisasti sellaisissa aiheissa, joiden kohdalla todennäköisyys sellaisten syntymiseen on pienempi.

steps9.jpg

Koko tämän postauksen pointti on kuitenkin siis se, että mitäpä jos sen keskustelun peräänkuuluttamisen ohella ryhtyisitte itse toimiin sen sijaan, että hämmästelette ja pyydätte muita tekemään asialle jotakin? Tulee fiilis, että harmitella kyllä jaksetaan, mutta itse ei olla valmiita tekemään asialle mitään – paitsi rutisemaan näiden kepeämpiä aiheita käsittelevien blogien kommenttiosioissa, että miksi toisenlaisia blogeja ei ole? Ei lifestyle-blogien ja vakavahenkisemmän keskustelun tarvitse sulkea toisiaan pois, mutta mistä se sitten oikeasti johtuu, että niitä yhteiskunnallisia ja sillä tasolla oikeasti hyvin kirjoitettuja ja kiinnostavia blogeja ei ole? (Tai sitten niitä on vain vaikea löytää?) Voisiko olla osasyynä se, että edes ne, joita nämä aiheet oikeasti kiinnostavat tässä määrin, eivät ole valmiita laittamaan itseään likoon, käyttämään asiaan aikaansa ja heittäytymään siihen rooliin? Eli heitän teille vakampaa keskustelua kaipaaville haasteen: perustakaa itse se blogi, jollaisen olemassaolosta haikailette! Minä ainakin lukisin oman pohdintani alulle saaneen Juulian (ja monen muunkin kriittisempään sävyyn kirjoittaneen kommentoijan) mietteitä oikein mielelläni enemmänkin. :) Positiivari tuumaa, että nähkää tämäkin mahdollisuutena: teillä on mahdollisuus muokata sitä blogikenttää ihan itse ja vaikuttaa, jos vain todella haluatte!

steps7.jpg steps8.jpg

Photos: REVS Magazine

Photography – Donald Gjoka
Creative Director – Chiara Senatore
Styling – Aurélie Zajakala 
Make-up – Tina Hoffmann 
Model – Anna Piirainen @ Marilyn Paris

Related posts