18/01/18

Kalpeanaama lomalla ja muutama miete bikinivartaloista

8 51

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Pakko sanoa, että en ole aikoihin ollut yhtä rentoutunut kuin täällä reissullani. Joskus tekee vain todella hyvää päästä täysin irti tavallisista arjen kuvioista. Vaikka täälläkin näpyttelen postauksia, on arki tästä elosta aika kaukana. Olemme suhtautuneet reissuun nimenomaan sellaisena aikataluista vapaana vyöhykkeenä, jossa eletään hetkessä ja päivän suurimmat päätökset koskevat lähinnä sitä, että lähtisikö sitä rannalle vai uima-altaalle tai lukisiko kirjaa vai pelaisiko korttia.

Olen viettänyt tähänastisesta reissustani varmaan 70% bikineissä ja myönnän nautiskelevani täysin siemauksin siitä, että tämä on oikeastaan elämäni ihan ensimmäinen sellainen “rantaloma”, jolloin koko matkan pääpointtina on vain olla ja rentoutua. Tietysti siinä sivussa on päässyt tutustumaan kiehtovaan vieraaseen kulttuuriin, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt oikeasti ollut reissussa, jonka varalle ei ole ollut minkäänlaisia tarkempia suunnitelmia. Menemme sinne, minne nenä näyttää ja koko matka on ollut lentojen buukkaamisesta lähtien yhtä spontaania ajelehtimista.

Bikinien, aurinkolasien, hellehatun ja aurinkovoiteen lisäksi reissun olennaisimpia varusteita ovat olleet varvassandaalit, aurinkovoideputeli, pari hyvää kirjaa sekä se kamera, joka on räpsynyt lähes taukoamatta.

Kalpeanaamana olen valellut itseni aurinkovoiteella ja piiloutunut aurinkolasien ja hellehatun alle, jotta en polttaisi valkoista nahkaani. En edes haaveile siitä, että saisin reissullani väriä pintaan, sillä kokemus kertoo, että meikäläisen ruskettuminen on hyvin harvinainen ilmiö, joka silloin hyvin harvoin tapahtuessaan ottaa aikansa. Joskaan viime kesänä edes minä en pystynyt sitä parin viikon Marokon reissulla välttämään. En ole loppujen lopuksi mitenkään kamalan herkkä palamaan, mutta tietysti Afrikan paahde on hieman toista maata kuin kotimaan helteet. Kunhan suojaa hipiänsä ja vaikka väriä ei niin saisikaan, on silti ihanaa voida hillua pelkissä bikineissä – ja aurinko tekee talven kuivattamalle iholle ihmeitä.

Aurinkovoiteen lisäksi suojaan aina silmäni auringolta laseilla. Minulla on luonnostaan valolle todella herkät silmät ja joudun usein pilvisenäkin päivänä käyttämään aurinkolaseja, kun saan ilman suoraa auringonpaistettakin välillä siristellä silmiä ja toisinaan oikein kirkas valo suorastaan tekee ihan kipeää silmissä. Täällä Afrikan paisteessa en siis voisi kuvitellakaan olevani ilman. Näissä kuvissa ovat mukana Specsaversille juuri saapuneet Karl Lagerfeldin uutuuslasit, joissa on hurmaavaa kissamaista muotoa. Vaikka minulle eivät yleensä nämä kissalasit sovi, niin näiden linsseillä on riittävästi kokoa, että näyttävät kivalta myös minulla.

Ja tosiaan, vaikka lukisittekin juttua siellä Suomen pakkassäissä, niin muistuttelen, että aurinkolaseja kannattaa käyttää myös talvella, koska lumi heijastaa valoa ja häikäisee silmiä niin, että kirkas pakkaspäivä voi olla silmille jopa kovempi rasite kuin aurinkoinen hellesää.

Jos hypätään vähän sivuun kepeistä lomatunnelmista ja ollaan ihan rehellisiä, niin mietin jonkin aikaa uskaltaisinko julkaista tällaisia bikinikuvia täällä blogin puolella ollenkaan. En yleensä tykkää esiintyä kovin paljastavissa vaatteissa muutenkaan, joten näin julkinen esiintyminen bikineissä vähän mietitytti. Tietysti rantavarustus on oma lukunsa ja pukeudun ihan normaalisti rannalle ja uimahalliin uikkareihin sekä bikineihin enkä ujostele omaa olemustani. Mutta tuntuu silti eri asialta julkaista täällä kuvia näin vähissä vaatteissa, vaikka kyseessä onkin rantatyyli.

Jäin miettimään, miksi kivojen lomakuvien julkaiseminen jännittää ja tulin siihen tulokseen, että syynä on netissä vellova kehokeskustelu, jossa tuntuu, ettei kukaan oikein voi voittaa. Kriittisen yleisön silmissä useimmat meistä ovat aina vääränlaisia: joku on liian lihava, toinen liian laiha, kolmas on treenannut itsensä miehen näköiseksi ja neljäs puolestaan kuihduttanut itsensä liian kuivakaksi. Normaalista, hoikasta mutta ei-himotreenatusta kropasta on tullut automaattisesti “laihaläski” ja vaativalle yleisölle tuntuu olevan huomattavasti olennaisempaa se, miltä keho näyttää kuin mitä sillä voi tehdä ja millaista siinä on olla. Mistä lähtien on pitänyt näyttää päällepäin täydelliseltä vaikuttaakseen terveeltä ja hyvinvoivalta?

Samanaikaisesti peräänkuulutetaan armollisempia vartaloihanteita ja kritisoidaan silti ankarin sanakääntein niitä kroppia, jotka eivät omaan ihanteeseen tai samaistumispintaan kolahda. Ikävin lieveilmiö tässä kaikessa on se, että oli vartalo millainen tahansa, silti helposti tuntuu, että se on jotenkin vääränlainen. Ja vaikka olisi itse ollut omaan keholliseen olemukseensa ihan tyytyväinen, pahimmillaan kaikki tuo negatiivissävytteinen julkinen keskustelu saa näkemään itsessä vikoja, joita ei alun alkaen olisi edes tullut ajatelleeksi. Ihmisillä on mitä kummallisimpia kroppakomplekseja, eikä niiden syntyyn tai kärjistymiseen välttämättä tarvita kuin se yksi ajattelemattomasti töksäytetty kommentti.  Ja se, jos jokin, on surullista.

Tuntuu jotenkin kamalalta, että tässä bloggaajan roolissa oikeasti huomasin miettiväni tällaisia ennen kuin edes uskalsin julkaista kivoja lomakuvia bikineissä. Ja juuri siitä syystä päätin, että nämä kuvat pitää julkaista. Ei tarvitse olla mikään huippuunsa treenattu fitnesstähti voidakseen tuntea olonsa hyväksi uimarannalla tai lomakuvissa. Oikein hyvä bikinikroppa saavutetaan kaikessa yksinkertaisuudessaan pukemalla bikinit päälle, muistetaanhan se. :)

bikinit // bikini Monki*

hellehattu // hat A+more (Stockmann)*

aurinkolasit // sunglasses Karl Lagerfeld (Specsavers)**

* saatu blogin kautta / gifted

** kuvauslainassa / borrowed

Photos: Isatou Jeng

Related posts

14/01/18

Postikortti Gambiasta

7 53

Terveisiä Gambiasta! Takana on kaksi yötä täällä ja olen jo nyt aika myyty. Ensivaikutelmani Gambiasta: punainen hiekka pöllyää, kirkkaat värit hehkuvat auringonpaisteessa, ihmisillä on aivan mielettömän kauniita vaatteita, roskia on joka puolella, kaikki ovat valtavan ystävällisiä, ruoka on tolkuttoman hyvää ja turistialueiden ulkopuolella valkoihoinen on edelleenkin harvinainen kummajainen. Lapset huutelevat innoissaan “tupap, tupap”, mikä tarkoittaa “valkoinen, valkoinen”.

Ystäväni isä on täällä synnyinsijoillaan toteuttamassa parhaillaan rakennusprojektia ja asumme hänen luonaan ihanassa vuokrakämpässä, jossa meillä on oma piha ja uima-allas sekä eilen illalla löysimme talosta vielä kattoterassinkin. Kyllä kelpaa! Lämpöasteita on mittarissa reilut 30 päiväsaikaan ja illalla viilenee 20 asteen tuntumaan.

Ihan hurjan paljon en ole vielä ehtinyt valokuvata touhujemme lomassa, mutta onneksi vielä on reilusti aikaa, sillä tämä paikka on kuin valokuvaajan unelma. Tuo upea auringonvalo, sinistäkin sinisempi taivas ja joka puolella täydellisinä hehkuvat värit. Tekisi mieli vain säntäillä kameran kanssa ympäriinsä lapsen lailla.

Olemme onneksi ystäväni kanssa tosi samanlaisella mielellä reissussa ja molemmille loman pääajatus on ollut nimenomaan lomailla ja lepäillä ilman tarkkaan laadittuja suunnitelmia tai aikatauluja. Tuntuu todelliselta luksukselta voida vain uppoutua kirjaan aurinkohatun alla ilman kiireen tunnetta tai aavistustakaan siitä, mitä kello mahtaa olla. Leppoisat sunnuntaiterkut siis täältä sinne Suomeen!

Translation: A post card from The Gambia! 

Naapurin rouva valmistaa lounasta ja poseeraa ujona kameralle.

Täällä wunderbaumitkin ovat kuusipuiden sijaan palmuja. :D

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

9/01/18

Matkalle Afrikkaan: määränpäänä Gambia

8 35

“Tiiätkö mitä Jenni… Lähde mun kanssa Gambiaan!” Tällainen viesti tupsahti puhelimeeni lokakuun lopulla ystävältä täysin puskista. Vastasin ihastuneen näköisellä emojilla sekä tarkentavalla kysymyksellä: “Milloin?” Ystäväni ehdotti tammikuuta ja kerroin olevani kiinnostunut. Pari päivää myöhemmin olimme jo ostaneet lennot. Ja nyt tuo päivä, kun lähdemme matkaan, koittaa viimein ylihuomenna.

Miksi kaikista maailman paikoista juuri Gambia? Siihen onkin ihan erityinen syy, sillä ystäväni on puoliksi gambialaista syntyperää. Hän on käynyt maassa muutaman kerran aiemminkin, mutta edellisesä visiitistä on jo vuosia. Keskellä harmainta lokakuuta hän oli selvitellyt Gambian lentolippujen hintoja ja päättänyt, että haluaisi palata sinne uudelleen. Ja keksi minun ilokseni pyytää meikäläistä mukaan seikkailuun.

Olemme ystäväni kanssa tienneet toisemme pitkään, mutta tutustuimme kunnolla oikeastaan vasta viime kesänä ja siksi olin vähän yllättynyt, kun hän pyysi matkalle mukaansa juuri minua. Meistä tuli tutustumisemme jälkeen varsin nopeasti hyvin läheisiä, mutta kysäisin silti häneltä, mikä sai pyytämään reissuseuraksi kaikista ystävistä nimenomaan minua. Ystäväni naurahti, että “No sinä vaikutat juuri siltä, että voisit olla hauskaa matkaseuraa. Ja olet sellainen sopivan seikkailuhenkinen!” No siinä hän oli oikeassa. Minusta löytyy tosiaan sellainen spontaani seikkailija, eikä tällekään reissulle tarvinnut houkutella mukaan kuin noiden kahden lyhyen tekstiviestin verran.

Nyt on sitten liuta rokotteita piikitetty käsivarteen ja malarialääkitys matkassa, ja ylihuomenna olisi tarkoitus lentää ensin Lontooseen ja sieltä seuraavana päivänä Gambian pääkaupunkiin Banjuliin. Yövymme sekä mennen että palatessa yhden yön Lontoossa, sillä lennot lähtevät Lontoosta niin aikaisin aamulla ja palaavat sinne niin myöhään illalla, että Helsingistä ei pääse sinne riittävän aikaisin tai Lontoosta riittävän myöhään enää Helsinkiin. Mutta maksimoimme reissupäivien hyödyt ja varasimme lentomme niin, että ehdimme viettää kokonaisen päivän Lontoossa kumpaankin suuntaan mennessä.

Jos jollekulle ei Gambia nimenä soita suoraan kelloja, niin se on siis Afrikan mantereen pienin valtio, joka sijaitsee jännästi keskellä Senegalia. Käytännössä maa on sellainen alle 50 km kapea kaistale rannikolta sisämaahan, jonka sekä pohjoinen että eteläinen rajanaapuri on Senegal. Rehellisesti sanottuna jouduin sen ensimmäisen viestittelyn jälkeen itsekin googlaamaan tarkistaakseni, että missäspäin Afrikkaa tämä matkakohteemme sijaitseekaan. Luonnollisesti ennen tämän selvityksen tekemistä olin jo ehtinyt suostua mukaan. Perus.

Gambia on viime aikoina ollut kovassa nosteessa matkailukohteena ja viimeksi tuossa loppuvuodesta se pääsi ihan otsikoihinkin, sillä ilmeisesti monet keski-iän ylittäneet naiset ovat innostuneet matkaamaan sinne nuoren rakastajan tai aviomiehen toivossa. Meillä ei nyt kuitenkaan ole mitään romanssisuunnitelmia tai avioaikeita reissumme varalle. :D

Odotan ihan superinnoissani tätä reissua! Olen käynyt aiemmin vain Pohjois-Afrikassa, Marokossa ja Egyptissä, mutta on tosi kiehtovaa päästä vähän syvemmälle Afrikkaan. Ystäväni tunteekin Banjulia aiempien reissujensa pohjalta jonkin verran ja mukanamme on toki hänen perheensä ja sukunsa kautta myös paikallisoppaita, joten matkasta tulee varmasti tosi mielenkiintoinen. Jos kuitenkin siellä teillä lukijoilla on heittää kehiin ihan lyömättömiä Gambia-vinkkejä, niin antakaahan tulla! :) Mieluusti saa myös jakaa hyviä ideoita, mitä tehdä Lontoossa, kun aikaa on vain yksi päivä!

Ajattelin tämän matkani ajan yrittää ihan puhtaasti lomailla, ainakin pääpiirteittäin. Blogissa loma ei sinänsä näy, koska olen valmistellut juttuja reissuni ajaksi ja saatanpa päivittää jotain matkakuulumisia tuoreeltaan myös matkan aikanakin, jos siltä tuntuu. En kuitenkaan aio esimerkiksi vastailla kauheasti kommentteihin reissuni aikana, koska ensisijaisena tarkoituksena on kuitenkin ottaa vähän vapaata ja voida unohtaa työvelvollisuudet hetkeksi. Kommentteja saa silti mieluusti jättää ja niitä ilolla lueskelen, kuten aina! :) Instagram päivittynee reissusta huolimatta eli jos Gambian tunnelmat kiinnostavat tuoreeltaan, niin kannattaa seurailla IG-tiliäni.

PS. Nämä ihanat kesäiset lomakuvat ovat viime kesältä Portosta. En tajua, miten se on mahdollista, mutta olin unohtanut kokonaisen valtavan kansiollisen käsittelemättömiä kuvia tietokoneen syövereihin ja löysin ne vasta tuossa viime viikonloppuna. Eli näitä on varmaan luvassa tässä lähiaikoina enemmänkin. :D Kuvat ovat Vinicius Souzan kamerasta ja kannattaa klikkailla herra Instagramissa seurattavien listalle, sillä tili on täynnä toinen toistaan upeampia reissu- ja tunnelmakuvia.

Photos: Vinicius Souza / Tribeguys.co

Related posts