31/05/18

Milloin kävit viimeksi näöntutkimuksessa?

11 21

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Myönnän, että olen omalla kohdallani ehkä aina pitänyt hyvää näköä vähän itsestäänselvyytenä. En ole koskaan tarvinnut silmälaseja oikeasti nähdäkseni – nykyäänkin pärjäisin tarvittaessa ilman, vaikka ne elämää hetkittäin helpottavatkin. Ensimmäistä kertaa olen arjessa alkanut miettiä omakohtaisemmin näkökyvyn tärkeyttä, kun tutustuin pari vuotta sitten mummokaveriini. 84-vuotias ystäväni on vuosien saatossa menettänyt näkönsä niin, ettei enää pysty itse lukemaan oikein mitään ja silmälasienkin kanssa näkökyky on hyvin heikko. Niinpä minä toimin usein hänelle “silminä”: luen ääneen kirjoja ja katson läpi postissa tulleet laskut ja kirjeet. Hänen kanssaan olen jotenkin tullut eri tavalla tietoiseksi siitä, miten onnekas olen, että minulla on näkökyky tallessa ja kunnossa.

Kiitos tämän pitkäaikaisen Specsavers-yhteistyön, olen tullut käyneeksi näöntutkimuksessa säännöllisesti ja olen koko ajan hyvin kartalla silmieni terveydestä ja näkökyvyn kehityksestä. Ja nimenomaan nuo säännölliset tarkistukset ja tutkimukset ovat paras keino suojautua vakavilta silmäsairauksilta, sillä moni näköön vaikuttava sairaus voidaan hoitaa sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa se havaitaan.

Specsavers haluaa kannustaa kaikkia suomalaisia tarkastuttamaan näkönsä säännöllisesti ja Specsaversin liikkeissä näöntutkimukseen pääsee nyt näköterveyskampanjan ajan ilmaiseksi (normaalisti 29€). Ajanvarauksen tekeminen lähimpään optikkoliikkeeseen on helppoa nettisivujen kautta ja nyt silmäterveyttä edistävän kampanjan aikana Specsavers lahjoittaa jokaisesta 8.7.2018 mennessä tehdystä näöntutkimuksesta 50 senttiä näkövammaistyölle. Näkövammaisten liitto ry tekee tärkeää työtä sokeiden ja heikkonäköisten ihmisten oikeuksien toteutumiseksi, tuottaa erikoispalveluja, tarjoaa tukea näkövammaisille esimerkiksi työelämässä ja opiskelussa mukana pysymiseen sekä toimii Suomessa asiantuntijana näkövammaisuuteen ja näkökykyyn liittyvissä asioissa.

Luvut saattavat kuulostaa aika hurjilta, mutta vuodenvaihteessa julkaistun silmäterveysraportin mukaan Suomessa asuu vähintään 55 000 heikkonäköistä tai sokeaa ihmistä. Tämän lisäksi 170 000 suomalaisella on voimakkaasti alentunut näkökyky ja väestön ikääntyessä nämä luvut tulevat vain kasvamaan. Näöntutkimus on helppo ja maksuton tapa pitää huolta omien silmien terveydestä, joten kannattaa todellakin käydä tsekkauttamassa silmät säännöllisesti. Varsinaisen näkökyvyn lisäksi optikko pystyy havainnoimaan tutkimuksen avulla muitakin silmien terveyteen vaikuttavia asioita sekä sairauksia, jotka oireilevat silmien kautta – tiesitkö, että esimerkiksi diabeteksen ensioireet näkyvät usein nimenomaan näöntutkimuksessa?

Kysäisenpä tässä kohtaa siis, että milloin sinä olet käynyt viimeksi näöntutkimuksessa? Itse kävin viimeksi tutkimuksessa pari viikkoa sitten ja oli huojentavaa kuulla, että suurempaa muutosta entiseen ei ollut reilussa vuodessa tapahtunut. Kannattaa käydä nyt kampanjan aikana tutkimuksessa, kun sen pääsee tosiaan tekemään 8.7. asti ilmaiseksi!

Minulla on vahvuutta omissa linsseissä vain vähän ja ensisijaisesti silmälaseilla korjataankin hajataittoa, joka häiritsee lähinnä lukiessa ja silmien väsyessä. Tuota taittovirhettä korjataan linsseissä olevalla prismahionnalla ja nyt prisman voimakkuutta lisättiin hiukan entiseen nähden ja sain uudet, entistäkin ehommat lasit. Mitäs pidätte näistä uusista kehyksistä? Day Birger & Mikkelsen on Specsaversin uusimpia ja kivoimpia tulokkaita kehysvalikoimassa ja omat suosikkikehykseni olivat juuri nämä keveät kullanhohtoiset metallikehykset, joissa yhdistyy kivalla tavalla pilottimalli ja pyöreä muoto – molemmat yksiä lemppareistani silmälasityyleissä. :) Lisää suosikkejani Dayn kehyksistä voitte kurkata aiemmin tekemästäni blogijutusta!

Photos: Annika Ollila

Related posts

17/03/18

Pitkästä aikaa kuulumisia ja sekalaisia mietteitä

12 40

Terkkuja Barcelonasta! Jutun kuvat tosin ovat Meksikosta, mutta eipä tuo nyt niin vakavaa. Täällä sää ei ole ihan niin pitkällä keväässä vielä, kun Puerto Vallartassa eletään jo kesää – tosin siellä taidetaan viettää kesää melkeinpä läpi vuoden. Barcelonan kevät on vielä siinä vaiheessa, etteivät puut ole saaneet lehtiään ja yöt ovat edelleen kylmiä. Päiväsaikaan kuitenkin aurinko lämmittää niin, että voisi hetkittäin intoutua riisumaan t-paitasilleen ja kirsikankukat kukkivat jo. Toisin sanoen: pukeutuminen tähän säähän on melkoinen taitolaji, kun auringossa tulee nilkat paljainakin hiki, mutta varjossa ja tuulessa sekä illan tullen tekisi mieli pukea talvitakki. Olen nähnyt täällä saman päivän aikana niin supermuhkeaan toppatakkiin verhoutuneen paikallisen naisen kuin turistilta näyttäneen pojan t-paidassa ja shortseissa. Sen voin kertoa, että kumpainenkin näistä oli ylilyönti lämpötilan huomioiden.

En ole pitkään aikaa kertoillut ihan tavallisia kuulumisia, joten mietin, että voisi olla hyvä hetki sekalaisten mietteiden koonnille.

♥ Olen todella iloinen omassa kodissani siitä, että se on paitsi kaikin puolin ihana, se myös sijaitsee ihan huipussa taloyhtiössä, jossa asuu todella aktiivista ja mukavaa porukkaa. Talollamme on muun muassa oma FB-ryhmä, jossa keskustellaan taloyhtiön yhteisistä asioista, mutta voipa siellä välillä pyytää apua jossakin arkisessa asiassa. Olen muun muassa saanut ryhmän kautta lainaksi läppärin laturin akuutissa tilanteessa pariksi tunniksi, kun oma laturi sanoi sopimuksesa irti juuri, kun deadline puski niskaan. Itse olen puolestaan lainannut naapurille tikapuita ja lahjoittanut eteenpäin blogiprojektin tiimoilta ylimääräiseksi jääneitä leipiä, jotta ei tarvinnut heittää niitä kompostiin.

Tuntuu mukavalta ja turvalliseltakin, että tietää vähän, millaista porukkaa seinien takana asuu ja yhteishenki talossa on niin hyvä, että kokoonnuimme esimerkiksi ennen joulua viettämään porukalla kotitalon yhteisiä pikkujouluja. Vähän eri meininki kuin monissa taloyhtiöissä, joissa naapureita ei edes tervehditä.

♥ Olen suunnitellut tekeväni tästä elokuvasta ihan oman postauksensa, mutta koska en ole vielä saanut sitä aikaiseksi ja leffa TODELLAKIN ansaitsee tulla mainituksi ja suositelluksi, niin huikattakoon se nyt, että suosittelen ihan jokaiselle Oscar-gaalassakin lukuisia ehdokkuuksia sekä yhden palkinnon saanutta Call Me By Your Name -elokuvaa. Se on ollut koskettavimpia ja vaikuttavimpia kokemistani leffaelämyksistä aikoihin, ehkä jopa vuosiin. Tämä elokuva särkee sydämesi, mutta kuten ensirakkaudella on tapana, se on sen arvoista. Ihana, kaunis, visuaalisesti hurmaava ja inhimillinen rakkaustarina, jonka ei tahtoisi loppuvan – ei elokuvana eikä tarinana. Lisäksi Timothée Chalamet on roolissaan vain NIIN loistava. Huh.

♥ En ole aikoihin nukkunut niin hyvin kuin parina viime yönä. En tiedä, kuinka paljon Meksikon jälkeisellä jetlagilla (jonka kuvittelin jo selättäneeni, kunnes nukuin toissa yönä klo 11 asti aamulla) on asiaan vaikutusta, mutta jopa meluavista espanjalaisista huolimatta (miten ne voivatkin olla niin äänekkäitä yötä päivää?!) olen nukkunut pari viime yötä kuin tukki ja pitkiä yöunia. Huomaan, että minulle tekee hyvää päästä muutaman kuukauden välein viikoksi-pariksi pois omasta kodistani ja arkiympyröistäni ihan vain vähän rauhoittumaan. Kun töitä tekee yrittäjänä ja kotoa, ei koti ole samalla tavalla rentouttava ja töistä vapaa vyöhyke kuin monella muulla.

Huomaan, että minun pitää saada tyhjentää pääni ja kalenterini välillä vaikkapa viikoksi kokonaan tapaamisista, arkivelvollisuuksista ja muista mieltä ja päivärytmiä kuormittavista kiireistä, jotta saan ikään kuin oman kovalevyni nollattua ja päivitettyä, kun tuntuu, että kierroksia alkaa olla liikaa. Omalla kohdallani siihen auttaa yleensä parhaiten maisemanvaihto hetkeksi jonnekin muualle, mieluiten johonkin uudella tavalla aisteja kutkuttavaan ja ajatuksia inspiroivaan ympäristöön. En puhu edes lomasta, vaan sellaisesta viikon-parin jaksosta, jolloin voi ikään kuin keskittyä olennaiseen, hengitellä hetken ja etsiskellä vähän inspiraatiota. Omassa työssäni parasta on juuri sen joustavuus, että työt kulkevat helposti mukana, kunhan on läppäri mukana ja käytössä nettiyhteys – siksi olen halunnut yhä enemmän hyödyntää sitä mahdollisuutta, että voin pystyttää toimistoni milloin minnekin. Olen huomannut, että esimerkiksi vanhempieni luona saan kyllä levättyä, mutta siellä en ole inspiroituneessa tilassa tai kykene keskittymään työntekoon. Välttämättä ei tarvitse lähteä kauas tätä mielentilaa tavoitellessaan. Joskus riittää, että pääsee vain hetkeksi pois kotoa, joskus tarvitaan taas vähän enemmän etäisyyttä. Mutta luovan työn tekijöille suosittelen!

♥ Bloggaajien reissaaminen on puhuttanut viime aikoina paljon ja Aamukahvilla-blogin Henriikka aloittikin rohkeasti keskustelun aiheesta myös täällä blogien puolella ja haastoi samalla myös muita bloggaajia mukaan keskustelemaan. Olen itse pyöritellyt aihetta ajatuksissani ja blogini luonnoksissa jo iät ja ajat, mutta siihen tarttuminen on tuntunut vähän samalta kuin yrittäisi nielaista mammutin kokonaisena. Aihe on niin iso ja monimutkainen ja omat tiedot sekä ulosanti niin vajavaisia, että itsekriittisyydessään sitä ei todellakaan ole halunnut tyrkätä tällaisesta tärkeästä teemasta ulos mitään puolivillaista.

On ollut ilo huomata, että niin moni bloggaaja on nyt ansiokkaasti tarttunut aiheeseen ja kirjoittanut auki omia ajatuksiaan. Aihetta ovat viime päivinä käsitelleet esimerkiksi Tickle your Fancy -blogin Sara, WTD-blogin Nata sekä Salamatkustaja-blogin Satu. Totta puhuen en ihan tiedä, miten paljon uutta annettavaa ja sanottavaa minulla tästä kaikesta on enää noiden lukemieni tekstien jälkeen, mutta tuntuu tärkeältä, että aiheesta puhutaan. Olen ollut täällä Barcelonassa kiinni kuvauksissa, enkä halua tehdä tuota juttua hutiloiden, joten syvennyn aiheen äärelle sitten, kun minulla on mahdollisuus paneutua siihen kunnolla ajan ja ajatuksen kanssa.

♥ Jouduin ennen matkoille lähtöäni hankkimaan (taas) uuden passin, sillä onnistuin (taas) hukkaamaan edellisen passini (älkää kysykö, miten tässä onnistun). Tilitin edellisen kerran passin kadotettuani sitä, kuinka järkyttävän rumia passikuvat aina ovat ja kyseenalaistin ajatuksen siitä, että passikuvien rumuus vain pitäisi hyväksyä jonkinlaisena luonnonlakina. Muutama lukija vinkkasi tuolloin, että Helsingissä Porthaninkadulla on kuulemma jokin valokuvaamo, jossa otetaan hyviä passikuvia ja tarjotaan erinomaisen mukavaa palvelua. No muistin tämän ja marssin joitakin viikkoja sitten Linjan kuvaan todetakseni saman kuin blogiin suosituksiaan jättäneet. Näin hyvää palvelua en ole passikuvaa otettaessa saanut koskaan! Valokuvaaja otti useita kuvia, antoi mahdollisuuden tutkia otettuja kuvia ja neuvoi ilmeessä, asennossa, kampauksessa (jota vaihdettiin peräti kolme kertaa, kun ei vain toiminut kovien valojen takia kuvassa) ja kappas vain, nyt koristaa uutta kuvaa elämäni onnistunein passikuva! Muistakaa siis Linjan kuva, kun seuraavan kerran pitää uusia passi. :)

♥ Mainitsin jo tuolla aiemmin ohimennen meluavat espanjalaiset, mutta sille asialle on omistettava vielä ihan oma kohtansa. Siis en vain tajua, miten yksi kansa voi olla niin uskomattoman äänekästä porukkaa? :D Kaikki keskustelu käydään meuhkaamalla kovaan ääneen kellonajasta riippumatta, roska-autot jyristelevät ikkunan alla keskellä yötä ja koirat haukkuvat. Ehkä tämä mekkala tuntuu entistäkin kovemmalta siitä syystä, että äänieristys näissä taloissa on olematon. Mutta silti, rakkaat naapurit, jos liikuskelette aamuyön tunteina keskellä arkiviikkoa asuintalon käytävässä, niin pliis älkää huutako… Enemmänhän tämä siis naurattaa, kun on vain tilapäistä, mutta jaksaa silti ihmetyttää. Naurattaa myös viime kesänä Espanjassa reissanneen kaverini tuskastunut tokaisu, kun puhelun taka-alalla räksytti paikallinen koira: “Even dogs are louder in Spain!”

♥ Kuvissa minulla on ylläni viime vuoden Barcelonan reissulta ostamani mekko, josta tuli yksi suosikeistani sekä lempparikesähattu, joka Meksikon helteessä tuli itse asiassa ihan tarpeeseen, koska suuri lieri suojaa mukavasti myös hartioita auringolta. Jakauksenihan onnistuin polttamaan hatuttomina päivinä niin, että jouduin ihan vain siitä syystä vaihtelemaan jakauksen paikkaa pitkin reissua. :D Nenällä puolestaan ovat Specsaversin loppusyksystä lanseeratusta Balmain-kokoelmasta lainatut aurinkolasit. Jos nuo Balmainin lasit kiinnostavat, niin lisää malleja voi kurkata aiemmin tekemästäni postauksesta.

mekko // dress Zara

hattu // hat A+more (Stockmann)*

laukku // bag Topshop (Zalando)*

kengät // shoes Terhi Pölkki*

aurinkolasit // sunglasses Balmain (Specsavers)**

* saatu blogin kautta / gifted

** kuvauslainassa / borrowed

Photos: Isatou Jeng

Related posts

26/01/18

Kroppa Suomessa, mieli Afrikassa

4 60

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Tämä viikko taitaa mennä totutellessa taas pohjoiseen ilmastoon, normaaleihin nukkumaanmenoaikoihin ja siihen, että sukkia on pakko käyttää. Olen antanut itselleni armon aikaa maanantaihin asti: vasta ensi viikon alussa aivojen tarvitsee olla taas täysillä mukana menossa. Haha.

Vaikka olin vielä muutama päivä sitten Afrikassa, nämä kuvien shortsitunnelmat tuntuvat juuri nyt hurjan kaukaisilta, vaikka ajatukset käyvät yhä päivittäin läpi kaikkea reissun aikana nähtyä ja koettua. Voisi sanoa, että matka jätti jäljen. Valtavasti kuvia, muistoja ja tarinoita on yhä matkalta jaettavaksi. Toivottavasti ette ole hetkeen kyllästymässä näihin Gambia-höpinöihin ja -kuviin, sillä on niin paljon juttuja, joita vielä niin mielelläni teidän kanssanne jakaisin. :)

Haluaisin vielä jälkikäteen kiittää kaikista ihanista, kannustavista kommenteista, joita jätitte taannoiseen bikinipostaukseen sekä kaikista muistakin mietteistä, joita reissuni aikaan kävitte jättämässä blogiini. Jokainen viesti on ajatuksella luettu, mutta halusin matkan aikana antaa itselleni lomaa enkä siksi vastaillut tuolloin tulleisiin kommentteihin. Yritän jossain vaiheessa käydä niitä uudemman kerran läpi vähintäänkin kysymysten osalta ja vastailla parhaani mukaan. :)

Gambiassa pääsi kyllä irti arjen kuvioista kiitettävällä tavalla. Sinne ei kiire ulotu. Monessa mielessä on yksinkertaisesti luovuttava suomalaisesta aikakäsityksestä ja selkeistä aikaan sidotuista suunnitelmista. Rytmi on monessa mielessä siellä niin erilainen.

Tottakai Gambiassakin noudatetaan aikatauluja tietyissä asioissa – eihän koko systeemi pyörisi muuten lainkaan – mutta jotenkin siellä ihmiset tuntuvat elävän paljon enemmän hetkessä. Omia suunnitelmia sai pistää uusiksi ja heittää romukoppaan muun muassa siksi, että koko illan ja yön mittaiset sähkökatkot ovat ihan tavallisia. Silloin ei ole valoja, ei virtaa, ei nettiä eikä välttämättä edes suihkuvettä, joten mitä ikinä olitkin suunnitellut tekeväsi (kuten blogipostauksen, haha), siitä on turha haaveilla ja projekti saa jäädä odottamaan määrittelemättömäksi ajaksi otollisempia olosuhteita. Se, jos mikä, pakotti irti liiallisesta suunnittelusta ja turhasta stressailusta. Tekisi ehkä ihan hyvää joskus joutua sähköjen ja yhteyksien ulottumattomiin pakon edessä ihan täällä Suomessakin…

Aikatauluista, rutiineista ja stressistä luopumisen lisäksi en voi kieltää kaipaavani Afrikasta tuota säätä, joka mahdollisti sen, ettei tarvinnut palella käytännössä lainkaan. Tai no, +30 asteen helteeseen ehti tottua niin, että kun lämpötila iltaisin laski noin +20:een, oli pakko vetää pitkähihaista ylle. Haha. Mutta paljaita varpaita rakastavan ei tarvinnut koko matkan aikana pukea mitään muuta ylleen kuin varvassandaalit ja hellemekko tai shortsit ja bikinit. Ja se tuntui todelliselta ylellisyydeltä pohjoisen talven keskellä.

Sinisempää taivasta en ole nähnyt missään ja aurinko paahtoi täydellä teholla päivästä toiseen saaden kaikki värit hehkumaan. Shortsit voi nyt paketoida takaisin kaappiin odottamaan sopivampia sääolosuhteita, mutta olipa ihanaa voida hillua paljain säärin ja varpain aurinkolasit nenällä pieni hetki.

Nämä kuvissa näkyvät aurinkolasit ovat Specsaversille ilmestynyttä uutta Karl Lagerfeld -kokoelmaa, joten jos joku ihastui kuvien pohjalta, niin siellä voi käydä sovittelemassa. Muistuttelen myös tässä yhteydessä, että Specsavers tekee itse asiassa aktiivista hyväntekeväisyystyötä Afrikassa nimenomaan silmien hyvinvoinnin puolesta.

Specsavers tekee vuosittain hyväntekeväisyysreissun Gambiaan nähden ihan Afrikan toiselle laidalle Tansaniaan vapaaehtoisten optikoiden voimin. Vuoden 2017 lopussa tehdyn matkan aikana ryhmä tarkisti 800 ihmisen näön Sansibarilla ja jakoi yhteensä noin 1200 paria ihmisten lahjoittamia vanhoja silmä- ja aurinkolaseja niitä tarvitseville. Saari on yksi Tansanian köyhimmistä alueista ja miljoonan asukkaan kansoittamalla alueella on vain yksi optikko, joten apu tuli todella tarpeeseen. Ihan kuka tahansa suomalainen voi olla mukana auttamassa lahjoittamalla omat vanhat silmä- tai aurinkolasinsa Specsaversille, joka taas jakaa niitä Afrikassa näiden vuosittaisten matkojen myötä tarvitseville. Hyväkuntoisia laseja otetaan ympäri vuoden ajan ja niitä voi tuoda kaikkiin Specsavers-liikkeisiin!

uimapuku // swimsuit Monki*

farkkushortsit // denim shorts Monki

aurinkolasit // sunglasses Karl Lagerfeld (Specsavers)

* saatu blogin kautta / gifted

** kuvauslainassa / borrowed

Related posts

18/01/18

Kalpeanaama lomalla ja muutama miete bikinivartaloista

20 142

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Pakko sanoa, että en ole aikoihin ollut yhtä rentoutunut kuin täällä reissullani. Joskus tekee vain todella hyvää päästä täysin irti tavallisista arjen kuvioista. Vaikka täälläkin näpyttelen postauksia, on arki tästä elosta aika kaukana. Olemme suhtautuneet reissuun nimenomaan sellaisena aikataluista vapaana vyöhykkeenä, jossa eletään hetkessä ja päivän suurimmat päätökset koskevat lähinnä sitä, että lähtisikö sitä rannalle vai uima-altaalle tai lukisiko kirjaa vai pelaisiko korttia.

Olen viettänyt tähänastisesta reissustani varmaan 70% bikineissä ja myönnän nautiskelevani täysin siemauksin siitä, että tämä on oikeastaan elämäni ihan ensimmäinen sellainen “rantaloma”, jolloin koko matkan pääpointtina on vain olla ja rentoutua. Tietysti siinä sivussa on päässyt tutustumaan kiehtovaan vieraaseen kulttuuriin, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt oikeasti ollut reissussa, jonka varalle ei ole ollut minkäänlaisia tarkempia suunnitelmia. Menemme sinne, minne nenä näyttää ja koko matka on ollut lentojen buukkaamisesta lähtien yhtä spontaania ajelehtimista.

Bikinien, aurinkolasien, hellehatun ja aurinkovoiteen lisäksi reissun olennaisimpia varusteita ovat olleet varvassandaalit, aurinkovoideputeli, pari hyvää kirjaa sekä se kamera, joka on räpsynyt lähes taukoamatta.

Kalpeanaamana olen valellut itseni aurinkovoiteella ja piiloutunut aurinkolasien ja hellehatun alle, jotta en polttaisi valkoista nahkaani. En edes haaveile siitä, että saisin reissullani väriä pintaan, sillä kokemus kertoo, että meikäläisen ruskettuminen on hyvin harvinainen ilmiö, joka silloin hyvin harvoin tapahtuessaan ottaa aikansa. Joskaan viime kesänä edes minä en pystynyt sitä parin viikon Marokon reissulla välttämään. En ole loppujen lopuksi mitenkään kamalan herkkä palamaan, mutta tietysti Afrikan paahde on hieman toista maata kuin kotimaan helteet. Kunhan suojaa hipiänsä ja vaikka väriä ei niin saisikaan, on silti ihanaa voida hillua pelkissä bikineissä – ja aurinko tekee talven kuivattamalle iholle ihmeitä.

Aurinkovoiteen lisäksi suojaan aina silmäni auringolta laseilla. Minulla on luonnostaan valolle todella herkät silmät ja joudun usein pilvisenäkin päivänä käyttämään aurinkolaseja, kun saan ilman suoraa auringonpaistettakin välillä siristellä silmiä ja toisinaan oikein kirkas valo suorastaan tekee ihan kipeää silmissä. Täällä Afrikan paisteessa en siis voisi kuvitellakaan olevani ilman. Näissä kuvissa ovat mukana Specsaversille juuri saapuneet Karl Lagerfeldin uutuuslasit, joissa on hurmaavaa kissamaista muotoa. Vaikka minulle eivät yleensä nämä kissalasit sovi, niin näiden linsseillä on riittävästi kokoa, että näyttävät kivalta myös minulla.

Ja tosiaan, vaikka lukisittekin juttua siellä Suomen pakkassäissä, niin muistuttelen, että aurinkolaseja kannattaa käyttää myös talvella, koska lumi heijastaa valoa ja häikäisee silmiä niin, että kirkas pakkaspäivä voi olla silmille jopa kovempi rasite kuin aurinkoinen hellesää.

Jos hypätään vähän sivuun kepeistä lomatunnelmista ja ollaan ihan rehellisiä, niin mietin jonkin aikaa uskaltaisinko julkaista tällaisia bikinikuvia täällä blogin puolella ollenkaan. En yleensä tykkää esiintyä kovin paljastavissa vaatteissa muutenkaan, joten näin julkinen esiintyminen bikineissä vähän mietitytti. Tietysti rantavarustus on oma lukunsa ja pukeudun ihan normaalisti rannalle ja uimahalliin uikkareihin sekä bikineihin enkä ujostele omaa olemustani. Mutta tuntuu silti eri asialta julkaista täällä kuvia näin vähissä vaatteissa, vaikka kyseessä onkin rantatyyli.

Jäin miettimään, miksi kivojen lomakuvien julkaiseminen jännittää ja tulin siihen tulokseen, että syynä on netissä vellova kehokeskustelu, jossa tuntuu, ettei kukaan oikein voi voittaa. Kriittisen yleisön silmissä useimmat meistä ovat aina vääränlaisia: joku on liian lihava, toinen liian laiha, kolmas on treenannut itsensä miehen näköiseksi ja neljäs puolestaan kuihduttanut itsensä liian kuivakaksi. Normaalista, hoikasta mutta ei-himotreenatusta kropasta on tullut automaattisesti “laihaläski” ja vaativalle yleisölle tuntuu olevan huomattavasti olennaisempaa se, miltä keho näyttää kuin mitä sillä voi tehdä ja millaista siinä on olla. Mistä lähtien on pitänyt näyttää päällepäin täydelliseltä vaikuttaakseen terveeltä ja hyvinvoivalta?

Samanaikaisesti peräänkuulutetaan armollisempia vartaloihanteita ja kritisoidaan silti ankarin sanakääntein niitä kroppia, jotka eivät omaan ihanteeseen tai samaistumispintaan kolahda. Ikävin lieveilmiö tässä kaikessa on se, että oli vartalo millainen tahansa, silti helposti tuntuu, että se on jotenkin vääränlainen. Ja vaikka olisi itse ollut omaan keholliseen olemukseensa ihan tyytyväinen, pahimmillaan kaikki tuo negatiivissävytteinen julkinen keskustelu saa näkemään itsessä vikoja, joita ei alun alkaen olisi edes tullut ajatelleeksi. Ihmisillä on mitä kummallisimpia kroppakomplekseja, eikä niiden syntyyn tai kärjistymiseen välttämättä tarvita kuin se yksi ajattelemattomasti töksäytetty kommentti.  Ja se, jos jokin, on surullista.

Tuntuu jotenkin kamalalta, että tässä bloggaajan roolissa oikeasti huomasin miettiväni tällaisia ennen kuin edes uskalsin julkaista kivoja lomakuvia bikineissä. Ja juuri siitä syystä päätin, että nämä kuvat pitää julkaista. Ei tarvitse olla mikään huippuunsa treenattu fitnesstähti voidakseen tuntea olonsa hyväksi uimarannalla tai lomakuvissa. Oikein hyvä bikinikroppa saavutetaan kaikessa yksinkertaisuudessaan pukemalla bikinit päälle, muistetaanhan se. :)

bikinit // bikini Monki*

hellehattu // hat A+more (Stockmann)*

aurinkolasit // sunglasses Karl Lagerfeld (Specsavers)**

* saatu blogin kautta / gifted

** kuvauslainassa / borrowed

Photos: Isatou Jeng

Related posts