9/10/17

Unelmaduunarit-podcastin vieraana: uratarinaa ja totuuksia bloggaajan työstä

27

Miten ammattibloggaajaksi tullaan? Mitä tällä hommalla tienaa? Entä miten bloggaaminen on vaikuttanut omaan minä-kuvaani? Pääsin vastailemaan muun muassa näihin kysymyksiin, kun Unelmaduunarit-podcastin Satu Rämö ja Hanne Valtari pyysivät minua haastateltavakseen. Nyt tuo meikäläisen jakso on julkaistu tänään eli jos haluat kuulla minun uratarinastani lisää, niin sen voi kuunnella tämän postauksen kautta.

Olen jonkin verran tarinoinut ura-asioista vuosien varrella myös blogin puolella, mutta podcast-haastattelussa tulee varmasti myös sellaista uutta asiaa, mitä ei aiemmissa jutuissani ole noussut esille. Jos kuitenkin aiemmat työelämää, yrittäjyyttä, työssä jaksamista ja bloggaamista sivuavat postaukseni kiinnostavat, niin niitä pääsee lukemaan yllä olevien linkkien kautta.

Salamatkustaja-blogistaan tuttu Satu ja Lähiömutsi-blogia kirjoittava Hanne julkaisivat viime keväänä Unelmahommissa-kirjan, jossa halutaan kannustaa tekemään sellaista työtä, josta pitää. Vääränlaisella uralla kitkuttelu kuormittaa henkisesti ja saattaa viedä ilon vapaa-ajallakin, joten kirjan tarkoitus on ollut rohkaista toteuttamaan haaveita ja tekemään intohimosta elanto – realistisesti unelmaduunia tutkaillen ja pilvilinnoissa haihattelematta. Pakko myös huikata tässä yhteydessä Hannen ansiokkaasta blogikirjoituksesta, jossa hän viime keväänä avasi hieman bloggaajan ja yrittäjän tulorakennetta ja ansioita – moni huomio olisi yhtä hyvin voinut olla omasta kynästäni.

Wecast-kollegat päättivät kirjan julkaistuaan jatkaa  saman teeman parissa myös Unelmaduunarit-podcastin muodossa ja tähän mennessä vieraina on kuultu lisäkseni muun muassa kulttuurialan monitaituria näyttelijä Antti Holmaa, valokuvaaja Janita Autiota sekä tulevaisuustutkija Ilkka Halavaa. Parin päivän päästä on siis luvassa uusi Afterwork-jakso, mutta sitä odotellessa voitte kuunnella vaikkapa näitä Unelmaduunarit-sarjan mielenkiintoisia urahaastatteluita. :)

Photos: Johanna Piispa

Related posts

31/08/17

The Blog Awards 2017

1 30

Juuri nyt fiilis on vähän pöllämystynyt… Sain nimittäin aamutuimaan useammaltakin suunnalta onnitteluviestejä ja jouduin kysymään, että mikä mahtaa olla onnitteluiden syy? Sitten paljastui, että tänään on julkistettu The Blog Awardsin tämänvuotiset ehdokkaat – ja Pupulandia on myös tänä vuonna saanut kunnian päästä ehdokkaiden joukkoon. Lämmin kiitos kunniasta!

Itse asiassa tajusin, että minullehan on ilmoitettu asiasta jo kesällä, mutta olin vain tyystin heinäkuun lomatohinoissa unohtanut asian. En myöskään muistanut, että ehdokkaita on vain KOLME per kategoria, mikä tekee tästä huomionosoituksesta vieläkin arvokkaamman. Tänä vuonna muoti-kategorian tittelistä kisaavat kanssani Alexa Dagmar sekä kampaajani Mikko Vainio. Mikko tässä aamutuimaan lupasi jalosti olla pilaamatta tukkaani huomisella kampaajakäynnillä, vaikka olemmekin nyt kilpakumppaneita. Kiitos Mikko tästä. :D

Olen oikeasti ihan tosi otettu jo pelkästä ehdokkuudesta. Jotenkin The Blog Awards on itselleni ollut näiden blogigaalojen joukossa jostain syystä se rakkain, joten tuntuu hienolta päästä mukaan jälleen. Viime vuonna kävikin niin hullu juttu, että Pupulandia valittiin vuoden parhaaksi muotiblogiksi. Tuntui ihan mielettömältä saada tuollainen tunnustus liki 10 blogivuoden jälkeen. Välillä vieläkin hiukan hämmentyneenä ihmettelen, että ihmiset vielä näin pitkän ajan jälkeen jaksavat seurailla juttujani ja Pupulandia kiinnostaa edelleen. Voin käsi sydämellä vannoa, että 23-vuotiaana opiskelijatyttönä ensimmäisiä postauksia rustaillessani en olisi ikinä arvannut, mihin se päähänpisto minut vielä veisi. Enkä oikein meinaa uskoa, että olen jälleen kolmen ehdokkaan kärkijoukossa. Nöyränä kiitän.

Kunkin kategorian voiton ratkaisee puolueeton tuomaristo, mutta myös yleisö pääsee äänestämään suosikkiaan somevaikuttajista. Käyhän siis kurkkaamassa kaikki ehdokkaat ja äänestämässä omaa suosikkiasi TBAF-sivuilla! Äänestäneille on luvassa muutama kiva palkinto ja äänestää voi siis 15.10.2017 asti.

farkkutakki // denim jacket H&M

mekko // dress H&M

aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)

Kaikki kuvien vaatteet saatu blogin kautta.

Photos: Johanna Piispa

Related posts

6/08/17

Työpäivä toisella puolen maailmaa

3 33

Vaikka reissailenkin työni puolesta paljon, olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että voisin hyödyntää matkailua enemmänkin työssäni. Voidakseni tehdä työtäni, tarvitsen käytännössä vain tietokoneen, nettiyhteyden ja kameran, joten mikään ei sido minua kotitoimistoon tai useimmissa tapauksissa edes Helsinkiin. On tietenkin joitakin työhön liittyviä projekteja, jotka vaativat läsnäoloa täällä koto-Suomessa, mutta voisin periaatteessa hyvin hoidella hommiani pääpiirteittäin myös jostain muualtakin käsin.

Uudet ympäristöt ja ihmiset inspiroivat aina ihan uudella tavalla ja tuntuu usein, että on paljon enemmän annettavaa täällä blogissakin, kun käy välillä katselemassa maailmaa vähän arkisten ympyröiden ulkopuolella. Ihmettelin kesällä Portugalissa yksin reissatessani, miten siellä tuntui tekstejä syntyvän niin paljon sujuvammin kuin tutussa kotitoimistossa. Uusien ja mielenkiintoisten maisemien lisäksi keksin asialle selityksen…

Kun olen poissa Helsingistä, päivittäin käytössä olevan ajan määrä tuntuu kutakuinkin tuplaantuvan. Arkisista kotiaskareista ei yleensä tarvitse hotellissa tai airbnb-asunnossa samalla tavoin murehtia eikä puhelin pirise matkoilla samaa tahtia kuin kotona ollessa. Työpäiviä eivät reissun päällä täytä palaverit, tilaisuudet, tapaamiset tai muut sellaiset asiat, jotka keskeyttäisivät jatkuvasti kirjoitustyötä tai sanelisivat päivän rytmiä ulkopuolelta käsin.

Loppujen lopuksi se vain tuppaa olemaan niin, että siinä perusarjessa (ainakin minulla) menee todella paljon aikaa kaikenlaiseen ylimääräiseen säätämiseen, kodinhoitoon, arkivelvollisuuksista huolehtimiseen, sosiaalisten suhteiden hoitoon (siihen tosin lähinnä iltaisin) sekä minun tapauksessani myös kaikenlaisissa työhön liittyvissä tilaisuuksissa ja tapaamisissa laukkaamiseen. Suurin osa työhön liittyvistä tilaisuuksista ei ole välttämättömiä työni kannalta, mutta ne ovat minulle hyviä mahdollisuuksia tavata työelämän tuttuja, verkostoitua ja löytää uusia kiinnostavia juttuaiheita, joten siksi niihin tulee usein osallistuttua. Kun siirtää toimistonsa hetkeksi vaikkapa sitten portugalilaiseen hotellihuoneeseen, kalenteri onkin yhtäkkiä raivattu kaikesta siitä ylimääräisestä, mikä kuormittaa ajatuksia ja haukkaa päivittäisestä ajankäytöstä ison siivun.

Tietysti ulkomailla reissun päällä työskennellessäkin on omat haasteensa: nettiyhteydet toimivat vaihtelevasti ja ympärillä on houkutuksia, jotka vetävät läppärin ääreltä ulkomaailmaan ihmettelemään paikallista elämänmenoa. Siitä huolimatta tuntuu, että yleensä reissussa aikaa on ruhtinaallisesti niin työskentelylle kuin turistihaahuilullekin, koska varsinainen työaika tulee matkoilla käytettyä yleensä paljon tehokkaammin juuri siitä syystä, että kun keskeytyksiä ei tule, voi rauhassa uppoutua kulloiseenkin työprojektiin täysipainoisemmin.

Minun työni ei tietenkään ole samalla tavoin keskittymistä vaativaa tai haastavaa kuin moni muu, mutta tekee välillä ihan mielettömän hyvää voida upppoutua rauhassa siihen, mitä on tekemässä ilman jatkuvaa häiriötä, kiireen tunnetta tai painetta olla samanaikaisesti jossain muualla. Yksi nykyaikaisen työelämän haasteista on juuri sen pirstaleisuus: pitäisi pystyä pitelemään kymmentä palloa yhtä aikaa ilmassa, keskittymään moneen asiaan yhdellä kertaa, hallitsemaan useita projekteja samanaikaisesti ja olla läsnä siellä, täällä ja tuolla sekä mielellään aina tavoitettavissa.

