5/12/17

4 x inspiraatio talven juhlatyyliin

6 47

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Perkko

Pikkujoulusesonki käy kuumimmillaan, itsenäisyyspäivää juhlitaan huomenna, jouluun on enää pari viikkoa ja uusi vuosikin kolkuttelee jo ihan nurkan takana. Itse voin lisätä talven juhlakeskittymään joukon jatkoksi vielä omat synttärinikin, jotka sattuvat osumaan tammikuun alkupuolelle. Synttäreitä tosin en itse välitä sen kummemmin viettää, vaan yleensä olen juhlistanut vanhenemistani villasukat jalassa sohvalla jäätelöä syöden ja leffoja katsellen. Ehkä tällä kertaa voisi vaikka mennä illalliselle ystävien kanssa synttäripäivän kunniaksi.

Joka tapauksessa juhlia piisaa ja rakastan sitä, että talven juhlasesonkiin suorastaan kuuluu sellainen pieni kimallus. Loppujen lopuksi arjen keskellä on aika vähän sellaisia hetkiä, kun pääsisi pukeutumaan paljettitoppeihin tai juhlamekkoihin, joten on kiva hyödyntää tämä sesonki ja laittautua, kun kerrankin voi. Juhlistin juuri viime viikonloppuna ystäväni synttäreitä, joita vietettiin ihan rauhallisesti kotioloissa. Tunnen ystäväni niin hyvin, että tiesin hänen käyttävän jokaisen tilaisuuden hyväkseen pukeutua, ihan vain siitä pukeutumisen ilosta. Dresscodea ei ollut, mutta koska kaverini luottaa juhlatyylissä filosofiaan “more is more”, niin puin päälle kimaltavimman toppini. Enkä onneksi ollut säihkeineni yksin.

Toisaalta ei kimalluksen tarvitse rajoittua vain juhlaan: olen itsekin julistanut sitä, että pitäisi enemmän arjessa uskaltaa laittautua. Ei glitterpaitojen, paljettien ja metallisina hohtelevien hameiden tarvitsisi jäädä odottelemaan vain niitä erityisiä juhlahetkiä, vaan niitä voi pukea ihan arjessakin. Sama vaate muuntautuu loppujen lopuksi aika moneen riippuen siitä, miten sitä yhdistelee. Kimaltavan hameen voi ihan yhtä hyvin laittaa päälle myös arkena, jos sen yhdistää rentoon villapuseroon ja matalakantaisiin kenkiin. Juhlatunnelmiin sen seuraksi voi sitten esimerkiksi pukea juhlavamman yläosan ja korkokengät.

Yhtälailla kun juhlavamman vaatteen voi downgreidata arkeen sopivaksi, kauniin juhlatyylin loihtimiseen ei loppujen lopuksi tarvita välttämättä kovinkaan kummoisia eväitä. Arkisempaakin kokonaisuutta saa vastaavasti upgreidattua helposti asusteilla, meikillä ja kampauksella. Jo huulipunalla, hienolla pikkulaukulla ja kauniilla juhlakengillä koko asun ilme muuttuu täysin. Yksi helpoimmista tavoista tuoda tyyliin juhlava loppusilaus ovat korut ja kaunis rannekello.

Rannekellot ovat kännyköiden aikakaudella monelle lähinnä sellaisten erityisten hetkien juttu. Kaunis rannekello pujotetaan ranteeseen nimenomaan silloin, kun halutaan antaa tyylille se viimeinen loppusilaus. Muistan lapsuudesta, että omalla äidilläni oli erikseen arkikello ja juhlakello. Pieni hopeinen kello laitettiin ranteeseen vain niihin erityisiin juhlahetkiin ja hienompiin tilaisuuksiin.

Valitsin kelloja maahantuovan Perkon valikoimasta neljä ajankohtaista Michael Kors -kelloa stailausprojektia varten ja kokosin kuvauksiin omien suosikkieni ympärille neljä rentoihin juhlatilanteisiin sopivaa lookia, joissa voisin itse hyvin nähdä itseni. Ja kuten näistä tyyleistä näkyy, kello tosiaankin voi olla kuin koru. Mitä tulee koruihin, olen itse sitä koulukuntaa, että vähemmän on enemmän, joten rannekellon ja korvisten lisäksi en sitten muita koruja pukenutkaan.

Harmillisesti en pystynyt näitä mallikappalekelloja pienennyttämään omaan ranteeseeni sopiviksi kuvauksia varten, mutta itse asiassa moni kello toimii yllättävän kauniisti vähän tuolla tavalla rannekorumaisesti myös löysempänä versiona. Jos kuitenkin kello olisi oma, varmasti pienennyttäisin sen sopivammaksi.

Olen aiemmin itse käyttänyt rannekelloa päivittäin ja pidin tästä tavasta kiinni vielä silloinkin, kun muut katsoivat ajan jo kännyköistään. Olo oli ilman kelloa suorastaan alaston, mutta toisaalta myös kellottomuuteen oli petollisen helppo tottua, kun jouduin opiskeluaikaisen työni takia jättämään kellon pois ranteesta kolhiintumisvaaran vuoksi. Sen jälkeen rannekello on ollut juuri enemmän sellainen tyyli-statement ja loppusilaus viimeistellylle asukokonaisuudelle.

Onko siellä ruudun toisella puolen paljon teitä, jotka yhä luotatte päivittäin rannekelloon? Entä mikä näistä tyyleistä tai rannekelloista on teidän suosikkinne? Onko jonkun joululahjatoivelistalla juurikin rannekello?

Metallinhohtoisia midihelmoja

Tämä look sai alkunsa tuosta Michael Korsin kauniista kullanhohtoisesta kellosta, jonka kellotaulu säkenöi kuin tähtitaivas. Kullanvärinen kello sai seurakseen kullanhohtoisen midimittaisen pönäkän hameen ja mustan juhlavan puseron.

rannekello // watch Michael Kors (MK3727)

paita // shirt Esprit

hame // skirt Baum und Pfiergarten

korkokengät // shoes KMB

Sametinpehmeää eleganssia

Yksi tämän juhlakauden ylivoimaisista suosikkiasuistani on ollut yönsininen samettinen puku, jonka housuissa lahkeilla on reilusti mittaa. Syvään uurrettu pääntie koristenapilla tuo muuten peittävään juhlatyyliin pienen aistikkaan vivahteen. Samettisen juhlatyylin paras juttu on se, että puku ei rypisty edes matkalaukussa ja joustava, pehmeä materiaali tuntuu maailman mukavimmalta päällä. Siitä huolimatta puku näyttää oikein asustettuna todella juhlavalta ja on ennen kaikkea kivaa vaihtelua ainaisille mekoille ja hameille.

Tähän tyyliin yhdistin Michael Korsin teräksisen kellon, joka sopii yksinkertaissa tyylikkyydessään niin arkeen kuin juhlaankin.

kello // watch Michael Kors (MK3718)

samettipuku // velvet suit Joseph Ribkoff

kengät // shoes Zara

 
Kullan kimallusta ja luumunpunaa

Tämä tyyli sai ideansa metallisen luumunpunaisena hohtavasta rannekellosta ja heti syntyi idea, että voisin yhdistää kelloon samansävyisen nahkahameeni. Koska tummanpuhuva tyyli kaipasi lisäkseen jotakin särmää, uskaltauduin yhdistämään hameeseen kullan kimallusta näyttävän paljettitopin muodossa. Tämä look tuntui omaan hillittyyn ja yleeensä aika peittävään tyyliini nähden säihkeessään ja vartaloa myötäilevässä muodossaan hiukan rohkeammalta, mutta voisin kyllä silti nähdä itseni myös tässä kokonaisuudessa juuri esimerkiksi pikkujouluaikaan.

kello // watch Michael Kors (MK3725)

paljettitoppi // top H&M

nahkahame // leather skirt H&M

korkokengät // shoes KMB

Sinivihreää säihkettä ja ruusukultaa

Tämä look on juuri sellainen, että hiukan erilaiset kengät ja sukkahousut pukemalla metallinhohtoinen hame sopisi hyvin myös arkityyliä piristämään. Tuo tumma sinivihreä on jo monena talvena ollut lempivärini ja se sopii erityisen kauniisti murretun ruusukultaisen rannekellon kanssa. Tässä kellossa on muihin valitsemiini kelloihin nähden hiukan erilainen tyyli, sillä ruusukultaisen kellotaulun rinnalla on vaalea nahkaranneke.

kello // watch Michael Kors (MK2284)

hame // skirt Twinset

neulepusero // jumper Lindex

korkokengät // shoes Nelly.com

Photos: Annika Ollila

Related posts

15/11/17

Vilukissan syksyinen lempityyli: musta mörkö ja glittersukat

12 53

“Miten oikein tarkenet sitten, kun on oikeasti kylmä?” Olen elämäni varrella kuullut tätä kysymystä kyllästymiseen asti, kun olen jo plussakeleillä vetänyt ylleni niitä lämpimämpiä talvitakkeja. En vain ole koskaan ymmärtänyt ajatusta siitä, että pitäisi värjötellä ja palella ohuemmissa takeissa, jos vilu kerran on ja kaapista löytyy lämpöisempääkin vaatetta. Sää on aina viime kädessä pukeutumiskysymys, ainakin täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.

Kylmässä ilmastossa elävänä on oppinut siihen, että kaikkeen tottuu – myös kylmään. Lämpömittarin lukema, joka tuntuu syksyllä hyytävältä, saattaakin pitkän talven jälkeen keväällä hikoiluttaa ja saada avaamaan takkia. Niinpä on ihan luonnollista, että lämpimän kesän (tai no, silloin, kun se sattuu olemaan lämmin) jälkeen viilenevissä säissä viluttaa. Kun kylmään keliin on ehtinyt muutaman kuukauden vähitellen totutella, ei se enää tunnukaan niin pahalta. Ja aina on mahdollista lisätä lämpökerroksia, jos yhä palelee. Pitkät kalsarit ja takkien alle mahtuvat ohuet kevyttoppatakit kunniaan!

Minulla on ollut itsellä sellaisia huvittavia pukeutumissääntöjä (tai ainakin ne ovat tuntuneet olevan huvittavia muiden mielestä) kuten se, että kun lämpötila laskee alle +10 asteen, on lupa laittaa housujen alle sukkahousut tai pitkät kalsarit. Kun se taas laskee alle -10 asteen, on lupa laittaa kahdet. :D Tällä ohjenuoralla olen hyvin pärjännyt elämässä. Tosin tänä vuonna en jostain syystä ole vieläkään kokenut tarvitsevani housujen alla sukkahousuja, vaikka lämpöasteet ovat monena päivänä jo laskeneet alle tuon itse asettamani rajan.

Muistan, että isäni antoi minulle joskus teinivuosina joululahjaksi villahousut, koska häntä säälitti katsoa vierestä, kuinka tytär aina vain paleli. Viime viikolla nauratti, kun osallistuin erääseen tilaisuuteen leffateatterissa ja ohjelmaan kuului myös pieni esitys elokuvasalissa. Yleisöä kehotettiin jättämään takit narikkaan, mutta minä pidin visusti kiinni omastani – juuri tästä nimenomaisesta, joka näkyy tämän jutun kuvissakin. Tiesin, että minulle todennäköisesti tulisi leffasalissa kylmä voimakkaana puhaltavan ilmastoinnin takia. Ja toden totta, noin puolituntisen esityksen päätteeksi palelin jo siitäkin huolimatta, että minulla oli takki päälläni. Kenelläkään muulla (takittomalla) ei ollut kylmä. Jälkikäteen moni oikein ääneen ihmetteli, että miten minulla voi olla kylmä, vaikka päällä oli paljon enemmän kuin kenelläkään muulla. Se onkin hyvä kysymys. :D

Vilukissana palelen herkästi myös sisätiloissa ja tästä syystä olenkin erityisen onnellinen nyt siitä, että syksyn tullen olen saanut huomata oman uuden asuntoni olevan säiden viiletessä todella lämmin! Sitä kun ei koskaan oikein tiedä, että miten asunto talviaikaan lämpenee, ennen kuin siellä on päässyt asumaan. No tämä omani kuulkaa lämpenee! Vanha kunnon keskuslämmitys vesipattereineen toimii ja suht hiljattain tehty ikkunaremontti pitää huolen, että mistään ei vedä.

Teinivuosinakin minun huoneeni taisi olla paljon muuta asuntoa lämpimämpi, kun sain tilapäiseen kotiin  muuttaessa valita, asuisinko samassa huoneessa pikkuveljen vai hurisevan, vanhan arkkupakastimen kanssa. Niin paljon kuin veljiäni rakastankin, valitsin 15-vuotiaana pakastimen. Ja se valinta osoittautui fiksuksi niin sisarussovun takia kuin eräästä toisestakin syystä. Vanha pakastin nimittäin lämpeni ulkoseiniltään moottorin huristaessa niin, että se lämmitti samalla myös huoneilmaa. Äiti joskus tuskasteli, että minun huoneessani oli kuin trooppinen ilmasto muuhun asuntoon verrattuna, mutta minä olin onnellinen siitä, että kerrankin ei tarvinnut palella.

En tiedä, mistä paleluherkkyyteni johtuu. Ehkä se on geeneissä tai sitten minulla on vain huono verenkierto, kuka tietää. Mutta sen olen oppinut, että viittaan kintaalla kaikille ihmettelijöille, joiden mielestä minulla on toisinaan “liikaa” päällä vallitseviin olosuhteisiin nähden. Olen myös oppinut arvostamaan kerrospukeutumista, pitkiä takkeja sekä laadukkaita, lämpimiä luonnonmateriaaleja. Tällä hetkellä arvostan erityisesti ihanan armollista culottes-housumuotia, sillä väljien ja leveiden housunlahkeiden alle mahtuu useampikin lämmittävä kerros – toisin kuin pillifarkkujen.

Toisaalta olen myös huomannut, että pienillä kikoilla voi edesauttaa lämpimänä pysymistä, vaikka ei olisikaan päästä varpaisiin vuorautunut villaan ja toppakerroksiin. Koska kehon lämmöstä peräti 80-90% haihtuu nimenomaan pään kautta, jo pelkästään hatun käyttäminen auttaa merkittävästi pitämään vilun poissa. Olen myös huomannut, että sukkahousut voi housujen alta usein jättää välistä, jos yläosassa on riittävästi kerroksia. Ohutkin villaneule lämmittää enemmän kuin paksu puuvilla ja takapuolen peittävä takki on taivaan lahja. Muutamia mainitakseni.

Näissä kuvissa näette yhden tämän hetken lempityyleistäni. Musta ohut merinovillapoolo löytyi pari vuotta sitten New Yorkista kirpputorilta ja on ihanan lämmin. Esprit’n väljät culottes-housut ihastuttivat taannoisessa yhteistyöpostauksessa ja ovat sittemmin päätyneet ahkeraan käyttöön. Monkin musta keinoturkistakki on tämän hetken ylivoimainen suosikkitakkini: ihan uskomattoman lämmin ja pitkä malli suojaa mukavasti viimalta takamusta ja jalkojakin. Onhan tämä vähän sellainen musta mörkö, mutta rakastan sitä silti. Tuhtiksikin olemme tätä Sannan kanssa kutsuneet, haha.

Mietin säännöllisesti, kuinka mielettömän loistava hankinta nuo Filippa K:n mustat sirot herrainkengät ovatkaan olleet. Ostin ne aikanaan hetken päähänpistosta täydellisenä heräteostoksena, mutta ne ovat palvelleet minua kiitettävällä käyttötiheydellä jo nelisen vuotta, ja tuntuvat vain paranevan vanhetessaan. Lisäksi ne sopivat yhteen suunnilleen ihan minkä tahansa asun kanssa.

Tämän hetken lemppariasusteita puolestaan ovat tuo vihreäsävyinen KN Collectionin pipo, joka tekisi mieli pukea ihan joka ikisen asun kaveriksi. On jotenkin hauskaa, että se muistuttaa hieman sitä Samujin muhkeaa hittipipoa, sillä tämä kyseinen pipo on ollut KN Collectionin mallistossa peräti 30 vuotta! Niin se muoti kiertää kehää. Pipon sävy matchaa muuten ihan todella osuvasti silmieni väriin – kurkatkaa vaikka postauksen kolmas kuva alusta.

Toinen lemppariasuste on tuo uusi sormus, jonka ostin viime viikolla. Mutta yksi ehdoton suosikkijuttuni ovat tällä hetkellä glittersukat, joihin olen herännyt jotenkin vähän myöhässä. Bongasin hiljattain nämä samat housut Juulin jalasta ja hän oli yhdistänyt ne tennareihin ja glittersukkiin. Kokonaisuus näytti niin kivalta, että kysäisin, saanko kopioida idean omaankin käyttöön. Juuli nauroi, että tottakai, hän oli itse napannut idean omalta viisikymppiseltä äidiltään! Erityisen helppoa toteutus oli, sillä kaapista sattui löytymään kaksikin paria glittersukkia, joita en ole aiemmin oikein osannut käyttää, mutta siihenpä tuli nyt muutos!

keinoturkistakki // faux fur coat Monki*

merinovillapoolo // turtle neck shirt J. Crew

culottes-housut // culottes Esprit*

pipo // beanie KN Collection*

kengät // shoes Filippa K

sukat // socks COS*

sormus // ring Marimekko

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

13/11/17

Hajamielisen tavaroiden hukkailijan tunnustuksia sekä uusi koruihastus

2 39

Tilitin viime viikolla Snapchatin puolella sitä, että olen hajamielinen idiootti, mitä tulee tavaroiden järjestyksessä pitämiseen ja hukkailuun. Minulla on nimittäin edelleen useita tavaroita kadoksissa viimekeväisen muuttoni jäljiltä. Vähän sentään lohdutti, kun muut hajamieliset hölmöläiset jakoivat tarinoita sattumuksistaan. Niitä kuultuani alkoi tuntua, etten ehkä ole edes pahimmasta päästä, joten kiitos teille, jotka jaoitte omia töppäyksiänne tsemppaukseksi.

Muutaman tavaran kateissaolo harmittaa ihan oikeasti. Uskon vakaasti, että nuo karkulaiset ilmestyvät vielä ajan myötä jostain, sillä uskon vain pakanneeni ne muutossa jonnekin tosi hyvään talteen. Kadoksissa ovat esimerkiksi kaksi lempisormustani, yhdet lempikorvakoruni, muutama laturi sekä muitakin satunnaisia tavaroita. Laturit olisivat kyllä tarpeen ja ilman lempikoruja arki tuntuu vähän orvolta. Muistan elävästi kuinka sormuksia pakatessani ajattelin, että “laitan nämä nyt tänne, ja muistan sitten, että täällä ne ovat!” Kuvittelin, että tällä tavoin ääneen selostamalla muistaisin kätkön paremmin. No, arvatkaapa huviksenne, että onko minulla aavistustakaan, mikä se lyömätön jemma mahtoi olla… Sitä päivää odotellessa, että keksin, mikä muuttostressin keskellä on tuntunut loistavalta paikalta, jonne tunkea kaikki lempikoruni.

Lempikorujen ollessa hukassa ei ole tullut käytettyä koruja käytännössä nyt oikein ollenkaan. Olen vähän huono käyttämään koruja noin yleisesti muuten kuin juhlissa, enkä aina oikein osaa käyttää niitä silloinkaan, mutta kun ihastun johonkin koruun tosissani, voin pukea sen ylle vaikka joka päivä. Luottosormusten loistaessa poissaolollaan olen sitten tyytynyt olemaan kokonaan ilman. Kunnes toissaviikolla törmäsin Marimekon liikkeessä todella hurmaavaan sormukseen. Sovittelin sitä liikkeessä, mutta jätin asian hautumaan hetkeksi. Huomasin kuitenkin miettiväni sormusta vielä viikko myöhemminkin. Tuumin, että koska en onnistunut karistamaan asiaa mielestäni, ehkä tuossa olisi ainesta lempikoruksi. Ja niin se piti käydä ostamassa.

Oni-nimeä kantava sormus on sittemmin koristanut sormeani jo näiden muutamien ensimmäisten päivien aikana ahkeraan. Sen vähäeleinen mutta näyttävä muoto on jotenkin ihan omiaan sellaiseksi tyylin täydentäväksi statement-koruksi, joka ei kaipaa muuta kimallusta ympärilleen. Mitäs tykkäätte?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

28/06/17

Korvakoruhuumassa

3 50

Muistan, että olin odottanut sitä päivää kuin kuuta nousevaa, kun saisin korvakorut. Äitini oli luvannut minulle, että saisin korvikset täyttäessäni 12, mikäli haluaisin. No halusinhan minä, olin halunnut jo vuosia. Suurimmalla osalla kavereista jo oli ja olin kaiholla katsellut vierestä kaikkia niitä ihania killuttimia, joita heidän korurasiansa pullistelivat. Oli papukaijoja, lintuja, timantteja, sydämiä ja kaikkea mahdollista, mitä pienen tytön aarrearkkuun voi kuvitella.

Pysyin pitkään korvisten kanssa aika maltillisella linjalla ja suosin pieniä ja huomaamattomia koruja. Yliopistoaikoina innostuin leikittelemään korvakoruilla oikein antaumuksella ja suosin kaikenlaisia näyttäviä asustekoruja. Laukkasin Jyväskylän Ninja-liikkeessä viikoittain, josko olisi ilmestynyt jotakin uutta ja jännittävää.

Näyttävän ja alati vaihtelevan korvisvaiheen jälkeen kaipasin jälleen jotain ihan muuta. Olin nähnyt jollain tytöllä korvissaan aivan sellaiset minimaaliset pienet, huomaamattomat hopeiset pallot ja tykkäsin niiden vähäeleisestä estetiikasta. Ostin itselleni samanlaiset ja siitä alkoi uusi aikakausi. Ja siihen aikakauteen sitten oikeastaan jumahdinkin noin kymmeneksi vuodeksi. Pieniä hopeisia palloja tuli ja meni – niin pieni koru on aika helppo kadottaa. Ja yhden kerran en vain enää ostanut uusia. En oikein muista milloin se tapahtui, mutta jossain vaiheessa vain lakkasin käyttämästä korviksia kokonaan.

Arkena minulla ei yleensä ole korvissa yhtään mitään, mutta juhlaan saatan nykyäänkin koristautua kauniilla ja mieluiten joillakin näyttävillä korvakoruilla. Minulla tuntuu olevan korujen suhteen tasan kaksi vaihdetta: joko todella pieni, siro ja huomaamaton tai vaihtoehtoisesti suuri, näyttävä ja mahtipontinen.

En ole aikoihin ihastunut koruun sillä tavoin kuin ihastuin näihin Linda Toyen pallolla varustettuihin renkaisiin. Amerikkalaissuunnittelija muutti aikanaan rakkauden perässä Suomeen ja työskentelee nykyään täältä käsin. Bongasin korvikset hiljattain Lilla Roberts -hotellissa järjestetystä muotinäytöksestä ja olin jo menossa niitä ostamaan, kun ystäväni Vesa Silver vihjasi ihastuksestani itse suunnittelijalle. Kun pääsin myyntipisteelle, suunnittelija halusi antaa korut lahjaksi. Kiitos siis tästä sekä Vesalle että Lindalle!

Korviksista tuli heti lempparit, jotka täydentäneet asujani tässä muutaman viikon aikana jo monen monta kertaa. Eivätkö olekin vallan ihanat! Muille kiinnostuneille tiedoksi, että palluroita saa myös monessa muussakin värissä! Näin jonkun tytön yllä samat korvikset pinkillä pallolla ja nekin olivat aivan upeat.

PS. Moni on näitä ihastellut jo livenäkin ja eniten kysytään, että ovatko nämä painavat. Mutta eivät siis ole, ihan höyhenenkevyet! :)

Korvakorut on saatu blogin kautta.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts