9/09/17

Pientä viilausta unelmien keittiössä

8 30

Kaupallinen yhteistyö: Grohe

Kun etsiskelin kotia viime keväänä, olin valmistautunut siihen, että asunnossa voisi joutua tekemään pientä remonttiakin. Silti, kun oma koti lopulta löytyi, olin aika helpottunut siitä, että asunto ei vaatinut oikeastaan minkäänlaisia muutostöitä. Edellinen asukas oli tehnyt tosi hyvää duunia remontin kanssa neljä vuotta takaperin ja tyylillisesti ratkaisut istuivat omaan makuuni hurjan hyvin. Tietysti remontoimalla saa aina ihan täydellisesti oman visionsa mukaista jälkeä, mutta onhan se tuhannesti helpompaa muuttaa valmiiseen kotiin.

Kämppä oli siis sellaisenaan hurjan mieluisa, vaikka toki aina voi löytää joitakin pikkuruisia tuunattavia juttuja, joilla asunnosta tulisi vieläkin enemmän oman näköinen. Olen miettinyt, että esimerkiksi kylppäriä voisin hieman remontoida jossain vaiheessa omaan tyyliini sopivammaksi, maalata muutaman seinän, vaihtaa kaappien nuppeja sekä muuta sellaista pientä viilausta.

Yksi asia, joka ei varsinaisesti ole missään vaiheessa suunnattomasti häirinnyt minua mutta jonka vaihtaminen on silti käväissyt mielessäni, on ollut keittiön vesihana. Se on ollut sellainen tosi perusmalli, joka ei pistä silmään mitenkään erityisen rumana, mutta voisi toki olla kauniimpikin, kun hanoissa nykyään on kuitenkin saatavilla myös tosi tyylikkäitä malleja. Asia pyörähti ajatuksen tasolta toteutukseen aika paljon suunniteltua nopeammin, kun sattumalta Grohen suunnalta kyseltiin, olisiko minulla kiinnostusta päivittää keittiöhanaa uudessa kodissa. No olihan minulla!

Minun on itse asiassa myönnettävä, että Grohe ei minulle merkkinä ollut entuudestaan tuttu, mutta toisaalta, kuinkapa monta hanabrändiä sitä keskimäärin tuntee, elleivät keittiö- ja kylppäriremontit ole olleet työn alla? Tuskinpa kovin montaa. Pienellä selvittelyllä kuitenkin selvisi, että Grohe tekee paitsi hurjan tyylikkäitä hanoja, kehittelee myös aika innovatiivisia keittiö- ja kylppäriratkaisuja.  Näistä hanoista on muun muassa mahdollista laskea lasiin suoraan hiilihapotettua tai valmiiksi keitettyä, kiehuvan kuumaa vettä. Merkillä on myös olemassa esimerkiksi Grohe Sense -järjestelmä, joka ennaltaehkäisee vesivahinkoja.

Erikoisempien innovaatioiden lisäksi Grohella on toki olemassa ihan tavallisiakin hanoja, mutta minun keittiööni valikoitui uusi Minta Touch -hana, jonka tekniikka mahdollistaa veden laskemisen hanan vipuun koskematta. Automaattisesti käynnistyvät hanat ovat toki tuttuja julkisista tiloista, mutta Minta Touch toimii vähän eri logiikalla. Ideana on, että veden tulon voi käynnistää myös kevyellä käsivarren tai kämmenselän kosketuksella, vääntämättä vipua lainkaan. Ominaisuus ei tietenkään ole useimmissa keittiöissä mitenkään välttämätön, mutta se on yllättävän näppärä, jos kädet vaikkapa ovat leipomisesta tai kokkaamisesta likaiset, eikä tee mieli koskea tahmaisilla käsillä hanan vipuun.

Putkimies kävi muutama viikko sitten asentamassa uuden hanan keittiööni ja olen sen jälkeen ihastellut paitsi uutta kaunista muotoilua, myös testaillut tuota kosketusominaisuutta. Toiminto on sen verran nopea ja näpsäkkä käyttää, että huomaan monesti käyttäväni hanaa kosketuksella, vaikka kädet eivät olisikaan likaiset. Tykkään myös siitä, että uudessa hanssa on tuollainen käsisuihkupää, joka helpottaa sekä tiskausta, että itse altaan puhtaanapitoa. Oma suuri ja kulmikas tiskialtaani on kivan näköinen ja tilava, mutta huomaan, että altaan teräviin nurkkiin jää helposti likaa ja ruoantähteitä likaisista astioista, joten siivoamisen kannalta tuo käsisuihku on aika kätevä.

Valittavana Minta Touch -hanoista oli U-kirjaimen mallinen sekä L-kirjaimen mallinen hana sekä materiaaleissa perinteinen teräs tai himmeämpi kromi. Pähkäilin valintaani pitkään, mutta päädyin lopulta perinteiseen teräkseen sekä L-malliin, jossa tosiaan on mukana myös tuo irroitettava käsisuihku. Totta puhuen en edes hoksannut valintaa tehdessäni tuota suihku-ominaisuutta ja tajusin vasta asennuksen jälkeen, että hanassani on sellainenkin.  Suihku tuli vähän kuin bonuksena ja yllätyksenä kaupan päälle.

Keittiö alkaa nyt siis vähitellen olla aika hyvällä mallilla: on uusi kaunis hana ja matot lattialla. Nyt enää tarvitsee siirtyä suunnitelmista toteutukseen tuon seinän suhteen, jonka olen ajatellut maalata. Sitten alkaa jo oikeasti näyttää aika oman näköiseltä. Mutta on ihan kiva laitella kotia kaikessa rauhassa ratkaisuja ajan kanssa puntaroiden. Tähän kotiin on ihana aina reissuilta palata. <3

Ennen vs. jälkeen

Ennen vs. jälkeen

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

8/09/17

Pankkikorttipaniikki ja kaaosta lentokentällä

13 31

Terkkuja New Yorkista! Olin ajatellut, että tänään jakaisin jo ensimmäisiä reissukuvia matkan varrelta, mutta kun kurkistelen muistikortin tähänastista saldoa, niin sillä ei paljon juhlita. :D Kuvasato on siis jäänyt heikohkoksi vielä toistaiseksi, mutta New Yorkin reissua on vielä sen verran jäljellä, että eiköhän tässä ehdi napsia kaupungista jos jonkinlaista kuvaa, kunhan jetlagista ensin selvitään.

Tänne reissuun lähtiessä oli ilmassa pientä jännitysmomenttia siellä Suomen päässä lentokentällä, kun kohtasin yllättäviä haasteita… Lähdön hetkellä tuli vähän kiire ja saavuin lentokentälle melko napakalla aikataululla ja matkatavaratiskillä osoittautui, että olin elämäni ensimmäistä kertaa onnistunut pakkaamaan matkalaukkuuni ylikiloja. Jokainen tämän elämässään tehnyt tietää, että se on kallista lystiä se! En omista vaakaa ja luotin aiempien reissujeni intuitioon pakkaamisen suhteen, sillä en ole tosiaan koskaan onnistunut lastaamaan laukkuani täyteen painorajojen puitteissa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. No, eipä siinä auttanut muu kuin kiltisti kaivaa kuvetta.

Ojensin maksukortin virkailijalle, joka ilmoitti melkein saman tien läpyskää laitteelle näytettyään, että se ei huoli korttiani. Olin hämmentynyt, mutta pyysin kokeilla luoton sijaan myös pankkipuolta. Tällä kertaa pääsin tunnusluvun näpyttelyvaiheeseen asti, mutta numeron syötettyäni laite ilmoitti jälleen, että “ei hyväksytty”. Olin entistä enemmän hämmennyksissäni, sillä olin muutamaa tuntia aiemmin viimeksi käynyt verkkopankissa ja tiesin, että minulla oli tilillä rahaa ja luottokortilla reilusti luottorajaa jäljellä. Epäilin häiriötä maksupäätteen yhteyksissä ja painelin terminaalin pankkiautomaatille nostamaan käteistä. En saanut edes saldokyselyä tehtyä, kun masiina herjasi jälleen ja käski ottaa yhteyttä pankkiin. Siinä vaiheessa alkoi hieman kylmä hiki puskea otsalle…

Marssin takaisin tiskille ja ryhdyimme yhdessä miettimään, mitä tässä nyt voisi tehdä. Minulla ei ollut mukanani riittävästi käteistä eikä ainoa korttini toiminut. Lisäksi tässä säätäessä oli jo vierähtänyt sen verran kauan, että minulla alkoi pikkuhiljaa olla jo hoppu lennolleni. Virkailija vaikutti samanaikaisesti ärtyneeltä ja myötätuntoiselta kinkkisestä tilanteesta. Yritin tiedustella, josko maksua voisi suorittaa jotenkin laskulla. Se ei kuulemma ollut mahdollista. Samaan aikaan tätä maksuakin enemmän minua huoletti se fakta, että olin nousemassa lentokoneeseen (toivon mukaan) hetken päästä ja matkaamassa toiselle puolen maapalloa ilman toimivaa maksukorttia.

Soitin jo portilla olevalle tutulleni, että olisiko hänen mahdollista tulla maksamaan matkatavarani, jonka voisin sitten maksaa myöhemmin hänelle takaisin, kunhan saataisiin tämä sotku selvitettyä. Hän lupasi selvittää, onnistuisiko tämä jotenkin sieltä käsin. Sen jälkeen soitin saman tien pankkiini ja jouduin johonkin elämän mittaiseen jonoon. Tässä vaiheessa lentoyhtiön virkailija alkoi selvästi olla jo hieman hermostunut puolestani ja tokaisi, että “Nyt tehdään vain niin, että selvitetään tämä matkatavara-asia myöhemmin, ja sinä lähdet nyt sinne portille, koska muuten myöhästyt pian lennoltasi. Tärkeintä on nyt vain saada sinut sinne koneeseen!” Olin kiitollinen joustavuudesta ja painelin vauhdilla turvatarkastuksen läpi, vaikka en ihan tiennytkään, miten virkailija aikoi tuon matkatavara-asian selvittää.

Koko tämän ajan olin roikkunut puhelimitse pankin jonossa odotusmusiikkia kuunnellen. Pään sisällä vallitsi jonkinasteinen kaaos, samoin kuin käsivarsillani, kun ronttasin stressin keskellä turvatarkastuksen jälkeen huonosti uudelleen pakattuja kamppeitani kohti terminaalin kauimmaista (tietysti!) porttia kohti. Ehdin matkan aikana päästä puheisiin pankkini kanssa, josta ohjattiin minut ottamaan yhteys luottokuntaan, jonka jonossa vietin taas tovin vain kuullakseni, että minun tulisi ottaa yhteys pankkiini, johon olin siis kertaalleen juuri hetki sitten jo ollut yhteydessä. Saavuin viimein portilleni, missä tuttavani ilmoitti, että oli saanut matkatavarani maksettua jossain transfer-tiskillä. Vannoin ikuista kiitollisuuttani samalla, kun maksukorttini tilanne alkoi jo oikeasti hermostuttaa…

Ei auttanut kuin soittaa uudelleen pankkiin, kuunnella ne samat hissimusiikit ja toivoa, että ehtisin päästä linjoilla läpi ennen kuin olisi ihan pakko mennä portista läpi lentokoneeseen. Olin kuitenkin toiveikas, sillä edelläni oli vielä muutamia ihmisiä. Vihdoin pääsin kuin pääsinkin pankin puhelinpalveluun läpi ja aloitimme asian selvittämisen uudelleen. Lopulta tämän soittelurumban jälkeen ongelman syy selvisi ja virkailija linjan päässä kertoi huojennuksekseni, että kortti palautuisi toimintaan ennen laskeutumistani New Yorkiin. HUH.

Kyllä muuten saatiin pulssia kiitettävästi koholle ja hikeä otsalle tämän ylimääräisen episodin ansiosta. Hulluinta oli, että olin tosiaan käyttänyt korttiani vielä edellisenä päivänä ongelmitta ja aamulla käynyt viimeksi verkkopankissa, joten ei ollut mitään syytä epäillä, että voisin joutua moiseen ongelmatilanteeseen. Mutta pääasia, että tilanne ratkesi, pääsin reissuun ja kortti toimii taas. Olisin voinut elää onnellisena ilman tätä kokemusta, mutta sainpahan vähän jännitystä elämään! :D

New Yorkin matkakuvia on luvassa enemmän, kunhan ehdin seikkailla kaupungilla, mutta tässä ensimmäisiä tunnelmia ihanasta hotellistamme 50 Bowerysta Chinatownista, josta suuntaan tosin tänään jo eteenpäin Airbnb-kämppään West Villageen. Mutta siis onpahan ihanaa olla täällä taas!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

7/09/17

Ensimmäinen oma podcast on julkaistu!

4 35

Ihan ensinnäkin, terkkuja New Yorkista, jonne ehdin eilen lennähtää! Nykin kuulumisia luvassa vähän myöhemmin, kun olen ehtinyt nähdä kaupungista muutakin kuin pimeän ja sateisen katukuvan taksin ikkunasta sekä hotellin sängyn. Ajattelin, että nyt ihan ensimmäiseksi laitetaan jakoon sen uuden podcastimme ensimmäinen jakso, joka siis julkaistiin virallisesti eilen.

Afterwork-podcastia vedämme siis yhdessä minä, Petra ja Riina – ja lasillisten äärellä on tarkoitus keskustella ihan kaikenlaisesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä kepeässä (ja joskus ehkä vakavammassakin) hengessä. Naurua, vertaistukea, jaettuja kokemuksia, tarinoita ja pohdintoja luvassa kaikenlaisista kolmekymppisen elämää koskettavista teemoista. Ensimmäinen jakso on omistettu esittelyille ja itsestä tuntui ainakin vielä vähän kankealta jutustella nauhalle, mutta lupaan teille, että seuraavassa jaksossa ensi viikolla sitten pärähtää ja meikäläinenkin pääsee irti…

Voit siis kuunnella podcastimme ensimmäisen jakson joko tästä alta tai iTunesin taikka Acast-sovelluksen avulla. :) Tervetuloa mukaan arterworkeille meidän tyttöjen seuraan!

Photo: Wecast.fi / Sanni Riihimäki

Related posts

6/09/17

Fit Me – täydellisen meikkivoidesävyn metsästys

4 24

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Maybelline

Onko sinua siunattu täydellisillä ihogeeneillä? Aika harvaa meistä on – ei myöskään minua. Sain nauttia likimain täydellisestä ihosta noin 10 vuoden ajan, kunnes aina niin ihanat hormonit pistivät systeemin sekaisin ja sen jälkeen hipiä on taas ollut kaikkea muuta kuin virheetön. Niin kauan, kun luonto ei minulle sellaista suo, niin olen kovasti kiitollinen siitä, että meikillä ihon epäpuhtauksia ja muita epätasaisuuksia sekä tummia silmänalusia saa kiitettävästi häivytettyä. Kun iho näyttää kauniilta, on olokin itsevarmempi.

Kaikki blogiani seuranneet varmasti tietävät, että tykkään kaikkein eniten ihan luonnollisesta tyylistä – niin meikissä kuin muutenkin. Joskus on hauskaa leikitellä näyttävämmillä meikeillä, mutta arjessa haluan näyttää ihan vain itseltäni. Minulle meikki on vain keino tehdä ihosta terveen ja kauniin näköinen ja korostaa maltillisesti kasvojen parhaita puolia.

Aika hassua sinänsä, mutta moni kaltaiseni kalpeaihoinen näyttää meikittä lähinnä väsyneeltä ja nimenomaan kalvakalta. Jos olen joskus uskaltautunut ilman meikkiä jonnekin, minulta on usein kyselty, että olenkohan tulossa kipeäksi… Kun poskilla ei ole yhtään väriä, silmien alla häilyvät tummat varjot ja nenänpielet punoittavat luonnostaan, en ihmettele kyselyitä, vaikka ne eivät mukavalta tunnukaan. Varsinkin kesäisin on kiva vähentää meikin määrä minimiin, mutta silloinkin peitän mieluusti epäpuhtaudet, punoitukset ja tummat silmänaluset.

Kun iho ei luonnostaan ole niin tasaisen sävyinen, arkimeikin kulmakivi on minulle kaunis meikkipohja, johon kuuluvat peitevoide ja meikkivoide. Myös valokynää ja puuteria käytän päivittäin – jälkimmäistä etenkin nyt, kun hormonaalisista syistä naamataulu tuppaa jossain vaiheessa päivää kiiltelemään ja meikki uhkaa ilman sitä karata paikoiltaan. Yleensä raikastan lookia vielä ripauksella aurinkopuuteria ja poskipunaa sekä fiksaan kulmat kuntoon. Muuta en oikeastaan arkimenossa kaipaa – ehkä korkeintaan ripsiväriä ja huulirasvaa – kaikki muu on ekstraa.

Täydellisen meikkivoiteen löytäminen voi olla melkoinen operaatio ja jotta lopputulos olisi mahdollisimman luonnollinen, on tietenkin olennaista löytää se juuri itselle sopiva sävy. Maybelline Fit Me -meikkisarjan yksi parhaista puolista on se, että sen sävyvalikoima on ihan erityisen laaja ja varsinkin tällaisille pohjoismaisen vaaleille ihosävyille on tarjolla mahtava kattaus sävyjä. Mattaista lopputulosta kaipaavan Fit Me Matte + Poreless -meikkivoide on juuri nyt syksyn kynnyksellä vielä täydentynyt peräti 11 uudella sävyllä, joten sarjan yhteensä 16 vaihtoehdoista kuvittelisi löytyvän sopiva sävy ihan jokaisille kasvoille.

Minulla on siinä mielessä klassinen sekaiho, että se on sekä pintakuiva että rasvoittuva erityisesti T-alueelta. Meikkivoiteen valinta on minun tapauksessani aina vähän tasapainoilua kuivan ja rasvaisen ihon vaihtoehtojen välillä, koska monet kuivan ihon tuotteet saavat naamataulun kiiltelemään liikaa ja osa rasvaisen ihon tuotteista puolestaan jättää pintakuivan ihon liian kuivakan näköiseksi. Pidän ehdottomasti eniten nestemäisistä meikkivoiteista ja peitevoiteista, koska ne tuntuvat iholla kevyimmiltä ja luonnollisimmilta.

Testasin Fit Me Matte + Poreless -meikkivoidetta ja se on juuri tällaiselle haastavalle sekaiholle mainio tuote, koska se ei tee ihoa kuivan näköiseksi, mutta pitää sen kiitettävän mattaisena pitkään. Kiinnitän silti aina puuterilla vielä meikin vähintään niistä rasvoittuvimmista kohdista – silloin se vain kestää paremmin koko päivän. Yleensä tarvitsen myös meikkivoiteen lisäksi hieman peitevoidetta punoittavien kohtien ja silmänalusten fiksailuun, mutta tämän Fit Me -meikkivoiteen peittävyys on jo itsessään melko hyvä eli jos suurempaa peitettävää ei ole, voi tällä meikkivoiteella pärjäillä sellaisenaankin. Ja nimeensä sisältyvän lupauksensa mukaisesti iho näyttää kauniin tasaiselta ja huokoset huomaamattomilta. Mutta jos siis erilliselle peitevoiteelle on tarvetta, vinkiksi mainittakoon, että juuri Fit Me -sarjasta löytyy yksi kaikkien aikojen suosikeistani!

Nyt kun Fit Me Matte + Poreless -meikkivoidekavalkadi on saanut runsaasti uusia sävyjä, testailin uutuuksia ja sain valita joukosta oman sävyni. Vaaleahipiäisenä sävykseni valikoitui sävy 102 Fair Ivory, jonka lähettiläänä saan kunnian toimia. Olen toisinaan harmitellut, että näin vaalealle iholle saattaa olla vaikea löytää sopivaa sävyä ja usein ne kaikkein vaaleimmat sävyt ovat minun iholleni liian punertavia, joten on kiva huomata, että Fit Me -sarjassa nimenomaan näissä vaaleissa sävyissä on paljon vaihtoehtoja.

Vaikka tuo sävy 102 on oikein passeli meikäläisen normaalille ihonvärille, tässä kesän aikana pääsi tapahtumaan sellainen liki ennenäkemätön ihme, että olen kerrankin päivettynyt oikein kunnolla. Vaikka suurin osa rusketuksesta onkin jo ehtinyt syksyn lähetessä haalistua, sävy 102 on hitusen liian vaalea juuri tämänhetkiselle iholleni. Nyt olen siis tilapäisesti käyttänyt hieman tummempaa sävyä, mutta odotellaan kuukausi ja veikkaan, että tuo oma vaalea sävyni on sopiva jälleen!

Vaikka olen omassa kuvassani testaillut eri sävyjä tuohon kämmenselkään, niin itse asiassa meikkivoidesävy kannattaa aina kokeilla suoraan kasvoille tai esimerkiksi kaulalle. Minulla esimerkiksi kämmenselän iho on ihan huomattavasti ruskettuneempi kuin kasvojen, joten jos valitsisin meikkivoiteen kämmenselän perusteella, tulisi todennäköisesti valikoitua ihan liian tumma väri. Tämä siis vinkkinä meikkiostoksille! Kiinnitä myös meikkivoidesävyä valitessa huomiota siihen, onko oma ihosi sävy kylmä vai lämmin – Fit Me -meikkivoidesarjassa on sekä viileitä että lämpöisiä sävyjä, joten kannattaa käyttää hetki testailuun, että mikä sulautuu omaan ihoon kauneimmin.

Parhaiten oman sävyn valinta onnistuu tietysti ihan paikan päällä kosmetiikkaosastolla, mutta alustavasti sopivaa väriä voi kokeilla myös Fit Me -meikkitestin avulla netissä. Myös tuotteet voi ostaa helposti netin kautta, jos oma sävy on jo tiedossa.

Photos: Eeva Suutari & Jenni Rotonen

Related posts