1/03/18

Unohtumaton matka: vieraana SOS-Lapsikylässä Gambiassa

5 32

Minulla on vieläkin valtavasti muistoja ja kuvia jaettavana tammikuiselta Gambian matkaltani, sillä kuvasadon läpikäyminen arkisen aherruksen lomassa ottaa aikansa. En ole vielä paljastanut tätä teille aiemmin, mutta pääsin reissullani kokemaan jotakin aika ainutlaatuista, sillä sain kunnian vierailla Gambian SOS-Lapsikylässä ja tutustua sen toimintaan.

Suomen SOS-Lapsikylän johtoportaassa oli huomattu, että olin matkalla Gambiaan ja he tarjosivat mahdollisuutta päästä tutustumaan toimintaansa paikan päällä, mikäli olisin kiinnostunut. Ja tottakai olin kiinnostunut! Niinpä minut kontaktoitiin SOS-Lapsikylän paikallisen johtajan kanssa ja sovimme visiitistä.

Olen toki kuullut SOS-Lapsikylän toiminnasta aikaisemminkin ja tiesin, että kyseessä on kansainvälinen lasten asemaa edistävä hyväntekeväisyysjärjestö, mutta oli hurjan kiinnostavaa päästä kuulemaan ja näkemään ihan paikan päälle, millaista järjestön työ ja toiminta on itse kohteessa. Järjestö tekee siis töitä niin Suomessa kuin maailmallakin ja sen tavoitteena on auttaa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria sekä tukea lapsiperheiden hyvinvointia. Esimerkiksi Suomessa SOS-Lapsikylä tekee tiivistä yhteistyötä lastensuojelun kanssa  Kriisien ja katastrofien aikana SOS-lapsikyläjärjestö tarjoaa hätäapua.

SOS-Lapsikylä tekee siis todella tärkeää ja arvokasta työtä ja mikäli tarkempi tieto sen toiminnasta kiinnostaa, niin sen nettisivuilta löytyy konkreettisempaa tietoa siitä, millä tavoin lapsia ja lapsiperheitä autetaan Suomessa ja maailmalla. Kaiken kaikkiaan järjestöllä on toimintaa 134 maassa ja se on ollut olemassa jo vuodesta 1962.

SOS-lapsikyläjärjestön tavoitteena on turvata lapsen kasvu perheessä, taata heille koulutus, terveydenhoito ja hyvä tulevaisuus. Esimerkiksi Gambiassa tämä tarkoittaa sitä, että järjestöllä on ihan konkreettinen “kylä”, jossa autetaan heikoimmista oloista tulevia lapsia. Käytännössä SOS-Lapsikylässä asuvat lapset elävät perheyhteisöissä sijaisäitien kanssa, käyvät koulua ja saavat huolenpitoa sekä saavat ennen kaikkea olla lapsia.

Lapsia tulee SOS-Lapsikylään monenlaisista oloista: osa heistä on kärsinyt perheväkivallasta tai hyväksikäytöstä, osa tullut omien vanhempiensa hylkäämiksi, osan vanhemmat ovat kuolleet ja osan perhe ei vain syystä tai toisesta kykene huolehtimaan lapsesta. SOS-Lapsikylä tarjoaa lapselle turvalliset puitteet varttua aikuiseksi asti ja onkin tyypillistä, että tytöt saattavat esimerkiksi Gambiassa elää sijaisperheissään jopa yli parikymppisiksi asti.

Gambian Bakotehin SOS-Lapsikylässä on paikkoja 100 lapselle, mutta koska lapsi tulee kylään lähtökohtaisesti aikuisuuteen asti, uusia paikkoja vapautuu harvakseltaan. Tällä hetkellä Gambian SOS-Lapsikylän paikoista 93 on täytettynä. Kylässä on 10 kotitaloa, jossa elää 10 äitiä lapsikatraineen ja kodeissa eletään ihan normaalia perheen arkea. Äiti laittaa omalle perheelleen päivittäin ruokaa ja huolehtii omasta katraastaan. Monelle lapselle SOS-Lapsikylän perhe on se ainoa oma perhe ja äiti “ihan oikea äiti”, jonka kanssa yhteys säilyy elämän loppuun asti ihan kuin missä tahansa normaalissa perheessä.

Gambiassa SOS-Lapsikylän alueella sijaitsee toimistorakennusten ja kotitalojen lisäksi päiväkoti, jossa on lapsia vauvasta esikouluikäisiksi asti eli perheiden pienimmät käyvät päiväkodissa samassa pihapiirissä. Isommille lapsille on sitten vähän matkan päässä SOS-Lapsikylän oma ala- ja yläaste sekä lukio ja ammattikoulu. Päiväkodissa ja koulussa on SOS-Lapsikylän omien suojattien lisäksi myös muita paikallisia lapsia eli koulut ovat periaatteessa ihan normaaleja, joskin paikallisittain varsin hyvätasoisia, kaikille avoimia kouluja.

Varsinaisen SOS-Lapsikylän lisäksi järjestö tukee paikallisia perheitä myös monin muin tavoin. Lapsen etu on luonnollisesti aina varttua omassa biologisessa perheessään, jos se vain suinkin on mahdollista ja lapselle turvallista. Tästä syystä järjestö tekee paljon perheitä tukevaa työtä, jolla pyritään takaamaan lapselle hyvä ja turvallinen lapsuus sekä mahdollisuus koulunkäyntiin omassa perheyhteisössä.

Kun haastattelimme SOS-Lapsikylän johtajaa, kylän päiväkodin johtajaa sekä muutamaa muuta työntekijää, selvisi varsin mielenkiintoinen seikka: he ovat kaikki aikanaan olleet SOS-Lapsikylän kasvatteja itse. Tuntui vaikuttavalta, että he ovat halunneet laittaa hyvän kiertämään ja tuoda oman panoksensa järjestön sekä muiden samankaltaisista lähtökohdista tulevien lasten hyväksi. Siellä tehdään todella arvokasta työtä ja myönnän, että nieleskelin liikutukseltani kyyneleitä, kun kuuntelin kylän työntekijöiden tarinoita.

Pääsimme vierailemaan myös päiväkotiryhmissä ja myönnän, että olin todella vaikuttunut. Gambiassa opiskelu aloitetaan jo paljon nuorempana kuin Suomessa ja päiväkotikin on monelta osin paljon koulumaisempaa. Opetus on toki rennompaa ja muistuttaa monelta osin enemmän leikkiä ja laulua kuin varsinaista koulua, mutta jo todella pienet lapset opettelevat SOS-Lapsikylän päiväkodissa kirjoittamista, vieraita kieliä ja matematiikkaa. Olin ällistynyt, kun 4-5-vuotiaat lapset tervehtivät meitä sujuvasti opettajansa kannustamina englanniksi ja ranskaksi ja lurauttivat pari vieraskielistä lauluakin.

Ylipäänsä olin todella vaikuttunut opetuksen tasosta! Monet näistä lapsista osaavat jo lukea ja kirjoittaa vuosia ennen suomalaista kouluikää sekä mahdollisesti puhua paria vierasta kieltä, ei hassumpaa. Ei sillä, ehtii sitä toki myöhemminkin, mutta olin vain yllättynyt. Oli myös ilo päästä seuraamaan sivusta päiväkodin opettajien ja lasten vuorovaikutusta keskenään – myös moni heistä on ollut SOS-Lapsikylän kasvatteja omassa lapsuudessaan.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli todella mielenkiintoinen kurkistus SOS-Lapsikyläjärjestön työhön ja järjestötyöhön Suomen ulkopuolella ylipäänsä. Teki minuun valtavan vaikutuksen nähdä ihan konkreettisesti, mihin lahjoitusvaroja käytetään ja miten hienoja asioita niillä saadaan aikaan.

Jos jotakuta kiinnostaa tukea SOS-Lapsikylää, niin järjestön nettisivuilta löytyy infoa siitä, millä tavalla toiminnassa voi olla mukana. Toimintaa voi tukea esimerkiksi kuukausilahjoittajana, SOS-kummiksi ryhtymällä, kertalahjoituksena, yrityslahjoittajana tai vaikkapa vapaaehtoistyöhön tarjoutumalla. Lisäksi SOS-Lapsikylän kautta voi ryhtyä myös sijaisvanhemmaksi. Suosittelen tutustumaan vaihtoehtoihin, sillä mahdollisuuksia auttaa on hyvin monenlaisia. :)

Suurkiitos vielä SOS-Lapsikylälle kutsusta ja todella mielenkiintoisesta mahdollisuudesta päästä vierailulle!

Translation: On my trip to The Gambia I got a chance to visit the SOS Children’s Village in Bakoteh and I was very impressed by their important work for the local children. If you want to support the organization, there are many ways to help – read more at their website. Thank you so much SOS Children’s Village for having us!

Jo esikouluikäistä nuoremmatkin harjoittelevat Gambian SOS-Lapsikylässä kirjoittamaan, lukemaan ja puhumaan vieraita kieliä.

Tästä lukujärjestyksestä näkyy hyvin, miten tarkkaan organisoitu ohjelma päiväkodissa on  jokaiselle viikonpäivälle. Jo taaperoikäiset harjoittelevat suullista englantia laulujen ja leikkien lomassa.

Päiväkodin yksi opettajista tarkistamassa lasten tehtäviä.

Päiväkodin pihalla on liukumäki ja muitakin leikkipaikkoja.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

22/02/18

Ainutlaatuinen tuliainen: afrikkalainen mekko mittatilauksena

15 85 African tailor-made dress

Jos pitäisi mainita vain yksi asia, mikä jäi tammikuiselta Gambian reissulta mieleen, se olisi kaikki ne voimakkaina hehkuvat värit. Ja kirkkaalta taivaalta paahtavan auringon alla ne todella pääsevät myös oikeuksiinsa. Värejä on kaikkialla: monien talojen seinät on maalattu eurooppalaisittain rohkeilla sävyillä ja arkiset esineet teepannuista hedelmäpusseihin ovat värikkäitä. Pyykkinarulla roikkuvat pyykit ja hedelmätkin näyttävät Afrikan auringon alla herkullisemman värisiltä. Puhumattakaan paikallisten ihmisten toinen toistaan upeammista vaatteista värikkäine kuoseineen. Sävyjä ja kuoseja yhdistellään estoitta – ja kokonaisuus näyttää poikkeuksetta silti upealta.

Kerroin viime viikolla, että minä sain mahtavan tilaisuuden hankkia itselleni ihan ainutlaatuisen ja ikimuistoisen tuliaisen matkaltani, kun teetimme ystäväni kanssa paikallisella räätälillä itsellemme mittatilauksena asut perinteisistä afrikkalaisista kankaista. Viimekertaisessa postauksessa kerroin itse prosessista ja nyt on aika esitellä lopputulos! :)

African dress

Jo kankaan valitseminen lukemattomista värikkäistä vaihtoehdoista oli todella vaikeaa, mutta kyllä se oma väri ja kuosi sieltä sitten löytyi loppujen lopuksi aika nopeasti. Oma viisarini värähti turkoosilla pohjalla olevan näyttävän kukkakuosin kohdalla. Mekon sijaan teetinkin itse asiassa hameen ja topin, joita voi pitää mekkomaiseen tapaan joko yhdessä tai erikseen. Ajattelin, että näin kokonaisuus olisi vieläkin monikäyttöisempi. Inspiraatio asun tyyliin löytyi paikallisen tuttavan vinkistä Pinterestin uumenista.

Olen ihan supertyytyväinen lopputulokseen ja värivalintakin on mielestäni todella onnistunut. Ja mikä parasta, räätäli oli ommellut kellohelmaiseen hameeseeni taskut! En suorastaan malta odottaa, että Suomessa päästään näistä paukkupakkasista ja pääsen käyttämään kaunista asuani myös kotimaan kamaralla. Ai että, kun näitä kuvia katsellessa tuleekin ikävä takaisin sinne Gambian lämpöön. Mutta olisipa hauskaa kuulla, mitä pidätte tästä afrikkalaistyylisestä asustani? Jos kiinnostaa lukea enemmän vaatteiden syntyprosessista, niin kurkatkaa tuo viime viikolla julkaisemani postaus. :)

Translation: I brought the most amazing souvenir with me from my Gambian trip in January: a custom made African dress made to measure. Or actually it is not a dress, but in fact a skirt and a top – I thought that this way it is even more wearable when I can style the two pieces separately too. And I have got to say that I absolutely love it, but I am curious about your opinion as well. :)

African tailor-made dress African dressafrican fabric     African fashionAfrican dress

Photos: Isatou Jeng

Related posts

16/02/18

Maailman upein matkamuisto Gambiasta

3 91

Luulen, että tulen vielä useamman kerran palaamaan noihin Gambian reissun tunnelmiin. Aika rientää niin vauhdilla arjen astuttua kuvioihin, että osa reissun runsaslukuisista kuvistakin odottaa vielä läpikäymistään kaiken hässäkän keskellä. Matkastani on nyt 3-4 viikkoa aikaa ja vaikka arki on ehtinyt jo viedä mennessään, näihin matkatunnelmiin on kuvien kautta joka kerta yhtä ihana palata.

Olin siis Gambiassa reissussa ystäväni Isatoun kanssa, joka on isänsä puolelta gambialaista syntyperää ja oli todella kiehtovaa päästä näkemään hänen juuriaan ja Gambiaa tällaisella ihan ainutlaatuisella ja hyvin etuoikeutetulla tavalla. On aina jokseenkin eri asia vierailla uudessa paikassa, kun matkassa on tällä tavoin paikallisväriä ja oppaina paikan päällä asuvia – tässä tapauksessa ystäväni perhettä ja sukulaisia. Itsenäisesti reissaavana turistina sitä on aina eri tavalla ulkopuolinen, joten arvostan todella, että tällä matkalla pääsimme näkemään ihan tavallista paikallista arkea, minut toivotettiin tervetulleeksi ihmisten koteihin ja sain olla tovin verran osa heidän elämäänsä. Päätin jo ennen kotiinpaluutani, että haluan matkustaa Gambiaan vielä uudelleen joku päivä.

Tänään ajattelin, että tarjoan teille pienen kurkistuksen paikallisen räätälin työhuoneelle. Ystäväni Isatou ehdotti nimittäin, että teettäisimme paikallisella räätälillä itsellemme asut. Hän oli tehnyt niin aiemminkin ja innostuin heti ajatuksesta, sillä olin pitkin matkaa ihastellut paikallisten naisten toinen toistaan upeampia ja värikkäämpiä tyylejä. Isatoun sedän vaimo Fatou innostui auttamaan meitä projektissa, sillä hän on itsekin innokas muodin ystävä ja tiesi heti tehtävään sopivan räätälin, jolla on itsekin teettänyt vaatteita.

Ensimmäiseksi piti hankkia kangas, joten suuntasimme kaupungin hulinaan ja markettikortteileihin, joissa pienissä kojuissa ja putiikeissa myydään kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Kiersimme useamman kangaskaupan, mutta Fatoulla oli mielessään tietty putiikki, jossa hänen mielestään olivat kauneimmat kankaat. Vaihtoehtojen kirjo oli valtaisa ja oli todella vaikea yrittää päättää lukemattomista värikkäistä kuoseista, mikä nyt olisi juuri se oikea. Päädyin lopulta turkoosiin kukalliseen kankaaseen ja Isatou puolestaan ruskeasävyiseen graafisempaan kuosiin.

Kankaat oli siis hankittu ja nyt piti enää päättää, mitä niistä haluaisi tehdä. Fatou neuvoi meitä menemään Pinterestiin ja katselemaan sieltä inspiraatiokuvia, joista voisi saada ideaa, millaisia vaihtoehtoja voisi olla tarjolla. Hänen tuntemansa räätäli oli kuulemma niin näppärä, että osaisi todennäköisesti kuvan perusteella tehdä oikeanlaisen vaatteen. Kontrasti uuden ja vanhan maailman välillä tuntui hetkittäin todella ristiriitaiselta gambialaista elämänmenoa sivusta seuratessa. Paikoin olosuhteet saattavat olla hyvinkin alkeelliset ja samanaikaisesti surffaillaan Pinterestissä etsiskelemässä mekkoinspiraatiota – älypuhelin tosin on paikallisittain monelle aikamoista ylellisyyttä, vaikka somemaailma sovelluksineen on arkipäivää Gambiassakin.

Pinterestistä toden totta löytyi kasapäin inspiraatiota ja kun mieluisat designit oli löydetty, suuntasimme paikallisen räätälin pakeille. Mies ei juuri osannut englantia, joten viestimme enemmän tai vähemmän sujuvasti englannin, ranskan ja wolofin sekoituksella sekä elekieltä ja kuvia apuna käyttäen. Fatou oli tulkkina matkassa, mutta mekkojen yksityiskohtia selostaessa käytettiin kyllä näitä kaikkia edellämainittuja.

Räätäli piirsi ensin yksinkertaiset mallikuvat paperille Pinterest-inspistemme pohjalta ja ryhtyi sen jälkeen ottamaan mittoja. Nostan hattua hepulle kärsivällisyydestä, kun ehdimme Isatoun kanssa vekslata detaljeja vielä moneen kertaan mallikuvia piirtäessä, mutta lopulta päästiin yhteisymmärrykseen ja oli aika jäädä jännityksellä odottamaan, mitä tuleman pitäisi.

Maksoimme räätälille vähän ennakkoa (vaikkei hän sitä pyytänytkään) siltä varalta, että jos tarvitsisi ostaa jotakin ekstramateriaaleja kuten vuorikangasta tai muuta pientä, ja sovimme, että loput mekkojen hinnasta maksetaan noutaessa. Yhdelle mittatilauksena räätälöidylle mekolle tuli kankaineen päivineen alle 20 euroa (Gambian dalaseissa kokonaissumma oli noin 1100).

Vajaa viikko myöhemmin palasimme räätälin työhuoneelle sovittamaan mekkojamme, jotka olivat tässä kohtaa viimeistelyä vaille valmiita. Jännitti hiukan, että miltähän vaate mahtaisi lopulta näyttää ja miten se todellisuudessa istuisi, vaikka mittojen mukaan olikin tehty. Kun vedin asun ylleni, olin ihan mykistynyt, miten hieno se olikaan.

Räätäli tutkaili perfektionistin lailla mittojen täsmällisyyttä, nipisti sormiensa väliin pienen suikaleen kangasta kummaltakin kyljeltä ja pyysi riisumaan vaatteen. Tein työtä käskettyä ja ojensin mekon hänelle takaisin. Mitään merkintöjä vaatteeseen tekemättä tai nuppineuloja käyttämättä piinkova ammattilainen surautti ompelukoneella silmämääräisesti arvioiden mekkoa hiukan kapeammaksi ja kun seuraavan kerran sovitin sitä ylleni, se istui kuin valettu. Ei voinut kuin ihailla sitä ammattitaitoa! Olin niin uskomattoman tyytyväinen lopputulokseen, että annoin räätälille ilolla suuren tipin.

Esittelen valmiin mekon teille tässä lähiaikoina, mutta hetken vielä pidän teitä jännityksessä. Pienen sneak peekin olen jo Instagramin puolella tuosta ihanasta luomuksesta tarjoillut ja ensi viikolla esittelen sen sitten kunnolla! Tätä upeampaa matkamuistoa Gambiasta en osaisi kuvitella.

Voin lämmöllä suositella Tabokoton kylässä sijaitsevaa räätäliä, mutta tarkempaa osoitetta paikan päälle minulla ei valitettavasti ole. Sain kuitenkin napattua kuvan miekkosen työhuoneesta ja sen seinässä on myös hänen puhelinnumeronsa eli jos satutte Gambiaan ja haluatte asioida juuri tämän uskomattoman osaavan herrasmiehen kanssa, niin ehkäpä joku paikallinen voi soittaa räätälille ja auttaa osoitteen selvittämisessä. :)

Translation: Travel memories from The Gambia. Me and my friend had some dresses made and I can warmly recommend this amazingly talented tailor that has his workshop in Tabokoto village. You can find his phone number on one of the pics.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

26/01/18

Kroppa Suomessa, mieli Afrikassa

4 55

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Tämä viikko taitaa mennä totutellessa taas pohjoiseen ilmastoon, normaaleihin nukkumaanmenoaikoihin ja siihen, että sukkia on pakko käyttää. Olen antanut itselleni armon aikaa maanantaihin asti: vasta ensi viikon alussa aivojen tarvitsee olla taas täysillä mukana menossa. Haha.

Vaikka olin vielä muutama päivä sitten Afrikassa, nämä kuvien shortsitunnelmat tuntuvat juuri nyt hurjan kaukaisilta, vaikka ajatukset käyvät yhä päivittäin läpi kaikkea reissun aikana nähtyä ja koettua. Voisi sanoa, että matka jätti jäljen. Valtavasti kuvia, muistoja ja tarinoita on yhä matkalta jaettavaksi. Toivottavasti ette ole hetkeen kyllästymässä näihin Gambia-höpinöihin ja -kuviin, sillä on niin paljon juttuja, joita vielä niin mielelläni teidän kanssanne jakaisin. :)

Haluaisin vielä jälkikäteen kiittää kaikista ihanista, kannustavista kommenteista, joita jätitte taannoiseen bikinipostaukseen sekä kaikista muistakin mietteistä, joita reissuni aikaan kävitte jättämässä blogiini. Jokainen viesti on ajatuksella luettu, mutta halusin matkan aikana antaa itselleni lomaa enkä siksi vastaillut tuolloin tulleisiin kommentteihin. Yritän jossain vaiheessa käydä niitä uudemman kerran läpi vähintäänkin kysymysten osalta ja vastailla parhaani mukaan. :)

Gambiassa pääsi kyllä irti arjen kuvioista kiitettävällä tavalla. Sinne ei kiire ulotu. Monessa mielessä on yksinkertaisesti luovuttava suomalaisesta aikakäsityksestä ja selkeistä aikaan sidotuista suunnitelmista. Rytmi on monessa mielessä siellä niin erilainen.

Tottakai Gambiassakin noudatetaan aikatauluja tietyissä asioissa – eihän koko systeemi pyörisi muuten lainkaan – mutta jotenkin siellä ihmiset tuntuvat elävän paljon enemmän hetkessä. Omia suunnitelmia sai pistää uusiksi ja heittää romukoppaan muun muassa siksi, että koko illan ja yön mittaiset sähkökatkot ovat ihan tavallisia. Silloin ei ole valoja, ei virtaa, ei nettiä eikä välttämättä edes suihkuvettä, joten mitä ikinä olitkin suunnitellut tekeväsi (kuten blogipostauksen, haha), siitä on turha haaveilla ja projekti saa jäädä odottamaan määrittelemättömäksi ajaksi otollisempia olosuhteita. Se, jos mikä, pakotti irti liiallisesta suunnittelusta ja turhasta stressailusta. Tekisi ehkä ihan hyvää joskus joutua sähköjen ja yhteyksien ulottumattomiin pakon edessä ihan täällä Suomessakin…

Aikatauluista, rutiineista ja stressistä luopumisen lisäksi en voi kieltää kaipaavani Afrikasta tuota säätä, joka mahdollisti sen, ettei tarvinnut palella käytännössä lainkaan. Tai no, +30 asteen helteeseen ehti tottua niin, että kun lämpötila iltaisin laski noin +20:een, oli pakko vetää pitkähihaista ylle. Haha. Mutta paljaita varpaita rakastavan ei tarvinnut koko matkan aikana pukea mitään muuta ylleen kuin varvassandaalit ja hellemekko tai shortsit ja bikinit. Ja se tuntui todelliselta ylellisyydeltä pohjoisen talven keskellä.

Sinisempää taivasta en ole nähnyt missään ja aurinko paahtoi täydellä teholla päivästä toiseen saaden kaikki värit hehkumaan. Shortsit voi nyt paketoida takaisin kaappiin odottamaan sopivampia sääolosuhteita, mutta olipa ihanaa voida hillua paljain säärin ja varpain aurinkolasit nenällä pieni hetki.

Nämä kuvissa näkyvät aurinkolasit ovat Specsaversille ilmestynyttä uutta Karl Lagerfeld -kokoelmaa, joten jos joku ihastui kuvien pohjalta, niin siellä voi käydä sovittelemassa. Muistuttelen myös tässä yhteydessä, että Specsavers tekee itse asiassa aktiivista hyväntekeväisyystyötä Afrikassa nimenomaan silmien hyvinvoinnin puolesta.

Specsavers tekee vuosittain hyväntekeväisyysreissun Gambiaan nähden ihan Afrikan toiselle laidalle Tansaniaan vapaaehtoisten optikoiden voimin. Vuoden 2017 lopussa tehdyn matkan aikana ryhmä tarkisti 800 ihmisen näön Sansibarilla ja jakoi yhteensä noin 1200 paria ihmisten lahjoittamia vanhoja silmä- ja aurinkolaseja niitä tarvitseville. Saari on yksi Tansanian köyhimmistä alueista ja miljoonan asukkaan kansoittamalla alueella on vain yksi optikko, joten apu tuli todella tarpeeseen. Ihan kuka tahansa suomalainen voi olla mukana auttamassa lahjoittamalla omat vanhat silmä- tai aurinkolasinsa Specsaversille, joka taas jakaa niitä Afrikassa näiden vuosittaisten matkojen myötä tarvitseville. Hyväkuntoisia laseja otetaan ympäri vuoden ajan ja niitä voi tuoda kaikkiin Specsavers-liikkeisiin!

uimapuku // swimsuit Monki*

farkkushortsit // denim shorts Monki

aurinkolasit // sunglasses Karl Lagerfeld (Specsavers)

* saatu blogin kautta / gifted

** kuvauslainassa / borrowed

Related posts