En enää yhtään ihmettele, että tutkijat ja monet luovan työn tekijät harrastavat silloin tällöin residenssejä eli reissaavat jonnekin toiseen maahan tai vaikkapa vain toiseen kaupunkiin viikoksi-kuukaudeksi tekemään töitä. Tutkijaystäväni vietti juuri kesällä kuukauden Kööpenhaminassa ja sai tuona aikana väitöskirjansa väännettyä valmiiksi. Freelance-toimittajakaverini puolestaan lensi keväällä älyttömän työkiireen keskellä viikoksi Prahaan “kirjoituslomalle” ajatuksenaan kirjoittaa kaikki to do -listalla olleet artikkelit siellä rauhassa valmiiksi.

Ennen kuin ryhdyin yrittäjäksi, en oikein ymmärtänyt residenssien pointtia. Ajattelin, että se on vähän kuin lomailua jossain kivassa kohteessa työn varjolla. Että ehkä siellä vähän työskennelläänkin, mutta että oikeasti se on vain tekosyy päästä matkustamaan arjen keskellä. No ehkä se voi olla sitäkin, mutta nyt tuon kesäisen Portugalin viikkoni sekä viimekeväisen Helsingin hotellivisiittini jälkeen olen ymmärtänyt, miten poissaolo arjen tutuista ympyröistä voi vaikuttaa myönteisesti työntekoon. Työskentelyaikaa on usein matkoilla ollessa vuorokaudessa tavallista enemmän ja hommat hoituvat tehokkaammin, kun normaalit työhön, kotiin ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät velvollisuudet eivät rasita mieltä tai kalenteria.

Huomasin nyt kesällä, miten tärkeää on myös lomailla joskus ihan oikeasti ja irtautua töistä kokonaan. Pienen paussin vaikutukset ovat olleet huimat ja energiatasot jälkeen loman aivan eri sfääreissä kuin ennen sitä. Mutta olen miettinyt, että kun työssäni kerran on tällaista vapautta, että voin periaatteessa työskennellä mistä käsin tahansa, voisin ihan hyvin enemmänkin hyödyntää tuota residenssi-ajatusta ja lähteä silloin tällöin “työmatkoille” jonnekin Helsingin ulkopuolelle, vaikka määränpäässä ei olisikaan mitään varsinaista työasiaa hoidettavana.

Useimmat viime vuosina tekemäni matkathan ovat tavallaan olleet sellaisia, että olen aina reissun päällä tehnyt myös töitä, mutta jos lähtisikin matkalle juuri sillä ajatuksella, että työnteko on sen yksi päätarkoituksista, ei ainakaan tarvitsisi tuntea syyllisyyttä siitä, että kököttää koneen äärellä reissussa. Muiden jo mainittujen hyötyjen lisäksi työmatkoissa on toki muitakin etuja ja iloja: onhan se ihan eri juttu, jos työpäivän jälkeen voi piipahtaa pariisilaisessa kahvilassa, berliiniläisessä vintage-putiikissa tai nauttia illallisensa barcelonalaisessa ravintolassa.

Näiden mietteiden siivittämänä olen tuuminut, että pitäisi paitsi lomailla useammin, myös työmatkailla tällä ajatuksella, että esimerkiksi nimenomaan kiireen keskellä lähtisikin rauhoittamaan tovin työnteolle jonnekin ihan muualle. Vaihtelu virkistää ja kun työ kerran sallii tällaisia vapauksia, ehkä niistä kannattaisi ottaa ilo irti, nyt kun vielä näin helposti voi. :)

Nämä jutun kuvat napattiin Portugalissa Portossa Tribeguys.co-poikien kanssa.

Photos: Tribeguys.co

Related posts

3/08/17

Pikapiipahdus telkkarissa

1 39

Jos viimeksi vierailin podcastissa, niin eilen oli sitten tv-lähetyksen vuoro! Unohdin täysin mainita asiasta etukäteen, mutta olin siis eilen Kesäterassi-ohjelman vieraana MTV3:lla jutustelemassa bloggaamisesta Tuija Pehkosen ja Lorenz Backmanin kanssa. Samassa jaksossa nähtiin myös koomikko Ali Jahangiri, jonka kanssa keskusteltiin huumorista sekä pohdittiin sitä, mistä saa tai uskaltaa vitsailla.

Osa teistä ehkä ehtikin jo nähdä ohjelman telkkarissa eilen, mutta mikäli missasit, niin ei hätää, sillä se on katsottavissa myös netissä Katsomo.fi-palvelussa. Oma osuuteni on heti ohjelman alussa ja kestää noin 10 minuuttia. Huomasin, että jos video ei automaattisesti käynnisty alun mainoksen jälkeen, kannattaa klikata hiirellä sitä videon kohtaa merkkaavaa palleroa vähän eteenpäin, niin lähtee käyntiin. :) Pääset siis katsomaan ohjelman TÄSTÄ.

Translation: Mom, I’m on TV. ;)

Related posts