22/02/18

Ainutlaatuinen tuliainen: afrikkalainen mekko mittatilauksena

15 91 African tailor-made dress

Jos pitäisi mainita vain yksi asia, mikä jäi tammikuiselta Gambian reissulta mieleen, se olisi kaikki ne voimakkaina hehkuvat värit. Ja kirkkaalta taivaalta paahtavan auringon alla ne todella pääsevät myös oikeuksiinsa. Värejä on kaikkialla: monien talojen seinät on maalattu eurooppalaisittain rohkeilla sävyillä ja arkiset esineet teepannuista hedelmäpusseihin ovat värikkäitä. Pyykkinarulla roikkuvat pyykit ja hedelmätkin näyttävät Afrikan auringon alla herkullisemman värisiltä. Puhumattakaan paikallisten ihmisten toinen toistaan upeammista vaatteista värikkäine kuoseineen. Sävyjä ja kuoseja yhdistellään estoitta – ja kokonaisuus näyttää poikkeuksetta silti upealta.

Kerroin viime viikolla, että minä sain mahtavan tilaisuuden hankkia itselleni ihan ainutlaatuisen ja ikimuistoisen tuliaisen matkaltani, kun teetimme ystäväni kanssa paikallisella räätälillä itsellemme mittatilauksena asut perinteisistä afrikkalaisista kankaista. Viimekertaisessa postauksessa kerroin itse prosessista ja nyt on aika esitellä lopputulos! :)

African dress

Jo kankaan valitseminen lukemattomista värikkäistä vaihtoehdoista oli todella vaikeaa, mutta kyllä se oma väri ja kuosi sieltä sitten löytyi loppujen lopuksi aika nopeasti. Oma viisarini värähti turkoosilla pohjalla olevan näyttävän kukkakuosin kohdalla. Mekon sijaan teetinkin itse asiassa hameen ja topin, joita voi pitää mekkomaiseen tapaan joko yhdessä tai erikseen. Ajattelin, että näin kokonaisuus olisi vieläkin monikäyttöisempi. Inspiraatio asun tyyliin löytyi paikallisen tuttavan vinkistä Pinterestin uumenista.

Olen ihan supertyytyväinen lopputulokseen ja värivalintakin on mielestäni todella onnistunut. Ja mikä parasta, räätäli oli ommellut kellohelmaiseen hameeseeni taskut! En suorastaan malta odottaa, että Suomessa päästään näistä paukkupakkasista ja pääsen käyttämään kaunista asuani myös kotimaan kamaralla. Ai että, kun näitä kuvia katsellessa tuleekin ikävä takaisin sinne Gambian lämpöön. Mutta olisipa hauskaa kuulla, mitä pidätte tästä afrikkalaistyylisestä asustani? Jos kiinnostaa lukea enemmän vaatteiden syntyprosessista, niin kurkatkaa tuo viime viikolla julkaisemani postaus. :)

Translation: I brought the most amazing souvenir with me from my Gambian trip in January: a custom made African dress made to measure. Or actually it is not a dress, but in fact a skirt and a top – I thought that this way it is even more wearable when I can style the two pieces separately too. And I have got to say that I absolutely love it, but I am curious about your opinion as well. :)

African tailor-made dress African dressafrican fabric     African fashionAfrican dress

Photos: Isatou Jeng

Related posts

26/01/18

Kroppa Suomessa, mieli Afrikassa

4 60

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Tämä viikko taitaa mennä totutellessa taas pohjoiseen ilmastoon, normaaleihin nukkumaanmenoaikoihin ja siihen, että sukkia on pakko käyttää. Olen antanut itselleni armon aikaa maanantaihin asti: vasta ensi viikon alussa aivojen tarvitsee olla taas täysillä mukana menossa. Haha.

Vaikka olin vielä muutama päivä sitten Afrikassa, nämä kuvien shortsitunnelmat tuntuvat juuri nyt hurjan kaukaisilta, vaikka ajatukset käyvät yhä päivittäin läpi kaikkea reissun aikana nähtyä ja koettua. Voisi sanoa, että matka jätti jäljen. Valtavasti kuvia, muistoja ja tarinoita on yhä matkalta jaettavaksi. Toivottavasti ette ole hetkeen kyllästymässä näihin Gambia-höpinöihin ja -kuviin, sillä on niin paljon juttuja, joita vielä niin mielelläni teidän kanssanne jakaisin. :)

Haluaisin vielä jälkikäteen kiittää kaikista ihanista, kannustavista kommenteista, joita jätitte taannoiseen bikinipostaukseen sekä kaikista muistakin mietteistä, joita reissuni aikaan kävitte jättämässä blogiini. Jokainen viesti on ajatuksella luettu, mutta halusin matkan aikana antaa itselleni lomaa enkä siksi vastaillut tuolloin tulleisiin kommentteihin. Yritän jossain vaiheessa käydä niitä uudemman kerran läpi vähintäänkin kysymysten osalta ja vastailla parhaani mukaan. :)

Gambiassa pääsi kyllä irti arjen kuvioista kiitettävällä tavalla. Sinne ei kiire ulotu. Monessa mielessä on yksinkertaisesti luovuttava suomalaisesta aikakäsityksestä ja selkeistä aikaan sidotuista suunnitelmista. Rytmi on monessa mielessä siellä niin erilainen.

Tottakai Gambiassakin noudatetaan aikatauluja tietyissä asioissa – eihän koko systeemi pyörisi muuten lainkaan – mutta jotenkin siellä ihmiset tuntuvat elävän paljon enemmän hetkessä. Omia suunnitelmia sai pistää uusiksi ja heittää romukoppaan muun muassa siksi, että koko illan ja yön mittaiset sähkökatkot ovat ihan tavallisia. Silloin ei ole valoja, ei virtaa, ei nettiä eikä välttämättä edes suihkuvettä, joten mitä ikinä olitkin suunnitellut tekeväsi (kuten blogipostauksen, haha), siitä on turha haaveilla ja projekti saa jäädä odottamaan määrittelemättömäksi ajaksi otollisempia olosuhteita. Se, jos mikä, pakotti irti liiallisesta suunnittelusta ja turhasta stressailusta. Tekisi ehkä ihan hyvää joskus joutua sähköjen ja yhteyksien ulottumattomiin pakon edessä ihan täällä Suomessakin…

Aikatauluista, rutiineista ja stressistä luopumisen lisäksi en voi kieltää kaipaavani Afrikasta tuota säätä, joka mahdollisti sen, ettei tarvinnut palella käytännössä lainkaan. Tai no, +30 asteen helteeseen ehti tottua niin, että kun lämpötila iltaisin laski noin +20:een, oli pakko vetää pitkähihaista ylle. Haha. Mutta paljaita varpaita rakastavan ei tarvinnut koko matkan aikana pukea mitään muuta ylleen kuin varvassandaalit ja hellemekko tai shortsit ja bikinit. Ja se tuntui todelliselta ylellisyydeltä pohjoisen talven keskellä.

Sinisempää taivasta en ole nähnyt missään ja aurinko paahtoi täydellä teholla päivästä toiseen saaden kaikki värit hehkumaan. Shortsit voi nyt paketoida takaisin kaappiin odottamaan sopivampia sääolosuhteita, mutta olipa ihanaa voida hillua paljain säärin ja varpain aurinkolasit nenällä pieni hetki.

Nämä kuvissa näkyvät aurinkolasit ovat Specsaversille ilmestynyttä uutta Karl Lagerfeld -kokoelmaa, joten jos joku ihastui kuvien pohjalta, niin siellä voi käydä sovittelemassa. Muistuttelen myös tässä yhteydessä, että Specsavers tekee itse asiassa aktiivista hyväntekeväisyystyötä Afrikassa nimenomaan silmien hyvinvoinnin puolesta.

Specsavers tekee vuosittain hyväntekeväisyysreissun Gambiaan nähden ihan Afrikan toiselle laidalle Tansaniaan vapaaehtoisten optikoiden voimin. Vuoden 2017 lopussa tehdyn matkan aikana ryhmä tarkisti 800 ihmisen näön Sansibarilla ja jakoi yhteensä noin 1200 paria ihmisten lahjoittamia vanhoja silmä- ja aurinkolaseja niitä tarvitseville. Saari on yksi Tansanian köyhimmistä alueista ja miljoonan asukkaan kansoittamalla alueella on vain yksi optikko, joten apu tuli todella tarpeeseen. Ihan kuka tahansa suomalainen voi olla mukana auttamassa lahjoittamalla omat vanhat silmä- tai aurinkolasinsa Specsaversille, joka taas jakaa niitä Afrikassa näiden vuosittaisten matkojen myötä tarvitseville. Hyväkuntoisia laseja otetaan ympäri vuoden ajan ja niitä voi tuoda kaikkiin Specsavers-liikkeisiin!

uimapuku // swimsuit Monki*

farkkushortsit // denim shorts Monki

aurinkolasit // sunglasses Karl Lagerfeld (Specsavers)

* saatu blogin kautta / gifted

** kuvauslainassa / borrowed

Related posts

18/01/18

Kalpeanaama lomalla ja muutama miete bikinivartaloista

20 142

Kaupallinen yhteistyö: Specsavers

Pakko sanoa, että en ole aikoihin ollut yhtä rentoutunut kuin täällä reissullani. Joskus tekee vain todella hyvää päästä täysin irti tavallisista arjen kuvioista. Vaikka täälläkin näpyttelen postauksia, on arki tästä elosta aika kaukana. Olemme suhtautuneet reissuun nimenomaan sellaisena aikataluista vapaana vyöhykkeenä, jossa eletään hetkessä ja päivän suurimmat päätökset koskevat lähinnä sitä, että lähtisikö sitä rannalle vai uima-altaalle tai lukisiko kirjaa vai pelaisiko korttia.

Olen viettänyt tähänastisesta reissustani varmaan 70% bikineissä ja myönnän nautiskelevani täysin siemauksin siitä, että tämä on oikeastaan elämäni ihan ensimmäinen sellainen “rantaloma”, jolloin koko matkan pääpointtina on vain olla ja rentoutua. Tietysti siinä sivussa on päässyt tutustumaan kiehtovaan vieraaseen kulttuuriin, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt oikeasti ollut reissussa, jonka varalle ei ole ollut minkäänlaisia tarkempia suunnitelmia. Menemme sinne, minne nenä näyttää ja koko matka on ollut lentojen buukkaamisesta lähtien yhtä spontaania ajelehtimista.

Bikinien, aurinkolasien, hellehatun ja aurinkovoiteen lisäksi reissun olennaisimpia varusteita ovat olleet varvassandaalit, aurinkovoideputeli, pari hyvää kirjaa sekä se kamera, joka on räpsynyt lähes taukoamatta.

Kalpeanaamana olen valellut itseni aurinkovoiteella ja piiloutunut aurinkolasien ja hellehatun alle, jotta en polttaisi valkoista nahkaani. En edes haaveile siitä, että saisin reissullani väriä pintaan, sillä kokemus kertoo, että meikäläisen ruskettuminen on hyvin harvinainen ilmiö, joka silloin hyvin harvoin tapahtuessaan ottaa aikansa. Joskaan viime kesänä edes minä en pystynyt sitä parin viikon Marokon reissulla välttämään. En ole loppujen lopuksi mitenkään kamalan herkkä palamaan, mutta tietysti Afrikan paahde on hieman toista maata kuin kotimaan helteet. Kunhan suojaa hipiänsä ja vaikka väriä ei niin saisikaan, on silti ihanaa voida hillua pelkissä bikineissä – ja aurinko tekee talven kuivattamalle iholle ihmeitä.

Aurinkovoiteen lisäksi suojaan aina silmäni auringolta laseilla. Minulla on luonnostaan valolle todella herkät silmät ja joudun usein pilvisenäkin päivänä käyttämään aurinkolaseja, kun saan ilman suoraa auringonpaistettakin välillä siristellä silmiä ja toisinaan oikein kirkas valo suorastaan tekee ihan kipeää silmissä. Täällä Afrikan paisteessa en siis voisi kuvitellakaan olevani ilman. Näissä kuvissa ovat mukana Specsaversille juuri saapuneet Karl Lagerfeldin uutuuslasit, joissa on hurmaavaa kissamaista muotoa. Vaikka minulle eivät yleensä nämä kissalasit sovi, niin näiden linsseillä on riittävästi kokoa, että näyttävät kivalta myös minulla.

Ja tosiaan, vaikka lukisittekin juttua siellä Suomen pakkassäissä, niin muistuttelen, että aurinkolaseja kannattaa käyttää myös talvella, koska lumi heijastaa valoa ja häikäisee silmiä niin, että kirkas pakkaspäivä voi olla silmille jopa kovempi rasite kuin aurinkoinen hellesää.

Jos hypätään vähän sivuun kepeistä lomatunnelmista ja ollaan ihan rehellisiä, niin mietin jonkin aikaa uskaltaisinko julkaista tällaisia bikinikuvia täällä blogin puolella ollenkaan. En yleensä tykkää esiintyä kovin paljastavissa vaatteissa muutenkaan, joten näin julkinen esiintyminen bikineissä vähän mietitytti. Tietysti rantavarustus on oma lukunsa ja pukeudun ihan normaalisti rannalle ja uimahalliin uikkareihin sekä bikineihin enkä ujostele omaa olemustani. Mutta tuntuu silti eri asialta julkaista täällä kuvia näin vähissä vaatteissa, vaikka kyseessä onkin rantatyyli.

Jäin miettimään, miksi kivojen lomakuvien julkaiseminen jännittää ja tulin siihen tulokseen, että syynä on netissä vellova kehokeskustelu, jossa tuntuu, ettei kukaan oikein voi voittaa. Kriittisen yleisön silmissä useimmat meistä ovat aina vääränlaisia: joku on liian lihava, toinen liian laiha, kolmas on treenannut itsensä miehen näköiseksi ja neljäs puolestaan kuihduttanut itsensä liian kuivakaksi. Normaalista, hoikasta mutta ei-himotreenatusta kropasta on tullut automaattisesti “laihaläski” ja vaativalle yleisölle tuntuu olevan huomattavasti olennaisempaa se, miltä keho näyttää kuin mitä sillä voi tehdä ja millaista siinä on olla. Mistä lähtien on pitänyt näyttää päällepäin täydelliseltä vaikuttaakseen terveeltä ja hyvinvoivalta?

Samanaikaisesti peräänkuulutetaan armollisempia vartaloihanteita ja kritisoidaan silti ankarin sanakääntein niitä kroppia, jotka eivät omaan ihanteeseen tai samaistumispintaan kolahda. Ikävin lieveilmiö tässä kaikessa on se, että oli vartalo millainen tahansa, silti helposti tuntuu, että se on jotenkin vääränlainen. Ja vaikka olisi itse ollut omaan keholliseen olemukseensa ihan tyytyväinen, pahimmillaan kaikki tuo negatiivissävytteinen julkinen keskustelu saa näkemään itsessä vikoja, joita ei alun alkaen olisi edes tullut ajatelleeksi. Ihmisillä on mitä kummallisimpia kroppakomplekseja, eikä niiden syntyyn tai kärjistymiseen välttämättä tarvita kuin se yksi ajattelemattomasti töksäytetty kommentti.  Ja se, jos jokin, on surullista.

Tuntuu jotenkin kamalalta, että tässä bloggaajan roolissa oikeasti huomasin miettiväni tällaisia ennen kuin edes uskalsin julkaista kivoja lomakuvia bikineissä. Ja juuri siitä syystä päätin, että nämä kuvat pitää julkaista. Ei tarvitse olla mikään huippuunsa treenattu fitnesstähti voidakseen tuntea olonsa hyväksi uimarannalla tai lomakuvissa. Oikein hyvä bikinikroppa saavutetaan kaikessa yksinkertaisuudessaan pukemalla bikinit päälle, muistetaanhan se. :)

bikinit // bikini Monki*

hellehattu // hat A+more (Stockmann)*

aurinkolasit // sunglasses Karl Lagerfeld (Specsavers)**

* saatu blogin kautta / gifted

** kuvauslainassa / borrowed

Photos: Isatou Jeng

Related posts

14/01/18

Postikortti Gambiasta

7 70

Terveisiä Gambiasta! Takana on kaksi yötä täällä ja olen jo nyt aika myyty. Ensivaikutelmani Gambiasta: punainen hiekka pöllyää, kirkkaat värit hehkuvat auringonpaisteessa, ihmisillä on aivan mielettömän kauniita vaatteita, roskia on joka puolella, kaikki ovat valtavan ystävällisiä, ruoka on tolkuttoman hyvää ja turistialueiden ulkopuolella valkoihoinen on edelleenkin harvinainen kummajainen. Lapset huutelevat innoissaan “tupap, tupap”, mikä tarkoittaa “valkoinen, valkoinen”.

Ystäväni isä on täällä synnyinsijoillaan toteuttamassa parhaillaan rakennusprojektia ja asumme hänen luonaan ihanassa vuokrakämpässä, jossa meillä on oma piha ja uima-allas sekä eilen illalla löysimme talosta vielä kattoterassinkin. Kyllä kelpaa! Lämpöasteita on mittarissa reilut 30 päiväsaikaan ja illalla viilenee 20 asteen tuntumaan.

Ihan hurjan paljon en ole vielä ehtinyt valokuvata touhujemme lomassa, mutta onneksi vielä on reilusti aikaa, sillä tämä paikka on kuin valokuvaajan unelma. Tuo upea auringonvalo, sinistäkin sinisempi taivas ja joka puolella täydellisinä hehkuvat värit. Tekisi mieli vain säntäillä kameran kanssa ympäriinsä lapsen lailla.

Olemme onneksi ystäväni kanssa tosi samanlaisella mielellä reissussa ja molemmille loman pääajatus on ollut nimenomaan lomailla ja lepäillä ilman tarkkaan laadittuja suunnitelmia tai aikatauluja. Tuntuu todelliselta luksukselta voida vain uppoutua kirjaan aurinkohatun alla ilman kiireen tunnetta tai aavistustakaan siitä, mitä kello mahtaa olla. Leppoisat sunnuntaiterkut siis täältä sinne Suomeen!

Translation: A post card from The Gambia! 

Naapurin rouva valmistaa lounasta ja poseeraa ujona kameralle.

Täällä wunderbaumitkin ovat kuusipuiden sijaan palmuja. :D

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts