15/11/17

Vilukissan syksyinen lempityyli: musta mörkö ja glittersukat

8 30

“Miten oikein tarkenet sitten, kun on oikeasti kylmä?” Olen elämäni varrella kuullut tätä kysymystä kyllästymiseen asti, kun olen jo plussakeleillä vetänyt ylleni niitä lämpimämpiä talvitakkeja. En vain ole koskaan ymmärtänyt ajatusta siitä, että pitäisi värjötellä ja palella ohuemmissa takeissa, jos vilu kerran on ja kaapista löytyy lämpöisempääkin vaatetta. Sää on aina viime kädessä pukeutumiskysymys, ainakin täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.

Kylmässä ilmastossa elävänä on oppinut siihen, että kaikkeen tottuu – myös kylmään. Lämpömittarin lukema, joka tuntuu syksyllä hyytävältä, saattaakin pitkän talven jälkeen keväällä hikoiluttaa ja saada avaamaan takkia. Niinpä on ihan luonnollista, että lämpimän kesän (tai no, silloin, kun se sattuu olemaan lämmin) jälkeen viilenevissä säissä viluttaa. Kun kylmään keliin on ehtinyt muutaman kuukauden vähitellen totutella, ei se enää tunnukaan niin pahalta. Ja aina on mahdollista lisätä lämpökerroksia, jos yhä palelee. Pitkät kalsarit ja takkien alle mahtuvat ohuet kevyttoppatakit kunniaan!

Minulla on ollut itsellä sellaisia huvittavia pukeutumissääntöjä (tai ainakin ne ovat tuntuneet olevan huvittavia muiden mielestä) kuten se, että kun lämpötila laskee alle +10 asteen, on lupa laittaa housujen alle sukkahousut tai pitkät kalsarit. Kun se taas laskee alle -10 asteen, on lupa laittaa kahdet. :D Tällä ohjenuoralla olen hyvin pärjännyt elämässä. Tosin tänä vuonna en jostain syystä ole vieläkään kokenut tarvitsevani housujen alla sukkahousuja, vaikka lämpöasteet ovat monena päivänä jo laskeneet alle tuon itse asettamani rajan.

Muistan, että isäni antoi minulle joskus teinivuosina joululahjaksi villahousut, koska häntä säälitti katsoa vierestä, kuinka tytär aina vain paleli. Viime viikolla nauratti, kun osallistuin erääseen tilaisuuteen leffateatterissa ja ohjelmaan kuului myös pieni esitys elokuvasalissa. Yleisöä kehotettiin jättämään takit narikkaan, mutta minä pidin visusti kiinni omastani – juuri tästä nimenomaisesta, joka näkyy tämän jutun kuvissakin. Tiesin, että minulle todennäköisesti tulisi leffasalissa kylmä voimakkaana puhaltavan ilmastoinnin takia. Ja toden totta, noin puolituntisen esityksen päätteeksi palelin jo siitäkin huolimatta, että minulla oli takki päälläni. Kenelläkään muulla (takittomalla) ei ollut kylmä. Jälkikäteen moni oikein ääneen ihmetteli, että miten minulla voi olla kylmä, vaikka päällä oli paljon enemmän kuin kenelläkään muulla. Se onkin hyvä kysymys. :D

Vilukissana palelen herkästi myös sisätiloissa ja tästä syystä olenkin erityisen onnellinen nyt siitä, että syksyn tullen olen saanut huomata oman uuden asuntoni olevan säiden viiletessä todella lämmin! Sitä kun ei koskaan oikein tiedä, että miten asunto talviaikaan lämpenee, ennen kuin siellä on päässyt asumaan. No tämä omani kuulkaa lämpenee! Vanha kunnon keskuslämmitys vesipattereineen toimii ja suht hiljattain tehty ikkunaremontti pitää huolen, että mistään ei vedä.

Teinivuosinakin minun huoneeni taisi olla paljon muuta asuntoa lämpimämpi, kun sain tilapäiseen kotiin  muuttaessa valita, asuisinko samassa huoneessa pikkuveljen vai hurisevan, vanhan arkkupakastimen kanssa. Niin paljon kuin veljiäni rakastankin, valitsin 15-vuotiaana pakastimen. Ja se valinta osoittautui fiksuksi niin sisarussovun takia kuin eräästä toisestakin syystä. Vanha pakastin nimittäin lämpeni ulkoseiniltään moottorin huristaessa niin, että se lämmitti samalla myös huoneilmaa. Äiti joskus tuskasteli, että minun huoneessani oli kuin trooppinen ilmasto muuhun asuntoon verrattuna, mutta minä olin onnellinen siitä, että kerrankin ei tarvinnut palella.

En tiedä, mistä paleluherkkyyteni johtuu. Ehkä se on geeneissä tai sitten minulla on vain huono verenkierto, kuka tietää. Mutta sen olen oppinut, että viittaan kintaalla kaikille ihmettelijöille, joiden mielestä minulla on toisinaan “liikaa” päällä vallitseviin olosuhteisiin nähden. Olen myös oppinut arvostamaan kerrospukeutumista, pitkiä takkeja sekä laadukkaita, lämpimiä luonnonmateriaaleja. Tällä hetkellä arvostan erityisesti ihanan armollista culottes-housumuotia, sillä väljien ja leveiden housunlahkeiden alle mahtuu useampikin lämmittävä kerros – toisin kuin pillifarkkujen.

Toisaalta olen myös huomannut, että pienillä kikoilla voi edesauttaa lämpimänä pysymistä, vaikka ei olisikaan päästä varpaisiin vuorautunut villaan ja toppakerroksiin. Koska kehon lämmöstä peräti 80-90% haihtuu nimenomaan pään kautta, jo pelkästään hatun käyttäminen auttaa merkittävästi pitämään vilun poissa. Olen myös huomannut, että sukkahousut voi housujen alta usein jättää välistä, jos yläosassa on riittävästi kerroksia. Ohutkin villaneule lämmittää enemmän kuin paksu puuvilla ja takapuolen peittävä takki on taivaan lahja. Muutamia mainitakseni.

Näissä kuvissa näette yhden tämän hetken lempityyleistäni. Musta ohut merinovillapoolo löytyi pari vuotta sitten New Yorkista kirpputorilta ja on ihanan lämmin. Esprit’n väljät culottes-housut ihastuttivat taannoisessa yhteistyöpostauksessa ja ovat sittemmin päätyneet ahkeraan käyttöön. Monkin musta keinoturkistakki on tämän hetken ylivoimainen suosikkitakkini: ihan uskomattoman lämmin ja pitkä malli suojaa mukavasti viimalta takamusta ja jalkojakin. Onhan tämä vähän sellainen musta mörkö, mutta rakastan sitä silti. Tuhtiksikin olemme tätä Sannan kanssa kutsuneet, haha.

Mietin säännöllisesti, kuinka mielettömän loistava hankinta nuo Filippa K:n mustat sirot herrainkengät ovatkaan olleet. Ostin ne aikanaan hetken päähänpistosta täydellisenä heräteostoksena, mutta ne ovat palvelleet minua kiitettävällä käyttötiheydellä jo nelisen vuotta, ja tuntuvat vain paranevan vanhetessaan. Lisäksi ne sopivat yhteen suunnilleen ihan minkä tahansa asun kanssa.

Tämän hetken lemppariasusteita puolestaan ovat tuo vihreäsävyinen KN Collectionin pipo, joka tekisi mieli pukea ihan joka ikisen asun kaveriksi. On jotenkin hauskaa, että se muistuttaa hieman sitä Samujin muhkeaa hittipipoa, sillä tämä kyseinen pipo on ollut KN Collectionin mallistossa peräti 30 vuotta! Niin se muoti kiertää kehää. Pipon sävy matchaa muuten ihan todella osuvasti silmieni väriin – kurkatkaa vaikka postauksen kolmas kuva alusta.

Toinen lemppariasuste on tuo uusi sormus, jonka ostin viime viikolla. Mutta yksi ehdoton suosikkijuttuni ovat tällä hetkellä glittersukat, joihin olen herännyt jotenkin vähän myöhässä. Bongasin hiljattain nämä samat housut Juulin jalasta ja hän oli yhdistänyt ne tennareihin ja glittersukkiin. Kokonaisuus näytti niin kivalta, että kysäisin, saanko kopioida idean omaankin käyttöön. Juuli nauroi, että tottakai, hän oli itse napannut idean omalta viisikymppiseltä äidiltään! Erityisen helppoa toteutus oli, sillä kaapista sattui löytymään kaksikin paria glittersukkia, joita en ole aiemmin oikein osannut käyttää, mutta siihenpä tuli nyt muutos!

keinoturkistakki // faux fur coat Monki*

merinovillapoolo // turtle neck shirt J. Crew

culottes-housut // culottes Esprit*

pipo // beanie KN Collection*

kengät // shoes Filippa K

sukat // socks COS*

sormus // ring Marimekko

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

13/11/17

Hajamielisen tavaroiden hukkailijan tunnustuksia sekä uusi koruihastus

2 22

Tilitin viime viikolla Snapchatin puolella sitä, että olen hajamielinen idiootti, mitä tulee tavaroiden järjestyksessä pitämiseen ja hukkailuun. Minulla on nimittäin edelleen useita tavaroita kadoksissa viimekeväisen muuttoni jäljiltä. Vähän sentään lohdutti, kun muut hajamieliset hölmöläiset jakoivat tarinoita sattumuksistaan. Niitä kuultuani alkoi tuntua, etten ehkä ole edes pahimmasta päästä, joten kiitos teille, jotka jaoitte omia töppäyksiänne tsemppaukseksi.

Muutaman tavaran kateissaolo harmittaa ihan oikeasti. Uskon vakaasti, että nuo karkulaiset ilmestyvät vielä ajan myötä jostain, sillä uskon vain pakanneeni ne muutossa jonnekin tosi hyvään talteen. Kadoksissa ovat esimerkiksi kaksi lempisormustani, yhdet lempikorvakoruni, muutama laturi sekä muitakin satunnaisia tavaroita. Laturit olisivat kyllä tarpeen ja ilman lempikoruja arki tuntuu vähän orvolta. Muistan elävästi kuinka sormuksia pakatessani ajattelin, että “laitan nämä nyt tänne, ja muistan sitten, että täällä ne ovat!” Kuvittelin, että tällä tavoin ääneen selostamalla muistaisin kätkön paremmin. No, arvatkaapa huviksenne, että onko minulla aavistustakaan, mikä se lyömätön jemma mahtoi olla… Sitä päivää odotellessa, että keksin, mikä muuttostressin keskellä on tuntunut loistavalta paikalta, jonne tunkea kaikki lempikoruni.

Lempikorujen ollessa hukassa ei ole tullut käytettyä koruja käytännössä nyt oikein ollenkaan. Olen vähän huono käyttämään koruja noin yleisesti muuten kuin juhlissa, enkä aina oikein osaa käyttää niitä silloinkaan, mutta kun ihastun johonkin koruun tosissani, voin pukea sen ylle vaikka joka päivä. Luottosormusten loistaessa poissaolollaan olen sitten tyytynyt olemaan kokonaan ilman. Kunnes toissaviikolla törmäsin Marimekon liikkeessä todella hurmaavaan sormukseen. Sovittelin sitä liikkeessä, mutta jätin asian hautumaan hetkeksi. Huomasin kuitenkin miettiväni sormusta vielä viikko myöhemminkin. Tuumin, että koska en onnistunut karistamaan asiaa mielestäni, ehkä tuossa olisi ainesta lempikoruksi. Ja niin se piti käydä ostamassa.

Oni-nimeä kantava sormus on sittemmin koristanut sormeani jo näiden muutamien ensimmäisten päivien aikana ahkeraan. Sen vähäeleinen mutta näyttävä muoto on jotenkin ihan omiaan sellaiseksi tyylin täydentäväksi statement-koruksi, joka ei kaipaa muuta kimallusta ympärilleen. Mitäs tykkäätte?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

28/06/17

Korvakoruhuumassa

3 36

Muistan, että olin odottanut sitä päivää kuin kuuta nousevaa, kun saisin korvakorut. Äitini oli luvannut minulle, että saisin korvikset täyttäessäni 12, mikäli haluaisin. No halusinhan minä, olin halunnut jo vuosia. Suurimmalla osalla kavereista jo oli ja olin kaiholla katsellut vierestä kaikkia niitä ihania killuttimia, joita heidän korurasiansa pullistelivat. Oli papukaijoja, lintuja, timantteja, sydämiä ja kaikkea mahdollista, mitä pienen tytön aarrearkkuun voi kuvitella.

Pysyin pitkään korvisten kanssa aika maltillisella linjalla ja suosin pieniä ja huomaamattomia koruja. Yliopistoaikoina innostuin leikittelemään korvakoruilla oikein antaumuksella ja suosin kaikenlaisia näyttäviä asustekoruja. Laukkasin Jyväskylän Ninja-liikkeessä viikoittain, josko olisi ilmestynyt jotakin uutta ja jännittävää.

Näyttävän ja alati vaihtelevan korvisvaiheen jälkeen kaipasin jälleen jotain ihan muuta. Olin nähnyt jollain tytöllä korvissaan aivan sellaiset minimaaliset pienet, huomaamattomat hopeiset pallot ja tykkäsin niiden vähäeleisestä estetiikasta. Ostin itselleni samanlaiset ja siitä alkoi uusi aikakausi. Ja siihen aikakauteen sitten oikeastaan jumahdinkin noin kymmeneksi vuodeksi. Pieniä hopeisia palloja tuli ja meni – niin pieni koru on aika helppo kadottaa. Ja yhden kerran en vain enää ostanut uusia. En oikein muista milloin se tapahtui, mutta jossain vaiheessa vain lakkasin käyttämästä korviksia kokonaan.

Arkena minulla ei yleensä ole korvissa yhtään mitään, mutta juhlaan saatan nykyäänkin koristautua kauniilla ja mieluiten joillakin näyttävillä korvakoruilla. Minulla tuntuu olevan korujen suhteen tasan kaksi vaihdetta: joko todella pieni, siro ja huomaamaton tai vaihtoehtoisesti suuri, näyttävä ja mahtipontinen.

En ole aikoihin ihastunut koruun sillä tavoin kuin ihastuin näihin Linda Toyen pallolla varustettuihin renkaisiin. Amerikkalaissuunnittelija muutti aikanaan rakkauden perässä Suomeen ja työskentelee nykyään täältä käsin. Bongasin korvikset hiljattain Lilla Roberts -hotellissa järjestetystä muotinäytöksestä ja olin jo menossa niitä ostamaan, kun ystäväni Vesa Silver vihjasi ihastuksestani itse suunnittelijalle. Kun pääsin myyntipisteelle, suunnittelija halusi antaa korut lahjaksi. Kiitos siis tästä sekä Vesalle että Lindalle!

Korviksista tuli heti lempparit, jotka täydentäneet asujani tässä muutaman viikon aikana jo monen monta kertaa. Eivätkö olekin vallan ihanat! Muille kiinnostuneille tiedoksi, että palluroita saa myös monessa muussakin värissä! Näin jonkun tytön yllä samat korvikset pinkillä pallolla ja nekin olivat aivan upeat.

PS. Moni on näitä ihastellut jo livenäkin ja eniten kysytään, että ovatko nämä painavat. Mutta eivät siis ole, ihan höyhenenkevyet! :)

Korvakorut on saatu blogin kautta.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

2/03/17

IvanaHelsingiltä ihana silmälasimallisto

71

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Nyt on kuulkaas ilmestynyt sellainen silmälasimallisto, että suosittelen tutustumaan! Tänään nimittäin julkistettiin aamutuimaan IvanaHelsingin ja Specsaversin yhteistyönä toteuttama silmälasimallisto, joka sai aikaan salin täydeltä ihastuksen huokauksia. Ja olin itse mukana tässä kuorossa, sillä tuntui, että lähes jokainen malli sai aikaan halun sovitella kehyksiä nenälle. Ihanan rohkeassa mallistossa on mukana lämmintä kuparinsävyä, valloittavia pyöreitä muotoja, kauniita värejä ja kehysmalleja, jotka tuntuivat, hämmästyttävää kyllä, ainakin aamuisen sovittelutuokion perusteella sopivan melkein joka kasvoihin.

IvanaHelsinki on itse asiassa todellisuudessa tehnyt kaikessa hiljaisuudessa silmälaseja jo aiemminkin – Japanin markkinoille nimittäin. Siellä maailmankolkassa kasvojen muoto ja mittasuhteet ovat kuitenkin niin toisenlaiset, että samoja malleja ei voisi suoraan tuoda täkäläisiin liikkeisiin. On kuitenkin todellinen ilo, että nyt saadaan Suomeenkin tarjolle Paola Suhosen kehyssuunnittelua, sillä toden totta tämä mallisto sai himoitsemaan melkein jokaista lasimallia. Ja kenties nämä kehykset tuntuivat sopivan joka nenälle siksi, että ne on suunniteltu erityisesti suomalaiselle naiselle. Kokosin omat suosikkimallini tuohon postauksen aloituskuvaan, ja niistä ylivoimaiset lempparini olivat nuo kuparinsävyiset pilottilasit sekä Harry Potter -henkiset pyöreät tummanruskeat kehykset – kumpien tahansa läpi katselisin maailmaa oikein mieluusti.

Tykkäsin mallistossa erityisesti siitä, että kerrankin on uskallettu tehdä jotakin vähän rohkeampaa. Specsaversilla on ehkä aiemmin ollut aika hillittyjä kehyksiä, mutta näissä on kivasti erilaista kokoa, muotoa ja väriä. Toki kokoelmasta löytyy hiukan hillitympiäkin kehyksiä, mutta itse olen aina kuulunut niihin ihmisiin, joiden mielestä silmälasit saavat todella näkyä.

IvanaHelsinki X Specsavers -mallisto tulee myyntiin kaikkiin Suomen Specsavers-myymälöihin 6.3. eli jo ensi viikolla näitä on mahdollista käydä sovittelemassa ihan itse. Kokoelmaan kuuluu kaiken kaikkiaan 15 silmälasikehykset ja kahdet aurinkolasit, ja kehysten hinta on 199€. Tässä alla vielä meikäläisen lemppareita omalla nenällä. Mitkäs näistä sopivat teidän mielestänne minulle parhaiten? :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts