7/08/18

Aivot lomalla, neito kaislikossa ja hiki hatussa

9 33

Tänään on ollut vähän sellainen olo, että aivot taisivat jäädä yhä lomalle, joten olkaa armollisia. :D Kun päässä ei oikein tunnu liikkuvan mikään järkevä juuri nyt, on parempi haroa vain vähän sitä silppua kasaan eli luvassa viikon koottuja sekalaisia mietteitä. Sekä ekstraihanat asukuvat, koska puikoissa oli jälleen aina niin taitava Essi Nisonen.

♥ Se on jotenkin jännä, kuinka syksy tuntuu jo, vaikka lämpömittarin lukemat näyttävät yhä hellelukemia. Tuulessa on sellainen koleampi sävy ja viimeksi tänä aamuna mietin, että kesämekon sijaan olisi hyvin voinut pukea jo pitkät housut ja takin. Vaikka rakastan syksyä, ei minua silti haittaisi, jos kesä jatkuisi vielä tovin.

♥ Arkeen paluu loman jälkeen on ollut samanaikaisesti vähän tahmeaa ja silti helpompaa kuin odotin. Stressasin tulossa olevaa kiireistä työviikkoa jo vähän etukäteen lomalta käsin, mutta kun maanantai koitti, tajusin, että eihän tässä nyt niin kiire olekaan. Ihan turhaan tuli murehdittua ennakkoon. Samanaikaisesti huomaan, että päänuppi jäi vielä lomamoodiin vähän liian lyhyeksi jääneen kesäloman jäljiltä. Täytyy yrittää ensi vuonna pitää vähän pidempi loma, koska totesin 10 päivän reissullani, että tuossa ajassa ehtii oikeastaan vasta juuri ja juuri irroittautua arkisesta ajatushyrrästä ja päässä pörräävistä työasioista vain huomatakseen, että sitten pitääkin jo palata takaisin töihin. Kyllä se vain taitaa olla niin, että varsinkin uupumuksen tilassa vasta 3-4 viikon lomalla pääsee kunnolla vapaalle ja nauttimaan siitä rentoudesta, mitä kunnollinen paussi työnteosta tuo mukanaan. Ensi kesän tavoitteeksi siis ainakin viikon verran pidempi loma!

♥ On ollut oikeastaan aika kiva palata kotiin. Oma koti tuntuu aina jotenkin erityisen ihanalta matkojen jälkeen. Berliinissä oli todella kivaa, mutta Suomen hellekelit kalpenivat niiden säiden rinnalla. Helsingissä hellettä helpottaa aina se, että kaupunki sijaitsee meren rannalla ja täällä tuulee aina edes jonkin verran. Berliini oli se todellinen käristyskupoli, jossa ei värähtänyt tuulenvirekään ja lämpö ei tuntunut laskevan oikein edes yöksi. Rehellisesti sanottuna palasin lomalta melkeinpä väsyneempänä kuin lähdin sinne ihan vain siksi, että en saanut hikoilultani oikein nukuttua kunnolla. Vaikka olen reissannut ties millaisissa lämpötiloissa, edes heinäkuinen Marokko ei ollut öiseen aikaan yhtä hikinen ja tukala paikka kuin Berliini viime viikolla. Nautin helteestä ja siedän lämpöä hyvinkin, mutta näköjään riittävän kuumassa menevät meikäläiseltäkin yöunet.

♥ Otin reissuun mukaan läjän kirjoja, Yatzy-nopat ja pelikortit, koska rehellisesti sanottuna rakastan kaikkia edellämainittuja joutilaiden hetkien lomatekemisenä. Reissu taisi kuitenkin vierähtää sopivan aktiivisissa tunnelmissa (tai vaihtoehtoisesti poikkeuksellisen laiskoissa), sillä noppia ja pelikortteja en kaivanut laukusta matkan aikana kertaakaan ja ensimmäisen kirjan avasin vasta lentokoneessa paluumatkalla kotiin. Tällä hetkellä lukuprojektina on meneillään Haruki Murakamin Kafka rannalla.

♥ Minulla on iloisia uutisia kaikille Afterwork-podcastia kesän aikana kaipailleille, sillä tänään viimein palaamme studioon ja uusia jaksoja on luvassa jo ensi viikosta alkaen! Nyt on myös hyvä mahdollisuus esittää toiveaiheita syksyn varrelle, jos herää ajatuksia aiheista, joista haluaisitte kuulla meidän keskustelevan. Otamme mielellämme käsittelyyn kuulijoiden toivomia teemoja, jos ne suinkin ovat sellaisia, mistä saamme aikaiseksi jutun juurta.

♥ Olen ihmetellyt, miten nopeasti tämä kesä jotenkin hujahti. En oikein meinaa uskoa, että Flow Festival todellakin koittaa jo tällä viikolla. Odotan itse erityisesti Lauryn Hilliä, Patti Smithiä, Bonoboa ja Lykke Litä. Tänä vuonna lineupista puuttuvat sellaiset itselle erityisen kiinnostavat nimet (näitä muutamaa mainittua lukuunottamatta), mutta toisaalta festaritunnelmasta voi nauttia muutenkin ja monena vuonna tuntemattomampienkin esiintyjien joukosta on löytynyt positiivisia yllättäjiä. Ja toisaalta aika monena vuonna on omalta osaltani koko viikonloppu tullut vietettyä Backyardilla, joten saapa nähdä miten käy tällä kertaa. Kuinka moni teistä on tulossa mukaan festaritunnelmiin? Ja jos on joitakin ehdottomia festaritärppejä, niin saa jakaa kommenttiboksin puolella.

♥ Nämä ihanat kuvat on napattu aiemmin tänä kesänä Viikin luonnonsuojelualueella, kun pidimme pienen kuvaussession Essin kanssa. Aurinko paistoi kirkkaana silmiin ja hiki virtasi hellesäässä, mutta tykkään näiden kuvien tunnelmasta todella paljon. Kaunis mekko löytyi kesän alennusmyynneistä ja hatussa on ihastuttavaa vintage-fiilistä.

Minulla on muuten ihan todella valonarat silmät. En yksinkertaisesti pysty olemaan aurinkoisella säällä siristelemättä, enkä aina pilviselläkään. Se on todella rasittavaa, kun pitäisi ottaa valokuvia ja pystyn hädin tuskin pitämään silmiäni auki. Tästä syystä asukuvissa näkyy varsin usein aurinkolaseja. Tällä kertaa tsemppasin, mutta hankalaa oli. :D

mekko // dress Zara

hattu // hat KN Collection*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Essi Nisonen

Related posts

13/07/18

Parempi överit kuin vajarit?

6 27

En koe olevani tyylillisesti mikään sellainen älytön räväyttäjä. Olen joskus kuvaillut tyyliäni siten, että pukeudun periaatteessa aika klassisesti ja tyylissäni on paljon sellaista pohjoismaista selkeyttä yhdistettynä ripaukseen ranskalaishenkistä naisellisuutta, kepeää tyttömäisyyttä ja näyttävämpiä yksityiskohtia sekä värejä. Kuitenkaan en ole koskaan ollut se tyyppi, joka havittelee paikkaa huomion keskipisteenä – enemmänkin ihmisten katseet saavat minut kiusaantumaan.

Olen joskus joutunut kokemaan vähän ristiriitaisiakin fiiliksiä sen suhteen, että jokin asia tyylillisesti tuntuu omalta ja kiinnostavalta, mutta samanaikaisesti sen herättämä huomio olisi minulle epämukavaa. Muistan edelleen sen tilanteen, kun vajaat 10 vuotta sitten bussikuski repesi nauruun minun astuessa bussiin. Mitään niin älyttömän omituista minulla ei edes ollut päälläni, mutta ilmeisesti näyttävä hiuskoristeeni oli herralle liikaa. :D

Bussiepisodin jälkeen kävin kiinnostavan keskustelun tyylistä äitini kanssa. Äiti sanoi ihailevansa rohkeuttani pukeutua juuri oman näköisesti, mutta totesi, ettei itse voisi ikinä vetää ylleen sellaisia asusteita kuin minä. Hän kertoi mieluummin sulautuvansa joukkoon kuin erottuvansa siitä. Hänelle ajatus muiden katseista ja huomion herättämisestä tuntui niin epämukavalta, että se muokkaa myös pukeutumistyyliä.

Suhtautumiseni omaan tyyliin on varmasti muuttunut jonkin verran vielä noistakin ajoista – onhan tuosta keskustelusta ja tilanteesta jo liki 10 vuotta. Oman tyylin ydin on terävöitynyt vuosien varrella entisestään ja ikä on tuonut itsevarmuutta luottaa omaan makuun ja valintoihin riippumatta siitä, mitä muut minusta mahtavat ajatella. En edelleenkään kaipaa huomion keskipisteeksi, mutta enää omat erikoisemmat tyylivalinnat eivät jännitä yhtä paljon.

En tiedä olisinko 10 vuotta sitten tohtinut laittaa päälleni tätä kuvien asua: kukkakuvioitua housupukua ja hullunkurista pinkkiä hattua. Nyt tämä tyyli kuitenkin tuntuu ihan omalta ja mukavalta. Hatun ostaminen vaati aluksi hieman pohdiskelua ja sulattelua, mutta kun makutuomarit näyttivät iloisesti peukkua, rohkenin hankkimaan. Olen huomannut, vaikka päätän omasta tyylistäni aina itse, läheisten ja ystävien reaktioilla voi olla omaan pukeutumiseen vaikutusta. Minun tapauksessani vaikutus on ollut lähinnä positiivinen juuri siten, että kun minulle rakkaat ihmiset tuntuvat innostuvan vähän erikoisemmistakin kokeiluista ja kannustavan niihin, antaa se rohkeutta olla reilusti vain oma itsensä. Kiitos siis siitä.

Vieläkin on niitä hetkiä, kun arastelen pukea ylle jotakin erikoisempaa tai näyttävämpää, vaikka niitä onkin jatkuvasti vähemmän. Ja harva tyyleistäni loppujen lopuksi on todella mitenkään kovin erikoinen, vaikka tämä asu osuukin ehkä enemmän sinne överit kuin vajarit -osastoon. Voisiko se olla osa tätä vanhakantaista suomalaista pukeutumiskulttuuria, että erottumista ei lähtökohtaisesti pidetä välttämättä mitenkään positiivisena asiana, vaan mieluummin juuri sulaudutaan joukkoon ja ollaan huomaamattomia? Olisi kiinnostavaa kuulla, millainen suhde teillä muilla on omaan tyyliin? Oletteko mieluiten räväyttäjiä, seinäruusuja vai jotakin siltä väliltä?

Tämä hauska pyjaman ja housupuvun välimaastoon tyylillisesti asettuva kukka-asu on yksi tämän kevään suosikeistani. Olen pitänyt housuja ja takkia yhdessä sekä erikseen ja kokonaisuutta on helppo muunnella yhdistämällä asun molempia osia erilaisten ylä- ja alaosien kanssa.

Hanna Sarénin suunnitteleman ÉN-merkin huopahattu puolestaan sopii oikeastaan hullunkurisuudessaan melkein mihin tahansa tyyliin. Rakastan ÉN-merkin värikästä hattuvalikoimaa, jossa on kaikenlaisia vaihtoehtoja moneen makuun – hauskimpia minun silmääni ovat nuo Pekka Puupää -tyyliset vähän korkeammalla kuvulla varustetut päähineet. Myös lierejä on eri levyisiä ja muotoisia, mutta itse valitsin itselleni tämän hiukan taivutetun lierin, jonka voi halutessaan kääntää osoittamaan myös alaspäin.

Yksi parhaista puolista näissä ÉN-hatuissa on niiden muunneltavuus. Pehmeää huopaista kupua voi muotoilla oman maun mukaan miten itse haluaa: jättää ylväästi korkeaksi, painaa uralle stetson-tyyliin tai tuikata lommolle Panama-hatun tapaan tai keksiä vaikka ihan jonkun oman jutun. Niinpä yhdessä hatussa saa oikeastaan vaikka kuinka monta päähinettä, sillä hatun voi joka kerta pukea vaikka eri tavoin. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tällä hetkellä näitä myydään ainakinMy oMy -putiikissa Helsingin keskustassa sekä merkin työhuoneella Korkeavuorenkadulla. Myös merkin Facebook-sivuilta on mahdollista ostaa hattuja. Syksyllä ÉN avaa ihan oman liikkeen Helsingin keskustaan eli sitä odotellessa!

PS. Muistuttelen tässä välissä, että Kuosissa-muotiohjelman kaikki ilmestyneet jaksot ovat kuunneltavissa myös Radio Helsingin nettisivuilla. Suosittelen tsekkaamaan etenkin viime viikon todella mielenkiintoisen jakson, jossa keskustellaan antropologi Viola Strandbergin kanssa siitä, miten kulttuuri määrittää käsitystämme muodista ja siitä, millainen tyyli on esimerkiksi hyvän maun mukaista. Aivan uskomattoman mielenkiintoinen vieras ja keskustelu eli todella painokas suositus! :)

kukkahousut ja -takki // floral outfit Samsøe & Samsøe*

silkkitoppi // silk top Twist & Tango

nahkalaukku // leather bag A+more (Stockmann)*

hattu // hat ÉN

kengät // shoes Dorateymur (Minimal Nordic)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

17/03/18

Pitkästä aikaa kuulumisia ja sekalaisia mietteitä

12 42

Terkkuja Barcelonasta! Jutun kuvat tosin ovat Meksikosta, mutta eipä tuo nyt niin vakavaa. Täällä sää ei ole ihan niin pitkällä keväässä vielä, kun Puerto Vallartassa eletään jo kesää – tosin siellä taidetaan viettää kesää melkeinpä läpi vuoden. Barcelonan kevät on vielä siinä vaiheessa, etteivät puut ole saaneet lehtiään ja yöt ovat edelleen kylmiä. Päiväsaikaan kuitenkin aurinko lämmittää niin, että voisi hetkittäin intoutua riisumaan t-paitasilleen ja kirsikankukat kukkivat jo. Toisin sanoen: pukeutuminen tähän säähän on melkoinen taitolaji, kun auringossa tulee nilkat paljainakin hiki, mutta varjossa ja tuulessa sekä illan tullen tekisi mieli pukea talvitakki. Olen nähnyt täällä saman päivän aikana niin supermuhkeaan toppatakkiin verhoutuneen paikallisen naisen kuin turistilta näyttäneen pojan t-paidassa ja shortseissa. Sen voin kertoa, että kumpainenkin näistä oli ylilyönti lämpötilan huomioiden.

En ole pitkään aikaa kertoillut ihan tavallisia kuulumisia, joten mietin, että voisi olla hyvä hetki sekalaisten mietteiden koonnille.

♥ Olen todella iloinen omassa kodissani siitä, että se on paitsi kaikin puolin ihana, se myös sijaitsee ihan huipussa taloyhtiössä, jossa asuu todella aktiivista ja mukavaa porukkaa. Talollamme on muun muassa oma FB-ryhmä, jossa keskustellaan taloyhtiön yhteisistä asioista, mutta voipa siellä välillä pyytää apua jossakin arkisessa asiassa. Olen muun muassa saanut ryhmän kautta lainaksi läppärin laturin akuutissa tilanteessa pariksi tunniksi, kun oma laturi sanoi sopimuksesa irti juuri, kun deadline puski niskaan. Itse olen puolestaan lainannut naapurille tikapuita ja lahjoittanut eteenpäin blogiprojektin tiimoilta ylimääräiseksi jääneitä leipiä, jotta ei tarvinnut heittää niitä kompostiin.

Tuntuu mukavalta ja turvalliseltakin, että tietää vähän, millaista porukkaa seinien takana asuu ja yhteishenki talossa on niin hyvä, että kokoonnuimme esimerkiksi ennen joulua viettämään porukalla kotitalon yhteisiä pikkujouluja. Vähän eri meininki kuin monissa taloyhtiöissä, joissa naapureita ei edes tervehditä.

♥ Olen suunnitellut tekeväni tästä elokuvasta ihan oman postauksensa, mutta koska en ole vielä saanut sitä aikaiseksi ja leffa TODELLAKIN ansaitsee tulla mainituksi ja suositelluksi, niin huikattakoon se nyt, että suosittelen ihan jokaiselle Oscar-gaalassakin lukuisia ehdokkuuksia sekä yhden palkinnon saanutta Call Me By Your Name -elokuvaa. Se on ollut koskettavimpia ja vaikuttavimpia kokemistani leffaelämyksistä aikoihin, ehkä jopa vuosiin. Tämä elokuva särkee sydämesi, mutta kuten ensirakkaudella on tapana, se on sen arvoista. Ihana, kaunis, visuaalisesti hurmaava ja inhimillinen rakkaustarina, jonka ei tahtoisi loppuvan – ei elokuvana eikä tarinana. Lisäksi Timothée Chalamet on roolissaan vain NIIN loistava. Huh.

♥ En ole aikoihin nukkunut niin hyvin kuin parina viime yönä. En tiedä, kuinka paljon Meksikon jälkeisellä jetlagilla (jonka kuvittelin jo selättäneeni, kunnes nukuin toissa yönä klo 11 asti aamulla) on asiaan vaikutusta, mutta jopa meluavista espanjalaisista huolimatta (miten ne voivatkin olla niin äänekkäitä yötä päivää?!) olen nukkunut pari viime yötä kuin tukki ja pitkiä yöunia. Huomaan, että minulle tekee hyvää päästä muutaman kuukauden välein viikoksi-pariksi pois omasta kodistani ja arkiympyröistäni ihan vain vähän rauhoittumaan. Kun töitä tekee yrittäjänä ja kotoa, ei koti ole samalla tavalla rentouttava ja töistä vapaa vyöhyke kuin monella muulla.

Huomaan, että minun pitää saada tyhjentää pääni ja kalenterini välillä vaikkapa viikoksi kokonaan tapaamisista, arkivelvollisuuksista ja muista mieltä ja päivärytmiä kuormittavista kiireistä, jotta saan ikään kuin oman kovalevyni nollattua ja päivitettyä, kun tuntuu, että kierroksia alkaa olla liikaa. Omalla kohdallani siihen auttaa yleensä parhaiten maisemanvaihto hetkeksi jonnekin muualle, mieluiten johonkin uudella tavalla aisteja kutkuttavaan ja ajatuksia inspiroivaan ympäristöön. En puhu edes lomasta, vaan sellaisesta viikon-parin jaksosta, jolloin voi ikään kuin keskittyä olennaiseen, hengitellä hetken ja etsiskellä vähän inspiraatiota. Omassa työssäni parasta on juuri sen joustavuus, että työt kulkevat helposti mukana, kunhan on läppäri mukana ja käytössä nettiyhteys – siksi olen halunnut yhä enemmän hyödyntää sitä mahdollisuutta, että voin pystyttää toimistoni milloin minnekin. Olen huomannut, että esimerkiksi vanhempieni luona saan kyllä levättyä, mutta siellä en ole inspiroituneessa tilassa tai kykene keskittymään työntekoon. Välttämättä ei tarvitse lähteä kauas tätä mielentilaa tavoitellessaan. Joskus riittää, että pääsee vain hetkeksi pois kotoa, joskus tarvitaan taas vähän enemmän etäisyyttä. Mutta luovan työn tekijöille suosittelen!

♥ Bloggaajien reissaaminen on puhuttanut viime aikoina paljon ja Aamukahvilla-blogin Henriikka aloittikin rohkeasti keskustelun aiheesta myös täällä blogien puolella ja haastoi samalla myös muita bloggaajia mukaan keskustelemaan. Olen itse pyöritellyt aihetta ajatuksissani ja blogini luonnoksissa jo iät ja ajat, mutta siihen tarttuminen on tuntunut vähän samalta kuin yrittäisi nielaista mammutin kokonaisena. Aihe on niin iso ja monimutkainen ja omat tiedot sekä ulosanti niin vajavaisia, että itsekriittisyydessään sitä ei todellakaan ole halunnut tyrkätä tällaisesta tärkeästä teemasta ulos mitään puolivillaista.

On ollut ilo huomata, että niin moni bloggaaja on nyt ansiokkaasti tarttunut aiheeseen ja kirjoittanut auki omia ajatuksiaan. Aihetta ovat viime päivinä käsitelleet esimerkiksi Tickle your Fancy -blogin Sara, WTD-blogin Nata sekä Salamatkustaja-blogin Satu. Totta puhuen en ihan tiedä, miten paljon uutta annettavaa ja sanottavaa minulla tästä kaikesta on enää noiden lukemieni tekstien jälkeen, mutta tuntuu tärkeältä, että aiheesta puhutaan. Olen ollut täällä Barcelonassa kiinni kuvauksissa, enkä halua tehdä tuota juttua hutiloiden, joten syvennyn aiheen äärelle sitten, kun minulla on mahdollisuus paneutua siihen kunnolla ajan ja ajatuksen kanssa.

♥ Jouduin ennen matkoille lähtöäni hankkimaan (taas) uuden passin, sillä onnistuin (taas) hukkaamaan edellisen passini (älkää kysykö, miten tässä onnistun). Tilitin edellisen kerran passin kadotettuani sitä, kuinka järkyttävän rumia passikuvat aina ovat ja kyseenalaistin ajatuksen siitä, että passikuvien rumuus vain pitäisi hyväksyä jonkinlaisena luonnonlakina. Muutama lukija vinkkasi tuolloin, että Helsingissä Porthaninkadulla on kuulemma jokin valokuvaamo, jossa otetaan hyviä passikuvia ja tarjotaan erinomaisen mukavaa palvelua. No muistin tämän ja marssin joitakin viikkoja sitten Linjan kuvaan todetakseni saman kuin blogiin suosituksiaan jättäneet. Näin hyvää palvelua en ole passikuvaa otettaessa saanut koskaan! Valokuvaaja otti useita kuvia, antoi mahdollisuuden tutkia otettuja kuvia ja neuvoi ilmeessä, asennossa, kampauksessa (jota vaihdettiin peräti kolme kertaa, kun ei vain toiminut kovien valojen takia kuvassa) ja kappas vain, nyt koristaa uutta kuvaa elämäni onnistunein passikuva! Muistakaa siis Linjan kuva, kun seuraavan kerran pitää uusia passi. :)

♥ Mainitsin jo tuolla aiemmin ohimennen meluavat espanjalaiset, mutta sille asialle on omistettava vielä ihan oma kohtansa. Siis en vain tajua, miten yksi kansa voi olla niin uskomattoman äänekästä porukkaa? :D Kaikki keskustelu käydään meuhkaamalla kovaan ääneen kellonajasta riippumatta, roska-autot jyristelevät ikkunan alla keskellä yötä ja koirat haukkuvat. Ehkä tämä mekkala tuntuu entistäkin kovemmalta siitä syystä, että äänieristys näissä taloissa on olematon. Mutta silti, rakkaat naapurit, jos liikuskelette aamuyön tunteina keskellä arkiviikkoa asuintalon käytävässä, niin pliis älkää huutako… Enemmänhän tämä siis naurattaa, kun on vain tilapäistä, mutta jaksaa silti ihmetyttää. Naurattaa myös viime kesänä Espanjassa reissanneen kaverini tuskastunut tokaisu, kun puhelun taka-alalla räksytti paikallinen koira: “Even dogs are louder in Spain!”

♥ Kuvissa minulla on ylläni viime vuoden Barcelonan reissulta ostamani mekko, josta tuli yksi suosikeistani sekä lempparikesähattu, joka Meksikon helteessä tuli itse asiassa ihan tarpeeseen, koska suuri lieri suojaa mukavasti myös hartioita auringolta. Jakauksenihan onnistuin polttamaan hatuttomina päivinä niin, että jouduin ihan vain siitä syystä vaihtelemaan jakauksen paikkaa pitkin reissua. :D Nenällä puolestaan ovat Specsaversin loppusyksystä lanseeratusta Balmain-kokoelmasta lainatut aurinkolasit. Jos nuo Balmainin lasit kiinnostavat, niin lisää malleja voi kurkata aiemmin tekemästäni postauksesta.

mekko // dress Zara

hattu // hat A+more (Stockmann)*

laukku // bag Topshop (Zalando)*

kengät // shoes Terhi Pölkki*

aurinkolasit // sunglasses Balmain (Specsavers)**

* saatu blogin kautta / gifted

** kuvauslainassa / borrowed

Photos: Isatou Jeng

Related posts

15/02/18

Hattuinspiraatiota kevääseen: KN Collection SS18

13 69

Vilautin viime viikolla behind the scenes -tunnelmia KN Collectionin kevätmalliston kuvauksista ja nyt on viimein tullut hetki paljastaa nämä varsinaiset katalogikuvat. Olen odotellut malttamattomana, että pääsen näyttämään nämä teillekin, sillä lopputuloksesta tuli mielestäni tosi onnistunut. Tässä siis hattuinspiraatiota teille kevääksi ja kesäksi! :)

Mainitsinkin jo aiemmin, että tämä projekti jännitti minua ihan erityisesti – ei pelkästään tämän malliroolin takia, vaan myös siksi, että minä olin vastuussa myös stailauksesta. Ja itse asiassa kaikki kuvissa nähtävät vaatteet ovat lempivaatteita omasta vaatekaapistani. Halusin viedä KN Collectionin tyyliä entistä pelkistetympään suuntaan ja antaa nimenomaan hatuille tilaa loistaa.

KN Collection on aiemmin keskittynyt enemmän syys- ja talvisesonkiin, mutta nyt merkki on uudistanut kevätmallistonsa täysin ja haluaa tästä syystä nostaa sitä vähän enemmän esiin. Tämä onkin itse asiassa ensimmäinen kerta, kun kevätmallistolle on omistettu ihan oma katalogi ja siitä on tehty tällaiset lookbook-kuvat.

Katalogi on muutenkin hyvin erinäköinen kuin aiemmat KN Collectionin kuvastot, eikä vähiten siksi, että mallina on ihan tällainen tavallinen nainen. Mutta ehkä silmiinpistävin ero aiempaan on se, että ensimmäistä kertaa kuvat on otettu studiossa. Tykkään itse ihan älyttömän paljon tuosta kuvien lämpimän persikkaisesta tunnelmasta. Näiden kuvien takana on ystäväni, superlahjakas valokuvaaja Eeva Suutari, joka on toiminut muun muassa Italian Voguen luottokuvaajana muotiviikkojen takahuoneissa. :)

Uudistuneessa kevätmallistossa nähdään rentoja olkihattuja, niin naisellisempia kuin androgyynimpiäkin malleja, kevyitä puuvillabaskereita sekä kesäisiä puuvilla-pellava-hattuja. Kaikki KN Collectionin hatut valmistetaan vastuullisesti Euroopassa, pienissä perheyrityksissä Italiassa, Puolassa ja Tšekissä. Hattujen lisäksi kokoelmaan kuuluu myös huiveja ja ponchoja.

Jälleenmyyjille kevätkokoelma ilmestynee maaliskuun alkupuolella ja KN Collectionin hattuja myyvät muun muassa Stockmann, Sokos sekä Kekäle. Merkillä on kuitenkin myös paljon pienempiä jälleenmyyjiä ympäri Suomen, joten kurkkaa lähin jälleenmyyjäsi nettisivuilta. :)

Merkin suunnittelija Kati tunnusti, että häntä jännittää todella paljon, miten tämä uudistunut kevätmallisto otetaan vastaan, joten olisipa hienoa kuulla, mitä te tuumitte sekä itse mallistosta että näistä katalogikuvista? :)

KN Collection SS18

Photography: Eeva Suutari

Makeup & Hair: Aino-Sofia Kojonen

Styling: Jenni Rotonen

Models: Jenni & Sergei

Related posts