6/05/13

Vihreä ihastus ja taivaallinen valo

19 22 P5055458.JPG

Olen huomannut aikojen saatossa, että pukeutumisessa minulle sopivat parhaiten sellaiset selkeät, kirkkaat värit. Kaikenlaiset pastellit ja murretut sävytkin käyvät, jos niitä käyttää alaosissa tai kontrastina on sitten jotakin muuta siinä sivussa, mutta kauneimmin ihoni ja hiusteni sävyä tuntuvat korostavan sellaiset räväkät sävyt. En ole koskaan mitenkään rakastanut kirkasta vihreää, kunnes huomasin joitakin vuosia sitten, että se vain sopii minulle. Hankin tuolloin muutaman vihreän vaatteen, mutta jotenin tuo väri ei koskaan kunnolla rantautunut vaatekaappiini. Nyt kuitenkin ihastus tuota keväistä sävyä kohtaan on nostanut päätään, sillä olen useammassakin paikassa törmännyt juuri sopivan sävyiseen vihreään. Ehkä aika on nyt vihdoin kypsä. :)

P5055443.JPG

Erityisen hyvältä vihreä väri näyttää punaisten tai korallinsävyisten huulten kanssa, joten kun sovittelin raikkaan vihreää mekkoa Pariisissa ylleni, ostopäätös sinetöityi mielessäni, kun näin miten kauniisti mekon sävy ja huulipunani sopivat yhteen. Pariisin & Other Stories -liikkeestä löytynyt mekkokaunokainen on kuin vintagea parhaimmillaan – täydellinen istuvuus ja hurmaavan ajaton malli, joka silti huokuu jotakin menneiden aikojen charmia. Itse mekon saatte nähdä sitten, kun saan jonkun kuvausavuksi, mutta nappasin eilen pari fiilistelykuvaa, kun intoilin tuosta vihreästä väristä. Ja eikö ole aika taivaallinen valo täällä makuuhuoneessani? :D

Kertokaahan, mikä on teille se tämän kevään väri-ihastus?

P5055451.JPG

Related posts

6/05/13

Totuus bloggaajan elämästä?

58 18 revs2.jpg

Päädyin eilen puolivahingossa lukemaan jollakin netin keskustelupalstalla käytävää spekulaatiota erään bloggaajan yksityiselämään liittyvistä asioista. En sinänsä ihmettele, että ihmisiä kiinnostavat muiden yksityisasiat, mutta sitä en varmaankaan koskaan opi ymmärtämään, miten jotkut voivat esittää varmoina tietoina asioita, joiden esimerkiksi itse tietää olevan täyttä potaskaa. Tai eivät nuo asiat aina varsinaisesti liity edes yksityiselämään, vaan olen lukemattomat kerrat ihmetellyt puoliksi huvittuneena ja puoliksi hieman kauhistuneena niitä “faktoja”, joita jotkut latelevat keskustelupalstoilla esimerkiksi bloggaajien palkkioista ja etenkin Indiedaysin palkkiosysteemistä. Kerrottakoon tähän väliin, etten ole nähnyt vielä yhtäkään keskusteluketjua, jossa tiedot olisivat pitäneet paikkaansa, vaikka kuinka yritetään uskotella kuuluvansa jonkun bloggaajan “lähipiiriin”. :D Oma lukunsa ovat myös erinäiset “paljastus-blogit”, joiden pääpointti on Gossip Girl -henkinen juoruilu bloggaajien asioista. Niissäkin taidetaan vetää mutkia aikalailla suoriksi ja tehdä kovasti olettamuksia perustuen hyvin vähään tietoon. ;)

revs1.jpg

Ymmärrän kyllä, että suuri osa tällaisista keskusteluista aloitetaan ihan provokaatiomielessä ja osa porukasta on siellä mukana täysin kieli poskella, mutta tuon yhden eilen lukemani keskusteluketjun lukeminen jätti minut miettimään erästä toistakin asiaa, jota olen pohtinyt jo aiemminkin. Olen huomannut, että monia verkossa käytäviä keskusteluja leimaa tietynlainen mustavalkoisuus. Vai onko tämä varsinaisesti edes nettiin liittyvä ilmiö vai ihan ihmisluonteen yleinen piirre, joka nyt jotenkin poikkeuksellisen selvästi vain ponnahtaa esiin juuri noissa keskustelupalstojen kahinoissa? Tarkoitan siis esimerkiksi sellaista, että bloggaajaa vaaditaan kertomaan totuus jostakin asiasta. Tai mikäli tätä suurta totuutta ei kerrota, siellä taustalla on oltava jotakin hävettävää, likaista, epärehellistä tai muuten vain salailemisen arvoista. Tai sitten bloggaaja on vain ärsyttävä biaatch, kun vihjailee jostakin muutoksesta, surusta, vaikeuksista, jännittävästä tai muusta vastaavasta, muttei ole valmis vielä kertomaan tarkemmin, mistä on kyse. Toisaalta olen nähnyt yhtä monien tuomitsevan, jos joku on puolestaan liian avoin. Kaikkia ei todellakaan voi miellyttää, ja jotkut eivät ole koskaan tyytyväisiä. Yksi yleinen valittamisen aihe on myös se, että jos bloggaaja joskus rohkenee kertomaan jostakin arkaluontoisemmasta asiasta, osa tuomitsee sen välittömästi säälin kerjäämiseksi. Olisiko mahdollista, että jakamalla jotakin henkilökohtaisempaa, bloggaaja nimenomaan haluaa selventää omaa mennyttä tai tulevaa toimintaansa tai vaikkapa hidastunutta postaustahtia? Ilmeisesti on olemassa joukko ihmisiä, joiden mielestä mikä tahansa surusta, vaikeuksista tai vastoinkäymisistä ääneen puhuminen on säälin kerjäämistä.

revs3.jpg

Moni ärsyyntyi siitäkin, kun itse aikanaan kerroin käyväni läpi hiukan vaikeita aikoja elämässäni, enkä tuossa vaiheessa halunnut eritellä syitä sen tarkemmin. Moni kokee, että heillä on oikeus tietää. Mutta entä jos asianomainen ei tiedä itsekään? Blogissa maailma muuttuu hämmentävän mustavalkoiseksi ja ihminen yksioikoiseksi. Elämä olisikin varmasti monessa mielessä helpompaa, jos kaikkeen olisi absoluuttinen selitys, mutta ihmiset ja asiat ovat yleensä hiukan monimutkaisempia. Monesti kyse on siitä, että bloggaajakaan ei halua kertoa, ennen kuin jokin asia on varmaa. Joskus häntä rajoittavat sopimuksissa kirjatut pykälät ja toisinaan tarkempien yksityiskohtien kertomatta jättämisellä halutaan suojella jonkun toisen yksityisyyttä. Joskus taas tilannetta ei halua avata tarkemmin suojellakseen itseään. Monesti näkee harmiteltavan, kuinka ennen niin avoimista bloggaajista tulee paljon tarkempia yksityisyydestään sitä mukaa, kun lukijamäärä kasvaa. Onko se toisaalta ihme? On aivan eri asia jakaa juttujaan lähinnä kaveripiiristä koostuvan lukijajoukon kesken kuin kymmenille tuhansille ihmisille, joiden joukossa voi olla myös vaikkapa entisiä, nykyisiä tai tulevia työnantajia. Joidenkin bloggaajien yksityiselämää on ruodittu jo printtimedian puolella asti, joten minusta on aika luonnollinen reaktio, jos yksityisyydestään haluaa siinä vaiheessa pitää hanakammin kiinni.

revs4.jpg

Jokainen määrittelee oman yksityisyytensä rajat itse ja se mikä toiselle tuntuu täysin arkipäiväiseltä ja yhdentekevältä asialta julistaa vaikka koko maailmalle, voi jollekulle olla hyvinkin yksityinen seikka. Itse olen luonteeltani hyvin avoin, mutta tiedän monia, jotka jakavat asioita harkiten edes läheisille ystävilleen. Mitä omassa elämässäni tänä keväänä kohtaamiini vaikeuksiin tulee, koen että suurin osa teistä suhtautui tilanteeseeni todella hienotunteisesti. Joku lukijakin oli kiinnittänyt asiaan huomiota ja nosti esille kiinnostavan seikan: tämän blogin kommenttiosiossa useimmiten vallitseva lämmin, keskusteleva ja älykäs ilmapiiri ulottui myös näihin vaikeampiin aiheisiin. Hyvin harva yritti udella enempää siinä vaiheessa, kun kerroin, etten ole vielä valmis kertomaan enempää. Haluan kiittää teitä siitä hienotunteisuudesta ja huomaavaisuudesta, jota tuolloin minua kohtaan osoititte. Arvostan sitä todella. Yleisesti ottaen koen, ettei oman avoimuuteni aste ole blogin historian aikana kamalan paljon muuttunut. On ollut satunnaisia hetkiä, kun olen raottanut yksityisyyteni verhoa enemmän, mutta pääasiassa olen kertonut ihmissuhteistani, työstäni, raha-asioistani ja muistakin yksityisiksi kokemistani asioista blogissa vain hyvin pinnallisella tasolla. Läheisimmät ystäväni jaksavat toisinaan päivitellä, kuinka vähän blogini loppujen lopuksi minusta ja elämästäni kertookaan, vaikka olenkin täällä oma itseni. :)

Vaikka Pupulandian kommenttiosiossa vallitseekin ihanan tsemppaava, ystävällinen ja rakentava henki, kaikki lukijat eivät suinkaan halua bloggaajalle hyvää. Koskaan ei voi tietää, kääntääkö joku avoimuutesi sinua vastaan. Myönnän, että ne hetket, kun olen itse ollut erityisen avoin, ovat pelottaneet erityisen paljon, sillä tietyllä tavalla henkilökohtaisuuden verhon raottaminen tekee ihmisestä haavoittuvaisemman. Se antaa pahaa tahtoville aina muutaman aseen lisää, joilla iskeä arkaan paikkaan. On aika kamalaa, että tuollaista joutuu edes miettimään, mutta sellaisia me ihmiset olemme. Tai osa meistä, ikävä kyllä. 

revs5.jpg

En oikeastaan osaa sanoa, mikä tämän postauksen pointti edes oli. Ehkä halusin vain muistuttaa, että hyvin harvoin bloggaaja salaa mitään silkkaa veemäisyyttään, vaan kyllä siellä taustalla yleensä on joitakin ihan järkisyitä. Useimmiten bloggaajien yhteistyösopimuksissa on kielletty palkkioiden paljastaminen kolmansille osapuolille ja tietoa ei tästä syystä voi jakaa, vaikka haluaisikin. Toisaalta suurin osa tutuistani ei puhu mielellään palkastaan tai raha-asioistaan edes lähimmille ystävilleen, joten pidän kummallisena sitä oletusta, että niistä pitäisi avautua täysin tuntemattomien ihmisten joukolle. Lähipiiriin kuuluvat ihmiset eivät välttämättä halua olla millään tavalla osa blogia, joten heidän nimiään tai kasvojaan ei viljellä netissä heidän omasta toiveestaan ja puhtaasta kunnioituksesta tätä toivetta ja noita ihmisiä kohtaan. Harva viitsii kertoa sitäkään, jos burnout johtuu siitä, että pomo tai työkaveri on täysi hirviö, mikäli siis mielii kuitenkin vielä säilyttää sekä työpaikkansa että kasvonsa. Parisuhteiden päättyessä tarkempia syitä tapahtuneeseen eivät aina tiedä osapuolet itsekään ja joskus koko prosessikin voi viedä pitkän aikaa ennen kuin voidaan edes suoraviivaisesti puhua erosta. Myös ystävyyssuhteet päättyvät joskus, eikä siihenkään välttämättä liity mitään sen kummempaa dramatiikkaa kuin että elämäntilanteiden muuttuessa vain kasvetaan erilleen. (Tämä on muuten jännä juttu, että ystävyyssuhteiden päättymisestä puhutaan kovin vähän. Olisiko tässä kiinnostava aihe joskus jatkossa käsiteltäväksi?)

Minua kiinnostaisi kuulla teidän mietteitänne aiheesta. Millaisia asioita teitä kiinnostaisi bloggaajista saada tietää? Ärsyttääkö joidenkin tiettyjen asioiden jättäminen blogin ulkopuolelle? Myöntääkö joku lukevansa noiden keskustelupalstojen spekulointeja tai juorublogeja? Onko kukaan teistä joskus osallistunut tuollaiseen keskusteluun? Millaisia asioita olisitte itse valmiita jakamaan kymmentuhatpäisen yleisön kanssa? Ja missä kohtaa bloggaaja kertoo mielestänne liikaa?

revs6.jpg revs7.jpg

Photos: REVS

Photography – Elodie Chapuis
Model – Eve @ IMG Paris
Make-up and Hair – Kanamu Kusakae

 

Related posts

5/05/13

Tripla-printtiä

60 32 P5015299.JPG

Minulla on ollut Pariisin reissulta vielä jemmassa joitakin kuvia, joten saatte vielä nauttia ajoittaisista Pariisi-postauksista, vakka matka on jo jäänyt taakse. Tällä kertaa luvassa on kaivattu asupostaus ja näissä kuvissa onkin ehkä komein tausta ikinä, sillä kuvat on napattu Eiffel-tornin lähistöllä. :) Asun sen sijaan arvelen jakavan mielipiteitä, sillä olen ujuttanut samaan lookiin peräti kolmea erilaista printtiä!

P5015345.JPG

Olen pitkään halunnut kokeilla asua, jossa olisi montaa erilaista printtikuosia samassa paketissa, mutta jotenkin en ole löytänyt vaatekaapistani sellaisia yhdistelmiä, joissa tuo multiprintti-look toimisi. Pariisin matkalta löysin kuitenkin printtipaidan, jonka rauhallinen värimaailma tuntuu sopivan yhteen vähän kaiken kanssa. Beige-valkoinen printtineule löytyi Banana Republicin alesta ja ihastuin sen pehmeään materiaaliin välittömästi – puuvillan sekaan on nimittäin sujautettu vähän kashmiria, ja sen kyllä tuntee. Minulla sattuivat sovitushetkellä olemaan jalassa nuo “pyjamapöksyt” ja kun katselin kahta printtikuosia päällekkäin, totesin, että ne itse asiassa sopivatkin aika hyvin yhteen. Mukanani sattui olemaan vielä joskus Monkilta saamani kukkahuivi ja oikein innostuessani kokeilin vielä sitäkin komboon. Ja sekin tuntui toimivan. Printit kaikissa kuoseissa ovat aivan erilaiset ja väritkään eivät ole täysin samat, mutta jotenkin kokonaisuus on silti harmoniassa. Näköjään vain rohkeasti kokeilemalla löytyvät ne parhaat yhdistelmät. :)

P5015305.JPG

Jotta kolmen printin kanssa ilotteleva asukokonaisuus ei vain kävisi tylsäksi, lisäsin pakettiin vielä Zarasta löytämäni räväkän värisen runsaan kaulakorun. ;) Tässä asussa tuntui vain siltä, että more is more, vaikka yleensä olenkin pukeutumisessani enemmänkin minimalistinen. Kun nyt kerran tälle runsaalle linjalle lähdettiin, pitihän se tehdä sitten kunnolla! Jalkaan sujautin ihanat keijukaistohvelini ja tavarat pakkasin Pariisista myös löytämääni Longchampin pikkulaukkuun. Mitäs sanotte kolmen printin yhdistelmästä – toimiiko teistä vai onko ihan liikaa? Minä itse viihdyin tässä lookissa todella hyvin, joten kokeilen samantyyppistä varmasti vielä toistekin.

P5015314.JPG

Neulepusero Banana Republic, pyjama-tyyliset housut Pull & Bear, kukkahuivi Monki, kaulakoru Zara, kengät Vagabond, nahkalaukku Longchamp, aurinkolasit Lindex, sormus Philippe Audibert huulipuna MAC

P5015348.JPG P5015322.JPG P5015339.JPG P5015356.JPG P5015295.JPG

Related posts

4/05/13

Keittiön kaunistukset

7 15 P5035405.JPG

Mainitsin reissusta tultuani, että kipitin lähes ensitöikseni kukkakauppaan – kuinkas muuten. ;) Kotona vallitsi pienimuotoinen kaaos edelleenkin muuton jäljiltä hiukan vaiheessa olevan sisustuksen ja pakkaamiskiireessä ympäriinsä leviteltyjen tavaroiden takia, enkä ole kiireiltäni ehtinyt vielä siivoamaan. Sen sijaan olen tainnut laukkuja purkaessani sotkea vain lisää. Mutta sotkut saavat nyt olla, sillä siivoamiseen alun perin tarkoitettu lauantai-iltapäivä on nyt kulunut kuumetta pois nukkuen. Kuten olen aiemminkin väittänyt, ei taida olla sellaista asiaa, johon kukat eivät edes vähän auttaisi ja samoin kuin muuttosotkujen keskellä, saan nyt rauhaa noista maailman suloisimmista jaloleinikeistä, vaikka koti näyttääkin muuten vähän pommilta. Tällä kertaa nuo aiemmin “minipioneiksi” kutsumani kukat ovat muuten ihan poikkeuksellisen suuria, melkein oikeiden pionien kokoisia!

P5035412.JPG

Yleensä olen tässä uudessa kodissa  pitänyt kukkia nimenomaan makuuhuoneen ikkunalla, sillä vietä makkarissa suurimman osan aikaani, kun olohuone on vielä täysin vaiheessa. Tällä kertaa päätinkin poikkeuksellisesti laittaa maljakon kukkineen vähän epätavalliseen paikkaan ja tuikkaisin sen keittiön tasolle. Koko keittiö näyttää ihan eriltä! Nappasin vain kimpusta yhden kukan ja toin sen makuuuhuoneeseen, niin nyt saan nauttia vaaleanpunaisesta hehkusta ympäri kämppää. Löysin muuten vihdoin täydellisen yhden kukan maljakon noin vuoden mittaisten etsintöjen jälkeen! Tuo valkoinen maljakko on Ikean uutta valikoimaa, joten jos joku kiinnostui, niin sieltä kannattaa metsästää. :) Floristini muuten vinkkasi, että jos vielä mielii saada noita suloisen palleroisia jaloleinikkejä kotiin, nyt alkavat olla viimeiset hetket käsillä, sillä jaloleininkki-sesonki alkaa olla lopuillaan. Ensi viikolla ehkä vielä saa, mutta sen jälkeen tuskin enää. Nuo näyttävät muuten tosi suloisilta monivärisenäkin kimppuna – kurkatkaa vaikka alkuvuoden postauksestani. :)

P5035409.JPG P5045414.JPG P5045415.JPG

Related posts