2/05/13
Vieläkö jaksatte Pariisi-juttuja? :) Nyt on jo ensimmäinen yö loman jälkeen nukuttu omassa sängyssä, mutta vielä olisi pari reissujuttua hihassa. Ajattelin kirjoitella vielä ainakin Pariisin kuuluisasta Le Marché aux Puces -katukirppiksestä. Kaupungissa on useitakin kirpputorialueita, mutta kuuluisin niistä on Saint-Ouenin katukirppis, jolla on jopa ihan omat nettisivutkin. Käytännössä kirpparialue koostuu lukuisista toisistaan erillisistä kirpparikortteleista, joista monet ovat erikoistuneet hiukan eri asioihin. Vaatteet eivät täällä ole pääroolissa, vaan tämä kirpputori on fantastinen erilaisten antiikki-, huonekalu-, design- ja taidelöytöjen tekemiseen. Vaatteita ja kaikenlaista pientavaraa on myös myynnissä, mutta varsinaisten vaatelöytöjen perässä kannattaa mieluummin suunnata Pariisin lukuisiin laadukkaisiin second hand- ja vintage-putiikkeihin, joita voi löytää esimerkiksi Marais’n ja Montmartren alueilta. :)
Le Marché aux Puces on avoinna lauantaista maanantaihin ja me kävimme paikan päällä maanantaina. Näytti siltä, että tuolloin aika moni alueen liikkeistä oli kiinni, joten viikonloppu voi olla vielä antoisampi kokemus, joskin silloin liikkeellä on varmasti huomattavasti enemmän porukkaa. Maanantainakin nähtävää riitti ja plussana rauhallisessa päivässä oli se, että kirpputorilla ei tarvinnut tungeksia väkijoukon keskellä, vaan kierrellä sai aika rauhassa. Maksutapana kirpputorin kojuissa käy varmuudella käteinen, mutta monissa kalliimpia tuotteita myyvissä myyntipisteissä näytti olevan myös korttiveloitusmahdollisuus. Turistille huonekaluostokset eivät tietenkään ole järkevimpiä mahdollisia tuliaishankintoja, mutta aina on lentorahti, jos jotakin aivan ylitsepääsemättömän upeaa sattuu löytymään. ;)
Onnistuimme Tiian kanssa bongaamaan muutaman aika uskomattoman liikkeen, joista yksi oli erikoistunut erilaisiin täytettyihin eläimiin. Liikkeen lattialla lepäsivät muun muassa täysin eläviltä näyttävät tiikeri ja leijona sekä lukemattomia muita eläimiä. Mietinpä vain, että mitäköhän mahtaa maksaa täytetty täysikokoinen leijona… Toinen erityisesti mieleen jäänyt putiikki oli antiikkikauppa, johon astuessamme tuntui kuin olisimme oikeasti päätyneet keskelle jotakin kauhujen taloa. Suuri kaksikerroksinen tila oli kuin jonkinlainen kauhujen museo tai näyttely, jossa vilisi luurankoja, pääkalloja, häkkejä, omituisia huonekaluja, posliinikäsiä, vanhoja kirjoituskoneita ja mitä ihmeellisimpiä viritelmiä edellämainituista. Taustamusiikkina taisi olla jokin kauhuleffan soundtrack eli todella pelottavaa elokuvamusiikkia. En suosittele heikkohermoisille. :D Tarkempia koordinaatteja en hoksannut ottaa talteen, mutta sekä kolonialismi-kauppa että tuo kauhugalleria olivat molemmat pääkadun varrella metron suunnalta tullessa jonkun kalaravintolan jälkeen vasemmalla.
Minusta kirppari on nähtävyys jo ihan itsessään ja on jännittävää huomata, mille kaikelle Pariisin kokoisessa kaupungissa riittää kysyntää. Näin nimittäin kirpparilla muun muassa tietyntyyppisiin klubituoleihin erikoistuneen liikkeen ja esimerkiksi vanhoja karttapalloja myyvän putiikin. Karttapallo houkutti, mutta se olisi ollut yksi niistä vähän vaikeasti kotiin kuljetettavista löydöistä, joten toistaiseksi jätin vielä asian hautumaan. Yleisesti ottaen totesin, että mitä tältä kirpputorilta ei löydy, sitä ei ihminen tarvitse. :D Se kertonee tarjonnan laajuudesta ja monimuotoisuudesta.
Kirpputorikompleksi on niin suuri, ettemme jaksaneet kiertää kuin murto-osan alueista. Kannattaa katsoa Le Marché aux Puces’n omilta nettisivuilta tarkempaa infoa siitä, mitä kukin alue pitää sisällään ja miettiä vaikka sen mukaan, missä haluaa erityisesti käydä. Me liikuskelimme aika päämäärättömästi ympäriinsä ja sekin taktiikka toimi ihan hyvin. :) Ilmeisesti tämä kirppari on maailman suurin, joten ehdottomasti suosittelen ainakin piipahtamaan, jos second hand ja vintage ovat millään muotoa lähellä sydäntä!
Industrial-tyylisten kalusteiden ja valaisimien etsimiseen tämä kirppari on oikea paratiisi. :)
Tämän ranskalaisemmiksi eivät tuolit tule.
Täältä saisi myös kätevästi pöytähopeat ja koristeissakin on runsaasti valinnanvaraa…
Joissakin puodeissa myydään vanhoja lehtiä ja julisteita sekä vanhoista lehtileikkeistä tehtyjä tauluja.
Eikös tuo vaaleansininen kulho ole Mariskooli? :)
Miten minusta tuntuu siltä kuin joku tuijottaisi?
1/05/13
Tämä Pariisin matka on mennyt pukeutumisen suhteen aika mukavuuslinjoilla. On jotenkin ollut sellainen fiilis, että haluan oleilla vaatteissa, joissa on mukava olla. Siitä syystä erittäin kovaa valuttaa reissu-garderobissa ovat olleet mukaan ottamani pyjama-tyyliset housut, jotka löysin viime kesän Riian matkaltani. Eilisen asukokonaisuus koostui pyjamapöksyistä, tohveleista ja rennon löysästä neuleesta – vain huulipuna kieli siitä, etten ole lähtenyt liikenteeseen ihan suoraan sängystä nousseena. :D
Monet bloggaajat valittelevat usein vakituisen asukuvaajan puutetta ja kyllä se vähän niin tuppaa olemaan, että satunnaisista kaverien ottamista räpsyistä harvoin tulee postauksiin kelpaavia otoksia. Pakko silti kehaista rakasta ystävääni Tiiaa, jolla rehellisyyden nimissä todellakin on peukalo keskellä kämmentä, mitä tulee valokuvaus-asioihin. Mutta tämän kertaiset kuvathan ovat aika hyviä, vai mitä? :) Tiiassa on selvästi kehityspotentiaalia, sillä huolellisella neuvomisella hän saattaa onnistua, siinä missä osa ei osaa edes neuvojen avulla. Ette uskoisi, miten monta asiaa pitääkään muistaa asukuvaa ottaessa – tai itse en muistaisi, ennen kuin näen ne otetut kuvat ja huomaan, että se neuvottu asia on kohdallaan, mutta lähes kaikki muu pielessä. :D Itselle nuo jutut ovat jotenkin niin itsestäänselvyyksiä vuosien bloggaamisen ja harjoittelun jälkeen, ettei kaikkea muista tai osaa aina edes mainita, ennen kuin huomaa, että olisi ehkä pitänyt. Tällaisia on kohdattu: tarkennus takana olevassa autossa, horisontti täysin vinossa, osa kuvattavasta ihmisestä on jäänyt kuvan ulkopuolelle, kuvattava henkilö ei ole kuvassa lainkaan keskellä tai kamera on kuvaushetkellä heilahtanut. Ja usein siinä ainoassa teknisesti onnistuneessa kuvassa on itse sitten onnistunut räpsäyttämään silmät kiinni. ;) Se on kuulkaa haastavampaa kuin uskottekaan. Mutta mitä nöyrimmät kiitokset silti ihanille ystävilleni, jotka jaksavat yrittää auttaa ja joiden kanssa homma hoituu huumorilla haasteista huolimatta. <3
Trenssi Et Cetera, neulepusero Samuji, pyjamahousut Pull & Bear, mintunvihreä laukku Lumi Accessories, aurinkolasit Lindex, sormus Philippe Audibert, huulipuna MAC
30/04/13
Vappupako on selvästi onnistunut, kun koko vapun olemassaolon muistaa vasta kavereiden Facebook-pävitykset luettuaan. ;) Ajattelin, että voisin kertoa hiukan Pariisin laitamilla sijaitsevasta outlet-kylästä, jossa kävimme sunnuntaina. La Vallée Village -niminen outlet-kylä sijaitsee Val D’Europen juna-aseman sekä sen vieressä sijaitsevan samannimisen ostoskeskuksen takana ja matka sinne kestää Pariisin keskustasta RER A -linjan junalla noin puoli tuntia. Jos aikaa Pariisissa on vain muutama päivä, en ehkä lähtisi tuonne asti seikkailemaan, mutta koska meillä täällä oli nyt käytössämme vähän enemmän aikaa (ja aiemmilta yhteisiltä reissuilta hyviä kokemuksia outleteista), päätimme käyttää harmaan ja kolean päivän outlet-kylän läpi koluamiseen.
Vuosi sitten Tiian kanssa tekemällämme New Yorkin matkalla kävimme Woodbury Commonin outlet-kylässä ja teimme liudan hyviä löytöjä. Jos joku on käynyt siellä, niin oikeastaan Pariisin La Vallée Village on hyvin samankaltainen mutta kooltaan vain pienempi. Kyllä tässäkin outlet-kylässä silti kierreltävää riittää ja me saimme tuhrattua paikan päällä helposti 4,5 tuntia ja matkoihin meni mennessä ja palatessa kaiken kaikkiaan aikaa (metrot + juna) yhteensä varmaan 1,5 tuntia eli visiittiin kannattaa varata jonkin verran aikaa. Meno-paluu-junalipun hinta on yhteensä noin 13 euroa, joten kovin kallista tuonne ei ole reissata. Alennusprosentit outlet-kylän liikkeissä ovat 30-50 prosentin luokkaa ja yksittäisiä löytöjä voi tehdä arviolta 60-70% alennuksilla. Suurin osa putiikeista on kuitenkin designer-brändien liikkeitä tai high street -muodin kalliimpia merkkejä (Sandro, Comptoir Des Cotonniers, Maje, yms.), joten kannattaa kuitenkin varautua siihen, että ihan pilkkahinnalla designer-kamaa ei saa täältäkään, koka lähtöhinnat ovat mitä ovat. Jos kuitenkin designer-vaatteet kiinnostavat ja on valmis niistä hiukan maksamaan, täältä voi tehdä hyviäkin löytöjä. :)
Täydellinen lista La Vallée Villagen liikkeistä löytyy outlet-kylän omilta nettisivuilta, mutta muutamia mainitakseni edustettuna ovat ainakin Céline, Givenchy, Diane vo Furstenberg, Marni, Zadig & Voltaire, Valentino, Missoni, Hugo Boss, Tommy Hilfiger, Sonia Rykiel, Max Mara, Kenzo, Paul Smith, Calvin Klein Jeans, Dolce & Gabbana, Jimmy Choo, Longchamp, Michael Kors, Salvatore Ferragamo, Lancel, Furla, Armani ja Burberry. Huomasin paikan päällä, että myös The Kooples ja Vanessa Bruno ovat avaamassa jossain vaiheessa outlet-kylään omat liikkeensä. Nyrkkisääntönä outlet-shoppailuihin voisi sanoa, että kannattaa pitää silmällä erityisesti maan omia suunnittelijoita, koska toisinaan heillä saattaa olla parempia alennuksia kuin tuontimerkeillä. Esimerkiksi Longchampin laukkuja täältä voi löytää parhaassa tapauksessa todella hyvään hintaan. Esimerkiksi Kate Moss -malliston nahkainen pikkulaukku oli 65% alennuksessa, ennen 290 euroa ja nyt 100 euroa. Hyviä aleja voi kuitenkin löytää miltä tahansa merkiltä ja alennusten suuruus ja alekaman kiinnostavuus on pitkälti tuurista kiinni.
Itse tein outleteista muutaman hyvän löydön ja olen saaliiseeni tyytyväinen: pari isoa kylpypyyhettä, pienen nahkalaukun sekä silkkihousut. Pääsette kyllä näkemään löytöni, mutta varmaan esittelen ne vasta sitten kotoa käsin. Mutta jos sinulla on Pariisissa reilusti aikaa, outlet-shoppailu siisteissä liikkeissä on mieluisaa puuhaa, olet kiinnostunut keskimääräistä edullisemmista merkkilöydöistä ja jaksat kierrellä putiikeissa useamman tunnin putkeen, kannatan visiittiä. :) Kylä on avoinna viikon jokaisena päivänä muutamia pyhäpäiviä lukuunottamatta (läheinen Val D’Europen ostoskeskus puolestaan ei, joten jos toiveissa on käydä myös siellä samalla reissulla, niin kannattaa mennä jonain muuna päivää kuin sunnuntaina).
Ihanat kuvitukset ovat Sandra Suyn käsialaa. Hänen töistään taidan tehdä joskus vielä ihan oman erillisen juttunsa, sillä hänen kuvitustyylinsä on todella viehättävä. :)
Kuvat: Sandra Suy
29/04/13
Vanhat todella kovalla käytöllä olleet ballerinani alkavat vedellä viimeisiään ja tuumasin, että tänä keväänä voisin korvata ne joillakin hiukan toisenlaisilla töppösillä. Perusballerinat joutuvat ainakin minulla aina kesäisin niin kovalle kulutukselle, että niiden käyttöikä huollosta huolimatta on yleensä maksimissaan 3-4 vuotta. Omani taitavat tänä kesänä täyttää sen 4 vuotta ja näyttävätä vähitellen siltä, että niillä joutaa heittää vesilintua. Ehdin jo jossain vaiheessa tuumailla, että taitaisin jättää tohveli-trendin muiden nautittavaksi, kun lopulta vastaan tulivat niin täydelliset tossut, että käänsin kelkkani. Bongasin kyseiset kengät Tampereen Stockmannilta aiemmin keväällä, mutta siellä oikeaa kokoa ei ollut. Takaisin kotiin päästyäni suuntasin Helsingin Stockalle ja onnekseni näitä kenkiä oli vielä kaksi paria jäljellä ja toinen niistä sopivasti minun kokoani. :)
Näiden Vagabondin tohveli-mallisten kenkien juju on tuossa terävässä kärjessä, joka tuo kenkiin hauskan lisän. Päätinpä siis, että ballerinojen sijaan kipittelen tänä kesänä tohveleissa. Minulle noista kenkien terävistä kärjistä ja tohveli-mallista tulevat jotenkin mieleen menninkäiset ja keijukaiset, joten olen nyt sitten kutsunut näitä keijukaistohveleiksi. Nämä kun yhdistää pyjama-tyylisiin housuihin (kuten minä tänään), niin näyttää vähän siltä kuin olisin tallustellut kadulle suoraan sängystä. ;)
