20/06/17

Juhannuspako Portugaliin – ihan yksin

35 32

Kaupallinen yhteistyö: Visa

Kaverini heitti minulle joskus kuukausi sitten haasteen heittäytyä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja tehdä jotakin, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt. Olen aika kokeilullinen ja heittäytyväinen ihminen noin yleensäkin, joten jouduin hieman pohdiskelemaan, mikä voisi olla minulle sellainen uudenlainen haaste. Ei mennyt kauaakaan, kun sellainen tupsahti syliin kuin tilauksesta…

Vaikka viihdyn erinomaisen hyvin omassa seurassani ja jonkin sortin introverttinä tarvitsen paljon aikaa itsekseni, olen silti monesti miettinyt, että voisin tehdä enemmänkin asioita rohkeasti ihan yksin. Eräs pitkäaikainen haaveeni on ollut lähteä joskus matkalle itsekseni. Ja vaikka olen työn merkeissä matkustanut paljon yksinkin, yleensä vähintäänkin määränpäässä on ollut jotakin työhön liittyvää ohjelmaa tai tuttu, jonka kanssa on sovittu yhteistä tekemistä. Suunnitelmissani on pitkään ollut matka, jonka tekisin ihan puhtaasti yksin, mutta jostain syystä en ole vielä päässyt suunnitelmista toteutukseen asti.

En tiedä, mikä siinä yksin matkustamisessa jännittää, mutta jokin siinä jännittää. Kaipa siinä pelottaa ajatus olla niin yksin omien mietteidensä kanssa, halusi tai ei. Vieraassa maassa tuntemattomien ihmisten keskellä ei välttämättä ole mahdollisuutta valita, onko muiden seurassa vai yksin. Yksinolo on terapeuttista, kun se on itse valittua, mutta se voi olla ahdistavaakin, jos se muuttuu yksinäisyyden tunteeksi.

Tuntuu hassulta, että oman itsensä kanssa oleminen jossakin vieraassa ympäristössä voisi sillä tavoin jännittää – minähän viihdyn erinomaisesti yksin. Mutta jostain syystä se on silti vähän jännittänyt. Se tuntuu hölmöltä ja vähän naurettavaltakin ottaen huomioon, että yksi ystäväni lähti viime syksynä moneksi kuukaudeksi itsekseen reissuun ja muutama kaverini on peräti muuttanut ulkomaille ja hypännyt vain rohkeasti ihan tuntemattomaan. Minun tapauksessani kyseessä on kuitenkin ihan lyhyt matka, joten mitä oikein ujostelen? Olen varmaankin odotellut jotakin sellaista sopivaa hetkeä ja kypsää mielentilaa, että olisin viimein valmis tekemään tällaisen reissun. Tai jotakin sellaista sopivaa matalan kynnyksen tilaisuutta, johon tarttua.

No nyt sellainen mahdollisuus tipahti kuin tilauksesta ihan nenän eteen, sillä blogiyhteistyön tiimoilta Visa haluaa lähettää minut yksin viikoksi reissaamaan Eurooppaan. Sain itse valita kohteen ja pitkällisten pohdintojen jälkeen päätin, että ensimmäiselle yksin tekemälleni reissulle täydellinen kohde on Portugali. Niinpä olen nyt huomenna keskiviikkona ottamassa nokan kohti Portugalia ja olen tosi innoissani tästä ihan ikiomasta seikkailustani. Ja matkan ajankohtakin osuu täydellisesti juuri juhannukseen, jonka fani en yleisesti ottaen erityisemmin ole. Itsenäisen reissunaisen juhannuspako ja -seikkailu tiedossa siis!

Ihastuin pari vuotta sitten Portugaliin täysin pienellä talvireissullani ja siitä jäi kytemään tunne, että haluaisin mennä sinne uudelleen. Edellisellä matkalla tuli katsastettua Ericeira ja Lissabon, mutta esimerkiksi kovasti ylistetty Porto jäi tuolloin vielä näkemättä. Niinpä matkasuunnitelmani on nyt sellainen, että lennän ensin Lissaboniin vietän puolet viikon reissustani siellä ja sen jälkeen otan junan alle ja puksuttelen loppureissuksi pohjoisemmaksi Portoon, mistä lennän sitten lopulta takaisin Suomeen. Suoria lentoja kun ei tähän hätään löytynyt kummastakaan kaupungista, niin matka taittuu aikalailla yhtä näppärästi yhdellä vaihdolla kummastakin kaupungista.

On annettava nimenomaan Visaan liittyen teille muille reissaajille yksi erinomaisen hyvä vinkki, jonka äitini on minulle aikanaan opastanut. Kannattaa AINA maksaa lennot Visa-kortilla netistä varatessa eikä esimerkiksi verkkopankkitunnuksilla suoraan tililtä, sillä Visalla tekemäsi ostokset ovat turvattuja maailmanlaajuisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi lentoyhtiö menee kohtalokkaasti konkurssiin juuri ennen reissuasi tai tapahtuu jotakin muuta sinusta riippumatonta hässäkkää matkanjärjestäjän toimesta, voit saada rahat takaisin pankkisi kautta. Visa-kortti myös suojaa petoksilta lentoja, hotelleja ja vuokra-autoja varatessasi, sillä mikäli korttisi tietoja käytetään väärin tai kortti katoaa tai varastetaan matkan aikana, rahojen menetys ja kortti korvataan.

Mutta nyt siis odottelen jännityksellä tulevaa reissuani ja mietin lähinnä, että mitäköhän kaikkea hauskaa tekemistä sitä itsekseen keksisi Lissabonissa ja Portossa. Eli nyt on loistava hetki laittaa jakoon matkavinkkejä, jos takataskusta löytyy hyviä suosituksia jompaan kumpaan kaupunkiin. Kiitän lämpimästi jo etukäteen kaikista kivoista suosituksista! Oletteko muuten muut koskaan reissanneet yksin ja miten se poikkesi muiden kanssa matkustamisesta?

Translation: The plan for tomorrow: good bye Helsinki, hello Portugal! :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

17/06/17

Miltä tuntuu hyvien yöunien jälkeen?

5 42

Kevään ja alkukesän duunisuma alkaa vähitellen hellittää ja pikkuhiljaa tuntuu, että se lamauttava väsymyskin alkaa väistyä yöunet kerrallaan. Viime yönä sain taas nukuttua kunnolla pitkät unet ja fiilis on sanoinkuvaamaton – hyvin pitkälti sellainen kuin näissä kuvissa. :D Oikeasti nämä hölmöilykuvat on napattu Barcelonassa muutama viikko sitten ja niissä tiivistyy täydellisesti matkamme henki, joka oli yhtä naurua ja iloa.

Olen kuullut toisinaan, että blogin perusteella minusta saa kamalan hillityn, hallitun ja tylsän mielikuvan ja sitten kasvotusten saattaakin tulla shokkina, miten eläväinen ja nauravainen olen. En ole kirjoittajana mitenkään erityisen hauska ja minulle ominaisempaa on sellainen pohdiskeleva ja asiallinen kirjoitustyyli. Se hömelö ja vauhdikas persoona kuivakkaan asiallisten tekstien taustalla saattaa jäädä täällä vähän pimentoon.

Olen viime aikoina miettinyt paljon blogien ammattimaistumista ja sitä, kuinka esimerkiksi tosi monella bloggaajalla kuvat ovat nykyään ihan ammattilaistasoa ja asukuvatkin muistuttavat enemmän muotilehtien editoriaaleja. Nautin suunnattomasti katsella sitä täydellisyyteen hiottua kuvastoa muiden blogeissa, mutta jotenkin en koe sitä ihan omakseni silti itse.

Jotenkin haluan, että omissa kuvissani näkyy edelleen se bloggaamisen henki, mistä kaikki on saanut alkunsa. Vaikka välillä seassa on ammattilaisten ottamia ja editoimia otoksia, tänne mahtuu edelleen kaikenlaista täydellisyydestä kaukana olevaa kuvasatoa ja heilahtaneita tunnelmakuvia, jos ne sattuvat tuntumaan juuri siihen hetkeen sopivalta. Olen oikeastaan toisinaan ihan kiitollinen olemattomista kuvanmuokkaustaidoistani, koska siihen näpertämiseen ja täydellisyyden tavoitteluun jää helposti koukkuun ja saa tuhraantumaan valtavasti aikaa.

Blogien asukuvat ovat yleensä sellaista pönötystä ja poseerausta, mutta tuolla Barcelonassa ei oikein malttanut olla asiallisesti, kun fiilis oli riehakas ja iloinen. Se näkyy näissä kuvissa ja tuntuu tämän aamupäivän hyvin levänneessä fiiliksessä.

Translation: The feeling after a really good night sleep when you’ve suffered from sleep deprivation for months. 

Photos: Liisa Kivi

Related posts

12/06/17

Hei mitä kuuluu just nyt?

9 36

Ajattelin, että voisi olla taas pienen kuulumisten päivityksen paikka…

♥ Valittelin tuossa toissa viikolla uupumustani ja vaikka sainkin heti viikonloppuna yhdet erityisen pitkät ja hyvät unet, eskaloitui väsymykseni viime viikolla erittäin hämmentävällä tavalla. Nukuin nimittäin koko varsin kivuliaan parituntisen microblading-operaationi ajan. Jos microblading ei ole terminä tuttu, niin käytännössä se on siis kulmien kestopigmentointimenetelmä, vähän kuin tatuoinnin tekeminen – vähän eri tekniikalla vain. Eli sattuu! On toki hiukan yksilöllistä, miten paljon se sattuu, mutta minulla sattuu siinä määrin, etten voi käsittää, että olen pystynyt nukkumaan tuon toimenpiteen läpi. Kertonee jotain väsymyksen tilasta. Nyt pitää kyllä ihan tosissaan järjestää itselleni se loma, sillä olen nyt menneen kuukauden aikana nukahtanut hammaslääkäriin, leffateatteriin, microbladingiin…

♥ Minulla ehti olla noin viikon verran lemmikkikärpänen Kake. Se ilmaantui elämääni toissa viikolla ja pidin siitä lähtien ikkunaa päivittäin avoinna, josko hän ymmärtäisi löytää tiensä ulos, mutta hän ei selvästikään halunnut lähteä. Sen sijaan Kake istuskeli tyytyväisenä polvellani joskus tuntikausia päivässä, seurasi minua keittiöön, kun aloin kokkailla ruokaa ja kökötti läppärini näytön reunalla, kun katselin Netflixiä (tapahtui monta kertaa). Luulin jo, että Kake oli tullut jäädäkseen, kun yhtäkkiä viikonlopun jälkeen kärpäskaverista ei ole näkynyt jälkeäkään. Ehkä vapaudenkaipuu iski sittenkin, yhyy!

♥ Olen huomannut tässä muuton jälkeen, että kokovartalopeilin puuttuminen on itse asiassa yllättävän paljon elämää hankaloittava juttu – pukeutumisen näkökulmasta siis. Kun ei ihan näe kokonaisuutta aamulla päälle pukiessaan, voi kaupungilla myöhemmin peiliin kurkatessa huomata yllätyksiä. Muutama tyylillinen kummallisuus on sattunut tässä viimeisten viikkojen aikana ihan vain siitä syystä, etten ole päässyt kunnolla tsekkaamaan lopputulosta peilistä. Että jos olen hiihtänyt kaupungilla jotenkin omituisen näköisenä, syytän peilin puutetta.

♥ Siivosin tämän kotini jo todella hyvälle mallille joskus viikko sitten. Jotenkin onnistuin silti viikon aikana mystisesti räjäyttämään kämpän kaameaksi sotkupommiksi. Miten ja miksi se tapahtui, en osaa sanoa. Mutta jos jossakin, niin tässä asiassa olen varsin lahjakas. Toisaalta oli erittäin tehokas keino saada asunto taas siivottua siedettävään jamaan, kun kutsui vieraita kylään. Se sotku, jota olin tuskaillut vajaan viikon, tuli yhtäkkiä siivottua noin tunnissa, kun oli pakko.

♥ Urakoin uuden House of Cards -kauden noin viikossa ja jäi taas tunne, että pitäisi löytää jotain uutta katsottavaa. Kaverin vinkistä päädyin testaamaan Master of None -nimistä Netflix-sarjaa ja tykästyin. Voin suositella! Sarja tekee kiinnostavalla tavalla näkyväksi niin monenlaisia kolmekymppisen elämään liittyviä dilemmoja kuin arkipäivän rasismiakin. Hauska ja kiinnostava sarja – suosittelen!

♥ Teinivuosina punainen oli ylivoimainen lempivärini. Minulla oli ihan älyttömästi punaisia vaatteita, mutta jossain vaiheessa tuli totaalinen kyllästyminen. Ehkä kymmenen suosion vuoden jälkeen punainen sai väistyä vaatekaapistani enkä halunnut käyttää oikeastaan mitään punaista sittemmin. Kunnes nyt vuosien tauon jälkeen olen alkanut pikkuhiljaa taas löytää punaisen osaksi vaatekaappiani. Ilmeisesti se on hyvä asia, sillä viime aikoina olen saanut hurjasti positiivista palautetta joka kerta, kun olen pukeutunut punaiseen. Eli tervetuloa takaisin punainen!

♥ Olipa ihanaa olla viime viikolla mukana järjestämässä kaverille yllätystä. Hän täytti vuosia ja tyttöystävän sekä muutaman kaverin voimin hänelle järjestettiin yllätyskekkerit, joihin oli saatu mukavan kokoinen joukko kavereita mukaan. Oli niin kivaa nähdä synttärisankarin hämmennys ja ilo, kun ihmiset olivat tulleet häntä juhlistamaan, että tuli tosi hyvä mieli.

♥ Tulin yllätyskekkereiden innoittamana  miettineeksi, että pitäisi useammin järjestää kaikenlaisia kekkereitä, ihan muuten vain. En ole yhtään sellainen järjestäjätyyppi, mutta miksipä ei voisi vain kutsua kaveriporukkaa koolle esimerkiksi FB-tapahtuman muodossa ihan vaikka naapurikuppilaan jonakin määrättynä ajankohtana. Liian usein sitä ajattelee, että kokoontumisen järkkääminen vaatii kauheasti vaivaa ja järjestämistä, vaikka eihän sen tarvitse olla niin suuritöinen projekti. Ehkä järjestän tupaantuliaisjuhlanikin tuossa naapurissa Tenhossa ja käyn sitten vain tekemässä illan aikana pari esittelykierrosta täällä uudessa kodissani, niin vältyn siltä järjestämisen vaivalta ja siivoamiselta. :D

♥ Tenhosta puheen ollen.. Siitä on tullut minulle jokinlainen olohuoneen jatke, jossa vietän monesti useita iltoja viikossa. No ilmeisesti tämä viihtymiseni on siellä huomattu, sillä viime viikolla pizzaa haarukoidessani käveli pöytämme luo henkilökuntaan kuuluva mies (omistaja?), joka kysyi, olenko Jenni. Kerroin olevani ja hän totesi, että vaikutan viihtyvän siellä heillä nykyään varsin hyvin ja usein. Että tässä olisi tällainen kanta-asiakaskortti, jolla saa vähän alennuksia. En kestä! :D Olen samaan aikaan innostunut ja vähän nolona. Vähän sellainen olo kuin SATC-Mirandalla sinne kiinalaiseen ravintolaan soittaessaan… Mutta Tenho on ihana ja todellakin olen iloinen, että ahkera kävijä tällä tavoin yllätettiin!

Mitäs teille muille kuuluu tänään? Jutun kuvituksena on satunnaisia räpsyjä viimeisen viikon varrelta.

Related posts

7/06/17

Mikki ja minä

1 33

Katselimme taannoisella Barcelonan reissulla Liisan kanssa ihaillen jotakuta vanhempaa rouvaa, jolla oli niin klassisen upea tyyli ja tuumailimme, että tuolta mekin haluaisimme sitten muutaman kymmenen vuoden päästä näyttää. Sitten vilkaisin omaa asuani: Mikki Hiiri -shortsit, hassu hattu ja värikkäät sandaalit. Naurahdin huvittuneena, kun mietin, miten tästä tyypistä mahdettaisiin koulia sellainen hillityn tyylikäs vanhempi rouva.

Voi hyvin olla, ettei minusta koskaan tule sellaista aina yhtä klassisen hienostunutta pukeutujaa, mutta toisaalta onneksi tyyli on yksi niistä asioista, joilla on elämässä lupa leikitellä. Yhtenä päivänä voi halutessaan näyttää minimalistisen elegantilta ja toisena pukea ylle jotakin leikkisää ja hassua. Ja totta puhuen nämä Mikki-shortsit olivat rakkautta ensi silmäyksellä. Ehkä puen ne ylleni surutta vielä mummonakin, kuka tietää…

Eikä tämäkään tyyli nyt niin kamalan kreisi ole: farkkushortsit, musta neuletoppi ja sandaalit. Okei, shortseissa on Mikki Hiiriä, mutta voisi sitä olla päällä jotain aika paljon hullumpaakin. Nämä pöksyt saavat hymyn huulille ja silloin vaate on minusta onnistunut.

Vasta jälkikäteen kuvia katsellessa hoksasin, että olisi pitänyt pukea topin alle mustat rintsikat puuteristen sijaan, sillä valtavista hihansuista pilkahtaa vähän pitsireunaa. Oh well, no olivatpa edes kauniit rintsikat, jotka sieltä tahattomasti vilahtivat eikä se nyt aina ole niin vakavaa.

On muuten pakko vinkata, että tämä nimenomainen toppi on ollut yksi elämäni parhaista ostoksista. Löysin Theysken’s Theoryn hiuksenhienosta langasta kudotun superohuen neuletopin aikanaan New Yorkista, legendaarisesta Century 21 -outletista ja se on sittemmin palvellut niin monenlaisissa tilanteissa, että olen jo mennyt laskuissa sekaisin. Kaunis ja hienostunut materiaali mahdollistaa sen, että yläosa sopii myös juhliin, mutta rennon mallinsa ansiosta toppia voi yhtälailla käyttää arjessa. Äärimmäisen ohueen neulemateriaaliin vain harmillisen helposti takertuu kiinni kaikenlaista ja neulepintaa onkin saatu paikkailla pariin otteeseen, mutta onneksi nuo pikkuvirheet eivät näy kuin ihan läheltä tarkastelemalla. Mutta siis vinkiksi, että tämän mallinen toppi on aivan loistava! Elättelen toivoa, että löytäisin joskus toisen vastaavanlaisen.

Barcelonalaisen illan hämärässä napatut kuvat eivät lopulta kaikki olleet ihan tarkkojakaan, mutta päätin, että aina ei tarvitse olla – varsinkaan reissumuistojen. Että annetaan heilua vain! Tärkeintä on, että fiilis on kohdallaan, ja tuona iltana se toden totta oli.

Translation: You can’t go wrong with a pair of Mickey Mouse shorts. Am I right, or am I right? ;)

neuletoppi // top Theysken’s Theory

shortsit // shorts Zara

hattu // hat H&M

aurinkolasit // sunglasses Lindex

sandaalit // sandals Maryam Nassir Zadeh (Minimal Nordic Shop)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Liisa Kivi

Related posts