6/01/18

Haaveissa oman asunnon ostaminen?

16 59

Vuosi sitten suunnilleen juuri tänä päivänä minä keksin, että voisin ostaa kämpän. Sitä aiemmin en ollut asialle ihan kamalasti uhrannut ajatusta. Asustelin mukavasti kivassa vuokra-asunnossa hyvällä sijainnilla ja olin elämääni oikein tyytyväinen. Erään käymäni keskustelun myötä ajatuksiin jäi kuitenkin kytemään idea ihan omasta kodista…

Minulla oli takanani ensimmäinen oikeasti hyvä bisnesvuosi, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että olin tienannut merkittävästi enemmän kuin kulutan ja pohdiskelin, mitä noilla viivan alle jäävillä rahoilla kannattaisi tehdä. Totuushan on, että kaikkein huonoin sijoitus on makuuttaa niitä vain tilillä, koska inflaatio syö koko ajan rahan arvoa ja tavallisilla tileillä vuosikorko on melkoisen huono.

Olin pohdiskellut kaikenlaisia sijoitusjuttuja, mutta se maailma tuntui aloittelijalle hieman monimutkaiselta, enkä ollut saanut edettyä asiassa suuntaan taikka toiseen. Juttelin juuri näitä aikoja viime vuonna raha-asioista ystäväni kanssa, joka tokaisi, että olisikohan nyt aika ostaa se asunto ja muistutti, että sekin on nimenomaan sijoitus. Kaikenlaisia osakekauppoja ja rahastoja pähkäillessäni oli päässyt unohtumaan, että totta tosiaan, asuntohan tässä elämäntilanteessa olisi ehkä se järkevin ja luontevin sijoituskohde. Tuntui kuin lamppu olisi syttynyt pääni päällä ja päätin siltä seisomalta, että juuri nyt on minun aikani ostaa ihan oma asunto.

Nyt tuntuu ystäväpiirissäni käynnistyneen se vaihe, että asunnon ostaminen on ajankohtainen asia todella monelle ja olen jutellut kämppäasioista yhden jos toisenkin kanssa. Viimeksi tänään aamulla kävin supermielenkiintoisen keskustelun aiheesta erään kaverin kanssa, joka oli juuri päättänyt ryhtyä etsimään omaa kämppää. Tästä syystä tuumailin, että voisi olla kiinnostavaa kertoa omasta asunnon ostoprosessistani vuosi sitten ja jakaa myös omia vinkkejäni teille, jotka olette vasta pohdiskelemassa asuntoasioita. Tässä siis vähän tarinaa oman kämppäprojektini taustalta, mutta suunnitteilla on vielä varsinainen vinkkipostauskin. :)

*

Rehellisesti sanottuna mietin pitkään, ostaisinko omaa asuntoa ollenkaan. Ajatus henkisestä (ja vähän fyysisestäkin) sitoutumisesta yhteen asuntoon ja asuntolainaan tuntui pelottavalta ja rajoittavalta. Enhän tiennyt ollenkaan, tulisinko välttämättä edes jäämään Suomeen tai mihin suuntaan tämä elämä muutenkaan seuraavaksi heittäisi. Ja totta puhuen en tiedä vieläkään, mutta silti asunnon omistaminen ei kauhistuta enää.

Yksi iso syy pitkälle harkinnalleni oli myös se, että olin tottunut vuokralla asuessani tietynlaiseen elintasoon. Pystyin asumaan tuloillani aika mukavasti ja pihistelemättä kivan kokoisessa vuokrakämpässä hyvällä paikalla lähellä kaikkea. Aiemmalla tulotasollani oman asunnon ostaminen olisi todennäköisesti väistämättä tarkoittanut muuttoa jonnekin huomattavasti kauemmas keskustasta ja pienempään asuntoon. Totesin, etten olisi ollut siinä vaiheessa elämääni valmis tuollaisiin kompromisseihin vain asunnon omistamisen ilosta, ja niin asia jäi yhä hautumaan ajatuksiini.

Yhden askeleen mahdollisia tulevaisuuden asuntokauppoja kohti olin kuitenkin jo ehtinyt ottaa, sillä entinen poikaystäväni oli painostanut minua avaamaan asuntosäästötilin. Hän oli suorastaan järkyttynyt, että olin kolmekymppinen, eikä minulla ollut ASP-tiliä. Minä taas olin järkyttynyt, että kuulin tällöin koko ASP-tilistä ensimmäistä kertaa ja mietin, että miksei kukaan ollut kertonut tällaisesta mahdollisuudesta jo aikaisemmin? Ennen kaikkea olin kiitollinen, että fiksu poikakaveri pisti pyörät pyörimään. Saattoipa hänellä olla vähän omakin lehmä ojassa, kun haaveissa oli ehkä jonakin päivänä yhteinen koti. :D

Avasin asuntosäästötilin samantien ja tuolloin teinkin sen aika kreivin aikaan, sillä aiemmin asuntosäästötilin avaamiselle yläikäraja oli 30 vuotta ja olin juuri täyttänyt 30. Sittemmin ikärajaa nostettin 39 vuoteen, joten nykyään asuntosäästäminen on ASP-tilin puitteissa paljon joustavampaa. Asunnon ostaminen ei vielä tiliä avatessani ollut minulla lähiaikojen suunnitelmissa, mutta ASP-tilille pitääkin säästää vähintään kahden vuoden ajan, jotta saa hyödynnettyä kaikki asuntosäästötilin erinomaiset edut.

Miksi kannattaa avata ASP-tili?

Miksi se asuntosäästötili sitten kannattaa olla olemassa? Sillä saa säästöilleen paitsi huomattavasti tavallista tiliä korkeampaa korkoa (joka on vieläpä verovapaata), myös lainalleen valtiontakauksen. Ja se on aikamoisen hyvä etu se! ASP-tilin voi avata kuka tahansa 15-39-vuotias, joka ei ole vielä koskaan aiemmin omistanut asuntoa eli se on siis tarkoitettu ensiasunnon ostajille. Tiliin on oikeutettu myös sellainen henkilö, joka on aiemmin omistanut alle 50% asunnosta. Lisää ASP-tilistä ja muista sen eduista ja ehdoista voi lukea esim. Wikipediasta, jossa on kerrottu asiasta yleisemmällä tasolla, mutta luonnollisesti myös eri pankkien sivuilta löytyy asiasta lisäinfoa.

Suosittelen painokkaasti asuntosäästötilin avaamista, vaikka asunnon ostaminen ei olisikaan ihan lähitulevaisuuden suunnitelmissa, sillä siinä hetkessä, kun asia tulee joskus ajankohtaiseksi, on ihan mieletön etu, jos takataskussa on jo valmiina asuntolainalle valtiontakaus sekä tilillä talletettuna asunnon käsiraha.

Itseäni lähinnä harmitti, etten ollut avannut tiliä jo aiemmin, koska minimitalletus kuukausittain ASP-tilille on vain 50 euroa ja olisin varmasti pystynyt pienemmistäkin tuloista säästämään tuon summan tai enemmänkin kuukausittain jo aikaisemminkin elämässäni. Samalla olisin voinut kerryttää käsirahaa sekä sen korkoa huomattavasti kauemmin ja suuremmaksi. Maksimissaan ASP-tilille voi siirtää kuukausittain 1000 euroa, joten ideana on juuri tuollainen tasainen ja säännöllinen säästäminen oman kulloisenkin budjetin puitteissa. Rahat saa myös tililtä myöhemmin ulos halutessaan, vaikka päättäisikin olla ostamatta asuntoa – tällöin ei vain saa tilistä koituvia ekstrahyötyjä, joten varsinaisesti mitään haittaa asuntosäästötilistä ei käytännössä voi olla. Jos sinulla siis on kuukausittain laittaa sivuun edes se 50 euroa, niin suosittelen painokkaasti avaamaan ASP-tilin tulevaa ajatellen.

Suunnitelmista toteutukseen

Olin itse tämän asuntoprojektin vuosi sitten keksiessäni todella kiitollinen, että minulla oli olemassa se ASP-tili, jolle oli noin 3,5 vuoden aikana ehtinyt kertyä säästöjä jo sievoinen summa. Käytännössä olin jo vuosien varrella säästänyt lähes kokonaan asunnon käsirahan eli 10% myyntihinnasta ja minulla oli ASP-tilin kautta takaus lainalle jo olemassa. Tämä helpotti suunnitelmista toteutukseen siirtymistä huomattavasti eikä tarvinnut esimerkiksi vaivata vanhempia laina-asioissa pyytämällä heitä takaajiksi.

Kaverini kanssa vuosi sitten käymäni keskustelun innoittamana aloin nähdä asunnon ostamisen enemmän nimenomaan sijoituksena kuin tunneasiana (vaikka ovathan asuntokaupat, ja varsinkin ne ensimmäiset, monelle silti viime kädessä aika tunnepohjainen asia – niin myös minulle). Ajatus omistusasunnosta ei enää tuntunut pallolta jalassa tai rajoittavalta sitoumukselta, vaan hyvältä sijoituskohteelta sekä mainiolta tukikohdalta omalle elämälle. Eihän siinä kämpässä pakko olisi loppuelämää kököttää: asunnon voi aina myydä tai vuokrata. Ja nyt kun minulla oli niitä säästöjä (osittain kiitos ASP-tilin) ja tulotasoni oli huomattavasti entistä parempi, en myöskään enää kokenut, että joutuisin budjettini puitteissa tekemään valtavia kompromisseja asunnon koon tai sijainnin suhteen.

Kun raha-asiat olivat kunnossa tuntui ihan realistiselta ryhtyä katselemaan asuntoja sillä silmällä. Luotin aluksi ihan vain eri pankkien sivuilta löytyviin lainalaskureihin apurina sen arvioimisessa, että minkä hintaiseen asuntoon minulla voisi olla mahdollisuuksia saada lainaa ja ryhdyin sen pohjalta selailemaan ilmoituksia.

Kun asuntokärpänen sitten puraisi, se puraisi kunnolla. Tutkiskelin ilmoituksia aamuin, illoin ja pitkin päivää väsymättä. Aluksi selailu oli myös ihan vain markkinoiden kartoitusta sekä koko asuntokauppabisneksen opettelua. En tiennyt hommaan ryhtyessäni mitään neliöhinnoista, vastikkeista, yhtiölainoista tai tulevien remonttien merkityksestä asuntokauppojen näkökulmasta – paitsi sen, että tuloillaan olevaa putkiremonttia en halunnut riesakseni. Jutun juuresta pääsi kuitenkin tosi nopeasti jyvälle ja käsitteet sekä luvut tulivat tutuiksi.

Olin avoin niin remppakohteille kuin muuttovalmiillekin asunnoille, mutta koska ihan lähipiiristä ei löydy remppa-apua ja isomman remontin syövereihin sukeltaminen tuntui vähän pelottavalta, katselin ensisijaisesti sellaisia asuntoja, missä selviäisi korkeintaan melko pienellä kunnostuksella ja pintaremontilla. Sijoitusmielessä remonttikohteet ovat toki herkullisia, mutta jotenkin juuri tässä kohtaa minua houkutti hieman helpompi ja suoraviivaisempi asuntoprojekti.

Oikeastaan konkreettisimmin prosessia pyöräytti eteenpäin se, kun tuli vastaan ensimmäinen oikeasti todella kiinnostava asunto. Ihastuin kämppään ilmoituksen perusteella niin kovasti, että soitettuani välittäjälle ja sovittuani näytöstä, kilautin välittömästi pankkiin ja ryhdyin neuvottelemaan lainasta. Lainaneuvottelut etenivät hyvin ja sain niiden myötä varmuuden siitä, minkäsuuruisen lainan voisin saada ja se auttoi asunnon etsinnässä eteenpäin. Se minut lainaneuvotteluihin innoittanut kämppä ei sitten livenä vain tuntunut omalta, vaikka ihana olikin, ja oli myös sijaintiinsa nähden reilusti ylihintainen, joten jätin asian edelleen hautumaan ja jatkoin etsiskelyä. Oli kuitenkin todella hyvä, että nyt minulla oli myönteinen lainapäätös jo valmiina, mikäli sopiva asunto sattuisi löytymään.

Miten oma asunto löytyi?

Kun pääsin vauhtiin asunnon metsästyksessä, huomasin käyväni kärsimättömäksi. Tiesin, että usein sopivan asunnon löytämisessä voi mennä kuukausia, joskus jopa vuosia, mutta minulla oli malttamaton olo päästä muuttamaan. Siitä syystä olin myös hakuprosessissa hyvin aktiivinen. Tilasin Oikotieltä ja Etuovesta hakuvahtien ilmoitukset sähköpostiini, jotta saisin heti tiedon uusista kiinnostavista asunnoista ja soittelin välittäjille usein jo muutama minuutti ilmoituksen julkaisun jälkeen. Ja se osoittautui todella hyväksi taktiikaksi, sillä sain useista asunnoista ensimmäisiä yksityisnäyttöjä ja pääsin katsomaan niitä jo ennen muita kiinnostuneita.

Jos jotain olen Helsingin asuntomarkkinoista oppinut niin sen, että halutuimmat ja kiinnostavimmat kämpät menevät kaupaksi todella nopeasti. Parhaimmillaan asunto saattaa olla myyty jo pari tuntia ilmoituksen jättämisestä ja harva erityisen kiinnostava sekä hinta-laatu-suhteeltaan hyvä asunto pysyy myynnissä edes yleiseen näyttöön asti. Siksi tositarkoituksella liikenteessä olevan asunnonostajan kannattaa olla ripeä liikkeissään. On tosi iso etu, jos jo näyttöön mennessä on lainapäätös olemassa ja tarjota myyjälle käsiraha vaikka jo samana päivänä, sillä joskus se on niinkin pienistä asioista kiinni, kenelle kämppä lopulta myydään. Moni myyjä arvostaa nopeutta ja helppoutta asuntokaupoissa, etenkin jos kaupoilla on kiire vaikkapa siksi, että myyjä on jo ostanut uuden asunnon ja hän tarvitsee vanhasta asunnostaan rahan uuden kämpän käsirahaa varten. On siis hyvä, jos kaikki pankki- ja takausasiat ovat jo selkeitä siinä vaiheessa, kun menee katsomaan kiinnostavaa asuntoa.

*

Oma kotini löytyi lopulta aika lyhyen etsiskelyn jälkeen. Ehdin metsästää asuntoa noin kuukauden päivät ja laukkasin näytöissä kiitettävällä aktiivisuudella. Joustava työ mahdollisti sen, että pääsin katsomaan kämppiä myös päiväsaikaan ja se oli minulle kämppäkisassa suuri etu. Sillä kilpailulta se nimenomaan usein tuntui. Ehdin tätä omaa asuntoani ennen tehdä yhden tarjouksen toisesta kämpästä, mutta en saanut sitä ja olin aivan rikki, kun unelma-asunto meni sivu suun. Hetken surkuttelun jälkeen oli vain hypättävä takaisin ratsun selkään ja jatkettava metsästystä.

Sain lopulta tämän omankin asuntoni osittain ihan vain nopeuteni ansiosta: olin ensimmäinen välittäjälle soittanut ja sain tästä syystä ensimmäisen näytön. Asuntoani ehdittiin tuon päivän aikana näyttää neljälle ihmiselle ja siitä tehtiin näiden näyttöjen pohjalta jo kaksi tarjousta. Asunto meni kaupaksi samana iltana yhden korotuskierroksen jälkeen ja välittäjä perui seuraaville päiville sovitut näytöt. Ja seuraavalla viikolla allekirjoitettiin jo kauppakirjat.

Yksi suuri apuni tässä asunnon metsästysprosessissa oli yksi parhaista ystävistäni, joka on asuntokaupojen suhteen varsin kokenut sekä hyvin fiksu, pedantti ja raha-asioissa tarkka ihminen. Hän osasi aina skannata asuntoilmoitukset kriittisellä silmällä läpi sekä tuli useampaankin asuntonäyttöön seurakseni piinaten asunnonvälittäjiä tiukoilla ja yksityiskohtaisilla kysymyksillään, jotka eivät olisi kokemattomalle asunnonostajalle tulleet mieleenkään. Myös omat vanhempani olivat kokeneina asuntokauppojen tekijöinä hyvä tuki ja turva: tuntui aina jotenkin turvallisemmalta ja varmemmalta, kun perusfaktat oli tsekannut useampi asuntokaupoista ymmärtävä ihminen.

Minulla oli aika selkeä ajatus siitä, millaisen asunnon haluaisin, mutta katselin kämppiä aika avoimin mielin ja tsekkailin myös sellaisia koteja, jotka eivät ihan suoraan välttämättä osuneet hakuehtoihini. Jossakin asunnossa sijainti saattoi olla hiukan sivussa haarukastani, joku kämppä taas oli neliöiltään hiukan etsimääni pienempi ja joku puolestaan yksiö, vaikka hakusessa oli nimenomaan kaksio (tai jopa kolmio). Ja loppujen lopuksi löin kaupat lukkoon asunnosta, joka oli kokohaarukkani alarajoilla sekä pohjaratkaisultaan yksiö, vaikka en missään tapauksessa ollut halunnut yksiötä. Näin se oma mieli yllättää!

Olin henkisesti jo täysin valmistautunut tekemään tarjouksen eräästä toisesta asunnosta, jolla oli kokoa yhden huoneen ja 16 neliön verran enemmän. Päätin kuitenkin tulla kurkkaamaan vielä tämän kämpän, kun se näytti ilmoituksen kuvissa niin viehättävältä ja valoisalta – ja koska onnistuin saamaan tästäkin ensinäytön. Vaikka asunto ei ihan vastannut hakuehtojani, heti tänne astuessani tunsin tulleeni kotiin.

Viime kädessä nämä asuntobisnekset ovat monelle omaa kotia etsivälle vähän henkimaailman hommia. Jos asunnon löytymisellä ei ole akuutti hätä ja kämppää on ostamassa ensisijaisesti omaksi kodiksi eikä vain sijoitusasunnoksi, niin sillä omalla intuitiolla ja hyvällä fiiliksellä on faktojen rinnalla yllättävän suuri merkitys. Pienemmässä mittakaavassa näitä samoja tuntemuksia käydään läpi vuokra-asuntoakin etsiskellessä: joku asunto vain tuntuu omalta siinä, missä toinen vain ei. Ja tähän omaan kotiin muutettuani olen päivittäin todennut päätökseni oikeaksi: olen täällä todella onnellinen. Voin edelleen katsella asuntoilmoituksia tuntematta harmistusta ihanalta näyttävien kämppien kohdalla tai pohtimatta, tuliko sittenkin hätiköityä, koska tuntuu, että juuri tämä koti oli juuri minulle niin nappivalinta.

*

Olen ajatellut, että kokoaisin sellaisen pienen ja yksinkertaisen oppaan sekä vinkkikokoelman ensiasunnon ostajalle. Kiinnostaisiko teitä sellainen? Ja tuleeko mieleen joitakin erityisiä kysymyksiä juuri siihen liittyen, mihin kaipaisitte vastauksia? Myös tämän jutun kommenteissa voi jakaa, jos mieleen tulee joitakin erityishyviä vinkkejä, jotka teidän meilestänne kannattaisi sisällyttää postaukseen. :) Kuinka monella teistä on asunnon ostaminen ajankohtaisena mielessä nyt tai lähitulevaisuudessa?

Jos haluatte lukea aiempia postauksiani asunnon ostamiseen liittyen, tein niille nyt ihan oman kategorian. Jos puolestaan sisustus– ja kotijutut kiinnostavat, niin inspiraatiota löytyy niin omasta kodistani kuin ystävienikin kauniista asunnoista, kun klikkaatte tuota Koti-kategoriaa, jota voi selata niin thumbnail-kuvina kuin postausnäkymässäkin. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts

21/10/17

Ihanat, kamalat valkoiset asunnot

31 67

“Valkoista, valkoista ja aina vain valkoista? Näyttää kylmältä ja ankealta – kuin sairaalassa olisi!”

“Missä ovat värit ja persoonallisuus? Jokainen myytävä asunto näyttää ihan samalta valkoisine seinineen ja tylsine kalusteineen!”

“Järkyttävän kallista! En ostaisi millään hinnalla. Täältä meidän kyliltä tuolla hinnalla saisi kolme omakotitaloa!”

Näyttääkö tutulta? Oma Facebookin newsfeedini on viimekeväisen asuntoprojektin jälkeen täyttynyt välitysfirmojen asuntoilmoituksista. Vaikka kämppä löytyi jo enkä ole nyt heti tässä samantien kiinnostunut ostamaan uutta, on minusta silti mielenkiintoista seurailla puolivillaisesti, miten asuntomarkkinat kehittyvät ja mitä siellä on tarjolla. Lisäksi myynti-ilmoituksista saa aina silloin tällöin hauskoja ideoita myös sisustusta ja remontointia ajatellen.

Välillä turhauttaa silti lukea FB:ssa jaettujen ilmoitusten kommentteja, jotka ovat liki identtisiä joka ikisessä ilmoituksessa. Joka ainoan kauniin, trendikkään ja valkoisen asunnon myynti-ilmoitus kerää sen saman valitusvirren valkoisista seinistä, tylsästä sisustuksesta ja liian korkeasta hinnasta. Ymmärrän, että joitakuita valkoinen ja skandinaavisen pelkistetty sisustustyyli kyllästyttää ja makuasiat ovat makuasioita. Sitä puolestaan en tajua, miksi samaa pitää jauhaa jokaisen asuntoilmoituksen kommenteissa paristakaan syystä…

Ensinnäkin asunnon ostaja saa maalata tai tapetoida oman kotinsa seinät ihan juuri niillä väreillä ja kuoseilla kuin itse haluaa. Toisekseen, valkoiset asunnot ovat neutraaliudessaan ja valoisuudessaan todennäköisesti kaikkein helpoimpia myytäviä ja valkoisen päälle on helppo maalata ihan millä värillä tahansa. Värit ovat makuasioita ja jakavat mielipiteitä, joten vaikka juuri sinä tykkäisit kirkkaankeltaisista seinistä tai kukkatapetista, niin värikäs asunto on heti haastavampi saada kaupaksi. Toki värejä ja tapetteja voi käyttää kauniisti tehokeinona maustamassa sisustusta, mutta varsinkin tosi voimakkaat värit ja sisustustrendien valtavirrasta isosti poikkeavat ratkaisut vaikeuttavat asunnon myyntiä. Tai rempataan piiloon välittömästi uuden asukkaan saadessa avaimet käteen.

Toinen jatkuvan valituksen aihe on asuntojen sisustus ja stailaus. Okei, välillä asuntoilmoituksissa on tarpeettomasti yksityiskohtakuvia sisustuksesta, joka harvoin kuitenkaan tulee ostettavan asunnon mukana kaupassa, mutta en silti ymmärrä myöskään valitusta muiden sisustusratkaisuista, koska edelleenkään ne huonekalut eivät yleensä tule ostettavan asunnon mukana kaupassa. Asuntoja myydään useimmiten edellisen asukkaan vielä siellä asuessa, joten kuvia on vaikea ottaa ilman kalusteita. Toisekseen on tyypillistä, että vaikka asunto olisikin tyhjä, välitysfirma stailaa sen tilapäisesti lainakalusteilla, koska huonekalut auttavat hahmottamaan asunnon kokoa ja mittasuhteita.

Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa, jossa brändäys ja markkinointi tuntuu olevan ihmisillä verissä, on ymmärretty jo aikapäiviä sitten, että asuntokaupoilla myydään itse kämpän lisäksi myös unelmia, ideoita ja mielikuvia. Siellä on tajuttu, että hyvällä maulla sisustettu tyylikäs asunto ja sisustuslehtitason valokuvat tekevät asunnosta välittömästi kiinnostavamman kohteen potentiaalisille ostajille. Välillä suorastaan ihmettelen, miten surkeilla valokuvilla asuntokauppoja yritetään hieroa täällä koto-Suomessa. Jos asunnon hinta on satoja tuhansia euroja, ehkä kokonaisuudessa voisi olla budjettia maksaa muutama satanen myös osaavalle valokuvaajalle, joka osaisi tuoda asunnon parhaat puolet kuvissa esiin?

Mitä tulee sisustukseen ja asuntojen stailaamiseen… Sisustus on toki makuasia, mutta sisustustrenditkään eivät tule tyhjästä: skandinaavisen neutraali ja pelkistetty tyyli vain sattuu tällä hetkellä puremaan isompiin massoihin ja myy kuin häkä. Stailaus käytännössä siis edistää myyntiä merkittävästi ja vaikka se ehkä maksaa välitysfirmalle jonkin verran ekstraa, todennäköisesti stailatusta asunnosta voi myös pyytää siinä määrin korkeampaa hintaa, että voitot kattavat moninkertaisesti kulut.

Miinuksena stailatuissa asunnoissa on tietysti se, että niiden hinnoissa on usein vähän normaaliakin enemmän ilmaa. Mutta mielikuvat tekevät kauppansa. Suomeenkin on ilmestynyt Alvhemin ja Stadshemin tyyppisiä toimijoita kuten Bo lkv sekä Blok, jotka panostavat sisustukseen ja valokuviin – ja myyvät ymmärtääkseni erinomaisen hyvin. Hinnat toki ovat hieman ehkä keskitasoa kalliimmat, mutta itse surffailen edellämainittujen sivuilla ihan vain kauniita kuvia fiilistelläkseni ja sisustusinspiraatiota ammentaakseni, vaikka en edes ole ostoaikeissa.

Oma lukunsa ovat sitten ne Helsingin hintatasosta rutisijat. Kyllä, ihan varmasti sieltä maalta saisi omakotitalon helsinkiläisen yksiön hinnalla, mutta siihenkin on syynsä, miksi niitä omakotitaloja on nyt juuri siellä maaseudulla tyhjillään. Useimmat ihmiset haluavat asua kaupungeissa ja lähellä töitä sekä palveluita ja kaupungistumista on melkoisen mahdoton estää. Ja mitä useampi ihminen haluaa asua Helsingin keskustassa, sitä halutumpia asunnot ovat ja sitä kalliimpaa hintaa niistä voidaan pyytää. Valitettavasti. Niin, että vaikka saisin kolme omakotitaloa yksiöni hinnalla jostain pikkukylästä metsän keskeltä, en todennäköisesti silti vaihtaisi kämppääni niihin, koska elämäni ja elämänpiirini nyt sattuu olemaan täällä. Ja kukaan ei pakota sinuakaan muuttamaan tänne ylikalliiseen kämppään, jos mieluummin viihdyt siellä omakotitalossasi luonnon äärellä. :)

Ehkä tämä oli tarpeeton avautuminen ja tuskinpa kukaan näistä asuntoilmoituksiin ärisevistä tyypeistä edes päätyy lukemaan postaustani, mutta piti vain päästellä vähän höyryjä, kun olen nyt puoli vuotta lukenut joka ikisestä kämppäilmoituksesta nuo samat kommentit noin kymmeneen kertaan. Ja kyllä, minä viihdyn erinomaisen hyvin täällä valkoisessa, valoisassa, kliseisesti sisustetussa ja kalliissa kalliolaisyksiössäni. Over & out. :D

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

9/09/17

Pientä viilausta unelmien keittiössä

10 41

Kaupallinen yhteistyö: Grohe

Kun etsiskelin kotia viime keväänä, olin valmistautunut siihen, että asunnossa voisi joutua tekemään pientä remonttiakin. Silti, kun oma koti lopulta löytyi, olin aika helpottunut siitä, että asunto ei vaatinut oikeastaan minkäänlaisia muutostöitä. Edellinen asukas oli tehnyt tosi hyvää duunia remontin kanssa neljä vuotta takaperin ja tyylillisesti ratkaisut istuivat omaan makuuni hurjan hyvin. Tietysti remontoimalla saa aina ihan täydellisesti oman visionsa mukaista jälkeä, mutta onhan se tuhannesti helpompaa muuttaa valmiiseen kotiin.

Kämppä oli siis sellaisenaan hurjan mieluisa, vaikka toki aina voi löytää joitakin pikkuruisia tuunattavia juttuja, joilla asunnosta tulisi vieläkin enemmän oman näköinen. Olen miettinyt, että esimerkiksi kylppäriä voisin hieman remontoida jossain vaiheessa omaan tyyliini sopivammaksi, maalata muutaman seinän, vaihtaa kaappien nuppeja sekä muuta sellaista pientä viilausta.

Yksi asia, joka ei varsinaisesti ole missään vaiheessa suunnattomasti häirinnyt minua mutta jonka vaihtaminen on silti käväissyt mielessäni, on ollut keittiön vesihana. Se on ollut sellainen tosi perusmalli, joka ei pistä silmään mitenkään erityisen rumana, mutta voisi toki olla kauniimpikin, kun hanoissa nykyään on kuitenkin saatavilla myös tosi tyylikkäitä malleja. Asia pyörähti ajatuksen tasolta toteutukseen aika paljon suunniteltua nopeammin, kun sattumalta Grohen suunnalta kyseltiin, olisiko minulla kiinnostusta päivittää keittiöhanaa uudessa kodissa. No olihan minulla!

Minun on itse asiassa myönnettävä, että Grohe ei minulle merkkinä ollut entuudestaan tuttu, mutta toisaalta, kuinkapa monta hanabrändiä sitä keskimäärin tuntee, elleivät keittiö- ja kylppäriremontit ole olleet työn alla? Tuskinpa kovin montaa. Pienellä selvittelyllä kuitenkin selvisi, että Grohe tekee paitsi hurjan tyylikkäitä hanoja, kehittelee myös aika innovatiivisia keittiö- ja kylppäriratkaisuja.  Näistä hanoista on muun muassa mahdollista laskea lasiin suoraan hiilihapotettua tai valmiiksi keitettyä, kiehuvan kuumaa vettä. Merkillä on myös olemassa esimerkiksi Grohe Sense -järjestelmä, joka ennaltaehkäisee vesivahinkoja.

Erikoisempien innovaatioiden lisäksi Grohella on toki olemassa ihan tavallisiakin hanoja, mutta minun keittiööni valikoitui uusi Minta Touch -hana, jonka tekniikka mahdollistaa veden laskemisen hanan vipuun koskematta. Automaattisesti käynnistyvät hanat ovat toki tuttuja julkisista tiloista, mutta Minta Touch toimii vähän eri logiikalla. Ideana on, että veden tulon voi käynnistää myös kevyellä käsivarren tai kämmenselän kosketuksella, vääntämättä vipua lainkaan. Ominaisuus ei tietenkään ole useimmissa keittiöissä mitenkään välttämätön, mutta se on yllättävän näppärä, jos kädet vaikkapa ovat leipomisesta tai kokkaamisesta likaiset, eikä tee mieli koskea tahmaisilla käsillä hanan vipuun.

Putkimies kävi muutama viikko sitten asentamassa uuden hanan keittiööni ja olen sen jälkeen ihastellut paitsi uutta kaunista muotoilua, myös testaillut tuota kosketusominaisuutta. Toiminto on sen verran nopea ja näpsäkkä käyttää, että huomaan monesti käyttäväni hanaa kosketuksella, vaikka kädet eivät olisikaan likaiset. Tykkään myös siitä, että uudessa hanssa on tuollainen käsisuihkupää, joka helpottaa sekä tiskausta, että itse altaan puhtaanapitoa. Oma suuri ja kulmikas tiskialtaani on kivan näköinen ja tilava, mutta huomaan, että altaan teräviin nurkkiin jää helposti likaa ja ruoantähteitä likaisista astioista, joten siivoamisen kannalta tuo käsisuihku on aika kätevä.

Valittavana Minta Touch -hanoista oli U-kirjaimen mallinen sekä L-kirjaimen mallinen hana sekä materiaaleissa perinteinen teräs tai himmeämpi kromi. Pähkäilin valintaani pitkään, mutta päädyin lopulta perinteiseen teräkseen sekä L-malliin, jossa tosiaan on mukana myös tuo irroitettava käsisuihku. Totta puhuen en edes hoksannut valintaa tehdessäni tuota suihku-ominaisuutta ja tajusin vasta asennuksen jälkeen, että hanassani on sellainenkin.  Suihku tuli vähän kuin bonuksena ja yllätyksenä kaupan päälle.

Keittiö alkaa nyt siis vähitellen olla aika hyvällä mallilla: on uusi kaunis hana ja matot lattialla. Nyt enää tarvitsee siirtyä suunnitelmista toteutukseen tuon seinän suhteen, jonka olen ajatellut maalata. Sitten alkaa jo oikeasti näyttää aika oman näköiseltä. Mutta on ihan kiva laitella kotia kaikessa rauhassa ratkaisuja ajan kanssa puntaroiden. Tähän kotiin on ihana aina reissuilta palata. <3

Ennen vs. jälkeen

Ennen vs. jälkeen

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

18/02/17

Ensimmäinen kurkistus uuteen kotiin

75 219 asunto1

Monet ovat jo malttamattomina kyselleet, milloin uudesta kodista on tulossa kuvia nähtäville ja olen itsekin palanut halusta päästä hiukan vilauttamaan, millainen tuo ikioma asuntoni oikein on. Koska pääsen muuttamaan vasta parin kuukauden päästä, muuttoasiat ja sisustussuunnitelmat tietysti konkretisoituvat vasta silloin, eikä minulla vielä ole kämpästä omia kuviakaan. Sain kuitenkin välittäjältä ja entiseltä omistajalta luvan käyttää asuntoilmoituksessa käytettyjä kuvia, jotta voin antaa teille vähän esimakua tulevasta.

Olen ihan valtavan innoissani ja jotenkin tämä kuvien näyttäminen täällä blogissa suorastaan jännittää – onhan tämä ikioma koti itselle niin hurjan iso juttu! Piirsin myös olemassaolevan pohjapiirroksen avustuksella tuollaisen päivitetyn pohjapiirroksen (ei mittakaavassa) havainnollistamaan asunnon nykyistä tilaratkaisua. Alkuperäisestä pohjapiirroksesta asunto on muuttunut jonkin verran, kun esimerkiksi ylimääräisiä ovia ja väliseiniä sekä rakenteissa olevia kaappeja on poistettu. Nykyisellään asunto on siis ihan muutama vuosi sitten remontoitu ja istuu siltä osin omaan tyyliini niin hyvin, ettei sille remppamielessä oikeastaan tarvitse tehdä mitään, ellei sitten itse halua ryhtyä hienosäätämään yksityiskohtia. Kylpyhuonetta varmaan hitusen muokkaan vielä omalta kannaltani toimivammaksi, mutta mitenkään välttämätöntä se ei silti ole.

pohjapiirros-uusi-koti1

Uusi kotini on siis 44 m² yksiö alkovilla ja erillisellä keittiöllä. Alkovin reunaan on rakennettu toimiva liukuovikaapisto, joka ei näy kuvissa ja lisäksi kämpässä on pari tuollaista rakenteissa olevaa isoa komeroa, joista toinen on oikeastaan pienen vaatehuoneen kokoinen. Vaikka olin alkuun huolissani säilytystilasta, niin sain todeta huoleni turhaksi, kun kävin tällä viikolla asunnolla nykyisen omistajan kanssa. Kävin ottamassa vähän mittoja sisustusta ajatellen ja oli kyllä muutenkin kiva päästä tutkimaan asuntoa uudelleen ihan rauhassa nyt, kun kauppakirjat on allekirjoitettu. Edelleen oli se hyvä ja vahva tunne, että tämä on minun kotini ja tein erinomaisen hyvät kaupat.

Arvostan uudessa kodissani erityisesti näpsäkkää sijaintia, valoisuutta ja kauniita puistoon avautuvia ikkunanäkymiä. Pohja on kivan mallinen ja asunnossa on ihanan väljä ja tilava tuntu, vaikka se onkin yksiö. Se on juuri passeli minulle. Nyt on sitten vain tehtävänä hoitaa kaikki muuttoa varten valmiiksi huhtikuun loppuun mennessä ja miettiä hiukan etukäteen sisustusratkaisuja: mitä aion ottaa mukaan, mistä aion luopua ja mitä uutta asunto vielä ehkä kaipaa. Nykyiset kalusteeni sopivat kämppään pääpiirteittäin todella hyvin ja nykyisellä asukkaalla onkin itse asiassa hyvin samankaltaisia huonekaluja kuin minulla, joten on näitä kuvia katsellessa aika helppo kuvitella itsensä sinne tavaroineen.

Mutta kertokaahan, miltä ensivaikutelma näyttää! Kiitos vielä Nordic Housingille, että sain lainata kuvia juttuun. :)

asunto2 asunto3 asunto4 asunto6 asunto7 asunto8 asunto9 asunto10 asunto11

Related posts