11/02/18

Ensimmäistä kertaa iltapuvussa

17 94

Kaupallinen yhteistyö: Leffamaailma & Phantom Thread

Välillä tulee vastaan sellaisia päiviä, että nipistelen itseäni salaa miettiessäni, että miten ihmeessä olen onnistunut päätymään näin mahtaviin tilanteisiin ja projekteihin? Yksi sellainen hetki koitti taannoin, kun sain viestin, että yhteistyöprojektin tiimoilta haluttaisiin suunnitella minulle iltapuku. Anteeksi mitä?! <3 Kyllä se vain minulle passaa! Ja lapsuuden prinsessaunelmat kävivät tällä viikolla viimein toteen, kun sain parin viikon valmistelun jälkeen tällä viikolla pukea elämäni ensimmäistä kertaa ylleni iltapuvun. Enkä edes ihan mikä tahansa iltapuvun, vaan Mert Otsamon minulle mittatilauksena suunnitteleman uniikin luomuksen.

Miten tällaiseen projektiin sitten päädyttiin? Kyseessä on pian leffateattereihin rantautuvan Phantom Thread -leffan inspiroima juttu, joka sai siis innoituksensa elokuvan juonesta. Leffa kertoo fiktiivisen tarinan 50-luvulla eläneestä, omaperäisestä muotisuunnittelijasta, jonka hyppysissä syntyi toinen toistaan upeampia luomuksia niin seurapiirien kermalle, kuninkaallisille kuin elokuvatähdillekin. Oman twistinsä tarinalle antaa, kun suunnittelija kohtaa nuoren voimakastahtoisen Alman, josta tulee hänen muusansa ja rakastajattarensa. Kuusi Oscar-ehdokkuutta kahminut elokuva ilmestyy teattereihin Suomessa pe 23.2. ja sen traileri on jo katsottavissa Youtubessa.

Kerron elokuvasta vähän enemmän sitten lähempänä sen ensi-iltaa, mutta sitä odotellessa paljastan jo teille tämän upean puvun, jota sain pitää elokuvan ennakkonäytöksessä aiemmin tällä viikolla. Pitää varmaankin toivoa kutsuja iltapukujuhliin nyt jatkossakin, jotta pääsen käyttämään tuota mieletöntä uniikkia luomusta…

Tunnen itseni ihan erityisen onnekkaaksi, sillä kuulin jälkikäteen, että Mert Otsamo oli ihan itse ehdottanut, että tekisi mieluusti puvun juuri minulle. Se tuntui aikamoiselta kunnialta. Hän olikin jo suunnitellut valmiiksi muutamia luonnoksia, kun menin ensimmäiseen tapaamiseemme ja pidin heti näkemästäni. Suunnitelma eli ja muuttui vielä hiukan matkan varrella, mutta olimme molemmat lopputulokseen todella tyytyväisiä. Joku teistä saattoikin nähdä Instagram Storyn puolella välähdyksiä sovittelutuokioista, joiden ensimmäisessä vaiheessa ylläni oli vasta valkoisesta lakanakankaasta tehty prototyyppi. Vitsailin tuolloin, että olen menossa naimisiin, mutta totta puhuen voisin hyvinkin nähdä itseni juuri tämän tyyppisessä veistoksellisessa hääpuvussa, jos joskus vielä naimisiin päädyn.

Sain itsekin vaikuttaa designiin, mutta halusin tarkoituksella antaa suunnittelijalle aika vapaat kädet, sillä hänellä tuntui olevan niin selkeä ja omaa makuanikin miellyttävä visio valmiina mielessään. Otin itse kantaa pääasiassa yksityiskohtiin sekä väri- ja materiaalivalintoihin. Päämateriaaliksi valikoitui lopulta merenvihreä (lempivärini) raakasilkki, jota täydentämässä oli Mertin ulkomaanmatkoiltaan aikanaan löytynyt yönsininen glitterkangas. Mertin ajatuksena oli, että veistoksellinen yläosa avautuisi kimallukseen kuin kukkanen tai pinnasta rikottu ametistikivi.

Voin kertoa, että harvoin on ollut yhtä ylväs ja kaunis olo kuin tässä mekossa. Täydellisesti istuva vaate ja korsettimainen yläosa saavat ryhdin suoristumaan kuin itsestään ja pidän ihan valtavasti puvun kauniin naisellisesta siluetista. Voisipa pukeutua näin joka päivä! Tai no okei, ei ehkä ihan joka päivä, mutta vaikka edes kerran kuussa. :D

Suurkiitos Mert Otsamolle ihan mielettömästä puvusta – en malta odottaa, että pääsen käyttämään tätä uudelleen! Iso kiitos myös rakkaalle Eevaleena Liedekselle upeasta kampauksesta ja meikistä, jotka täydensivät iltapuku-lookini täydellisesti sekä valokuvaaja Angelina Ilmastille näistä ihanista kuvista! <3 Kiitos myös Luonnontieteelliselle museolle hienosta kuvauslokaatiosta sekä Leffamaailmalle mahtavasta yhteistyöstä.

Jos haluatte päästä näkemään puvun ihan omin silmin, se on vielä huomisen ajan esillä elokuvateatteri Maximissa, joka avattiin tällä viikolla perusteellisen remontin jälkeen uudelleen yleisölle. On muuten myös mainittava, että tuo uusittu Maxim on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Erittäin viihtyisäksi ja alkuperäistä sisustusta kunnioittaen remontoitu elokuvateatteri taitaa jatkossa olla oma lempparini Finnkinon elokuvateattereista, sillä sen valikoimaan on luvattu tuoda erityisesti kaikenlaista art house -elokuvaa sekä eurooppalaisia ja vähän vaihtoehtoisempia elokuvia. Ja uudistuneessa Maximissa saa muun muassa nauttia viiniä leffaillan lomassa, jos sellainen kiinnostaa. :) Samantyyppinen meininki siis kuin esimerkiksi ihanassa Rivierassa täällä Kalliossa, jossa muuten tullaan myös esittämään Phantom Threadia, jahka se saa ensi-iltansa. :) Suosittelen!

Photography: Angelina Ilmast

Dress: Mert Otsamo

Makeup & Hair: Eevaleena Liedes

Related posts

10/02/18

Karvalakki ja satunnaisia hölinöitä

6 40

Tänään lauantaiaamuna pää kumisee väsyneen viikon jälkeen tyhjyyttään, niin ajattelin, että voisi olla sopiva hetki satunnaisille mietteille ja hölinöille viikon varrelta. Eli tässä siis päivän asu viime viikonlopun kirpeältä pakkaspäivältä ja viime päivien satunnaisia ajatuksia. :)

♥ Gambian reissusta on palattu jo pari viikkoa sitten, mutta matkalaukku odottaa edelleen olohuoneen lattialla purkamistaan… Tämä ei varmaan yllätä ketään minut tuntevaa, mutta ajattelin silti ottaa viikonlopun tavoitteeksi saada sen raivattua pois tuosta maisemaa rumentamasta.

♥ Olen ihan innoissani, että keksimme ystäväni kanssa mennä tänään spontaanisti teatteriin. Onnistuimme saamaan päivänäytökseen liput peruutuspaikoilta soittamalla lippupalveluun, vaikka nettisivuilla näytti loppuunmyytyä. Pitäisi muutenkin taas aktivoitua enemmän käymään teatterissa, konserteissa ja kaikenlaisissa näyttelyissä!

♥ En tiedä, miten onnistuin tänä vuonna missaamaan runebergintortut melkein kokonaan. Lähi-Alepan hyllyt ammottivat tyhjyyttään kerta toisensa jälkeen, kun suunnittelin ostavani kauppareissulla muutaman herkkupalan ja aloin vähitellen jo hermostua. Vannon, että Töölössä asuessani eivät lähikaupasta olleet kertaakaan runebergintortut lopussa! Kerran onnistuin silti saamaan käsiini vihoviimeisen (!) paketin tuolta Kallion lähikaupastani ja hyviä olivat. Oman empiirisen tutkimukseni mukaan tänä vuonna ylivoimaisiksi voittajiksi lukeutuivat Rosténin ja Kanniston leipomon tortut – suosittelen. Ja vinkiksi muille runebergintorttufaneille, että Kanniston leipomo myy niitä kuun loppuun asti!

♥ Otteita Jennin elämästä: voihan passi… Olen tässä viimeisten 8 vuoden aikana hukannut kaksi kertaa passini. Ensimmäisen kerran se tapahtui vuonna 2010, kun etsin ja etsin, enkä vain löytänyt passia sieltä, missä sen olisi pitänyt olla enkä oikein muualtakaan. Ei auttanut kuin hankkia uusi, sillä olin lähdössä reissuun seuraavalla viikolla. Jo uuden passin saatuani löysin sen vanhan juuri sieltä, missä sen olisi pitänytkin olla ja ihmettelin, että miten sokea voi ihminen olla.

Toisen kerran hukkasin passini toissa syksynä, kun se oli luiskahtanut milanolaisen Airbnb-kämpän sohvan alle. Huomasin passin puuttumisen luonnollisesti vasta lentokentällä ja pääsin kuin ihmeen kaupalla lennolleni ja vielä jatkolennollekin ilman minkäänlaista voimassaolevaa henkilöllisyystodistusta. Ainoa mukanani ollut dokumentti oli 7 vuotta aiemmin vanhaksi mennyt henkilökortti, mutta lentokenttähenkilökunta antoi armon käydä oikeudessa, kun olin kuitenkin paluumatkalla kotiin. Mielenkiintoisempi episodi olikin sitten hankkia uusi passi 1,5 vuorokaudessa ennen seuraavaa matkaani, mutta sekin onnistui.

No nyt olen taas onnistunut sijoittamaan passini jonnekin niin ovelaan mysteeripaikkaan, josta se ei ihan heti olekaan löytynyt. Minulla ei ole aavistustakaan, mihin olen mahtanut sen työntää sitten taannoisen Köpiksen reissuni… En ole kovin usein tavaroitani hukkailevaa tyyppiä, mutta huomaan, että mitä enemmän on rautoja tulessa, sitä hajamielisemmäksi tulen. Mieluummin hukkailisin silti vähän turhempia kapineita kuin passiani. :D Elättelen yhä toiveita, että se putkahtaa jostain esiin seuraavien parin viikon aikana, mutta jos ei, niin pitää varmaan marssia taas poliisilaitokselle passihakemus kourassa…

♥ Juhlistimme tällä viikolla mummokaverin kanssa jälkijunassa synttäreitämme, jotka ovat parin viikon päässä toisistaan. Olemme kumpainenkin syntyneet tammikuussa, ikäeroa vain on 50 vuotta: hän täytti 84 ja minä 34. Kävimme juhlan kunniaksi ihan ulkona syömässä ja mummo vaati, että tilaamme sekä viiniä että jälkiruokaa, tottakai! Tuntuu hullulta, että kohta on vierähtänyt jo kaksi vuotta yhteistä taivalta. <3

♥ Kävin eilen kampaajalla vähän “siistimässä latvoja” ja freesaamassa pitkäksi venähtänyttä tyvikasvua hiuksenhienoilla raidoilla. Jotenkin huvittaa, kun tuntuu, että nykyään kampaajakäyntien lopputulema on niin tylsä, ettei sitä tarvitse edes esitellä. Joskus muinoin astuin kampaajalta aina ulos aivan eri näköisenä kuin olin mennyt sinne sisään. Näin sitä on meikäläisestäkin tullut tukka-asioissa tylsä ja aikuinen.

♥ Viikko sitten palasi eräs rakkaista ystävistäni 4 kuukauden jälkeen maailmalta ja olipa ihanaa saada hänet takaisin omaan arkeen. Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana olen tullut entistäkin tietoisemmaksi siitä, ketkä ovat minulle niitä tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, joista haluan pitää kiinni ja joille haluan antaa aikaani kiireisen arjen keskellä. Vaikka ei sitä aikaa koskaan ole niin paljon kuin toivoisi…

Mitäs tykkäätte tästä vähän erilaisesta pakkaspäivän asusta? Tuo lempivärini matchaa aika hauskasti silmiini, eikö totta? :)

tekoturkishattu // faux fur hat KN Collection*

toppatakki // coat H&M*

farkut // jeans BikBok*

pooloneule // turtle neck sweater second hand

kengät // shoes Terhi Pölkki*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

9/02/18

Kevät kuulokkeissa

4 17

Tässä viimeisen viikon sisään on tuntunut ensimmäistä kertaa tuosta lumimäärästä huolimatta, että kevät tosiaan tekee tuloaan, kun päivät pitenevät vauhdilla ja vielä viideltä on ihan valoisaa. Miten lohdullista! :) Viime viikolla kevät teki tuloaan myös soittolistoilleni, sillä bongasin kiinnostavan brittiartistin nimeltä Pete Josef ja ihastuin “Spring At Last” -biisiin, joka tuntui sopivan vallitsevaan mielentilaan täydellisesti.

Jazzista ja soulista ammentava artisti tuo soundillaan jotenkin välittömästi sellaisen lämpimän fiiliksen rinta-alaan, ja se ei voi olla huono asia musiikkia kuunnellessa. Häkellyttävää kyllä, multi-intrumentalisti Pete Josefin lauluääni kuulostaa paikoin todella paljon Stevie Wonderilta. Ja sekään ei ole huono asia. :) Googlaillessani hepusta lisätietoa huomasin, etten ole ollut ainoa, joka on havainnut tämän yhteneväisyyden. Mistress-kappaleella tuo äänten samankaltaisuus todellakin hämmästyttää. Mutta siis suosittelen –  ihanaa, hyväntuulista, kaunista ja sielukasta musiikkia.

Translation: A music tip for your Friday. I spotted Pete Josef‘s album Colour last week and immediately fell in love with the opening track Spring At Last. It is just heart warming music that brings a smile on your face and leaves you kind of astounded about how much his singing voice resembles Stevie Wonder, like REALLY. I warmly recommend to check this album out, especially the songs Spring At Last, Mistress and Colour. 



Related posts

8/02/18

5 ideaa inspiraatiosta ja 4 uutta mukia

5 28

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Iittala

Minulta kysellään usein, mistä löydän inspiraatiota kirjoittaa joka päivä? Mistä löytyy se loputon inspis, josta on ammennettu tänne blogiinkin sisältöä jo kohta 11 vuoden ajan? Entä mistä syntyvät kaikki arkiset ideat blogin ulkopuolella ja jännittävät seikkailut omassa elämässä? Nämä ovat kaikki itse asiassa todella hyviä kysymyksiä. Ja tällä kertaa niitä haastoi minut pohtimaan yhteistyömme tiimoilta suomalaisen designin pioneeri Iittala.

Uskon, että yksi isoimmista syistä sille, miksi yhä jaksan innostua ja kirjoittaa, on se, että tämä blogi oikeasti tuntuu omalta ja kumpuaa aidosta innostuksesta. Blogimaailma on 11 vuodessa muuttunut aivan täysin siitä, mistä aikanaan lähdin liikkeelle, mutta motivaationi kaiken taustalla on edelleen se sama: saada jakaa omia kivoja löytöjä, ideoita, ajatuksia, mietteitä ja visuaalisia inspiraatioita muiden samanhenkisten kanssa ja antaa heidän jakaa omiaan myös minulle, käydä keskustelua ja touhottaa vapaasti kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.

Alun kysymysten innoittama ryhdyin kuitenkin ihan oikeasti miettimään, miten tiivistäisin oman inspiraationi ytimen. Ja tulin siihen tulokseen, että se kulminoituu oikeastaan viiteen asiaan.

UTELIAISUUS

Inspiraatio alkaa mielestäni aina uteliaasta elämänasenteesta. Kun on avoimen utelias ympäröivää maailmaa kohtaan, tulee ravistelleeksi ja haastaneeksi jatkuvasti omaa ajatteluaan, uskomuksiaan ja toimintatapojaan. Ennakkoluulot kumpuavat useimmiten tietämättömyydestä ja uteliaisuus on ennenkaikkea tiedonjanoa ja kiinnostusta sekä avoimuutta kaikenlaista uutta ja itselle tuntematonta kohtaan. Minä koen, ettei ihminen ole koskaan valmis: aina on opittavaa, nähtävää ja koettavaa. Ja toivon, että pystyn säilyttämään elämäni loppuun asti sen vilpittömän uteliaisuuden maailmaa, ilmiöitä ja ihmisiä kohtaan – uskon, että se myös pitää mielen nuorena.

INTOHIMO

Veikkaan, että olen jaksanut säilyttää intoni esimerkiksi tätä blogia kohtaan siitä syystä, että se on syntynyt aikanaan aidosta intohimosta ja vilpittömästä innostuksesta kirjoittaa, jakaa omia kiinnostavia löytöjä sekä visuaalisia inspiraatioita muille samanhenkisille ja ehkä saada myös heiltä samaa vastalahjaksi. Haluan kannustaa jokaisen oikeasti kuuntelemaan sisintään ja miettimään, mikä juuri sinua innostaa. Haluan rohkaista kokeilemaan asioita, etsimään sitä omaa mieluisaa juttua ja tarttumaan toimeen, kun se löytyy, sillä mikään ei aja eteenpäin samalla tavalla kuin intohimo tekemäänsä asiaa kohtaan. Löytyi se omalta tuntuva juttu sitten töiden tai harrastusten parista, vilpitön innostus ja intohimo on aina inspiroivaa – niin itselle kuin muillekin.

HEITTÄYTYMINEN

Tästä olen kirjoittanut blogissani ennenkin, mutta uskon, että elämässä pitää uskaltaa. Mottoni on, että en halua katua kuolinvuoteellani asioita, jotka jätin tekemättä. Siksi tartun usein tilaisuuksiin, heittäydyn tilanteiden vietäväksi ja uskon hetkessä elämisen tärkeyteen. Väitän, että elämäni olisi tuhat kertaa tylsempää, kuivempaa ja vähemmän tapahtumarikasta, jos jäisin puntaroimaan ja harkitsemaan jokaista päätöstäni, pelkäisin kaikkia maailman uhkia ja negatiivisia skenaarioita tai ujostelisin tutustua uusiin ihmisiin. Kunhan kuuntelee omaa intuitiotaan ja pitää järjen matkassa, niin seikkailuihin voi ja kannattaa heittäytyä. Ja seikkaileminen se vasta inspiroivaa onkin, joten suosittelen sitä vahvasti. Eikä seikkaillakseen välttämättä tarvitse lähteä toiselle puolen maapalloa tai tehdä mitään erityisen hullua. Joskus riittää, että avaa suunsa aamuruuhkassa tuntemattomalle, poikkeaa arkiaskareiden lomassa tutulta kävelyreitiltä, rikkoo totuttuja rutiineja ja sanoo vähän useammin kyllä ein sijaan.

JOUTILAISUUS

Olen lukenut viime aikoina useammankin kiinnostavan tekstin joutilaisuuden ja tylsien hetkien tärkeydestä ihmismielelle, inspiraatiolle ja luovuudelle. Työelämän suorituskeskeinen vire ja ylikuormittava tahti sekä liian pitkät työpäivät vain heikentävät ihmisen työtehoa sekä luovuutta.  Aivotutkija kertoo ottavansa itse noin 20 minuutin päiväunet kesken työpäivän, koska aivot tarvitsevat lepoa kyetäkseen luovaan ja ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Sosiaalipsykologi puolestaan puhuu tylsistymisen ja hiljaisuuden puolesta: hän uskoo, että esimerkiksi koulussa olisi hyvä pitää päivittäin 15 minuutin hiljainen hetki, sillä juuri nuo joutilaat, tylsät, hiljaiset hetket kehittävät lapsen luovuutta ja auttavat rikastuttamaan omaa sisäistä maailmaa jatkuvien ulkoisten ärsykkeiden täyttämässä nykymaailmassa. Mieli ikään kuin tylsistyy, jos jokaisen vapaan hetken täyttää jollakin ulkopuolelta tulevalla ärsykkeellä ja viihdykkeellä, mobiililaitteella, pelillä tai näyttöpäätteellä. Niinpä vartti hiljaisuutta ja tylsistymistä päivässä tekee lopulta lapsen mielelle hyvää. Ei tekisi varmaan huonoa aikuisellekaan.

Olen huomannut tämän konkreettisesti omassa elämässänikin: luovuus kärsii aina kiireestä. Ajatuksilla pitää olla ympärillään tilaa kasvaa ja kehittyä, ja jos mieli on jatkuvasti ylikuormitustilassa, ei luovuus pääse kukoistukseensa. Luovuus vaatii pohdiskelua, lepoa, tutkailua, ajelehtimista ja tilaa. Siksi yritän olla tuntematta huonoa omatuntoa satunnaisista aikaansaamattomuuden hetkistä. Aina ei tarvitse olla tehokas ja parhaat ideat tarvitsevat usein syntyäkseen juuri niitä joutilaita hetkiä, jolloin on aikaa ja tilaa ajatella.

KIINNOSTAVAT, INSPIROIVAT IHMISET

Yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistä ovat tietenkin muut ihmiset. Ympäröin itseni mielelläni ihmisillä, joilla on jokin intohimo ja jotka ovat itse innostuneita omasta asiastaan. Innostus tarttuu ja palolla omaan tekemiseensä suhtautuvat ihmiset sytyttävät roihun ulkopuolisissakin. Muiden tekeminen voi toimia innoittajana, rohkaisijana ja tukena omalle tekemiselle ja toisinaan kaikkein kiehtovinta on keskustella juuri sellaisen ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut aivan erilaisista asioista kuin minä itse. Heiltä saa ihan uudenlaisia ajatuksia, virikkeitä ja näkökulmia tuttuihinkin asioihin. Koen, että kaikki ystäväni ovat jollain tapaa minun silmissäni inspiroivia, rohkeita, kiinnostavalla tavalla omaperäisiä sekä jossakin omassa asiassaan erityisen lahjakkaita. Sellaisessa seurassa ei voi olla inspiroitumatta!

*

Näiden viiden avainasian ohella en voi myöskään väheksyä oman arkisen ympäristöni merkitystä. Visuaalisena ihmisenä koen hurjan tärkeäksi, että oma koti on viihtyisä ja inspiroiva paikka. Kotona työskentelevänä tuntuu erityisen olennaiselta, että ympäristö on rauhallinen ja kaunis paikka, jossa ajatuksilla on tilaa myllertää. Olen onnellinen täällä nykyisessä kodissani, koska tämä tila tuntuu niin minulta ja täällä mieli todella lepää. Kotiin on ihana tulla. Itse tilan lisäksi tunnelma muodostuu tietenkin sisustuksesta ihan kaikkia pieniä arkisia esineitä myöten. Nautin itse siitä, että kaikki pienetkin yksityiskohdat ovat visuaalisesti miellyttäviä ja inhoan kaikenlaisia kompromissiratkaisuja. Tästä syystä moni asia sisustuksenkin osalta odottelee rauhassa valmistumistaan ja juuri niiden oikeiden esineiden löytymistä.

Minusta ei ole ollenkaan yhdentekevää esimerkiksi se, millaisesta mukista juon päivittäin teeni. On kivaa, että erilaisia fiiliksiä ja teehetkiä varten on erilaisia kuppeja, joista voi sitten päivän tunnelman mukaan valita mieleisensä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta innokkaalle teenjuojalle muki on ehdottomasti mieluisin ja eniten käytetty arkinen astia ja tärkeä päivittäinen esine. Ja olen aika innoissani astiakaappini uusimmista tulokkaista, Iittala Graphics -sarjan mustavalkoisista graafisista ja ihanan suurista mukeista, joihin mahtuu liki puoli litraa kerrallaan ja joiden jännittävä kuviointi inspiroi jo tutkimaan lähemmin.

Uuden Iittala Graphics -sarjan mukien muoto on monille tuttu, sillä uusien kuvioiden alla piileksii Heikki Orvolan suunnittelema tuttu Aika-muki, joka tunnetaan ehkä parhaiten myös suositun Taika-mukin pohjana (joita muuten minunkin kaapistani löytyy). Graphics-sarjaan kuuluu neljä erilaista mukia, joista jokaisen kuvioinnin takana on eri suunnittelija. Oman ainutlaatuisen visuaalisen maailmansa mukeille ovat poikkeuksellisesti antaneet kansainväliset vierailijat: USAn Bostonissa vaikuttava Christopher DeLorenzo (mustavalkoinen Shaped/shifted), Hollannin Utrechtissa asuva Merijn Hos (värikäs Distortion), norjalainen Magnus Voll Mathiassen (aaltoileva Solid Waves) sekä pariisilaistaustainen Ugo Gattoni (surrealistinen Anemone).

Minusta on aivan mahtavaa, että Iittalalla on uskallettu kokeilla jotakin näin ihanan rohkeaa perinteikkäiden mukien koristelussa. Oma suosikkini on tuo mustavalkoinen ja selkeän graafinen Shaped/shifted, jonka valitsin omaakin astiakokoelmaani täydentämään. Ja siitä on heti tullut yksi suosikkimukeistani. Rehellisesti sanottuna tämä sopii tyylillisesti meikäläisen kouraan paljon sitä jo kaapissa entuudestaan lymyilevää Taika-mukia paremmin.

Kivaa näissä uusissa mukeissa (sekä Iittalan designissa yleensäkin) on se, että astioita voi aika mutkattomasti yhdistellä toisiinsa. Nämä kupit sopisivat mainiosti myös esimerkiksi mustien ja valkoisten Teema-astioiden rinnalle, joita niitäkin minulla on astiakokoelmassani. Miltäs näyttävät teidän silmäänne nämä uutuudet? Entä mikä Iittala Graphics -sarjan mukeista on teidän suosikkinne? Niitähän voi sujuvasti käytellä myös yhdessä rinta rinnan, mutta minun valintani oli tällä kertaa tuo yksinkertaisen mustavalkoinen Shaped/shifted.

Kiinnostaisi myös kuulla, mistä te muut koette oman inspiraationne saavan alkunsa? Tunnistatteko mietteistäni itsenne vai tuleeko mieleen ihan muunlaisia inspiraation lähteitä?

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Related posts