17/04/17

Loma-Jenni ja toisenlainen tyylipersoona

10 25

Kuten totesin jo viikonloppuna, ei ole mitään ihanampaa kuin palata viikon takaisiin reissutunnelmiin, kun todellisuudessa nököttää kotona verkkareissa pahvilaatikkoräjähdyksen keskellä. Tuntuu melkein absurdilta, että reilu viikko sitten kipitin Pariisin katuja pikkukengissä, hihattomassa topissa ja paljain nilkoin, kun Helsingissä yhä sinnikkäästi tupruttaa lunta tasaisin väliajoin.

Olen huomannut reissussa ollessani, että minulla on kaksi erilaista pukeutumispersoonaa: on arki-Jenni ja loma-Jenni, ja nuo kaksi ovat tyylillisesti ihan eri tyyppejä. Toki maku on molemmilla suht samanlainen, mutta pukeutumisfilosofia ihan eri maailmoista. Ja tänään esittelen teille loma-Jennin.

Omaan korvaan loma-Jenni kuulostaa lähinnä siltä, että tyylin puolesta hillutaan jossakin kulahtaneissa college-housuissa ja lörppänöissä kesämekoissa – ja toisinaan se varmasti tarkoittaakin sitä. Mutta etenkin ulkomaanreissuilla loma-Jenni on nimenomaan se fiinimpi pukeutuja, jota ei lainkaan arkailuta laittaa silkkihametta päälle lauantaikävelylle tai huulipunaa ja korkkareita aamiaispöytään. Toki voisin pukeutua näin periaatteessa myös kotona, mutta jostain syystä en silti tee niin.

Koska olen huomannut, että reissussa pukeutumispersoonani on erilainen kuin kotona, otan usein jo lähtökohtaisestikin mielelläni matkaan mukaan kauniita mekkoja ja hameita, asusteita, hattuja ja koruja. Käytän niitä jostain syystä paljon harvemmin kotona, mutta ulkomailla niistä tulee arkipäivää (niin arkipäivää kuin lomalla ollessa nyt voi olla). En tiedä miksi, mutta näin vain on.

Ehkä siellä tuntemattomien ihmisten ja vieraan kulttuurin keskellä tulee vapautuneemmaksi – uskaltaa vielä täysipainoisemmin olla oma itsensä. Suomessa ylipukeutuminen katsotaan helposti hienosteluksi ja huomion hakemiseksi, maailmalla kaunista tyyliä ei tuijotella nenänvartta pitkin ja tyylien kirjo on muutenkin laajempi.

Muistan löytäneeni oman tyylini kunnolla omina vaihto-opiskeluaikoinani Brysselissä, joka ei kaupunkina ole juuri Helsinkiä suurempi, mutta silti siinä paikassa oli enemmän sellaista suuren maailman tuntua. Muistan, miten vapauttavaa oli, että kaduilla näki mitä kummallisimpia asukokonaisuuksia, eikä kukaan jäänyt tuijottamaan, naureskelemaan tai mulkoilemaan perään. Ihmismassaan oli helppo hukkua, hyvässä ja pahassa. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että uskalsin pukeutua kuten itsestä tuntui hyvältä, kun ei tarvinnut pelätä huomiota tai pitkiä katseita.

Huomasin kyllä kulttuurieron Suomeen palatessani, kun katseet polttelivat jälleen selässä opiskelukaupunkini katuja tallaillessa. Eivätkä ne minun tyylikokeiluni edes olleet kovinkaan erikoisia. Helsinkiin muuttaessani olo vapautui taas hiukan – mitä suurempiin ympyröihin mennään, sitä vähemmän ympäristöä tuntuvat kiinnostavan sinun vähäpätöiset tekemisesi.

Tavallaan tuntuu surulliselta, että ulkopuolinen paine vaikuttaa tiedostamattomallakin tavalla niin paljon omaan itseen. Vaikka olen ihan tietoisesti tehnyt valintoja pukeutua juuri kuten haluan ja nykyään koen jo voivani olla tosi rohkeasti oma itseni tyyliasioissa, silti fiilis on ulkomailla aivan toisenlainen.

Jos olen aivan rehellinen, en usko, että pukisin Suomessa tätä ihanaa hametta ylleni ilman jotakin erityistä syytä. Pariisissa se pääsi mukaani ihan tavanomaiselle lauantaikävelylle – siinä ympäristössä ei tuntunut ollenkaan omituiselta pukeutua näin. Siksi olenkin nyt päättänyt haastaa itseni tuomaan vähän enemmän loma-Jenniä myös tänne arkeen ja koto-Suomeen. Lisää kauniita mekkoja, hulmuavia hameita, särmikkäitä hattuja ja kimaltavia koruja myös arjen piristykseksi, kun niitä kerran kaapeissa on! Viimeistään kesällä ainakin…

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko kellään muulla ollut ulkomailla tällaisia samanlaisia havaintoja? Onko teillä muillakin erilainen pukeutumispersoona lomalla ja arjessa? Tai ulkomailla ja Suomessa?

PS. Jos ihastuitte kuvien kauniisiin vaatteisiin, niin tiedoksi, että ne ovat tämän viikon torstaina 20.4. myyntiin tulevaa H&M Conscious Exclusive -mallistoa, josta sain valita muutaman vaatteen ennakkoon itselleni.

Translation: On a casual Saturday walk in Paris a bit over a week ago. Love that skirt from the H&M Conscious Exclusive Collection that is in the stores next Thursday, April 20th. 

Toppi // top H&M Conscious Exclusive*

Silkkihame // silk skirt H&M Conscious Exclusive*

Kengät // shoes Bimba y Lola

Aurinkolasit // sunglasses A+more (Stockmann)*

Sormus // ring Monki

* saatu blogin kautta // gifted

Photos: Vesa Silver

Related posts

17/04/17

Viikon ajatus: melkein-tunteista

40

Melkein-tunteista

.

Joskus 

tulet kaipaamaan ihmistä,

joka oli sinulle “melkein”.

.

Ja tuntemaan surua,

koska tuolle tunteelle

ei ole nimeä.

.

Tunnet sen vain tavalla,

joka väsyttää sinut

luita ja ytimiä myöten.

.

– Nikita Gill –

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

16/04/17

Pikapyrähdys Pariisiin

1 35

Terkkuja muuttokaaoksesta! Laatikkokasan keskellä tuntui siltä, että tarvitsen pientä paussia ja juuri nyt kaikkein paras pako tavaroiden setvimisestä oli palata hetkeksi Pariisin tunnelmiin näiden matkakuvien kautta. Kirsikankukkakuvat ovat juuri sitä, mitä ihminen kaipaa muuttolaatikoiden ja huhtikuisen lumisateen hetkellisesti lannistamana.

Toivottavasti nämä Pariisin tunnelmat piristävät vähän teidänkin sunnuntaitanne. :) Toinen setti on tulossa vielä myöhemmin ja muutama Pariisi-vinkkikin!

Translation: Photo memories from Paris. 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

14/04/17

Muuttostressi

8 62 pohjapiirros-uusi-koti1

Olen joskus lukenut jostain, että muutto on ihmiselle kutakuinkin yhtä stressaava kokemus kuin avioero. Yhtään avioeroa kokemattakin uskallan samaistua väitteeseen. Kun asuntotarjoukseni hyväksyttiin noin 2 kuukautta sitten, tuntui kuin muuttoon olisi ikuisuus. Ajattelin tuolloin, että onpa hyvä, kun muuttoon on kunnolla aikaa valmistautua. Ja paskanmarjat! Kiire siinä tulee aina – ainakin sellaiselle taivaanrannan maalarille kuin minä.

Osan asioista sain kyllä hoidettua hyvissä ajoin. Tilasin uuden sängyn, jonka toimituksessa tiesin kestävän jonkin aikaa ja järjestin itselleni sopivaksi ajankohdaksi muuttofirman. Mutta kaikki se muu… No, jotenkin tämä aika pääsi sitten tässä kuitenkin hujahtamaan aika vauhdilla työkiireiden ja kaiken muun elämän ohessa.

Alkushokin jälkeen olen ollut tästä kaikesta aika rauhallisin mielin, mutta vähitellen muuttostressi on hiipinyt nakertamaan takaraivoa kuin varkain. Olen kuvitellut homman olevan ihan hallinnassa, kunnes aloin viime viikolla heräillä aina pari tuntia ennen herätyskellon soittoa. Melkein huvittaa, että olen kuin oppikirjaesimerkki stressaantuneen ihmisen univaikeuksista, joista juuri viime viikonloppuna kirjoitin sen kattavan infopaketin. Edes tieto ei suojaa stressaajaa.

*

Vaikka tässä on vielä hyvin aikaa pakata ja järjestää, niin minä kyllä myönnän vihaavani muuttoja koko sydämeni pohjasta. On jotenkin hurjan vaikea arvioida, miten paljon mihinkin kuluu aikaa ja vaikka kuinka suunnittelen joka muuton yhteydessä käyväni etukäteen tavaroita läpi ja karsivani niitä reilusti, aina tulee niin kiire, että lopulta tuo homma jää yleensä vasta purkuvaiheen riesaksi.

Tavaraa täällä kämpässä on varmaan kolmen asunnon edestä… Varastotilaa ei ole ja pienen ikuisuden kerääntyneet kirpparikasat pyörivät nurkissa. Mutta kaikki se myyntiin laittaminenkin vie niin paljon aikaa, että siihen ei vain vielä ole ollut mahdollisuutta, saati energiaa, joten voipa olla, että osan kärrään vain kierrätyslaatikkoon ja loput sitten setvin kesän aikana, kun on rauhallisempaa.

Tällä kertaa on kyllä joitakin kalusteita, joista on pakko päästä eroon, kuten tämä futon-sänky, joka ei yksinkertaisesti mahdu sinne uuden kodin alkoviin sekä muutama muu pieni kaluste, kuten tämä makuuhuoneen peilipöytä, eteisen pieni vintage-pöytä ja jotakin muuta pientä. Jos muuten jokin näistä kalusteista kiinnostaa, niin huikkailkaa!

*

Heräsin tänä aamuna taas säpsähtäen siihen, kun huomasin miettiväni sähkösopimuksia, nettiliittymiä ja muuttoilmoituksia. Jotenkin niitä asioita tupsahtelee koko ajan vain mieleen lisää ja tavaran määrä tuntuu loputtomalta. Parissa viime muutossa auttoi se, että edellisistä muutoista ei ollut niin pitkä aika, jolloin omaisuutta oli näpsäkästi karsiutunut edellisissä muutoissa. On suorastaan hämmästyttävää, miten neljässä vuodessa ehtiikään hillota kaappien perukoille yhtä sun toista.

Stressierkki yrittää nyt tässä vain löytää siis jotain zen-mielentilaa ja rauhoittua. Varoitan kuitenkin jo etukäteen, että mikäli meininki on täällä blogin puolella on tulevina viikkoina poissaoleva, niin antakaa anteeksi. Käyn läpi tätä avioeroa täällä… Onneksi lopussa seisoo kiitos ja palkkio – kyllä se ikioma koti on kaiken tämän säätämisen arvoista.

Related posts