11/05/17

Thursday tunes

26 lyves

Viime aikoina jokainen aamuni on alkanut samalla tavoin: siristelemällä silmiäni olohuoneen ikkunasta tulvivan aamuauringon säteissä ja hetken vielä peiton alla viivyteltyäni pyöräyttämällä tämän kappaleen soimaan. Vaikka Lyvesin alkuvuonna julkaistun Darkest Hour -kappaleen tunnelma on melankolinen, siinä on sellaista voimabiisin tuntua. Ihastuin kappaleeseen reilu kuukausi sitten heti ensikuulemalta ja sittemmin se on soinut joka päivä. Jos tätä pitäisi jotenkin kuvailla, niin vähän kuin Adelen mahtipontisuus yhdistettäisiin Jessie Waren soundimaailmaan – upeaa!

Translation: My power song every morning – Darkest Hour by Lyves. It sounds a little bit like the power tunes by Adele combined to the sounds of Jessie Ware. How could that possibly be anything but great! 

Related posts

10/05/17

Tsemppaa vähän, toukokuu

6 34

Minulla on vieläkin arkistoissani julkaisematta liuta Pariisissa kuukausi sitten napattuja kuvia ja kuvittelin, että tässä vaiheessa Helsingissäkin olisi edetty jo kutakuinkin samoihin säihin, joista sain nauttia Ranskan reissullani. Turha toivo, kun taivaalta tupruttaa harva se päivä sitkeästi lunta tai mitä moskaa nyt milloinkin… Olen silti uhkarohkeana vaihtanut jo villakangastakit kevyempiin ja puen sitten vain alle lämpimämmin. Mutta nyt oikeasti, toukokuu, tsemppaa vähän!

Vaikka vaatteet on jo saatu järjesteltyä uuden kodin kaappeihin, olen painellut viimeiset viikot aika samoissa kamppeissa päivästä toiseen. Jotenkin kaiken hässäkän keskellä ei edes jaksa miettiä pukeutumista ja funktionaalisuus on kriteereissä ykkösenä. Kun yhdistetään kiire, kylmä, siivouspuuhat ja vaatteiden mahdollinen likaantuminen kanniskellessa ja purkaessa, niin on tuntunut jotenkin helpoimmalta luottaa turvalliseen farkut- ja t-paita-linjaan.

Tykkään muuten ihan hurjasti hiusteni tämänhetkisestä väristä ja pituudesta. Tuntuu kivalta pitkästä aikaa polkan jälkeen tällainen vähän pidempi long bob. Ei tee ollenkaan mieli kampaajalle! Olen muuten huomannut, että ulkomailla hiuksia tulee pidettyä usein paljon enemmän auki kuin täällä koti-Helsingissä ja olen ehkä nyt tajunnut miksi. Lämpimämmässä säässä ei tarvitse niin usein kaulahuivia, joka takuttaa ainakin meikäläisen tukan toivottomaksi rastaksi niskaan. Toinen syy on se, että Helsingissä tuulee aina niin pirusti, että tukka on jo parin korttelin jälkeen kuin lässähtänyt harakanpesä. Maailmalla reissatessa tulee tästä syystä myös pidettyä enemmän hattuja. Kuminauha leuan alla ei ole vielä toistaiseksi sytyttänyt. :D

Translation: When we took these photos about a month ago in Paris, I kind of assumed that by now the weather would be pretty much like this in Helsinki, too. But not quite! Even the weather man on TV is laughing to the forecasts these days. May, could you just try a little harder, please! 

nahkatakki // leather jacket Samsøe & Samsøe*

neule // sweater Lindex*

farkut // jeans Topshop

laukku // bag Topshop (Zalando)*

kengät // shoes Prime Boots*

aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

9/05/17

Uuden äärellä – jäähyväiset vanhalle kodille

9 67 JenniRotonen12

Nämä kuvat ovat viimeisimpiä, joita minusta on edellisessä kodissani napattu. Päästin ystäväni Arezin kotiini ikuistamaan aamun hetkiä ja yhteisen aamumme tuloksena syntyi tällainen kuvasarja. Nyt on juuri oikea hetki sen julkaisemiselle, sillä reilu viikko sitten jätin viimein hyvästit vanhalle kodilleni. Tämä juttu toimikoon siis jäähyväisinä asunnolle, joka oli rakas kotini neljän vuoden ajan.

Hetken aikaa jo uudessa kodissa elämää ihmetelleenä olen ollut jopa hiukan yllättynyt, miten kivuton tämä siirtymä olikaan. Ajattelin, että vanhasta kodista ja varsinkin rakkaaksi tulleesta Töölöstä olisi haikeaa lähteä, mutta muuttopäivänä oli vain tunne, että olen valmis. Että aika oli nyt vain kypsä jollekin ihan uudelle. Suljin oven perässäni, enkä haikaillut menneeseen hetken vertaa.

JenniRotonen1

Muutot voivat joskus olla varsin tunteellisiakin tapahtumia. Olen pari kertaa joutunut muuttamaan vasten tahtoani ja nyt tuntuu hassulta, että vuodatin jopa muutaman kyyneleen aikanaan, kun piti muuttaa Töölöön. Kankeasta alusta huolimatta rakastuin lopulta Töölöön niin, että viihdyin siellä melkein 6 vuotta.

Asuinalue oli nytkin aika kriittisellä sijalla kriteereissäni, kun etsiskelin uutta kotia. En jostain syystä aiemmin ole koskaan tuntenut suurta mielenkiintoa Kalliota kohtaan, mutta kun huomasin lähes kaikkien kivoimpien löytämieni asuntojen sijaitsevan Kalliossa, aloin tiirailla näitä kulmia uusin silmin. Etenkin Torkkelinmäen ja Harjun seutu ovat ihania ja lämpenin pian ajatukselle etsiä uusi koti juuri näiltä nurkilta.

JenniRotonen3

Taidan olla jonkinlaisen alkuhuuman pauloissa, sillä olen jotenkin niin tohkeissani näistä uusista kotinurkistani (itse kodin lisäksi), että suorastaan puhkun onnea ja hyvää mieltä, kun uteliaana vaeltelen uusissa kortteleissa. Mutta on todettava, että onhan Kallio kuin eri maailmasta Töölöön verrattuna. Rakastin Töölössä asumieni vuosien aikana sitä rauhaa ja tyyneyttä, mikä siellä vallitsee. Palaan aina ajatuksissani siihen ystäväni vuosien takaiseen toteamukseen, kun hän ihmetteli arkisen iltapäivän hiljaista virettä Etu-Töölön kaduilla: “Täällä Töölössä tuntuu kyllä siltä kuin olisi aina sunnuntai.”

Nyt kuitenkin on ollut sellainen tunne, että kaipaan ainaisten sunnuntaiden sijaan ympärilleni elämää. Ja elämää täällä totisesti piisaa. Tosin olen onnellinen siitä, että se ei näy ikkunani alla ja itse asunnossa on sisällä hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Silti kotiovesta ulos astuessa pääsee heti keskelle kaupungin vilskettä. Ympärillä on ihmisiä, ihania kahviloita, sympaattisia ravintoloita, kiehtovia vintage-putiikkeja ja rentoja kuppiloita. Hassua sanoa, mutta minusta tuntuu Töölön pysähtyneen tunnelman jälkeen kuin olisin itsekin herännyt täällä eloon.

JenniRotonen8

Siinä missä Töölössä tuntui jotenkin luontevammalta vain pysytellä kotona, täällä Kalliossa ympäristö vetää enemmän ihmisten ilmoille. Melkein naapurissa sijaitsevat kahvilat ja Tenhon sunnuntaijazzit – kynnys puikahtaa hetkeksi jonnekin uusien tuoksujen, äänien ja ihmisten äärelle on jostain syystä nyt paljon matalampi kuin ennen. Toisaalta, ei sellaisia oman tuntuisia paikkoja oikein Töölössä ihan kotikulmilla ollutkaan.

Ehkä tämä alkuhuuma vielä tasaantuu ja pääsen takuuvarmasti kokemaan Kallion vielä tulevina vuosina hyvine ja huonoine puolineen, mutta silti tuntuu, että nyt oli oikea hetki muutokselle – kaipasin ja ehkä jopa vähän tarvitsin sitä. Tuntuu, että ajatukset ovat nyt jälleen kirkkaammat ja mieli innostunut. Se ei voi olla kuin hyvä asia.

JenniRotonen9

Entinen Töölön kotini oli kuin turvallinen pesä, johon saatoin kipeän eron jäljiltä vetäytyä parantelemaan haavojani ja rakentamaan elämääni uudelleen alusta. Kiitos Töölö, että pidit minua hyvänä ja tarjosit juuri sitä turvaa ja rauhaa, mitä noina vuosina elämääni kaipasin. Nyt oli kuitenkin aika matkata eteenpäin. Odotan uteliaana niitä seikkailuja, joita elämä Kalliossa tuo varmasti vielä tullessaan. :)

Kiitos Arez, että ikuistit viimeisiä tuokioitani vanhassa kodissa. Näihin kuviin tiivistyy monia muistoja. Huikkaan tässä kohtaa myös, että Arezin upeita otoksia pääsee tutkailemaan myös viime viikolla Kolmannella Linjalla sijaitsevaan Early Bird -kahvilaan avautuneessa Nähty-valokuvanäyttelyssä, joka on avoinna yleisölle 28.5.2017 asti. Lisätietoa näyttelystä ja sen aukioloajoista voitte kurkata tapahtuman FB-sivuilta. Piipahda kahvilla ja tsekkaa upea näyttely samalla – suosittelen!

JenniRotonen10 JenniRotonen7 JenniRotonen11 JenniRotonen6JenniRotonen2

Photos: Arez Metta

Related posts

8/05/17

Viikon ajatus: fokuksesta

1 39

Sillä välin, kun sinä olet liian kiireinen

etsiessäsi sitä täydellistä ihmistä,

missaat todennäköisesti sen epätäydellisen,

joka voisi tehdä sinut täydellisen onnelliseksi.

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts