7/03/13

Pieni urhea nainen

171 50

En tiedä, oliko se jokin merkki, että tätä juttua ei pitäisi julkaista, sillä se ehti tekovaiheessa jo melkein valmiina kadota bittiavaruuteen kertaalleen, mutta uhmaanpa universumia silti. En yleensä halua avata henkilökohtaisia asioitani täällä blogin puolella, mutta koska tämän hetkinen elämäntilanteeni vaikuttaa jossain määrin myös bloggaamiseen, totesin, että ehkä on parempi kertoa teillekin mistä on kyse. Käyn tällä hetkellä sellaista elämänmuutosta, että se tulee väistämättä näkymään myös blogissa jossain vaiheessa, joten raotan hiukan yksityisyyteni verhoa, niin eipähän tarvitse sitten kenenkään spekuloida. Olen nimittäin nyt sellaisessa tilanteessa, että etsin uutta kotia. Yksin. 

Suurin osa ihmisistä varmaan uskoi tämän parisuhteen kestävän koko loppuelämän, ja suoraan sanottuna niin uskoin minäkin. Jossain vaiheessa uskoimme varmasti molemmat. Ja senkin jälkeen, kun usko alkoi horjua, yhä toivoimme. Siitä ajatuksesta luopuminen on ollut raskasta. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin toivoo ja suunnittelee, ja toisinaan itsellä ei ole edes kauheasti mahdollisuutta vaikuttaa lopputulokseen. Osa lukijoista onkin ehkä ehtinyt jo aavistella jotakin tämän kaltaista, mutta totta puhuen tilanne on pitkän prosessin myötä selkiytynyt vasta hyvin hiljattain, joten sitä aiemmin en ole halunnut ottaa arveluihin kantaa, koska en ole yksinkertaisesti itsekään tiennyt, mitä tulee tapahtumaan. En ole itse halunnut eroa, mutta joskus tilanne ei jätä muita vaihtoehtoja. On hyvin raskasta elää pitkään epävarmassa tilanteessa ja epätietoisuudessa, joten joskus on helpompaa tehdä raskaskin päätös, jotta pääsisi eteenpäin. Vasta sen myötä asiaa voi kunnolla käsitellä ja sitä kautta päästä aloittamaan varsinaisen surutyön ja vähitellen toipumisen.

On todella surullista joutua luopumaan elämänsä tärkeimmästä ihmisestä, mutta olen yrittänyt muistuttaa itselleni, että luopumiseen sisältyy aina myös mahdollisuus johonkin uuteen. Tietyllä tavalla luopuminen on myös hyvin vapauttavaa – olen itse vasta muutoksen myötä huomannut, miten paljon energiaa ehti pitkän aikaa kulua kaikkeen siihen huoleen, epävarmuuteen, murehtimiseen ja pelkoon. En takuuvarmasti ole maailman ensimmäinen enkä viimeinen sydänsuruista kärsivä ihminen ja voi olla, että joudun käymään tällaisia tuntemuksia läpi vielä monen monta kertaa elämässä, mutta on voimauttavaa huomata, että sen pahimman jälkeen minä selviän ja pystyn nauramaan, surusta huolimatta. Että elämä asettuu taas uomiinsa ja jatkuu. Että olen hemmetin sitkeä ja vahva mimmi sisimmässäni, vaikka ei aina siltä tuntuisi. Ja että pystyn vaikeallakin hetkellä luottamaan siihen myönteiseen elämänfilosofiaan, johon olen uskonut hyvinä aikoina. Hymyn yleensä löytää, jos sitä jaksaa etsiä. Minä olen hetkittäin jo löytänyt.

Vaikka näistä henkilökohtaisista ja kipeistä asioista kirjoittaminen tuntuu vaikealta ja pelottavaltakin, olen aina ajatellut, että on silti hyvä, että toisinaan raotan elämästäni myös sitä inhimillisempää puolta. On niin helppo siellä ruudun toisella puolella harhautua ajattelemaan, että toisten elämä on jotenkin helpompaa ja täydellisempää kuin oma. En halua ruotia henkilökohtaisia murheitani tai vaikeuksiani täällä sen tarkemmin, mutta ehkä se on ihan hyvä muistuttaa joskus, että täällä on ihan tavallinen tyyppi arkipäiväisine murheineen ja pulmineen. Ja totta puhuen viime aikoina blogi ei ole ollut prioriteettilistani ykkössijalla, kun elämä on melkoisessa myllerryksessä niin tunnetasolla kuin käytännön asioidenkin osalta. Tällä hetkellä suurin osa ajastani ja energiastani menee uuden kodin metsästämiseen. Voin kertoa, ettei ole ihan helppoa luopua asunnosta, josta on rakkaudella tehnyt oman kodin – etenkään kun kyseessä on niin ihana asunto kuin tämä meidän. Vaatimustasoni on siis aika kova, mutta onneksi minulla on nyt aikaa etsiä rauhassa uutta asuntoa. Kyselen teiltä sitten vinkkejä, jos näyttää siltä, että mieluisaa ei ala löytyä. Joka tapauksessa tällaisia kuulumisia täällä ja muutto on siis jossain vaiheessa edessä. Toivon siis teiltä ymmärrystä ja lempeyttä, vaikka tämä blogi aika ajoin olisikin vain haamu entisestä. Kyllä täältä tullaan taas, matkalla ollaan jo!

PS. Otsikko viittaa Eeva Kilven ihanaan runoon, josta on varmasti moni nainen saanut voimaa sellaisina hetkinä, kun pieni lisäbuusti on ollut tarpeen. 

Nukkumaan käydessä ajattelen: 

Huomenna minä lämmitän saunan, 

pidän itseäni hyvänä, 

kävelytän, uitan, pesen, 

kutsun itseni iltateelle, 

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: 

Sinä pieni urhea nainen, 

minä luotan sinuun. 

– Eeva Kilpi –

Related posts

28/02/13

Kuningaskuluttaja tänään klo 20 TV1:llä!

19 27 kuningaskuluttaja.jpg

Blogin puolella on ollut tällä viikolla vähän normaalia hiljaisempaa, mutta älkäähän huoliko, tahti piristyy kyllä taas. :) Ensialkuun kannattaa vääntää telkkari tänään TV1:lle klo 20.00, sillä tämänpäiväisen Kuningaskuluttaja-ohjelman jaksossa tarinoi eräs tuttu tyyppi! Kuningaskuluttajan tämänpäiväinen jakso käsittelee nimittäin blogimarkkinointia ja Yleltä otettiin minuun yhteyttä, josko olisin halukas olemaan mukana haastateltavana. Suostuin mukaan, koska aihe on minusta kiinnostava eikä voi minusta saada liikaa huomiota. Yhteiset käytännöt ja pelisäännöt ovat kaikkien etu, ja siksi on pelkästään myönteistä, että asiasta keskustellaan. Meillä oli älyttömän hyvä keskustelu asiasta toimittajan kanssa, mutta valitettavasti ohjelma-aika rajoitti mukaan otettavan pätkän pituutta paljon. Katsotaan siis, mitä lopulliseen jaksoon on päätynyt juttutuokiostamme mukaan. :) Mutta jos aihe kiinnostaa, niin jakso näytetään siis tosiaan TV1:llä klo 20 tänään. Ohjelma tulee näkyville myös Yle Areenaan myöhemmin, joten ei hätää, jos tänään ei ehdi telkkarin ääreen. :)

Mainitsenpa tässä samassa, että tällä viikolla oli minusta pieni haastattelu myös Iltalehdessä maanantaina. Koko viikko on ollut omalta osaltani vähän kaaosta, joten lopulta kävi niin, että unohdin tyystin ostaa koko lehden, mutta onneksi kaveri oli napannut jutusta kuvan talteen. Voitte siis lukea oman osuuteni artikkelista tuosta alla näkyvästä kuvasta. :)

iltalehti.jpg

Related posts

22/02/13

Hampaat esiin!

20 14 Jenni (27).jpg

Hahaa, saan aina tasaisin väliajoin lukijoilta kommentteja tai ihmettelyä siitä, etten useinkaan hymyile niin, että hampaani näkyisivät. Hampaissani ei ole periaatteessa mitään vikaa eikä hammashymyssäkään, jostain syystä tykkään vain enemmän hymyillä kuvissa suu kiinni. Mutta yksi asiaa kummastelleista lukijoista haastoi minut osoittamaan, että hampaatkin joskus vilkkuvat, joten kaivelin arkistojeni kätköistä kuvia, joissa hymyilen tai ilmeilen niin, että hampaat näkyvät. Myönnän, että joutui niitä vähän kaivelemaan. Mutta tässä todistusaineistoa, olkaapa hyvät! :D

TD202_388.jpg

Ihanan Saaran kanssa hassuttelua :)

P1012492.JPG

Make Up For Ever Academylla hymyilytti, kun sain niin kivan silmämeikin

jenni-vesa.jpg

Dirty Dancing feat. my Silver Prince :D

P8017549.JPG jenni-fiona.jpg

Joskus kaaauan sitten kera upean Fiona Timantin :)

DSC_1343.JPG

Hampaita esillä since 1990!

P1014033.JPG TD202_594.jpg P1010783.JPG

Joku kauhea selitys tässä on selvästi päällä. :D

P1014067.JPG P1012222.JPG

Tässä on enemmänkin tuskan irvistys meneillään kuin hymy…

P1012543.JPG

Related posts

20/02/13

Hymyn jäljillä

10 18 P2183332.JPG

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut siitä, että uskon onnellisuuden olevan osaltaan myös asennekysymys. Minulla myönteinen tapa suhtautua elämään tulee kuin luonnostaan, mutta kyllä niitä aurinkoisia ajatuksia saa joskus vaikeina aikoina ja huonoina päivinä itse kukin kaivella vähän syvemmältä. Surra pitää, kun surun aika on, eikä ihminen voi aina olla iloinen ja onnellinen, mutta on todella voimauttava tunne voida löytää hyviä fiiliksiä, hymyä, kauneutta ja merkitystä myös niistä ei-niin-kivoista hetkistä. Niinpä edellinen voimalause vaihtui eilen sellaiseen, joka muistuttaa minua niinä huonoinakin päivinä etsimään sitä hymyä. Väitän, että useimmiten etsivä löytää. Ainakin minä olen siinä onnistunut. :) Sen kunniaksi siteeraan tällä kertaa liitutaulullani Abraham Lincolnia, joka on joskus lausunut näin: “People are just as happy as they make up their minds to be.”

Ja kyllä tuo lisääntynyt valo ja iso kimppu valkoisia tulppaanejakin ovat auttaneet asiaa. :)

P2193390.JPG P2183333.JPG P2183342.JPG P2183337.JPG

Related posts