17/03/18

Pitkästä aikaa kuulumisia ja sekalaisia mietteitä

12 38

Terkkuja Barcelonasta! Jutun kuvat tosin ovat Meksikosta, mutta eipä tuo nyt niin vakavaa. Täällä sää ei ole ihan niin pitkällä keväässä vielä, kun Puerto Vallartassa eletään jo kesää – tosin siellä taidetaan viettää kesää melkeinpä läpi vuoden. Barcelonan kevät on vielä siinä vaiheessa, etteivät puut ole saaneet lehtiään ja yöt ovat edelleen kylmiä. Päiväsaikaan kuitenkin aurinko lämmittää niin, että voisi hetkittäin intoutua riisumaan t-paitasilleen ja kirsikankukat kukkivat jo. Toisin sanoen: pukeutuminen tähän säähän on melkoinen taitolaji, kun auringossa tulee nilkat paljainakin hiki, mutta varjossa ja tuulessa sekä illan tullen tekisi mieli pukea talvitakki. Olen nähnyt täällä saman päivän aikana niin supermuhkeaan toppatakkiin verhoutuneen paikallisen naisen kuin turistilta näyttäneen pojan t-paidassa ja shortseissa. Sen voin kertoa, että kumpainenkin näistä oli ylilyönti lämpötilan huomioiden.

En ole pitkään aikaa kertoillut ihan tavallisia kuulumisia, joten mietin, että voisi olla hyvä hetki sekalaisten mietteiden koonnille.

♥ Olen todella iloinen omassa kodissani siitä, että se on paitsi kaikin puolin ihana, se myös sijaitsee ihan huipussa taloyhtiössä, jossa asuu todella aktiivista ja mukavaa porukkaa. Talollamme on muun muassa oma FB-ryhmä, jossa keskustellaan taloyhtiön yhteisistä asioista, mutta voipa siellä välillä pyytää apua jossakin arkisessa asiassa. Olen muun muassa saanut ryhmän kautta lainaksi läppärin laturin akuutissa tilanteessa pariksi tunniksi, kun oma laturi sanoi sopimuksesa irti juuri, kun deadline puski niskaan. Itse olen puolestaan lainannut naapurille tikapuita ja lahjoittanut eteenpäin blogiprojektin tiimoilta ylimääräiseksi jääneitä leipiä, jotta ei tarvinnut heittää niitä kompostiin.

Tuntuu mukavalta ja turvalliseltakin, että tietää vähän, millaista porukkaa seinien takana asuu ja yhteishenki talossa on niin hyvä, että kokoonnuimme esimerkiksi ennen joulua viettämään porukalla kotitalon yhteisiä pikkujouluja. Vähän eri meininki kuin monissa taloyhtiöissä, joissa naapureita ei edes tervehditä.

♥ Olen suunnitellut tekeväni tästä elokuvasta ihan oman postauksensa, mutta koska en ole vielä saanut sitä aikaiseksi ja leffa TODELLAKIN ansaitsee tulla mainituksi ja suositelluksi, niin huikattakoon se nyt, että suosittelen ihan jokaiselle Oscar-gaalassakin lukuisia ehdokkuuksia sekä yhden palkinnon saanutta Call Me By Your Name -elokuvaa. Se on ollut koskettavimpia ja vaikuttavimpia kokemistani leffaelämyksistä aikoihin, ehkä jopa vuosiin. Tämä elokuva särkee sydämesi, mutta kuten ensirakkaudella on tapana, se on sen arvoista. Ihana, kaunis, visuaalisesti hurmaava ja inhimillinen rakkaustarina, jonka ei tahtoisi loppuvan – ei elokuvana eikä tarinana. Lisäksi Timothée Chalamet on roolissaan vain NIIN loistava. Huh.

♥ En ole aikoihin nukkunut niin hyvin kuin parina viime yönä. En tiedä, kuinka paljon Meksikon jälkeisellä jetlagilla (jonka kuvittelin jo selättäneeni, kunnes nukuin toissa yönä klo 11 asti aamulla) on asiaan vaikutusta, mutta jopa meluavista espanjalaisista huolimatta (miten ne voivatkin olla niin äänekkäitä yötä päivää?!) olen nukkunut pari viime yötä kuin tukki ja pitkiä yöunia. Huomaan, että minulle tekee hyvää päästä muutaman kuukauden välein viikoksi-pariksi pois omasta kodistani ja arkiympyröistäni ihan vain vähän rauhoittumaan. Kun töitä tekee yrittäjänä ja kotoa, ei koti ole samalla tavalla rentouttava ja töistä vapaa vyöhyke kuin monella muulla.

Huomaan, että minun pitää saada tyhjentää pääni ja kalenterini välillä vaikkapa viikoksi kokonaan tapaamisista, arkivelvollisuuksista ja muista mieltä ja päivärytmiä kuormittavista kiireistä, jotta saan ikään kuin oman kovalevyni nollattua ja päivitettyä, kun tuntuu, että kierroksia alkaa olla liikaa. Omalla kohdallani siihen auttaa yleensä parhaiten maisemanvaihto hetkeksi jonnekin muualle, mieluiten johonkin uudella tavalla aisteja kutkuttavaan ja ajatuksia inspiroivaan ympäristöön. En puhu edes lomasta, vaan sellaisesta viikon-parin jaksosta, jolloin voi ikään kuin keskittyä olennaiseen, hengitellä hetken ja etsiskellä vähän inspiraatiota. Omassa työssäni parasta on juuri sen joustavuus, että työt kulkevat helposti mukana, kunhan on läppäri mukana ja käytössä nettiyhteys – siksi olen halunnut yhä enemmän hyödyntää sitä mahdollisuutta, että voin pystyttää toimistoni milloin minnekin. Olen huomannut, että esimerkiksi vanhempieni luona saan kyllä levättyä, mutta siellä en ole inspiroituneessa tilassa tai kykene keskittymään työntekoon. Välttämättä ei tarvitse lähteä kauas tätä mielentilaa tavoitellessaan. Joskus riittää, että pääsee vain hetkeksi pois kotoa, joskus tarvitaan taas vähän enemmän etäisyyttä. Mutta luovan työn tekijöille suosittelen!

♥ Bloggaajien reissaaminen on puhuttanut viime aikoina paljon ja Aamukahvilla-blogin Henriikka aloittikin rohkeasti keskustelun aiheesta myös täällä blogien puolella ja haastoi samalla myös muita bloggaajia mukaan keskustelemaan. Olen itse pyöritellyt aihetta ajatuksissani ja blogini luonnoksissa jo iät ja ajat, mutta siihen tarttuminen on tuntunut vähän samalta kuin yrittäisi nielaista mammutin kokonaisena. Aihe on niin iso ja monimutkainen ja omat tiedot sekä ulosanti niin vajavaisia, että itsekriittisyydessään sitä ei todellakaan ole halunnut tyrkätä tällaisesta tärkeästä teemasta ulos mitään puolivillaista.

On ollut ilo huomata, että niin moni bloggaaja on nyt ansiokkaasti tarttunut aiheeseen ja kirjoittanut auki omia ajatuksiaan. Aihetta ovat viime päivinä käsitelleet esimerkiksi Tickle your Fancy -blogin Sara, WTD-blogin Nata sekä Salamatkustaja-blogin Satu. Totta puhuen en ihan tiedä, miten paljon uutta annettavaa ja sanottavaa minulla tästä kaikesta on enää noiden lukemieni tekstien jälkeen, mutta tuntuu tärkeältä, että aiheesta puhutaan. Olen ollut täällä Barcelonassa kiinni kuvauksissa, enkä halua tehdä tuota juttua hutiloiden, joten syvennyn aiheen äärelle sitten, kun minulla on mahdollisuus paneutua siihen kunnolla ajan ja ajatuksen kanssa.

♥ Jouduin ennen matkoille lähtöäni hankkimaan (taas) uuden passin, sillä onnistuin (taas) hukkaamaan edellisen passini (älkää kysykö, miten tässä onnistun). Tilitin edellisen kerran passin kadotettuani sitä, kuinka järkyttävän rumia passikuvat aina ovat ja kyseenalaistin ajatuksen siitä, että passikuvien rumuus vain pitäisi hyväksyä jonkinlaisena luonnonlakina. Muutama lukija vinkkasi tuolloin, että Helsingissä Porthaninkadulla on kuulemma jokin valokuvaamo, jossa otetaan hyviä passikuvia ja tarjotaan erinomaisen mukavaa palvelua. No muistin tämän ja marssin joitakin viikkoja sitten Linjan kuvaan todetakseni saman kuin blogiin suosituksiaan jättäneet. Näin hyvää palvelua en ole passikuvaa otettaessa saanut koskaan! Valokuvaaja otti useita kuvia, antoi mahdollisuuden tutkia otettuja kuvia ja neuvoi ilmeessä, asennossa, kampauksessa (jota vaihdettiin peräti kolme kertaa, kun ei vain toiminut kovien valojen takia kuvassa) ja kappas vain, nyt koristaa uutta kuvaa elämäni onnistunein passikuva! Muistakaa siis Linjan kuva, kun seuraavan kerran pitää uusia passi. :)

♥ Mainitsin jo tuolla aiemmin ohimennen meluavat espanjalaiset, mutta sille asialle on omistettava vielä ihan oma kohtansa. Siis en vain tajua, miten yksi kansa voi olla niin uskomattoman äänekästä porukkaa? :D Kaikki keskustelu käydään meuhkaamalla kovaan ääneen kellonajasta riippumatta, roska-autot jyristelevät ikkunan alla keskellä yötä ja koirat haukkuvat. Ehkä tämä mekkala tuntuu entistäkin kovemmalta siitä syystä, että äänieristys näissä taloissa on olematon. Mutta silti, rakkaat naapurit, jos liikuskelette aamuyön tunteina keskellä arkiviikkoa asuintalon käytävässä, niin pliis älkää huutako… Enemmänhän tämä siis naurattaa, kun on vain tilapäistä, mutta jaksaa silti ihmetyttää. Naurattaa myös viime kesänä Espanjassa reissanneen kaverini tuskastunut tokaisu, kun puhelun taka-alalla räksytti paikallinen koira: “Even dogs are louder in Spain!”

♥ Kuvissa minulla on ylläni viime vuoden Barcelonan reissulta ostamani mekko, josta tuli yksi suosikeistani sekä lempparikesähattu, joka Meksikon helteessä tuli itse asiassa ihan tarpeeseen, koska suuri lieri suojaa mukavasti myös hartioita auringolta. Jakauksenihan onnistuin polttamaan hatuttomina päivinä niin, että jouduin ihan vain siitä syystä vaihtelemaan jakauksen paikkaa pitkin reissua. :D Nenällä puolestaan ovat Specsaversin loppusyksystä lanseeratusta Balmain-kokoelmasta lainatut aurinkolasit. Jos nuo Balmainin lasit kiinnostavat, niin lisää malleja voi kurkata aiemmin tekemästäni postauksesta.

mekko // dress Zara

hattu // hat A+more (Stockmann)*

laukku // bag Topshop (Zalando)*

kengät // shoes Terhi Pölkki*

aurinkolasit // sunglasses Balmain (Specsavers)**

* saatu blogin kautta / gifted

** kuvauslainassa / borrowed

Photos: Isatou Jeng

Related posts

15/02/18

Hattuinspiraatiota kevääseen: KN Collection SS18

12 67

Vilautin viime viikolla behind the scenes -tunnelmia KN Collectionin kevätmalliston kuvauksista ja nyt on viimein tullut hetki paljastaa nämä varsinaiset katalogikuvat. Olen odotellut malttamattomana, että pääsen näyttämään nämä teillekin, sillä lopputuloksesta tuli mielestäni tosi onnistunut. Tässä siis hattuinspiraatiota teille kevääksi ja kesäksi! :)

Mainitsinkin jo aiemmin, että tämä projekti jännitti minua ihan erityisesti – ei pelkästään tämän malliroolin takia, vaan myös siksi, että minä olin vastuussa myös stailauksesta. Ja itse asiassa kaikki kuvissa nähtävät vaatteet ovat lempivaatteita omasta vaatekaapistani. Halusin viedä KN Collectionin tyyliä entistä pelkistetympään suuntaan ja antaa nimenomaan hatuille tilaa loistaa.

KN Collection on aiemmin keskittynyt enemmän syys- ja talvisesonkiin, mutta nyt merkki on uudistanut kevätmallistonsa täysin ja haluaa tästä syystä nostaa sitä vähän enemmän esiin. Tämä onkin itse asiassa ensimmäinen kerta, kun kevätmallistolle on omistettu ihan oma katalogi ja siitä on tehty tällaiset lookbook-kuvat.

Katalogi on muutenkin hyvin erinäköinen kuin aiemmat KN Collectionin kuvastot, eikä vähiten siksi, että mallina on ihan tällainen tavallinen nainen. Mutta ehkä silmiinpistävin ero aiempaan on se, että ensimmäistä kertaa kuvat on otettu studiossa. Tykkään itse ihan älyttömän paljon tuosta kuvien lämpimän persikkaisesta tunnelmasta. Näiden kuvien takana on ystäväni, superlahjakas valokuvaaja Eeva Suutari, joka on toiminut muun muassa Italian Voguen luottokuvaajana muotiviikkojen takahuoneissa. :)

Uudistuneessa kevätmallistossa nähdään rentoja olkihattuja, niin naisellisempia kuin androgyynimpiäkin malleja, kevyitä puuvillabaskereita sekä kesäisiä puuvilla-pellava-hattuja. Kaikki KN Collectionin hatut valmistetaan vastuullisesti Euroopassa, pienissä perheyrityksissä Italiassa, Puolassa ja Tšekissä. Hattujen lisäksi kokoelmaan kuuluu myös huiveja ja ponchoja.

Jälleenmyyjille kevätkokoelma ilmestynee maaliskuun alkupuolella ja KN Collectionin hattuja myyvät muun muassa Stockmann, Sokos sekä Kekäle. Merkillä on kuitenkin myös paljon pienempiä jälleenmyyjiä ympäri Suomen, joten kurkkaa lähin jälleenmyyjäsi nettisivuilta. :)

Merkin suunnittelija Kati tunnusti, että häntä jännittää todella paljon, miten tämä uudistunut kevätmallisto otetaan vastaan, joten olisipa hienoa kuulla, mitä te tuumitte sekä itse mallistosta että näistä katalogikuvista? :)

KN Collection SS18

Photography: Eeva Suutari

Makeup & Hair: Aino-Sofia Kojonen

Styling: Jenni Rotonen

Models: Jenni & Sergei

Related posts

10/02/18

Karvalakki ja satunnaisia hölinöitä

6 50

Tänään lauantaiaamuna pää kumisee väsyneen viikon jälkeen tyhjyyttään, niin ajattelin, että voisi olla sopiva hetki satunnaisille mietteille ja hölinöille viikon varrelta. Eli tässä siis päivän asu viime viikonlopun kirpeältä pakkaspäivältä ja viime päivien satunnaisia ajatuksia. :)

♥ Gambian reissusta on palattu jo pari viikkoa sitten, mutta matkalaukku odottaa edelleen olohuoneen lattialla purkamistaan… Tämä ei varmaan yllätä ketään minut tuntevaa, mutta ajattelin silti ottaa viikonlopun tavoitteeksi saada sen raivattua pois tuosta maisemaa rumentamasta.

♥ Olen ihan innoissani, että keksimme ystäväni kanssa mennä tänään spontaanisti teatteriin. Onnistuimme saamaan päivänäytökseen liput peruutuspaikoilta soittamalla lippupalveluun, vaikka nettisivuilla näytti loppuunmyytyä. Pitäisi muutenkin taas aktivoitua enemmän käymään teatterissa, konserteissa ja kaikenlaisissa näyttelyissä!

♥ En tiedä, miten onnistuin tänä vuonna missaamaan runebergintortut melkein kokonaan. Lähi-Alepan hyllyt ammottivat tyhjyyttään kerta toisensa jälkeen, kun suunnittelin ostavani kauppareissulla muutaman herkkupalan ja aloin vähitellen jo hermostua. Vannon, että Töölössä asuessani eivät lähikaupasta olleet kertaakaan runebergintortut lopussa! Kerran onnistuin silti saamaan käsiini vihoviimeisen (!) paketin tuolta Kallion lähikaupastani ja hyviä olivat. Oman empiirisen tutkimukseni mukaan tänä vuonna ylivoimaisiksi voittajiksi lukeutuivat Rosténin ja Kanniston leipomon tortut – suosittelen. Ja vinkiksi muille runebergintorttufaneille, että Kanniston leipomo myy niitä kuun loppuun asti!

♥ Otteita Jennin elämästä: voihan passi… Olen tässä viimeisten 8 vuoden aikana hukannut kaksi kertaa passini. Ensimmäisen kerran se tapahtui vuonna 2010, kun etsin ja etsin, enkä vain löytänyt passia sieltä, missä sen olisi pitänyt olla enkä oikein muualtakaan. Ei auttanut kuin hankkia uusi, sillä olin lähdössä reissuun seuraavalla viikolla. Jo uuden passin saatuani löysin sen vanhan juuri sieltä, missä sen olisi pitänytkin olla ja ihmettelin, että miten sokea voi ihminen olla.

Toisen kerran hukkasin passini toissa syksynä, kun se oli luiskahtanut milanolaisen Airbnb-kämpän sohvan alle. Huomasin passin puuttumisen luonnollisesti vasta lentokentällä ja pääsin kuin ihmeen kaupalla lennolleni ja vielä jatkolennollekin ilman minkäänlaista voimassaolevaa henkilöllisyystodistusta. Ainoa mukanani ollut dokumentti oli 7 vuotta aiemmin vanhaksi mennyt henkilökortti, mutta lentokenttähenkilökunta antoi armon käydä oikeudessa, kun olin kuitenkin paluumatkalla kotiin. Mielenkiintoisempi episodi olikin sitten hankkia uusi passi 1,5 vuorokaudessa ennen seuraavaa matkaani, mutta sekin onnistui.

No nyt olen taas onnistunut sijoittamaan passini jonnekin niin ovelaan mysteeripaikkaan, josta se ei ihan heti olekaan löytynyt. Minulla ei ole aavistustakaan, mihin olen mahtanut sen työntää sitten taannoisen Köpiksen reissuni… En ole kovin usein tavaroitani hukkailevaa tyyppiä, mutta huomaan, että mitä enemmän on rautoja tulessa, sitä hajamielisemmäksi tulen. Mieluummin hukkailisin silti vähän turhempia kapineita kuin passiani. :D Elättelen yhä toiveita, että se putkahtaa jostain esiin seuraavien parin viikon aikana, mutta jos ei, niin pitää varmaan marssia taas poliisilaitokselle passihakemus kourassa…

♥ Juhlistimme tällä viikolla mummokaverin kanssa jälkijunassa synttäreitämme, jotka ovat parin viikon päässä toisistaan. Olemme kumpainenkin syntyneet tammikuussa, ikäeroa vain on 50 vuotta: hän täytti 84 ja minä 34. Kävimme juhlan kunniaksi ihan ulkona syömässä ja mummo vaati, että tilaamme sekä viiniä että jälkiruokaa, tottakai! Tuntuu hullulta, että kohta on vierähtänyt jo kaksi vuotta yhteistä taivalta. <3

♥ Kävin eilen kampaajalla vähän “siistimässä latvoja” ja freesaamassa pitkäksi venähtänyttä tyvikasvua hiuksenhienoilla raidoilla. Jotenkin huvittaa, kun tuntuu, että nykyään kampaajakäyntien lopputulema on niin tylsä, ettei sitä tarvitse edes esitellä. Joskus muinoin astuin kampaajalta aina ulos aivan eri näköisenä kuin olin mennyt sinne sisään. Näin sitä on meikäläisestäkin tullut tukka-asioissa tylsä ja aikuinen.

♥ Viikko sitten palasi eräs rakkaista ystävistäni 4 kuukauden jälkeen maailmalta ja olipa ihanaa saada hänet takaisin omaan arkeen. Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana olen tullut entistäkin tietoisemmaksi siitä, ketkä ovat minulle niitä tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, joista haluan pitää kiinni ja joille haluan antaa aikaani kiireisen arjen keskellä. Vaikka ei sitä aikaa koskaan ole niin paljon kuin toivoisi…

Mitäs tykkäätte tästä vähän erilaisesta pakkaspäivän asusta? Tuo lempivärini matchaa aika hauskasti silmiini, eikö totta? :)

tekoturkishattu // faux fur hat KN Collection*

toppatakki // coat H&M*

farkut // jeans BikBok*

pooloneule // turtle neck sweater second hand

kengät // shoes Terhi Pölkki*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

6/02/18

Kurkistus hattukuvauksiin ja mietteitä kulissien takaa

8 41

Jos joku olisi sanonut minulle 20 tai edes 10 vuotta sitten, että tulen päätymään vielä katalogikasvoksi useammankin muotibrändin kuvastoon, olisin varmaan nauranut. Tai tuhahtanut huonolle vitsille. Jos jotain on todettava, niin blogi on vienyt elinkaarensa aikana ja etenkin viime vuosina minua tosi yllättäviin paikkoihin.

On jotenkin hullua, että se sama hontelo ja epävarma tyttö, joka kartteli kameraa kuin ruttoa ja vihasi jokaista itsestään otettua valokuvaa, on nyt niin kotonaan kameran edessä ja poseeraa kuvissa osittain työkseen – se ihan tavallinen tyttö, joka ei millään tavalla ole mallin mitoissa tai muutenkaan täydellinen. Sillä tytöllä on nyt ikää jo 34 vuotta ja edelleen mustelmia polvissa, finnejä naamassa, tummat varjot silmien alla, huonoja hiuspäiviä ja selluliittia takapuolessa. Ja siitä huolimatta sinne katalogien sivuille on päästy ja päädytty, vaikkei sellaisesta oikein osattu koskaan haaveillakaan.

Muistan reilu vuosi sitten, kun olin matkalla Vero Modan kampanjakuvauksiin Tanskan Aarhusiin ja tuijotin naamaani lentokentän vessan peilistä. “Tämä väsyneen, näppyisen ja kiiltävän kolmekymppisen naamanko ne tosiaan haluavat kuvastonsa kanteen?” muistan naureskelleeni. Jotenkin se huvitti, että niin tuikitavallinen mimmi voi päätyä tuollaiseen tilanteeseen, ison brändin kasvoksi ja kansainvälisen huippukuvaajan ikuistettavaksi. Mutta osaavan kuvaajan ja meikkaajan kanssa yhteistyössä se väsynytkin naama muuttui kameran edessä joksikin ihan muuksi.

KN Collection -hattumerkin bosslady ja minun pitkäaikaisin ystäväni Kati kertoi juuri noiden katalogikuvien sinetöineen sen päätöksen, että hän haluaisi minut joskus vielä oman hattumallistonsa kasvoksi. Ja nyt tässä vuodenvaihteessa koitti viimein se päivä, että minä pääsin hattumalliksi Katin kokoelmalle.

En tiedä miksi, mutta jotenkin otin näistä kuvauksista paineita paljon enemmän kuin niistä Vero Modan kuvauksista aikanaan, vaikka tavallaan kyseessä oli paljon pienempi projekti. Ehkä se oli se, että tiesin ystäväni luottavan minuun vankasti ja toisaalta KN Collection on aiemmin käyttänyt vain ammattimalleja. Jännitys (ja kiire viimeisten kuvausvalmisteluiden edellä) eskaloitui viimeisenä iltana olohuoneessani, kun saimme Katin kanssa stressaantuneina jonkinasteiset itkupotkuraivarit toisillemme. :D Ehkä se oli juuri se, mitä siinä hetkessä tarvittiin, koska pienen tuuletuksen ja molemminpuolisen itsensä kokoamisen jälkeen homma luisti ja kuvauspäivänä kaikki sujui superhyvin.

Kuvauspäivä meni siis tosi nappiin, vaikka etukäteen jännittikin. Ja miten ihanaa olikaan työskennellä niin kivalla tiimillä, joka oli täynnä kavereita: rakas ystävä Kati puikoissa, kameran takana toinen läheinen ystäväni Eeva, meikkaajana ihana Aino-Sofia ja toisena mallina aina yhtä symppis Sergei. Näissä kuvissa näette vähän tunnelmia kuvausten backstagelta ja lähipäivinä pääsen paljastamaan myös ne itse kuvat, joista tuli omastakin mielestäni tosi onnistuneet. Jee! :)

Photos: Kati Niemi & Jenni Rotonen

Related posts