31/01/19

Visuaalista karkkia: TOP 3 suosikkini Instagramissa

1 26

Minulle Instagramin parasta antia ovat kaikenlaiset hassuttelevat, värikkäät ja taiteelliset profiilit, joiden kuvasato on kuin visuaalista karkkia. Mietin, että tekin saattaisitte tykätä samanlaisesta, joten päätin jakaa muutaman IG-tärpin omista suosikkitileistäni.

Jos tulee mieleen muita ihania ja samanhenkisiä profiileja, niin kommenttiboksin puolella saa mieluusti vinkailla. Ja jos ette vielä syystä tai toisesta sattuisi seuraamaan minua Instagramissa, niin minun tilini löydätte täältä.

TEKLA EVELINA SEVERIN
@teklan

Tapasin vuosia sitten Islannissa Design March -tapahtuman tiimoilta ruotsalaisen valokuvaajan nimeltä Tekla Evelina Severin, jonka valokuvanäyttely oli osana designille omistettua tapahtumaa. Tykästyin kovasti Severinin värikkääseen kädenjälkeen ja pääsin jututtamaankin mimmiä näyttelyn lomassa. Sisustusarkkitehtina työskennelleen ja monipuolisesti muitakin visuaalisen alan projekteja tehneen Severinin ura koki yllättävän käänteen, kun hänen omaleimaiset valokuvansa alkoivat niittää huomiota Instagramissa. Alun perin ihan vain kännykällä napatut graafiset, luovat ja värikkäät valokuvat poikivat hänelle Instagram-hypen myötä myös työprojekteja ja valokuvanäyttelyitä. Nykyään Severin tekee kuvaus-, suunnittelu- ja art direction -projekteja aikakauslehdille ja design-yrityksille sekä luo omaa visuaalista maailmaansa edelleen Instagramissa. Todella kaunis, piristävä ja raikas IG-tili!

MIRANDA MAKAROFF
@mirandamakaroff

Tämän hetken kovin girl crushini on espanjalainen Miranda Makaroff, joka tunnetaan niin muotisuunnittelijana, taiteilijana, näyttelijänä, bloggaajana kuin dj:näkin. Törmäsin Makaroffin valloittavaan profiiliin joskus viime syksynä työprojektin kautta ja ihastuin sillä silmänräpäyksellä. Neitokaisen somepersoona on vallaton hulluttelija, feministinen taiteilija ja värejä pelkäämätön seikkailumielinen visualisti, joka ei todellakaan ota itseään liian vakavasti. Makaroff pelleilee, tanssahtelee ja heittäytyy mitä omituisimpiin rooleihin hölmöillä IG-videoillaan ja luo anteeksipyytelemättömällä tyylillään aivan omannäköistään sisältöä. Tuosta rohkeudesta ja luovuudesta kun saisi itselleen edes ripauksen! Tämä nainen on täyttä timanttia ja myönnän, että hänen esimerkkinsä saattoi hyvinkin olla se viimeinen pisara vuosia pinnan alla kuplineelle haaveelle kokeilla punaista tukkaa: mimmi nimittäin todellakin rokkaa punapää-tyyliä.

DANIEL RUEDA & ANNA DEVÍS
@drcuerda
@anniset

Taisin bongata espanjalaisen arkkitehti-valokuvaajapariskunnan alun alkaen jonkun lehtijutun kautta, eikä kaksikon visuaaliseen ilmaisuun voinut olla ihastumatta. Daniel Ruedan ja Anna Devísin hauskat, sympaattiset ja kekseliäät kuvat ovat kuin Instagram-unelma. Duo matkustaa ympäri maailmaa ikuistaen arkkitehtoonisesti kiinnostavia rakennuksia omalla leikkisällä twistillään ja loihtii suupieliä nostattavia asetelmia, joissa jompi kumpi heistä on yleensä liitetty hauskalla tavalla osaksi taustaa tai päinvastoin. Näistä kuvista tulee aina hyvälle tuulelle!

Related posts

20/01/19

Ystävän koti: Teron vehreä keidas keskellä Helsinkiä

5 74

Käsi ylös kaikki te, jotka olette haaveilleet omasta kasvi- tai viherhuoneesta? Pääsin kameroineni kylään ystäväni Teron luo jo jonkin aikaa sitten, kun ulkona vielä vihersi. Jutun toteutukseen pääsin jälkijunassa vasta nyt, mutta tämähän on oikein passeli hetki kurkistaa Teron kauniiseen kotiin, sillä veikkaan, että viherterapia on juuri tässä lumisen tammikuun keskellä oikein tervetullut piristys vaikka kuvienkin muodossa.

Muotoilija Tero Kuitusen nimi on vilahtanut täällä blogissa aiemminkin hänen suunnittelemiensa tuotteiden kautta ja nähtiinpä Teron taidonnäyte myös viime kesän ihanassa Fiskars Summer House -näyttelyssä, sillä hän oli suunnitellut yhden näyttelyn huoneista. Itse asiassa on aika hauskaa, että minun ja Teron historia ulottuu yli 10 vuoden taakse ihan ensimmäisiin hetkiini Helsingissä. Törmäsimme yhteisten kavereiden kautta Helsingin yössä varmaan lähes joka viikko edesmenneen Redrumin legendaarisella Misfits-klubilla – kuka muistaa nuo jokaviikkoiset torstaibailut? Silloin meistä ei varmaan kumpikaan arvannut, että työkuvioiden kautta tulisimme toisiamme vastaan vielä lukemattomia kertoja tulevaisuudessa vuosien päästä. Aika hauskaa!

Aalto-yliopistosta aikanaan valmistunut Tero työskentelee tosiaan nykyisin muotoilijana ja asuu puolisonsa kanssa Helsingin Hermannissa. Kaksikko on viihtynyt 36m2-neliöisessä yksiössään jo 7 vuoden ajan, eikä ihme sillä asunto on todellinen tilaihme, suurten ikkunoidensa ansiosta mukavan valoisa, siinä on erittäin toimiva pohja ja ylellisenä bonuksena kämpässä on 10 neliön kokoinen lasitettu parveke, joka on kesäisin kuin yksi ylimääräinen huone lisää. Rauhallisella alueella sijaitsevaa taloa ympäröivät puut tekevät siitä myös ihanan vehreän – kuin olisi oma puutarha ympärillä.

Parasta Teron mielestä asunnossa ovatkin juuri isot ikkunat sekä niistä avautuva näkymä: kesäisin puita ja vehreyttä ja talvisin mukava maalaismaisema. “Tässä asunnossa tuntuu kuin ei oikeastaan edes asuisi Helsingissä”, Tero toteaa. Viihtyisästä näkymästään huolimatta koti on aivan raitiolinjojen ja hyvien kulkuyhteyksien äärellä sekä kivenheiton päässä Kallion hulinasta.

Tero kertoo toimivansa sisustajana fiilispohjalta ja yhdistelee omassa sisustustyylissään skandinaavisen pelkistettyä tyyliä ja vintage-esineitä sekä käyttää espanjalaishenkiseen tyyliin rohkeasti värejä. Sisustusideoita hän poimii esimerkiksi Espanjan Architectural Digest -lehdestä, jossa värejä käytetään skandinaavista tyyliä runsaammin ja yllättävämmin. “Suomalainen sisustustyyli ja värimaailma on usein kovin hillitty ja hallittu, joten ulkomaisista lehdistä saa vähän villimpää inspiraatiota”, Tero vinkkaa.

Pariskunnan koti on todellinen vanhojen esineiden aarreaitta ja Tero kertookin pitävänsä siitä, että esineillä on tarinaa kerrottavanaan. Hän ostaa harvemmin tavaroita tai kalusteita suoraan kaupasta ja suurin osa kodin esineistä onkin löytynyt vintage-liikkeistä, päätynyt kierrätettynä heille milloin mistäkin tai saatu perheeltä. “Pidän kerroksellisuudesta ja siitä, että kotia ei edes yritetä tehdä valmiiksi kerralla, vaan rakennetaan pikkuhiljaa kokonaisuutta”, Tero kuvailee. “Sisustustyylini on sekoitus vanhaa ja uutta. Tykkään paljon väreistä omassa työssäni ja se näkyy myös kotimme sisustuksessa.”

Freelancer-muotoilijana työskentelevä Tero pääsee oikeastaan sisustamaan myös työn puolesta, sillä hän tekee sisustusmuotoilun lisäksi myös paljon tila- ja näyttelykonsepteja sekä kuratointia. “Muotoilun ja taiteen yhdistäminen kiinnostaa minua ja se näkyy myös omassa työssäni. Teen paljon yhteistyötä kuvataiteilijoiden kanssa ja monet omistakin töistäni muistuttavat enemmän taide-esineitä kuin massatuotantoa”, Tero kuvailee.

Hänen oma suunnittelufilosofiansa mukailee collectable design -ajatusmaailmaa, jossa design lähestyy jo taidetta. “Collectable designin ajatus on, että tuotteet ovat tavalla tai toisella uniikkeja. Tuote voi olla kuin veistos, mutta sillä on kuitenkin jokin käytännöllinen funktio”, Tero selittää. “Omassa tyylissäni leikkisyys on tärkeää ja haluan rikkoa perinteistä ajatusta siitä, mitä skandinaavinen muotoilu on. Se voi olla myös värikästä, leikkisää ja hauskaa.” Nämä elementit näkyvät Teron omassakin kodissa, jossa on paljon hauskoja yksityiskohtia, yllättäviä väriyhdistelmiä sekä luonnollisesti myös hänen itse suunnittelemiaan sisustusesineitä.

Oma koti on Terolle todella tärkeä paikka, missä pitää voida rentoutua. “Etenkin pitkän ja kylmän talven aikana kotona tulee vietettyä erityisen paljon aikaa. Rakastan laittaa ruokaa – se on minulle terapeuttista. Tykkään kutsua ihmisiä kylään ja järjestää kekkereitä. Minulle koti on ehdottomasti myös sellainen paikka, missä tavataan muita ihmisiä”, Tero mainitsee.

Vehreyttä kotiin tuovat kesäaikaan erityisesti parveketta ympäröivät puut, mutta myös lasiseinien sisäpuolella kasvaa kesäisin oma pieni palsta istutuslaatikoissa, joihin on istutettu muun muassa tomaatteja ja salaattia. Talvella kodin vehreästä tunnelmasta pitävät huolta viherkasvit sekä vihreäksi maalattu makuuhuoneen seinä. “En ole kovin hyvä viherpeukalo, mutta pidän kovasti kasveista ja olen onnistunut aika hyvin pitämään niitä hengissäkin. Minulle on tärkeää, että kotona on paljon viherkasveja.”

Kasveilla kuvitettu vanha opetustaulu on peräisin koulun jäämistöstä – puoliso pelasti sen aikanaan roskistuomiolta ja nappasi talteen.

String-hyllykkö löytyi tukholmalaisesta antiikkiliikkeestä työmatkalla. Myös messinkinen lamppu on kirpputorilöytö jostakin suomalaisesta pikkukaupungista ja maksoi vain vitosen.

Terolle ja hänen puolisolleen on vähän sattuman kautta tullut tavaksi keräillä kaikenlaisia hauskoja pariskuntia esineinä ja kuvina. Tämä liikuttava posliiniesine on löytynyt kirpputorilta.

Artekin vanhoihin tuoleihin liittyy hauska tarina: päällystetyt tuolit löytyivät aikanaan Taideteollisen korkeakoulun tiloissa olleesta antiikkiliikkeestä. Kaupat oli jo sovittu, kun myyjä tulikin katumapäälle. Hän ei sittenkään olisi halunnut luopua tuoleista ja asiasta käytiin pientä vääntöä. Lopulta Tero kuitenkin sai tahtonsa läpi ja kaupat tehtiin, kuten näkyy.

Pieni sohvapöytä on Teron omaa designia ja oli itse asiassa hänen päättötyönsä TAIKista. Pöytä oli myös vuonna 2013 esillä Habitaren Eco Design -näyttelyssä ja voitti itse asiassa messujen kilpailunäyttelyssä toisen palkinnon. Vintage-sohva sen sijaan löytyi opiskeluaikoina: Tero bongasi TAIKin puupajalta aivan pommikunnossa olevan vanhan sohvan ja ryhtyi kyselemään, kenelle se kuului. Huonokuntoista sohvaa oltiin jo heittämässä pois, joten Tero sai viedä sen mennessään. “Kunostin sohvan itse Klaus Aallon avustuksella ja ostin uudet verhoilukankaat. Alkuperäinen verhoilu oli vihreä ja kangas oli aivan riekaleina, kun sain sohvan”, Tero kertoo. Päällepäin ei ehkä arvaisi, mutta 60-luvulta peräisin oleva sohva aukeaa vuoteeksi tarvittaessa.

Hassunkurisen puudelityynyn Tero löysi kertomansa mukaan keskellä pimeintä talvea, kun piipahti eräänä väsyneenä päivänä Kurvin Fidassa. Kaiken sen ankeuden keskellä söpö puudelipariskunta puhutteli, joten hän osti tyynyn hetken mielijohteesta. Ja toistuuhan siinä Teron ja hänen puolisonsa keräilemä pariskunta-teemakin.

Parvekkeen ikkunaa vasten roikkuvat kiinalaiset koristeet ovat myös kirpparilöytö.

Jätelavalta Kalliosta löytynyt matto luo parvekkeelle mukavalla tavalla huonemaisen tunnelman.

Parvekkeella sijaitseva massiivinen puupöytä löytyi vuosia sitten Barcelonasta kadulta. “Barcelonassa on tapana, että tiettynä viikonpäivänä ihmiset voivat jättää kadulle huonekalujaan ja kierrättää niitä sillä tavoin. Löysin tämän pöydän oman kotikatumme varrelta tienposkesta. Halusin sen, joten raahasin sitä muutaman kymmenen metriä kotiovelle yksinäni, ettei kukaan muu saisi napattua sitä nenäni edestä. Kun palasimme Suomeen, halusimme tuoda pöydänkin mukanamme, joten ei auttanut kuin lähettää se rahtina Espanjasta asti”, Tero paljastaa. Siniset tuolit puolestaan löytyivät Helsingin kodin jätekatoksesta, minne joku oli ne hylännyt.

Tero on tehnyt parvekkeen puiset kukkalaatikot itse jostakin omasta projektistaan ylijääneestä puusta.

Vanha vitriinikaappi on isän tädin perintöä. “Täti asui ennen Keski-Suomessa sellaisessa vanhassa koulussa, joka oli lapsena han maaginen ja vähän pelottavakin paikka. Rakennus oli täynnä antiikkia ja siellä taisi olla jotain porontaljojakin seinillä. Kun tätini lopulta muutti sieltä pois, olin mukana tyhjentämässä taloa. Vaikka olin vasta 13-vuotias, halusin palavasti tämän kaapin omakseni. Ymmärsin jo nuorena sen arvon: se on suomalaista käsityötä 1920-luvulta”, Tero kertoo. Kaapin päällä oleva veistos selällä makaavasta miehestä on Teron oma työ. Pronssiin valettu veistos on peräisin ajalta, kun hän asui Barcelonassa ja harjoitteli kuvanveistoa.

Hauska talon muotoinen säilytysrasia löytyi joskus tukholmalaisen halpisketjun hyllystä. “Se oli niin sympaattinen, etten voinut vastustaa sitä. Säilytän siinä teepusseja”, Tero kertoo. Purnukan takana näkyy graafikkotuttavan tekemä kuva, jossa on myös taloja, joten purkki ja taulu löysivät sisustuksessa paikkansa toistensa rinnalta.

Tero tykkää suomalaisista design-klassikoista: vanha kahvipannu on kotimainen design-löytö ja Sarpanevan klassikkopadan hän puolestaan sai 30-vuotissynttärilahjaksi ystäviltään, jotka tietävät hänen rakastavan ruoanlaittoa.

Makuuhuoneen seinä oli pitkään edellisten asukkaiden jäljiltä mintunvihreä, mutta Tero maalasi sen viime keväänä hieman tummemmaksi. “Sävyssä on metsän tavoin rauhoittava ja lämmin fiilis, joka sopii myös kauniisti ruskeisiin, puunvärisiin kalusteisiin. Pyörittelin pitkään eri värivaihtoehtoja, mutta vihreä tuntui lopulta ihanan rauhoittavalta”, Tero kertoo.

Punaiset raidat ja viidakkoteema eivät välttämättä perinteisesti kuuluisi yhteen, mutta Tero uskoo rohkeuteen sisustuksessa. Hänen sisustusneuvonsa kuuluukin: tee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, riko sääntöjä ja kokeile rohkeasti! “Ei tätä yhdistelmää mitenkään sen kummemmin suunniteltu. Se vain syntyi itsekseen, kun yhdistin omasta mielestäni kiinnostavia asioita”, Tero tunnustaa.

Makuuhuoneen taulu on Tiitus Petäjäniemen teos ja se on ostettu Kuvataideakatemian joulumyyjäisistä. “Taiteilijalla oli esillä paljon erilaisia pieniä teoksia, mutta tämän taulun hauskat maksamakkaratyypit kultaisilla naamoilla sekä pariskunta-teema tuntuivat omalta”, Tero naurahtaa. “Kuvataideakatemian ja TAIKin joulumyyjäiset ovat mahtavia paikkoja tehdä edullisia ja kiinnostavia taidelöytöjä. Jo muutamalla kympillä voi löytää jotakin mielenkiintoista”, hän vinkkaa.

Myös tämä hauska pikkulamppu on löytynyt jonkun satunnaisen suomalaisen pikkukaupungin kirpputorilta. Teroa siinä viehättää hauska ilme ja yllättävyys.

Keittiön pyöreä pöytä on muutaman kympin kierrätyskeskuslöytö. Keraaminen lamppu puolestaan on Teron omaa designia Klaus ja Elina Aallon kanssa. Valaisin syntyi Helsinki Design Capital -vuonna ja niitä valmistettiin vain noin 10 kappaletta muutamassa eri värissä.

Ristipistoin tehty hevostaulu on Teron puolison kirpparilöytö ja toistaa hauskasti puudelityynyn ristipistoteemaa. Taulu soutelevasta pariskunnasta puolestaan on puolison äidin eläkepäivinään itse maalaama kopio Monet’n maalauksesta.

Punainen lamppu on löytö Habitatista vuosien takaa.

Yöpöydän virkaa toimittaa äidinäidin vanha pöytä, joka on peräisin 50-60-luvulta. Ruotsalainen klassikkokaluste löytyi mökiltä jostain venevaraston nurkasta ruostumasta ja Tero pelasti sen parempaan talteen. Tämä pöytä toimi myös aikanaan inspiraationlähteenä, kun Tero suunnitteli omaa lopputyötään TAIKissa.

Teron suunnittelema kaksiosainen mix & match -ruukku oli osa suurempaa projektia, jota hän teki Alvar Aallon suunnittelemaan Sunilan tehdasmiljööseen synnyinkaupungissaan Kotkassa. “Järjestämäni näyttelyn miljöönä toimi sellainen mieletön villa, joka itse asiassa oli inspiraationi lähde näille ruukuillekin. Ideana on, että ruukkuja on kahta kokoa. Toinen on pienempi ja toinen suurempi ja päällimmänen ruukku lepää renkaan päällä pyöreällä pohjalla. Ne voi asetella oman mielensä mukaan tai sijoittaa ihan erikseenkin. Minua kiehtoo ja kiinnostaa koskettamisen teema ja se näkyy käyttämissäni materiaaleissa: käytän esimerkiksi paljon hapsuja, joiden läpi tekee mieli juoksuttaa sormia. Näissä ruukuissa puolestaan näkyy ihmisen kosketus ja se on minulle tärkeää. Käsityö on arvokasta ja olen siksi halunnut, että se näkyy ruukun pinnassa epätäydellisyytenä. Punasavi on myös minulle kiinnostava materiaali: siinä on houkutteleva pinta, kiva tuntu ja kaunis väri”, Tero kuvailee.

Tero kertoo, että he ovat hänen puolisonsa kanssa käyttäneet sisustukseen todella vähän rahaa. Melkein kaikki kalusteet ovat käytettyjä tai löydettyjä. “Kallein hankintani on Ilmari Tapiovaaran Masemoiselle -tuoli. Tein yhteistyötä Ivana Helsingin pop up -shopin kanssa ja tämä tuoli oli osana liikkeen sisustusta. Kun putiikki sulki lopullisesti ovensa, lunastin tuolin omakseni”, hän paljastaa.

Eteisen valaisin löytyi aivan kotia vastapäätä sijaitsevalta kirpputorilta sopivasti muuton yhteydessä.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

16/12/18

Älä ota sitä vakavasti – sisustusta nimittäin

7 23

Jutussa näkyvät Selettin tuotteet on saatu blogin kautta.

Jos minun pitäisi kuvailla sisustustyyliäni jotenkin, niin käyttäisin varmaan sanoja leikkisä, skandinaavinen, kodikas, iloinen ja rönsyilevä. Skandinaaviseen sisustustyyliin yhdistetään usein sellainen pelkistetty minimalismi, mutta oma sisustustyylini on kyllä täynnä yksityiskohtia, vaikka siinä onkin paljon pohjoismaisen yksinkertaista muotokieltä ja värimaailmaa. En ole koskaan ollut mikään maailman suunnitelmallisin sisustaja, vaan oma kotini on muotoutunut pikkuhiljaa pienistä palasista rakentamalla ja sellaisten yksittäisten kalusteiden ja esineiden yhteissummana, joihin olen vuosien varrella rakastunut.

Pidän sisustuksessa sellaisesta kerroksellisuudesta, että mukana on paljon kalusteita ja tavaroita, jotka ovat kulkeneet matkassa pitkän aikaa. Uskon sisustamisessa kärsivällisyyteen ja siihen, että joskus juuri niiden oikeiden ja omalta tuntuvien kalusteiden löytyminen ottaa aikansa – ja tästä syystä minulla ei vieläkään ole esimerkiksi olohuoneessa mattoa ollenkaan. Ehkä päädyn teettämään itselleni sen unelmien maton, kun vielä pienen ikuisuudenkaan jälkeen ei mikään maailman matto ole sykähdyttänyt samalla tavoin kuin se aikanaan bongaamani unelmieni vintage-matto, joka todennäköisesti sopisi minun kotiini kuin nenä päähän. Harkitsin jossain vaiheessa kaunista tiilenpunaista mattoa, mihin eräs ystäväni totesi, että minun kotonani pitää hänen mielestään olla jotakin paljon hauskempaa. Kuten se unelmien matto! Niinpä tietenkin, haha.

Tykkään siitä, että kotonani on sekaisin uutta ja vanhaa, ja että monella tavaralla on jokin tarina kerrottavanaan. En koskaan varsinaisesti suunnitellut, että kodistani tulisi tyylillisesti mitenkään kovin leikkisä, mutta niin vain on tullut. Ihastun usein kaikenlaisiin hassuihin pikku-esineisiin ja pidän värikkäistä yksityiskohdista, joten niiden myötä sisustuskin on rakentunut tiettyyn suuntaan. Sisustus on yksi niistä asioista, mitä en elämässä ota kovin vakavasti ja tykkään siitä, että se saa hymyn huulille. Tästä syystä minulla on “kämppiksinä” kaksi hassua kullanhohtoista ukkelia, seinälläni roikkuu poutapilvi, istuskelen vaaleanpunaisen pörhelön päällä, lukulamppuni on kirkkaan oranssi, kaapin päällä nököttää voitonmerkki ja sängyn päällä lekottelee jättiläismäinen pehmokaveri nimeltä Big Ted.

