27/05/13

Uskaltaako vai ei uskaltaa: valkoinen sohva?

64 32 p4174701.jpg

Tiedän, että muuton jälkeen on ihan sallittua, että kalusteiden hankkimisessa ja asioiden löytämisessä paikoilleen saattaa vierähtää tovi jos toinenkin. On silti jotenkin turhauttavaa huomata elelevänsä jo pian kolmatta kuukautta ilman sohvaa. :D Olen vatvonut tässä aikani tuon sohva-asian kanssa, koska olen halunnut tutkia erilaisia vaihtoehtoja. Menetin jokin aika sitten sydämeni kotimaisen Valantin Oiva-sohvalle ja sen jälkeen on ollut vaikeaa ajatella mitään muuta vaihtoehtoa, koska Oiva vain on tuntunut niin täydelliseltä. Ainoa ongelma tuossa sohvakaunokaisessa vain on, että sen hinta on reilusti yli suunnittelemani budjetin. Olen siis vatvonut, minkä verran olen valmis maksamaan ja tekeekö tuo sohva nyt minut sitten niin onnelliseksi, että siihen olisi järkevää sijoittaa. Toisaalta, onhan se kyllä sitten aika pitkäikäinen ja suuri (fyysisestikin, hehheh) hankinta…

P4174691.JPG

Muutamalta lukijalta tuli edelliseen sohva-postaukseen kommenttia, että he ovat itse hankkineet juuri tuon Oivan ja olleet siihen todella tyytyväisiä. Ja kyllähän minä tiedän, mikä siinä Oivassa maksaa: sohva on suunniteltu ja valmistettu jokaista osaansa myöten Suomessa. Se on iso plussa monestakin näkökulmasta: on ekologista, kun valtavaa huonekalua ei roudata Suomeen toiselta puolelta palloa ja on kiva tukea suomalaista lahjakasta suunnittelua sekä suomalaista teollisuutta. Se on myös eettistä tarkastelua kestävä vaihtoehto, kun tietää, millaisissa oloissa valmistus tapahtuu ja että työntekijät saavat työstään reilun palkan. Myös laatua on helpompi valvoa läheltä käsin. Tulipa Valantin liikkeessä käymissäni keskusteluissa esille sekin, että mikäli sohva joskus joutuisi epäkuntoon, on kätevää, että tehdas on Suomessa, sillä tällöin kunnostus tai korjaus on helppoa. Ja totta puhuen, siihen nähden, että sohva tosiaankin on myös valmistettu Suomessa jokaista osaansa myöten, niin eihän se nyt tosiaankaan niin kamalan hintainen ole. Kyse on oikeastaan vain siitä, että se on minun suunnittelemani budjetin puitteissa vähän tyyriimpi kuin olin ajatellut. Sohvattomuuteen ja vatvomiseen kyllästyneenä nyt sitten päätin, että hinnasta viis, haluan Oivan. :D Laadukas sohva kestää parhaimmillaan koko loppuelämän, joten päätin panostaa.

P4174694.JPG

Olen käynyt jo niin useaan otteeseen Hietsun torin laidalla sijaitsevassa Valanti Shopissa koeistumassa sohvaa, hypistelemässä verhoilukangasvaihtoehtoja ja vatvomassa tätä päätöstä, että siellä taidetaan todellakin jo muistaa minut. :D No enpähän ole rampanut siellä turhaan, kun nyt päädyin tekemään ostopäätöksen. Mutta sitten päästään siihen seuraavaan dilemmaan. Sohva on nyt valittu, mutta seuraavaksi pitäisi valita kangas ja jalat. Olen ollut kallellaan valkoisiin jalkoihin, koska ne ovat helpot – ei tarvitse miettiä, minkä muun väristä puuta siinä ympärillä on, koska valkoinen käy kaiken kanssa. Mutta verhoilu on tuottanut suurempaa päänvaivaa. Mahdollisuuksia luonnollisesti on suunnilleen miljoona, mutta olen nyt niistä valinnut kankaan ja karsinut värivaihtoehdot kahteen. Tutkin pitkään kankaiden mallipaloja ja jostain syystä eniten minua ihastutti tuo mallikappalesohvassakin näkyvä Designers Guildin himmeästi hohtava kangas. Siinä on juuri sopiva tekstuuri, kivat värivaihtoehdot, se on vesipestävä (ja päälliset ovat sohvassa irroitettavat) ja se tuntuu ihoa vasten mukavalta. Lisäksi kankaan pinta tuntuu siltä, että siihen lika ei todennäköisesti jämähdä kovin helposti. Värien osalta vatvon luonnonvalkoisen ja tuon kuvassa näkyvän raikkaan vaalean harmaan välillä.

P4174695.JPG

Olen salaa haaveillut pitkään jo valkoisesta sohvasta, mutta järki sanoo, että valkoinen on liian arka väri. Tuo vaalea harmaa on myös kaunis, mutta siitä huolimatta valkoinen olisi just se juttu. Vaikka asuntoni on valoisa, minusta silti tuntuu, että olohuone kaipaisi jotakin isoa valkoista asiaa tuomaan sinne valoa. Ehkä kyse on siitä, että aiempi asunto oli lattiasta kattoon valkoinen, joten totuin siihen mielettömään valoon, joka valkoisista pinnoista heijastuu. Kokovalkoiseen asuntoon en edes harkinnut valkoista sohvaa, mutta puunväristen lattioiden kanssa huomaan kaipaavani enemmän valkoista väriä. Nyt vain mietin, että uskaltaako valkoista sohvaa ostaa? Muutama sellaisen omistava kaverini on vakuuttanut, että heillä on koiria ja lapsia ja siitä huolimatta sohvat ovat yhä valkoisia. Minä sentään olen vain yksinasuva aikuinen, joten voisi kuvitella, että riskit ovat melkoisesti pienemmät kuin lapsi- tai lemmikkiperheessä. Myös Valantilla vakuuteltiin, että ihmiset turhaan arkailevat sitä valkoista väriä – etenkin jos sohvan päälliset ovat irroitettavat ja vesipesun kestävää kangasta kuten tässä tapauksessa. Harvat sohvakankaat muutenkaan kestävät ikuisuutta, joten voihan tuon sitten 10 vuoden päästä verhoilla uusiksi, jos väri on ihan kulahtanut käytössä. Eli voitteko nyt vakuuttaa minut siitä, että valkoinen on just hyvä eikä yhtään liian arka? :D

P4174688.JPG P4174687.JPG

Mietin myös hetken tätä kenno-kohokuvioitua hauskaa uutuuskangasta, mutta päätin kuitenkin kallistua “turvallisempaan” vaihtoehtoon, jossa on pienempi kyllästymisvaara. 

P4174697.JPG

Onko tuo tuoli muistakin ihan supersuloinen vai olenko se vain minä?

P4174698.JPG P4174699.JPG P4174703.JPG

Ihastuin myös hiukan tähän Lähellä-työpöytään, muta taidan silti nyt kallistua toiseen vaihtoehtoon.

Related posts

25/05/13

Painavaa eyeliner-asiaa

15 18 p5075553.jpg

Blogini lukijoille on varmasti käynyt selväksi, etten ole kovin taitava tekemään silmämeikkiä. Osin omista mieltymyksistäni ja osin taitamattomuudestani johtuen turvaudun usein meikkityyleihin, joissa huulipuna on pääroolissa. Huulipuna on myös huomattavasti nopeampi laittaa aamun kiireessä kuin ryhtyä levittelemään luomivärejä ja eyelinereita molempiin silmiin. Osin kyse on siis makuasioiden ja taitojen puutteen lisäksi tehokkaasta ajankäytöstä. ;)

Tykkään kuitenkin valtavasti kauniista silmämeikistä muilla ja itsellänikin, jos joku muu tekee sen minulle tai saan apua sen tekemiseen. Olen kokenut aina rajausten tekemisen aivan erityisen vaikeaksi ja kauhistuttavaksi hommaksi, koska jotenkin se eyeliner ei vaan pysy meikäläisen hyppysissä. Tasainen jälki on haave vain ja saan useimmiten prosessissa tuhrattua kepeästi kymmenen Topz-puikkoa. :D Ja senkään jälkeen ei vielä ole takuita, että lopputulos on halutunlainen. Nyt olisi hyvä hetki tunnustaa ja lievittää tuskaani vertaistuen kautta, jos siellä ruudun takana on joku muu yhtä onneton… 

P5075521.JPG

Olen saanut vinkkejä silmämeikin tekoon ammattimeikkaajilta ja monenlaisia neuvoja onkin sadellut vuosien varrella. Kun ihan ensimmäistä kertaa halusin tehdä silmiini rajaukset, en tiennyt hommasta hölkäsen pöläystä ja ostin täysin summan mutikassa vain jonkun halvan rajaustussin. Myöhemmin kuulin ammattimeikkaajalta, että tussi saattaa etenkin aloittelijalle olla aika vaikea väline. Sen sijaan minulle suositeltiin, että kannattaa ensin kynällä piirtää ihan ohut rajaus ripsien tyveen, koska kynänjälki on armollisempaa, sitä voi helposti häivyttää eivätkä pienet epätasaisuudet näy siinä niin selvästi. Lisäksi kynällä saa helpommin piirettyä rajan aivan ripsien juureen, jolloin ripsivärin ja rajauksen väliin ei jää sellaista “vaaleaa raitaa”. Neuvo olikin hyvä ja jos haluaa esimerkiksi arjessa käyttää ihan huomaamatonta ulkorajausta yläluomella, kynällä sellaisen saa tehtyä varsin helposti – jopa tällainen meikkitumpelo. Täytyy vain muistaa pitää huoli, että kynä on tarpeeksi terävä, jotta jäljestä tulee tarpeeksi ohutta. Ohuen kynärajauksen päälle on helpompi tehdä sitten siveltimellä, geelillä tai tussilla paksumpi rajaus, kun ripsien tyvi on jo hyvin väritetty. 

P5075523.JPG

Suosin rajausten teossa pitkään Maybellinen geelityyppistä väriainetta, joka levitetään siveltimellä purkista. Siveltimen joustavaa kärkeä on jotenkin helpompi hallita kuin kovaa tussia ja ensimmäistä kertaa tuntui, että minulla oli jonkinlaisia realistisia mahdollisuuksia saada rajaus edes jotakuinkin suoraan – Topzeja tosin kului yhä. Mutta nyt sitten vihdoin olen löytänyt eyelinerin, joka TOIMII täydellisesti! Olen onnekas, että pääsen näiden blogijuttujen kautta testailemaan erilaisia tuotteita, koska muuten tuskin olisin tätäkään loistotuotetta löytänyt. Olin hiljattain Yves Saint Laurentin meikkitilaisuudessa, jossa brändin virallinen meikkitaiteilija Janita Salmensuo esitteli kevään Babydoll-meikkilookin ja loihti sen mallin kasvoille silmiemme edessä. Tämän jälkeen kansainvälistäkin arvostusta niittäneeltä meikkigurulta sai kysellä myös henkilökohtaisia vinkkejä rajausten tekoon ja halutessaan pääsi myös Janitan meikattavaksi ihan itse. No olihan se tilaisuus hyödynnettävä ja sainkin Janitalta pari todella hyödyllistä vinkkiä!

P5075568.JPG

Ensinnäkin, kaikkien silmät ovat hiukan eri muotoisia ja riippuu paljon nimenomaan silmän muodosta, millainen rajaus kasvoja pukee parhaiten. Mitään yleispäteviä neuvoja en nyt osaa antaa, mutta kannattaa googlailla netistä erilaisia rajaustyylejä, koska ero voi olla huima. Minulle on aina tuottanut ongelmia se, että jos haluaisin tehdä kissamaisen rajauksen, niin mistä kohtaa sitä silmän reunan yli menevää “huitaisua” pitäisi alkaa tehdä ja nostaa. Janita neuvoi, että koska minulla on silmäluomessa tuollainen juonne (näkyy hyvin alla olevassa kuvassa), niin tärkeää on, ettei rajaus mene sen päältä, koska silloinhan se suora viiva menee ihan venkuralle viimeistään siinä vaiheessa kun katson normaalisti eteenpäin. Hän neuvoi vetämään rajan ensin ihan silmän muotoa mukaillen ulkonurkkaan asti ja nostamaan tuon viimeisten “huitaisun” (miksi sitä oikeasti kutsutaan?) vasta sieltä aivan lopusta ylös, jolloin se ei mene tuon juonteen päältä. Erittäin hyvä neuvo, olen saanut nyt todeta, kun olen itse kokeillut. Näissä kuvissa rajaukset tosin on tehnyt Janita. :)

P5075570.JPG

No nyt pääsin sitten kokeilemaan rajausten tekoa ihan itse käytännössä, koska teemme itse meikkimme Wannabe Ballerinasin esityksiin. Meikkitaiteilija on suunnitellut lookimme, mutta jokainen toteuttaa käytännössä oman meikkinsä itse. Räväkän vihreä neliskulmaiseen muotoon laitettu luomiväri, rajaukset ja irtoripset – voitte uskoa, että olin kauhuissani, miten hommasta selviytyisin. Mutta kuten ballerinojen backstage-tunnelmia esitellyt postaus osoitti, selviydyin lopulta hämmentävän hyvin. Nyt kun kolme näytöstä on jo takana ja olen siis taiteillut saman lookin itselleni jo kolme kertaa, väittäisin, että alan jopa olla hommassa aika hyvä. Irtoripsienkin kiinnitys sujuu ihmeen hyvin ja osaltaan kiitos henkilökohtaisen meikkiguruni Saaran, jonka irtoripsien ABC-postausta opiskelin huolella ennen ensimmäistä näytöstä. ;) 

P5075572.JPG

Tein siinä esitysmeikkiä ensimmäistä kertaa räpeltäessäni myös ison havainnon ja oivalluksen liittyen eyelinereihin ja rajauksiin: se YSL:n Babydoll-eyeliner on aivan ÄSSÄ! Todella ohuella ja joustavalla siveltimellä on älyttömän helppo vetää rajaus aivan ripsien tyveen ja jälki on kaunista kuin mikä. Uskomatonta kyllä, mutta en ole yhtenäkään päivänä tarvinnut ainoatakaan Topz-puikkoa ja rajausten tekeminen ei ole koskaan ollut näin helppoa. Eikä meikäläisen kädenjälki koskaan niin tasaista! Tietenkin homma vaatii hiukan keskittymistä ja vakaata kättä, mutta nyt kolme päivää tuota eyelineria aktiivisesti käyttäneenä vannon sen nimiin pyhästi. Suosittelen siis ehdottomasti nestemäistä eyelineriä todella ohuella siveltimellä varustettuna. Muista merkeistä en valitettavasti tiedä, mutta tämä YSL:n Babydoll Eyeliner on todellakin hankkimisen arvoinen. Väittäisin jopa, että tuon siveltimen kanssa aiemmin niin tumpeloksi itsensä kokenut meikkaaja tunsi sellaista onnistumisen riemua, että jotakin tuon eyelinerin kanssa on todellakin tehty oikein. Vastaavantyyppisiä voi siis varmasti olla muillakin merkeillä, mutta tätä ainakin voin suositella koko sydämestäni – loistotuote! Ne esitysmeikistä otetut kuvat ovat ensimmäisen näytöksen yhteydestä ja irtoripsien kanssa rajauksesta pitää tehdä aika paksu, mutta parin päivän harjoittelun jälkeen jälki on jo nätimpää. Mutta toistan: yhtäkään vanupuikkoa ei ole tarvittu. ;) Se on aika kova saavutus se!

P5257323.JPG P5075579.JPG P5075577.JPG P5075582.JPG

Related posts

24/05/13

Tarinoita lapsuudesta

28 19 jaimemoore1.png

Lilyn puolella käydään hulvatonta keskustelua siitä, millä nimillä vauvoja on kutsuttu niiden ollessa vielä mahassa. Tästä muistui mieleeni hauska “työnimi”, joka oli pikkuveljelläni ennen syntymäänsä. Vanhempani keksivät syntymättömälle vauvalleen huvittavan lempinimen, joka sopi mainiosti sekä tytölle että pojalle, koska sukupuoli ei ollut vielä tiedossa. Vauva sai aikakauden poliitikon mukaan lempinimekseen Ulpu-Iivari. :D

jaimemoore2.png

Keskustelun rönsyillessä tuolla vauva-postauksen kommenttiosiossa päädyin muistelemaan omaa lapsuuttani ja muistin sieltä aika huvittavan tarinan. En muista, olenko jakanut tämän jo aimminkin, mutta kerrotaan nyt uudelleen, kun on tämä sen verran legendaarista settiä, haha. Jostain syystä inhosin lapsena nimeäni ja tästä syystä esiinnyin sujuvasti erilaisissa tilanteissa väärillä identiteeteillä. 4-vuotiaana alter egojani olivat muun muassa Leena Tossavainen, Sanna Vuorimaa, Leila sekä Minna. :D Olen kuullut tarinan, että marssin joskus postissa jonkun vieraan naisen luo ja esittelin itseni Sanna Vuorimaaksi. Tämän jälkeen kerroin iloisena, että tässä on pikkuveljeni Kalle. Vielä puhetaidoton veljeni ei kyennyt puolustautumaan ja kertomaan, että oikeastihan hänen nimensä oli Ossi. Ja äitiä hävetti! :D Pidin kuulemma myös tiukasti kiinni näistä keksimistäni nimistä, enkä suostunut tottelemaan mitään muuta kuin aamulla äidille itse ilmoittamaani nimeä. Oli turha huudella Jenniä, jos olin sinä päivänä päättänyt olla Leila. Äiti-parka.

Nämä kaikenlaiset lapsuustarinat ovat niin hauskoja, että laittakaahan omannekin jakoon! :D

jaimemoore3.png

Jutun kuvat ovat valokuvaaja Jaime Mooren projektista “Not just a girl”, jossa hän kuvasi 5-vuotiasta tytärtään historian merkittävien naisten inspiroimana. Valokuvasarjalla hän halusi osoittaa, että tytöille löytyy muitakin roolimalleja kuin Disneyn prinsessat ja Barbie-nuket – ihan ne oikeat, hienoja asioita saavuttaneet naiset. Lisää kuvia ja tarinaa kuvasarjan taustalta löydätte Jaime Mooren nettisivuilta. :)

Related posts

24/05/13

Viikonloppuna tapahtuu taas

11 16 susanne-kindt_ben-trovato3.jpg

Tälläkin viikolla on tiedossa kaikenlaista kivaa tapahtumaa ympäri Suomen. Olen itse parhaiten kartalla Helsingin menosta ja meiningistä täällä asuvana, mutta jos joku muu tosiaan tietää muualla Suomessa tapahtuvista kivoista jutuista, niin niistä saa enemmän kuin mieluusti vinkkailla kommenttiosiossa. :) Tässä olisi taas bongaamistani tilaisuuksista teille pientä menovinkkilistaa (vähän viime tingassa näiden tämän viikon balettihulinoiden takia tosin, mutta toivottavasti näistä ehtii joku silti poimia ideoita). Ja lopussa mukana pari bonusta vielä ensi viikollekin eli kalenterit esiin!

  • Vanhalla Ylioppilastalolla järjestetään jälleen pe-la 24.-25.5.2013 Fashion Stock Sales -tapahtuma, jossa tuotteitaan ovat myymässä edulliseen hintaan lukuisat suomalaisbrändit ja -putiikit. Myynnissä on siis yksittäis- ja mallikappaleita, uusia mallistoja ja edellikausien helmiä alennetuin hinnoin. Tapahtuma on avoinna pe klo 11-19 ja la klo 10-18, ja mukaan kannattaa varata käteistä. Tapahtumassa ovat mukana muun muassa seuraavat brändit ja liikkeet: WITH LOVE SANNA HOPIAVUORI, Emmi Malmström Shoes, Camilla Mikama Design, design by katri/n, Minna Hepburn, Mirkka Metsola, Poola Kataryna, Minna Parikka, Tyra Therman, Kirsi Nisonen, Mustahöyhen, 2or+BYYAT, Kooky Gems, Hanna Sarén, Terhi Pölkki, Arelalizza, My o My, VIETTO, Nina’s, Paloni, Nurmi, LUMI ja Zio sekä monia muita. Lisätietoa voi kurkkia tapahtuman Facebook-sivuilta. HUOM! Sama tapahtuma järjestetään myös viikon päästä Oulussa. Oulun tapahtumasta kiinnostuneet, tsekatkaa lisäinfoa Facebookista!
  • Marimekon perinteiset yleisölle avoimet kesänäytökset valtaavat taas tänään perjantaina 24.5. Espan puiston Helsingissä. Tanssillisia muotinäytöksiä tähdittävät jo toista kertaa Suomen Kansallisbaletin tanssijat. Näytöksiä on neljä: kello 11.30, 12.30, 15.30 ja 16.30. Myös lapset saavat oman näytöksensä klo 14.00, jonka tähtinä esiintyvät Suomen Kansallisbaletin Balettioppilaitoksen lapset.
susanne-kindt_ben-trovato1.jpg
  • Globe Hope juhlistaa tänään perjantaina 10-vuotista taivaltaan Helsingissä Lasipalatsin aukiolla komein karkeloin. Iltapäivän klo 14:sta iltakymmeneen kestävän juhlahumun ajalle mahtuu livemusaa, muotinäytös, paneelikeskustelu ja vaikka mitä mukavaa. Tapahtuman esiintyjäkaarti on oikeasti ihan huikea, joten jos satut olemaan ohikulkumatkalla, kannattaa pistäytyä. Mukana ovat ainakin seuraavat artistit: Pertti Kurikan Nimipäivät, Emma Salokoski, Rinneradio ja Anna Puu. Kurkkaa koko ohjelma ja aikataulu Facebookista
  • Lauantana järjestetään historiansa kolmatta kertaa Ravintolapäivästä inspiksensä saanut Siivouspäivä, jonka ideana on laittaa itselle käyttämättömäksi jäänyt tavara kiertoon. Lauantain aikana siis moni kaupunki täyttyy pihakirppiksistä ja muista kivoista kierrätystapahtumista ja -pisteistä, joten kannattaa tsekata oman kaupunkin tarjonta Siivouspäivän nettisivuilta. Ja mikäänhän ei estä perustamaan omaa kirpparia vaikkapa kotipihalle, jos nurkkiin on kertynyt ylimääräistä mutta käyttökelpoista tavaraa. :)
susanne-kindt_ben-trovato2.jpg
  • Siivouspäivän hengessä myös Vaatelainaamo uudistaa valikoimaansa ja myy aarteitaan Helsingin Ruttopuistossa (eli virallisemmin Vanhassa Kirkkopuistossa) lauantaina 24.5. klo 12-16. Vaatelainaamon omien herkkujen lisäksi myynnissä on myös löytöjä sen perustajien Liisa Jokisen ja Hertta Päivärinnan omista vaatekaapeista! Lisäinfoa tarjolla Facebookin puolella
  • Supersuosittu, nauruhermoja koetteleva kirjallisuusvisailu Literary Death Match tekee paluun Korjaamolle Helsinkiin tiistaina 28.5.2013. Amerikkalaisen kirjailija-toimittaja Adrian Todd Zunigan luotsaama, maailmaa kiertävä konsepti on järjestetty jo yli neljässäkymmenessä kaupungissa. Tapahtumassa neljä kirjailijaa saavat seitsemän minuuttia aikaa lukea itse valitsemaansa ja kirjoittamaansa teosta, sekä samalla keinoja kaihtamatta vakuuttaa tuomariston kolme jäsentä äänestämään itsensä voittoon. Tuomariston jäsenet arvioivat kirjallisia meriittejä, esiintymistä sekä aiheesta syntyviä mielikuvia. Tapahtumassa pysyy harvoin ilme vakavana niin yleisöllä kuin esiintyjilläkään, kun kisaa käydään lausunnan lisäksi milloin tanssin, improvisaation tai jopa laulun keinoin. Räävitön Adrian Todd keskeyttää yli aikarajan menevät kirjailijat vaihtelevilla tempuillaan. Amerikassa suositusta konseptista suunnitellaan parhaillaan myös TV-formaattia. Tapahtumassa puhutaan englantia ja suomea. Illan isäntänä toimii tapahtuman luoja Adrian Todd Zuniga ja tuomaristossa ovat tällä kertaa Jani Toivola, Tomi Walamies sekä Hannele Mikaela Taivassalo. Kisaamassa puolestaan ovat Katja Kallio, Juha Itkonen, Salla Simukka sekä Katri Lipson. Tapahtuma järjestetään siis Korjaamon vintillä (Töölönkatu 51) ti 28.5. klo 19-24 (showtime klo 20) ja ikäraja sinne on K-18. Lisäinfoa tapahtumasta löytyy Facebookin puolelta ja lippuja saa ostaa Tiketistä
susanne-kindt_ben-trovato4.jpg

Photo via Ben Trovato

Photography & Styling by Susanne Kindt
Hair & Makeup by Jennifer Fiamengo
Model – Amanda @ Photogenics

Related posts