23/09/18

Palanen Pariisia Helsingissä

4 19

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & BRASSERIE RIVOLI

Minulla on jotenkin erityinen suhde Ranskaan, vaikka en ole koskaan asunut siellä enkä edes puhu kieltä kunnolla. Olen kuitenkin opiskellut ranskaa teinistä lähtien ja Pariisista on tullut minulle vuosien saatossa kaupunki, johon aina palaan uudelleen ja uudelleen. Kuulen jatkuvasti ihmisiltä kommentteja, että minä jotenkin “sopisin Pariisiin”. En ihan tarkalleen tiedä, mitä tällä tarkoitetaan, mutta rohkenen olla samaa mieltä. Sattuikin osuvasti, kun lopulta myös rakkaus löytyi juuri Pariisista ja nyt minulla on erityisen hyvä syy käydä siellä säännöllisesti.

Luulen, että kaikki tämä edellä mainittu on pantu merkille myös Brasserie Rivolissa, sillä he kutsuivat minut tutustumaan ravintolaan tässä hiljattain. Rivoli on kuin pieni palanen Pariisia keskellä Helsinkiä, ja juuri siksi tuntuukin niin uskomattomalta, että en ollut ennen tätä kutsua koskaan tullut käyneeksi! Rivoli on nököttänyt tutulla paikallaan Albertinkadun ja Kalevankadun kulmassa jo vuodesta 1962 ja olen kävellyt sen ohi lukemattomat kerrat, mutta jostain syystä en ole koskaan tullut astuneeksi sisään. Naapurissa sijaitsevan, pizzoistaan tunnetun Rivoletton antimia olen kyllä maistellut muutamaan otteeseen lounasaikaan (ja ne pizzat todellakin ovat mahtavia!), mutta itse Rivoli on jäänyt katsastamatta. Nyt asia tuli korjattua, kun eilen suuntasimme ystäväni kanssa viettämään ranskalaisten herkkujen parissa.

En oikein tiedä, mitä odotin Rivoliin astuessani, mutta en silti sitä, mitä siellä lopulta näin: kaunis art deco -henkinen sisustus on pysynyt samana jo noin 30 vuoden ajan eikä ole kärsinyt ajan hampaasta tippaakaan. Huokailimme ystäväni Sannan kanssa ihastuksesta upean miljöön äärellä ja napsimme kilpaa valokuvia niin kameralla kuin kännyköilläkin – ja onneksemme satuimme paikalle juuri pari minuuttia ennen kuin sali alkoi täyttyä, joten sain otettua kuvia koko kauniista tilasta.

Meillä on kaverini Sannan kanssa suorastaan muodostunut tavaksi, että näemme aina ruoan merkeissä, mutta hurjan usein tulee aina urauduttua käymään niissä samoissa tutuissa ravintoloissa. Olimme jotenkin aivan haltioissamme siitä, että nyt löytyi tällainen helmi, jonka olemme aiemmin onnistuneet tyystin missaamaan. Supatimme keskenämme, että “tänne pitää tulla uudelleen” jo ennen kuin olimme vielä maistaneet ainoatakaan annosta. Ihan vain siksi, että tunnelma ja miljöö olivat ravintolassa niin kohdallaan: vanhaa ranskalaista musiikkia, ihana palvelu ja kattauskin oli aterimia myöten kuin ranskalaisesta elokuvasta.

Tilasimme alkuun persikka kir -drinkit, joissa kuohuviinin sekaan on lisätty loraus persikkalikööriä ja kilistelimme tyytyväisinä treffit alkaneiksi. Rivolin syksyn uusi menu rakentuu small plates -konseptin ympärille, jonka ideana on, että pöytään tilataan useampia pieniä annoksia yhdessä jaettavaksi. Vaihtoehtoja oli valtavasti ja niiden joukossa sekä hyvin perinteisiä ranskalaisia annoksia että vähän modernimpiakin makuelämyksiä. Päädyimme lopulta tilaamaan ensimmäiseksi päivän keiton, joka oli tällä kertaa samettisen pehmeä kukkakaali-tryffeli-keitto. Keiton kanssa napostelimme (aivan liian hyvää) leipää ja hörpimme samppanjaa – kuinkas muuten, olimmehan viettämässä ranskalaista iltaa.

Tilasimme keiton lisäksi jaettavaksi myös siemenillä ja parmesanilla höystettyä vihreää salaattia sekä tatticarpaccion. Moni ehkä ajattelee, että vihreä salaatti on vähän tylsä vaihtoehto, mutta rakastan tilata salaattia nimenomaan Ranskassa, koska siellä se osataan maustaa! Unohdin kysyä, mitä kaikkea salaatinkastikkeeksi lorautellaan, mutta ensi kerralla pitää tarkistaa tämä. En nimittäin normaalisti ole mikään intohimoinen salaatin puputtaja, mutta kun se on maustettu hyvin, voisin hotkia sitä kulhotolkulla. Tatticarpaccio oli puolestaan oikein mainio makuelämys: annoksessa on siis carpaccion tyyliin leikattu ja marinoitu tuoreista tateista ohuen ohuita siivuja. Olimme Sannan kanssa ihan ihmeissämme siitä, miten sienet voivatkaan maistua niin raikkailta. Voin todella suositella kokeilemaan!

Maistelimme myös oikein perinteisiä ranskalaisia herkkuja, kantarelli-cocottea sekä Sannan toiveesta etanoita. Olen maistanut etanoita kerran aiemmin joskus reilut 10 vuotta sitten, kun olin ensitreffeillä kiinnostavan miehen kanssa ja hän halusi ehdottomasti tilata niitä ravintolassa. Vihjaisin, etten ollut koskaan maistanut niitä ennen ja kaiketi epäluulo paistoi kasvoiltani, mutta mies oli sitä mieltä, että kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran. Koska halusin tehdä vaikutuksen, pistelin etanan poskeeni. Ja yllätyin, että se ei ollutkaan koostumukseltaan mitenkään ällöttävää ja makuakin hallitsi lähinnä se valkosipulivoi. Nyt pääsin maistamaan uudelleen, ja vaikka se ei ollut yhtään hassumpaa, jätin silti suosiolla suurimman osan Sannan herkuteltavaksi. Oeuf en cocotte puolestaan on sellainen uunissa valmistettu kananmunahyydyke, jossa on mukana kantarelleja, ja sekin oli oikein maukasta.

Olimme alun perin suunnitelleet syövämme vielä pääruoatkin, mutta kaikkien näiden pienten annosten jälkeen vatsa alkoi olla jo sen verran täynnä, että päätimme jatkaa samalla linjalla kuin siihenkin asti ja tilasimme jaettavaksi yhden pääruoan. Kokeilimme tällä kertaa kurpitsaa, kauden sieniä ja mustajuurta, joka vei sekin kielen mennessään.

Jätimme tietenkin tilaa vähän myös jälkiruoalle, sillä jälkkärimenu näytti herkulliselta. Ja mitä olisi ranskalainen illallinen ilman crème bruléeta tai juustoja! Minä valitsin ensin mainitun ja Sanna herkutteli juustoilla.

Illallinen oli kaikin puolin täydellinen ja huomasimme jossain vaiheessa istuneemme ravintolan pöydässä jo kokonaiset neljä tuntia! Oli ihana kerrankin istua iltaa tällä tavalla ajan kanssa, koska liian usein ravintolaan tulee mentyä vain hotkaisemaan nälkäisenä ruoka parempiin suihin. On myös pakko mainita Rivolin hintataso, joka yllätti. Vaikka tällä kertaa saimme illallisen tarjottuna, silmäilin uteliaana myös menun hintatietoja. Menua pääsee tutkimaan itsekin Rivolin nettisivuilta, mutta osviittaa antaakseni pienten jaettavien annosten hinnat pyörivät pääpiirteittäin 7-15 euron haarukassa ja pääruokien hinnat puolestaan 20-30 euron tuntumassa. Väittäisin siis, että hinta-laatu-suhde on todella kohdallaan ja edullisimmillaan Rivolissa herkuttelee 20-30 eurolla ja useamman ruokalajin menun saa jo 40-50 eurolla.

En ihmettele ruoan tasoa, kun kuulin, että Rivolin keittiömestarina toimii lontoolainen huippukokki Neil Fox, jolla on kokemusta Lontoon arvostetuimpiin kuuluvista ravintoloista (kuten Daphne’s ja San Lorenzo) ja joka on kokannut muun muassa Gordon Ramsaynkin kanssa. Hän on kuvaillut Rivolin ruokaa sanoilla seasonality, availability ja simplicity, ja hänen ruokafilosofiansa kuuluu: “Perfection is a lot of little things done well.” Tämä kaikki näkyy myös Rivolin menussa sekä erityisesti small plates -konseptissa.

Ruoka oli mielettömän hyvää ja puitteet kohdallaan, mutta suuri kiitos onnistuneesta illasta kuuluu myös mahtavalle palvelulle. Meistä huolehti illan ajan ravintolapäällikkö Merja, joka on työskennellyt saman yrityksen leivissä jo huimat 40 vuotta, samoin kuin toinenkin illan tarjoilijoista. Se kertoo paljon myös yrityksestä, kun työntekijät viihtyvät. Ja mikä mielenkiintoisinta, heillä on mahtavia tarinoita jaettaviksi firman historiasta.

Rivoli on siis perustettu jo vuonna 1962 ja sen omistaja, nyt jo 87 vuoden ikään ennättänyt Ragni Rissanen on aina suhtautunut intohimolla nimenomaan ranskalaiseen ruokaan. Saimme illan aikana kuulla muun muassa tarinan, että Rissanen on matkustanut vuosikymmeniä sitten Pariisiin ja yöpynyt matkansa ajan teltassa, jotta hänellä olisi varaa syödä matkabudjettinsa puitteissa kaikissa hienoissa pariisilaisissa ravintoloissa. Väittäisin, että tässä kohtaa voidaan jo puhua todellisesta rakkaudesta ruokaan. Saimme myös kuulla, että Rissasen omistamissa ravintoloissa on aina ollut johtorooleissa nimenomaan naisia – hienoa! Suosittelen tutustumaan Rissasen elämäntarinaan (joka on muuten painettu ihan kirjaksi asti muutama vuosi sitten), sillä siinä on kyllä todellista yrittäjähenkeä ja naisenergiaa.

Olin aidosti todella ilahtunut ja vaikuttunut tästä ravintolaelämyksestä ja aion ehdottomasti palata Rivolin asiakkaaksi toistekin. Henkilökunta kertoikin, että ravintolalla on paljon erittäin uskollisia kanta-asiakkaita, jotka ovat käyneet Rivolissa parhaimmillaan jopa vuosikymmeniä. Soisin lämpimästi, että myös nuorempi polvi löytäisi tämän klassikkoravintolan ja helmen, joka on arvokas palanen helsinkiläistä ravintolahistoriaa mutta myös onnistunut upeasti pysymään kiinni tässä päivässä. Eli seuraavan kerran, kun mietit, minne suuntaisit illalliselle, suosittelen koko sydämestäni kokeilemaan Rivolia! Merkittävin ero ehtaan pariisilaisravintolaan tässä paikassa on vain se, että se sijaitsee lähempänä ja palvelu on loistavaa. ;)

Vinkkaan tässä samalla myös, että syksyn aikana Rivolissa järjestetään monena iltana kaikenlaista kiinnostavaa ohjelmaa. Luvassa on esimerkiksi viininmaistelu-klubi “viinipastori” Juha Rantalan johdolla sekä jazz-iltoja erikoismenulla (tosin myös jazz-iltoina on mahdollista normaalilta listalta). Voitte olla varmoja, että minä aion käydä testaamassa ainakin tuollaisen jazz-illan! Seuraava jazz-ilta järjestetään jo ensi viikon perjantaina 28.9., mutta olen itse tuolloin (missäs muuallakaan kuin) Pariisissa. Myöhemmin syksyllä live-jazzia on kuitenkin päästävä kuulemaan! Jazzin lisäksi tulossa on kuulemma muitakin live-musiikin tahdittamia erikoisiltoja ja seinän takana sijaitsevan, italialaiseen keittiöön keskittyvän Rivoleton pöydissä kuullaan live-DJ:n soitantaa joka toinen perjantai.

Jos haluatte päästä kurkistamaan illallistunnelmia eiliseltä vielä lähemmin, niin Instagram storyn puolella on jaossa live-videota eiliseltä vielä muutaman tunnin ajan. Olisipa muuten hauska kuulla, kuinka monelle Rivoli on ihan uusi tuttu tai onko joku vieraillut joskus täällä ennenkin?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

13/08/18

Flow Festival -viikonlopun satoa kuvina ja sanoina

8 35

Sinne se hujahti, jokaelokuiseksi traditioksi muodostunut Flow Festival -viikonloppu, joka tuntuu aina olevan kuin jokin maaginen rajapyykki kesän ja syksyn välissä. Tänä vuonna siltä tuntui myös sään puolesta, kun helteiseksi alun perin povattu viikonloppu olikin ennustettua hieman koleampi, harmaampi ja sateisempi. Toisaalta mikä tahansa sää tuntuu ihan hyvältä viime vuoden myrskyyn verrattuna! Vielä tarkeni päiväsaikaan juhlia kesäisissä shortseissa, mutta iltaa kohden sai kaivella takkia ja vaatekerroksia kassista lämmikkeeksi tanssiaskelista huolimatta. Ja pilvisellä tai sateisellakin säällä Flow on silti uskomattoman kaunis festivaali – valosuunnittelu ja somisteet ovat aina niin upeita!

Tämä vuosi oli minun ja Flown 10-vuotisjuhlaa, sillä kävin ensimmäisen kerran Suvilahdessa festaroimassa 10 vuotta sitten juuri muutettuani Helsinkiin. Näiden 10 vuoden aikana festarit ovat jääneet minulta väliin vain kerran, kun olin yhtenä vuonna sairaana juuri juhlahumun aikaan. Vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia festari- ja keikkaelämyksiä. Joinakin vuosina olen nähnyt kaikki odottamani artistit ja joinakin vuosina oma festariohjelma on mennyt alueella vaellellessa ja tuttuihin törmätessä ihan uusiksi. Tämä vuosi oli enemmän tuota jälkimmäistä sorttia.

Missasin tänä vuonna useammankin sellaisen artistin, joita olin suunnitellut meneväni katsomaan, mutta toisaalta pääsin vaihtoehtoisesti kokemaan muutaman mahtavan ruokaelämyksen, kohtaamisen ja spontaanin keikkahetken enemmän. Tässä joitakin kohokohtia tämän vuoden festaritunnelmista sekä kuvien että sanojen muodossa.

LXANDRA

Lxandra on minulle tuttu yhteisten tuttujen ja kaikenlaisten somekuvioiden kautta ja olenkin uteliaana seurannut hänen alkutaivaltaan artistina. Nostan isosti hattua mimmin hienolle startille urallaan ja on ollut mahtavaa huomata, että biisit ovat saaneet siinä määrin huomiota ja somenäkyvyyttä, että edes minä (joka en kuuntele radiota lainkaan) en ole onnistunut välttymään kuulemasta, vaikka eivät sinänsä ole olleet itselläni aktiivikuuntelussa. Mutta hitto vie, lauantain keikka 360 Balloon Stagella oli upea! Voin vain kuvitella, miten Lxandraa (ja koko bändiä) on jännittänyt kavuta kotiyleisön eteen Flow-festareiden lavalle – siinä on tainnut yksi jos toinenkin unelma käydä toteen. Areena oli viimeistä paikkaa myöten täynnä ja Lxandra veti (todennäköisesti kovasta jännityksestä huolimatta) keikan tyylipuhtaasti alusta loppuun. Koin myös ehkä koko 10-vuotisen Flow-historiani ensimmäiset keikkakyyneleet, kun viimeisen biisin aikana aivan liikutuin miettiessäni, miten suuri hetki tämä mahtoi koko bändille olla. Huh, todella hieno veto!

BONOBO

Ikisuosikkini Bonobo oli Lapin Kulta -teltassa juuri niin mahtava kuin saattoi odottaakin. Chilleistä melodioista leivottiin festariyleisölle kunnon bailusettiä ja ihmiset hytkyivät tungoksen keskellä värivaloissa kuin euforisessa transsissa. Tanssittavampaa menoa tasapainottivat muutamat rauhallisemmatkin kappaleet, mutta kyllä keikan parasta antia olivat ehdottomasti ne vauhdikkaat biisit, jotka saivat yleisön villiksi – ja viimeistään potin räjäytti selvästi koko yleisön kiihkeästi odottama Kerala, joka oli säästetty keikkasetin viimeiseksi herkkupalaksi.

On muuten tässä kohtaa pakko kertoa ihan uskomaton juttu, jonka alkuperäisen tarinan jotkut saattavat muistaa täältä blogin puolelta vuosien takaa. Päädyimme nimittäin 8 vuotta sitten ystäväni kanssa jatkoille Bonobon poikien kanssa bändin ollessa keikalla Helsingissä. Yksi herroista pyysi hauskan illan päätteeksi puhelinnumeroani ja tuumin, että no jos lempibändin jäsen sellaista pyytää, se on annettava. Uskomatonta kyllä, neljä vuotta myöhemmin keväällä 2014 puhelin piippasi viestin merkiksi ja kyseinen herra kyseli, olisinko tulossa heidän keikalleen Tavastialle. Kerroin, että olisin kovasti halunnut, mutta keikka oli myyty loppuun niin nopeasti, etten onnistunut saamaan itselleni lippua. Tyyppi tekstasi takaisin ja käski olla huolehtimatta, sillä ovella olisi nyt nimeni + 4 seuralaista. Iloisena menin keikalle, nappasin neljä kaveria mukaan ja hengailin keikan jälkeen taas hetken verran bändin tyyppien kanssa vanhojen aikojen kunniaksi.

Voitte kuvitella, että hämmästykseni oli suuri, kun jälleen neljä vuotta myöhemmin, nyt perjantaina iltapäivällä huomasin saaneeni samaiselta tyypiltä viestiä sekä Instagramissa että Whatsappissa. Hän kyseli, olisinko tulossa taas keikalle Flow-festareille. En voinut uskoa, että hän edelleen muisti minut ja että hänellä oli jopa tuo 8 vuotta sitten pyytämänsä numerokin yhä tallessa! Kerroin olevani tulossa ja hän ehdotti, että olisi kiva nähdä festarialueella. Ja niin me lopulta kohtasimme jälleen neljän vuoden tauon jälkeen, kun heppu tuli moikkaamaan minua backyardille muutaman muun bändin jäsenen kanssa. Vitsailimme, että nämä neljän vuoden välein tapahtuvat kohtaamisemme alkavat olla jo aika mukava traditio. Tarkoituksena oli nähdä vielä myöhemmin uudelleen, mutta festarihulinat veivät mennessään. Ja kun tänään viestittelin hänelle kiittääkseni jälleen loistavasta keikasta, hän tuumasi, että laitetaan jo muistiin, että seuraavan kerran pitää ottaa reunion sitten vuonna 2022. Aikamoista!

RUOKA

Yksi parhaista asioista Flowssa vuodesta toiseen on ruoka, jota on aina tarjolla niin monipuolisesti, että toinen puoli minusta viettäisi mieluiten koko festariviikonlopun pelkkään ruokatarjontaan tutustuen ja herkkuja parempiin suihin mättäen. Parin viime vuoden festarisuosikki Pizzarium oli suosiossani tänäkin vuonna, mutta uusin ihastukseni oli ihan vain Flowta varten perustettu Munchies by Matti Jämsen, jossa oli tarjolla kaikenlaista lohturuokaa ja hieman grillisapuskasta upgreidattua herkkua tismalleen meikäläisen makuun. Parmesanilla ja majoneesilla höystetyt ranskalaiset sekä kanavohveli veivät kielen mennessään. Kanavohveli kuulosti kaikkea muuta kuin houkuttelevalta, mutta rehellisyyden nimissä en ole montaakaan kertaa elämässäni maistanut mitään yhtä herkullista. Voisikohan tämän puodin saada ihan pysyvästi jonnekin Helsinkiin? Lupaan, että kävisin. Pointsit Munchiesille myös pienistä irtokarkkikipoista, joita sai ostaa herkkuhimoon tiskiltä ruoka-annosten ohessa.

DJ MARCELLE

Viikonlopun yksi kovimmista yllättäjistä oli hollantilainen Dj Marcelle, jonka keikalle ajauduin oikeastaan ihan vahingossa, kun kaverin kaveri sattui olemaan siellä ja häntä siinä samoihin aikoihin metsästettiin. Backyardilla oli kova meininki päällä ja ihmiset tanssivat innoissaan teknobiitin tahtiin, johon oli miksattu afrikkalais- ja intialaistyylisiä äänimaailmoja. Jossakin vaiheessa tajusin vilkaista lavalle päin ja leukani oli loksahtaa auki. Levyjä pyörittämässä oli nimittäin selvästi varttuneempaan ikään ehtinyt rouva, jonka kaltaisia harvemmin näkee dj-hommissa. Olin niin innoissani asiasta, että ryhdyin välittömästi tutkimaan artistin tietoja tarkemmin. Selvisi, että erittäin eksentrisistä ja kokeellisista soundeistaan tunnettu hollantilais-dj on muun muassa tehnyt yli 25 vuotta omaa radio-ohjelmaa kotistudioltaan. Aivan mahtavaa! Tämän ikäpolven nais-dj:tä näkee harvemmin, joten olipa virkistävä yllätys!

Iloisia yllättäjiä viikonloppuna olivat myös Alma, jonka keikka herätteli lopulta uneliaimmankin festarikävijän juhlatunnelmaan väsymyksen keskeltä sekä nigerialainen saksofonisti-säveltäjä Orlando Julius The Heliocentrics-bändeineen, jonka energiset afrorytmit saivat yleisön suorastaan villiintymään. Tämä oli todellinen hyvän tuulen keikka. Moni tämän vuoden kiinnostavimmista seteistä oli nimenomaan tuolla 360 Balloon Stagella, missä Lxandra ja Orlando Juliuskin esiintyivät, mutta harmillisesti missasin kaikki kiinnostavat sunnuntain esiintyjät tällä lavalla. Lykke Lin tutut kappaleet pitivät hyvin festaritunnelmaa yllä sunnuntainakin ja Kendrick Lamarin keikalla oli kaikin puolin hyvä tunnelma, vaikken itseäni varsinaiseksi faniksi tituleeraisi ja hetkittäin jatkuva bitch-sanan viljely alkoi puuduttaa. Myös Front Yardilla oli jälleen monta kovaa keikkaa, joilla sai pistää jalalla koreasti. Muun muassa Veronica Vasicka jäi positiivisesti mieleen.

Vähän kylmäksi jätti tänä vuonna puolestaan kovasti odottamani Lauryn Hill, jonka 30 minuutin myöhästyminen tunnin mittaiselta keikalta tuntui suoranaiselta v*ttuilulta festariyleisölle. Olen kuullut, että laulajatar on tunnetu diivailustaan ja on jättänyt viime aikoina jopa kokonaan ilmaantumatta keikoilleen, mutta siitä huolimatta tuo puolen tunnin odottelu lässäytti oman festarifiilikseni siinä määrin, että jatkoin kahden ensimmäisen kappaleen jälkeen matkaani, vaikka The Miseducation of Lauryn Hill -levy on ollut yksi teinivuosieni tärkeimmistä albumeista. Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin mimmi ei näytä ikääntyneen päivääkään sitten 2000-luvun alun ja ääni soi edelleen todella kauniisti myös livenä, mutta iso alapeukku diivailulle. Flowssa on kuitenkin nähty vielä Lauryn Hilliäkin paljon suurempia staroja, eikä kukaan ole odotuttanut yleisöä tuolla tavalla.

Toinen omalta osaltani vähän vaisuksi jäänyt keikka oli Charlotte Gainsbourg, jonka sympaattinen lavakarisma ei vain tällä kertaa tutuistakaan biiseistä huolimatta riittänyt pitämään mielenkiintoani yllä. Festarit myös päättyivät pieneen antikliimaksiin, kun menin uteliaana vähän spontanisti kuuntelemaan Tangerine Dreamia toiveissani tietenkin kuulla klassikkobiisi Love on a Real Train -livenä, mutta mitä vielä. Sitä ei vielä pari minuuttia ennen keikka-ajan päättymistäkään ollut soitettu ja pitkän viikonlopun jäljiltä väsytti, joten luovutin ja lähdin kotiin. Jäikö joku katsomaan loppuun asti, että tuliko se sieltä koskaan? Vai missasinko alusta jotakin? Tässä nyt päällimmäiset tunnelmat Flow-viikonlopulta, jonka saldo tuttuun tapaan jäi kuitenkin isosti plussan puolelle.

On sanomattakin selvää, että kaiken edellämainitun lisäksi joka vuosi yksi parhaista jutuista Flowssa on ihan vain se, kuinka siellä törmää kaikkiin tuttuihin ja kavereihin – ja parhaimmillaan saa liudan uusia.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitkä olivat teille festariviikonlopun kohokohtia?

Saatiinpa se Flow-auringonlasku taas yhtenä iltana!

Nyt on kreisit aurinkolasit!

Ihana Eva!

Joillakin on poseeraus hallussa. <3

Martina ja Henri

Sometauko

Ihana Manu!

Photos: Jenni Rotonen, Viena K, Martina Martiala & Henri Juvonen

Related posts

17/07/18

15 vinkkiä kesäiseen Helsinkiin

13 33

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: GRANIT

Piknik Helsingissä

Kesä on ihanimmillaan juuri nyt – ja näin lämmintä ja aurinkoista säätä ei ole vuosiin nähtykään. Tällaiset kelit tarjoavat mahtavat puitteet myös ihan täällä kotiseudulla lomailulle ja retkeilylle. Tämän parempaa hetkeä kaikenlaisille laiskoille kesähetkille hyvän kirjan, piknikin, ystävien ja uimaretkien merkeissä ei olekaan!

Siirsimme eilen ystäväni Annan kanssa iltapalan ulkoilmaan ja virittelimme ihanan marjaisan ja hedelmäisen pikku-piknikin ilta-aurinkoon. Asumme todella lähellä toisiamme ja mietimme siinä samalla, että miksi ihmeessä emme tee tällaista useamminkin. Ehkä tästä eteenpäin tulee useammin keksittyä jotakin tällaista hauskaa – etenkin nyt, kun näitä helteitä vielä riittää.

Piknik Helsingissä

Sisustusputiikki Granit haastoi minut jakamaan parhaat kesäiset vinkkini Helsingin kesään, joten tässä tulee! Listasin jo aiemmin keväällä kesäsuosikkejani täällä Helsingissä, joten kannattaa kurkata nekin, mutta nyt olisi luvassa vielä 15 vinkkiä lisää etenkin kesäisiä uimaretkiä ja piknik-tuokioita ajatellen. Ja jos tulee mieleen mahtavia lisäideoita, niin niistä saa ilomielin vinkkailla muillekin kommenttiboksin puolella!

Kävin tietenkin hakemassa Granitista varusteet kesäretkeämme varten, joten kaikki kuvissa näkyvät viltit, pyyhkeet, korit, kassit, kertakäyttöasiat, eväsrasiat, servetit ja muut tarpeet ovat liikkeen valikoimasta. Omia suosikkejani ovat nuo ihanat ohuet ja kepeät pyyhkeet ja viltit sekä suloiset punoskassit. Kauniisiin lasipulloihin tein mukaan äidin marjamehua ja kävin ostamassa kaupasta marjoja, hedelmiä ja croissantteja – ei sitä välttämättä tuon kummempaa tarvita. Raahaako muuten joku muukin välillä tyynyn mukaansa rentoja lukutuokioita varten vai olenko yksin mukavuudenhaluineni? :D

Piknik Helsingissä
Siltasaari

Kaverini vinkkasi juuri minulle tästä mukavan leppoisasta paikasta auringonottoa ja kesähengaluja ajatellen lähellä Kalliota. Siinä missä Tokoinranta on usein aivan tupaten täynnä porukkaa ja meininki lähentelee hetkittäin festaritunnelmia, kivenheiton päässä on rauhallisempikin paikka. Siltasaaren Kasvitieteellistä puutarhaa vastapäätä olevalla rannalla nimittäin on puinen pitkin rantaviivaa kulkeva venelaituri, jossa on erittäin mukava lekotella kesäpäivänä. Tasaisen laiturin päällä pysyy myös hyvin piknik pystyssä!

Lenininpuisto

Jos etsiskelet täydellistä paikkaa auringonlaskun ihailuun, niin se on tässä! Kulttuuritalon ja Linnanmäen huvipuiston takana sijaitsevan Lenininpuiston kärjestä on nimittäin aivan mielettömät maisemat kohti Pasilaa. Kukkulan laelta on liki esteetön näkymä taivaanrantaan. Tämä on loistava paikka esimerkiksi romanttisille kesätreffeille ilta-aikaan!

A&A kioski

Jos olet yhtä laiska piknik-eväiden laittaja kuin minä, niin eipä huolta! Lasipalatsille ja Karhupuistoon rantautuneesta Anton & Anton Kioskista saa minimaalisella vaivalla astetta parempaa retkeilyevästä. Kioskin valikoimaan kuuluu ihania tuunattavia salaatteja, välipaloja ja pieniä herkkuja sekä hyvä kattaus vähän erikoisempia juomia. Täältä saa vähän ruokaisampaakin evästä ilman, että tarvitsee itse nähdä vaivaa. Kevyempiä kesäretkiä varten suosittelen vain suuntaamaan kaupan tai torin marja- ja hedelmäosastolle, kuten itse tällä kertaa tein.

Piknik Helsingissä
Seurasaari

Kesäkohteiden klassikko Helsingissä on Seurasaari, joka on aivan täydellinen paikka retkeilyyn, piknikeille ja uimiseen. Vaikka saari on suosittu eikä mitenkään valtaisan suuri, niin silti sieltä usein löytää jonkun rauhaisan sopen, missä saa paistatella päivää ihan omissa oloissaan. Luonnon äärellä on myös kiva tehdä kesäisiä kävelyretkiä.

Granit

Yksi parhaista paikoista metsästää kauniita ja käytännöllisiä varusteita kesäretkeilyyn on sisustusputiikki Granit. Liikkeen valikoimasta löytyy niin piknik-varusteita, himpun verran tyylikkäämpiä kertakäyttöastioita, kevyitä pellavapyyhkeitä, vilttejä, hellehattuja, punottuja korikasseja ja kaikkea mahdollista tarpeistoa täydellisiin kesähetkiin. Tämän jutun kuvista voi poimia inspiraatiota, mutta koko valikoiman pääsee kurkkaamaan verkkokaupasta.

Kulttuurisauna

Harvalla on täällä pienessä kaupunkikodissa omaa saunaa, mutta Helsingin edustalla on muutama aika hurmaava yleinen sauna, jos meriveteen ei tarkene pulahtaa ilman löylyjä. Jos kaipaa vähän Löylyä rauhaisampaa menoa, niin Hakaniemenrannassa sijaitseva Kulttuurisauna on hyvä vaihtoehto.

Piknik Helsingissä
Frida Marina

Kauneimmat ja uniikeimmat kesämekot löytyvät tietenkin vintage-putiikista. Ylivoimainen suosikkini Helsingin vintage-skenessä on omilla kotinurkilla  sijaitseva Frida Marina, jonka valikoima on aivan huikaisevan ihana. Varoituksen sana: tästä putiikista voi olla vaikea päästä tyhjin käsin ulos!

Allas Sea Pool

Mikäli merivesi tuntuu vielä loppukesästäkin omaan makuun turhan vilpoisalta, Allas Sea Poolilla pääsee pulikoimaan vähän lämpimämmässä vedessä mutta silti merinäköalan äärellä. 14 euron lippu on huomattavasti esimerkiksi Stadikan hintoja kalliimpi, mutta sillä pääsee alueelle päivän mittaan rajattomasti eli voi välillä käydä vaikkapa kaupungilla syömässä ja tulla myöhemmin uudelleen.

Mattolaiturit ympäri Helsinkiä

Ihania paikkoja kesäpäivän tai -illan viettämiseen ovat myös ympäri Helsingin rantoja sijaitsevat mattolaiturit. Etenkään ilta-aikaan laitureilla ei yleensä ole matonpesijöitä, joten niillä on kiva istuskella varpaita vedessä huljutellen ja ilta-aurinkoa katsellen. Mattolaitureita löytyy ainakin Kaivopuiston ja Eiranrannan väliseltä pätkältä sekä Töölöstä Mestaritalli-ravintolan kupeesta.

Piknik Helsingissä
Nide-kirjakauppa

Yksi kesän parhaista aktiviteeteista on minun kirjoissani on lukeminen (no pun intended, haha). Kesälukemista on erityisen kivaa metsästää tomuisista antikvariaateista, mutta aika ihana on myös Fredrikinkadulla sijaitseva kirjakauppahelmi Nide. Jos siis kaipaat kesälukemista, niin käyhän kurkkaamassa!

Haltialan tila

Mainio kohde kesäretkille on Pohjois-Helsingissä sijaitseva Haltialan tila. Kaupungin omistama maatila on avoin vierailijoille ja paikan päällä on lampaita, lehmiä ja muitakin eläimiä. Lisäksi tilalla kasvatetaan muun muassa auringonkukkia, herneitä ja ruiskaunokkeja, joita saa poimia paikan päällä omaan käyttöön. Haltialaan hurauttaa Helsingin keskustasta bussilla noin 40 minuutissa, mutta se on myös kiva määränpää kesäiselle pyöräretkelle.

Mustikkamaa

Mustikkamaa on ihana pieni keidas meren äärellä, johon pääsee kätevästi Kalasatamasta siltaa pitkin. Tämä on mainio kohde iltakävelyille, kesäisille uimaretkille sekä piknik-hetkille luonnon äärellä vähän etäämmällä kaupungin vilinästä, mutta silti kätevästi kävelymatkan päässä.

Piknik Helsingissä
Saaret Helsingin edustalla

Helsingin rannikkoalue on täynnä pieniä saaria, joista tunnetuin on tietysti Suomenlinna, mutta myös moneen muuhun saareen pääsee kesäaikaan kulkemaan lautoilla tai venekuljetuksella. Kyytejä saa esimerkiksi Pihlajasaareen, Lonnaan, Mustasaareen ja Uunisaareen, mutta jos haluat tutkia Helsingin edustan saaria näppärästi listattuna, niin löysin kattavan tietopaketin täältä.

Kasvitieteellinen puutarha

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on kesäaikaan aivan upea kohde päiväretkeilyyn ja vaikka piknikille kukkaloiston keskellä. Katettu puutarha on avoinna tiistaista sunnuntaihin, mutta ulkoalueelle pääsee kiertelemään päivittäin klo 9-20 välisenä aikana ja pääsy alueelle on maksuton.

Lauttasaari

Monesti unohtuu, miten ihania rantoja, luontopolkuja ja uimapaikkoja onkaan ihan lähellä Lauttasaaressa. Nyt sinne pääsee entistäkin helpommin, kun länsimetro viimein kulkee ja paikan päällä voi napata alle vaikkapa kaupunkipyörän.

Piknik Helsingissä Piknik HelsingissäPiknik Helsingissä Piknik Helsingissä Piknik HelsingissäPiknik Helsingissä Piknik HelsingissäPiknik Helsingissä

Photos: Jenni Rotonen & Anna Stolzmann

Related posts

3/06/18

Helsingin helmiä: Puu-Vallila & Haagan alppiruusupuisto

12 39 Puu-Vallila

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ASENNEMEDIA & YMPÄRISTÖMINISTERIÖ

Olen elänyt lapsuuttani ja nuoruuttani eri puolilla Suomea ja kaipasin pitkään sitä tunnetta, että kuuluisin johonkin. Muuttaessani Helsinkiin 10 vuotta sitten, tuli välittömästi sellainen olo kuin olisin tullut kotiin. Olen aina ollut sielultani kaupunkilaistyttö ja rakastuin Helsinkiin heti. Voisin kyllä kuvitella asuvani muuallakin, mutta todellisuudessa olen Helsingissä aika onnellinen.

Ympäristöministeriö haastoi minut #suojelentätä-kampanjansa tiimoilta katselemaan omaa lähiympäristöni uusin silmin ja pohtimaan, millaisia arvokkaita kulttuuriympäristöjä voisi löytyä ihan nurkan takaa. Olen joskus kirjoittanutkin siitä, että monia oman asuinympäristönsä paikkoja pitää aika itsestäänselvyyksinä eikä kotikaupunkia koskaan katsele ihan samalla tavoin uteliaasti tutkaillen kuin vieraita paikkoja matkustellessa. Aina ei tosiaankaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan ja suosittelenkin jokaiselle pientä tutkimusretkeä omassa kotikaupungissa: laita turistilasit päähän ja lähde vaeltelemaan, nosta katse katutasosta ylös ja poikkea tutuilta reiteiltä.

alppiruusupuisto

Yritin miettiä, mitkä olisivat Helsingissä sellaisia minulle erityisiä paikkoja ja keksin vaikka kuinka monia, mutta tähän juttuun valitsin lopulta mukaan kaksi sellaista lempparia, joissa piipahtamista suosittelen muillekin. Oli vaikeaa valita kaikista ihanista kuvista lemppareita, joten luvassa on melkoinen kuvapläjäys!

Yksi rakkaimpia paikkoja minulle täällä kotikaupungissa on Haagan alppiruusupuisto, joka on parhaimmillaan juuri nyt kesäkuun alkupuolella, kun alppiruusut puhkeavat kukkaan. Ensimmäinen Helsingin kotini oli aikanaan Etelä-Haagassa ja löysin puiston vahingossa lenkkeillessäni sen ohi. Mykistyin siitä kukkaloistosta, mikä paljastuikin kadunvarresta tavanomaiselta mäntymetsältä näyttäneen alueen uumenista, kun hoksasi kävellä sopivasta kohtaa.

alppiruusupuisto

Ehdin asua Haagassa kolme vuotta ja Alppiruusupuistosta tuli siinä ajassa itselle tärkeä paikka: kävin siellä usein kävelemässä, lenkkeilemässä ja ihan vain tunnelmoimassa sitä maagista ilmapiiriä, joka oli kuin olisi yhtäkkiä astunut kaupunkilähiöstä eksoottiseen viidakkoon. Puiston keskelle ja useita metrejä korkeiden pensaiden lomaan pääsee kävelemään pitkospuita pitkin ja paikka todellakin on kuin jokin maaginen taikametsä keskellä suomalaista männikköä.

Tänä vuonna kukkaloisto ei ihan yllä (ainakaan vielä) parhaaseen kukoistukseensa, mutta minusta paikka on vaikuttava ilman kukintojakin. Puisto sai alkunsa Helsingin yliopiston projektista 70-luvulla, kun biologian laitos halusi testata erilaisten alppiruusulajikkeiden selviytymistä Suomen olosuhteissa ja alue toimii edelleenkin yliopiston kasvinjalostuksen koealueena. Vuodesta 2010 alppiruusut ovat saaneet seurakseen myös samoihin aikoihin kukkivia atsaleoja, jotka kukoistavat hiekkatien toisella puolella. Minusta tietenkin on aina mukava käydä nostalgiatrippailemassa vanhoilla kotikulmilla, mutta tämä paikka on todella visiitin arvoinen, vaikka Haagaan ei muuten olisikaan asiaa.

Puu-Vallila

Toinen Helsinki-suosikkini on Vallila puutalokortteleineen. Olen aina ajatellut, että jonakin päivänä voisin muuttaa sinne vanhaan puutaloon, jossa yhdistyy kivalla tavalla sellainen kotoisa omakotitaloasumisen tunnelma, mutta sijainti on silti mahtavasti lähellä kaupungin hulinaa.

Todella paljon Helsingin vanhoista kauniista puutaloista on tuhoutunut (tai tuhottu uuden tieltä) aikojen saatossa, joten minusta on tosi tärkeää, että tällaista kulttuurihistoriallista ympäristöä on vaalittu ja säilytetty tähän päivään myös näin lähellä keskusta-alueita, missä houkutus jyrätä puutalot kustannustehokkaampien kerrostaloratkaisujen alta on varmasti suuri. Vallilassa on aivan omanlaisensa ilmapiiri – se on kuin pieni sympaattinen kylä kaupungin sisällä. Pastellinvärisiä taloja, valkoisia lauta-aitoja, kukkivia syreenipuita, kupruilevia vanhoja ikkunalaseja pitsiverhoineen, kukkaistutuksia ja yhteisöllistä henkeä. Ehkä jonakin päivänä, jos kaipaan vähän etäämmällä Kallion eläväisiltä kulmilta, suuntaan Vallilaan. Haaveilla ainakin saa!

Puu-Vallila

#suojelentätä-kampanja haluaa kannustaa ihan kaikkia teitä katselemaan omaa kotikaupunkia ja lähiympäristöä uudella tavalla ja jakamaan tarinoita itselle tärkeistä kulttuuriympäristöistä sekä toimimaan niiden hyväksi. Lisäksi kampanja haluaa innostaa meitä kaikkia ottamaan valokuvia itsellemme tärkeistä kohteista – mukana on myös Instagram-valokuvauskilpailu!

Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan siis kaikkea ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta syntynyttä ympäristöä niinmaaseudulla kuin kaupungissakin. Monesti kulttuuriympäristöksi mielletään vain historialliset rakennukset ja turistinähtävyydet, mutta myös arkiset paikat kuten skeittipuistot, modernit rakennukset, maalaismaisemat, kaupunkikorttelit ja puistot ovat kulttuuriympäristöjä. Niinpä haastamme Ympäristöministeriön kanssa yhdessä pohtimaan, mikä on juuri sinulle tärkeä kulttuuriympäristön kohde omilla kotikulmillasi tai jossakin kauempana Suomessa?

Puu-Vallila

Kampanjaan liittyen Ympäristöministeriö haluaa myös palkita kampanjan innoittamana otettuja ja #suojelentätä-tägillä merkittyjä Instagram-kuvia itselle tärkeistä kulttuuriympäristöistä, joten kannattaa ilman muuta osallistua! Lisää siis kuvatekstiin #suojelentätä-hashtag, mutta voit myös käyttää luovuuttasi ja lisäksi liittää tekstin osaksi kuvaa itse tekemälläsi kyltillä tai kirjoittamalla tekstin hiekkaan tai liidulla katuun, tms. Merkitse kuvan yhteyteen myös paikan sijaintitieto.

Kilpailussa on erilaisia palkintokategorioita. Kampanjan aikana arvotaan parin viikon välein pienempiäpalkintoja arvontahetkeen mennessä kilpailuun osallistuneiden kesken. Kilpailun päätyttyä kaikista kesän aikana kilpailuun osallistuneista kuvista kilpailuraati valitsee kolmen kärjen, joiden toteutus ja idea on onnistunut, innovatiivinen ja kenties jopa yllättävä. Jaossa kolmen kärkijoukolle on 100-300 euron lahjakortteja valokuvausliike Rajala Pro Shopiin. Myös omaperäisin ja hienoin #suojelentätä-kyltti, tai muu tapa ilmaista kampanjan nimi kuvassa, palkitaan erikseen omassa kategoriassaan canvas-taululla omasta vapaavalintaisesta valokuvasta (arvo 100 euroa). Lisäksi parin viikon välein arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken Black Eye -linssejä matkapuhelimiin. Kisa on voimassa koko kesän 8.8.2018 asti. Lisätietoja kilpailun säännöistä löydät ympäristöministeriön nettisivuilta.

Olisi tietysti kiva kuulla myös ihan tämän jutun kommenteissa, millaisia tärkeitä paikkoja teillä on esimerkiksi täällä Helsingissä, niin voin itsekin käydä katsastamassa nuo mielenkiintoiset kulttuuriympäristöt kesäretkilläni kotikaupungissa. :)

Puu-VallilaPuu-VallilaPuu-VallilaPuu-VallilaPuu-VallilaPuu-VallilaPuu-VallilaPuu-Vallila Puu-Vallila Puu-Vallila alppiruusupuistoalppiruusupuistoalppiruusupuistoalppiruusupuistoalppiruusupuistoalppiruusupuistoalppiruusupuistoalppiruusupuistoalppiruusupuistoalppiruusupuisto

Photos: Jenni Rotonen, Annika Ollila & Jenny Kestilä

Related posts