17/06/17

Miltä tuntuu hyvien yöunien jälkeen?

5 42

Kevään ja alkukesän duunisuma alkaa vähitellen hellittää ja pikkuhiljaa tuntuu, että se lamauttava väsymyskin alkaa väistyä yöunet kerrallaan. Viime yönä sain taas nukuttua kunnolla pitkät unet ja fiilis on sanoinkuvaamaton – hyvin pitkälti sellainen kuin näissä kuvissa. :D Oikeasti nämä hölmöilykuvat on napattu Barcelonassa muutama viikko sitten ja niissä tiivistyy täydellisesti matkamme henki, joka oli yhtä naurua ja iloa.

Olen kuullut toisinaan, että blogin perusteella minusta saa kamalan hillityn, hallitun ja tylsän mielikuvan ja sitten kasvotusten saattaakin tulla shokkina, miten eläväinen ja nauravainen olen. En ole kirjoittajana mitenkään erityisen hauska ja minulle ominaisempaa on sellainen pohdiskeleva ja asiallinen kirjoitustyyli. Se hömelö ja vauhdikas persoona kuivakkaan asiallisten tekstien taustalla saattaa jäädä täällä vähän pimentoon.

Olen viime aikoina miettinyt paljon blogien ammattimaistumista ja sitä, kuinka esimerkiksi tosi monella bloggaajalla kuvat ovat nykyään ihan ammattilaistasoa ja asukuvatkin muistuttavat enemmän muotilehtien editoriaaleja. Nautin suunnattomasti katsella sitä täydellisyyteen hiottua kuvastoa muiden blogeissa, mutta jotenkin en koe sitä ihan omakseni silti itse.

Jotenkin haluan, että omissa kuvissani näkyy edelleen se bloggaamisen henki, mistä kaikki on saanut alkunsa. Vaikka välillä seassa on ammattilaisten ottamia ja editoimia otoksia, tänne mahtuu edelleen kaikenlaista täydellisyydestä kaukana olevaa kuvasatoa ja heilahtaneita tunnelmakuvia, jos ne sattuvat tuntumaan juuri siihen hetkeen sopivalta. Olen oikeastaan toisinaan ihan kiitollinen olemattomista kuvanmuokkaustaidoistani, koska siihen näpertämiseen ja täydellisyyden tavoitteluun jää helposti koukkuun ja saa tuhraantumaan valtavasti aikaa.

Blogien asukuvat ovat yleensä sellaista pönötystä ja poseerausta, mutta tuolla Barcelonassa ei oikein malttanut olla asiallisesti, kun fiilis oli riehakas ja iloinen. Se näkyy näissä kuvissa ja tuntuu tämän aamupäivän hyvin levänneessä fiiliksessä.

Translation: The feeling after a really good night sleep when you’ve suffered from sleep deprivation for months. 

Photos: Liisa Kivi

Related posts

19/05/17

Pupulandia 10 vuotta!

27 96

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Mionetto

Vihjasin pari päivää sitten, että olen tässä viime aikoina hajamielisyyksissäni unohtanut jotakin… No arvatkaapa vain, mitä unohtui? Blogini 10-vuotissynttärit! Tarkistelin viime viikolla, että mikäs päivä se taas olikaan, kun blogini täyttää vuosia. Muistan, että se on toukokuun puolivälin paikkeilla, mutta en koskaan muista tarkkaa päivämäärää. Tarkistin asian ja hoksasin, että merkkipäivään oli vain muutama päivä aikaa. Sitten kun synttärit sunnuntaina 14.5. koittivat, unohtui asia tyystin äitienpäivän ja Madridista paluun takia.

Alkuviikko puolestaan oli niin kiirettä täynnä, etten oikein ehtinyt edes pysähtyä asian äärelle, joten päätin suosiolla odottaa pahimman hässäkän ohi ja juhlistaa blogisynttäreitä lähempänä loppuviikkoa. Eipä tuo juhlan syy tuosta mihinkään karkaa. Ajattelin sitten kunnioittaa blogisynttäreitä ihan korkkaamalla pullon kuohuvaa, kun Mionetto oli sopivasti juuri toimittanut minulle maisteltavaksi Gran Rosé Extra Dry -kuohuviiniään. Mekko päälle, pinkki pullo kainaloon ja lasiin justiinsa sopivan kuivaa kuohujuomaa ja meikäläinen oli valmis virittäytymään  juhlatunnelmiin kiireisen arkipäivän lomassa.

Olisihan tässä monenlaistakin syytä poksautella kuten vaikkapa tämä uusi koti, mutta kilistellään tätä sitten, kun kämppä alkaa olla vähän valmiimpi! Keskitytään siis ensin hurraamaan tätä kymmenvuotista blogitaivalta. Mutta siis hetkinen… 10 vuotta? Mihin tämä aika oikein on hurahtanut?

Totta puhuen, kun nyt mietin asiaa, niin kyllä siitä tosiaan tuntuukin olevan pieni ikuisuus aikaa, kun opiskelijatyttönä Brysselissä aikanaan perustin Pupulandian. Voin luvata teille, etten koskaan suunnitellut, että blogi olisi jonakin päivänä työni. En varmaankaan ajatellut, että se olisi edes olemassa 10 vuotta myöhemmin. Mutta tässä sitä vain ollaan 10 vuotta myöhemmin ja päähänpisto aikanaan ryhtyä kirjoittelemaan mietteitäni blogimuotoon on lopulta ollut elämäni tärkein ura-askel. Hassua, kuinka yllättäviin suuntiin elämä voikaan viedä.

Voin kertoa, että 10 vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Kun minä aikanaan aloitin bloggaamisen, muotiblogeissa ei juuri paljastettu nimiä tai kasvoja. Suurin osa kirjoitteli nimimerkin takaa ja asukuvista rajattiin kasvot pois. Minulla ei käynyt mielessänikään, että voisin hyötyä blogista koskaan muilla tavoin kuin vain uusia ystäviä ja hengenheimolaisia löytämällä. En ole koskaan kaivannut julkisuutta tai järin paljon huomiotakaan ja nuoruudessani vihasin valokuvattavana olemista yli kaiken. Nämä asiat huomioiden tuntuu jokseenkin omituiselta, että olen nyt tässä. Mutta tässä sitä nyt silti ollaan enkä päivääkään vaihtaisi pois.

Olen päässyt blogini kautta sellaisiin seikkailuihin, joista en olisi osannut ikinä edes haaveilla. Olen siitä syvästi kiitollinen. Ja ennen kaikkea olen kiitollinen teille kaikille jotka olette vuosien varrella jaksaneet pysytellä matkassa pidemmän tai lyhyemmän tovin. Ilman teitä tässä hommassa ei toden totta olisi mitään mieltä – ainakaan 10 vuoden vertaa.

Kymmenen vuotta todella tuntuu melkoiselta ajalta. Se on melkein kolmasosa koko elämästäni ja suurin osa aikuisiästäni. Blogi on kasvanut tässä ajassa niin kiinteäksi osaksi minua ja arkeani, että mietin toisinaan, mitä muuta elämä voisi olla, jos vaihtaisikin täysin suuntaa. Siitä huolimatta, ja niin uskomatonta kuin se ehkä onkin, en ole koskaan oikeastaan edes harkinnut Pupulandian lopettamista. Olen tehnyt päätöksen, että Pupulandia saa jatkua niin kauan, kun tämä tuntuu minusta itsestäni kivalta ja kiinnostavalta, ja vaikuttaa olevan sitä myös muille.

Vasta muutaman viime vuoden aikana olen uskaltanut tuntea jo vähän ylpeyttäkin tästä omasta projektistani, josta olen onnistunut tekemään itselleni elannon. Tuntuu aika hienolta, että olen onnistunut tekemään harrastuksesta työn ja luomaan tyhjästä itselleni ammatin. En olisi koskaan arvannut olevani yrittäjäluonne, mutta tässä sitä vain porskutellaan yrittäjänä menemään jo kuudetta vuotta. Joskus ehkä kaipaan tavallisen palkkatyön työaikoja ja lomia, sitä että työt voi jättää työpaikalle ja sitä, että vapaa-aika on yksiselitteisesti omistettu itselle. Bloggaaminen on maailman kivoin työ, mutta on päiviä, jolloin mietin, että voisi sitä leipänsä helpomminkin ansaita. Silti suurimman osan ajasta saan edelleen vähän nipistellä itseäni, että ihanko oikeasti olen näin onnekas. :)

