10/07/19

Afterwork-podcast: Näin aleshoppailet fiksusti

25

ALE, SALE, REA! Kesän alennusmyynnit käyvät kuumimmillaan, mutta miten tarjoushintojen keskellä saa pidettyä järjen päässä? Tai kannattaako kaupoille edes lähteä? Tällä kertaa Afterworkin äärellä pohditaan, voiko alennusmyynneistä ostaa järkevästi tai vastuullisesti. Jakso on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Spot-a-Shopin kanssa. Jäämme tämän jakson jälkeen pienelle kesätaulle, joten kuullaan uusin jaksoin sitten taas elokuun puolella! :)

Afterwork-podcast on muuten nykyisin myös Instagramissa, joten tule ystäväksemme myös siellä. Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Related posts

9/07/19

Lomaa, mökkireissuja ja yksi kirsikkatemppu

2 63

Puhuin viime viikolla siitä, että päätin vuosien jahkailun jälkeen pitää kunnollisen 4 viikon kesäloman. Ja kuulkaas, tänään se alkaa! Olen valmistellut muutamia postauksia myös lomani ajaksi, joten aivan täysin blogi ei hiljene lomanikaan aikana ja varmasti päivittelen jonkin verran Instagramia hetkessä eläen. Kommentteihin vastailu ja muu saa kuitenkin odottaa lomalta paluuta, joten malttakaa elokuulle! Ilman muuta saa silti kommentoida, vaikka en täällä välttämättä reaaliajassa olekaan vastailemassa tai lukemassa, sillä mikäpä voisikaan olla mukavampi juttu lomalta palatessa kuin lukea tauon aikana saapuneet kommentit. :) Tässä siis vielä viime hetken kuulumisia ennen lomatunnelmiin uppoutumista!

♥ Yrittäjänä sitä aina keksii kaikenlaisia selityksiä, miksi ei millään pysty lomailemaan ja töiden “laiminlyöminen” kokonaisen kuukauden ajan tuntuu suorastaan kauhistuttavalta. Kuten viime viikolla IG storyssani kuitenkin totesin, niin maailma eikä edes tämä blogi taida romahtaa, vaikka katoaisinkin maisemista kuukaudeksi. Sen sijaan itse saattaisin kyllä romahtaa, ellen malttaisi lomailla ja ottaa pientä paussia. Mietteeni saivat heti erään työterveyshoitajan puhkeamaan aplodeihin: hän totesi, että on todella yleistä, että yrittäjät palavat loppuun juuri siksi, etteivät uskalla tai malta lomailla. Hän uskoi vakaasti, että tällaiset esimerkit kannustavat muitakin pitämään parempaa huolta itsestään, joten toivon, että joku muukin työnarkomaani tajuaa hellittää hetkeksi edes näin hiljaisempina kesäkuukausina.

Vielä muutama vuosisitten ajatus siitä, että laittaisin ns. lapun luukulle kuukaudeksi, tuntui aivan mahdottomalta. Nyt olen toista mieltä ja elämän tärkeysjärjestystä on tullut pohdittua vähän uusiksi. Rakastan työtäni, mutta mikään työ ei ole sen arvoista, että sen takia kannattaa uuvuttaa itsensä. Kuten tuo työterveyshoitaja muistutteli, niin tauosta saattaa tulla paljon pidempi, jos säännöllisen lomailun sijaan joutuu burnoutin takia jossain vaiheessa pakkolomalle. Oikeastaan aloitin lomani jo viime viikolla, mutta vielä muutama kirjanpitoselvitys, laskutusasia ja sähköposti on pitänyt hoitaa tässä alkuviikosta. Mutta eilen päräytin sähköpostiin automaattisen lomaviestin ja aion kirmata kesälaitumille, nyt kun viimeiset käytännön asiat on hoidettu. On helpompi ja levollisempi lomailla, kun ne ovat poissa mielestä ja päiväjärjestyksestä.

♥ On muuten outoa, että lomalle jääminen ja tällainen pidemmän tauon pitäminen on yrittäjälle (tai ainakin minulle) yllättävän stressaavaa ja juuri tässä loman kynnyksellä olen taas pitkästä aikaa kärsinyt univaikeuksista. Toissa yönä pyörin sängyssä aamuneljään, kun aivoissa raksutti viime hetken to do -lista siitä, mitä kaikkea pitäisi vielä muistaa hoitaa ennen kuin voi kunnolla päästää irti. Mutta tänään saan ruksittua listaltani viimeisetkin hommat ja sitten voi kunnolla rentoutua.

Olen jo muutaman viikon huomannut, että takki on jotenkin ollut aivan tyhjä. Olen saanut hoidettua vain ne aivan välttämättömimmät ja akuuteimmat työasiat ja kaikki muu on jäänyt roikkumaan. On yksinkertaisesti tuntunut siltä, ettei päässä ei enää pyöri mikään. Ei vain ole tuntunut olevan mitään annettavaa tai sanottavaa. Se lienee hyvä merkki siitä, että nyt on juuri oikea hetki ottaa pieni irtiotto. Ehkä sitä pienen paussin jälkeen on taas inspiroituneempi olo. Jotain tästä lomaa edeltäneestä väsymystilasta kertonee se, että nukahdin viime viikolla kirjaimellisesti pystyyn kesken lauseen. Olin mummokaverin luona kylässä ja ruoan jälkeen luin hänelle kirjaa ääneen, kunnes yhtäkkiä havahduin siihen, että olin toden totta nukahtanut kesken oman lauseeni istualleen siihen sohvalle.

♥ Maistoin jo vähän lomafiiliksiä viime viikolla, kun suuntasin torstaina ystäväni Sannan kanssa Vienan siirtolapuutarhamökille yökylään. Viena itse oli Ruisrockissa festaroimassa, mutta siitä huolimatta kutsui minut kaverini kanssa viettämään rentoa mökkiyötä – miten ihanaa! Se on kyllä kummaa, kuinka mieli lepää ja rentoutuu siellä mökkiympäristössä, vaikka ei todellisuudessa ole kuin kivenheiton päässä kotoa. Joimme viiniä, keskustelimme, herkuttelimme ja nukuimme erityisen makoisat unet pikku-mökissä, ja hassua kyllä, jo yhden yön jälkeen oli kuin uudesti syntynyt olo. Olen tänä kesänä nyt kaksi kertaa yöpynyt Vienan mökillä ja molempien kertojen jälkeen on ollut samanlainen fiilis. Kaipa se on se kaunis puutarha, rauhaisa ympäristö, askeettinen mökkitunnelma, hyvä seura ja arkivelvollisuuksien poissaolo, jotka saavat mielen välittömästi levollisempaan tilaan. Lämmin kiitos vielä Vienalle ja odotan jo innolla tulevia kesäpäiviä siellä kyläilemässä. :)

♥ Yksi hauska loma-aktiviteetti, jonka ystävämme Sannan kanssa keksimme siellä mökkimaisemissa, oli se Twin Peaksistakin tuttu kirsikkatemppu, kun Audrey sitoo kielellään kirsikan kannan solmulle suussaan. Ahmimme rasiallisen kirsikoita illan aikana ja muutaman viinilasillisen jälkeen päätin ottaa haasteen vastaan. Ja kappas vain, nyt onnistuu tuo kirsikkatemppu myös meikäläiseltä!

♥ En koe olevani ollenkaan festari-ihminen, mutta jostain syystä innostuin tänä kesänä kuitenkin uskaltautumaan mukaan festarimeininkeihin. Tykkään kaupunkifestareista kuten Flowsta ja Sidewaysista, mutta tänä vuonna rohkaistuin ja päätin lähteä myös vanhoille synnyinsijoilleni Ouluun festaroimaan. Otan nimittäin muutaman päivän päästä suunnakseni Hailuodon ja suuntaan sinne sympaattisille Bättre Folk -festareille, joista olen kuullut ystäviltäni paljon hyvää. Olen käynyt Hailuodossa viimeksi varmaan liki 20 vuotta sitten, joten onpa mukava mennä uudelleen tällaisissa mukavissa merkeissä. Telttailu ja kaikki autenttinen festarimeininki vähän jännittää tällaista anti-festari-ihmistä, mutta ystävien kanssa on kiva lähteä ja pikkufestareiden tunnelma varmaan on aika toista maata kuin isommissa tapahtumissa. Onko joku teistä tulossa Hailuotoon viikonlopuksi?

♥ Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja piipahdan samalla reissulla myös vanhempieni mökillä Pudasjärvellä. Mökki on sen verran etäällä, että sinne ei ihan tehdä viikonloppureissuja tai muita pikapyrähdyksiä noin muuten vain. Itse asiassa edellisestä visiitistä onkin vierähtänyt jo 4 vuotta, joten on tosi kivaa päästä pitkästä aikaa käymään.

♥ Tätä festari- ja mökkireissua kummempia suunnitelmia en ole lomani varalle vielä tehnyt.Ajattelin, että jätän tilaa spontaaniudelle ja hetkessä elämiselle, mutta jokin pieni reissu ehkä silti kiinnostaisi. En ole tänä vuonna käynyt Tukholman ja Turun reissuja lukuunottamatta missään ja tuntuu, että näin kotoa käsin työskentelevälle pieni maisemanvaihdos voisi tehdä hyvää. Mutta katsotaan!

Siinä on jokin outo psykologinen juttu, että kotona lomaillessa ei usein oikein tunnu lomalta. Arkiset askareet ja tekemättömät kotihommat muistuttavat olemassaolostaan ja arjesta voi olla vaikea irroittautua, jos tiskaamattomat tiskit ja ripustamattomat taulut nakuttavat takaraivossa. Jossain muualla tällaisista mieltä kuormittavista muistutuksista saa hetkeksi vapautuksen. Joku lukija antoi täällä blogin puolella aiemmin hyvän vinkin kotikaupunkilomailua silmällä pitäen: kannattaa keksiä jokaiseen päivään edes jokin pieni ohjelmanumero, oli se sitten torikahvit, kävelylenkki Seurasaaressa, visiitti kirjaston runokirjahyllylle tai mitä vain. Sillä tavoin päiviin saa jotakin rytmiä, eikä loma pääse lipumaan ohi vain sohvalla maatessa ja Netflixiä tuijottaessa. Eikä siis sillä, että siinäkään olisi mitään vikaa! Itse olen kuitenkin todennut, että pelkkä kotona makaaminen saattaa jättää jälkeensä tunteen, että vapaa-ajasta tai lomasta ei lopulta jäänyt oikein mitään käteen, vaikka lepoa saisikin. Joten jotain seikkailuja vielä kesään kaipaisin!

♥ Hei pitää tässä kohtaa huikata vielä, että koska niin moni kaipaili viime viikon Olympus-postauksessa tarjoukseen kamerarungon ja objektiivin lisäksi myös pelkkää objektiivia yksinään, Olympus päätti yleisön pyynnöstä lisätä myös sen mukaan tarjoukseen. Jos sinulla on siis jo ennestään Olympuksen kamera, voit silti saada 45-millisen objektiivin tarjoushintaan vielä tämän viikon ajan. Lisää pääset lukemaan täältä. :)

♥ Ostan hyvin harvoin nykyään uusia vaatteita, mutta tähän kesälookiin tykästyin niin, että päätin hankkia omakseni. Unikko-kuosinen kesämekko ihastutti raikkailla väreillään ja jättimäinen hattu oli kuin piste i:n päälle. Tästä tulee todella kesäfiilis! Toivottavasti saadaan vielä hellettä ja aurinkoakin, että pääsee näitä lomalla käyttämään.

IHANAA KESÄÄ KAVERIT JA KUULLAAN TAAS ELOKUUSSA! :)

Photos: Viena K

Related posts

3/07/19

Afterwork-podcast: Yksinäisyys

1 23

Juhlapyhät ovat monelle yksinäistä aikaa. Ja suurin osa ihmisistä tuntee jossakin elämäntilanteessa yksinäisyyttä. Afterworkin äärellä pohditaan tällä viikolla, miltä yksinäisyys tuntuu ja onko sosiaalisesta mediasta enemmän haittaa vai hyötyä yksinäisyyttä tunteville?

Afterwork-podcast on muuten nykyisin myös Instagramissa, joten tule ystäväksemme myös siellä. Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)


Photo: Janita Autio

Related posts

30/06/19

Mitä tekisit, jos sinulla olisi vain 24h aikaa?

2 41

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: POHJOLA VAKUUTUS & ASENNEMEDIA

Mitä asioita ihmiset katuvat kaikkein eniten kuolinvuoteellaan? Olen viime vuosina lukenut useita artikkeleita, joissa ihmiset ovat elämänsä ehtoopuolella jakaneet, mitkä asiat ovat eletyssä elämässä jääneet harmittamaan tai kaduttamaan. Mitä on jääty kaipaamaan? Mitä olisi tehty toisin? Monissa vastauksissa tuntuvat toistuvan hyvin samanlaiset asiat: useimmat ovat jälkikäteen todenneet, että jos voisivat vielä tehdä jotain toisin, he tekisivät vähemmän töitä, viettäisivät enemmän aikaa rakkaidensa kanssa ja eläisivät elämäänsä enemmän itseään varten ja vähemmän muiden odotuksia kuunnellen. Näitä mietteitä on aina aika pysäyttävää lukea… Mitä jäisin itse kaipaamaan, jos elämä päättyisikin yllättäen? Tekisinkö itse jotain toisin?

Olen miettinyt parin viime vuoden aikana paljon ihan tietoisesti sitä, millaista elämää haluan elää. Mitkä asiat ovat minulle oikeasti tärkeitä? Millaista toivon jokapäiväisen arkeni olevan? Ja tekevätkö arkiset valintani minut onnelliseksi? Ne ovat aika tärkeitä kysymyksiä, mutta unohtuvat kummasti oravanpyörässä, jossa tukka putkella vain suorittaa velvollisuuksia, to do -listoja ja rutiineja päivästä toiseen. On ymmärrettävää, että arkisen aherruksen keskellä ei jatkuvasti ehdi uhrata aikaa elämän merkityksellisyyden pohdiskelemiselle, mutta silloin tällöin tekisi varmasti itse kullekin ihan hyvää pysähtyä valintojensa äärelle ja miettiä, mitä ne antavat.

Joskus kohtaa ihmisiä, jotka etsivät elämältä jatkuvasti kaikenlaisia extreme-elämyksiä, mutta en itse koe, että elämän pitäisi olla jatkuvaa ilotulitusta ollakseen mielekästä. Loppujen lopuksi ihan tavallinen arki on aika ihanaa, kun siitä tekee omannäköistä ja oppii iloitsemaan pienistä asioista. Vaikka muistojen virrassa matkat, juhlahetket ja kaikenlaiset erityistilanteet erottuvat selkeämpinä muistijälkinä, usein huomaan silti itse kaipaavani jälkikäteen niitä ihan tavallisia pieniä asioita: iltakävelyitä hyvässä seurassa, rakkaan ihmisen kainalosta heräämistä, yhdessä nauramista, syvällisiä keskusteluita, arkisia onnistumisen kokemuksia, yhteisiä ruoanlaittohetkiä ystävien kanssa ja luonnon äärellä rauhoittumista.

Rakastan työtäni ja olen ihan hitsin onnekas, että asiasta, jota tekisin ilolla muutenkin, on tullut minulle ammatti. Silti, kun harrastus muuttuu työksi, tekemisen luonne muuttaa väkisinkin muotoaan. Ja kun työtään tekee intohimosta, se helposti nielaisee ajankäytöstä leijonaosan. Niin paljon kuin pidänkin työstäni ja arjestani, olen viime vuosina pohtinut, että ehkä silti kaipaisin vähän enemmän vapaa-aikaa, jolloin ei tarvitsisi miettiä työasioita lainkaan. Olen jo monena kesänä peräkkäin miettinyt, että olisipa ihanaa pitää oikein kunnollinen loma ja ylipäänsä arjen keskelläkin sallia itselle enemmän työstä täysin vapaata aikaa, mutta käytäntö on laahannut pahasti haaveiden ja suunnitelmien perässä.

Tahtotila ja tavoite on siis ollut vähemmän kiirettä ja stressiä, ja enemmän vapautta, luovuutta ja lomaa. Olen muutaman viime vuoden aikana ottanut pieniä konkreettisia askeleita näitä tavoitteita kohti, mutta vielä on ollut matkaa päämäärään. Ja tiedän, että suurin este näiden tavoitteiden toteutumiselle on omien korvieni välissä. Juttelin loppukeväästä erään yrittäjä-tuttavan kanssa, joka tokaisi aikovansa pitää tänä vuonna kuusi viikkoa lomaa sekä kaksi etätyöviikkoa siihen päälle. Kuuntelin suunnitelmia ihaillen ja vähän kauhuissani. Seuraavana päivänä merkitsin tuttavastani inspiroituneena työkalenteriini 4 viikon loman.

Rehellisesti sanottuna olen vielä näihin päiviin asti ollut epävarma lomatavoitteeni toteutumisesta, mutta muutama viikko sitten istuin työpalaverissa, jossa ajatus kirkastui entisestään. Maailma tai edes meikäläisen ura ei takuulla romahda muutamaan lomaviikkoon – miksi sitä niin helposti ottaa ihan tarpeetonta stressiä kaikesta ja asettaa itselleen niin kovia vaatimuksia? Kun on itse oma pomonsa, sen ainaisen ankaruuden sijaan voisi nauttia myös niistä tilanteen tuomista vapauksista ja eduista kuten vaikka siitä, että lomaa voi pitää juuri silloin kuin haluaa ja juuri niin paljon kuin itse haluaa – ainakin melkein. En halua olla yksi heistä, jotka kuolinvuoteellaan miettivät, että olisinpa tehnyt vähemmän töitä.

Miksi mietin tällaisia asioita juuri nyt? Olette saattaneet nähdä telkkarissa Pohjola Vakuutuksen pysäyttävän mainoksen, jossa muistutellaan siitä, että elämä on nyt ja se on elämistä varten. Miksi ihmeessä lykkäämme asioita aina vain jonnekin tulevaisuuteen? Oli kyse sitten lomasta, savityökurssista, uuden kielen opettelusta, tunteistamme puhumisesta, unelmien matkasta tai uramuutoksesta. Pidämme elämää ja huomista niin kovin helposti itsestäänselvyytenä, että on ihan tarpeen välillä muistutella itseään siitä, että ainoa, mikä on varmaa, on vain tämä hetki. Jos elämä päättyisi huomenna tai ensi viikolla, olisinko ehtinyt tehdä niitä asioita, joista oikeasti nautin?

Vaikka olen aina sanonut olevani huono haaveilemaan, ideoita tulvii kummasti mieleen, kun mietin, mitä haluaisin vielä ennen kuolemaani ehtiä tehdä. Mitä tekisin elämälläni, jos saisin tietää, että aikani on rajallinen. Tuntuu ironiselta herätä todellisuuteen ja tajuta, että aikani ON rajallinen. Mitä siis vielä odottelen? NYT on se aika antaa itselle vähän armoa, pitää se loma, viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa, kokeilla uutta, mennä sinne keramiikkakurssille, lakata keksimästä tekosyitä ja lykkäämästä asioita aina vain tulevaan. Tänä kesänä pidän piru vie sen neljän viikon loman, joten on paras varautua jo nyt siihen, että meikäläisen some hiljenee hetkeksi ensi viikon jälkeen. Ei ehkä ihan kokonaan, sillä yritän valmistella vähän juttuja myös lomani ajaksi, mutta joka tapauksessa aion antaa itselleni luvan unohtaa koko blogin hetkeksi aikaa. Uskon, että pieni paussi tekee hyvää sekä minulle itselleni että luovuudelle ja työvireelle.

Pohjola Vakuutuksen slogan kuuluu: “Kaiken voi korvata, paitsi elämän.” Eletään siis nyt. Unohdetaan tekosyyt, selitykset ja pelot ja ryhdytään tekemään, toteuttamaan ja elämään niitä haaveita ja tavoitteita todeksi. Millaiset asiat jäisivät harmittamaan, jos elämä päättyisikin yllättäen? Millaisia asioita te muut olette lykänneet aina vain tulevaan? Haluan haastaa myös teidät mukaan:

♥ Kerro asia, jonka tekemättä jättäminen kaduttaisi ja tee se nyt! Haasteen aloittamiseen on aikaa 24h. Ratkaisevaa ei ole se mitä teet, vaan miksi teet! Se voi olla hyvinkin pieni asia, kunhan olet oikeasti haastanut itsesi tekemään jotain sinulle tärkeää.

♥ Ota kuva itsestäsi tekemässä tai aloittamassa haastetta, jaa kuva Instagramissa tai Facebookissa ja tägää kolme kaveria, joiden haasteen haluaisit myös nähdä.

♥ Käytä tageja #eläse ja @pohjolavakuutus, niin olet mukana kisassa, jossa palkitaan viikoittain sykähdyttävimpiä tekoja niihin sopivalla tavalla. Muista siis kertoa, MIKSI juuri tämä teko on sinulle tärkeä. (Muista myös, että profiilisi/postauksesi on oltava julkinen, jotta kuva näkyy myös muille.)

Kilpailun säännöt löydät täältä.

Photos: Jenni Rotonen & Viena K

Related posts