16/01/13

Eilen, tänään ja huomenna

66 23

Eilinen oli minulle kaikella tapaa aika vaikea päivä. En yleensä avaa henkilökohtaisia asioitani täällä blogin puolella, mutta joskus elämän vaikeimpien hetkien edellä on vain pysähdyttävä ja on osattava antaa tilaa suremiselle, kun sen aika on. Ehkäpä joku samankaltaisia asioita kokenut voi saada mietteistäni myös jotain lohtua omaan tilanteeseensa. Murheistani vähäpätöisin on tämä sitkeänä yhä edelleen jatkunut sairastelu, joka onneksi näyttää vähitellen olevan menossa parempaan suuntaan.

Viheliäisinkin flunssa on kuitenkin mitätöntä hyttysen hyrinää niiden muiden asioiden rinnalla, joita olen eilen joutunut kohtaamaan. Sain nimittäin kuulla erään ihanan ihmisen yllättävästä poismenosta. Emme olleet tämän ihmisen kanssa erityisen läheisiä, mutta hän ehti kovin lyhyeksi jääneen elämänsä aikana tehdä minuun lähtemättömän vaikutuksen aurinkoisuudellaan, sydämellisyydellään ja lämmöllään. Harvoin olen kohdannut ihmistä, joka säteilisi samalla tavoin energiaa ja lämpöä lähelleen. Toivon surun keskellä suunnattomasti voimia ja jaksamista hänen läheisilleen sekä kaikille, jotka häntä jäivät kaipaamaan. Tällaiset suru-uutiset ovat aina lohduton muistutus elämän arvaamattomuudesta ja hauraudesta – koskaan emme voi tietää, milloin tuo lopullinen lähdön hetki koittaa. Haluan tämän menetyksen koskettamana muistuttaa teitä kertomaan läheisillenne, kuinka rakkaita ja tärkeitä he teille ovat. Antakaa heille aikaanne, kertokaa että välitätte. Se on loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä maailmassa.

Henkilökohtaisemmalla tasolla minulla on elämässäni meneillään todella vaikea tilanne, jota en halua tässä kohtaa oikeastaan sen tarkemmin eritellä. Tilanteeseen liittyy kuitenkin paljon surua, huolta, pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta. On otettava päivä kerrallaan, koska en tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Olen joskus sanonut, etten inhoa mitään tunnetta niin paljon kuin epävarmuutta ja epätietoisuutta. Koen, että kielteisiä ja kurjiakin tuntemuksia on helpompi käsitellä kuin sitä, ettei tiedä mitä on tulossa, varsinkaan jos tilanne on jollain tapaa pahaenteinen. Epätietoisuudessa jää helposti vain spekuloimaan loputtomiin, murehtimaan huonoimpia mahdollisia vaihtoehtoja tai pahimmillaan toivomaan parasta joutuakseen vain lopulta pettymään. On vaikeaa tasapainoilla kaikkien noiden ajatusten välillä, olla vaipumatta epätoivoon, yrittää pitää pää kylmänä ja edetä päivä kerrallaan, etenkin jos tilanne ei lähtökohtaisesti vaikuta kovin lupaavalta. Näin jokin aika sitten Pinterestissä mietelauseen, joka kosketti minua syvästi ja antoi toisenlaista, rohkaisevaa näkökulmaa epävarmuuden ja -tietoisuuden sietämiseen. Vaikka tuosta ajatuksesta ei totisesti ole helppo pitää kiinni vaikealla hetkellä, se on jättänyt minuun jälkensä. Se luo toivoa epätoivoiseltakin näyttäviin hetkiin.

Iso halaus jokaiselle. Saattaisin tänään itsekin olla sellaisen tarpeessa. <3

everything-is-possible.jpg

Kuva: Pinterest (alkuperäinen lähde ei tiedossa)

Related posts

16/01/13

Mystinen varoitus eilen illalla – ja tilannepäivitys

3 23 NoWorries.jpg

Tähän väliin tällainen pieni tiedotusluontoinen asia. Ilmeisesti ainakin Google Chromea selaimena käyttävät lukijat ovat eilen illalla saaneet Pupulandiaan tullessaan jonkinlaisen haittaohjelma-varoituksen. Tämän varoituksen aiheuttaja on ollut blogin sivupalkissa oleva Lookbook-widget, jonka kautta on päässyt Lookbook.nu-sivustolla olevaan profiiliini. Olen nyt ottanut tuon widgetin varmuuden vuoksi pois, jotta siitä ei varmasti koituisi blogissani käyville mitään vaaraa. Eli surffailun pitäisi jälleen olla täysin turvallista ja no worries. :)

Related posts

15/01/13

Ei mulla muuta…

14 30

Ei minulla tähän hätään muuta kuin, että hitto vie tuo Rooney Mara on KAUNIS! Ja ihanat kulmakarvat. Nyt menen takaisin keittelemään kasviskeittoa, moro. :D

PS. Tuo tuoreessa Voguessa julkaistun artikkelin hänestä pääsee lukemaan myös netissä TÄÄLLÄ.

RooneyVogue3.jpg RooneyVogue2.jpg

Kuvat: Rooney Mara by David Sims for Vogue US February 2013

Related posts

15/01/13

Treenikassialma: Palava halu tulla paremmaksi

10 30 6315_treenikassi.jpg

Treenikassialman puolella on joulutauon myötä ollut hiljaista, mutta hiljaisuus on valitettavasti jatkunut myös joulun jälkeen, kun pahuksen flunssa on pannut minut treenikieltoon hetkeksi. Kenkuttaa, sillä intoa olisi! Ehdin kuitenkin loppuvuodesta viimeisten balettituntien innoittamana tuumailla kaikenlaista muun muassa siihen liittyen, mihin kaikkeen sitä onkaan valmis, kun haluaa oikein palavasti vain tulla jossakin asiassa paremmaksi. :)

Treenikassialma on pitänyt pientä joulutakoa sen myötä, kun tanssikoulukin sulki ovensa joululomien ajaksi. Tuskin koskaan olen oikeasti innoissani odottanut loman päättymistä, jotta pääsisin taas liikkumaan, mutta baletin pariin oli loman jälkeen jo kiire. Olen kuitenkin joutunut nyt flunssan takia pakkolomalle, vaikka balettitunnit jo jatkuvatkin.

Olen kuullut tosi monille käyvän niin, että juuri kun parhaan treeni-innon ja rutiinin saa päälle, iskee jokin kammottava tauti, joka katkaisee hyvin alkaneen harjoitteluputken. Tauon jälkeen on sitten aina vaikeampi palata urheilun pariin ja monet jäävätkin sille tielleen. Minullekin on tainnut käydä niin muutaman kerran. Ensimmäistä kertaa en ole huolissani harrastukseni jatkumisesta paranemisen jälkeen, mutta meinaan turhautua kuoliaaksi, kun flunssa ei ota parantuakseen. Kaksi viikkoa niistämistä, köhimistä ja kurjaa vointia takana ja vielä viikko antibioottikuuria edessä. Viheliäinen flunssa osoittautuikin otsaontelotulehdukseksi, joten kaipa sitä on kiltisti odoteltava lopullista paranemista ennen tanssisalille paluuta.

LUE KOKO JUTTU

Related posts