Suorastaan olen tässä kohtaa aika sanaton… Ja mieluummin kuulisin teiltä muistoja vuosien varrelta. :) Olisi ihanaa, jos jaksaisitte jakaa isoja tai pieniä mietteitä ja muistoja näiden 10 vuoden ajalta. Mitä on jäänyt mieleen? Mikä postaus on pohdituttanut tai ilahduttanut? Ihan mitkä tahansa terveiset ja muistot ovat paras lahja, mitä voisitte minule tässä 10-vuotispäivän kynnyksellä antaa. Kiitos jokaiselle, joka on täällä piipahtanut ja lämmin halaus kaikille teille, jotka jaksatte käyttää tovin aikaanne ja jättää jonkun ajatuksen ilokseni. Olette ihan parhaita ja ilman teitä Pupulandiaa tuskin enää olisi!

PS. Niin ja se skumppa on oikein hyvää, mutta muistuttelen vielä, että Valviran ohjeiden mukaan alkoholia ei saa kommentoida eli keskitytään kommenttiboksissa kymmenvuotismuisteloihin! :)

Translation: As incredible as it may sound, Pupulandia is already 10 years old! Thank you for everyone who has been on this crazy journey with me! :)

Photos: Jonna Leppänen / Jonnamaista

Related posts

28/03/17

Yoga Book – kaikki tarpeellinen yksissä kansissa

44

Kaupallinen yhteistyö: Lenovo

Myönnän, että tämän työn parissa tulee vietettyä suuri(n) osa päivästä tuijottaen jonkinlaista näyttöä. Internetin ja somen parissa työskentelevänä sitä ei oikein voi välttää. Koska olen tosi riippuvainen kaikenlaisista elektronisista laitteista työssäni, olen välillä miettinyt, miten paljon paremminkin voisin laitepuolella varustautua.

Toki minulla on hyvä läppäri ja ajantasainen kännykkä, mutta etenkin tien päällä olen monesti miettinyt, että olisi näppärää olla joku sellainen keveämpi väline nopeita sähköpostihommia ja muita pikaisempia juttuja varten, koska voin kertoa, että vaikka läppäri kuinka tuntuisi tässä sylissä kevyeltä, laukussa olalla koko päivän raahattuna se tuntuu noin tuhat kiloa painavammalta.

Omistin jossain vaiheessa tabletin, mutta en suoraan sanottuna keksinyt sille juuri muuta virkaa kuin Candy Crush Sagan armottoman pelaamisen (oi niitä aikoja!), turhanpäiväisen netti- ja instagram-selailun ja… no siinäpä se oikeastaan olikin. Tehot eivät laitteessa oikein riittäneet mihinkään järeämpään toimintaan tai muisti työjuttujen tallentamiseen. Jäin jotenkin siihen käsitykseen, että tabletit ovat lähinnä sellaisia viihdykkeitä ja leluja, joilla ei voi soittaa, muttei kyllä sitten oikein tehdä mitään kunnollisia tietokonehommiakaan. Sittemmin käsitykseni tableteista on onneksi päivitetty nykyaikaan, ja ominaisuudetkin ovat melkoisesti kehittyneet.

Oikein konkreettisen sukelluksen nykyaikaisten tablettien maailmaan sain, kun pääsin testaamaan ihan käytännössä uutta Lenovo Yoga Bookia. Näppiksellä varustettu tabletti aukeaa kirjan lailla ja joogin tavoin taipuu näpsäkästi – täydet 360 astetta. Notkea kaveri painaa alle 700 grammaa, joten tämän kanssa ei laukkukaan rasita olkapäällä. Ja mikä parasta, hän on kultainen ja kaunis! Hopeanhohtoisena ja mustanakin saa, mutta tottakai minä halusin tuon kultaisen.

Parasta Yoga Bookissa on kuitenkin se, että siinä on mukana näppis ja Wacomin PIIRTOPÖYTÄ! Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että Halo-kosketusnäppiksen pintaa voi myös käyttää piirtopöytänä, niin että elektronisella kynällä piirrettäessä jälki ilmestyy näytölle. Myös sormella voi toki piirrellä suoraan näytölle tableteille tuttuun tapaan, mutta piirtopöytä avaa ihan uudenlaisia mahdollisuuksia tabletin käytölle visuaalisen alan ammattilaisten näkökulmasta – varsinkin kun piirroksensa saa suoraan digitaaliseen muotoon ilman skannailua tai muuta säätöä erillisillä laitteilla. Ja eipä sillä, piirtopöytä on varsin hauska ominaisuus myös sunnuntaipiirtelijälle tai käsin muistiinpanojaan kirjoittelevalle.

Laitteen mukana tulevalla piirto-ohjelmalla voi tehdä ihan uskomattoman näköistä jälkeä maalisudin vedoista, perinteiseen tussijälkeen ja spraysuihkeeseen. Puhumattakaan siitä, että värejä voi sekoitella oikeiden maalien tavoin keskenään ja värit levittyvät myös näytöllä luonnollisesti toisiinsa sekoittuen. Tämän upeutta ei todennäköisesti ihan tajua sitä itse kokeilematta. Erityisen jännä ominaisuus on se, että tabletin mukana olevan muistilehtiön voi kiinnittää magneetilla näppikseen ja piirrellä ihan oikealla kynällä (tulee tabletin mukana) paperille – ja jälki ilmestyy samalla myös tietokoneen näytölle. Kyllä nykytekniikka on ihmeellistä!

Oma tablettini käyttää Android-käyttöjärjestelmää, mutta laitetta saa myös Windowsilla. Muistia tabletissa on 64GB ja akku kestää jopa 15 tuntia. Play Storesta saa helposti ladattua tablettiin lisää ohjelmia ja halutessaan laitteeseen voi liittää erillisen sim-kortin, jolloin nettiyhteys toimii myös wifin ulottumattomissa.

Olen itse eniten innoissani tässä laitteessa tuosta piirtopöydästä, joka tuo aika paljon lisäkiinnostavuutta laitteelle omankin visuaalisen tekemiseni näkökulmasta. Vaikka kyseessä on tabletti, niin sovellusten avulla tällä pääsee jo melko lähelle tietokoneen ominaisuuksia ja lisäksi matkassa on tosiaan se piirtopöytä, jonka olen kokenut niin innostavaksi, että melkeinpä se on jo innostanut uudelleen nuoruuden piirustusharrastuksen pariin. En arvannut, että tekninen laite voisi olla taiteellisesti niin inspiroiva!

Android on aiemmasta puhelimestani käyttöjärjestelmänä tuttu ja toimiva, ja on näppärää kun tablettiin on yhtä helppo latailla sovelluksia kuin kännykkäänkin. Mietiskelin, että voisin tällä laitteella jopa pärjätä kokonaisen ulkomaanreissunkin, sillä Ois-sovelluksella Olympuksen kamerasta saa siirrettyä kuvat suoraan läppärille wifi-yhteyden avulla ilman piuhoja tai muistikortinlukijaa.

Tiedoksi vielä kiinnostuneille, että Yoga Bookin hinta alkaa siis 499 eurosta ja sitä myydään esimerkiksi Gigantissa, Verkkokauppa.comissa ja Lenovon omassa verkkokaupassa.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts

15/03/17

Meikkileikkejä ja elämänohjeita (+ VIDEO)

2 55 joonas-jennis2

Mitä minä haluaisin sanoa 17-vuotiaalle minulle? Millaisia elämänohjeita ja neuvoja antaisin itselleni tulevaisuutta ajatellen, jos nyt vanhempana ja viisaampana pääsisin juttelemaan nuoruuteni Jennin kanssa? Tätä kysyi minulta hiljattain ystäväni Joonas. Sen jälkeen hän ehdotti, että suostuisinko juttelemaan hänen kanssaan näistä asioista sekä omasta urapolustani videolla. Ja että voisimme samalla videolla myös meikata! Kuulosti niin sekavalta, että suostuin tietysti heti. Hah. Eli videopostausten ystäville hyviä uutisia: yhteisen meikkituokiomme hedelmät pääsette kurkkaamaan postauksen lopusta – tosin se meikki on tässä videolla vähän sivuroolissa.

Mutta miksi Joonas kyseli minulta tällaisia? Hän on pitkään tehnyt töitä koulutaipaleensa päättävien nuorten kanssa ja nykyään hän työskentelee Taloudelliselle tiedotustoimisolle (TAT ry), jonka missiona on rakentaa rohkeiden ja osaavien nuorten Suomea. Käytännössä yhdistyksen tavoite on toimia ikään kuin siltana koulun ja työelämän välillä.

Joonas on mukana Kun koulu loppuu -projektissa, jonka päämääränä on auttaa nuoria löytämään oma juttunsa. Projekti on suunnattu ensisijaisesti 13-21-vuotiaille nuorille sekä koulujen opinto-ohjaajille, jotka käyttävät sivustoa hyödykseen ohjauksessa. Uutena kohderyhmänä projektilla ovat nyt myös nuorten vanhemmat, joille on tehty oma suljettu FB-ryhmä jeesaamaan siinä, miten vanhempi voi tukea nuorta ammatinvalinnassa.

Tämä aihe on tapetilla nyt siksi, että korkeakoulujen yhteishaku alkaa tänään 15.3. ja se jatkuu aina 5.4. asti. Vaikka kampanja on suunnattu ensisijaisesti nuorille, niin moni vähän vanhempikin hakee vielä suuntaansa ja miettii, mikä olisi se oma juttu ja urapolku, joten varmasti tästä voi saada jotain irti myös aikuinen – etenkin, jos ura-asiat mietityttävät.

Vaikka ei muuten aihe sinänsä koskettaisikaan, niin meikäläisen ja Joonaksen jutut ovat tietysti huipputasoa, joten suosittelen silti kurkkaamaan videon. Ja Joonaksen meikkitekniikoista voi oppia, noh, yhtä sun toista. Videon värimäärittelyiden tekijä on näemmä inspiroitunut Trumpista, mutta älkäämme antako sen häiritä. :D Kannattaa toki tsekkailla myös Joonaksen tubekanavaa muutenkin, jos meininki tuntuu hauskalta!

Mutta palatakseni niihin elämänohjeisiin… Jos nyt pitäisi tiivistää muutama ajatus ihan tekstimuotoon, niin voisin itse asiassa siteerata itseäni muutaman vuoden takaa. Olen nimittäin joskus tänne blogiin kirjoittanutkin elämänohjeen nuoremmalle itselleni ja samoihin sanoihin voisin tukeutua tässäkin kohtaa:

Kuuntele viisaampiasi ja kokeneempiasi, mutta uskalla luottaa itseesi ja omaan vaistoosi. Sinun ei tarvitse tietää tarkalleen mitä tai minne haluat, vaan riittää, että mietit ennemmin, mistä nautit, mistä olet kiinnostunut, mikä herättää sinussa paloa ja intohimoa. Anna niiden tuntemusten ja intuition johdattaa oikeaan suuntaan ja keskity nauttimaan hetkestä – määränpää selviää kyllä matkan varrella. Kaikki järjestyy. 

Ehkä sanoisin myös, että opiskele, kartuta osaamista, tutustu ihmisiin ja luo kontakteja – koskaan et tiedä, kuka ihminen osoittautuukin tulevaisuudessa kullanarvoiseksi tuttavuudeksi. Ja ennen kaikkea: ole sinnikäs. Älä luovuta! Elämällä on varallesi monenmoisia vastoinkäymisiä, mutta ne kuuluvat asiaan ja sinä selviät niistä, vaikka ei aina siltä tuntuisi. Usein juuri ne harha-askeleet ja vastoinkäymiset ovat parhaita tapoja oppia ja hahmottaa omaa suuntaa selkeämmin.

PS. Sivusin juuri hiljattain tätä omaa urapolkuani toisessa postauksessa, joten jos teema kiinnostaa, niin sieltä voi kurkata lisää!

Related posts