Olen itse asiassa pidemmän aikaa haaveillut italialaisen designtalo Selettin kullanhohtoisesta ja veikeästä banaanivalaisimesta. Seletti on tunnettu nimenomaan kaikenlaisista kummallisista ja hauskoista sisustusesineistään, valaisimistaan ja huonekaluistaan, jotka eivät takuulla istu ihan jokaisen sisustukseen ja makuun. Mutta tällaisen leikittelevän sisustajan tyyliin Selettin valikoima on kuin aikuisten karkkikauppa. Minulle tuo banaan on tuntunut juuri sellaiselta vähän hullunkuriselta sisustusesineeltä, joka voisi sopia piristämään omaa kotiani.

Ihastuin banaanilamppuun aikanaan Vepsäläisen näyteikkunassa ja en koskaan saanut sitä pois mielestäni. Tänne nykyiseen kotiin muutettuani tuntui, että elämässä ja kodissa voisi olla kultaiselle banaanille sopiva paikka. Päädyin lopulta ihan sattumalta juttusille Selettiä ja muutamaa muuta designmerkkiä Suomeen maahantuovan Out Of The Dark -putiikin edustajan kanssa ja keskustelun lopputuloksena syntyi pienimuotoinen yhteistyöprojekti. Nyt kotiani piristää kultainen banaani ja pari muutakin uutta tulokasta. Myönnettävä on, että lampussa on tavallaan jotain vähän rietastakin (etenkin tuohon Brigitten vierelle aseteltuna), mutta sehän on vain hauskaa.

Banaanin lisäksi muita uusia tulokkaita kotonani ovat Memorabilia Gold -sarjan kultainen robottityyppi, joka on kuin kolmas veli noille kahdelle “kämppikselleni”. Selettin kokoelmaa ovat samaten keittiön lukunurkkaa piristävä Toiletpaper-sarjan ruusutyyny, josta bongasin vasta sen kotiin kannettuani pari vakoilevaa silmää! Rakastan myös noita Selettin lasisia pulloja, jotka designinsa puolesta näyttävät ihan tavallisilta muovipulloilta. Olen pitkään miettinyt, että tarvitsisin kotiin jonkun karahvin tai kannun, josta voisin lipitellä vettä pitkin päivää, koska unohdan aina juoda tarpeeksi. Pullon tai karahvin avulla voisi pysyä paremmin kartalla, paljonko päivän mittaan on tullut juotua vettä, joten nämä kauniit ja hauskat lasipullot ajavat nyt sitä asiaa: vähintään tämän verran pitäisi joka päivä saada kumottua kurkkuunsa.

Yksi uutukainen on myös olohuoneen ikkunalaudalla istuskeleva, betoniin valettu Alphacrete-sarjan J-kirjain, jonka pehmeä neonvalo tuo itse asiassa yllättävän paljon valoa koko asuntoon. Minullahan ei ole tässä olohuoneessa lainkaan kattovaloa ja tykkään enemmän luoda valaistuksen toisella tavoin sijoitelluilla valaisimilla, joten tuo nimikirjain ja sen kaunis valo sopivat agendaani täydellisesti.

String system -hyllykköni järjestys elää vieläkin ja hakee lopullista muotoaan, mutta tällä hetkellä se näyttää nyt tältä. Toisaalta, tarvitseeko sellaista “lopullista” muotoa löytyäkään, kun aina voi tilanteen ja tarpeen mukaan järjestellä uudella tavalla. Tämä pesänrakennus on vähän tällainen ikuisuusprojekti, mutta on aina ihanaa, kun tietyt palaset viimein loksahtelevat kohdalleen. Tällä hetkellä olen superonnellinen siitä, että olen saanut tuon työpöytäni raivattua siistiksi. Minulle on edelleen mysteeri, mihin kaikki muut tunkevat tärkeät säilytettävät ja ajankohtaiset paperinsa sekä keskeneräiset työnsä pois silmistä mutta niin, etteivät silti pääse unohtumaan… Poikakaverini nauroi, kun kuuli minun viimein siivonneen työpöytäni, että tämän ihmeen hän haluaisi päästä näkemään ja lisäsi seuraavaan hengenvetoon, että uskoo järjestyksen pysyvän noin kolmen päivän ajan. Perhana soikoon, nyt on pakko yrittää pitää tuo pöytä järjestyksessä ainakin herran seuraavaan visiittiin asti!

Huikattakoon tiedoksi kiinnostuneille, että näitä Selettin ihania valaisimia sekä sisustusesineitä myydään Out Of The Darkin Helsingin myymälän ja verkkokaupan lisäksi muun muassa Verkkokauppa.comissa (tosi hyvä valaisinvalikoima), Vepsäläisellä sekä Stockmannilla.

PS. Instagramin puolelle pärähtää tänään vielä sellainen arvonta, jossa saan arpoa pari ihanaa yllätystä tästä Selettin valikoimasta. Jaossa on tuo kultainen robotti sekä kaksi lasista “muovipulloa”, joten jos jompi kumpi näistä kiinnostaisi, niin käyhän osallistumassa Instagramissa kisaan!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

14/10/18

Sisustussunnuntai: Lukunurkka keittiössä ja uudet tuolit

8 51

Jutussa näkyvä jalkalamppu on saatu blogin kautta.

Olen nyt asunut tässä omassa kodissani suunnilleen 1,5 vuotta ja joka aamu herään täältä niin onnellisena. Koti muotoutuu minun näköisekseni vähitellen enkä ole pitänyt kiirettä viimeisten viilausten tekemisessä. Oikeastaan minusta tämä kodinrakennus saakin olla sellainen loppumaton prosessi. En tykkää tyytyä kompromissiratkaisuihin kuin pakon edessä, vaan mieluummin etsiskelen rauhassa vielä tarvitsemiani juttuja ja odottelen, kunnes se joku täydellinen yksilö tulee vastaan.

Vuosien varrella tehty harkitut valinnat näkyvät nykyisessä sisustuksessa: kun kerran hankin jonkin kalusteen, ajatuksena on se, että se voisi kulkea mukana kodista toiseen. Tänne nykyiseen kämppään ei olekaan tarvinnut hankkia kauheasti mitään isompaa uutena. Vanha liinavaatekaappi on kulkenut matkassa jo 10 vuotta, keittiönpöytä 15 vuotta, samoin vanha nojatuolini ja olohuoneen vanha oranssikupuinen pöytälamppukin jo melkein yhtä kauan. Keittiön pikku-hyllykkö, sohva, String systemin hylly ja työpöytä sekä vaaterekki ovat nekin kaikki seisoneet rinnallani jo 5-6 vuotta.

Kotini on yhä täynnä jonkinlaisia ikuisuusprojekteja (kuten taulujen laittaminen seinille ja olohuoneen maton metsästys), mutta hiljaa hyvä tulee. Keittiö puolestaan alkaa viimein tuntua jo aika valmiilta. Maalasin vuosi sitten seinän harmaanvihreäksi (Tikkurilan sävy Serpentiini) ja se teki paljon keittiön tunnelmaan. Olen ollut tosi tyytyväinen värivalintaan: se on sopivan rauhallinen, mutta silti kiinnostavampi kuin perusvalkoinen. Pidän myös siitä, että eri valossa seinä näyttää eriväriseltä – välillä enemmän vihreältä, välillä enemmän harmaalta.

Yksi keittiön ikuisuusprojekteista on ollut hankkia uudet, mieluisat tuolit pöydän ympärille. Sain joskus aikanaan vanhemmiltani kotoa muuttaessa jotkut heidän vanhat Ikea-tuolinsa ja -pöytänsä lainaan tilapäisratkaisuksi. Pöytään tykästyin, joten se on saanut jäädä ja tuolitkin olivat kivalla tavalla neutraalit, mutta omien mieluisampien etsiminen oli aina suunnitelmissani. Odottelin kaiketi tässäkin asiassa niiden täydellisten osumista kohdalle.

Olen satunnaisesti selaillut huutokauppojen, antiikkiliikkeiden ja käytettyjä huonekaluja myyvien nettipalstojen valikoimia, mutta sopivaa ei ole tuntunut löytyvän. Kunnes hyvin spontaanisti asiaa sen kummemmin miettimättä päätin viime viikonloppuna ryhtyä tuumasta toimeen ja bongasinkin saman tien Tori.fi:stä juuri passelin näköiset, väriset ja hintaiset vanhat koulutuolit. Naputtelin saman tien myyjälle viestiä ja seuraavana päivänä tuolit tuotiin ovelle. Hätkähdin tajutessani, että välikaisiksi aiotut tuolit olivat nököttäneet keittiö(i)ssäni jo 15 vuotta ennen kuin asia lopulta eteni. Isäni haki lainatuolit alkuviikosta pois tieltä ja viikon verran olen nyt tyytyväisenä istuskellut uusilla vanhoilla tuoleillani. Uutukaisten värikin sopi hyvin vaaleaa puuta olevien keittiönpöydän ja hyllyjen sävyyn.

Keittiössä on jotain muutakin uutta tuolien lisäksi. Olin pitkän aikaa suunnitellut, että hankkisin jonkinlaisen lampun nurkkaan, jossa nojatuolivanhukseni nököttää ja tekisin siitä sellaisen kunnollisen lukunurkkauksen. Tämäkin projekti liikahti eteenpäin, kun bongasin Jieldén klassikkovalaisimen Out Of The Darkin showroom-myymälästä. Entisen Helsinki10:n tiloissa sijaitseva (Eerikinkatu 10) putiikki on maahantuojan oma myymälä ja paikan päällä on monia muitakin kiinnostavia design-merkkejä kuten Normann Copenhagen ja Seletti. Aikamoinen aarreaitta!

Kivijalkaputiikin ja maahantuojan kanssa on ollut suunnitteilla kivoja yhteistyökuvioita ja yksi osa yhteistyötämme oli tämä Pinterest-kansioistanikin tuttu Jieldén klassikkovalaisin, josta olen salaa aina vähän haaveillut. Valaisinta on saatavilla monessa eri koossa ja värissä, mutta päädyin itse tähän, jossa näitä varsia on kuusi. Värin kanssa pähkäilin pitkään kauniin vihreänharmaan (joka on se lampun ihan alkuperäinen väri) ja oranssin välillä, mutta tuumin, että vihreää täällä meikäläisen kämpässä on jo riittämiin, joten lopullinen valintani oli oranssi. Ja nyt kun viimein sain lampun kotiin, olen supertyytyväinen pirtsakaan väriin! Tämä on taas sellainen kaluste, joka tulee varmasti olemaan mukana matkassa elämäni kodeissa tulevaisuudessakin.

On pakko kertoa vähän tuon Jieldén valaisimen taustoja, koska sen tarina on aika kiinnostava. Rankalainen suunnittelija Jean-Louis Domecq piirsi siitä ensimmäisen luonnoksensa jo vuonna 1949 turhauduttuaan siihen, että vaativiin tehdasolosuhteisiin ei tuntunut löytyvän sopivia valaisimia. Niinpä piti tehdä itse! Vuotta myöhemmin 1950 syntyi ensimmäinen Jieldé-valaisin ja se oli juuri sitä, mitä Domecq oli kaivannutkin: yksinkertainen ja kestävä sekä sopi mihin tahansa työpisteeseen. Nimensä merkki sai Domecqin omista nimikirjaimista J, L ja D eli Jieldé.

90-luvulla Jieldén valaisin päätyi teollisen maailman puolelta myös sisustajien suosioon ja uskallan veikata, että aika moni teistäkin on törmännyt tähän veikeään lamppuun jossakin sisustuslehdissä tai nimenomaan Pinterestin kuvavirrassa. Ja juuri niiden Domenecqin huippuunsa hiomien ominaisuuksien takia designin ystävät arvostavat klassikkovalaisinta tänäkin päivänä: hauska ja erilaisiin tarpeisiin sekä tiloihin muokattavissa oleva muoto, kestävä materiaali ja käytännöllisyys.

Kaikki Jieldén valaisimet tehdään edelleen käsin tilaustyönä Ranskassa ja jokainen valaisin yksilöllisesti numeroitu. Ei mahtanut Domenecq aikanaan arvata, että työkäyttöön suunniteltua valaisinta tituleerattaisiin vielä jonakin päivänä ranskalaisen muotoilun ikoniksi. Tiedoksi kiinnostuneille, että Jieldén valaisimia saa siis Suomessa muun muassa Vepsäläiseltä, Stockmannilta ja Finnish Design Shopista sekä maahantuojan Out Of The Darkin omasta myymälästä, jossa on esillä laajin valikoima eri mallisia valaisimia sekä värikvaihtoehtoja.

Tykkään itse tuosta oranssista väriläiskästä “lukunurkassani” ihan mielettömästi ja väri tuo hauskalla tavalla yhteen keittiötä ja olohuonetta, sillä myös olkkarin puolelta löytyy samoja sävyjä. Visit Palestine -julisteessa (joka vieläkin odottaa ripustusta) ja kirpparilta löytämässäni pöytävalaisimessani on nimittäin myös oranssinpunaista värimaailmaa.

Kaunis vanha messinkinen perkolaattori on kirpputorilöytö ja sen vieressä nököttää suosikkikuppejani.

Olen jemmannut rasiaan lakuja vieraita varten. Bergamotin tuoksuinen huonetuoksu kauniissa keraamisessa pullossa on saatu kotimaiselta Havi’s-merkiltä.

Fiikus se vain kasvaa porskuttaa, vaikka talvi tekee tuloaan. Tuumin, että on jo aika kaivella pimeneviä iltoja varten kynttilälyhtyjä esiin. Ikkunalaudalla oleva messinkinen lyhty on Tom Dixonin.

Ostin kukkakimpun viikko sitten Kalliossa sijaitsevasta Harju 8 -ravintolasta, missä myydään ruoan ja juoman lisäksi myös Kukkakollektiivin kukkakimppuja – mikä ihana konsepti!

Lyyraviikunani sai muuttaa keittiöön, kun varjoviikuna heitti veivinsä. RIP.

Rakastan näitä uusia tuolejani! Ne ovat niin näppärän keveitä, ne saa pinottua kätevästi päällekkäin tarvittaessa ja niissä on mukava istua – koulutuolit on suunniteltu pitkäkestoiseen istuskeluun.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts